Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudutte ihmiseen, joka ei puhu juuri mitään?
28.01.2023 |
Olen itse tällainen ihminen. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko, ja sen takia toisille ihmisille puhuminen tuntuu vaikealta. Olen ollut elämäni aikana useammassa porukassa, mutta lähes kaikissa olen jäänyt aika ulkopuoliseksi puhumattomuuden takia. Olen monesti miettinyt, mitä muut ihmiset ajattelee minusta. Vihaako ne minua vai olenko heille täysin yhdentekevä?
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun neutraalisti, mutta en aktiivisesti hakeudu sellaisen seuraan, koska en halua pitää monologia.
Miksi sinun pitäisi pitää monologia? Ole itsekin hiljaa vain. Tuskin se toinen kaveri halua kuunnella sitä sinun monologia.
No jos toinen ei puhu niin silloinhan se on monologi. Helvetin tylsäksi menee, jos 24/7 istutaan tuppisuuna sanomatta mitään. Toki kiva, jos sellainen elämä sinulle sopii. Älä kuitenkaan syyllistä muita, jos he eivät halua liittyä seuraasi mykkäkoulua pitämään.
Etkö sä koskaan nuku? :D :D
Mä taas voisin vaikka joka ilta ottaa jonkun mukaani iltakävelylle, kun vien koiran lenkille. Ei tarvitsisi puhua koko matkalla yhtään mitään. Pidän hiljaisuudesta. Tietty sen verran pitäisi kyetä puhumaan tai edes laittamaan viestiä, että voitaisiin sopia kellonaika ja paikka, milloin ja missä tavataan.
Miksi luulet, että 24/7 tuppisuuna=ei nuku koskaan?
Okei, sä siis nukut istualleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun neutraalisti, mutta en aktiivisesti hakeudu sellaisen seuraan, koska en halua pitää monologia.
Miksi sinun pitäisi pitää monologia? Ole itsekin hiljaa vain. Tuskin se toinen kaveri halua kuunnella sitä sinun monologia.
No jos toinen ei puhu niin silloinhan se on monologi. Helvetin tylsäksi menee, jos 24/7 istutaan tuppisuuna sanomatta mitään. Toki kiva, jos sellainen elämä sinulle sopii. Älä kuitenkaan syyllistä muita, jos he eivät halua liittyä seuraasi mykkäkoulua pitämään.
Etkö sä koskaan nuku? :D :D
Mä taas voisin vaikka joka ilta ottaa jonkun mukaani iltakävelylle, kun vien koiran lenkille. Ei tarvitsisi puhua koko matkalla yhtään mitään. Pidän hiljaisuudesta. Tietty sen verran pitäisi kyetä puhumaan tai edes laittamaan viestiä, että voitaisiin sopia kellonaika ja paikka, milloin ja missä tavataan.
Miksi luulet, että 24/7 tuppisuuna=ei nuku koskaan?
Okei, sä siis nukut istualleen.
Sovitaan sitten niin, jos et ymmärrä sitä, että kaikkea ei pidä ottaa kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun neutraalisti, mutta en aktiivisesti hakeudu sellaisen seuraan, koska en halua pitää monologia.
Miksi sinun pitäisi pitää monologia? Ole itsekin hiljaa vain. Tuskin se toinen kaveri halua kuunnella sitä sinun monologia.
No jos toinen ei puhu niin silloinhan se on monologi. Helvetin tylsäksi menee, jos 24/7 istutaan tuppisuuna sanomatta mitään. Toki kiva, jos sellainen elämä sinulle sopii. Älä kuitenkaan syyllistä muita, jos he eivät halua liittyä seuraasi mykkäkoulua pitämään.
Etkö sä koskaan nuku? :D :D
Mä taas voisin vaikka joka ilta ottaa jonkun mukaani iltakävelylle, kun vien koiran lenkille. Ei tarvitsisi puhua koko matkalla yhtään mitään. Pidän hiljaisuudesta. Tietty sen verran pitäisi kyetä puhumaan tai edes laittamaan viestiä, että voitaisiin sopia kellonaika ja paikka, milloin ja missä tavataan.
Miksi luulet, että 24/7 tuppisuuna=ei nuku koskaan?
Okei, sä siis nukut istualleen.
Sovitaan sitten niin, jos et ymmärrä sitä, että kaikkea ei pidä ottaa kirjaimellisesti.
En mä ottanutkaan. Siksi mulla oli ne :D :D merkit kysymykseni perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse koko aikaa pulputtaa, mutta onhan se epäkohteliasta, jos ei mitään vastaa, kun kysytään.
Ymmärrän, että voi ujostuttaa enkä ainakaan ajattele, että hiljainen ihminen on kamala tyyppi. En kuitenkaan varsinaisesti hakeudu tällaisen ihmisen seuraan, koska haluan kuitenkin jotain stimulaatiota ja mielenkiintoisia keskusteluja. On aika raskasta pitää itse keskustelua yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun neutraalisti, mutta en aktiivisesti hakeudu sellaisen seuraan, koska en halua pitää monologia.
Miksi sinun pitäisi pitää monologia? Ole itsekin hiljaa vain. Tuskin se toinen kaveri halua kuunnella sitä sinun monologia.
No jos toinen ei puhu niin silloinhan se on monologi. Helvetin tylsäksi menee, jos 24/7 istutaan tuppisuuna sanomatta mitään. Toki kiva, jos sellainen elämä sinulle sopii. Älä kuitenkaan syyllistä muita, jos he eivät halua liittyä seuraasi mykkäkoulua pitämään.
Etkö sä koskaan nuku? :D :D
Mä taas voisin vaikka joka ilta ottaa jonkun mukaani iltakävelylle, kun vien koiran lenkille. Ei tarvitsisi puhua koko matkalla yhtään mitään. Pidän hiljaisuudesta. Tietty sen verran pitäisi kyetä puhumaan tai edes laittamaan viestiä, että voitaisiin sopia kellonaika ja paikka, milloin ja missä tavataan.
Miksi luulet, että 24/7 tuppisuuna=ei nuku koskaan?
Okei, sä siis nukut istualleen.
Sovitaan sitten niin, jos et ymmärrä sitä, että kaikkea ei pidä ottaa kirjaimellisesti.
En mä ottanutkaan. Siksi mulla oli ne :D :D merkit kysymykseni perässä.
Ymmärrätköhän itsekään mitä sekoilet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin siivoustyössä jota tehtiin parin kanssa, ei kiinnostanut tyhjän lätinä joten olin kuulokkeet korvilla ja kuuntelin musiikkia, työpari ahdistui minusta, sain kenkää ja nyt olen työtön ja sellaisena aion pysyä.
Ehkä näin parempi. Vaikkei "tyhjää lätinää" huvitakaan kuunnella, niin milloin tiedät, jos sinulta kysytään jotain tai saat ohjeita, jos sinulla on epäkohteliaasti kuulokkeet korvilla? Meillä ei saa edes kuullokkeita käyttää työskennellessä, ei ainakaan molemmilla korvilla. On työturvallisuusriski.
Ei mitään ongelmaa. En itsekään jaksa jutella jatkuvasti enkä ainakaan mitään täysin tyhjää lätinää. Väsyn sellaisesta ja se on usein aika merkityksetöntäkin. Jonkun aikaa on ihan kiva rupatella myös niitä näitä, mutta kovin kauaa en tosiaan sellaisesta välitä tai jaksa sitä. En itse jännitä tai mieti muita ihmisiä lainkaan, mutta ymmärrän hyvin sellaisiakin, sillä olin itsekin nuorena ujo. Se on karissut täysin iän myötä, mutta muistan kyllä millaista se aikoinaan oli ja huomaan, jos joku jännittää. En ikinä kohtelisi toista silloin millään tapaa negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
Ei ole varaa kevyesti jutustella yksityislääkärin kanssa. Kyllä siinä mennään itse asiaan ihan samantien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Nyt ei puhuttukaan sinusta, vaan siitä lääkäristä. Joissain tapauksissa jutustelu on tarpeen. Hienoa, jos sinä osaat diagnosoida esim. päävamman kohdalla ihan itse, onko kyseessä aivotärähdys vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Minäminäminä. Eikö koskaan tule mieleen, että aina ei kyse ole sinusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Nyt ei puhuttukaan sinusta, vaan siitä lääkäristä. Joissain tapauksissa jutustelu on tarpeen. Hienoa, jos sinä osaat diagnosoida esim. päävamman kohdalla ihan itse, onko kyseessä aivotärähdys vai ei.
Päävamman takia minut olisi varmaan ohjattu hoitoon eikä kyselty minun mielipidettäni asiaan.
Puhumattomuus seurassa voi antaa myös ylimielisen vaikutelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Minäminäminä. Eikö koskaan tule mieleen, että aina ei kyse ole sinusta?
Jos minusta on kyse, niin totta kai on vain minusta kyse. Kenestä muusta tässä nyt pitäisi olla myös kyse? Vastaan viestiin vain omalta osaltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Nyt ei puhuttukaan sinusta, vaan siitä lääkäristä. Joissain tapauksissa jutustelu on tarpeen. Hienoa, jos sinä osaat diagnosoida esim. päävamman kohdalla ihan itse, onko kyseessä aivotärähdys vai ei.
Päävamman takia minut olisi varmaan ohjattu hoitoon eikä kyselty minun mielipidettäni asiaan.
Nyt ei puhuttu mielipiteen kyselemisestä. Olennainen osa päävammojen diagnosointia on kyselemällä kartoittaa, mikä on potilaan tila. Se ei onnistu, jos potilas ei puhu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän jättää keskustelun kannattelun minulle, mikä on pidemmän päälle tosi raskasta. Vähän niinkuin siirtää vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä muille. Ei tee omaa osaansa. En siis jaksa kovin kauaa olla tekemisissä sellaisen kanssa.
Onko aina pakko puhua? Entä jos vaan ootte hiljaa? Miksi se on niin kamalaa, vai onko se?
Nyt puhuttiin ihmisestä, joka ei puhu juuri mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi koko aikaa vain olla hiljaa. Vai mitä tuumaisit, jos esim. lääkäri olisi ihan hiljaa eikä puhuisi vastaanotolla mitään?
Eikö tässä ole nyt kyse vapaa-ajan vietosta ei ammatilliseen liittyvään puhumiseen. Puhun paljon töissä, mutta en vapaa-ajalla. Eri
Vapaa-ajalla minä ainakin lääkärissä käyn. Ja aika vaikea on diagnooseja tehdä, jos potilas ei sano mitään.
No se lääkäri on töissä ja varmasti potilaskin jotain puhuu, jos sinne vastaanotolle on ajan varannut. Kyse ei ole seurustelupuhumisesta.
Olisit aloituksessa kertonut, että haluat käsitellä vain seurustelupuhumista. Ja kohtelias small talk on kyllä ihan normaali asia asiakaspalvelutilanteissa, kuten lääkärissä. Monissa tapauksissa kevyellä jutustelulla saadaan potilaan jännitystä laukeamaan, huomataan onko potilas ns. tässä maailmassa jne. jne.
En harrasta ikinä mitään small talkia lääkärin kanssa. Tiedän kyllä itse olevani tässä maailmassa ja pyydän apua vain tietyissä asioissa. Ei ole tapana mennä lääkäriin vain mukavia juttelemaan.
Minäminäminä. Eikö koskaan tule mieleen, että aina ei kyse ole sinusta?
Jos minusta on kyse, niin totta kai on vain minusta kyse. Kenestä muusta tässä nyt pitäisi olla myös kyse? Vastaan viestiin vain omalta osaltani.
Näkökään sinun kohdallasi vain hyvä asia, että ihmiset eivät hakeudu seuraasi. Ei noin raskasta ihmistä kukaan jaksa.
Miksi luulet, että 24/7 tuppisuuna=ei nuku koskaan?