Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudutte ihmiseen, joka ei puhu juuri mitään?
28.01.2023 |
Olen itse tällainen ihminen. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko, ja sen takia toisille ihmisille puhuminen tuntuu vaikealta. Olen ollut elämäni aikana useammassa porukassa, mutta lähes kaikissa olen jäänyt aika ulkopuoliseksi puhumattomuuden takia. Olen monesti miettinyt, mitä muut ihmiset ajattelee minusta. Vihaako ne minua vai olenko heille täysin yhdentekevä?
Kommentit (170)
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Suhtaudun huomattavasti myönteisemmin kuin sellaiseen, joka rakastaa omaa ääntään ja puhuu taukoamatta.
On se nyt kiva kun jollain on jotain puhuttavaa ja sanottavaa, tuppiturpien kesken kun ei oikein synny sosiaalista kanssakäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Minäminäminä. Eikö koskaan tule mieleen, että aina ei kyse ole sinusta?
Jos minusta on kyse, niin totta kai on vain minusta kyse. Kenestä muusta tässä nyt pitäisi olla myös kyse? Vastaan viestiin vain omalta osaltani.
KUN ei ollut sinusta kyse. Miten v'tun vaikeaa voi olla tajuta, että maailma ei pyöri sinun ympärilläsi ja keskustelu voi käsitellä muutakin kuin sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Minäminäminä. Eikö koskaan tule mieleen, että aina ei kyse ole sinusta?
Jos minusta on kyse, niin totta kai on vain minusta kyse. Kenestä muusta tässä nyt pitäisi olla myös kyse? Vastaan viestiin vain omalta osaltani.
Näkökään sinun kohdallasi vain hyvä asia, että ihmiset eivät hakeudu seuraasi. Ei noin raskasta ihmistä kukaan jaksa.
Miksi olen raskas ihminen, kun en ketään rasita? Olen harvinaisen helppo ja kevyt ihminen kaikille. No problems.
Itse olen saanut hiljaisuudestani koko ikäni ajan vain negatiivista palautetta vaikka suhtaudun ihmisiin perukohteliaasti enkä ikinä puhu kenestäkään pahaa. Kyllä meillä hiljaisillakin on oikeus olla olemassa ja henkilökohtaisesti toivoisin kyllä aikuisilta ihmisiltä samaa, eli peruskohteliasta käytöstä vaikka ei toisesta pitäisikään. Katsokaa peiliin ihmiset miten kohtelette muita, oikeasti.
Meillä taas anoppi oli kova puhumaan. Kertoi kaikkia asiakkaiden asiat ja vielä asiakkaiden nimillä, jutteli muiden ihmisten sairaudet. Järkyttävä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Nyt ei puhuttukaan sinusta, vaan siitä lääkäristä. Joissain tapauksissa jutustelu on tarpeen. Hienoa, jos sinä osaat diagnosoida esim. päävamman kohdalla ihan itse, onko kyseessä aivotärähdys vai ei.
Päävamman takia minut olisi varmaan ohjattu hoitoon eikä kyselty minun mielipidettäni asiaan.
Nyt ei puhuttu mielipiteen kyselemisestä. Olennainen osa päävammojen diagnosointia on kyselemällä kartoittaa, mikä on potilaan tila. Se ei onnistu, jos potilas ei puhu mitään.
Miten puhumaton potilas ylipäätänsä pääsee lääkäriin. Joku on ilmeisesti vienyt hänet lääkäriin ja silloin jo tiedetään, että jotain vakavaa on tapahtunut.
Jotain vakavaa ei oikein riitä diagnoosiksi. Sori nyt vaan, mutta et sinä selviä aina puhumatta. Jännä muuten, että te puhumattomat näin hanakasti kuitenkin täällä vänkäätte. Eräänlaista puhettahan se tämäkin on :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Minäminäminä. Eikö koskaan tule mieleen, että aina ei kyse ole sinusta?
Jos minusta on kyse, niin totta kai on vain minusta kyse. Kenestä muusta tässä nyt pitäisi olla myös kyse? Vastaan viestiin vain omalta osaltani.
Näkökään sinun kohdallasi vain hyvä asia, että ihmiset eivät hakeudu seuraasi. Ei noin raskasta ihmistä kukaan jaksa.
Miksi olen raskas ihminen, kun en ketään rasita? Olen harvinaisen helppo ja kevyt ihminen kaikille. No problems.
Voin kertoa, että kyllä rasitat. Tuo vänkääminen on todella rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua puhumattomat haittaa, oon tarpeeksi kattonu Clintin länkkäreitä
-m
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Minäminäminä. Eikö koskaan tule mieleen, että aina ei kyse ole sinusta?
Jos minusta on kyse, niin totta kai on vain minusta kyse. Kenestä muusta tässä nyt pitäisi olla myös kyse? Vastaan viestiin vain omalta osaltani.
KUN ei ollut sinusta kyse. Miten v'tun vaikeaa voi olla tajuta, että maailma ei pyöri sinun ympärilläsi ja keskustelu voi käsitellä muutakin kuin sinua?
Voi voi. Löysää nyt sitä kireää pipoasi ja elämä siitä helpottuu. Ei ole hyvä olla noin kireä nettiviestien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Mä voin olla hiljaa yksin kotonakin.
Joillekin se puhuminen voi olla äärimmäisen uuvuttavaa ja haastavaa. Täytyisikö sellaisten venyä rajojensa yli vain siksi että toisella ei olisi tylsää?
Itse olen introvertti, mutta kyllä koitan olla sosiaalinen muiden ihmisten seurassa. Kotona sitten palaudun.
Juu, kaikki haukkumasanat on tullut kuultua, veikö kissa kielen, oletko mykkä/tyhmä, tyypillistä käytöstä on myös kehitysvammaiseksi tai muuten vajaaksi haukkuminen vaikka en itseäni miellä tälläiseksi alkuunkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Minäminäminä. Eikö koskaan tule mieleen, että aina ei kyse ole sinusta?
Jos minusta on kyse, niin totta kai on vain minusta kyse. Kenestä muusta tässä nyt pitäisi olla myös kyse? Vastaan viestiin vain omalta osaltani.
Näkökään sinun kohdallasi vain hyvä asia, että ihmiset eivät hakeudu seuraasi. Ei noin raskasta ihmistä kukaan jaksa.
Miksi olen raskas ihminen, kun en ketään rasita? Olen harvinaisen helppo ja kevyt ihminen kaikille. No problems.
Voin kertoa, että kyllä rasitat. Tuo vänkääminen on todella rasittavaa.
Onko sulla vaihdevuodet ja sen takia ottaa hermoon pikkuasiat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
Ei ole varaa kevyesti jutustella yksityislääkärin kanssa. Kyllä siinä mennään itse asiaan ihan samantien.
Suosittelen lääkärin vaihtoa, jos ei vastaanoton aikana ehdi edes kysyä yleisellä tasolla mitä kuluu. Minun lääkärini ehtii eikä veloita siitä yhtään lisämaksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Minäminäminä. Eikö koskaan tule mieleen, että aina ei kyse ole sinusta?
Jos minusta on kyse, niin totta kai on vain minusta kyse. Kenestä muusta tässä nyt pitäisi olla myös kyse? Vastaan viestiin vain omalta osaltani.
Näkökään sinun kohdallasi vain hyvä asia, että ihmiset eivät hakeudu seuraasi. Ei noin raskasta ihmistä kukaan jaksa.
Miksi olen raskas ihminen, kun en ketään rasita? Olen harvinaisen helppo ja kevyt ihminen kaikille. No problems.
Voin kertoa, että kyllä rasitat. Tuo vänkääminen on todella rasittavaa.
Onko sulla vaihdevuodet ja sen takia ottaa hermoon pikkuasiat?
Älä yritä kääntää rasittavuuttasi minun syykseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Minäminäminä. Eikö koskaan tule mieleen, että aina ei kyse ole sinusta?
Jos minusta on kyse, niin totta kai on vain minusta kyse. Kenestä muusta tässä nyt pitäisi olla myös kyse? Vastaan viestiin vain omalta osaltani.
Näkökään sinun kohdallasi vain hyvä asia, että ihmiset eivät hakeudu seuraasi. Ei noin raskasta ihmistä kukaan jaksa.
Miksi olen raskas ihminen, kun en ketään rasita? Olen harvinaisen helppo ja kevyt ihminen kaikille. No problems.
Voin kertoa, että kyllä rasitat. Tuo vänkääminen on todella rasittavaa.
Onko sulla vaihdevuodet ja sen takia ottaa hermoon pikkuasiat?
Älä yritä kääntää rasittavuuttasi minun syykseni.
No sinähän tässä rasittava vaan olet.
Puhumattomat kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Kommentit "en jaksa jutella turhanpäiväisiä" kertovat juurikin siitä, että kuvitellaan sen oman elämän olevan niin helvetin kiinnostavaa, että muiden kanssa ei pysty ollenkaan puhumaan. Surullista, että elämä on joillain niin minäkeskeistä, ettei pysty kiinnostumaan muiden näkemyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Minäminäminä. Eikö koskaan tule mieleen, että aina ei kyse ole sinusta?
Jos minusta on kyse, niin totta kai on vain minusta kyse. Kenestä muusta tässä nyt pitäisi olla myös kyse? Vastaan viestiin vain omalta osaltani.
Näkökään sinun kohdallasi vain hyvä asia, että ihmiset eivät hakeudu seuraasi. Ei noin raskasta ihmistä kukaan jaksa.
Miksi olen raskas ihminen, kun en ketään rasita? Olen harvinaisen helppo ja kevyt ihminen kaikille. No problems.
Voin kertoa, että kyllä rasitat. Tuo vänkääminen on todella rasittavaa.
Onko sulla vaihdevuodet ja sen takia ottaa hermoon pikkuasiat?
Älä yritä kääntää rasittavuuttasi minun syykseni.
No sinähän tässä rasittava vaan olet.
Älä projisoi. Katse peiliin niin löydät rasittavan.
Vain toiset hiljaiset ja ujot tietävät tästä luonnesyrjinnästä mitä Suomessa harjoitetaan esikoulusta työelämään asti. Ihmiset ovat ihan hämmästyneitä kuullessaan miten meitä lytätään henkisesti perus syntymäluonteemme takia.
Liisa Keltikangas-Järvinen on harvoja ujojen ja hiljaisten puolustajia. Se on temperamentin piirre, syntymässä saatu, harvoin muutettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
Ei ole varaa kevyesti jutustella yksityislääkärin kanssa. Kyllä siinä mennään itse asiaan ihan samantien.
Suosittelen lääkärin vaihtoa, jos ei vastaanoton aikana ehdi edes kysyä yleisellä tasolla mitä kuluu. Minun lääkärini ehtii eikä veloita siitä yhtään lisämaksua.
Juu ei ole tarvetta jutella, että mitä kuuluu. Viimeksi tarvitsin lähetteen mangneettikuvaukseen eikä tosiaaankaan ollut tarvetta rupatella, että mitä muuta nyt tähän elämääni kuuluu. Enkä tosiaankaan vaihda lääkäriä missään nimessä.
Miten puhumaton potilas ylipäätänsä pääsee lääkäriin. Joku on ilmeisesti vienyt hänet lääkäriin ja silloin jo tiedetään, että jotain vakavaa on tapahtunut.