Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalan kiitos lapseni ei ole nyt tarhassa tai ala-asteella aivopestänä kaiken maailman huuhaalle.  Olisi ollut hirveää jos lapsi lapsi olisi tullut  kotiin joka toinen päivä tyttönä ja joka toinen päivä poikana, puhumattakaan nyt kaiken maailman sateenkaari pesistä.

Tästä kommentista mieleen se, miten päiväkodissa työskentelevänä koen vahvasti aivopesuna sen, miten lestadiolaisille lapsille jo tuputetaan ajatusta siitä, että muut kuin heidän lahkolaiset ovat helvettiin joutuvia syntisiä. Joka ikinen vuosi joudutaan selvittämään tilanteita, kun vl-lapsi on pelotellut jonkun joutuvan tulimereen, koska toinen ei usko Jumalaan/ ei käy seuroissa/ on laittanut kynsilakkaa/ tms.

Ja eiväthän nämä lapset sille mitään voi, että heille on aikuinen näin opettanut, mutta mitä muuta se on kuin aivopesua, kun 5-vuotias saarnaa toiselle siitä, kuinka hyvät lampaat uskovat ja tottelevat Jumalaa, muuten joutuu tulimereen? Tuon ikäinen uskoo Jumalaan samalla tavalla kuin Joulupukkiin tai Hammaskeijuun, eli ne on aikuinen lapsille uskotellut todeksi. Henkilökohtaisesti minua ihmetyttää, miksi täytyy lapsille opettaa Jumalasta nimenomaan se puoli, että jos et tee niin kuin Jumala tahtoo, siitä seuraa jotain kamalaa? Ainakin se "lasten usko", mitä työssäni näen, pyörii hurjan paljon pelottelun ja rangaistusten ympärillä - se tuntuu lapsille olevan se olennaisin asia, millä he sitten valistavat muita lapsia.

Ev. lut. lasten kerhoissa ei taas lainkaan opeteta lapsille tuollaista oman uskonnon "pimeää puolta". Kerrotaan hyvästä lapsia rakastavasta Jeesukseksesta ja hänen teoistaan. Se kerrotaan sillä tavalla, että lapsi voi uskoa turvallisen Jumalan olemassaoloon elämässään ilman, että tarvitsee pelätä tulimereen joutumista, jos kiukuspäissään huutaa vanhemmilleen, saatikka jos paljastaisi isoisän käyttäneen seksuaalisesti hyväksi, kun tämä on kuitenkin pyytänyt anteeksi pikkulapselta. Silloinhan kaikki synnit on lestadiolaislastenkin unohdettava, jopa näin vakavat, eikä niistä enää sen anteeksipyynnön jälkeen puhuta.

Lestadiolaisuudessa ei edelleenkään ajatella niin, että rikoksia ei tarvitsisi sovittaa maallisen lain edessä. Siitä on kyllä halutessaan saanut tietoa mediasta ihan riittämiin.

Tiedät varmaan myös, että tämä on hyvin tuore ajattelutapa.

Ja jostain syystä häneltä jäi mainitsematta, että vuosikymmenien ajan on suojeltu rikoksiin syyllistyneitä ja uhrit vaimennettu. Tästäkin löytyy mediasta tietoa, jos vain haluaa.

Mutta sehän on edelleen väärin.

Miksi kierrät asiaa, kuin kissa kuumaa puuroa?

Siinä sitä "pyytämääsi" tietoa mediasta:

"Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen keskuselin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys SRK myöntää laajan pedofilian liikkeen sisällä. 1980-luvulta lähtien liikkeessä on ollut 70--100 tekijää, joista noin 30:n oikeusprosessi on vireillä tai on ollut oikeuskäsittelyssä 2000-luvulla.

Valtaosa tapauksista on insestitapauksia ja ne ovat voineet ulottua sukupolvien yli. Monet tapaukset ovat olleet hyvin vakavia ja ne ovat kohdistuneet useisiin perheenjäseniin. SRK:n johto arvelee, etteivät kaikki tapaukset ole tulleet julki.

Tekijöiden joukossa on ollut 10--15 liikkeen puhujaa, jotka eivät enää toimi puhujan tehtävissä tai missään rauhanyhdistysten johtotehtävissä.

SRK:n johdon mukaan tekijät saavat kuitenkin toimia edelleen herätysliikkeessä tavallisina uskovaisina, "jos ovat tehneet parannuksen".

SRK myöntää virheensä hyväksikäyttöön liittyvien tapausten hoidossa.

"Uhrin asemaan ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota ja heidät on liian usein unohdettu. Rippisalaisuuden merkitys on joissakin tapauksissa ymmärretty väärin ja uhreja on muun muassa sen varjolla pyritty vaientamaan ja sopimaan asiat ilman rikosprosessia, SRK:n johtokunnan varapuheenjohtaja Matti Taskila pahoittelee.""

Ei ole mitään puuron kiertoa. Siteeraamassasi viimeisessä kappaleessahan asia selvästi sanotaan.

Tuossa oleellisin asia:

"uhreja on muun muassa sen varjolla pyritty vaientamaan ja sopimaan asiat ilman rikosprosessia"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin lukea vlihmiseltä tällaista.

"Minä uskon näin. Mutta ymmärrän, että olemme tässä erilaisia. Kunnioitan vakaumustasi ja uskon, että se on ihan yhtä arvokas kuin omani. Jumalan luo on monta polkua. Minun ei tarvitse tulla sinun polkuasi pitkln. Mutta sinunkaan ei tarvitse tulla minun polkuani pitkin. Et tarvitse minulta mitään, sinun ei tarvitse liittyä liikkeeseemme. Olemme kaikki kristittyjä ja uskovaisia, jos siksi haluamme itseämme kutsua."

Jään odottamaan.

Niin. Myös minua kristittynä ja uskovaisena syvästi loukkaa ja haavoittaa, että jotkut katsovat ainoina uskovansa "oikein" kaikkien muiden uskoessa "väärin". En minä tarvitse "parannuksen armoa", miksi tarvitsisin? Uskon jo samaan Jumalaan.

Minä pidän ihan yleisesti ottaen eräitä ns. perinteisen kristinuskon käsityksiä kaameina ja painostavina. Se, että ihminen pitää ensin vakuuttaa siitä, että hän on jotenkin syntyjään paha, ja sitten tarjota pelastukseksi "oikein" uskomista ja johonkin liikkeeseen liittymistä, on oikeasti ihan käsittämätöntä aivopesua. Ns. tavallisessa evankelis-luterilaisuudessa tämä uskonnon puoli vain tuppaa unohtumaan ja jäämään vähemmälle huomiolle, koska suurin osa porukasta on mukana vain tavan ja perinteen vuoksi eikä ikinä tee mitään henkilökohtaisia uskonratkaisuita. Mutta sitten kun päästään niihin henkilökohtaisuuksiin, oli sitten lestadiolaisuus tai jokin ns. vapaa suunta, niin tämä on se kuvio, joka on oikeastaan ihan sama kuin missä vain kauhistellussa pienemmässäkin lahkossa.

Vierailija kirjoitti:

Kateutta voi lukea rivien välistä

Omakin elämäni on mitä on, mutta koskaan en vaihtaisi paikkaa esim dokumentin nuoren naisen kanssa enkä kenenkään muunkaan liikkeeseen kuuluvan kanssa. En itse edes halua lapsia miten kadehtisin nuorta äitiä jonka "täytyy" saada monia lapsia.

Ainoa asia mikä minua mietityttää on se yhteisöllisyys. Olen itse yksinäinen ollut jo nuorena ja kiusaamista kokenut. Sen vuoksi joskus mietin heidän isoja perheitään ja sukujaan. Varmaan hyvässä tilanteessa apua saa ja seuraa löytyy. Se on hyvä puoli tässä. Itse en koskaan pääse sellaista kokemaan. Ei ole ketään keneltä kysyä tai ketään avuksi. Se on yhteisöllisyys on varmaan paras juttu näissä liikkeissä. Sitten olen toisaalta miettinyt etten edes maailmankatsomukseltani ja ajatuksiltani sopisi mihinkään tälläiseen uskonnolliseen yhteisöön jos jätetään tavallinen luterilainen kirkko pois laskuista. En voisi kuulua vaan tuen ja seuran takia mihinkään tälläiseen. Ymmärrän silti, että moni voi senkin takia kuulua siihen ja jatkaa sen parissa oloa varsinkin jos kokisi, että menettää yhteisönsä ja läheisensä erotessa siitä. Näin tämä yhteisöllisyys voi kääntyä itseään vastaan ja menettää sen kaiken jos ei ole kuin muut. Se on varmaan senkin takia kova kokemus eronneille.

Minua yritti joskus Jehovat saada mukaan toimintaansa, kun olin nuorempi itsekin. Kävivät ovella ja juttelivat. Ihan mukavia nuoria ja näen, että yksinäisen nuoren voisi olla helppoa liittyä siihen toimintaan mukaan. Itse ymmärsin ettei ole oma juttu ja tein lopun sille juttelulle myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Onpa paljon vihaa täällä 🤔

Tulinen järvi se pelottaa rienaajia. Varmaan luulevat että herjaamisella voivat välttää tulevan tuomion.

Musta vl-lestaadiolaiset on tosi kivoi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalan kiitos lapseni ei ole nyt tarhassa tai ala-asteella aivopestänä kaiken maailman huuhaalle.  Olisi ollut hirveää jos lapsi lapsi olisi tullut  kotiin joka toinen päivä tyttönä ja joka toinen päivä poikana, puhumattakaan nyt kaiken maailman sateenkaari pesistä.

Tästä kommentista mieleen se, miten päiväkodissa työskentelevänä koen vahvasti aivopesuna sen, miten lestadiolaisille lapsille jo tuputetaan ajatusta siitä, että muut kuin heidän lahkolaiset ovat helvettiin joutuvia syntisiä. Joka ikinen vuosi joudutaan selvittämään tilanteita, kun vl-lapsi on pelotellut jonkun joutuvan tulimereen, koska toinen ei usko Jumalaan/ ei käy seuroissa/ on laittanut kynsilakkaa/ tms.

Ja eiväthän nämä lapset sille mitään voi, että heille on aikuinen näin opettanut, mutta mitä muuta se on kuin aivopesua, kun 5-vuotias saarnaa toiselle siitä, kuinka hyvät lampaat uskovat ja tottelevat Jumalaa, muuten joutuu tulimereen? Tuon ikäinen uskoo Jumalaan samalla tavalla kuin Joulupukkiin tai Hammaskeijuun, eli ne on aikuinen lapsille uskotellut todeksi. Henkilökohtaisesti minua ihmetyttää, miksi täytyy lapsille opettaa Jumalasta nimenomaan se puoli, että jos et tee niin kuin Jumala tahtoo, siitä seuraa jotain kamalaa? Ainakin se "lasten usko", mitä työssäni näen, pyörii hurjan paljon pelottelun ja rangaistusten ympärillä - se tuntuu lapsille olevan se olennaisin asia, millä he sitten valistavat muita lapsia.

Ev. lut. lasten kerhoissa ei taas lainkaan opeteta lapsille tuollaista oman uskonnon "pimeää puolta". Kerrotaan hyvästä lapsia rakastavasta Jeesukseksesta ja hänen teoistaan. Se kerrotaan sillä tavalla, että lapsi voi uskoa turvallisen Jumalan olemassaoloon elämässään ilman, että tarvitsee pelätä tulimereen joutumista, jos kiukuspäissään huutaa vanhemmilleen, saatikka jos paljastaisi isoisän käyttäneen seksuaalisesti hyväksi, kun tämä on kuitenkin pyytänyt anteeksi pikkulapselta. Silloinhan kaikki synnit on lestadiolaislastenkin unohdettava, jopa näin vakavat, eikä niistä enää sen anteeksipyynnön jälkeen puhuta.

Lestadiolaisuudessa ei edelleenkään ajatella niin, että rikoksia ei tarvitsisi sovittaa maallisen lain edessä. Siitä on kyllä halutessaan saanut tietoa mediasta ihan riittämiin.

Tiedät varmaan myös, että tämä on hyvin tuore ajattelutapa.

Ja jostain syystä häneltä jäi mainitsematta, että vuosikymmenien ajan on suojeltu rikoksiin syyllistyneitä ja uhrit vaimennettu. Tästäkin löytyy mediasta tietoa, jos vain haluaa.

Mutta sehän on edelleen väärin.

Miksi kierrät asiaa, kuin kissa kuumaa puuroa?

Siinä sitä "pyytämääsi" tietoa mediasta:

"Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen keskuselin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys SRK myöntää laajan pedofilian liikkeen sisällä. 1980-luvulta lähtien liikkeessä on ollut 70--100 tekijää, joista noin 30:n oikeusprosessi on vireillä tai on ollut oikeuskäsittelyssä 2000-luvulla.

Valtaosa tapauksista on insestitapauksia ja ne ovat voineet ulottua sukupolvien yli. Monet tapaukset ovat olleet hyvin vakavia ja ne ovat kohdistuneet useisiin perheenjäseniin. SRK:n johto arvelee, etteivät kaikki tapaukset ole tulleet julki.

Tekijöiden joukossa on ollut 10--15 liikkeen puhujaa, jotka eivät enää toimi puhujan tehtävissä tai missään rauhanyhdistysten johtotehtävissä.

SRK:n johdon mukaan tekijät saavat kuitenkin toimia edelleen herätysliikkeessä tavallisina uskovaisina, "jos ovat tehneet parannuksen".

SRK myöntää virheensä hyväksikäyttöön liittyvien tapausten hoidossa.

"Uhrin asemaan ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota ja heidät on liian usein unohdettu. Rippisalaisuuden merkitys on joissakin tapauksissa ymmärretty väärin ja uhreja on muun muassa sen varjolla pyritty vaientamaan ja sopimaan asiat ilman rikosprosessia, SRK:n johtokunnan varapuheenjohtaja Matti Taskila pahoittelee.""

Ei ole mitään puuron kiertoa. Siteeraamassasi viimeisessä kappaleessahan asia selvästi sanotaan.

Tuossa oleellisin asia:

"uhreja on muun muassa sen varjolla pyritty vaientamaan ja sopimaan asiat ilman rikosprosessia"

Niin, ja se on ollut väärin, kuten varapuheenjohtaja toteaa.

Jokaista tuollaista onnellista paria kohti on viisi paria, jotka on uupuneita, ajattelee eri tavalla, eikä uskalla tuoda näkemyksiään esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalan kiitos lapseni ei ole nyt tarhassa tai ala-asteella aivopestänä kaiken maailman huuhaalle.  Olisi ollut hirveää jos lapsi lapsi olisi tullut  kotiin joka toinen päivä tyttönä ja joka toinen päivä poikana, puhumattakaan nyt kaiken maailman sateenkaari pesistä.

Tästä kommentista mieleen se, miten päiväkodissa työskentelevänä koen vahvasti aivopesuna sen, miten lestadiolaisille lapsille jo tuputetaan ajatusta siitä, että muut kuin heidän lahkolaiset ovat helvettiin joutuvia syntisiä. Joka ikinen vuosi joudutaan selvittämään tilanteita, kun vl-lapsi on pelotellut jonkun joutuvan tulimereen, koska toinen ei usko Jumalaan/ ei käy seuroissa/ on laittanut kynsilakkaa/ tms.

Ja eiväthän nämä lapset sille mitään voi, että heille on aikuinen näin opettanut, mutta mitä muuta se on kuin aivopesua, kun 5-vuotias saarnaa toiselle siitä, kuinka hyvät lampaat uskovat ja tottelevat Jumalaa, muuten joutuu tulimereen? Tuon ikäinen uskoo Jumalaan samalla tavalla kuin Joulupukkiin tai Hammaskeijuun, eli ne on aikuinen lapsille uskotellut todeksi. Henkilökohtaisesti minua ihmetyttää, miksi täytyy lapsille opettaa Jumalasta nimenomaan se puoli, että jos et tee niin kuin Jumala tahtoo, siitä seuraa jotain kamalaa? Ainakin se "lasten usko", mitä työssäni näen, pyörii hurjan paljon pelottelun ja rangaistusten ympärillä - se tuntuu lapsille olevan se olennaisin asia, millä he sitten valistavat muita lapsia.

Ev. lut. lasten kerhoissa ei taas lainkaan opeteta lapsille tuollaista oman uskonnon "pimeää puolta". Kerrotaan hyvästä lapsia rakastavasta Jeesukseksesta ja hänen teoistaan. Se kerrotaan sillä tavalla, että lapsi voi uskoa turvallisen Jumalan olemassaoloon elämässään ilman, että tarvitsee pelätä tulimereen joutumista, jos kiukuspäissään huutaa vanhemmilleen, saatikka jos paljastaisi isoisän käyttäneen seksuaalisesti hyväksi, kun tämä on kuitenkin pyytänyt anteeksi pikkulapselta. Silloinhan kaikki synnit on lestadiolaislastenkin unohdettava, jopa näin vakavat, eikä niistä enää sen anteeksipyynnön jälkeen puhuta.

Lestadiolaisuudessa ei edelleenkään ajatella niin, että rikoksia ei tarvitsisi sovittaa maallisen lain edessä. Siitä on kyllä halutessaan saanut tietoa mediasta ihan riittämiin.

Tiedät varmaan myös, että tämä on hyvin tuore ajattelutapa.

Ja jostain syystä häneltä jäi mainitsematta, että vuosikymmenien ajan on suojeltu rikoksiin syyllistyneitä ja uhrit vaimennettu. Tästäkin löytyy mediasta tietoa, jos vain haluaa.

Mutta sehän on edelleen väärin.

Miksi kierrät asiaa, kuin kissa kuumaa puuroa?

Siinä sitä "pyytämääsi" tietoa mediasta:

"Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen keskuselin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys SRK myöntää laajan pedofilian liikkeen sisällä. 1980-luvulta lähtien liikkeessä on ollut 70--100 tekijää, joista noin 30:n oikeusprosessi on vireillä tai on ollut oikeuskäsittelyssä 2000-luvulla.

Valtaosa tapauksista on insestitapauksia ja ne ovat voineet ulottua sukupolvien yli. Monet tapaukset ovat olleet hyvin vakavia ja ne ovat kohdistuneet useisiin perheenjäseniin. SRK:n johto arvelee, etteivät kaikki tapaukset ole tulleet julki.

Tekijöiden joukossa on ollut 10--15 liikkeen puhujaa, jotka eivät enää toimi puhujan tehtävissä tai missään rauhanyhdistysten johtotehtävissä.

SRK:n johdon mukaan tekijät saavat kuitenkin toimia edelleen herätysliikkeessä tavallisina uskovaisina, "jos ovat tehneet parannuksen".

SRK myöntää virheensä hyväksikäyttöön liittyvien tapausten hoidossa.

"Uhrin asemaan ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota ja heidät on liian usein unohdettu. Rippisalaisuuden merkitys on joissakin tapauksissa ymmärretty väärin ja uhreja on muun muassa sen varjolla pyritty vaientamaan ja sopimaan asiat ilman rikosprosessia, SRK:n johtokunnan varapuheenjohtaja Matti Taskila pahoittelee.""

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateutta voi lukea rivien välistä

Omakin elämäni on mitä on, mutta koskaan en vaihtaisi paikkaa esim dokumentin nuoren naisen kanssa enkä kenenkään muunkaan liikkeeseen kuuluvan kanssa. En itse edes halua lapsia miten kadehtisin nuorta äitiä jonka "täytyy" saada monia lapsia.

Ainoa asia mikä minua mietityttää on se yhteisöllisyys. Olen itse yksinäinen ollut jo nuorena ja kiusaamista kokenut. Sen vuoksi joskus mietin heidän isoja perheitään ja sukujaan. Varmaan hyvässä tilanteessa apua saa ja seuraa löytyy. Se on hyvä puoli tässä. Itse en koskaan pääse sellaista kokemaan. Ei ole ketään keneltä kysyä tai ketään avuksi. Se on yhteisöllisyys on varmaan paras juttu näissä liikkeissä. Sitten olen toisaalta miettinyt etten edes maailmankatsomukseltani ja ajatuksiltani sopisi mihinkään tälläiseen uskonnolliseen yhteisöön jos jätetään tavallinen luterilainen kirkko pois laskuista. En voisi kuulua vaan tuen ja seuran takia mihinkään tälläiseen. Ymmärrän silti, että moni voi senkin takia kuulua siihen ja jatkaa sen parissa oloa varsinkin jos kokisi, että menettää yhteisönsä ja läheisensä erotessa siitä. Näin tämä yhteisöllisyys voi kääntyä itseään vastaan ja menettää sen kaiken jos ei ole kuin muut. Se on varmaan senkin takia kova kokemus eronneille.

Minua yritti joskus Jehovat saada mukaan toimintaansa, kun olin nuorempi itsekin. Kävivät ovella ja juttelivat. Ihan mukavia nuoria ja näen, että yksinäisen nuoren voisi olla helppoa liittyä siihen toimintaan mukaan. Itse ymmärsin ettei ole oma juttu ja tein lopun sille juttelulle myöhemmin.

Olen myös huomannut, että ihmisten yksinäisyyteen tarjotaan aina ratkaisuksi jotain seurakuntakuviota. Oli sitten joku lahko tai mikä vain. Viimeksikin muutama päivä sitten jonkun yksinäisen ihmisen mielipidekirjoitukseen Hesarissa oli jossain Facebookissa heti vastaamassa useita eri alojen uskovaisia, jotka heti suosittelivat omaa toimintaansa. Ne ovat jotenkin oikein brändänneet sen, että kaikki seuraa kaipaavat tänne oppimaan "oikeaa" ajattelua.

Myönnän, että itseänikin houkutteli joskus opiskeluaikoina se, että olisi mennyt vaikka johonkin kansan raamattupiirin opiskelijailtoihin tai muihin. Mutta jäi menemättä ja hyvä niin.  Opin nimittäin sivusta tarkkailemalla jo silloin, että sen iloisen julkisivun takana oli todella ikäviä näkemyksiä, joilla tuomittiin muita ihmisiä. No tietenkin kaikki seksuaalivähemmistöt (joihin en kuulu), mutta myös Suomessakin naisten oikeus päättää omasta kehostaan. Myöhemmin kuulin myös niistä, jotka sairastuivat pahasti henkisesti painostavassa ilmapiirissä ja siksi, että eivät ymmärtäneet hakea henkisiin ongelmiinsa oikeaa ammattiapua vaan luottivat uskontoonsa.

Olisi kyllä mukavaa, jos ihan jonkun muun kuin uskonnon varjolla aikuisetkin ihmiset voisivat kokoontua tiiviimmin yhteen. Ehkä olisi pitänyt ajoissa ryhtyä joksikin vaihtoehtoituhipiksi, kun niilläkin näyttää olevan keskenään kaikenlaista toimintaa, mutta se kyllä selkeämmin keskittyy yhä tänäkin päivänä opiskelijapiireihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalan kiitos lapseni ei ole nyt tarhassa tai ala-asteella aivopestänä kaiken maailman huuhaalle.  Olisi ollut hirveää jos lapsi lapsi olisi tullut  kotiin joka toinen päivä tyttönä ja joka toinen päivä poikana, puhumattakaan nyt kaiken maailman sateenkaari pesistä.

Tästä kommentista mieleen se, miten päiväkodissa työskentelevänä koen vahvasti aivopesuna sen, miten lestadiolaisille lapsille jo tuputetaan ajatusta siitä, että muut kuin heidän lahkolaiset ovat helvettiin joutuvia syntisiä. Joka ikinen vuosi joudutaan selvittämään tilanteita, kun vl-lapsi on pelotellut jonkun joutuvan tulimereen, koska toinen ei usko Jumalaan/ ei käy seuroissa/ on laittanut kynsilakkaa/ tms.

Ja eiväthän nämä lapset sille mitään voi, että heille on aikuinen näin opettanut, mutta mitä muuta se on kuin aivopesua, kun 5-vuotias saarnaa toiselle siitä, kuinka hyvät lampaat uskovat ja tottelevat Jumalaa, muuten joutuu tulimereen? Tuon ikäinen uskoo Jumalaan samalla tavalla kuin Joulupukkiin tai Hammaskeijuun, eli ne on aikuinen lapsille uskotellut todeksi. Henkilökohtaisesti minua ihmetyttää, miksi täytyy lapsille opettaa Jumalasta nimenomaan se puoli, että jos et tee niin kuin Jumala tahtoo, siitä seuraa jotain kamalaa? Ainakin se "lasten usko", mitä työssäni näen, pyörii hurjan paljon pelottelun ja rangaistusten ympärillä - se tuntuu lapsille olevan se olennaisin asia, millä he sitten valistavat muita lapsia.

Ev. lut. lasten kerhoissa ei taas lainkaan opeteta lapsille tuollaista oman uskonnon "pimeää puolta". Kerrotaan hyvästä lapsia rakastavasta Jeesukseksesta ja hänen teoistaan. Se kerrotaan sillä tavalla, että lapsi voi uskoa turvallisen Jumalan olemassaoloon elämässään ilman, että tarvitsee pelätä tulimereen joutumista, jos kiukuspäissään huutaa vanhemmilleen, saatikka jos paljastaisi isoisän käyttäneen seksuaalisesti hyväksi, kun tämä on kuitenkin pyytänyt anteeksi pikkulapselta. Silloinhan kaikki synnit on lestadiolaislastenkin unohdettava, jopa näin vakavat, eikä niistä enää sen anteeksipyynnön jälkeen puhuta.

Lestadiolaisuudessa ei edelleenkään ajatella niin, että rikoksia ei tarvitsisi sovittaa maallisen lain edessä. Siitä on kyllä halutessaan saanut tietoa mediasta ihan riittämiin.

Tiedät varmaan myös, että tämä on hyvin tuore ajattelutapa.

Ja jostain syystä häneltä jäi mainitsematta, että vuosikymmenien ajan on suojeltu rikoksiin syyllistyneitä ja uhrit vaimennettu. Tästäkin löytyy mediasta tietoa, jos vain haluaa.

Mutta sehän on edelleen väärin.

Miksi kierrät asiaa, kuin kissa kuumaa puuroa?

Siinä sitä "pyytämääsi" tietoa mediasta:

"Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen keskuselin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys SRK myöntää laajan pedofilian liikkeen sisällä. 1980-luvulta lähtien liikkeessä on ollut 70--100 tekijää, joista noin 30:n oikeusprosessi on vireillä tai on ollut oikeuskäsittelyssä 2000-luvulla.

Valtaosa tapauksista on insestitapauksia ja ne ovat voineet ulottua sukupolvien yli. Monet tapaukset ovat olleet hyvin vakavia ja ne ovat kohdistuneet useisiin perheenjäseniin. SRK:n johto arvelee, etteivät kaikki tapaukset ole tulleet julki.

Tekijöiden joukossa on ollut 10--15 liikkeen puhujaa, jotka eivät enää toimi puhujan tehtävissä tai missään rauhanyhdistysten johtotehtävissä.

SRK:n johdon mukaan tekijät saavat kuitenkin toimia edelleen herätysliikkeessä tavallisina uskovaisina, "jos ovat tehneet parannuksen".

SRK myöntää virheensä hyväksikäyttöön liittyvien tapausten hoidossa.

"Uhrin asemaan ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota ja heidät on liian usein unohdettu. Rippisalaisuuden merkitys on joissakin tapauksissa ymmärretty väärin ja uhreja on muun muassa sen varjolla pyritty vaientamaan ja sopimaan asiat ilman rikosprosessia, SRK:n johtokunnan varapuheenjohtaja Matti Taskila pahoittelee.""

Eikä tästä ole kuin reilut 10  vuotta aikaa, kun vanhoillislestadiolaiset joutuivat myöntämään, että liikkeen sisällä on käytetty lapsia seksuaalisesti hyväksi. Useita kymmeniä lapsia on joutunut hyväksikäytetyksi, tyypillisesti perheen sisällä. Näitä on peitelty juuri tämän anteeksipyynnön varjolla, jolloin asia tulee unohtaa, eikä siitä saa enää puhua.

Vierailija kirjoitti:

Jokaista tuollaista onnellista paria kohti on viisi paria, jotka on uupuneita, ajattelee eri tavalla, eikä uskalla tuoda näkemyksiään esiin.

Lähde?

3/2013 uutisoitiin:

Keski-ikäinen mies syyllistyi törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön vuosina 2003-2005. Hyväksikäyttökertoja on ollut useita. Uhri oli miehen lähisukulainen ja tekoaikaan 9 - 11-vuotias.

Espoon käräjäoikeus tuomitsi entisen lestadiolaisvaikuttajan maaliskuussa 2011 neljän vuoden vankeuteen. Helsingin hovioikeus kovensi vuoden 2012 tammikuussa tuomion viiteen vuoteen ja määräsi miehen maksamaan uhrille kivusta ja särystä sekä tilapäisestä fyysisestä ja psyykkisestä haitasta yhteensä 30 000 euroa käräjäoikeuden määräämän 20 000 euron sijaan. Lisäksi mies määrättiin korvaamaan uhrille 15 000 euroa henkisistä kärsimyksistä.

9/2014 uutisoitiin:

Espoon käräjäoikeus on tuominnut 1958 syntyneen miehen kolmen vuoden vankeuteen yli kymmenen vuotta jatkuneesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Teot tapahtuivat vuosina 1988–1999. Mies kosketteli lähipiiriinsä kuulunutta tyttölasta useita kertoja vuosien aikana. Teot alkoivat, kun tyttö oli 4- ja päättyivät tytön ollessa 14-vuotias.

Käräjäoikeuden antaman julkisen selosteen mukaan mies kosketteli useita kertoja tytön sukupuolielintä, tunkeutui sormellaan tytön sukupuolielimeen ja piti tytön kättä oman sukupuolielimensä ympärillä. Mies myös tyydytti itseään, kun hän kosketteli uhria.

Uhkasi elämänmuutoksella

Käräjäoikeuden mukaan mies käytti hyväkseen uskonnolliseen vakaumukseen liittyvää anteeksiantoa. Mies pyysi tytöltä anteeksi, minkä jälkeen hän jatkoi hyväksikäyttöä.

Lapsi ei voinut kertoa teoista, koska lestadiolaisen uskon mukaan anteeksiannetusta synnistä ei saa enää puhua. Mies myös uhkasi tyttöä suurella elämänmuutoksella, jos tyttö kertoo hyväksikäytöstä.

Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että mies osoitti hyväksikäytöllä erityistä julmuutta. Mies aiheutti rikoksellaan lapsen elämän särkymisen.

Käräjäoikeuden mukaan tyttö tunsi miestä kohtaa erityistä luottamusta ja oli erityisen riippuvainen miehestä.

Kymmenen vuotta hyväksikäytettynä anteeksipyytämisen varjolla

Espoolainen tyttö joutui lähipiirinsä kuuluneen lestadiolaisen miehen hyväksikäyttämäksi yli kymmenen vuoden ajan. Miehellä oli käräjäoikeuden mukaan tapana pyytää lapselta tekojaan anteeksi ja jatkaa sen jälkeen seksuaalista hyväksikäyttöä.

Vanhoillislestadiolaisessa perheessään tyttö ei voinut puhua asiasta, koska herätysliikkeen uskonopetus kieltää puhumasta kenellekään mitään ”anteeksiannetuista synneistä”. Niitä ei ole lupa enää nostaa esille eikä paljastaa muille.

Opin mukaan olisi  vakava synti ottaa asiaa enää esille ja varsinkaan siitä ei ole luvallista kertoa kenellekään muulle. ”

– Jos puhut, synti tulee sinun päällesi, on tutkija ja pappi Johannes Alaranta kuvannut hyväksikäytön uhrien saamia uhkauksia.

Hyväksikäyttäjä tiesi tämän opin, ja sen, että lestadiolaiset vanhemmat opettavat tämän anteeksianto-käyttäytymismallin jo aivan pienille lapsillekin.

Niinpä hyväksikäyttäjä pyyteli uhrilta tekojaan aina anteeksi, joka kerta hyväksikäyttötilanteen jälkeen, ja uhrin kuului antaa  anteeksi ja siunata rikollista sanoen ”Jeesuksen niemessä ja veressä synnit ovat anteeksi”. Käräjäoikeuden mukaan lapsella ei ollut lestadiolaisen uskonkäsityksen mukaan mahdollisuutta kertoa kenellekään asiasta, koska anteeksiannetusta synnistä ei saanut enää puhua.

Näin hyväksikäyttäjä saattoi jatkaa rikoksiaan yli kymmenen vuoden ajan.

Uhrin koko lapsuuden ajan.

Mies on omistanut päiväkotiyrityksen, mutta heti tutkinnan alussa selvisi, että tämä rikos ei ole liittynyt sen toimintaan. Kun hyväksikäyttöepäilyt tulivat vuonna 2011 Helsingin sosiaaliviraston tietoon, kaupunki lopetti yhteistyön miehen omistamien kahden päiväkodin kanssa ja siirsi lapset muihin päiväkoteihin.

Asiallinen dokumentti. Ihana pari! Arvostan sitä, että he uskalsivat antaa kasvot ohjelmalle. Toivon heille kaikkea hyvää.

Nuori pariskunta suhtautuu naiivin luottavaisesti elämään. Tämmöistä lapsen uskon kaltaista uskoa vanhoillislestadiolaisuudessa pidetäänkin esimerkillisenä uskona. Toisilla luottamus Jumalaan ja elämään säilyy vakaumuksen mukaisena kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, jolloin usko voi oikeasti tuoda elämään paljon sisältöä, vakautta, rauhaa, iloa ja valoa.

Toisilla luottamus ei säily. Ongelmissa ollaan silloin, kun nuorena solmittu avioliitto on perustunut rakkauden lisäksi yhteiseen uskoon/vakaumukseen, ja useiden yhteisten vuosien (ja lasten) jälkeen toinen ei enää uskokaan samalla tavalla. Ihminen muuttuu elämänsä aikana. Myös arvot, asenteet ja uskomukset voivat muuttua. Kestääkö rakkaus? Miten käy kodin ilmapiirin, kun yhteinen arvopohja murenee? Entä jos toinen haluaa arvomaailmansa mukaisesti kuunnella vain virsiä ja seuroja, ja toinen haluaa kuunnella vain jotain ihan muuta? Entä jos -listaa voisi jatkaa loputtomiin. Vaikka rakkaus säilyisikin, voivat molemmat kokea syvää yksinäisyyttä avioliitossaan, kun isoista asioista ollaan eri mieltä, tehdään jatkuvasti erilaisia valintoja, halutaan mennä erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin jne.

Kun vanhoillislestadiolaisuudessa käytännössä ajatellaan tien Taivaaseen kulkevan oman vakaumuksen kautta, on kai luonnollista, että jos läheinen ihminen hylkää vakaumuksen, se aiheuttaa paljon surua ja murhetta. Ja rakkaiden ihmisten surua ja tuskaa on todella vaikea kestää etenkin silloin, kun tuntee itse aiheuttavansa sen. Eletystä elämästä, luonteesta ja persoonasta riippuen toiset kestävät sen paremmin, toiset huonommin ja toiset eivät kestä sitä ollenkaan. On raskasta elää niin, että joutuu salaamaan todellisia ajatuksiaan ja tekojaankin, mutta voi olla vielä raskaampaa erota vakaumuksesta. Siihen tarvitaan vahva psyyke. Lisäksi, jos pienikin osa sisimmästä vielä uskoo opetukseen, voi kuolemanpelko olla järjetön.

Kymmenisen vuotta sitten minulla olisi ollut oiva tilaisuus valita toisin. En valinnut. Olen siitä kiitollinenkin. Mutta tunteet ja ajatukset eivät koskaan hiljentyneet.

Lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä vanhoillislestadiolaisuudessa on tehty kirjakin, "Maijan tarina".

https://www.kotimaa.fi/artikkeli/raiskatun-maijan-tarina-on-kuvaus-yhte…

"Maija" meni jossain vaiheessa tekemään poliisilaitokselle rikosilmoitusta hyväksikäytöstään, mutta vl-poliisimies ei ottanut rikosilmoitusta vastaan.

"On raskasta elää niin, että joutuu salaamaan todellisia ajatuksiaan ja tekojaankin, mutta voi olla vielä raskaampaa erota vakaumuksesta. Siihen tarvitaan vahva psyyke. Lisäksi, jos pienikin osa sisimmästä vielä uskoo opetukseen, voi kuolemanpelko olla järjetön.

Kymmenisen vuotta sitten minulla olisi ollut oiva tilaisuus valita toisin. En valinnut. Olen siitä kiitollinenkin. Mutta tunteet ja ajatukset eivät koskaan hiljentyneet."

Lainaan nyt viestiäsi. Ymmärsin, että jäit liikkeen pariin jos käsitin oikein? Itse en taas voisi kuulua mihinkään yhteisöön minkä arvoja en tavallaan täysin kannata. Tulisi liian ristiriitainen olo. Ymmärrän silti, että moni saa uskosta turvaa. Ei ole helppoa irtautua.

Miten mikään hyvä asia voi perustua pelkoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 11-lapsisen vl-perheen lapsi. Kaikista negatiivisista kommenteista huomaa, että sitä yhteisöllisyyden ja rakkauden määrä ei ulkopuolinen pysty ymmärtämään. Varsinkin nyt kun aikuistumme, en voi sanoin kuvailla sisarusten antamaa tukea. Toki meidänkin perheessä (kuten jokaisen muunkin) on omat onglemansa, mutta aina tilanteesta riippuen toisia autetaan ja pidetään yhtä. Koen, että mitä enemmän lapsia on tullut, sen paremmin vanhempani ovat osanneet heitä kasvattaa. Luulen, että eniten vanhempien omat traumat vaikuttavat nimenomaan vanhimpiin lapsiin. Me lestaadiolaiset kunnioitamme teidän ei-lestadiolaisten elämäntapaa, niin miksi ette voi antaa sitä samaa kunnioitusta meille?

Sen perusteella mitä puolisoni entisenä lestadiolaisena on kertonut, en voi arvostaa lestaadiolaisyhteisön arvoja, eihän arvosta itsekään. Kyllähän rakkautta perheissä on, mutta se ei ole kovin konkreettista, paitsi rakkaus Jumalaan. Säälin lestalapsia. Onneksi monet nykyään irtautuvat yhteisöstä.

Itse olen vl-perheessä kasvaneena kokenut, että me lapset olimme vanhemmillemme arvokkain asia maan päällä, ja sama tunne on jatkunut ollessamme aikuisiakin. Uskon monella olevan samankaltaisen tilanteen, vaikka yhteisö on suuri ja tietysti on monia erilaisia tilanteita ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Olen erkkaope ja jousun tai siis saan tehdä töitä näitten perheiden kanssa. Aina kun soitan kotiin, siellä kuuluu hirveä meteli ja lapsen prku. Isommat eivöt saa nukuttua eikä varsinkaan tytöilllä ole identiteetin rakentamiselle mahdollisuutta. He tekevöt kotitöitä ja hoitavat vastentahtoisesti pienempiä sisaria. Ihme että he pysyvöt hengissä- trampalla hyppii 10 lasta, taaperot vaipoissa kulkee itsekseen tienlaitoja. Kuljetaan yömyöhäön pihalla koska kotona Ei Saa olla.. Kaikesta joutuu kilpailemaan, varsinkin äidin rakkaudesta ja huomiosta. Sitä ei voita mikään:(

Itselläni on kolme lasta ja tolkku puoliso mutta enempää en olis jaksanut.

Ja tokihan he ovat yhden sortin mafia. Käsi pesee toista ja kaverille menee urakat ja halvat diilit.

VL pojat ovat todella haastavia oppilaita. Naisopettaja on heille ilmaa.

Et ole opettaja, koska et osaa edes kirjoittaa.