Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)
27.01.2023 |
Mielipiteitä? Ovat 20 ja toinen lapsi tulossa. Luoja päättää lapsiluvun.
Kommentit (10127)
Minusta nuo olivat söpöjä ja herttaisia vaikka olen liberaali agnostikko. Elelkööt rauhassa, ei ole minulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Ihan turhaa energiankäyttöä. Tuo voivottelusi on ihan hukkaan heitettyä, ihminen, jota voivottelet, on ihan tyytyväinen itse ja jos kokisi rakkaussuhteen tärkeimmäksi, lähtisi sitä etsimään (kuten kaikki tiedämme, hyvän rakkaussuhteen löytäminen ei ole mikään helppo tehtävä ja automaatio kenellekään).
Tuo asenteesi on sama kuin lestadiolainen voivottelisi, miten surullista ja kammottavaa elämää elää ihminen, joka eilen kävi viihteellä.
Olen eri mieltä. Ei kyse ole vain tuosta henkilöstä, vaan ilmiöstä joka aiheuttaa turhaa yksinäisyyttä ja surua todennäköisesti tuhansille.
Olen sinkku vl. Kerropa mulle nyt sitten, että miten ratkaiset tämän ongelman. Miehiä ei ole vapaina, avioliitot solmitaan iäksi, usko on elämän kallein asia minulle.
Minä olen oppinut, että Jumala siunaa ja varjelee ja antaa aviopuolison, jos hyväksi katsoo ja minä tyydyn siihen sekä muuhun mitä olen saanut: uskon, hyviä ihmissuhteita, hyvän työn, kauniin kodin, riittävästi terveyttä, harrastuksia, rahaa, mielenrauhan ja onnea sekä koettelemuksia kuten jokainen meistä.
70 luku oli minun helvettini kirjoitti:
Koululainen Oulusta kirjoitti:
.
.
Minullakin sama kokemus lestaadiolais- perheen Esa niminen poika kiusasi minua koko ala-asteen,
hänen veljensä Timo oli mukavampi, muttei puuttunut kiusaamiseen.
Esa sai ripotella minua ( tyttöstä ) pitkin lattioita.
Opettaja oli vätys, lisäksi oli kauheat kaksostytöt , joiden nimeä en muista.
Äitini tuli sitten eräänä päivänä lukemaan lakia porukalle, kun tulin kesken koulupäivän itkien kotiin.
Kirjani ja vaatteeni oli riekaleina.
Onneksi ylä-asteella oli enemmän meitä syntisiä, koulurauha tuli sitä myöten.
Näin myöhemmin ajateltuna, jos tänään olisi luokassa tuo meininki, mitähän tapahtuisi.
Muistot palasi tämän ketjun myötä ja tuo kommenttini oli vain pohjaa sille, että tv ohjelman nuoret ajattelivat heidän olevan ne kiusatut.
Kyllä omat kokemukseni on päinvastoin. Aikuisiällä syrjintä on paremmin piilossa työpaikalla.
Oulun seudulla oli Madekoski, Muhos , Oulunsalo, Kempele , Juurussuo ainakin oli täynnä lestadiolaisia .
Oulunsalossa heidän lapsia huitelee menemään, tehdään kaikenlaista pahaa kylillä, ja vaarallista. jos jotain sattuu se on herran tahto :(
Ei taida vanhemmat aina tietää mitä jälkikasvu kylillä tekee, toivottavasti iltasin on ainakin nimenhuuto kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Oikeastaan jos tuota tilannetta miettii, niin eihän se tahallaan sinkuksi jättäytyminen ole yhtään sen enemmän Jumalan tahdon mukaista, kuin ehkäisy parisuhteessa. Jos nyt sillä mennään että Jumala sanoi että täyttäkää maa. Ne munasolut on siellä sinkkunaisenkin sisällä jo valmiina käytettäväksi jumalallisiin tehtäviin ja kieltäytyminen parisuhteesta on kieltäytymistä niiden lasten vastaanottamisesta jotka oli tarkoitettu syntyväksi noista munasoluista. Ei tuo tilanne oikeastaan eroa mitenkään siitä että ollaan parisuhteessa, harrastetaan seksiä mutta käytetään kortsua. Aivan samanlaista sukusolujen tuhlaamista.
Ei ole näin - itse asiassa Uudessa Testamentissa Paavali kehottaa naimattomuuteen, mutta toteaa tyyliin, että jos on pakko, niin menkää naimisiin.
Ja ei Jumalan käskyä lisääntymisestä voi ajatella että "lisääntykää jokainen nainen ja täyttäkää maa". Tämähän näkyy jo hänen luomisyyössään - miksi hän olisi sitten vaikka luonut sairauksia, jotka aiheuttavat lapsettomuutta jne - nämä naiset ovat Jumalan silmissä ihan yhtä tärkeitä ihmisiä kuin nekin, jotka lapsia saavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Ihan turhaa energiankäyttöä. Tuo voivottelusi on ihan hukkaan heitettyä, ihminen, jota voivottelet, on ihan tyytyväinen itse ja jos kokisi rakkaussuhteen tärkeimmäksi, lähtisi sitä etsimään (kuten kaikki tiedämme, hyvän rakkaussuhteen löytäminen ei ole mikään helppo tehtävä ja automaatio kenellekään).
Tuo asenteesi on sama kuin lestadiolainen voivottelisi, miten surullista ja kammottavaa elämää elää ihminen, joka eilen kävi viihteellä.
Olen eri mieltä. Ei kyse ole vain tuosta henkilöstä, vaan ilmiöstä joka aiheuttaa turhaa yksinäisyyttä ja surua todennäköisesti tuhansille.
Olen sinkku vl. Kerropa mulle nyt sitten, että miten ratkaiset tämän ongelman. Miehiä ei ole vapaina, avioliitot solmitaan iäksi, usko on elämän kallein asia minulle.
Minä olen oppinut, että Jumala siunaa ja varjelee ja antaa aviopuolison, jos hyväksi katsoo ja minä tyydyn siihen sekä muuhun mitä olen saanut: uskon, hyviä ihmissuhteita, hyvän työn, kauniin kodin, riittävästi terveyttä, harrastuksia, rahaa, mielenrauhan ja onnea sekä koettelemuksia kuten jokainen meistä.
Oletko sinä sinkku siksi ettet halua lapsia? Jos olet sinkku siksi niin se on minusta nurinkurista. Jos taas olet sinkku siksi ettet vain ole löytänyt vielä lastesi isää niin ei tämä nyt liity sinuun mitenkään. Jatka odottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs etäisyyttä yhteisöön ottanut vl.
Katsoin dokkarin. Pariskunta oli valoisa ja ihanan oloinen, dokumentti oli kiva. Tuli mieleen, että tuossa vaiheessa on vielä helppoa ajatella että ottaa kaikki lapset vastaan; silloin ei välttämättä ole, kun on monta pientä ja mahdollinen uusi raskaus on vaikea. Toki eiväthän hekään sanoneet, että se on helppoa, mutta tulipahan vain mieleen.
On myös totta, ettei tavallaan ole sääntöjä. Mutta tavallaan kuitenkin on. Ja on aika karuakin, että joku täysin ulkopuolella henkilö voi puuttua siihen, miten elämääsi elät. Ehkä voisi ajatella, että sääntöjä ei ole niille, jotka eivät koe vetoa ihan sinänsä normaaleihin, mutta maallisina, jopa synniksi katsottaviin asioihin. Ne, jotka ovat liberaalimpia, kuulevat varmasti hyvinkin paljon siitä, mikä on tai ei ole sopivaa. Usko on kuitenkin omakohtainen asia, eikä uskon pitäisi olla jotain teoilla suorittamista. Tämä on ristiriitaista.
Nykyään monessa vl-kodissa myös on tv, vaikka sen paikka ruukaa olla muualla kuin olohuoneessa.
Mutta kaikkiin uskonntoihin sisältyy oppeja ja kehotuksia siitä, että miten uskon näkökulmasta olisi hyvä ihmisen elää. Jos on siis karua elää jonkin opin mukaan, sitten maailman kaikki johonkin uskontoon kuuluvat elävät karulla tavalla. Okei, voit olla sitä mieltä, kyllähän sitä joissakin asioissa voi varmaan sanoa karuksikin, sillä ei uskon mukaan eläminen ole aina helppoa. Joskin siitä myös usein saakin paljon.
Ja häh, ei ole tv:ta vl-kodeissa, suurimmassa osassa ainakaan. Niitä ohjelmia katsotaan muilta laitteilta, jos katsotaan (ja siinä ei ole mitään erikoista, vl:tkin nykyään ajattelevat, että koska se tv on käytännössä nyt puhelimessa, on entistä tärkeämpi tarkkailla sitä, jos jokin ohjelma tms. Tuntuu haitalliselta uskolle)
En oikein käsitä, mitä nämä ihmiset saavat, jotka kirjoittavat tänne täysiä epätotuuksia ihan kuin faktoina töksäyttämällä. Yleistäviä kommentteja ilman perusteluja, tosi ärsyttävää lukea ihan sen takia, kun halutaan nyt vain levittää disinformaatiota
Kyllä, jokaisella uskonnolla on tietyt painotuksensa ja sääntönsä. Enhän minä missään sanonut, että vl:n tapa elää on karu. Kannattaa lukea viesti uudelleen, varmasti ajattelevana ihmisenä saat kiinni langan päästä.
Suosittelen myös muistamaan, että sinun lähipiriissäsi joku asia on tietyllä tavalla, ei ole synonyymi sille että asiaa ei ole olemassa. Se, että jonkun asian olemassaolo ilmiönä kielletään, on disinformaatiota pahimmillaan.
Lyhyesti sanottuna sinkkunaisten tilanne on surkea. Esimerkiksi kolmekymppisiä vl-sinkkumiehiä ei juuri ole, naisia taas vaikka kuinka paljon.
Käytännössä sinkkunaisten pariutuminen tuossa iässä vaatisi puolison hakua yhteisön ulkopuolelta. Sitä taas ei pidetä hyvänä asiana, joten käytännössä kolmekymppinen sinkkunainen on tuomittu olemaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Edelleen - ei ne ole mitään sääntöjä!! Ja jos - korostan, jos, sillä tämä kaikkihan perustuu uskoon, ja uskomme ja toivomme, että näin olisi - tällä tavoin uskomalla pääsisin Taivaaseen, niin se on iänkaikkisuuden mittakaavassa ihan yksi ja sama, että onko mulla ollut puolisoa vai ei joskus muinoin käytännössä olemattoman hetken ajan, jonka täällä maan päällä olen elänyt.
Ja jos kuoleman jälkeen ei vaikka olekaan mitään, niin koen silti, että kannatti kokeilla. Jos sitten vaikka onkin kuolemanjälkeinen elämä.
Kirjoittamattomatkin säännöt on sääntöjä. Jos et ole hyväksytty jos et elä näiden ei-sääntöjen mukaan niin mitä ne on?
Ja joo, ei millään ole mitään väliä. Ei silläkään elääkö joku 2-vuotta ja jää sitten auton alle vai elääkö 100-vuotta koettuaan kaikenlaista. Kun se iänkaikkisuus. Onhan tuo tosiaan nähty.
No, mieti jo vaikka tämänhetkisen maailmankaikkeuden olemassaolon aikaa ja laajuutta, jota ihmisen on vaikea edes käsittää, ja lisää siihen vielä ajatus ikuisuudesta, jota on mahdoton käsittää. Ihan aidosti itse ajattelen, että todella on ihan sama, onko ihminen vaikka kuollut 2- vai 100-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Ihan turhaa energiankäyttöä. Tuo voivottelusi on ihan hukkaan heitettyä, ihminen, jota voivottelet, on ihan tyytyväinen itse ja jos kokisi rakkaussuhteen tärkeimmäksi, lähtisi sitä etsimään (kuten kaikki tiedämme, hyvän rakkaussuhteen löytäminen ei ole mikään helppo tehtävä ja automaatio kenellekään).
Tuo asenteesi on sama kuin lestadiolainen voivottelisi, miten surullista ja kammottavaa elämää elää ihminen, joka eilen kävi viihteellä.
Olen eri mieltä. Ei kyse ole vain tuosta henkilöstä, vaan ilmiöstä joka aiheuttaa turhaa yksinäisyyttä ja surua todennäköisesti tuhansille.
Olen sinkku vl. Kerropa mulle nyt sitten, että miten ratkaiset tämän ongelman. Miehiä ei ole vapaina, avioliitot solmitaan iäksi, usko on elämän kallein asia minulle.
Minä olen oppinut, että Jumala siunaa ja varjelee ja antaa aviopuolison, jos hyväksi katsoo ja minä tyydyn siihen sekä muuhun mitä olen saanut: uskon, hyviä ihmissuhteita, hyvän työn, kauniin kodin, riittävästi terveyttä, harrastuksia, rahaa, mielenrauhan ja onnea sekä koettelemuksia kuten jokainen meistä.
Ihan maallisen matematiikan mukaan tämä on vl-uskon valuvika. Tietty joukko naisia, jotka haluaisivat oman perheen ja puolison, eivät sitä voi saada siksi, että puolison pitää olla vl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti sanottuna sinkkunaisten tilanne on surkea. Esimerkiksi kolmekymppisiä vl-sinkkumiehiä ei juuri ole, naisia taas vaikka kuinka paljon.
Käytännössä sinkkunaisten pariutuminen tuossa iässä vaatisi puolison hakua yhteisön ulkopuolelta. Sitä taas ei pidetä hyvänä asiana, joten käytännössä kolmekymppinen sinkkunainen on tuomittu olemaan yksin.
Luulisi että joku muukin uskovainen kävisi kuin lestadiolainen. Uskovaisiahan maailmassa riittää. Liiaksikin jos minulta kysytään. Esim. katolilaisethan uskoo hyvin samalla tavoin. Että lapsia tulee jne.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti sanottuna sinkkunaisten tilanne on surkea. Esimerkiksi kolmekymppisiä vl-sinkkumiehiä ei juuri ole, naisia taas vaikka kuinka paljon.
Käytännössä sinkkunaisten pariutuminen tuossa iässä vaatisi puolison hakua yhteisön ulkopuolelta. Sitä taas ei pidetä hyvänä asiana, joten käytännössä kolmekymppinen sinkkunainen on tuomittu olemaan yksin.
No, edelleen, sääli minua niin paljon kuin haluat. Olen "lotonnut", ja palkinto voi olla suuri, jos sen todella tällä "uhrauksella" saan. Ja ehkä minun on turha enää toistaa tätä, mutta en koe että millään tavalla eläisin jotenkin kauheaa surkeaa elämää. Olen ihan onnellinen näin, elämässäni on paljon sisältöä. Voi olla että en tajua jos elämäni on jotenkin kamalaa, mutta minulle riittää, että itse koen olevani ihan riittävän tyytyväinen elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Edelleen - ei ne ole mitään sääntöjä!! Ja jos - korostan, jos, sillä tämä kaikkihan perustuu uskoon, ja uskomme ja toivomme, että näin olisi - tällä tavoin uskomalla pääsisin Taivaaseen, niin se on iänkaikkisuuden mittakaavassa ihan yksi ja sama, että onko mulla ollut puolisoa vai ei joskus muinoin käytännössä olemattoman hetken ajan, jonka täällä maan päällä olen elänyt.
Ja jos kuoleman jälkeen ei vaikka olekaan mitään, niin koen silti, että kannatti kokeilla. Jos sitten vaikka onkin kuolemanjälkeinen elämä.
Kirjoittamattomatkin säännöt on sääntöjä. Jos et ole hyväksytty jos et elä näiden ei-sääntöjen mukaan niin mitä ne on?
Ja joo, ei millään ole mitään väliä. Ei silläkään elääkö joku 2-vuotta ja jää sitten auton alle vai elääkö 100-vuotta koettuaan kaikenlaista. Kun se iänkaikkisuus. Onhan tuo tosiaan nähty.
No, mieti jo vaikka tämänhetkisen maailmankaikkeuden olemassaolon aikaa ja laajuutta, jota ihmisen on vaikea edes käsittää, ja lisää siihen vielä ajatus ikuisuudesta, jota on mahdoton käsittää. Ihan aidosti itse ajattelen, että todella on ihan sama, onko ihminen vaikka kuollut 2- vai 100-vuotiaana.
Ja tämä juuri lestadiolaisissa ärsyttää. Tämän takia ette huolehdi että lapsenne pysyisi edes hengissä. Kun ei sillä ole mitään väliä. Samoin ei ole väliä vaikka saastutetaan ja tuhotaan koko maapallo, kun maailmanloppu tulee kuitenkin. Muut yrittää miettiä miten täällä pystyisi elämään niin että jäisi jotain tulevillekkin sukupolville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Ihan turhaa energiankäyttöä. Tuo voivottelusi on ihan hukkaan heitettyä, ihminen, jota voivottelet, on ihan tyytyväinen itse ja jos kokisi rakkaussuhteen tärkeimmäksi, lähtisi sitä etsimään (kuten kaikki tiedämme, hyvän rakkaussuhteen löytäminen ei ole mikään helppo tehtävä ja automaatio kenellekään).
Tuo asenteesi on sama kuin lestadiolainen voivottelisi, miten surullista ja kammottavaa elämää elää ihminen, joka eilen kävi viihteellä.
Olen eri mieltä. Ei kyse ole vain tuosta henkilöstä, vaan ilmiöstä joka aiheuttaa turhaa yksinäisyyttä ja surua todennäköisesti tuhansille.
Olen sinkku vl. Kerropa mulle nyt sitten, että miten ratkaiset tämän ongelman. Miehiä ei ole vapaina, avioliitot solmitaan iäksi, usko on elämän kallein asia minulle.
Minä olen oppinut, että Jumala siunaa ja varjelee ja antaa aviopuolison, jos hyväksi katsoo ja minä tyydyn siihen sekä muuhun mitä olen saanut: uskon, hyviä ihmissuhteita, hyvän työn, kauniin kodin, riittävästi terveyttä, harrastuksia, rahaa, mielenrauhan ja onnea sekä koettelemuksia kuten jokainen meistä.
Oletko sinä sinkku siksi ettet halua lapsia? Jos olet sinkku siksi niin se on minusta nurinkurista. Jos taas olet sinkku siksi ettet vain ole löytänyt vielä lastesi isää niin ei tämä nyt liity sinuun mitenkään. Jatka odottelua.
Se juna meni jo. En ole tahallisesti jättäytynyt sinkuksi vältelläkseni lapsia ja kuvittelen, että aidosti halusin niitä, koska surin lapsettomaksi jäämistä muutaman vuoden. Toisaalta olin ihan onnellinen uraa tehdessäni enkä koe elämäni valuneen ohi ja myös vastuu suurperheestä tuntuu pelottavalta.
En usko, että tuo toinenkaan sinkku olisi oikeasti jättänyt menemättä naimisiin elämänsä rakkauden kanssa äärimmäisenä ehkäisymuotona vaan mies ei tuntunut täysin oikealta. Tuollainen ehkäisyhän olisi yhtä väärin kuin se ehkäisy, mitä hän ei halua käyttää.
Saa sitä tuntea huojennusta siitä, että on "päässyt helpolla", mutta ei se ainakaan itselläni ole koko totuus, kuten ei perheelliselläkään elämä ole sataprosenttista tuskaa tai auvoa vaan plussien ja miinusten sekamelska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti sanottuna sinkkunaisten tilanne on surkea. Esimerkiksi kolmekymppisiä vl-sinkkumiehiä ei juuri ole, naisia taas vaikka kuinka paljon.
Käytännössä sinkkunaisten pariutuminen tuossa iässä vaatisi puolison hakua yhteisön ulkopuolelta. Sitä taas ei pidetä hyvänä asiana, joten käytännössä kolmekymppinen sinkkunainen on tuomittu olemaan yksin.
No, edelleen, sääli minua niin paljon kuin haluat. Olen "lotonnut", ja palkinto voi olla suuri, jos sen todella tällä "uhrauksella" saan. Ja ehkä minun on turha enää toistaa tätä, mutta en koe että millään tavalla eläisin jotenkin kauheaa surkeaa elämää. Olen ihan onnellinen näin, elämässäni on paljon sisältöä. Voi olla että en tajua jos elämäni on jotenkin kamalaa, mutta minulle riittää, että itse koen olevani ihan riittävän tyytyväinen elämääni.
Sille on nimikin. Tukholma syndrooma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Oikeastaan jos tuota tilannetta miettii, niin eihän se tahallaan sinkuksi jättäytyminen ole yhtään sen enemmän Jumalan tahdon mukaista, kuin ehkäisy parisuhteessa. Jos nyt sillä mennään että Jumala sanoi että täyttäkää maa. Ne munasolut on siellä sinkkunaisenkin sisällä jo valmiina käytettäväksi jumalallisiin tehtäviin ja kieltäytyminen parisuhteesta on kieltäytymistä niiden lasten vastaanottamisesta jotka oli tarkoitettu syntyväksi noista munasoluista. Ei tuo tilanne oikeastaan eroa mitenkään siitä että ollaan parisuhteessa, harrastetaan seksiä mutta käytetään kortsua. Aivan samanlaista sukusolujen tuhlaamista.
Minä sain nuorena vl-naisena parikymmentä vuotta sitten ihan suoran kommentin toiselta vl-naiselta (erittäin kärkäs ihminen, toisten asioihin aina nokkansa työntävät ja uskossaan niin mainio) ettei liikaa saa estellä sitä etteikö alkaisi seurustelemaan uskovaisen miehen kanssa, jos mies osoittaa kiinnostusta, koska se voi olla Jumalan suunnittelemaa jne. Pari miestä oli osoittanut kiinnostaa (pyörivät samoissa porukoissa), mutta minä en kokenut minkäänlaista kiinnostusta heitä kohtaan. Olin kyllä puulla päähän lyöty, varmaan oli ne toisetkin vl-naiset kun istuivat hiljaa vieressä tai eivät uskaltaneet tämän päsmärin sanomisiin puuttua mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti sanottuna sinkkunaisten tilanne on surkea. Esimerkiksi kolmekymppisiä vl-sinkkumiehiä ei juuri ole, naisia taas vaikka kuinka paljon.
Käytännössä sinkkunaisten pariutuminen tuossa iässä vaatisi puolison hakua yhteisön ulkopuolelta. Sitä taas ei pidetä hyvänä asiana, joten käytännössä kolmekymppinen sinkkunainen on tuomittu olemaan yksin.
Luulisi että joku muukin uskovainen kävisi kuin lestadiolainen. Uskovaisiahan maailmassa riittää. Liiaksikin jos minulta kysytään. Esim. katolilaisethan uskoo hyvin samalla tavoin. Että lapsia tulee jne.
Eiköhän jokainen saa pitää rimansa missä haluaa ja jos joku muu kävisi yhtä hyvin, se olisi ilmiö, jota nyt ei ole. Naiset pysyvät mielummin naimattomina, koska puoliso nähdään Jumalan lahjana kuten lapsetkin ja yksi oleellisen tärkeä tehtävä puolisolle on olla läheisin ns. saattomies. Sitä tehtävää voi hoitaa vain samoin uskova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Edelleen - ei ne ole mitään sääntöjä!! Ja jos - korostan, jos, sillä tämä kaikkihan perustuu uskoon, ja uskomme ja toivomme, että näin olisi - tällä tavoin uskomalla pääsisin Taivaaseen, niin se on iänkaikkisuuden mittakaavassa ihan yksi ja sama, että onko mulla ollut puolisoa vai ei joskus muinoin käytännössä olemattoman hetken ajan, jonka täällä maan päällä olen elänyt.
Ja jos kuoleman jälkeen ei vaikka olekaan mitään, niin koen silti, että kannatti kokeilla. Jos sitten vaikka onkin kuolemanjälkeinen elämä.
Perustuu siis ajatukseen, että kärsimys tässä elämässä palkittaisiin ikuisuudessa. Tästähän kaikki uskonnot ammentavat hullutuksensa.
Tyypillisesti ne hullutukset kohdistuvat eniten juuri naisiin. Naisille opetetaan, että kun olet kiltti ja kiellät omat tarpeesi, sinut ylennetåän.
Alistamalla ylistämistä.
Luuletko, että vaikka se iso perhe, siitä huolehtiminen ja perheelle rahaa tienaaminen tai sitten koti-isänä oleminen olisi sille miehellekään kana helppoa? Ja miehiä kohtaan on omat morkkausaiheensa - jos naiset ovat niitä "alistettuja", niin mies on halveksittava "alistaja". Kyllä vl-miehistä myös puhutaan todella rumasti usein ja heistä maalataan herkästi jotakin hirviöitä. Joita suurin osa ei todellakaan ole. Tapaisit vaikka monet sukuni miehet. Sydän särkyy kun ajattelee, että heitä pidettäisiin jonakin sadiateina, niin hyvin huolehtivat perheestään, tekevät töitä ja opiskelevat ahkerasti jne.
Vierailija kirjoitti:
Puheet rienaajia uhkaavasta tulimerestä saavat armosta osattomat raivon partaalle, koska sisimmässään he tietävät sen olevan totta, vaikka vakuuttelevatkin omaavansa ateistisen maailmankuvan.
Kerrotko vielä raamatunkohdan, missä tämä "tulimeri" manitaan? Tulisesta järvestä kyllä puhutaan Ilmestyskirjassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.
Sama juttu muisuilla ja katolisilla.
Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.
Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.
Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.
En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen
Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.
Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.
On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.
Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää
Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.
Ihan turhaa energiankäyttöä. Tuo voivottelusi on ihan hukkaan heitettyä, ihminen, jota voivottelet, on ihan tyytyväinen itse ja jos kokisi rakkaussuhteen tärkeimmäksi, lähtisi sitä etsimään (kuten kaikki tiedämme, hyvän rakkaussuhteen löytäminen ei ole mikään helppo tehtävä ja automaatio kenellekään).
Tuo asenteesi on sama kuin lestadiolainen voivottelisi, miten surullista ja kammottavaa elämää elää ihminen, joka eilen kävi viihteellä.
Olen eri mieltä. Ei kyse ole vain tuosta henkilöstä, vaan ilmiöstä joka aiheuttaa turhaa yksinäisyyttä ja surua todennäköisesti tuhansille.
Olen sinkku vl. Kerropa mulle nyt sitten, että miten ratkaiset tämän ongelman. Miehiä ei ole vapaina, avioliitot solmitaan iäksi, usko on elämän kallein asia minulle.
Minä olen oppinut, että Jumala siunaa ja varjelee ja antaa aviopuolison, jos hyväksi katsoo ja minä tyydyn siihen sekä muuhun mitä olen saanut: uskon, hyviä ihmissuhteita, hyvän työn, kauniin kodin, riittävästi terveyttä, harrastuksia, rahaa, mielenrauhan ja onnea sekä koettelemuksia kuten jokainen meistä.
Oletko sinä sinkku siksi ettet halua lapsia? Jos olet sinkku siksi niin se on minusta nurinkurista. Jos taas olet sinkku siksi ettet vain ole löytänyt vielä lastesi isää niin ei tämä nyt liity sinuun mitenkään. Jatka odottelua.
Miksi "jatka odottelua"? Ärsyttää, kun yhteiskunnassa on tämä asenne niin vahvasti edelleen, että sinkkuus on jokin "välivaihe", ja että parisuhde/perhe on se mitä kaikkien pitäisi tavoitella.
Ketju on lukittu.
Kirjoittamattomatkin säännöt on sääntöjä. Jos et ole hyväksytty jos et elä näiden ei-sääntöjen mukaan niin mitä ne on?
Ja joo, ei millään ole mitään väliä. Ei silläkään elääkö joku 2-vuotta ja jää sitten auton alle vai elääkö 100-vuotta koettuaan kaikenlaista. Kun se iänkaikkisuus. Onhan tuo tosiaan nähty.