Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)
27.01.2023 |
Mielipiteitä? Ovat 20 ja toinen lapsi tulossa. Luoja päättää lapsiluvun.
Kommentit (10127)
Vierailija kirjoitti:
Tuilla elävät.
Melkein kaikki opiskelijat saa tukia ja niin saa jokainen perhevapaalla olijakin. Mies varmaan käy myös töissä opintojen ohella, kun vaikuttaa ahkeralta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.mustikkapasta.fi/2021/03/tanssikielto-ja-kankea-vartalo.html…
Mielenkiintoinen postaus lestadiolaisuudesta ja tanssista, kun siitä on täälläkin puhuttu. Surullista jos jo pienten lasten annetaan ymmärtää, että tanssissa (ja muussa kuin hengellisessä musiikissa) on jotain pahaa. Eihän läheskään kaikki tanssi edes ole mitenkään seksikästä tai "himoja herättävää" mitä välillä käytetään perusteluna tanssikiellolle. Esim. häävalssi, lasten ja nuorten tanssi/musiikkiliikunta, kansantanssi, vanhojen tanssit, breakdance... Lähinnä seksuaalisesta tanssista tulee mieleen joku twerkkaus tai baarissa tanssitut hitaat.
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä luojan lapsilla kummallakaan mitään ammattia ja miten he kustantavat elämänsä? En katsonut dokkaria niin tarkoin, että kiinnitettiinkö tähän perusasiaan mitään huomiota!
Käsitin, että nainen opiskelee leipuriksi, mutta opinnot tauolla äitiysloman ajan ja mies valmistuu puusepäksi tänä keväänä. Mies sanoi, että hän mielellään olisi välillä koti-isänä, jotta vaimo voisi suorittaa amiksen loppuun.
Useinhan lestadiolaiset nuoret opiskelevat käytännönläheisen ammatin amiksessa. Ja naisilla se on käytännössä ihan sama, mitä opiskelee, kun he alkavat heti parikymppisenä hankkia lapsia ja jatkavat sitä ainakin nelikumppiseksi asti.
Tunnen erään lestadiolaisnaisen, joka on kätilö, ja hän sai 4,5 vuotta kestävän opiskelujen aikana 3 lasta. Siis tutkinnon suorittaminen tietenkin kesti pidempään kuin 4,5vuotta, mutta opintojen normaali kesto on 4,5 vuotta.
Ei muuta kuin ovelta ovelle myymään putkiremontteja vanhuksille.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä luojan lapsilla kummallakaan mitään ammattia ja miten he kustantavat elämänsä? En katsonut dokkaria niin tarkoin, että kiinnitettiinkö tähän perusasiaan mitään huomiota!
Käsitin, että nainen opiskelee leipuriksi, mutta opinnot tauolla äitiysloman ajan ja mies valmistuu puusepäksi tänä keväänä. Mies sanoi, että hän mielellään olisi välillä koti-isänä, jotta vaimo voisi suorittaa amiksen loppuun.
Useinhan lestadiolaiset nuoret opiskelevat käytännönläheisen ammatin amiksessa. Ja naisilla se on käytännössä ihan sama, mitä opiskelee, kun he alkavat heti parikymppisenä hankkia lapsia ja jatkavat sitä ainakin nelikumppiseksi asti.
Tunnen erään lestadiolaisnaisen, joka on kätilö, ja hän sai 4,5 vuotta kestävän opiskelujen aikana 3 lasta. Siis tutkinnon suorittaminen tietenkin kesti pidempään kuin 4,5vuotta, mutta opintojen normaali kesto on 4,5 vuotta.
Lestadiolaiset ovat todellisuudessa ihan yhtä usein ellei useammin korkeasti koulutettuja kuin muukin vöestö. Itse tiedän pelkästään korkeasti koulutettuja.
Lestadiolaisissa, varsinkin naisissa, on todella paljon opettajia. Lisäksi löytyy paljon diplomi-insinöörejä, lääkäreitä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomioija kirjoitti:
Mielestäni hyvä huomio tuossa dokkarissa tuo, että jos lestan paikalle laitetaan jokin muu, niin iso haloo nousisi rasistisuudesta jne. Tarkistin tuon kuolleisuusasian, niin viimeisten 25 vuoden aikana Suomessa kuolleisuus on vaihdellut välillä 1–7 tapausta vuodessa, joista monisynnyttäjiä vain muutama, joten synnykseen kuolee muista syistä.
Niin, monisynnyttäjä tarkoittaa monikkoraskautta. Niitä tuskin lestadiolaisnaisilla on sen useammin kuin muilla. Voi olla jopa vähemmän (raskautta kohden) kun ei mm. tehdä hedelmöityshoitoja.
Kyllä lestadiolaisella on lupa turvautua hedelmöityshoitoihin, jos lapsia ei muuten tule, ja näin tekevätkin.
Onpa outua! Luulisi että ymmärtäisivät ottaa se merkkinä siitä ettei luoja suo heille lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Oikeastaan jos tuota tilannetta miettii, niin eihän se tahallaan sinkuksi jättäytyminen ole yhtään sen enemmän Jumalan tahdon mukaista, kuin ehkäisy parisuhteessa. Jos nyt sillä mennään että Jumala sanoi että täyttäkää maa. Ne munasolut on siellä sinkkunaisenkin sisällä jo valmiina käytettäväksi jumalallisiin tehtäviin ja kieltäytyminen parisuhteesta on kieltäytymistä niiden lasten vastaanottamisesta jotka oli tarkoitettu syntyväksi noista munasoluista. Ei tuo tilanne oikeastaan eroa mitenkään siitä että ollaan parisuhteessa, harrastetaan seksiä mutta käytetään kortsua. Aivan samanlaista sukusolujen tuhlaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paljon lestadiolaisia suvussa vaikkei meidän perhe olekaan.
En voi kuin ihmetellä mistä kumpuaa tämä viha heitä kohtaan. Ovathan he erilaisia vakaumuksensa takia, mutta tuntuu ettei mitään muuta ryhmää vihata yhtä paljon.
Ainakaan minulle ei ole kukaan lesta koskaan uskoaan tuputtanut, eli luulen ettei se siitä johdu.
Ei minua liikuta se jos he uskovat yksin pääsevänsä taivaaseen. Tuskin heitäkään minun uskomukseni liikuttaa.Erilaisia ihmisiä inhotaan, varsinkin jos ovat valtaväestöä onnellisempia.
Ja teloitettiinhan se Jeesuskin aikoinaan. Varmasti uskovaisetkin pyrittäisiin nykyäänkin hävittämään yhteiskunnasta aika nopeasti, jos vain lainsäädäntö sen sallisi. Nyt se on kielletty, joten pitää tyytyä vain vihaamaan.
Ei erilaisia ihmisiä inhota sen vuoksi että ovat erilaisia. Lestadiolaisia inhotaan sen vuoksi että he huijaavat ihmisiä, ainakin muita kuin oman srkn jäseniä, mm remonttibisneksillään. Mitähän se heidän Jumalansa siihen sanoo taivaan portilla? Aukeaako portit kevyesti vanhuksia huijaaville?Tai lapsia hyväksikäyttäville? Vai saavatko kaikki syntinsä anteeksi heti pyydettyään? Miksi he pyytävät anteeksi Jumalalta eivätkä siltä jota ovat väärin kohdelleet?
Tuo röyhkeys näkyy lapsissa koulukiusaamisen muotona.
Koululainen Oulusta kirjoitti:
.
.
Minullakin sama kokemus lestaadiolais- perheen Esa niminen poika kiusasi minua koko ala-asteen,
hänen veljensä Timo oli mukavampi, muttei puuttunut kiusaamiseen.
Esa sai ripotella minua ( tyttöstä ) pitkin lattioita.
Opettaja oli vätys, lisäksi oli kauheat kaksostytöt , joiden nimeä en muista.
Äitini tuli sitten eräänä päivänä lukemaan lakia porukalle, kun tulin kesken koulupäivän itkien kotiin.
Kirjani ja vaatteeni oli riekaleina.
Onneksi ylä-asteella oli enemmän meitä syntisiä, koulurauha tuli sitä myöten.
Näin myöhemmin ajateltuna, jos tänään olisi luokassa tuo meininki, mitähän tapahtuisi.
Muistot palasi tämän ketjun myötä ja tuo kommenttini oli vain pohjaa sille, että tv ohjelman nuoret ajattelivat heidän olevan ne kiusatut.
Kyllä omat kokemukseni on päinvastoin. Aikuisiällä syrjintä on paremmin piilossa työpaikalla.
Oulun seudulla oli Madekoski, Muhos , Oulunsalo, Kempele , Juurussuo ainakin oli täynnä lestadiolaisia .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä luojan lapsilla kummallakaan mitään ammattia ja miten he kustantavat elämänsä? En katsonut dokkaria niin tarkoin, että kiinnitettiinkö tähän perusasiaan mitään huomiota!
Käsitin, että nainen opiskelee leipuriksi, mutta opinnot tauolla äitiysloman ajan ja mies valmistuu puusepäksi tänä keväänä. Mies sanoi, että hän mielellään olisi välillä koti-isänä, jotta vaimo voisi suorittaa amiksen loppuun.
Useinhan lestadiolaiset nuoret opiskelevat käytännönläheisen ammatin amiksessa. Ja naisilla se on käytännössä ihan sama, mitä opiskelee, kun he alkavat heti parikymppisenä hankkia lapsia ja jatkavat sitä ainakin nelikumppiseksi asti.
Tunnen erään lestadiolaisnaisen, joka on kätilö, ja hän sai 4,5 vuotta kestävän opiskelujen aikana 3 lasta. Siis tutkinnon suorittaminen tietenkin kesti pidempään kuin 4,5vuotta, mutta opintojen normaali kesto on 4,5 vuotta.
Minulla on vl:ksi suppeat piirit, mutta tässä lista parhaitten tuntemieni naisten ammateista:
- todella monta opettajaa
- monta sairaanhoitajaa, esimiestehtävissä
- hammaslääkäri, hammashoitajia ja lääkäreitä
- dippainssejä, projektipäälliköitä, asiantuntijoita ja omien firmojensa toimareita/ yrittäjiä
- tradenomeja
- musiikkipedagogeja
- kanttoreita
- farmaseutti
- kemisti
- sisustussuunnittelija
- pitkän kotiäitiuran tehneet työelämään siirtyneet: toimistoapulainen, kouluavustaja, hieroja ja asiantuntija
Täällä eräs etäisyyttä yhteisöön ottanut vl.
Katsoin dokkarin. Pariskunta oli valoisa ja ihanan oloinen, dokumentti oli kiva. Tuli mieleen, että tuossa vaiheessa on vielä helppoa ajatella että ottaa kaikki lapset vastaan; silloin ei välttämättä ole, kun on monta pientä ja mahdollinen uusi raskaus on vaikea. Toki eiväthän hekään sanoneet, että se on helppoa, mutta tulipahan vain mieleen.
On myös totta, ettei tavallaan ole sääntöjä. Mutta tavallaan kuitenkin on. Ja on aika karuakin, että joku täysin ulkopuolella henkilö voi puuttua siihen, miten elämääsi elät. Ehkä voisi ajatella, että sääntöjä ei ole niille, jotka eivät koe vetoa ihan sinänsä normaaleihin, mutta maallisina, jopa synniksi katsottaviin asioihin. Ne, jotka ovat liberaalimpia, kuulevat varmasti hyvinkin paljon siitä, mikä on tai ei ole sopivaa. Usko on kuitenkin omakohtainen asia, eikä uskon pitäisi olla jotain teoilla suorittamista. Tämä on ristiriitaista.
Nykyään monessa vl-kodissa myös on tv, vaikka sen paikka ruukaa olla muualla kuin olohuoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Edelleen - ei ne ole mitään sääntöjä!! Ja jos - korostan, jos, sillä tämä kaikkihan perustuu uskoon, ja uskomme ja toivomme, että näin olisi - tällä tavoin uskomalla pääsisin Taivaaseen, niin se on iänkaikkisuuden mittakaavassa ihan yksi ja sama, että onko mulla ollut puolisoa vai ei joskus muinoin käytännössä olemattoman hetken ajan, jonka täällä maan päällä olen elänyt.
Ja jos kuoleman jälkeen ei vaikka olekaan mitään, niin koen silti, että kannatti kokeilla. Jos sitten vaikka onkin kuolemanjälkeinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Ihan turhaa energiankäyttöä. Tuo voivottelusi on ihan hukkaan heitettyä, ihminen, jota voivottelet, on ihan tyytyväinen itse ja jos kokisi rakkaussuhteen tärkeimmäksi, lähtisi sitä etsimään (kuten kaikki tiedämme, hyvän rakkaussuhteen löytäminen ei ole mikään helppo tehtävä ja automaatio kenellekään).
Tuo asenteesi on sama kuin lestadiolainen voivottelisi, miten surullista ja kammottavaa elämää elää ihminen, joka eilen kävi viihteellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Ihan turhaa energiankäyttöä. Tuo voivottelusi on ihan hukkaan heitettyä, ihminen, jota voivottelet, on ihan tyytyväinen itse ja jos kokisi rakkaussuhteen tärkeimmäksi, lähtisi sitä etsimään (kuten kaikki tiedämme, hyvän rakkaussuhteen löytäminen ei ole mikään helppo tehtävä ja automaatio kenellekään).
Tuo asenteesi on sama kuin lestadiolainen voivottelisi, miten surullista ja kammottavaa elämää elää ihminen, joka eilen kävi viihteellä.
Olen eri mieltä. Ei kyse ole vain tuosta henkilöstä, vaan ilmiöstä joka aiheuttaa turhaa yksinäisyyttä ja surua todennäköisesti tuhansille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Edelleen - ei ne ole mitään sääntöjä!! Ja jos - korostan, jos, sillä tämä kaikkihan perustuu uskoon, ja uskomme ja toivomme, että näin olisi - tällä tavoin uskomalla pääsisin Taivaaseen, niin se on iänkaikkisuuden mittakaavassa ihan yksi ja sama, että onko mulla ollut puolisoa vai ei joskus muinoin käytännössä olemattoman hetken ajan, jonka täällä maan päällä olen elänyt.
Ja jos kuoleman jälkeen ei vaikka olekaan mitään, niin koen silti, että kannatti kokeilla. Jos sitten vaikka onkin kuolemanjälkeinen elämä.
Perustuu siis ajatukseen, että kärsimys tässä elämässä palkittaisiin ikuisuudessa. Tästähän kaikki uskonnot ammentavat hullutuksensa.
Tyypillisesti ne hullutukset kohdistuvat eniten juuri naisiin. Naisille opetetaan, että kun olet kiltti ja kiellät omat tarpeesi, sinut ylennetåän.
Alistamalla ylistämistä.
Vierailija kirjoitti:
reps. tossa ei kännykkää kädessä kun laulavat mutta tubevideoissa ihan koko ajan selaavat sitä
Kännykkä ja tupakka asioita jotka sallitaan, siksi ne on kokoajan kädessä, vähän kuin osoittamassa muulle kansalle että saamme mekin. Tv, alkoholi, meikkaaminen, muunmuassa kiellettyjä. Samoin kilpaurheilu. Monessa huushollissa on piano mutta ei sillä iskelmiä soiteta. Radiosta kuunnellaan uutiset, ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs etäisyyttä yhteisöön ottanut vl.
Katsoin dokkarin. Pariskunta oli valoisa ja ihanan oloinen, dokumentti oli kiva. Tuli mieleen, että tuossa vaiheessa on vielä helppoa ajatella että ottaa kaikki lapset vastaan; silloin ei välttämättä ole, kun on monta pientä ja mahdollinen uusi raskaus on vaikea. Toki eiväthän hekään sanoneet, että se on helppoa, mutta tulipahan vain mieleen.
On myös totta, ettei tavallaan ole sääntöjä. Mutta tavallaan kuitenkin on. Ja on aika karuakin, että joku täysin ulkopuolella henkilö voi puuttua siihen, miten elämääsi elät. Ehkä voisi ajatella, että sääntöjä ei ole niille, jotka eivät koe vetoa ihan sinänsä normaaleihin, mutta maallisina, jopa synniksi katsottaviin asioihin. Ne, jotka ovat liberaalimpia, kuulevat varmasti hyvinkin paljon siitä, mikä on tai ei ole sopivaa. Usko on kuitenkin omakohtainen asia, eikä uskon pitäisi olla jotain teoilla suorittamista. Tämä on ristiriitaista.
Nykyään monessa vl-kodissa myös on tv, vaikka sen paikka ruukaa olla muualla kuin olohuoneessa.
Mutta kaikkiin uskonntoihin sisältyy oppeja ja kehotuksia siitä, että miten uskon näkökulmasta olisi hyvä ihmisen elää. Jos on siis karua elää jonkin opin mukaan, sitten maailman kaikki johonkin uskontoon kuuluvat elävät karulla tavalla. Okei, voit olla sitä mieltä, kyllähän sitä joissakin asioissa voi varmaan sanoa karuksikin, sillä ei uskon mukaan eläminen ole aina helppoa. Joskin siitä myös usein saakin paljon.
Ja häh, ei ole tv:ta vl-kodeissa, suurimmassa osassa ainakaan. Niitä ohjelmia katsotaan muilta laitteilta, jos katsotaan (ja siinä ei ole mitään erikoista, vl:tkin nykyään ajattelevat, että koska se tv on käytännössä nyt puhelimessa, on entistä tärkeämpi tarkkailla sitä, jos jokin ohjelma tms. Tuntuu haitalliselta uskolle)
En oikein käsitä, mitä nämä ihmiset saavat, jotka kirjoittavat tänne täysiä epätotuuksia ihan kuin faktoina töksäyttämällä. Yleistäviä kommentteja ilman perusteluja, tosi ärsyttävää lukea ihan sen takia, kun halutaan nyt vain levittää disinformaatiota
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Et sitten arvosta kristinuskoa, koska niin kristinusko opettaa. Jos uskot kristinuskon oppeihin, enemmistö maailman ihmisistä on oppiesi mukaan matkalla kadotukseen.