Lapsi yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä tästä. Ei se lapsi tarvitse ylenpalttisesti rahaa vaan rakastavan vanhemman. Oma äitini kasvatti minut huonotuloisena. Minulla on aina ollut vaatteita, olen aina saanut ruokaa, olen päässyt harrastamaan lapsena. Kaikinpuolin lapsuudestani päällimmäisenä on mielessä lempeys ja välittäminen.

Monta sellaista perhettä olen nykyisessä työssäni kohdannut, jossa köyhät vanhemmat tuhlaavat lapsilisätkin itseensä, eivät lapseen. En kuitenkaan uskoisi, että aloittaja välinpitämätön äiti olisi.

Kaikkea hyvää AP.

- Olen itse kanssasi samaa mieltä. Nuorempana paraskaverini sai melkein kaiken mitä halusi, koskaan ei ollut vanhemmat läsnä. Nykyisin tämä henkilö on todella tunteeton eikä ole vanhempiensa kanssa juurikaan tekemisissä..

Vanhemman rakkaus ei nyt valitettavasti vaan täytä sitä mahaa tai lämmitä talvella vaikka kuinka niin haluaisi.

Monestiko olet kuullut, että lapsi on Suomessa nähnyt nälkää? Jos ei siis narkkariperheistä ja heidän lapsista puhuta :D

Vierailija kirjoitti:

Täälläpä on keskustelu käynnissä, aivan jokaista en lukenut. Vastaan nyt muutamaan kuitenkin:

Varaan ajan huomenna lääkärille jonka kanssa pääsen keskustelemaan tästä enemmän.

Tietenkin muuttaisin isompaan asuntoon, mutta se ei tällä hetkellä ole ajankohtaista. Tämä ei ole mikään huomisen asia muutenkaan, varmasti vähintään 6-12kk kestäisi, että edes hoitoihin pääsisin.

Laskin äsken, että tuloni lapsen kanssa olisivat n. 1700-2000€/kk.

-Ap

Kuulostat kyllä ihan järkevältä nuorella naiselta. Toivottavasti unelmasi toteutuu. Jos jotain haluaa, se täytyy toteuttaa. Älä anna periksi vain koska täällä epäillään. Kun lapsi menee hoitoon, voit esim. opiskella uuden, paremman alan tai mennä kokopäiväisesti töihin. 1700€ kuukaudessa pärjää todella hyvin kaksin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen noin 40 vuotias mies, enkä ole päässyt isäksi vaikka olen aina halunnut saada lapsia. mutta oma esteeni lienee sekin, että olen ni-in konservatiivinenko sitten, että haluaisin saada lapsia tai yhdenkin lapsen kumppanin (naisen) kanssa, koska jotenkin aattelen, että lapsi "ansaitsisi" kaksi vanhempaa, vaikka tiedänkin, että moni totaaliyksinhuoltaja on onnistuu tai on onnistunut tarjoamaan ja mahdollsitamaan lapselle hyvän ja rikkaan kasvuympärsitön jossa lapsella on tai on ollut hyvä olla ja elää ja varttua.

Lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat kyllä, mutta jotenkin itse yritän ajatella asiaa niin, että lapsi saisi monta muuta läheistä ja isähahmoa elämäänsä minun läheisistäni. Minulla itselläni on 4 veljeä ja 3 siskoa, ja muutenkin erittäin läheiset välit perheeseen ja ystäviin. Itsekkäistä syistä lapsen haluan. -Ap

Ei niitä veljiä sun lapsi kiinnosta. Siihen ei kannata luottaa että kukaan auttaa tai on kiinnostunut lapsestasi. Itse teet ja itse hoidat, vaikka sitten norossa ja influenssassa. Siihen jos olet valmis ja tämän ymmärrät niin anna mennä vaan. Lapsen kanssa on RANKKAA! vaikka huoltajia olisi kaksikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä tästä. Ei se lapsi tarvitse ylenpalttisesti rahaa vaan rakastavan vanhemman. Oma äitini kasvatti minut huonotuloisena. Minulla on aina ollut vaatteita, olen aina saanut ruokaa, olen päässyt harrastamaan lapsena. Kaikinpuolin lapsuudestani päällimmäisenä on mielessä lempeys ja välittäminen.

Monta sellaista perhettä olen nykyisessä työssäni kohdannut, jossa köyhät vanhemmat tuhlaavat lapsilisätkin itseensä, eivät lapseen. En kuitenkaan uskoisi, että aloittaja välinpitämätön äiti olisi.

Kaikkea hyvää AP.

- Olen itse kanssasi samaa mieltä. Nuorempana paraskaverini sai melkein kaiken mitä halusi, koskaan ei ollut vanhemmat läsnä. Nykyisin tämä henkilö on todella tunteeton eikä ole vanhempiensa kanssa juurikaan tekemisissä..

Vanhemman rakkaus ei nyt valitettavasti vaan täytä sitä mahaa tai lämmitä talvella vaikka kuinka niin haluaisi.

Monestiko olet kuullut, että lapsi on Suomessa nähnyt nälkää? Jos ei siis narkkariperheistä ja heidän lapsista puhuta :D

Ei nekään näe nälkää enää. 😀 Kaikki elätetään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen noin 40 vuotias mies, enkä ole päässyt isäksi vaikka olen aina halunnut saada lapsia. mutta oma esteeni lienee sekin, että olen ni-in konservatiivinenko sitten, että haluaisin saada lapsia tai yhdenkin lapsen kumppanin (naisen) kanssa, koska jotenkin aattelen, että lapsi "ansaitsisi" kaksi vanhempaa, vaikka tiedänkin, että moni totaaliyksinhuoltaja on onnistuu tai on onnistunut tarjoamaan ja mahdollsitamaan lapselle hyvän ja rikkaan kasvuympärsitön jossa lapsella on tai on ollut hyvä olla ja elää ja varttua.

Lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat kyllä, mutta jotenkin itse yritän ajatella asiaa niin, että lapsi saisi monta muuta läheistä ja isähahmoa elämäänsä minun läheisistäni. Minulla itselläni on 4 veljeä ja 3 siskoa, ja muutenkin erittäin läheiset välit perheeseen ja ystäviin. Itsekkäistä syistä lapsen haluan. -Ap

Ei niitä veljiä sun lapsi kiinnosta. Siihen ei kannata luottaa että kukaan auttaa tai on kiinnostunut lapsestasi. Itse teet ja itse hoidat, vaikka sitten norossa ja influenssassa. Siihen jos olet valmis ja tämän ymmärrät niin anna mennä vaan. Lapsen kanssa on RANKKAA! vaikka huoltajia olisi kaksikin.

Tietenkin on rankkaa, mutta näin äitinä voin sanoa, että kyllä äitiys on sellainen asia josta ei silti luopuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä tästä. Ei se lapsi tarvitse ylenpalttisesti rahaa vaan rakastavan vanhemman. Oma äitini kasvatti minut huonotuloisena. Minulla on aina ollut vaatteita, olen aina saanut ruokaa, olen päässyt harrastamaan lapsena. Kaikinpuolin lapsuudestani päällimmäisenä on mielessä lempeys ja välittäminen.

Monta sellaista perhettä olen nykyisessä työssäni kohdannut, jossa köyhät vanhemmat tuhlaavat lapsilisätkin itseensä, eivät lapseen. En kuitenkaan uskoisi, että aloittaja välinpitämätön äiti olisi.

Kaikkea hyvää AP.

- Olen itse kanssasi samaa mieltä. Nuorempana paraskaverini sai melkein kaiken mitä halusi, koskaan ei ollut vanhemmat läsnä. Nykyisin tämä henkilö on todella tunteeton eikä ole vanhempiensa kanssa juurikaan tekemisissä..

Vanhemman rakkaus ei nyt valitettavasti vaan täytä sitä mahaa tai lämmitä talvella vaikka kuinka niin haluaisi.

🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Sinun ikäisenä minulla oli jo 3 lasta. 4 lapsen sain 40v.

Miksi haluat lyödä lyötyä? Kyllä me sinkut lapsesta haaveilevatkin olisimme toivoneet, että se sopiva kumppani olisi sattunut kohdalle jo nuorena mutta kaikkien elämä ei mene samalla tavalla kuin sinulla. Kaikille ei vain suoda sitä onnea, että kumppani löytyy helposti. Miksi koet tarvetta ilkeillä muille? Miksi olet vanhingoniloinen siitä että toisille ei ole suotu vauvaonnea? Kertoo kyllä, että olet perusluonteeltasi ilkeä ja pahantahtoinen.

Jo on kumma jos lasta ei yksin pysty kasvattamaan. Lapsia on tehty satoja tuhansia vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen noin 40 vuotias mies, enkä ole päässyt isäksi vaikka olen aina halunnut saada lapsia. mutta oma esteeni lienee sekin, että olen ni-in konservatiivinenko sitten, että haluaisin saada lapsia tai yhdenkin lapsen kumppanin (naisen) kanssa, koska jotenkin aattelen, että lapsi "ansaitsisi" kaksi vanhempaa, vaikka tiedänkin, että moni totaaliyksinhuoltaja on onnistuu tai on onnistunut tarjoamaan ja mahdollsitamaan lapselle hyvän ja rikkaan kasvuympärsitön jossa lapsella on tai on ollut hyvä olla ja elää ja varttua.

Lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat kyllä, mutta jotenkin itse yritän ajatella asiaa niin, että lapsi saisi monta muuta läheistä ja isähahmoa elämäänsä minun läheisistäni. Minulla itselläni on 4 veljeä ja 3 siskoa, ja muutenkin erittäin läheiset välit perheeseen ja ystäviin. Itsekkäistä syistä lapsen haluan. -Ap

Hienoa, että voit tarjota mahd. muita välittäviä ja läheisiä ihmissuhteita lapsellesi.

PS: Huomasitko muuten, että välittömästi sain 3 alapeukkua kommentistani. Onko se niin, että lapsista haaveilleeseen mieheen sutaudutaan edelleen joidenkin puolesta väheksyvästi? - Vai onko kuvitelma, että ulisen suotta kun periaatteessa miehenä minulla on vielä hyvin aikaa saada mahd. lapsi. Vaan jaksaako sitä vanhana? - Ja en ole mikään hopeakettu, josta hurmaisi tai edes haluaisi hurmata itseäni vähintään kymmenen vuotta nuoremman "tekijäkumppanin".

Miten sait tämän jo näin nopeasti käännettyä siihen, että yhyy katsos nyt taas ne naiset kiusaa meitä miesrukkia. No, selvisipä miksi ei ole lapsentekokumppaneita näkynyt.

Vastasinkin jo edellä melko samantapaiseen kommenttiin. En minä halunnut tai yrittänyt kääntää keskustelua mies vihan suuntaan.

Toin vain esiin, että itse olen (a) halunnut saada lapsia ta aiankin yhden lapsen ja (b) olen niin konservatiiviko sitten -yhtä hyvin olsi voinut snoa, että vaikka niin avuton, että en itse siis minä itse haluaisin saada lapsen jonkun tosien kanssa; en ole lähtökohtaisesti valmis saamaan lasta yksin.

Kun kirjoitin edellä, että mielestän lapsi "ansaitsee" mielestäni kaksi vanhempaa -jota myöhemmin täsmensin, ettei sukupuolilla ole väljä, niin aattelen niin, että lapsen on mielestäni lähtökohtaisesti parempi olla, jos hänestä on useampi huolehtiva ja välittävä vanhempi kuin yksi,  Vanhemman asemasta olisin voinut käyyttä ilamsiuja kuten huolehtija tai rinnalla kulkija.

Kuten edellä myös kirjoitin tiedän senkin, että vaikka itse koen itseni niin "vajavaiseksi" että en ole valmis tai halukas saamaan lasta ainakaan lähtökohtaisesti yksin

Huomauttaen myöhemmin, että eihän se että saisin lapsen jonkun kanssa yhdessä ole tae mistään; elämä voi aina yllättää; eikä aina vain myönteisesti. Vaikka nyt täsmennyksenä tietysti on myös niin, että kovin vähissä olsisi lapsien saaminen jos alkaisi jokaisen mahdollisen uhan ja ikävyyden estää lapsien saannin.  

Saanko nyt kysyä, enenn kuin tämä menee vielä pidemmälle minä sitä minä ja tota kommentiksi, että mistä sitä tiedät, ettei "tekijä kumppaneita" ole rinnallani ollut?

- Oletko koskaan kuullut tahattomasta lapsettomuudesta. - Onkin itsestäni vähän nurinkurista puhutaan tosinaan -kuten itsekin edellä lapsien tekemisestä kun oikeampaa olsi puhua lapsien saamisesta.

Ei lapsettomuuteen aina löydy selkeää syytä. Tai vaikka syy löytyisikin, niin (a) lapsettomuus hoidot ovat verrraten kalliita ja (b) lapsettomuus hoitoja voidaan tarvita useita ennenkuin ns. tärppää, jos tärppää silloinkaan. Ja ei en syytä tässä kohtaa yhtään ex kumppaniani asiasta.

Elämä vain on toisinaan aika julmaa. - Hyvilläni olen kuitenkin siitä, että yksikään parisuhteeni ei ole kaatunut siihen, että en ole saanut kumppanini kanssa lasta.  Kumppani on kuitenkin aina ollut minulle hyvin paljon muutakin kuin mahd. "lasten tekijä". - Tai tekijä kumppani, joka synnyttäisi lapsen meille.

Tulisi lapselle liiaksi painolastia ja odotuksia, jos vasta hänen kautta elämäni voisin kokea mielekkääksi. Parisuhdekin on enempi mahdollisuus kuin velvollisuus, kuten täällä joku joskus osuvasti kirjoitti. 

Mieti vielä 2-5 vuotta, olet silti vielä nuori. Kerää se aika lisää säästöjä, mieti hyvä alue missä asua (päiväkoti ja koulu). Tee kokoaikaista työtä jotta saat mahdollisimman hyvät vanhempainpäivärahat. On erittäin tärkeää, että ainoana vanhempana sinulla on talous kunnossa, puskuria riittävästi ja hyvät turvaverkot jos jotain sattuu. Kuka hoitaa lapsen jos joudut syystä tai toisesta esim. kuukaudeksi sairaalaan.

Et voi elää suunnitellen. Täytyy vain tehdä ja mennä. Onnea tulevaisuuteen.

Nimenomaan PITÄÄ suunnitella eikä vaan mennä ja tehdä ja sitten itkeä joka palstalla kun lapsi sairastaa ja töistä saa sen takia potkut eikä ole rahaa joululahjaan ja kaikki kaatuu niskaan. Monet lapsen tehneet myös katuvat tekojaan ja sanovat, että jos olisin tämän ja tämän tiennyt, en olisi tehnyt lasta ollenkaan. Kannattaa tutustua myös niihin teksteihin ennen päätöstä lähteä tekemään yksin lasta. Kaikki voi mennä hyvin tai olla menemättä, mutta päätöksensä takana pitää sitten seistä ja lapsi hoitaa oman elämänsä kustannuksella.

Hakeudu pois, jos maksat ne hoidot täysimääräisinä ilman mitään tukia.

Tietysti haet! Itse hakemassa myöskin. 😊

Itse olen jo yli 40 ja toivon, että olisin iässäsi hakeutunut yksityiselle hoitoon itsellisenä omilla soluillani. Haaveenani oli ydinperhe, johon kuuluisi mies, lapsi/a ja minä ja ehkä lemmikki. Elin elämääni ja haaveilin tuosta asiasta. Pari parisuhdetta kävin läpi, jotka päättyivät molemmat miehen pettämiseen ja sitä myötä meidän epäsopivuuteen. Olin pitkään yksin, opiskelin ja tein kovasti töitä edistääkseni taloudellista tilannettani perhe mielessäni. Vuodet vierivät ja pian huomasin olevani yli 40 vuotias sinkku, jolla on velaton asunto, pieni lemmikki ja tilillä 6 numeroinen summa rahaa perhettä varten.

Olen nyt D:ssa lahjasolujonossa, koska omien solujeni parasta ennen päiväys meni jo. Olen valtavan kiitollinen ihmisille jotka mahdollistavat lahjasolut - ja alkiot. Jälkiviisaana olisin hakeutunut hoitoihin aiemmin, enkä siirtänyt haavettani odotellessani loppuelämän kumppanimiehen kohtaamista. Me emme aina saa kaikkea mitä toivoisimme. Tai ne asiat voi tapahtua myös eri järjestyksessä kuin olisi toivonut. Seuraava vuosi on jännityksessä elämisen aikaa. Aika näyttää pääsenkö kohti unelmaani ja pystyykö kehoni kasvattamaan pienen ihmeen.

Tsemppiä ap. Asioista kannattaa ottaa selvää ammattilaisilta silloin kun ne askartuttavat. Silloin on helpompi tehdä tietoisia valintoja. Itse olin myöhännäisherännäinen, koska ajatus perinteisestä perheestä, jossa on mies, lapsi ja minä oli niin vahva. Lopulta tajusin pystyväni asiaan yksinkin ja vakuutuin lukemieni tutkimusten perusteella ettei itsellisyydestä ole lapselle haittaa. Lähipiirissäni on valtavan kannustavia ihmisiä ja he ovat onnellisia puolestani ja he olivat vakuuttuneita hyvästä äitiydestäni jo ennen minua vuosia sitten.

Kannattaa lähteä tutkimukseen hyvissä ajoin jo ennen 40 ikävuotta. Tämän jälkeen hoidot kallistuvat merkittävästi, koska kunnallinen ei enää hoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästä meininkiä. Tuossa ei ajatella ollenkaan lasta vaan ainoastaan omaa statusta. Oikeasti lapsi kyllä ansaitsee sekä äidin että isän. Vahingoillehan ei aina mahda mitään ja joskus ero on ainoa vaihtoehto, mutta tuo minä minä -asenne lapsenteossa on jo liikaa.

Ei se ansaitsemisesta ole kiinni. Lapsi voi olla todella onnellinen yhdellä vanhemmalla. Mutta, on se silti apn tilanteessa noilla spekseillä aika utopistinen ajatus. Hän on kuitenkin nuori, elämää vielä edessä. Tulot ovat pienet ja asunto myös. Tekisin itse ensin työtä sen eteen, että voisin oikeasti antaa lapselle hyvät puitteet ja sitten vasta miettiä asiaa. Esimerkiksi viiden vuoden kuluttua.

No en tiä tästä. Mun työtön kaveri asuu kaupunginlaidalla lapsensa kanssa. On opettanut lapsen säästeliääksi ja kierrättävät. Lapsi harrastaa ratsastusta ja aina silloin tällöin saa uusiakin asioita. On kultainen lapsi joka ei koskaan ole edes kiukutellut kaupassa kun ei saa mitä haluaa (näitä näkyy paljon ainakin täällä Tampereella). :D

En tarkoittanut, että vain rikkaat tai hyvin toimeentulevat saavat hankkia lapsia. Mutta jos hankki lapsen yksin, nuorena ja suunnittelemalla, niin kannattaa nyt vähintään miettiä, että haluaako vielä sen "stigman" päälle kasvattaa lapsi "huonoissa" olosuhteissa. Ap haluaa lapsen, se on selvää, mutta onko se lapsen parhaaksi, että hän hankkii yksin lapsen, joka sitten asuu pienessä kaksiossa ja pieniklä tuloilla? Jos hankkii hoidoilla lapsen, niin se on oikeasti pitkä, kallis ja usein kivulias prosessi, etenkin yksin. Se pitäisi tehdä vain silloin, kun oikeasti on valmis ja pystyy antamaan lapselleen parhaan mahdollisen elämän.

Miten näet että joku parivuotias kaipaa suurempaa tilaa kuin pikkukaksion? Ei se lapsi moneen vuoteen pysty äidistä kaukana olemaan joten se ei mitään linnaa tarvitse.

Moni joutuu erottuaan kuitenkin vuokralle pieneen asuntoon, kun oma isompi koti lähtee alta. Miten joku kehtaa kutsua normaalia elämää yhden vanhemman kanssa " huonoiksi olosuhteiksi"? Tsiisus, mikä kunnianloukkaus!

Valtaosa lapsista ei jokatapauksessa saa parhainta mahdollista taloa ja ydinperhettä varakkaita vanhempia. Mitä ne kertovat mistään muutenkaan? 27- vuotias on jo lapsentekoiässä jos niin toivoo.

Ap tee kuten haluat, kuten näet itsellesi kirkkaana mielessä. En näe yhtään mitään huonoa olosuhteissa todellakaan, päinvastoin! Ihana vapaus tehdä vaunulenkkejä vauvan kanssa ja asua missä haluaa, kuten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse vielä odottelisin. 40v saakka pääsee julkiselle lapsettomuushoitoihin.

Ei pääse, jos ennuste on liian huono. Kokemusta on.

Kannattaa ryhtyä toimeen jos olet varma. Minä sain ekan lapseni itsellisenä sinun ikäisenäsi. Nyt 10 vuotta myöhemmin en ole katunut ja asiat menneet kaikin puolin hyvin. Tottakai haasteita kaikilla on muttei mitään juuri itsellisyydestä johtuvaa. Te jotka huutelette että vielä 40v ehtii. No. Osa ehtii mutta läheskään kaikki ei. En laskisi sen varaan jos todella tärkeää on.

Vierailija kirjoitti:

Muuten kyllä, mutta työ- ja taloudellinen tilanteesi ei ole otollinen. Rikas ei tarvitse olla, mutta vakaa. Yksinhuoltajana kaikki kaatuu niskaasi joten ottaisin tavoitteeksi parantaa asemaani työelämässä ja säästää enemmän rahaa. Aikaa on vielä hyvin kaikella todennäköisyydellä hankkia lapsia myöhemminkin. Helpottaa kummasti elämää kun tietää että tilillä on rahaa yllättäviin menoihin sekä takuuvuokraan yms. Olet kuitenkin ainakin jonkin aikaa poissa työelämästä joten säästöjä olisi tosiaan hyvä olla. Se tuo sinullekin miehenrauhaa. Anna prosessille pari vuotta, siinä ajassa ehtii myös tapahtua paljon

Minä olen opiskellut itsellisenä totaaliyksinhuoltajana useamman korkeakoulututkinnon. Ei se varmasti ap:llekaan mahdotonta ole. Pienen lapsen kanssa on helppo opiskella. Päiväuniaika ja iltaunillekin menee ajoissa. Ap ehtii parantaa perheen taloutta monet kerrat lapsenkin kanssa.