Lue keskustelun säännöt.
Teinien reagointi avioeroon
27.01.2023 |
Meillä ei enää kiinnosta koulunkäynti, läksyt on jatkuvasti tekemättä, kokeista tulee huonoja numeroita kun ei viitsitä lukea. Kotona ei syödä ruokaa vaan painellaan mäkkäriin tai lidlin paistopisteelle. Silloin siis kun en itse ole kotona valvomassa että syödään. Kotihommistakin yritetään liisiä.
Isänsä kun oli paikalla, eivät uskaltaneet pokkuroida vaan tekivät asiat niinku piti. Vaikka toinen teineistä kyllä sanoi, että ei hän sillonkaan esim kokeisiin lukenut, esitti vaan.
Millä ihmeellä ne saa motivoitua koulunkäyntiin?? Jatkuvasti kysytään onko tehty, kannustetaan tekemään ja puhutaan puhutaan ja puhutaan opislelun merkityksestä. Lahjominenkaan ei auta.
Pelkään että niistä tulee nyt sitten ihan hulttioita eivätkä kohta enää usko minua ollenkaan.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kenelläkään mitään kokemuksia?
Kuinka koulujen käynti ja nuhteeton elämä auttoi sinua avioerosi kanssa? Itse näytät esimerkkiä, kuinka elämä meni WC pöntöstä
Tiedätkö, kaikki erot ei ole mitään maailmanloppuja, päinvastoin. Itse näytän lapsille esimerkkiä, miten elämäntilanteet voi muuttua ja niissä voi silti pärjätä ja olla onnellinen. /eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei varmasti kiinnostakkaan. Ja ihan ymmärrettävää että reagoivat. Ikävä vaan heidän tulevaisuuden kannalta.
Eikä tarvitse syyllistää erosta. Ihan kaikkeni tein pitääkseni perheen kasassa, enkä eroa olisi todellakaan halunnut, ehkä sitten kun lapset olisi muuttaneet pois kotoa. Mutta, asiat ei aina mene niinkun itse haluaa.
Joten tilanne on nyt tämä ja nyt pitäisi tehdä kaikkensa sen eteen että vanhempien ero ja rikottu perhe vaikuttaisi lasten elämään mahdollisimman vähän.Lueppa viimeisin kommenttisi sekä tämä kommentti uudelleen. Jos lasten isä on todella niin kamala mitä viimeisessä kommentissa kerrot, niin miten tämä ylläoleva voi pitää paikkansa??
Ymmärrän ihmetyksesi asiasta. Mutta näin se meni. Viimeiseen asti yritin pitää kiinni ydinperheestä. Suljin silmät, puolustelin isän käytöstä lapsille, ja asiaa ihmetteleville sukulaisille. Itsellenikin. Hävitin oman todellisuudentajuni, ja aloin uskoa siihen, että mies oli oikeassa asioissa. Joskus riitojen aikana, jälkeen tajusin että näin ei voi jatkua, tämä on väärin, mutta silti suljin asiat pois päästäni. Ja olisin jatkanut varmasti loputtomiin. Pelkurina.
Nyt kun ero tuli, silmät on auenneet, ei tarvitse enää sietää huonoa käytöstä yrittääkseen pitää perheen kasassa. Aidosti ajattelin sen olevan parasta kaikille. Kuten sanoin, esikoisen ja muidenkin lasten kanssa kunnon nyt juteltu enemmän, ymmärrän miten ovat kärsineet isänsä käytöksestä ja kotona olleesta kireästä ilmapiiristä. Olen ymmärtänyt että ero on oikea ratkaisu. Ja se olisi pitänyt tehdä aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuntuu vaikealta, niin lapsille on varmaan tarpellista saada vain aikaa ajatuksilleen. Koulu on tärkeää, mutta jos pää on täynnä murheita niin vaikeahan siinä on keskittyä. Korostaisin lapsille että rakastat ja kyse on heidän parhaastaan. Yrittäisin jutella onko esim. joku aina muita mieluisampi ja motivoida panostamaan edes siihen. Jutella jatko-opintopaikoista rauhassa ja paineetta ja pohtia, miten niihin pääsisi.
Lapset on omia ihmisiään ja joskus ei vaan pysty vaikuttamaan asioihin (muihinkaan) siten kuin haluaisi. Jos on yläkoululaisia niin kymppiluokkia kuitenkin on ja kirjoituksia voi käydä korottamassa. Sinuna yrittäisin siksi vain luoda uuteen tilanteeseen mahdollisimman rauhallista ja rentoa tunnelmaa, kannustavaa toki, mutta ei enää paineita lisää. Noin iso muutos on teineille kova stressi itsessään. Kuraattorille ehkä myös jos itse ovat halukkaita.
Tsemppiä! /toinen eroäiti
Juuri näin ajattelen itsekkin, että tarvitsevat aikaa. Ja luvan surra. Ja onhan tämä tilanne vielä levällään ja paljon epätietoisuutta mikä ei auta asiaa.
Aikaa, rajoja ja rakkautta, juttelua, läsnäoloa, perusturvaa, mahdollisimman paljon pysyvyyttä. Niin ajattelisin, että selviämme eteenpäin. Välillä vaan iskee epätoivo eikä meinaa muistaa, että aikaa kuitenkin on vielä parantaa sitä koulumenestystäkin, vaikka nyt tulee tämmöinen notkahdus.
Yritä luoda lapsille rauhallinen paikka ilman vanhempien riitoja ja kylmyyttä. Ole paikalla ja lasten lähellä, viettäkää tavallista hyvää arkea. Aika auttaa.
Oletko miettinyt miten ero vaikuttaa lasten ja isän keskinäisiin suhteisiin? Jos isä kovin ankara ja tällä hetkellä vastuutaan pakeneva, miten ero hänen mielestään tilannetta pelastaa. Onko teinien asumiskuvio vielä selvinnyt? Hehän jo itse pystyvät ilmaisemaan oman halukkuutensa kumman vanhemman luona pääsääntöisesti asuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kaikki varmasti hyväksi vielä muuttuu, kun saatte eron loppuun ja ainakin, että isä muuttaa pois. Toki olisi hyvä, jos lapsilla olisi hyvät välit myös isäänsä ja voisitte vetää yhtä köyttä lasten asioissa. Mikäli näin ei tule käymään niin sille ei mitään voi ja lapset varmasti ymmärtävät sen. Pääasia on, että eroatte kunnolla ja teette lapsille selväksi, että näin on nyt ja kerrot rehelliset syyt heille neutraalisti isää syyllistämättä. Osaavat kyllä myös itse miettiä sinua ja isäänsä ja missä oli vika. Se kannattaa tehdä selväksi vaikka useampaankin kertaan ettei ero johtunut lapsista, koska sitä voivat jollakin tasolla miettiä, vaikka sen olisi heille sanonut. Tuollainen välitila, että asutaan vielä yhdessä on pahin.
Itse olen eronnut lasteni isästä. Alussa välit eivät olleet kovin hyvät, koska ex teki minulle kiusaa erosta johtuen. En näistä asioista lapsille puhunut vaan kerroin, että eron suurin syy oli rahatilanne (avasin tätä heille tarkemmin: mitä ja miksi) ja aivan erilainen näkemys tulevaisuudesta. Korostin, että molemmat rakastamme heitä ja saavat olla isällään viikonloppuina ja arkenakin jos haluavat. Asuttiin lähekkäin. Ei mennyt kauaa noin vuosi, kun oltiin jo hyvissä väleissä ex-mieheni kanssa ja ollaan puhuttu vanhat asiat selviksi ja molemmat ymmärrämme ne. Nyt olemme kavereita ja molemmat hyvissä uusissa suhteissakin. Lapset ovat tasapainoisia nuoria.
Nyt vaan reippaasti kohti uutta elämää sinä ja lapset! Ajattele ja usko, että hyvää on tulossa. Hyvä, että pääsit suhteesta eroon. Se on parhaaksi myös lapsille. Ei todellakaan ole normaalia perhe-elämää tuollainen mitä kirjoitit. Ihmettelen, kun ihmiset syyllistää erosta, vaikka ero on usein hyvä asia, jos perhe-elämä on haasteellista. Lapsetkin saavat huonon esimerkin parisuhteesta, jos vanhempien käminää katsoo vuosikaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt miten ero vaikuttaa lasten ja isän keskinäisiin suhteisiin? Jos isä kovin ankara ja tällä hetkellä vastuutaan pakeneva, miten ero hänen mielestään tilannetta pelastaa. Onko teinien asumiskuvio vielä selvinnyt? Hehän jo itse pystyvät ilmaisemaan oman halukkuutensa kumman vanhemman luona pääsääntöisesti asuvat.
Olen miettinyt, paljon. Toivon, että heidän välit paranisi. Yksi lapsista ei halua asua isänsä kanssa säännöllisesti, kuulema aikoo kyllä käydä isänsä luona muttei todellakaan halua asua esim joka toista viikkoa. Samoin toinen lapsista miettii, että ehkä joka toinen viikonloppu voisi käydä isällä, muttei ole oikein halunnut suoraan tätä sanoa. On sanonut, että kun ei iskä esim kuskaa treeneihin kun joskus harvoin jos sattuu ite olla menossa just sillon johonkin. Yms. Kolmas lapsista on eniten isänsä perään. Hän on suuri kysymysmerkki joka ei oikein itsekkään tiedä mitä haluaa. Kovasti haluaisi olla isänsä kanssa mutta miettii osaako käyttäytyä kokoajan niin hyvin että isä ei hermostu? Hän on sanonut että haluaisi olla sillai vapaasti kummankin luona.
Sitä en tiedä miten hänen mielestään ero tilanteen pelastaa? Luulen, että hänen syynsä erolle on oikeasti jossain ihan muualla kun lasten kasvatuksessa. Se on vaan syy millä saa minulle kaikista huonoimman olon. Ja haukuttua, syytettyä ja satutettua. Eiköhän se ole vapaus mikä siellä painaa, ei oikein ikinä sopeutunut perhe-elämään vaan kuormittui siitä tosi paljon. Vaikka sitä itse halusi.
Voi johtua myös iästä. Meillä ennen niin tunnolliset lapset aloittivat tuon saman, vaikkei olla erottu. Isäänsä pelkäävät, mutta mies on paljon pois työn takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi sitä eroa halusi? Hän joka halusi kantaa vastuun lastensa käytöksestä, tulevaisuudesta ja koulumenestyksestä. Teoilla ja haluaa on seurauksensa,
Vierailija kirjoitti:
Opiskelukaverini teknillisessä yliopistossa sekosi vanhempiensa avioerosta niin paljon, että ei saanut lukukaudessa ainayakaan opintosuoritusta.
Vanhempien ero on aivan valtava mullistus. Vanhemmat ovat tukipilari.
Täsmennän viestiäni.
Tästä on jo muutama vuosi. Nyt hän on valmistunut ja töissä. Oli kyllä välillä aika hukassa. Jotain omituista hänessä oli tuolloin ja teki omituisia asioita. Sekosi.
Hän oli väleissä molempien vanhempiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kauheaa lukea, miten monen kotona lapset pelkäävät omaan isäänsä!
Että isä ei edes puhu lapsille - paitsi moittii! Hyvänen aika, miten tuommoiselle isän irvikuvalle on tehty enemmän yksi lapsi?!
Siinpähän sitten toteuttaa isyyttään haluamallaan tavalla. Kasvatusvastuu suhteessa jakautuu yleensä molemmille, eikä siinä auta käydä syyttämään toista vanhempaa, varsinkaan, jos ulkoistanut itsensä pehe-elämästä. Lämmin suhde lapsiin muodostetaan lapsuudessa, joten voihan siinä olla miehellä kirimistä kiinni, kun ovat jo teinejä.
Arvelen, että mies tuntee syyllisyyttä erosta ja syyllistää sinua asioilla joilla ei ole mitään totuuspohjaa. Tavallaan saa itselleen oikeutuksen toimia keljusti sinua kohtaan. Koita olla ottamatta noita aisoita itseesi, vaikka varmastihan se on vaikeaa. Tärkeintä kun kuitenkin on, että lapsesi tietävät ja tuntevat millainen äiti heillä on. 🤍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioero ei vaikuttanut pojan koulunkäyntiin. Meni mielellään isälle ja sai myöhemmin 3 sisarpuolta.
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua myös iästä. Meillä ennen niin tunnolliset lapset aloittivat tuon saman, vaikkei olla erottu. Isäänsä pelkäävät, mutta mies on paljon pois työn takia.
Totta tämäkin. Että voi olla myös ikään kuuluvaa.
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sitä eroa halusi? Hän joka halusi kantaa vastuun lastensa käytöksestä, tulevaisuudesta ja koulumenestyksestä. Teoilla ja haluaa on seurauksensa,
En nyt ihan ymmärrä tätä viestiä??
Vierailija kirjoitti:
Siinpähän sitten toteuttaa isyyttään haluamallaan tavalla. Kasvatusvastuu suhteessa jakautuu yleensä molemmille, eikä siinä auta käydä syyttämään toista vanhempaa, varsinkaan, jos ulkoistanut itsensä pehe-elämästä. Lämmin suhde lapsiin muodostetaan lapsuudessa, joten voihan siinä olla miehellä kirimistä kiinni, kun ovat jo teinejä.
Arvelen, että mies tuntee syyllisyyttä erosta ja syyllistää sinua asioilla joilla ei ole mitään totuuspohjaa. Tavallaan saa itselleen oikeutuksen toimia keljusti sinua kohtaan. Koita olla ottamatta noita aisoita itseesi, vaikka varmastihan se on vaikeaa. Tärkeintä kun kuitenkin on, että lapsesi tietävät ja tuntevat millainen äiti heillä on. 🤍
Samaa olen miettinyt. Että purkaa omaa syllisyyttään minuun. Itse isä on luonut lapsiinsa semmoisen suhteen kun on halunnut. Ei minulla ole siihen ollut merkitystä. Tai ehkä on, jos en olisi isää puolustellut, hänen puolestaan puhunut, selittänyt köytöstään lapsille välit olisi varmaan vielä huonommat.
Mutta, on helpompi syyttää toista, entä katsoa peiliin.
jaa a miksei ne voi mennä isälleen lukeen niin hommat olisi hanskassa
onko tiellä kotihommat kirjallisena seinällä mihin laitetaan rasti kun on tenhyt ja mitä kotihommia teillä on lapsille
mistä ne saa rahaa johonkin kodin ulkopuoliseen ruokailuun?
Tuohan olis hyvä ajatus, että aina enne kokeita isälle lukemaan pariski päiväksi.
Vaikka ei ne lue silti, esittää vaan. Esikoinen varsinkin.
Kotityöt on listattuna, siitä helppo muistutella kenen homma tekemättä.
Rahaa saivat jouluna. Nyt kuukaudessa melkein kaikki tuhlattu. Eikä mitään järkevää ole ostaneet.
No, ne rahat kun loppuu, niin sitten ei lle rahaa. Rahan käytöstäkin keskustellaan ihan jatkuvasti. Välillä jätetään pankkikortti kotiin jne. Mutta ehkä rahankäytön oppii vaan käyttämällä rahaa? Kun raha loppuu, sitä ei ole, ja harmittaa. Ehkä se opettaa jatkossa miettimään tarkemmin? Paremmi kun se että vanhempi kieltää ja estää rahan käytön? Siitä ehkä seuraa se, että sitten kun rahaa on kaikki käytetään heti??? En tiedä, kertokaa viisaammat
Vaikka tuntuu vaikealta, niin lapsille on varmaan tarpellista saada vain aikaa ajatuksilleen. Koulu on tärkeää, mutta jos pää on täynnä murheita niin vaikeahan siinä on keskittyä. Korostaisin lapsille että rakastat ja kyse on heidän parhaastaan. Yrittäisin jutella onko esim. joku aina muita mieluisampi ja motivoida panostamaan edes siihen. Jutella jatko-opintopaikoista rauhassa ja paineetta ja pohtia, miten niihin pääsisi.
Lapset on omia ihmisiään ja joskus ei vaan pysty vaikuttamaan asioihin (muihinkaan) siten kuin haluaisi. Jos on yläkoululaisia niin kymppiluokkia kuitenkin on ja kirjoituksia voi käydä korottamassa. Sinuna yrittäisin siksi vain luoda uuteen tilanteeseen mahdollisimman rauhallista ja rentoa tunnelmaa, kannustavaa toki, mutta ei enää paineita lisää. Noin iso muutos on teineille kova stressi itsessään. Kuraattorille ehkä myös jos itse ovat halukkaita.
Tsemppiä! /toinen eroäiti