Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

En ole lestadiolainen, mutta eettistä pohdintaa.

Saimme yhden lapsen ja sairastuin vaikeasti lapsen synnyttyä. Sairauteni vuoksi uusi raskaus olisi riski sekä minulle että syntymättömälle lapselle. Kumpikin meistä voisi kuolla tai lapsi olla vaikeasti sairas. Eettisestä näkökulmasta näemme ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi sen, että perheeseemme ei tulee enää lapsia. En voisi kuvitellakaan, että tällaisessa tilanteessa joku harkitsisi lisää lapsia. Eettisesti arvokkaampaa on minun elämiseni kuin se, että saattaisin kuolla ja esikoinen jäisi ilman äiti tai syntymätön lapsi olisi vaikeasti sairas/kuolisi.

Vierailija kirjoitti:

En ole lestadiolainen, mutta eettistä pohdintaa.

Saimme yhden lapsen ja sairastuin vaikeasti lapsen synnyttyä. Sairauteni vuoksi uusi raskaus olisi riski sekä minulle että syntymättömälle lapselle. Kumpikin meistä voisi kuolla tai lapsi olla vaikeasti sairas. Eettisestä näkökulmasta näemme ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi sen, että perheeseemme ei tulee enää lapsia. En voisi kuvitellakaan, että tällaisessa tilanteessa joku harkitsisi lisää lapsia. Eettisesti arvokkaampaa on minun elämiseni kuin se, että saattaisin kuolla ja esikoinen jäisi ilman äiti tai syntymätön lapsi olisi vaikeasti sairas/kuolisi.

Joo, noin me lestadiolaisetkin ajatellaan. Jos perheissä on vähän lapsia, taustalla voi olla juurikin esim. sairaus.

Minulla on endometrioosi niin pakko käyttää ehkäisyä. En kylläkään ole paeisuhteessa, mutta jos joskus menen naimisiin, se varmaan vaikuttaa.

Uskon, että Jumala päättää sairaudetkin.

Vierailija kirjoitti:

En ole lestadiolainen, mutta eettistä pohdintaa.

Saimme yhden lapsen ja sairastuin vaikeasti lapsen synnyttyä. Sairauteni vuoksi uusi raskaus olisi riski sekä minulle että syntymättömälle lapselle. Kumpikin meistä voisi kuolla tai lapsi olla vaikeasti sairas. Eettisestä näkökulmasta näemme ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi sen, että perheeseemme ei tulee enää lapsia. En voisi kuvitellakaan, että tällaisessa tilanteessa joku harkitsisi lisää lapsia. Eettisesti arvokkaampaa on minun elämiseni kuin se, että saattaisin kuolla ja esikoinen jäisi ilman äiti tai syntymätön lapsi olisi vaikeasti sairas/kuolisi.

Tämän pitäisi olla itsestään selvää. 

Vierailija kirjoitti:

"Kirje roomalaisille 10

Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat. Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo."

 

Miten vastaatte tähän? Kun ihmisten omat säännöt on oman vanhurskauden pystyttämistä. Ja Kristus on lain loppu. Jokainen tulee siihen uskomalla vanhurskaaksi. Siihen vanhurkauteen pitää alistua eikä saa kehittää omia lisäpykäliä.

Eikö säännöt meikkaamisesta, korvakoruista, musiikista, teatterista jne. ole omaa vanhurskautta? Omia lakeja laitetaan uskomisen lisäksi että päästään taivaaseen. Vaikka se on kiellettyä ja ainoastaan uskomal

Mitä vastaatte tähän vl:t? En kysy pahalla mutta näen ristiriidan tässä.

Wikipedian määritelmän mukaan omavanhurskaus on mm. ylpeyttä siitä, että ei tarvitse kenenkään tai minkään muun vanhurskautta kuin omaa tai itse tuotettua tunnetta tai kokemusta siitä, että uskoen pelkästään itseensä kelpaisi Jumalalle. - Se on nimenomaan OMAvanhurskautta, että ihminen luulee tulevansa uskoon rukoilemalla, pyhiä kirjoituksia lukemalla tai metsässä hiljentymällä. Raamatusta ei löydy yhtään todistusta siitä, että ihminen olisi tullut uskoon sopimalla kahden kesken Jumalan kanssa. Sen sijaan on useita kertomuksia siitä, kuinka uskoontulossa on tarvittu toista ihmistä. Raamatun mukaan usko tulee kuulosta, ei ajattelemisesta eikä mietiskelystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lestadiolainen, mutta eettistä pohdintaa.

Saimme yhden lapsen ja sairastuin vaikeasti lapsen synnyttyä. Sairauteni vuoksi uusi raskaus olisi riski sekä minulle että syntymättömälle lapselle. Kumpikin meistä voisi kuolla tai lapsi olla vaikeasti sairas. Eettisestä näkökulmasta näemme ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi sen, että perheeseemme ei tulee enää lapsia. En voisi kuvitellakaan, että tällaisessa tilanteessa joku harkitsisi lisää lapsia. Eettisesti arvokkaampaa on minun elämiseni kuin se, että saattaisin kuolla ja esikoinen jäisi ilman äiti tai syntymätön lapsi olisi vaikeasti sairas/kuolisi.

Joo, noin me lestadiolaisetkin ajatellaan. Jos perheissä on vähän lapsia, taustalla voi olla juurikin esim. sairaus.

Minulla on endometrioosi niin pakko käyttää ehkäisyä. En kylläkään ole paeisuhteessa, mutta jos joskus menen naimisiin, se varmaan vaikuttaa

Samoja ajatuksia. Minusta tuo on aika selkeää, että jos tuollainen riski on tiedossa, niin ei lapsia voi silloin ottaa enempää vastaan. 

-vl 

Vierailija kirjoitti:

Wikipedian määritelmän mukaan omavanhurskaus on mm. ylpeyttä siitä, että ei tarvitse kenenkään tai minkään muun vanhurskautta kuin omaa tai itse tuotettua tunnetta tai kokemusta siitä, että uskoen pelkästään itseensä kelpaisi Jumalalle. - Se on nimenomaan OMAvanhurskautta, että ihminen luulee tulevansa uskoon rukoilemalla, pyhiä kirjoituksia lukemalla tai metsässä hiljentymällä. Raamatusta ei löydy yhtään todistusta siitä, että ihminen olisi tullut uskoon sopimalla kahden kesken Jumalan kanssa. Sen sijaan on useita kertomuksia siitä, kuinka uskoontulossa on tarvittu toista ihmistä. Raamatun mukaan usko tulee kuulosta, ei ajattelemisesta eikä mietiskelystä.

Ottamatta kantaa millä tavalla ihminen 'tulee uskoon', suosittelen pohtimaan asiaa hieman syvemmin. Paavalihan kirjoitti kirjeensä ensimmäisen sukupolven kristityille, ensimmäisille seurakunnille. Uutta testamenttia ei ollut olemassa, oli vain suullisesti perimätietona liikkuva tieto Jeesuksesta. Ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia, joten heillä oli totta kai myös vanha testamentti, joka ennustaa tulevasta Messiaasta. Mutta ei mitään muuta kirjallista lähdettä Jeesuksen elämästä ja tapahtumista. Ei ollut nettiä, joten tieto liikkui vain suullisesti tai kirjallisesti fyysisessä muodossa, tämä oli ainoa keino kuulla kristinuskon sanoma. Seuraava raamatun kohta kannattaa lukea ajatuksella.

 

'Mutta miten kukaan voisi huutaa Jeesusta avuksi, kun ei usko häneen? Miten kukaan voisi uskoa Jeesukseen, kun ei ole kuullut hänestä? Miten kukaan voisi kuulla Jeesuksesta, kun kukaan ei julista hänestä? Miten kukaan voisi julistaa Jeesuksesta, jos ketään ei lähetetä julistamaan? On kirjoitettu: Kuinka sopivaan aikaan kuuluvat ilosanoman tuojan askeleet! Kaikki eivät kuitenkaan ole suostuneet kuuntelemaan ilosanomaa. Jesaja kysyykin: Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Usko perustuu siihen, mitä olemme kuulleet, ja me olemme kuulleet, mitä Kristus sanoo.'

Eikö nykyään lähes jokainen ihminen ole kuullut Jeesuksesta? Eikö nykyään lähes jokaisella ihmisellä ole pääsy nettiin, voi lukea raamattuakin sitä kautta. Toisin oli alkukirkon aikana. Kuinka moni oli kuullut Jeesuksesta? Tieto levisi hitaasti ympäri kaupunkeja, eri maihin. Eli kun ihminen kuulee Jeesuksesta, niin ihminen voi uskoa Jeesukseen, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Meillä on nykyään uusi testamentti, joka avaa hyvin tarkasti kristinuskon keskeisimmät asiat, selittäen myös vanhan testamentin ennustuksia. Meillä on kirkkoja ympäri maailmaa jne. Tämä on sitä kuulemista, eli usko perustuu siihen, että ihminen on jollakin tavalla kuullut kristinuskon sanoman. Kuullut eli saanut tiedon. Vaikkapa uutta testamenttia lukemalla, tai jonkun toisen ihmisen kertomana. Eli siis mikä tässä on se pointti? Ihminen on saanut tiedon ja voi tietoon nojaten uskoa, voi ottaa vastaan kristinuskon sanoman. Ja tosiaan, en ota kantaa siihen, millä tavalla ihminen voi tulla uskoon', mutta kannattaa pohtia eri näkökulmia. Ihminen helposti tulkitsee kaikkea kasvatuksessa saatujen silmälasien läpi. Mutta onko se totuus, onkin sitten jo toinen juttu.

Muistuttaisin myös tästä asiasta, Jumalan ja ihmisen välillä on vain yksi välittäjä. Ei kukaan muu. 

'On näet vain yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, Kristus Jeesus, ihminen.'

Ymmärrän omavanhurskauden sillä tavalla, että ihminen ajattelee, että tie Jumalan luokse on mahdollista muuta reittiä kuin Jeesuksen sovitustyön kautta. Perisynnin vuoksi jokainen on kuitenkin syntinen Jumalan edessä, olipa miten 'hyvä' tai viisas ihminen tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Wikipedian määritelmän mukaan omavanhurskaus on mm. ylpeyttä siitä, että ei tarvitse kenenkään tai minkään muun vanhurskautta kuin omaa tai itse tuotettua tunnetta tai kokemusta siitä, että uskoen pelkästään itseensä kelpaisi Jumalalle. - Se on nimenomaan OMAvanhurskautta, että ihminen luulee tulevansa uskoon rukoilemalla, pyhiä kirjoituksia lukemalla tai metsässä hiljentymällä. Raamatusta ei löydy yhtään todistusta siitä, että ihminen olisi tullut uskoon sopimalla kahden kesken Jumalan kanssa. Sen sijaan on useita kertomuksia siitä, kuinka uskoontulossa on tarvittu toista ihmistä. Raamatun mukaan usko tulee kuulosta, ei ajattelemisesta eikä mietiskelystä.

No minä en ainakaan hädässäni huuda (tai kuiskaa) kenenkään lestadiolaisen nimeä avukseni. Se on ihan toinen taho jonka puoleen käännyn. 

Kuulla voi muutenkin kuin korvilla. Esim lukeminen on yhdenlaista kuulemista. Sitä varten meille on järki annettu että sitä käytetään (myös uskonasioiden) ajatteluun. Tuo, että ihmistä syyllistetään ajattelemisesta tai mietiskelystä kuulostaa henkiseltä väkivallalta. Kristittyjä mystikkoja on ollut iän kaiken.

Vierailija kirjoitti:

"Kirje roomalaisille 10

Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat. Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo."

 

Miten vastaatte tähän? Kun ihmisten omat säännöt on oman vanhurskauden pystyttämistä. Ja Kristus on lain loppu. Jokainen tulee siihen uskomalla vanhurskaaksi. Siihen vanhurkauteen pitää alistua eikä saa kehittää omia lisäpykäliä.

Eikö säännöt meikkaamisesta, korvakoruista, musiikista, teatterista jne. ole omaa vanhurskautta? Omia lakeja laitetaan uskomisen lisäksi että päästään taivaaseen. Vaikka se on kiellettyä ja ainoastaan uskomal

Paavali kirjoitti tuon lisäksi tarkkoja ohjeita kristittyjen elämää koskien. Antoi ohjeita pukeutumisesta, syömisestä, parisuhteista jne. Seurakuntalaiset kysyivät tuota itsekin.

Lestadiolaiset ovat tulkinneet, että synnit anteeksi saaneet kristityt tahtoivat elää hyvin.

Vierailija kirjoitti:

"Kirje roomalaisille 10

Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat. Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo."

 

Miten vastaatte tähän? Kun ihmisten omat säännöt on oman vanhurskauden pystyttämistä. Ja Kristus on lain loppu. Jokainen tulee siihen uskomalla vanhurskaaksi. Siihen vanhurkauteen pitää alistua eikä saa kehittää omia lisäpykäliä.

Eikö säännöt meikkaamisesta, korvakoruista, musiikista, teatterista jne. ole omaa vanhurskautta? Omia lakeja laitetaan uskomisen lisäksi että päästään taivaaseen. Vaikka se on kiellettyä ja ainoastaan uskomal

1. Kirje korinttolaisille

"12Kaikki on minulle luvallista mutta kaikki ei ole hyödyksi. Kaikki on minulle luvallista mutta en saa antaa minkään hallita itseäni"

Vierailija kirjoitti:

Ovatko lestadiolaiset fundamentalisteja? Onko heillä yhteinen näkemys siitä, kuinka vanha maapallo on?

Ei ole yhteistä näkemystä. Itse olen aina ajetellut että Jumala aiheutti alkuräjähdyksen ja loi maailman miljoonia vuosia sitten. Näin moni muukin lestadiolainen ajattelee.

Ihmisyyden ulkopuolella olevat asiat avautuu ihmiselle vain vaillinaisesti. Tämä olisi jokaisen hyvä myöntää edes itselleen. Kaiken kattavasta totuudesta on vaikea päästä perille. Mutta olisi tärkeää päästä niin lähelle totuutta kuin mahdollista. Siihen raamattukin kehottaa, tutkimaan ja koettelemaan. Tämä vaatii rehellisyyttä. Se voi vaatia sitä, että tietoisesti riisuu sen tulkintatavan, jonka on saanut omassa kodissaan/yhteisössään jne. Kun lukee vaikka raamattua, niin tietoisesti "tyhjentää" itsestään sen opitun tulkinnan ja katsoo avoimesti, mitä tässä oikeasti sanotaan, mitä tämä kohta raamatussa tarkoittaa? Onko se tulkinta oikein minkä olen tottunut kuulemaan? Mikä on tärkeintä?

"Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta."

"Tutkikaapa itseänne: uskotteko? Pankaa itsenne testiin. Ettekö tunnista Jeesusta Kristusta itsessänne? Mahtaako käydä niin, ettette läpäise testiä?"

"Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wikipedian määritelmän mukaan omavanhurskaus on mm. ylpeyttä siitä, että ei tarvitse kenenkään tai minkään muun vanhurskautta kuin omaa tai itse tuotettua tunnetta tai kokemusta siitä, että uskoen pelkästään itseensä kelpaisi Jumalalle. - Se on nimenomaan OMAvanhurskautta, että ihminen luulee tulevansa uskoon rukoilemalla, pyhiä kirjoituksia lukemalla tai metsässä hiljentymällä. Raamatusta ei löydy yhtään todistusta siitä, että ihminen olisi tullut uskoon sopimalla kahden kesken Jumalan kanssa. Sen sijaan on useita kertomuksia siitä, kuinka uskoontulossa on tarvittu toista ihmistä. Raamatun mukaan usko tulee kuulosta, ei ajattelemisesta eikä mietiskelystä.

 

No minä en ainakaan hädässäni huuda (tai kuiskaa) kenenkään lestadiolaisen nimeä avukseni. Se on ihan toinen taho jonka puoleen käännyn.

Olen eri, mutta kylläpä taas olette herkkiä, kun tuosta (kin) loukkaannutte.  Tuossahan yritetään vain yhdellä tavalla kertoa, että ihmisellä on suora suhde Jumalaan eikä siihen mitään välikäsiä tarvitse. Ei hädän hetkellä, eikä muutenkaan. 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wikipedian määritelmän mukaan omavanhurskaus on mm. ylpeyttä siitä, että ei tarvitse kenenkään tai minkään muun vanhurskautta kuin omaa tai itse tuotettua tunnetta tai kokemusta siitä, että uskoen pelkästään itseensä kelpaisi Jumalalle. - Se on nimenomaan OMAvanhurskautta, että ihminen luulee tulevansa uskoon rukoilemalla, pyhiä kirjoituksia lukemalla tai metsässä hiljentymällä. Raamatusta ei löydy yhtään todistusta siitä, että ihminen olisi tullut uskoon sopimalla kahden kesken Jumalan kanssa. Sen sijaan on useita kertomuksia siitä, kuinka uskoontulossa on tarvittu toista ihmistä. Raamatun mukaan usko tulee kuulosta, ei ajattelemisesta eikä mietiskelystä.

 

No minä en ainakaan hädässäni huuda (tai kuiskaa) kenenkään lestadiolaisen nimeä avukseni. Se on ihan toinen taho jonka puoleen käännyn.

Mitenkä kävisi ihmisen, joka olisi yksin autiolla saarella?

 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisyyden ulkopuolella olevat asiat avautuu ihmiselle vain vaillinaisesti. Tämä olisi jokaisen hyvä myöntää edes itselleen. Kaiken kattavasta totuudesta on vaikea päästä perille. Mutta olisi tärkeää päästä niin lähelle totuutta kuin mahdollista. Siihen raamattukin kehottaa, tutkimaan ja koettelemaan. Tämä vaatii rehellisyyttä. Se voi vaatia sitä, että tietoisesti riisuu sen tulkintatavan, jonka on saanut omassa kodissaan/yhteisössään jne. Kun lukee vaikka raamattua, niin tietoisesti "tyhjentää" itsestään sen opitun tulkinnan ja katsoo avoimesti, mitä tässä oikeasti sanotaan, mitä tämä kohta raamatussa tarkoittaa? Onko se tulkinta oikein minkä olen tottunut kuulemaan? Mikä on tärkeintä?

 

"Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen...

Tulkitsen tuota niin, että varmasti on järisyttävää lukea jotain muuta kuin sitä, mitä on ehkä ihan koko ikänsä kuullut. Silloin tekee varmaan mieli heti pistää silmät ja korvat kiinni, semmoinen on ihmisen mieli. Haluaa tuttua ja siksi turvallista. Mitään se reaktio ei kerro siitä, miten asia on. 

 

1. kirje korinttilaisille 1

[22] Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. [23] Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, [24] mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

(UT2020

1. Kor. - 1. kirje korinttilaisille 1

[22] Juutalaiset pyytävät merkkejä Jumalalta, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. [23] Me sen sijaan julistamme sanomaa ristiinnaulitusta Kristuksesta. Se on ansa, johon juutalaiset kompastuvat, ja muille se on älyttömyyden huippu. [24] Kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, Kristus on kuitenkin Jumalan voima ja viisaus.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wikipedian määritelmän mukaan omavanhurskaus on mm. ylpeyttä siitä, että ei tarvitse kenenkään tai minkään muun vanhurskautta kuin omaa tai itse tuotettua tunnetta tai kokemusta siitä, että uskoen pelkästään itseensä kelpaisi Jumalalle. - Se on nimenomaan OMAvanhurskautta, että ihminen luulee tulevansa uskoon rukoilemalla, pyhiä kirjoituksia lukemalla tai metsässä hiljentymällä. Raamatusta ei löydy yhtään todistusta siitä, että ihminen olisi tullut uskoon sopimalla kahden kesken Jumalan kanssa. Sen sijaan on useita kertomuksia siitä, kuinka uskoontulossa on tarvittu toista ihmistä. Raamatun mukaan usko tulee kuulosta, ei ajattelemisesta eikä mietiskelystä.

 

No minä en ainakaan hädässäni huuda (tai kuiskaa) kenenkään lestadiolaisen nimeä avukseni.

Minua ei tarvitse teititellä, vastaan itse omista kommenteistani eikä kukaan muu, olen ne ihan itsekseni kirjoittanut. Enkä ole herkkähipiäinen mutta saan varmasti kenenkään estämättä kertoa, miten uskon. Sitä on täälläkin suorastaan pyydetty.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisyyden ulkopuolella olevat asiat avautuu ihmiselle vain vaillinaisesti. Tämä olisi jokaisen hyvä myöntää edes itselleen. Kaiken kattavasta totuudesta on vaikea päästä perille. Mutta olisi tärkeää päästä niin lähelle totuutta kuin mahdollista. Siihen raamattukin kehottaa, tutkimaan ja koettelemaan. Tämä vaatii rehellisyyttä. Se voi vaatia sitä, että tietoisesti riisuu sen tulkintatavan, jonka on saanut omassa kodissaan/yhteisössään jne. Kun lukee vaikka raamattua, niin tietoisesti "tyhjentää" itsestään sen opitun tulkinnan ja katsoo avoimesti, mitä tässä oikeasti sanotaan, mitä tämä kohta raamatussa tarkoittaa? Onko se tulkinta oikein minkä olen tottunut kuulemaan? Mikä on tärkeintä?

 

"Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen

Jos se opittu tulkintatapa on jo lapsena tuntunut turvalliselta, miksi sitä pitäisi mennä aikuisena muuttamaan? Jos siinä kuulee Hyvän Paimenen äänen ja jos se vastaa rauhalla sydämeen, miksi pitäisi alkaa uskoa jotenkin eri tavalla? On hämmentävää se, että sinun mielestäsi minun pitäisi nyt ruveta epäilemään uskoa, joka on elämäni ajan tuonut turvan vaikeisiinkin päiviin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos se opittu tulkintatapa on jo lapsena tuntunut turvalliselta, miksi sitä pitäisi mennä aikuisena muuttamaan? Jos siinä kuulee Hyvän Paimenen äänen ja jos se vastaa rauhalla sydämeen, miksi pitäisi alkaa uskoa jotenkin eri tavalla? On hämmentävää se, että sinun mielestäsi minun pitäisi nyt ruveta epäilemään uskoa, joka on elämäni ajan tuonut turvan vaikeisiinkin päiviin. 

Mielenkiintoisesti tulkitsit. Mitään tuollaista en todellisuudessa sanonut. Loistava esimerkki kun lähdetään tulkitsemaan. Joskus on hyvä miettiä uskonkäsitysten perusteita, mihin ne perustuvat. Onko ne kaikki todella raamatusta. Kristinuskoon kuuluu myös mystiikka. Sen voi hyväksyä jos jotain ei ymmärrä, vaarallista on lähteä omia johtopäätöksiä tekemään, jos niihin ei selkeästi raamatusta löydy perusteita. Näitä on hyvä pohtia. Mikä on totuus.

"Kun meidän uskomme perusteita kysytään ja pyrimme vastaamaan, saamme vastaukseksi tämän tapaista"

??? Eihän täällä läheskään kaikki kysy eikä edes halua kysyä vaan osallistua muuten vaan. 

Ja kiemurtelu on ikävää kun kuitenkin on selvää, että vl mielestä vain vlpuhujat puhuvat oikealla tavalla ja että vain (oikeanlainen) vl voi antaa pätevästi anteeksi (tai miten se ilmaistiin) niin parempi kun sanoo sen suoraan vaan eikä koita kuorruttaa näitä asioita liirumlaarumiin.