Lue keskustelun säännöt.
Illalla kavereiden kanssa ulos. Vinkkejä miten jaksan kuunnella kun muilla menee hyvin?
28.01.2023 |
On parisuhteet, osallistuvat puolisot, yhteistä tekemistä, rahaa ja reissuja ja hyvin pärjäävää jälkikasvua. Saan alemmuuskompleksin, kun itse en ole saanut halausta enempää vastakkaiselta sukupuolelta seitsemään vuoteen, mökkiä ei ole enkä ole matkustanut Tallinnaa pidemmälle. Omassa elämässä ei ole mitään kertomisen arvoista. Vai pitäiskö vaan sairastua illaksi 🤔
Kommentit (38)
Vaihda kaveriporukka. Miksi räkkäät itseäsi?Kukaan ei pakoita sinua menemään/ osallistumaan yhtään mihinkään,missä voit itse huonosti. Ota oma elämäsi haltuun ja valitse paremmin keiden seurassa olet/ Liikut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän ne noista jauhaa, sitä huonommin todellisuudessa menee. Ystävien kanssa yleensä pidetään hauskaa eikä vertailla jotain menestyksen mittareita.
Kaikilla on omat ongelmat, muista se...
Ihan helposti. Otat vain mieleesi asenteen, että puolet niistä puhuu ihan suoraa kakkelia ja toinen puolisko puoliksi kakkelia.
Teet itsellesi siitä hauskan ajatusleikin. Alat suodattamaan kaikenlaisia logiikkavirheitä niiden tarinoissa ja naurat sisäisesti kaikelle sille kakkelille mitä tulet kuulemaan. Se muuttuu loppujenlopuksi aika helpoksi. Vähän kuin niiden filtteröityjen kuvien katseleminen.
Koska oikeasti fakta on se, että hyvin harvalla tässä ympäristössä tällä hetkellä menee hyvin.
Ellet siis jossain miljunäärikerhossa ole. Eikä niilläkään aina niin hyvin mene. Ongelmat vain on erilaisia.
Naiset vaan yrittää saada toiset kateellisiksi, totuus on yleensä vähemmän ruusuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisiako siellä kaverien illanvietossa puhutaan? En kyllä viitsisi kuunnella, etsisin uudet kaverit.
Siis puhutteko te vain itsestänne noissa illanistujaisissa? Luulis tietävän muutenkin miten kaverilla menee ja ei sen takia tarvitse koko iltaa omista asioista hölistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kyllä kamalaa osallistua tuollaiseen itsekehujien iltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Korona vei perheyrityksen, seuraavaksi lähtee talo alta ja olemme jo sen ikäisiä, ettemme voi alottaa asuntolainan maksua alusta. Kaikki on mennyt päin persettä viimeiset kolme vuotta. Parisuhde jotenkin toimii, mutta välillä mietin olemmeko vain kaksi hukkuvaa jotka takertuvat toisiinsa. Ympärillä aivan kaikki porskuttavat kuten ennenkin. En jaksaisi tavata ketään. En tiedä kumpi on pahempaa, se että kutsuja yhteisiin tapahtumiin tulee edelleen vai se, että joku päivä niitä lakkaa tulemasta.
Mulle on ihan sama, paljonko ihmisillä on rahaa. Itselläni ei ole koskaan paljoa ollut, ei matkoja eikä mökkejä. Elämää on kuitenkin senkin edestä, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita ja seikkailuita. Elämä on sellaista mitä siitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja päätin jäädä porukasta pois. Ehkä niissä piireissä oli suoran kerskailun lisäksi sellaista käänteistä kerskailua, jossa on korkean elintason aiheuttamia muka ongelmia. Esimerkiksi remontti arvokohteessa, Dubain kalliit ravintolat, epäonnistunut kampaajakokemus, työpaikka puuttui työsuhdeluottokortin käyttöön tms. Onhan ne varmaan todellisia vastoinkäymisiä, mutta tunsin vahvaa ulkopuolisuutta.
No jos sun lähtökohta ja asenne on toi niin kannattaisiko jäädä kotiin? Ihmisten puolesta voi myös olla vilpittömästi iloinen, jos heillä menee kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikös se ole ihan normaalia ja kohteliastakin että illan aikana vaihdellaan kuulumiset. Ei kai niistä nyt koko aikaa tarvi puhua? Keksi puheenaiheita, joihin voit osallistua. Kyllä se siitä.
Kai ne kaverit muutenkin tietää miten sulla menee? Jos joku juttu, että näette kerran viidessä vuodessa ja noin paljon ahdistaa, niin jää pois.
Oikeat kaverit kyllä tuossa tilanteessa tsemppaisivat sua.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja päätin jäädä porukasta pois. Ehkä niissä piireissä oli suoran kerskailun lisäksi sellaista käänteistä kerskailua, jossa on korkean elintason aiheuttamia muka ongelmia. Esimerkiksi remontti arvokohteessa, Dubain kalliit ravintolat, epäonnistunut kampaajakokemus, työpaikka puuttui työsuhdeluottokortin käyttöön tms. Onhan ne varmaan todellisia vastoinkäymisiä, mutta tunsin vahvaa ulkopuolisuutta.
Epäonnistuneita kampaajakäyntejä nyt on varmasti köyhemmilläkin.
Eikö teillä ole muuta puhuttavaa kuin omat elämänne?
Vai niin. Mulla menee ihan yhtä huonosti ja lisäksi EI OLE EDES NIITÄ KAVEREITA, joiden kanssa viettää iltaa. Mietipä sitä. Mua ei kutsuta koskaan mihinkään, ei edes työpaikan tiimi-iltoihin.
Elämä voi kääntää kaiken toisin, ihana puoliso pettää, ihanasta lapsesta tulee ongelmateini, ihanasta talosta löytyy hometta, ikää kertyy niin saa potkut jne. Kaikki voi kääntyä aivan toisin päin joten anna mennä toisesta korvasta ulos ja odota vain vuoroveden kääntymistä.
No näinköhän vaan niin hienosti kavereillasi menee, totuus voi olla toinen.