Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.

Sama juttu muisuilla ja katolisilla.

Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.

Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.

Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.

En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen

Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.

Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.

On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.

Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää

Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.

Edelleen - ei ne ole mitään sääntöjä!! Ja jos - korostan, jos, sillä tämä kaikkihan perustuu uskoon, ja uskomme ja toivomme, että näin olisi - tällä tavoin uskomalla pääsisin Taivaaseen, niin se on iänkaikkisuuden mittakaavassa ihan yksi ja sama, että onko mulla ollut puolisoa vai ei joskus muinoin käytännössä olemattoman hetken ajan, jonka täällä maan päällä olen elänyt.

Ja jos kuoleman jälkeen ei vaikka olekaan mitään, niin koen silti, että kannatti kokeilla. Jos sitten vaikka onkin kuolemanjälkeinen elämä.

Kirjoittamattomatkin säännöt on sääntöjä. Jos et ole hyväksytty jos et elä näiden ei-sääntöjen mukaan niin mitä ne on?

Ja joo, ei millään ole mitään väliä. Ei silläkään elääkö joku 2-vuotta ja jää sitten auton alle vai elääkö 100-vuotta koettuaan kaikenlaista. Kun se iänkaikkisuus. Onhan tuo tosiaan nähty.

Tuohon ensimmäiseen sääntökohtaan haluaisin ottaa kantaa ja sanonkin, että täsmälleen samaa mieltä; kirjoittamattomatkin säännöt ovat sääntöjä.

Tässä täytyy muistaa, että sydämeltään tietyllä tavalla uskova ihminen ei varmasti koe asiaa siten, vaan näkee että saa uskonelämäänsä ohjeita siitä, miten olisi tai ei olisi hyvä toimia ja voi olla (usein onkin) täysin tyytyväinen elämäänsä. Silloin ollaan mielestäni ihannetilanteessa, jossa ei ole mitään väärää.

Toisaalta täälläkin viljellään vähän väliä lauseita, kuten "Vl-kodissa ei ole televisiota", tai "Uskovaiset eivät tee näin".

En halua haastaa riitaa, mutta täytyy nyt kyllä kääntäen kysyä, että ihanko tosissaan väitetään, että vanhoillislestadiolaista kristillisyyttä tunnustava perhe, jossa usko näkyy arkielämässä myös muille, ei ole vanhoillislestadiolainen koska heillä on televisio? Tai jos joku uskovainen tekee omassa yhteisössään sosiaalisesti epätyypillistä - eikö hän silloin ole uskovainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä eräs etäisyyttä yhteisöön ottanut vl.

Katsoin dokkarin. Pariskunta oli valoisa ja ihanan oloinen, dokumentti oli kiva. Tuli mieleen, että tuossa vaiheessa on vielä helppoa ajatella että ottaa kaikki lapset vastaan; silloin ei välttämättä ole, kun on monta pientä ja mahdollinen uusi raskaus on vaikea. Toki eiväthän hekään sanoneet, että se on helppoa, mutta tulipahan vain mieleen.

On myös totta, ettei tavallaan ole sääntöjä. Mutta tavallaan kuitenkin on. Ja on aika karuakin, että joku täysin ulkopuolella henkilö voi puuttua siihen, miten elämääsi elät. Ehkä voisi ajatella, että sääntöjä ei ole niille, jotka eivät koe vetoa ihan sinänsä normaaleihin, mutta maallisina, jopa synniksi katsottaviin asioihin. Ne, jotka ovat liberaalimpia, kuulevat varmasti hyvinkin paljon siitä, mikä on tai ei ole sopivaa. Usko on kuitenkin omakohtainen asia, eikä uskon pitäisi olla jotain teoilla suorittamista. Tämä on ristiriitaista.

Nykyään monessa vl-kodissa myös on tv, vaikka sen paikka ruukaa olla muualla kuin olohuoneessa.

Mutta kaikkiin uskonntoihin sisältyy oppeja ja kehotuksia siitä, että miten uskon näkökulmasta olisi hyvä ihmisen elää. Jos on siis karua elää jonkin opin mukaan, sitten maailman kaikki johonkin uskontoon kuuluvat elävät karulla tavalla. Okei, voit olla sitä mieltä, kyllähän sitä joissakin asioissa voi varmaan sanoa karuksikin, sillä ei uskon mukaan eläminen ole aina helppoa. Joskin siitä myös usein saakin paljon.

Ja häh, ei ole tv:ta vl-kodeissa, suurimmassa osassa ainakaan. Niitä ohjelmia katsotaan muilta laitteilta, jos katsotaan (ja siinä ei ole mitään erikoista, vl:tkin nykyään ajattelevat, että koska se tv on käytännössä nyt puhelimessa, on entistä tärkeämpi tarkkailla sitä, jos jokin ohjelma tms. Tuntuu haitalliselta uskolle)

En oikein käsitä, mitä nämä ihmiset saavat, jotka kirjoittavat tänne täysiä epätotuuksia ihan kuin faktoina töksäyttämällä. Yleistäviä kommentteja ilman perusteluja, tosi ärsyttävää lukea ihan sen takia, kun halutaan nyt vain levittää disinformaatiota

Kyllä, jokaisella uskonnolla on tietyt painotuksensa ja sääntönsä. Enhän minä missään sanonut, että vl:n tapa elää on karu. Kannattaa lukea viesti uudelleen, varmasti ajattelevana ihmisenä saat kiinni langan päästä.

Suosittelen myös muistamaan, että sinun lähipiriissäsi joku asia on tietyllä tavalla, ei ole synonyymi sille että asiaa ei ole olemassa. Se, että jonkun asian olemassaolo ilmiönä kielletään, on disinformaatiota pahimmillaan.

No, en sitten itsekään ymmärrä, miten voit sanoa että useimmissa vl-kodeissa on tv. Olisit muotoillut vaikka että tietämissäsi vl-kodeissa on tv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti sanottuna sinkkunaisten tilanne on surkea. Esimerkiksi kolmekymppisiä vl-sinkkumiehiä ei juuri ole, naisia taas vaikka kuinka paljon.

Käytännössä sinkkunaisten pariutuminen tuossa iässä vaatisi puolison hakua yhteisön ulkopuolelta. Sitä taas ei pidetä hyvänä asiana, joten käytännössä kolmekymppinen sinkkunainen on tuomittu olemaan yksin.

Luulisi että joku muukin uskovainen kävisi kuin lestadiolainen. Uskovaisiahan maailmassa riittää. Liiaksikin jos minulta kysytään. Esim. katolilaisethan uskoo hyvin samalla tavoin. Että lapsia tulee jne.

Eiköhän jokainen saa pitää rimansa missä haluaa ja jos joku muu kävisi yhtä hyvin, se olisi ilmiö, jota nyt ei ole. Naiset pysyvät mielummin naimattomina, koska puoliso nähdään Jumalan lahjana kuten lapsetkin ja yksi oleellisen tärkeä tehtävä puolisolle on olla läheisin ns. saattomies. Sitä tehtävää voi hoitaa vain samoin uskova.

No se oli vinkki, ei moite. Kannattaisi tehdä joku Irlannin matka. Kuinka tarkkaan siis pitää uskoa samoin? Eikö nyt riitä että on yhteinen usko ja sama tapa toteuttaa uskoa? Lapset otetaan vastaan jne. Pitääkö tunnustaa joku Lars Leevi? Uskotteko te siis oikeasti että esim. kaikki maailman katolilaiset, joiden usko eroaa teidän uskosta lähinnä nyansseilla, ei pääse taivaaseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.

Sama juttu muisuilla ja katolisilla.

Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.

Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.

Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.

En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen

Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.

Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.

On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.

Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää

Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.

Ihan turhaa energiankäyttöä. Tuo voivottelusi on ihan hukkaan heitettyä, ihminen, jota voivottelet, on ihan tyytyväinen itse ja jos kokisi rakkaussuhteen tärkeimmäksi, lähtisi sitä etsimään (kuten kaikki tiedämme, hyvän rakkaussuhteen löytäminen ei ole mikään helppo tehtävä ja automaatio kenellekään).

Tuo asenteesi on sama kuin lestadiolainen voivottelisi, miten surullista ja kammottavaa elämää elää ihminen, joka eilen kävi viihteellä.

Olen eri mieltä. Ei kyse ole vain tuosta henkilöstä, vaan ilmiöstä joka aiheuttaa turhaa yksinäisyyttä ja surua todennäköisesti tuhansille.

Olen sinkku vl. Kerropa mulle nyt sitten, että miten ratkaiset tämän ongelman. Miehiä ei ole vapaina, avioliitot solmitaan iäksi, usko on elämän kallein asia minulle.

Minä olen oppinut, että Jumala siunaa ja varjelee ja antaa aviopuolison, jos hyväksi katsoo ja minä tyydyn siihen sekä muuhun mitä olen saanut: uskon, hyviä ihmissuhteita, hyvän työn, kauniin kodin, riittävästi terveyttä, harrastuksia, rahaa, mielenrauhan ja onnea sekä koettelemuksia kuten jokainen meistä.

Oletko sinä sinkku siksi ettet halua lapsia? Jos olet sinkku siksi niin se on minusta nurinkurista. Jos taas olet sinkku siksi ettet vain ole löytänyt vielä lastesi isää niin ei tämä nyt liity sinuun mitenkään. Jatka odottelua.

Miksi "jatka odottelua"? Ärsyttää, kun yhteiskunnassa on tämä asenne niin vahvasti edelleen, että sinkkuus on jokin "välivaihe", ja että parisuhde/perhe on se mitä kaikkien pitäisi tavoitella.

Tässä tapauksessa se sinkkuus ei ole tavoitetila. Nämä naiset haluaisivat puolison, mutta eivät saa, koska vapaita vl-miehiä ei käytännössä ole tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti sanottuna sinkkunaisten tilanne on surkea. Esimerkiksi kolmekymppisiä vl-sinkkumiehiä ei juuri ole, naisia taas vaikka kuinka paljon.

Käytännössä sinkkunaisten pariutuminen tuossa iässä vaatisi puolison hakua yhteisön ulkopuolelta. Sitä taas ei pidetä hyvänä asiana, joten käytännössä kolmekymppinen sinkkunainen on tuomittu olemaan yksin.

Luulisi että joku muukin uskovainen kävisi kuin lestadiolainen. Uskovaisiahan maailmassa riittää. Liiaksikin jos minulta kysytään. Esim. katolilaisethan uskoo hyvin samalla tavoin. Että lapsia tulee jne.

Eiköhän jokainen saa pitää rimansa missä haluaa ja jos joku muu kävisi yhtä hyvin, se olisi ilmiö, jota nyt ei ole. Naiset pysyvät mielummin naimattomina, koska puoliso nähdään Jumalan lahjana kuten lapsetkin ja yksi oleellisen tärkeä tehtävä puolisolle on olla läheisin ns. saattomies. Sitä tehtävää voi hoitaa vain samoin uskova.

No se oli vinkki, ei moite. Kannattaisi tehdä joku Irlannin matka. Kuinka tarkkaan siis pitää uskoa samoin? Eikö nyt riitä että on yhteinen usko ja sama tapa toteuttaa uskoa? Lapset otetaan vastaan jne. Pitääkö tunnustaa joku Lars Leevi? Uskotteko te siis oikeasti että esim. kaikki maailman katolilaiset, joiden usko eroaa teidän uskosta lähinnä nyansseilla, ei pääse taivaaseen?

Itse asiassa kaikki kristilliset kirkkokunnat eroavat siinä, mikä on heistä oikea usko.

Ihan vaan väliheitto: kun ihmisellä on arvoja, kokeeko tämä ne säännöiksi?

Ihan kuka tahansa, uskoo tai ei. Arvoina vaikka: ei petä, ei varasta, ei käytä tiettyjä päihteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.

Sama juttu muisuilla ja katolisilla.

Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.

Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.

Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.

En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen

Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.

Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.

On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.

Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää

Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.

Ihan turhaa energiankäyttöä. Tuo voivottelusi on ihan hukkaan heitettyä, ihminen, jota voivottelet, on ihan tyytyväinen itse ja jos kokisi rakkaussuhteen tärkeimmäksi, lähtisi sitä etsimään (kuten kaikki tiedämme, hyvän rakkaussuhteen löytäminen ei ole mikään helppo tehtävä ja automaatio kenellekään).

Tuo asenteesi on sama kuin lestadiolainen voivottelisi, miten surullista ja kammottavaa elämää elää ihminen, joka eilen kävi viihteellä.

Olen eri mieltä. Ei kyse ole vain tuosta henkilöstä, vaan ilmiöstä joka aiheuttaa turhaa yksinäisyyttä ja surua todennäköisesti tuhansille.

Olen sinkku vl. Kerropa mulle nyt sitten, että miten ratkaiset tämän ongelman. Miehiä ei ole vapaina, avioliitot solmitaan iäksi, usko on elämän kallein asia minulle.

Minä olen oppinut, että Jumala siunaa ja varjelee ja antaa aviopuolison, jos hyväksi katsoo ja minä tyydyn siihen sekä muuhun mitä olen saanut: uskon, hyviä ihmissuhteita, hyvän työn, kauniin kodin, riittävästi terveyttä, harrastuksia, rahaa, mielenrauhan ja onnea sekä koettelemuksia kuten jokainen meistä.

Oletko sinä sinkku siksi ettet halua lapsia? Jos olet sinkku siksi niin se on minusta nurinkurista. Jos taas olet sinkku siksi ettet vain ole löytänyt vielä lastesi isää niin ei tämä nyt liity sinuun mitenkään. Jatka odottelua.

Miksi "jatka odottelua"? Ärsyttää, kun yhteiskunnassa on tämä asenne niin vahvasti edelleen, että sinkkuus on jokin "välivaihe", ja että parisuhde/perhe on se mitä kaikkien pitäisi tavoitella.

Itsehän sinä kutsuit sitä ongelmaksi edellisessä viestissäsi, ettei Jumala ole johdatellut sinulle ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti sanottuna sinkkunaisten tilanne on surkea. Esimerkiksi kolmekymppisiä vl-sinkkumiehiä ei juuri ole, naisia taas vaikka kuinka paljon.

Käytännössä sinkkunaisten pariutuminen tuossa iässä vaatisi puolison hakua yhteisön ulkopuolelta. Sitä taas ei pidetä hyvänä asiana, joten käytännössä kolmekymppinen sinkkunainen on tuomittu olemaan yksin.

Luulisi että joku muukin uskovainen kävisi kuin lestadiolainen. Uskovaisiahan maailmassa riittää. Liiaksikin jos minulta kysytään. Esim. katolilaisethan uskoo hyvin samalla tavoin. Että lapsia tulee jne.

Eiköhän jokainen saa pitää rimansa missä haluaa ja jos joku muu kävisi yhtä hyvin, se olisi ilmiö, jota nyt ei ole. Naiset pysyvät mielummin naimattomina, koska puoliso nähdään Jumalan lahjana kuten lapsetkin ja yksi oleellisen tärkeä tehtävä puolisolle on olla läheisin ns. saattomies. Sitä tehtävää voi hoitaa vain samoin uskova.

No se oli vinkki, ei moite. Kannattaisi tehdä joku Irlannin matka. Kuinka tarkkaan siis pitää uskoa samoin? Eikö nyt riitä että on yhteinen usko ja sama tapa toteuttaa uskoa? Lapset otetaan vastaan jne. Pitääkö tunnustaa joku Lars Leevi? Uskotteko te siis oikeasti että esim. kaikki maailman katolilaiset, joiden usko eroaa teidän uskosta lähinnä nyansseilla, ei pääse taivaaseen?

Itse asiassa kaikki kristilliset kirkkokunnat eroavat siinä, mikä on heistä oikea usko.

Katolilaisuus ja lestadiolaisuus eroaa toisistaan niin vähän, että kyse on enää ennakkoluulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.

Sama juttu muisuilla ja katolisilla.

Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.

Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.

Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.

En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen

Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.

Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.

On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.

Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää

Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.

Ihan turhaa energiankäyttöä. Tuo voivottelusi on ihan hukkaan heitettyä, ihminen, jota voivottelet, on ihan tyytyväinen itse ja jos kokisi rakkaussuhteen tärkeimmäksi, lähtisi sitä etsimään (kuten kaikki tiedämme, hyvän rakkaussuhteen löytäminen ei ole mikään helppo tehtävä ja automaatio kenellekään).

Tuo asenteesi on sama kuin lestadiolainen voivottelisi, miten surullista ja kammottavaa elämää elää ihminen, joka eilen kävi viihteellä.

Olen eri mieltä. Ei kyse ole vain tuosta henkilöstä, vaan ilmiöstä joka aiheuttaa turhaa yksinäisyyttä ja surua todennäköisesti tuhansille.

Olen sinkku vl. Kerropa mulle nyt sitten, että miten ratkaiset tämän ongelman. Miehiä ei ole vapaina, avioliitot solmitaan iäksi, usko on elämän kallein asia minulle.

Minä olen oppinut, että Jumala siunaa ja varjelee ja antaa aviopuolison, jos hyväksi katsoo ja minä tyydyn siihen sekä muuhun mitä olen saanut: uskon, hyviä ihmissuhteita, hyvän työn, kauniin kodin, riittävästi terveyttä, harrastuksia, rahaa, mielenrauhan ja onnea sekä koettelemuksia kuten jokainen meistä.

Oletko sinä sinkku siksi ettet halua lapsia? Jos olet sinkku siksi niin se on minusta nurinkurista. Jos taas olet sinkku siksi ettet vain ole löytänyt vielä lastesi isää niin ei tämä nyt liity sinuun mitenkään. Jatka odottelua.

Miksi "jatka odottelua"? Ärsyttää, kun yhteiskunnassa on tämä asenne niin vahvasti edelleen, että sinkkuus on jokin "välivaihe", ja että parisuhde/perhe on se mitä kaikkien pitäisi tavoitella.

Tässä tapauksessa se sinkkuus ei ole tavoitetila. Nämä naiset haluaisivat puolison, mutta eivät saa, koska vapaita vl-miehiä ei käytännössä ole tarpeeksi.

Kuinka moni ei vl nainen on sinkkuna tai epätyydyttävässä suhteessa, kun hyvää miestä ei löydy? Se on ihan yhtä surullista eikä hyvä suhde ole mikään automaatio kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti sanottuna sinkkunaisten tilanne on surkea. Esimerkiksi kolmekymppisiä vl-sinkkumiehiä ei juuri ole, naisia taas vaikka kuinka paljon.

Käytännössä sinkkunaisten pariutuminen tuossa iässä vaatisi puolison hakua yhteisön ulkopuolelta. Sitä taas ei pidetä hyvänä asiana, joten käytännössä kolmekymppinen sinkkunainen on tuomittu olemaan yksin.

Luulisi että joku muukin uskovainen kävisi kuin lestadiolainen. Uskovaisiahan maailmassa riittää. Liiaksikin jos minulta kysytään. Esim. katolilaisethan uskoo hyvin samalla tavoin. Että lapsia tulee jne.

Vanhoillislestadiolaiset eivät halua mitään katolista puolisoa. Puolison pitäisi olla vl.

Parittomaksi jääneet naiset sitten yrittävät ajatella, että Jumala katsoo hyväksi antaa puolison tai sitten ei. Kun osa jää väistämättä ilman vanhoillislestadiolaisten naisvoittoisen sukupuolijakauman vuoksi, se selitetään Jumalan tahdolla.

Nämä puheet "olemme ihan tavallisia" on sormet korvissa hokemista, ettei vaan huomaisikaan mitä todellisuuteen oikeasti kuuluu.  Kaksoistandardi puheissa ja käytöksessä ulospäin ja omien keskuudessa.  Koko ajan pitää sovittaa puheensa niin, ettei kärähdä vääristä mielipiteistä ja se näkyy sulkeutuneena katseena ja pälyilynä.  Tämä mielipideilmaston skannaus on sitä, mitä he kuvaavat J-malan tahdon mukaan elämiseksi "uskovaisena minä en halua", kun pitää kieltää itsensä, ettei tule yhteisössä sanomista.  On helppo sanoa, että lähde sitten pois yhteisöstä, jos et tunne voivasi elää niin, mutta ei se varmasti helppoa ole, kun on pienet lapset, muu suku ja kaikki siihen astiset ystävät siellä.  Vaatii älytöntä psyykkistä vahvuutta lähteä, joten on helpompi tukahduttaa itsensä ja hokea noita yhteisön totuuksia ominaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti sanottuna sinkkunaisten tilanne on surkea. Esimerkiksi kolmekymppisiä vl-sinkkumiehiä ei juuri ole, naisia taas vaikka kuinka paljon.

Käytännössä sinkkunaisten pariutuminen tuossa iässä vaatisi puolison hakua yhteisön ulkopuolelta. Sitä taas ei pidetä hyvänä asiana, joten käytännössä kolmekymppinen sinkkunainen on tuomittu olemaan yksin.

Luulisi että joku muukin uskovainen kävisi kuin lestadiolainen. Uskovaisiahan maailmassa riittää. Liiaksikin jos minulta kysytään. Esim. katolilaisethan uskoo hyvin samalla tavoin. Että lapsia tulee jne.

Eiköhän jokainen saa pitää rimansa missä haluaa ja jos joku muu kävisi yhtä hyvin, se olisi ilmiö, jota nyt ei ole. Naiset pysyvät mielummin naimattomina, koska puoliso nähdään Jumalan lahjana kuten lapsetkin ja yksi oleellisen tärkeä tehtävä puolisolle on olla läheisin ns. saattomies. Sitä tehtävää voi hoitaa vain samoin uskova.

No se oli vinkki, ei moite. Kannattaisi tehdä joku Irlannin matka. Kuinka tarkkaan siis pitää uskoa samoin? Eikö nyt riitä että on yhteinen usko ja sama tapa toteuttaa uskoa? Lapset otetaan vastaan jne. Pitääkö tunnustaa joku Lars Leevi? Uskotteko te siis oikeasti että esim. kaikki maailman katolilaiset, joiden usko eroaa teidän uskosta lähinnä nyansseilla, ei pääse taivaaseen?

Itse asiassa kaikki kristilliset kirkkokunnat eroavat siinä, mikä on heistä oikea usko.

Katolilaisuus ja lestadiolaisuus eroaa toisistaan niin vähän, että kyse on enää ennakkoluulosta.

Moni vl:ksi kääntynyt katolilainen on täysin eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan väliheitto: kun ihmisellä on arvoja, kokeeko tämä ne säännöiksi?

Ihan kuka tahansa, uskoo tai ei. Arvoina vaikka: ei petä, ei varasta, ei käytä tiettyjä päihteitä.

Jep. Asia on ihan bueno jos ne arvot tosiaan on omia arvoja. Mutta jos ne onkin yhteisön arvoja, josta sinut potkaistaan pois jos et toteuta niitä yksityiskohtaisesti, niin eipä se niin helppoa enää olekaan. Masentunut kymmenen lapsen äiti ei haluaisi yhdettätoista lasta, mutta valitessaan ehkäisyn menettää kaiken tuen mitä on yhteisöltään saanut. Näin kärjistettynä. Ei tuo nyt mitään kovin kivaa ihmisyyttä edusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.

Sama juttu muisuilla ja katolisilla.

Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.

Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.

Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.

En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen

Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.

Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.

On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.

Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää

Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.

Ihan turhaa energiankäyttöä. Tuo voivottelusi on ihan hukkaan heitettyä, ihminen, jota voivottelet, on ihan tyytyväinen itse ja jos kokisi rakkaussuhteen tärkeimmäksi, lähtisi sitä etsimään (kuten kaikki tiedämme, hyvän rakkaussuhteen löytäminen ei ole mikään helppo tehtävä ja automaatio kenellekään).

Tuo asenteesi on sama kuin lestadiolainen voivottelisi, miten surullista ja kammottavaa elämää elää ihminen, joka eilen kävi viihteellä.

Olen eri mieltä. Ei kyse ole vain tuosta henkilöstä, vaan ilmiöstä joka aiheuttaa turhaa yksinäisyyttä ja surua todennäköisesti tuhansille.

Olen sinkku vl. Kerropa mulle nyt sitten, että miten ratkaiset tämän ongelman. Miehiä ei ole vapaina, avioliitot solmitaan iäksi, usko on elämän kallein asia minulle.

Minä olen oppinut, että Jumala siunaa ja varjelee ja antaa aviopuolison, jos hyväksi katsoo ja minä tyydyn siihen sekä muuhun mitä olen saanut: uskon, hyviä ihmissuhteita, hyvän työn, kauniin kodin, riittävästi terveyttä, harrastuksia, rahaa, mielenrauhan ja onnea sekä koettelemuksia kuten jokainen meistä.

Oletko sinä sinkku siksi ettet halua lapsia? Jos olet sinkku siksi niin se on minusta nurinkurista. Jos taas olet sinkku siksi ettet vain ole löytänyt vielä lastesi isää niin ei tämä nyt liity sinuun mitenkään. Jatka odottelua.

Miksi "jatka odottelua"? Ärsyttää, kun yhteiskunnassa on tämä asenne niin vahvasti edelleen, että sinkkuus on jokin "välivaihe", ja että parisuhde/perhe on se mitä kaikkien pitäisi tavoitella.

Tässä tapauksessa se sinkkuus ei ole tavoitetila. Nämä naiset haluaisivat puolison, mutta eivät saa, koska vapaita vl-miehiä ei käytännössä ole tarpeeksi.

Kuinka moni ei vl nainen on sinkkuna tai epätyydyttävässä suhteessa, kun hyvää miestä ei löydy? Se on ihan yhtä surullista eikä hyvä suhde ole mikään automaatio kenellekään.

Ei vl-avioliittokaan ole aina onnellinen. Valtaväestössä vaan ei ole lähtökohtaisesti sitä tilannetta, että naisia olisi huomattavasti enemmän kuin miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä eräs etäisyyttä yhteisöön ottanut vl.

Katsoin dokkarin. Pariskunta oli valoisa ja ihanan oloinen, dokumentti oli kiva. Tuli mieleen, että tuossa vaiheessa on vielä helppoa ajatella että ottaa kaikki lapset vastaan; silloin ei välttämättä ole, kun on monta pientä ja mahdollinen uusi raskaus on vaikea. Toki eiväthän hekään sanoneet, että se on helppoa, mutta tulipahan vain mieleen.

On myös totta, ettei tavallaan ole sääntöjä. Mutta tavallaan kuitenkin on. Ja on aika karuakin, että joku täysin ulkopuolella henkilö voi puuttua siihen, miten elämääsi elät. Ehkä voisi ajatella, että sääntöjä ei ole niille, jotka eivät koe vetoa ihan sinänsä normaaleihin, mutta maallisina, jopa synniksi katsottaviin asioihin. Ne, jotka ovat liberaalimpia, kuulevat varmasti hyvinkin paljon siitä, mikä on tai ei ole sopivaa. Usko on kuitenkin omakohtainen asia, eikä uskon pitäisi olla jotain teoilla suorittamista. Tämä on ristiriitaista.

Nykyään monessa vl-kodissa myös on tv, vaikka sen paikka ruukaa olla muualla kuin olohuoneessa.

Mutta kaikkiin uskonntoihin sisältyy oppeja ja kehotuksia siitä, että miten uskon näkökulmasta olisi hyvä ihmisen elää. Jos on siis karua elää jonkin opin mukaan, sitten maailman kaikki johonkin uskontoon kuuluvat elävät karulla tavalla. Okei, voit olla sitä mieltä, kyllähän sitä joissakin asioissa voi varmaan sanoa karuksikin, sillä ei uskon mukaan eläminen ole aina helppoa. Joskin siitä myös usein saakin paljon.

Ja häh, ei ole tv:ta vl-kodeissa, suurimmassa osassa ainakaan. Niitä ohjelmia katsotaan muilta laitteilta, jos katsotaan (ja siinä ei ole mitään erikoista, vl:tkin nykyään ajattelevat, että koska se tv on käytännössä nyt puhelimessa, on entistä tärkeämpi tarkkailla sitä, jos jokin ohjelma tms. Tuntuu haitalliselta uskolle)

En oikein käsitä, mitä nämä ihmiset saavat, jotka kirjoittavat tänne täysiä epätotuuksia ihan kuin faktoina töksäyttämällä. Yleistäviä kommentteja ilman perusteluja, tosi ärsyttävää lukea ihan sen takia, kun halutaan nyt vain levittää disinformaatiota

Kyllä, jokaisella uskonnolla on tietyt painotuksensa ja sääntönsä. Enhän minä missään sanonut, että vl:n tapa elää on karu. Kannattaa lukea viesti uudelleen, varmasti ajattelevana ihmisenä saat kiinni langan päästä.

Suosittelen myös muistamaan, että sinun lähipiriissäsi joku asia on tietyllä tavalla, ei ole synonyymi sille että asiaa ei ole olemassa. Se, että jonkun asian olemassaolo ilmiönä kielletään, on disinformaatiota pahimmillaan.

No, en sitten itsekään ymmärrä, miten voit sanoa että useimmissa vl-kodeissa on tv. Olisit muotoillut vaikka että tietämissäsi vl-kodeissa on tv.

Joo, oli kyllä huonosti muotoiltu. Anteeksi, en halunnut pahoittaa kenenkään mieltä.

Huomioija kirjoitti:

Mielestäni hyvä huomio tuossa dokkarissa tuo, että jos lestan paikalle laitetaan jokin muu, niin iso haloo nousisi rasistisuudesta jne. Tarkistin tuon kuolleisuusasian, niin viimeisten 25 vuoden aikana Suomessa kuolleisuus on vaihdellut välillä 1–7 tapausta vuodessa, joista monisynnyttäjiä vain muutama, joten synnykseen kuolee muista syistä. 

Niin, monisynnyttäjä tarkoittaa monikkoraskautta. Niitä tuskin lestadiolaisnaisilla on sen useammin kuin muilla. Voi olla jopa vähemmän (raskautta kohden) kun ei mm. tehdä hedelmöityshoitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti sanottuna sinkkunaisten tilanne on surkea. Esimerkiksi kolmekymppisiä vl-sinkkumiehiä ei juuri ole, naisia taas vaikka kuinka paljon.

Käytännössä sinkkunaisten pariutuminen tuossa iässä vaatisi puolison hakua yhteisön ulkopuolelta. Sitä taas ei pidetä hyvänä asiana, joten käytännössä kolmekymppinen sinkkunainen on tuomittu olemaan yksin.

Luulisi että joku muukin uskovainen kävisi kuin lestadiolainen. Uskovaisiahan maailmassa riittää. Liiaksikin jos minulta kysytään. Esim. katolilaisethan uskoo hyvin samalla tavoin. Että lapsia tulee jne.

Eiköhän jokainen saa pitää rimansa missä haluaa ja jos joku muu kävisi yhtä hyvin, se olisi ilmiö, jota nyt ei ole. Naiset pysyvät mielummin naimattomina, koska puoliso nähdään Jumalan lahjana kuten lapsetkin ja yksi oleellisen tärkeä tehtävä puolisolle on olla läheisin ns. saattomies. Sitä tehtävää voi hoitaa vain samoin uskova.

No se oli vinkki, ei moite. Kannattaisi tehdä joku Irlannin matka. Kuinka tarkkaan siis pitää uskoa samoin? Eikö nyt riitä että on yhteinen usko ja sama tapa toteuttaa uskoa? Lapset otetaan vastaan jne. Pitääkö tunnustaa joku Lars Leevi? Uskotteko te siis oikeasti että esim. kaikki maailman katolilaiset, joiden usko eroaa teidän uskosta lähinnä nyansseilla, ei pääse taivaaseen?

Ei katolilainen ja vl ole sama usko.

Ei se peilin vika ole, jos naama on vino.  Turha uhriutua kuinka meitä pilkataan ja kohdellaan ra si stisesti, jos ei ole yhtään valmis tarkastelemaan omia käyttäytymistapojaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.

Sama juttu muisuilla ja katolisilla.

Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.

Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.

Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.

En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen

Kirjoitan tähän sivusta mitä ajatuksia mieleeni tuli. Minä en sääli sinua, mutta mietin miksi sinun olisi pitänyt heti suurperhe saada samantien kun olisit naimisiin mennyt. Ehkä se ero näkyy siinä, että jos joku ei uskova pari menee naimisiin niin voivat ehkäistä ja sitten myöhemmin saada lapsia tai sitten saavat vain yhden lapsen. Moni on töissä ja opiskelee ensin. Sitten jos uskova menee naimisiin joskus 20 v:n iässä niin pitää heti hyväksyä se, että on pian lapsia ja heitä tulee paljon. Siinä on näin eroa mihin sitoutuu. En itsekään voisi koskaan mennä tällä jälkimmäisellä "kaavalla" naimisiin. Mietin vaan jos itse olisit halunnut naimisiin ja lapsen niin on väärin jos et voi sitä toteuttaa jos et pysty siihen lestadiolaisten malliin. Sinun pitäisi silti saada mennä naimisiin omalla tavallasi ja aikataulullasi ja saada päättää saatko yhden lapsen vai et jos et suurperhettä halua. Tätä mietin.

Mulla oli joskus lestadiolainen naistyökaveri hoitoalalla. Hän oli naimaton 35-v. . Kysyin joskus hiljaisempana hetkenä, että eikö hän mennyt naimisiin siksi, ettei halunnut suurta perhettä. Hän ei vastannut mitään, mulkoili vain ikävästi.

On tuo kyllä äärettömän surullista. Että vaihtoehdot on se ettei ollenkaan parisuhdetta ennen vaihdevuosia tai sitten suurperhe. Oikeasti järkyttävää.

Miksi? Eikö ole paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin se, että ei "saa" puolisoa - tai joissain tapauksessa "joudu" parisuhteeseen? Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Sellaisiakin on, ei se parisuhde-ja perhe-elämä välttämättä takaa onnellista loppuelämää

Niin no tietysti jos tavoitteena on saada elämä joka ei vastaa ihan pahimpia ihmiskohtaloita, niin sittenhän tavoite täyttyy noinkin. Minusta se on kuitenkin surullista että viedään ihmiseltä mahdollisuus onnelliseenkin parisuhteeseen noilla säännöillä. Ja näin ulkopuolisen silmin vielä aivan turhaan. Ihminen pakotetaan luopumaan niin suuresta kokemuksesta kuin rakkaussuhde, vain siksi että haluaisi itse määritellä perhekoon. Toki jos se halu elää yksin olisi lähtöisin itsestä niin ei se olisi surullista, mutta kun se vaatimus tulee ulkopuolelta, se on tyranniaa ja todella todella surullista. Ei voi oikein edes kuvailla miten kammottavalta tuo näin ulkopuolisena tuntuu.

Ihan turhaa energiankäyttöä. Tuo voivottelusi on ihan hukkaan heitettyä, ihminen, jota voivottelet, on ihan tyytyväinen itse ja jos kokisi rakkaussuhteen tärkeimmäksi, lähtisi sitä etsimään (kuten kaikki tiedämme, hyvän rakkaussuhteen löytäminen ei ole mikään helppo tehtävä ja automaatio kenellekään).

Tuo asenteesi on sama kuin lestadiolainen voivottelisi, miten surullista ja kammottavaa elämää elää ihminen, joka eilen kävi viihteellä.

Olen eri mieltä. Ei kyse ole vain tuosta henkilöstä, vaan ilmiöstä joka aiheuttaa turhaa yksinäisyyttä ja surua todennäköisesti tuhansille.

Olen sinkku vl. Kerropa mulle nyt sitten, että miten ratkaiset tämän ongelman. Miehiä ei ole vapaina, avioliitot solmitaan iäksi, usko on elämän kallein asia minulle.

Minä olen oppinut, että Jumala siunaa ja varjelee ja antaa aviopuolison, jos hyväksi katsoo ja minä tyydyn siihen sekä muuhun mitä olen saanut: uskon, hyviä ihmissuhteita, hyvän työn, kauniin kodin, riittävästi terveyttä, harrastuksia, rahaa, mielenrauhan ja onnea sekä koettelemuksia kuten jokainen meistä.

Oletko sinä sinkku siksi ettet halua lapsia? Jos olet sinkku siksi niin se on minusta nurinkurista. Jos taas olet sinkku siksi ettet vain ole löytänyt vielä lastesi isää niin ei tämä nyt liity sinuun mitenkään. Jatka odottelua.

Miksi "jatka odottelua"? Ärsyttää, kun yhteiskunnassa on tämä asenne niin vahvasti edelleen, että sinkkuus on jokin "välivaihe", ja että parisuhde/perhe on se mitä kaikkien pitäisi tavoitella.

Tässä tapauksessa se sinkkuus ei ole tavoitetila. Nämä naiset haluaisivat puolison, mutta eivät saa, koska vapaita vl-miehiä ei käytännössä ole tarpeeksi.

Kuinka moni ei vl nainen on sinkkuna tai epätyydyttävässä suhteessa, kun hyvää miestä ei löydy? Se on ihan yhtä surullista eikä hyvä suhde ole mikään automaatio kenellekään.

Ei, mutta on se nyt vähän helpompi löytää joku kun ei ole rajannut sitä mahdollista kumppania ihan pelkästään omaan kylään ja kirkkoon. Eikö tuosta seuraa jo geneettisiä sairauksiakin, jos ei koskaan ketään oteta yhteisön ulkopuolelta?

Vierailija kirjoitti:

Huomioija kirjoitti:

Mielestäni hyvä huomio tuossa dokkarissa tuo, että jos lestan paikalle laitetaan jokin muu, niin iso haloo nousisi rasistisuudesta jne. Tarkistin tuon kuolleisuusasian, niin viimeisten 25 vuoden aikana Suomessa kuolleisuus on vaihdellut välillä 1–7 tapausta vuodessa, joista monisynnyttäjiä vain muutama, joten synnykseen kuolee muista syistä. 

Niin, monisynnyttäjä tarkoittaa monikkoraskautta. Niitä tuskin lestadiolaisnaisilla on sen useammin kuin muilla. Voi olla jopa vähemmän (raskautta kohden) kun ei mm. tehdä hedelmöityshoitoja.

Eikä niitä tehdä?