Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudutte ihmiseen, joka ei puhu juuri mitään?
28.01.2023 |
Olen itse tällainen ihminen. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko, ja sen takia toisille ihmisille puhuminen tuntuu vaikealta. Olen ollut elämäni aikana useammassa porukassa, mutta lähes kaikissa olen jäänyt aika ulkopuoliseksi puhumattomuuden takia. Olen monesti miettinyt, mitä muut ihmiset ajattelee minusta. Vihaako ne minua vai olenko heille täysin yhdentekevä?
Kommentit (170)
Suoraan sanottuna v'tuttaa tällaiset tapaukset työpaikalla. Moni asia menee päin helvettiä, kun ei saada suuta auki. Ja sitten hämmästellään, kun ei olla kiinnostuneita kutsumaan esim. illanviettoon sen jälkeen kun yhden sanojen pihtaajan takia koko työyhteisö (poislukien se mykkä) on joutunut tekemään huomattavan määrän lisätöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Minäminäminä. Eikö koskaan tule mieleen, että aina ei kyse ole sinusta?
Jos minusta on kyse, niin totta kai on vain minusta kyse. Kenestä muusta tässä nyt pitäisi olla myös kyse? Vastaan viestiin vain omalta osaltani.
Näkökään sinun kohdallasi vain hyvä asia, että ihmiset eivät hakeudu seuraasi. Ei noin raskasta ihmistä kukaan jaksa.
Miksi olen raskas ihminen, kun en ketään rasita? Olen harvinaisen helppo ja kevyt ihminen kaikille. No problems.
Voin kertoa, että kyllä rasitat. Tuo vänkääminen on todella rasittavaa.
Onko sulla vaihdevuodet ja sen takia ottaa hermoon pikkuasiat?
Älä yritä kääntää rasittavuuttasi minun syykseni.
No sinähän tässä rasittava vaan olet.
Älä projisoi. Katse peiliin niin löydät rasittavan.
Katso vaan itse peiliin. Halit sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
Ei ole varaa kevyesti jutustella yksityislääkärin kanssa. Kyllä siinä mennään itse asiaan ihan samantien.
Suosittelen lääkärin vaihtoa, jos ei vastaanoton aikana ehdi edes kysyä yleisellä tasolla mitä kuluu. Minun lääkärini ehtii eikä veloita siitä yhtään lisämaksua.
Juu ei ole tarvetta jutella, että mitä kuuluu. Viimeksi tarvitsin lähetteen mangneettikuvaukseen eikä tosiaaankaan ollut tarvetta rupatella, että mitä muuta nyt tähän elämääni kuuluu. Enkä tosiaankaan vaihda lääkäriä missään nimessä.
No se on kiva. Harmi, ettet tajua, että osa meistä käy lääkärissä muistakin syistä kuin lähetteitä hakemassa. Ja kaikki eivät muutenkaan ole samanlaisia kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vain toiset hiljaiset ja ujot tietävät tästä luonnesyrjinnästä mitä Suomessa harjoitetaan esikoulusta työelämään asti. Ihmiset ovat ihan hämmästyneitä kuullessaan miten meitä lytätään henkisesti perus syntymäluonteemme takia.
Liisa Keltikangas-Järvinen on harvoja ujojen ja hiljaisten puolustajia. Se on temperamentin piirre, syntymässä saatu, harvoin muutettavissa.
Ujo ja hiljainen on eri asia kuin puhumaton. Olen itsekin ujo, mutta kyllä minä puhua silti osaan.
Se vähän riippuu - hiljaisuuttakin on monenlaista. Hiljainenkin voi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Jos olet tosiaan täysin mykkä ja ilmeetön, niin et ehkä ole sellaista seuraa, joka jäisi mieleen, tai jota aktiivisesti tulisi pyydettyä mukaan mihinkään. Ehkä tuntuisi, että koet olosi epämukavaksi etkä viihdy. Jos taas hymyilet, naurat muiden jutuille ja kuuntelet muiden juttuja, katsot silmiin ja toteat "niin", "hmh", "oho", "eikä" jne, siis reagoit asioihin joita kuulet ja joita sinulle kerrotaan, niin oletkin miellyttävä henkilö, joista etenkin pälpättäjät tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtaudun niin, että parempi jos pysyy kotonaan. Helpottaa kaikkien elämää.
Eipähän ainakaan ole mikään iltapäivälehtien kaltainen kiusaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillekin se puhuminen voi olla äärimmäisen uuvuttavaa ja haastavaa. Täytyisikö sellaisten venyä rajojensa yli vain siksi että toisella ei olisi tylsää?
Toinen voi etsiä viihdyttävää seuraa ja puhumisesta uupuvat itselleen hiljaista seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Puhumattomat kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Kommentit "en jaksa jutella turhanpäiväisiä" kertovat juurikin siitä, että kuvitellaan sen oman elämän olevan niin helvetin kiinnostavaa, että muiden kanssa ei pysty ollenkaan puhumaan. Surullista, että elämä on joillain niin minäkeskeistä, ettei pysty kiinnostumaan muiden näkemyksistä.
Mm. minä kirjoitin noin, mutta tarkoitin sillä kyllä VÄSYMISTÄ eli en jaksa = energia ei riitä ja väsyn. Sekin tuli kyllä viestistä selväksi. Ja turhanpäiväisellä en tarkoittanut toisen ihmisen asioita vaan jotain millä vain täytetään tyhjää tilaa. Aina pitää yrittää vääntää kaikki väkisin ja vaikka valheellisestikin negatiiviseksi ja alkaa haukkumaan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun neutraalisti, mutta en aktiivisesti hakeudu sellaisen seuraan, koska en halua pitää monologia.
Tämä! Siihenhän se menee ja tuntee itsensä vähän hölmöksi jos pitää monologia vaan. Ja absurdimmaksi tilanteen tekee se, jos tämä hiljainen henkilö on jotenkin ihan eri aallonpituudella avattuaan suunsa jostakin random aiheesta. Jotain sosiaalista kömpelyyttä siinä on... nuorempana ehkä ajattelin vian olevan itsessäni mutta sittemmin olen tajunnut että sosiaalisesti kömpelöitä ihmisiä on yllättävänkin paljon. Ja joku ei vaan pidä sinusta mikä hankaloittaa keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Eipähän ainakaan ole mikään iltapäivälehtien kaltainen kiusaaja.
Joskus vaikeneminenkin voi olla kiusaamista. Kiusa se on sekin, ettei vastaa, jos toinen puhuttelee ja kohtelee muita kuin nämä olisivat ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain toiset hiljaiset ja ujot tietävät tästä luonnesyrjinnästä mitä Suomessa harjoitetaan esikoulusta työelämään asti. Ihmiset ovat ihan hämmästyneitä kuullessaan miten meitä lytätään henkisesti perus syntymäluonteemme takia.
Liisa Keltikangas-Järvinen on harvoja ujojen ja hiljaisten puolustajia. Se on temperamentin piirre, syntymässä saatu, harvoin muutettavissa.
Olen huomannut paljon tätä syrjintää. Puolitutut päsmärit vaikuttaa olevan pahimpia kiusaajia. Jos ei ole samanlailla luonnetta kuin heillä, eli jos ei ole puhelias, niin joutuu pikkukylässä mustalle listalle. Pidetään outona jne. Tätähän se Suomessa valitettavasti on.
En kylläkään ymmärrä, että miksi pitää puhua koko ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattomat kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Kommentit "en jaksa jutella turhanpäiväisiä" kertovat juurikin siitä, että kuvitellaan sen oman elämän olevan niin helvetin kiinnostavaa, että muiden kanssa ei pysty ollenkaan puhumaan. Surullista, että elämä on joillain niin minäkeskeistä, ettei pysty kiinnostumaan muiden näkemyksistä.
Mm. minä kirjoitin noin, mutta tarkoitin sillä kyllä VÄSYMISTÄ eli en jaksa = energia ei riitä ja väsyn. Sekin tuli kyllä viestistä selväksi. Ja turhanpäiväisellä en tarkoittanut toisen ihmisen asioita vaan jotain millä vain täytetään tyhjää tilaa. Aina pitää yrittää vääntää kaikki väkisin ja vaikka valheellisestikin negatiiviseksi ja alkaa haukkumaan päälle.
Kerron sinulle salaisuuden: Tuossa ei nyt puhuttu sinusta. Maailmassa on muitakin ihmisiä kuin sinä. Siksi on turha vetää hernettä nenukkin, jos puhutaan yleisellä tasolla eikä suoraan sanota, että sinä olet sitä tai tätä.
Jos mietin vaikka työkavereita, vähän puhuva ihminen olisi unelma, kunhan tarvittavat saadaan hoidettua. Mitä vähemmän turhaa ja ylimääräistä puhetta sen parempi minulle. Vihaan turhaa läpätystä. Vihaan toki sitäkin, kun sovitaan jotakin asiaa ja sitten kun muut on tyyliin lähdössä yks saa kakistettua ettei hälle käykään, vaikka on ollut 10 tilaisuutta kertoa ettei käy.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Kokeeko ihmiset, että olis pakko olla jotain keskustelua? Väkisin ylläpidetään keskustelua koska, miksi? Ettei tule hiljaista?
Vierailija kirjoitti:
Puhumattomat kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Kommentit "en jaksa jutella turhanpäiväisiä" kertovat juurikin siitä, että kuvitellaan sen oman elämän olevan niin helvetin kiinnostavaa, että muiden kanssa ei pysty ollenkaan puhumaan. Surullista, että elämä on joillain niin minäkeskeistä, ettei pysty kiinnostumaan muiden näkemyksistä.
😂 Ei halua rupatella kanssani= minäkeskeinen ja ylimielinen
Vierailija kirjoitti:
En kylläkään ymmärrä, että miksi pitää puhua koko ajan?
Kuka on vaatinut koko ajan puhumista? Vai eikö sinulle ole mitään välimuotoa puhumattomuuden ja jatkuvan puhumisen välissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattomat kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Kommentit "en jaksa jutella turhanpäiväisiä" kertovat juurikin siitä, että kuvitellaan sen oman elämän olevan niin helvetin kiinnostavaa, että muiden kanssa ei pysty ollenkaan puhumaan. Surullista, että elämä on joillain niin minäkeskeistä, ettei pysty kiinnostumaan muiden näkemyksistä.
😂 Ei halua rupatella kanssani= minäkeskeinen ja ylimielinen
Juurikin noin. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu kyky rupatella ja olla kiinnostunut muistakin kuin itsestä. Kutsutaan myös nimellä ystävällisyys ja kohteliaisuus, jos on aktiivisesti kiinnostunut muistakin kuin itsestä.
Vuosia sitten "vatanen" kävi meillä usein kylässä. Ei tullut itsekseen vaan kaverini seurassa.
En muista kovin paljoa puhuneen. Ihan mukava tyyppi oli. Ujo. Kaverille puhui enimmäkseen ja enimmäkseen kun olivat kahden jossakin.
Vatasen hiljaisuus ei ollut meille mikään ongelma. Ei tullut vaivaantuneita tilanteita. Kohtelias oli. Vaikkei aina tervehtinytkään. Tais olla alussa enemmän varautuneempi ja pikkuhiljaa reippaamin otti kontaktia.
Ei ahdisteltu vatasta, vaan annettiin tilaa olla eikä oltu käsikirjoitettu valmiiksi kuinka vatasen pitää tiettyyn päivään mennessä olla tietynlainen tai jätetään hänet oven taa.
Vatanen on edelleen hiljaisempi tyyppi. Sellainen on vatanen. Ei käy enää meillä. Muutettiin toiselle puolelle suomea.