Lue keskustelun säännöt.
Illalla kavereiden kanssa ulos. Vinkkejä miten jaksan kuunnella kun muilla menee hyvin?
28.01.2023 |
On parisuhteet, osallistuvat puolisot, yhteistä tekemistä, rahaa ja reissuja ja hyvin pärjäävää jälkikasvua. Saan alemmuuskompleksin, kun itse en ole saanut halausta enempää vastakkaiselta sukupuolelta seitsemään vuoteen, mökkiä ei ole enkä ole matkustanut Tallinnaa pidemmälle. Omassa elämässä ei ole mitään kertomisen arvoista. Vai pitäiskö vaan sairastua illaksi 🤔
Kommentit (38)
Hieman vanhanaikaista kerskua materiaalisilla jutuilla. Arvot muuttuneet. Todellista on se,saako toiset ihmiset sinut hyvälle tuulelle,nauramaan ja tuntemaan olosi hyväksi. Suurinta on,että ihminen on sinut itsensä kanssa,se säteilee ulospäin ja toisen on levollinen ja rento olla seurassa. Ihan sama,onko köyhä vai varoissaan. Yleensä onnellisimpia on ne,joilla on sellaista,mitä ei saa rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on sentään kavereita, kaikilla ei ole niitäkään. Sekin kannattaa muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi kääntää kaiken toisin, ihana puoliso pettää, ihanasta lapsesta tulee ongelmateini, ihanasta talosta löytyy hometta, ikää kertyy niin saa potkut jne. Kaikki voi kääntyä aivan toisin päin joten anna mennä toisesta korvasta ulos ja odota vain vuoroveden kääntymistä.
Karmea kommentti. Itse en ikinä toivoisi ystävilleni epäonnistumisia tai ikäviä tapahtumia. Mielestäni ei voi puhua ystävyydestä, jos toivoo toiselle lopulta pahaa.
Tunnistan tilanteen. Mulla kyse sukukokoontumisista. Lähisuku on väärällään lääkäreitä ja dippainssejä, joilla on isot omakotitalot, kauniit lapset ja lomamatkoja kaukokohteisiin sen vähintään kolme kertaa vuodessa. Ei kannata kiduttaa itseään, ihan luvallista ottaa etäisyyttä jos tuntuu siltä.
Mitä jos itse olisit menestyvä ja viettäisit iltaa työttömän kanssa? Olisitko ylenkatseellinen ja kerskailisit? Sekin on harmillista, jos kertominen omasta elämästä otetaan suoraan joko voivotteluna tai kerskailuna. Kaiken voi nimttäin ottaa myös neutraalisti.
Ota ihmiset ihmisinä. Materiaa emme saa mukaamme kuollessamme, joten maan päällä kuunnellaan toisiamme ja opitaan yhdessä kokemuksistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon eri asenteella. Olen oma itteni ja suollan ihan kaikki murheeni ulos :D Alkaen hetkestä kun kävelen ovesta sisälle.
Voitte yllättyä, kuinka moni muukin alkaa avautua siinä vaiheessa. Ei tarvitsekaan filmata.
Tulee yleensä oikeasti todella hyvät bileet. Lohdutusta ja ehkä neuvoja ja apuakin. Toisillensa.
Kokeilkaa!
Ei kyllä ole oikeasti oikea ystävä jos ei voi iloita toisen kohdalle sattuneista hyvistä asioista.
Jos sinä aloitat keskustelun
"moi mitä kuuluu, mites teidän Jaskalla menee?"
Ja sulle vastataan
"kiitos hyvin menee, Jaska pääsi sittenkin sisään lääkikseen! Nyt saadaan vaimon kanssa olla kotona ihan vaan kahdestaan"
Niin A) tuo ei ole brassailua vaan vastaus kysymykseen. Siitä saa illa iloinen että voi viettää laatuaikaa rakkaan puolisonsa kanssa ilman että siinä hierotaan Sinun sinkkuuttasi Sinun naamaasi B) jos et viitsi olla iloinen Jaskan suoriutumisesta ja siitä että vanhemmat ovat lapsestaan ylpeitä, et ole kummoinen ystävä C) tunnista tilanteet, milloin joku kertoo jonkun asian vain Sinua loukatakseen ja milloin päivittääkseen oman elämänsä tapahtumia D) millaisessa porukassa aikaasi vietät? En ole ikinä tavannut aikuisia jotka kokoontuisivat viettämään aikaa vain vertaillakseen omaa paremmuuttaan. Tavallinen keskustelu ei ole ihmisten arvottamista ja jos ystäväsi ovat hyviä ja oikeita ystäviä, he eivät arvota sinua elämäntyylisi tai valintojesi vuoski mutta jos katkeroidut ja mariset heidän onnestaan niin silloin pikkuhiljaa he mielellään ehkä unohtavat sinut. E) Koita nyt nähdä edes jotain hyvää omassa elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuka kertoo omista raha-asioistaan illanistujaisissa?
Minä tein totaalisen pesäeron ihmisiin, joilla ei ollut tapaamisissa mitään muuta asiaa kuin oman elämän kuorruttaminen ja itsekehu. Mitään en menettänyt. Nyt tapaan vain ihmisiä, joiden kommunikointi ei pyöri oman navan ympärillä. Kyllä elämänlaatu parani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kaveripiirissä kerrotaan kaikista negatiivisista asioista ja haetaan tukea kavereista. Yksi sun toinen moittii miestään tai on huolestunut lapsestaan ja sinkut valittaa, kun ei löydy miestä jne... Kunnon symppisrinki eikä valitettavasti juuri ole mitään kehumisen aiheita kenelläkään.
Tungenpa keskusteluun kertomaan omasta tilanteestani vaikkei sitä kukaan kysynyt:
Eräs erakohtava kaverini ottaa kaikki minulle tapahtuvat hyvät asiat vittuiluna ja hän marmattaa niistä alituiseen
- muutin mieheni kanssa omakotitaloon
-> paikkakunta on väärä ja mies minulle liian tyhmä, talokin varmaan homeessa
- laihdutin kasvisruokavaliolla
-> olen varmaankin ketoosissa ja lihakseni surkastuivat, ei voi laihtua oikein jos ei syö pekonia (!?)
- menin naimisiin
-> ei tule kestämään
- aloitin kivan harrastuksen
-> ei tule kestämään
Tämän valittamisen ja vähättelyn seurauksena testasin n. vuoden mitä tapahtuu jos kuulumisia kysyttäessä kerron vain ikäviä asioita arjestani.
Nyt olen kuulemma kivireki ja niin masentunut että masennan myös ystäväni ja hän ei jaksa enää kannatella minua (!?) ja kaikki tämä varmasti johtuu miehestäni ja siitä ettei minulla ole emää omaa elämää (!?)
Tarinan opetus on: teet niin tai näin et ole toisille mitään muuta kuin viihdettä ja paheksunnan aihe.
Nykyään puhun ihmisille VAIN säästä ja jääkiekosta, siitäs saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kaikkien kanssa voi kokea sielunsisaruutta. Jotkut ihmiset eivät osaa ylläpitää ystävyyttä elämäntilanteiden murroksessa, mutta toisille kuorrutteet eivät tee kakkua ja yhteys on jotenkin syvempi eikä perustu identtiseen kokemuspiiriin.
Paljon riippuu siitä, kuinka avarakatseisia olemme ja kuinka vilpittömästi toiset ihmiset kohtaamme.
Aloittajalla on erilaisia mahdollisuuksia. Ehkä voi ottaa illanvieton antropologisena eksperimenttinä, mennä paikalle ja kokeilla olla itse vilpitön, avoin ja yrittää välttää sekä itsen ja muiden arvottamista tai jäädä kotiin ja vähitellen irtautua porukasta ja hakeutua uusien ihmisten seuraan. Mikään vaihtoehto ei ole väärin, omassa elämässä saa ja pitää tehdä valintoja.
On tosi vaikeaa olla sydämellinen ihmisille, joiden elämää ehkä vähän kadehtii. Tiedän että tämä on kirpeästi sanottu, mutta se voi auttaa jalostamaan ajattelua eteenpäin.
Jos kokee, ettei tule läheisissä ihmissuhteissa kohdatuksi, se ei automaattisesti tarkoita, että kaikki muut ovat tyhmiksiä. Joskus nuo muut ovat ehkä ajattelemattomia, eivät osaa lukea ajatuksia ja joskus he piilottavat omat kipeät juttunsa menestyspuheen alle.
Kuka uskaltaisi raaputtaa pintaa?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja päätin jäädä porukasta pois. Ehkä niissä piireissä oli suoran kerskailun lisäksi sellaista käänteistä kerskailua, jossa on korkean elintason aiheuttamia muka ongelmia. Esimerkiksi remontti arvokohteessa, Dubain kalliit ravintolat, epäonnistunut kampaajakokemus, työpaikka puuttui työsuhdeluottokortin käyttöön tms. Onhan ne varmaan todellisia vastoinkäymisiä, mutta tunsin vahvaa ulkopuolisuutta.
Huh huh, itse tuntisin tuollaisessa bimbolaumassa lähinnä henkistä ulkopuolisuutta. Oma maailmani on ehkä materialistisesti vaatimaton, mutta sisällöllisesti rikasta. Minusta tuollaiset ihmiset ovat yksinkertaisesti liian muovisia ja sisäisesti tyhjiä (siksi suoraan sanottuna tylsiä) omaan makuuni. Ei tulisi mieleenkään omien ystävieni kanssa, että joku brassailisi ulkomaanmatkoillaan, arvokiinteistöillään tai muilla elintasokilpailun pakkopullillaan. Minua ei edes kiinnosta tuollainen! Mikäli istumme ystäviemme kanssa iltaa, tunnelma on rento ja vapautunut. Keskustelemme paitsi maailmanpolitiikasta, kulttuurista, opinnoista, mutta myös toistemme elämistä aidosti välittäen - emme paremmuudesta kilpaillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi kääntää kaiken toisin, ihana puoliso pettää, ihanasta lapsesta tulee ongelmateini, ihanasta talosta löytyy hometta, ikää kertyy niin saa potkut jne. Kaikki voi kääntyä aivan toisin päin joten anna mennä toisesta korvasta ulos ja odota vain vuoroveden kääntymistä.
Karmea kommentti. Itse en ikinä toivoisi ystävilleni epäonnistumisia tai ikäviä tapahtumia. Mielestäni ei voi puhua ystävyydestä, jos toivoo toiselle lopulta pahaa.
En todellakaan toivo kenellekään pahaa, elämä vaan on opettanut että onni vaihtelee.
Älä mee ankeuttamaan muiden iltaa 🙏
Tsemppiä! On vaikeaa, tiedän. Pahinta on kuunnella lapsien menestyksestä ja lapsenlapsien ihanuudesta. Onneksi ovat niin keskittyneet omiin juttuihinsa, että eivät kysy minulta mitään. Jos joku joskus jotain kysyy, vastailen ympäripyöreitä tai vastaan kysyjää koskevalla kysymyksellä niin sivuutan aiheen.
Minä en menisi sinne vaan vaihtaisin kaveri piiriä. Minä olen vaihtanut pyrkyreistä pois ja oli elämäni paras päätös.
Mitäs jos muuttaisit asenteesi niin että illasta tulee kiva, etkä mieti jo etukäteen kuinka inhottavaa tulee olemaan? Varmasti tuleekin kurja ilta, jos jo etukäteen on niin "päättänyt".