Lapsi yksin?
Olen 27-vuotias perusterve nainen. Asun pienessä, 45m2 kaksiossa vuokralla. Käyn töissä 20h/viikko, tuloni eivät siis ole kovin suuret, muttei myöskään menot. Säästöjä on muutamia tuhansia.
Olen aina halunnut äidiksi, ihan lapsesta saakka ollut haaveena oma perhe. En kuitenkaan ole löytänyt kumppania jonka kanssa lapsen haluaisin. Voisiko minun ikäinen ja elämäntilanteessa oleva hakeutua hedelmöityshoitoihin julkiselle? En ole asiaan kovinkaan paljon perehtynyt vielä, mutta asiaa pidempään jo päässä pyöritellyt.
Kiitos asiallisista vastauksista!
Kommentit (80)
Jos hedelmöityshoidot eivät olisi vaihtoehto, mitä silloin tekisit?
Voit päästä. Ei siellä tietääkseni kysellä paljon tienaat tai missä asut, kunhan tienaat ja asut. Suomessa köyhätkin pystyvät kasvattamaan lapsen. 40 vuotta tosiaan on ikäraja noihin hoitoihin.
Jos olisin haaveillut pidempään niin kävisin lääkärin juttusilla. Selvittämässä prosessia. Kävisin ehkä pakastamassa munasoluja. Ehkä keräisin vielä vähän lisää rahaa säästöön ja tekisin päätöksen päivästä, jolloin aloitan hoidot. Esim että jos 31 v mennessä ei ole parisuhdetta, niin sitten hoidot. Mutta jos on ihan tosi vahva ja selvä se sinun tunne, että haluat nyt heti lapsen, niin sitten kannattaa tehdä sen eteen töitä. Koska iän myötä ongelmat ja riskit raskauksien liittyen kasvavat. Itse olen saanut useita keskenmenoja ja olen iloinen etten odotellut 40-vuotiaaksi. Lapset ovat parasta minun maailmassani, äitiys on ihanaa.
Kannattaa. Ei sitä loputtomasti ole aikaa.
Olen noin 40 vuotias mies, enkä ole päässyt isäksi vaikka olen aina halunnut saada lapsia. mutta oma esteeni lienee sekin, että olen ni-in konservatiivinenko sitten, että haluaisin saada lapsia tai yhdenkin lapsen kumppanin (naisen) kanssa, koska jotenkin aattelen, että lapsi "ansaitsisi" kaksi vanhempaa, vaikka tiedänkin, että moni totaaliyksinhuoltaja on onnistuu tai on onnistunut tarjoamaan ja mahdollsitamaan lapselle hyvän ja rikkaan kasvuympärsitön jossa lapsella on tai on ollut hyvä olla ja elää ja varttua.
Sinun ikäisenä minulla oli jo 3 lasta. 4 lapsen sain 40v.
Vierailija kirjoitti:
Sinun ikäisenä minulla oli jo 3 lasta. 4 lapsen sain 40v.
Yksinäsi ?
Vierailija kirjoitti:
Olen noin 40 vuotias mies, enkä ole päässyt isäksi vaikka olen aina halunnut saada lapsia. mutta oma esteeni lienee sekin, että olen ni-in konservatiivinenko sitten, että haluaisin saada lapsia tai yhdenkin lapsen kumppanin (naisen) kanssa, koska jotenkin aattelen, että lapsi "ansaitsisi" kaksi vanhempaa, vaikka tiedänkin, että moni totaaliyksinhuoltaja on onnistuu tai on onnistunut tarjoamaan ja mahdollsitamaan lapselle hyvän ja rikkaan kasvuympärsitön jossa lapsella on tai on ollut hyvä olla ja elää ja varttua.
Lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat kyllä, mutta jotenkin itse yritän ajatella asiaa niin, että lapsi saisi monta muuta läheistä ja isähahmoa elämäänsä minun läheisistäni. Minulla itselläni on 4 veljeä ja 3 siskoa, ja muutenkin erittäin läheiset välit perheeseen ja ystäviin. Itsekkäistä syistä lapsen haluan. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun ikäisenä minulla oli jo 3 lasta. 4 lapsen sain 40v.
Yksinäsi ?
Lapset kasvatin yksin 36 vuotiaaksi saakka kunnes tapasin nykyisen kumppanini. Siihen aikaan se oli huomiota herättävää kun yksinhuoltajaisä olin.
Ainakin sinulla on tukiverkosto. Kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä meininkiä. Tuossa ei ajatella ollenkaan lasta vaan ainoastaan omaa statusta. Oikeasti lapsi kyllä ansaitsee sekä äidin että isän. Vahingoillehan ei aina mahda mitään ja joskus ero on ainoa vaihtoehto, mutta tuo minä minä -asenne lapsenteossa on jo liikaa.
Lapsen hankkiminen on loppujen lopuksi aina itsekäs teko. Hankki sen lapsen sitten yksin, kaksin tai vaikka kolmisin.
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä meininkiä. Tuossa ei ajatella ollenkaan lasta vaan ainoastaan omaa statusta. Oikeasti lapsi kyllä ansaitsee sekä äidin että isän. Vahingoillehan ei aina mahda mitään ja joskus ero on ainoa vaihtoehto, mutta tuo minä minä -asenne lapsenteossa on jo liikaa.
Juuh. :D
Kumppanuusvamhemmuus? Koeta löytää joku mies, jolla sama toive.
Vierailija kirjoitti:
Kumppanuusvamhemmuus? Koeta löytää joku mies, jolla sama toive.
Tästä on tutkimustuloksia, ettei hyvä. Lapsi oppii siihen että vauvoja tehdään muista syistä kuin rakkaudesta.
Miksi maksaa kalliista hoidoista, kun tarvittavan sperman saa ilmaiseksi vaikka tinderistä.
Pakasta munasoluja ja odota vielä muutama vuosi. Päätä joku ikä, milloin toimit, jos ei stabiilia parisuhdetta ole siihen mennessä löytynyt. Ikään vaikuttaa lasten lukumäärä, montako toivot. Jos 1-2 riittää, kestää odotella vaikka 35-vuotiaaksi asti. Sanon kokemuksesta - älä odota nelikymppiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun ikäisenä minulla oli jo 3 lasta. 4 lapsen sain 40v.
Yksinäsi ?
Lapset kasvatin yksin 36 vuotiaaksi saakka kunnes tapasin nykyisen kumppanini. Siihen aikaan se oli huomiota herättävää kun yksinhuoltajaisä olin.
Oon mun idoli.
Itse odottaisin vielä, mutta tämä toki perustuu omaan kokemukseeni. Olin 27 vuotias kun pitkä parisuhteeni kariutui. Erossa surin eniten juuri sitä, että mahdollisuus lapseen vietiin minulta pois, tai näin luulin. Kaksi vuotta myöhemmin tapasin miehen, joka heti toisilla treffeillä kysyi, haluaisinko lapsia. Panikoin, ja vastasin jotain ympäripyöreää, että ensin ura, sitten lapset, ehkä, en tiedä. Nyt 5 vuotta myöhemmin tuo mies on aviomieheni ja meillä on kaksivuotias ihana lapsi ja toinen tulollaan. Niin se elämä yllättää!
Ja mitä tuohon lapsikysymyksen vastaukseen tulee, oli mieheni ihan tosissaan kysynyt, että haluanko joskus perheen, sillä hän haluaisi. Itse oletin hänen juoksevan karkuun jos otan lapsitoiveet esille tokilla treffeillä, siksi valehtelin😅 Kuulemma oli ollut iso pettymys ja hän jopa mietti, että jos en halua lapsia, niin suhdetta ei kannata aloittaa. Onneksi hän kysyi uudestaan kuukautta myöhemmin jolloin uskalsin jo vastata rehellisesti. Joten olkaa aina rehellisiä! Jos se potentiaalinen kumppani pinkoo karkuun, hän ei alun perinkään ollut sinulle se oikea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen noin 40 vuotias mies, enkä ole päässyt isäksi vaikka olen aina halunnut saada lapsia. mutta oma esteeni lienee sekin, että olen ni-in konservatiivinenko sitten, että haluaisin saada lapsia tai yhdenkin lapsen kumppanin (naisen) kanssa, koska jotenkin aattelen, että lapsi "ansaitsisi" kaksi vanhempaa, vaikka tiedänkin, että moni totaaliyksinhuoltaja on onnistuu tai on onnistunut tarjoamaan ja mahdollsitamaan lapselle hyvän ja rikkaan kasvuympärsitön jossa lapsella on tai on ollut hyvä olla ja elää ja varttua.
Lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat kyllä, mutta jotenkin itse yritän ajatella asiaa niin, että lapsi saisi monta muuta läheistä ja isähahmoa elämäänsä minun läheisistäni. Minulla itselläni on 4 veljeä ja 3 siskoa, ja muutenkin erittäin läheiset välit perheeseen ja ystäviin. Itsekkäistä syistä lapsen haluan. -Ap
Hienoa, että voit tarjota mahd. muita välittäviä ja läheisiä ihmissuhteita lapsellesi.
PS: Huomasitko muuten, että välittömästi sain 3 alapeukkua kommentistani. Onko se niin, että lapsista haaveilleeseen mieheen sutaudutaan edelleen joidenkin puolesta väheksyvästi? - Vai onko kuvitelma, että ulisen suotta kun periaatteessa miehenä minulla on vielä hyvin aikaa saada mahd. lapsi. Vaan jaksaako sitä vanhana? - Ja en ole mikään hopeakettu, josta hurmaisi tai edes haluaisi hurmata itseäni vähintään kymmenen vuotta nuoremman "tekijäkumppanin".
Itse vielä odottelisin. 40v saakka pääsee julkiselle lapsettomuushoitoihin.