Lue keskustelun säännöt.
Lapsi yksin?
26.01.2023 |
Olen 27-vuotias perusterve nainen. Asun pienessä, 45m2 kaksiossa vuokralla. Käyn töissä 20h/viikko, tuloni eivät siis ole kovin suuret, muttei myöskään menot. Säästöjä on muutamia tuhansia.
Olen aina halunnut äidiksi, ihan lapsesta saakka ollut haaveena oma perhe. En kuitenkaan ole löytänyt kumppania jonka kanssa lapsen haluaisin. Voisiko minun ikäinen ja elämäntilanteessa oleva hakeutua hedelmöityshoitoihin julkiselle? En ole asiaan kovinkaan paljon perehtynyt vielä, mutta asiaa pidempään jo päässä pyöritellyt.
Kiitos asiallisista vastauksista!
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä meininkiä. Tuossa ei ajatella ollenkaan lasta vaan ainoastaan omaa statusta. Oikeasti lapsi kyllä ansaitsee sekä äidin että isän. Vahingoillehan ei aina mahda mitään ja joskus ero on ainoa vaihtoehto, mutta tuo minä minä -asenne lapsenteossa on jo liikaa.
Ei se ansaitsemisesta ole kiinni. Lapsi voi olla todella onnellinen yhdellä vanhemmalla. Mutta, on se silti apn tilanteessa noilla spekseillä aika utopistinen ajatus. Hän on kuitenkin nuori, elämää vielä edessä. Tulot ovat pienet ja asunto myös. Tekisin itse ensin työtä sen eteen, että voisin oikeasti antaa lapselle hyvät puitteet ja sitten vasta miettiä asiaa. Esimerkiksi viiden vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on oikeus isään ja äitiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen noin 40 vuotias mies, enkä ole päässyt isäksi vaikka olen aina halunnut saada lapsia. mutta oma esteeni lienee sekin, että olen ni-in konservatiivinenko sitten, että haluaisin saada lapsia tai yhdenkin lapsen kumppanin (naisen) kanssa, koska jotenkin aattelen, että lapsi "ansaitsisi" kaksi vanhempaa, vaikka tiedänkin, että moni totaaliyksinhuoltaja on onnistuu tai on onnistunut tarjoamaan ja mahdollsitamaan lapselle hyvän ja rikkaan kasvuympärsitön jossa lapsella on tai on ollut hyvä olla ja elää ja varttua.
Lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat kyllä, mutta jotenkin itse yritän ajatella asiaa niin, että lapsi saisi monta muuta läheistä ja isähahmoa elämäänsä minun läheisistäni. Minulla itselläni on 4 veljeä ja 3 siskoa, ja muutenkin erittäin läheiset välit perheeseen ja ystäviin. Itsekkäistä syistä lapsen haluan. -Ap
Hienoa, että voit tarjota mahd. muita välittäviä ja läheisiä ihmissuhteita lapsellesi.
PS: Huomasitko muuten, että välittömästi sain 3 alapeukkua kommentistani. Onko se niin, että lapsista haaveilleeseen mieheen sutaudutaan edelleen joidenkin puolesta väheksyvästi? - Vai onko kuvitelma, että ulisen suotta kun periaatteessa miehenä minulla on vielä hyvin aikaa saada mahd. lapsi. Vaan jaksaako sitä vanhana? - Ja en ole mikään hopeakettu, josta hurmaisi tai edes haluaisi hurmata itseäni vähintään kymmenen vuotta nuoremman "tekijäkumppanin".
Turha kääntää tämä miesvihaksi. Itse alapeukutin tuon "lapsi ansaitsee kaksi vanhempaa" diibadaaban takia. Sukupuolella ei tässä ole mitään väliä, voi sitä miehetkin laukoa typeryyksiä ja siksi saada alapeukkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä meininkiä. Tuossa ei ajatella ollenkaan lasta vaan ainoastaan omaa statusta. Oikeasti lapsi kyllä ansaitsee sekä äidin että isän. Vahingoillehan ei aina mahda mitään ja joskus ero on ainoa vaihtoehto, mutta tuo minä minä -asenne lapsenteossa on jo liikaa.
Ei se ansaitsemisesta ole kiinni. Lapsi voi olla todella onnellinen yhdellä vanhemmalla. Mutta, on se silti apn tilanteessa noilla spekseillä aika utopistinen ajatus. Hän on kuitenkin nuori, elämää vielä edessä. Tulot ovat pienet ja asunto myös. Tekisin itse ensin työtä sen eteen, että voisin oikeasti antaa lapselle hyvät puitteet ja sitten vasta miettiä asiaa. Esimerkiksi viiden vuoden kuluttua.
No en tiä tästä. Mun työtön kaveri asuu kaupunginlaidalla lapsensa kanssa. On opettanut lapsen säästeliääksi ja kierrättävät. Lapsi harrastaa ratsastusta ja aina silloin tällöin saa uusiakin asioita. On kultainen lapsi joka ei koskaan ole edes kiukutellut kaupassa kun ei saa mitä haluaa (näitä näkyy paljon ainakin täällä Tampereella). :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen noin 40 vuotias mies, enkä ole päässyt isäksi vaikka olen aina halunnut saada lapsia. mutta oma esteeni lienee sekin, että olen ni-in konservatiivinenko sitten, että haluaisin saada lapsia tai yhdenkin lapsen kumppanin (naisen) kanssa, koska jotenkin aattelen, että lapsi "ansaitsisi" kaksi vanhempaa, vaikka tiedänkin, että moni totaaliyksinhuoltaja on onnistuu tai on onnistunut tarjoamaan ja mahdollsitamaan lapselle hyvän ja rikkaan kasvuympärsitön jossa lapsella on tai on ollut hyvä olla ja elää ja varttua.
Lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat kyllä, mutta jotenkin itse yritän ajatella asiaa niin, että lapsi saisi monta muuta läheistä ja isähahmoa elämäänsä minun läheisistäni. Minulla itselläni on 4 veljeä ja 3 siskoa, ja muutenkin erittäin läheiset välit perheeseen ja ystäviin. Itsekkäistä syistä lapsen haluan. -Ap
Hienoa, että voit tarjota mahd. muita välittäviä ja läheisiä ihmissuhteita lapsellesi.
PS: Huomasitko muuten, että välittömästi sain 3 alapeukkua kommentistani. Onko se niin, että lapsista haaveilleeseen mieheen sutaudutaan edelleen joidenkin puolesta väheksyvästi? - Vai onko kuvitelma, että ulisen suotta kun periaatteessa miehenä minulla on vielä hyvin aikaa saada mahd. lapsi. Vaan jaksaako sitä vanhana? - Ja en ole mikään hopeakettu, josta hurmaisi tai edes haluaisi hurmata itseäni vähintään kymmenen vuotta nuoremman "tekijäkumppanin".
Miten sait tämän jo näin nopeasti käännettyä siihen, että yhyy katsos nyt taas ne naiset kiusaa meitä miesrukkia. No, selvisipä miksi ei ole lapsentekokumppaneita näkynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä meininkiä. Tuossa ei ajatella ollenkaan lasta vaan ainoastaan omaa statusta. Oikeasti lapsi kyllä ansaitsee sekä äidin että isän. Vahingoillehan ei aina mahda mitään ja joskus ero on ainoa vaihtoehto, mutta tuo minä minä -asenne lapsenteossa on jo liikaa.
Ei se ansaitsemisesta ole kiinni. Lapsi voi olla todella onnellinen yhdellä vanhemmalla. Mutta, on se silti apn tilanteessa noilla spekseillä aika utopistinen ajatus. Hän on kuitenkin nuori, elämää vielä edessä. Tulot ovat pienet ja asunto myös. Tekisin itse ensin työtä sen eteen, että voisin oikeasti antaa lapselle hyvät puitteet ja sitten vasta miettiä asiaa. Esimerkiksi viiden vuoden kuluttua.
No en tiä tästä. Mun työtön kaveri asuu kaupunginlaidalla lapsensa kanssa. On opettanut lapsen säästeliääksi ja kierrättävät. Lapsi harrastaa ratsastusta ja aina silloin tällöin saa uusiakin asioita. On kultainen lapsi joka ei koskaan ole edes kiukutellut kaupassa kun ei saa mitä haluaa (näitä näkyy paljon ainakin täällä Tampereella). :D
En tarkoittanut, että vain rikkaat tai hyvin toimeentulevat saavat hankkia lapsia. Mutta jos hankki lapsen yksin, nuorena ja suunnittelemalla, niin kannattaa nyt vähintään miettiä, että haluaako vielä sen "stigman" päälle kasvattaa lapsi "huonoissa" olosuhteissa. Ap haluaa lapsen, se on selvää, mutta onko se lapsen parhaaksi, että hän hankkii yksin lapsen, joka sitten asuu pienessä kaksiossa ja pieniklä tuloilla? Jos hankkii hoidoilla lapsen, niin se on oikeasti pitkä, kallis ja usein kivulias prosessi, etenkin yksin. Se pitäisi tehdä vain silloin, kun oikeasti on valmis ja pystyy antamaan lapselleen parhaan mahdollisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä meininkiä. Tuossa ei ajatella ollenkaan lasta vaan ainoastaan omaa statusta. Oikeasti lapsi kyllä ansaitsee sekä äidin että isän. Vahingoillehan ei aina mahda mitään ja joskus ero on ainoa vaihtoehto, mutta tuo minä minä -asenne lapsenteossa on jo liikaa.
Ei se ansaitsemisesta ole kiinni. Lapsi voi olla todella onnellinen yhdellä vanhemmalla. Mutta, on se silti apn tilanteessa noilla spekseillä aika utopistinen ajatus. Hän on kuitenkin nuori, elämää vielä edessä. Tulot ovat pienet ja asunto myös. Tekisin itse ensin työtä sen eteen, että voisin oikeasti antaa lapselle hyvät puitteet ja sitten vasta miettiä asiaa. Esimerkiksi viiden vuoden kuluttua.
No en tiä tästä. Mun työtön kaveri asuu kaupunginlaidalla lapsensa kanssa. On opettanut lapsen säästeliääksi ja kierrättävät. Lapsi harrastaa ratsastusta ja aina silloin tällöin saa uusiakin asioita. On kultainen lapsi joka ei koskaan ole edes kiukutellut kaupassa kun ei saa mitä haluaa (näitä näkyy paljon ainakin täällä Tampereella). :D
En tarkoittanut, että vain rikkaat tai hyvin toimeentulevat saavat hankkia lapsia. Mutta jos hankki lapsen yksin, nuorena ja suunnittelemalla, niin kannattaa nyt vähintään miettiä, että haluaako vielä sen "stigman" päälle kasvattaa lapsi "huonoissa" olosuhteissa. Ap haluaa lapsen, se on selvää, mutta onko se lapsen parhaaksi, että hän hankkii yksin lapsen, joka sitten asuu pienessä kaksiossa ja pieniklä tuloilla? Jos hankkii hoidoilla lapsen, niin se on oikeasti pitkä, kallis ja usein kivulias prosessi, etenkin yksin. Se pitäisi tehdä vain silloin, kun oikeasti on valmis ja pystyy antamaan lapselleen parhaan mahdollisen elämän.
Miksi Ap ei voisi antaa parasta mahdollista elämää lapselle? Koska asuu vuokralla? Silloin voi muuttaa! Koska ei ole rikas? Silloin ei tuhlata! Koska on nuori? Ei lapsentekoa voi ikuisuuksia odotella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eihän terve nainen voi noin vain kävellä hedelmöityshoitoihin kunnallisella puolella? Eli millä ajattelin ap maksaa hoidot yksityisellä puolella? Lahjamunasolulla hoidot on noin 10 000 euroa kerta, eikä aina tosiaan edes tärppää ekalla kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eihän terve nainen voi noin vain kävellä hedelmöityshoitoihin kunnallisella puolella? Eli millä ajattelin ap maksaa hoidot yksityisellä puolella? Lahjamunasolulla hoidot on noin 10 000 euroa kerta, eikä aina tosiaan edes tärppää ekalla kerralla.
Vuodesta 2019 voi hakeutua lapsettomuushoitoihin ns. Itsellisenä naisena. Se tarkoittaa sitä, ettei ole kumppania (eikä näin ollen spermaa), joten hoitoihin voi hakeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eihän terve nainen voi noin vain kävellä hedelmöityshoitoihin kunnallisella puolella? Eli millä ajattelin ap maksaa hoidot yksityisellä puolella? Lahjamunasolulla hoidot on noin 10 000 euroa kerta, eikä aina tosiaan edes tärppää ekalla kerralla.
Vuodesta 2019 voi hakeutua lapsettomuushoitoihin ns. Itsellisenä naisena. Se tarkoittaa sitä, ettei ole kumppania (eikä näin ollen spermaa), joten hoitoihin voi hakeutua.
Lisäyksenä vielä: Julkisella ilmainen (poislukien mahdolliset lääkkeet).
31/32 Amen. Onneksi nykyään näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös samaa sukupuolta olevat parit hankkivat lapsen samoin kuin itseelliset naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä meininkiä. Tuossa ei ajatella ollenkaan lasta vaan ainoastaan omaa statusta. Oikeasti lapsi kyllä ansaitsee sekä äidin että isän. Vahingoillehan ei aina mahda mitään ja joskus ero on ainoa vaihtoehto, mutta tuo minä minä -asenne lapsenteossa on jo liikaa.
Ei se ansaitsemisesta ole kiinni. Lapsi voi olla todella onnellinen yhdellä vanhemmalla. Mutta, on se silti apn tilanteessa noilla spekseillä aika utopistinen ajatus. Hän on kuitenkin nuori, elämää vielä edessä. Tulot ovat pienet ja asunto myös. Tekisin itse ensin työtä sen eteen, että voisin oikeasti antaa lapselle hyvät puitteet ja sitten vasta miettiä asiaa. Esimerkiksi viiden vuoden kuluttua.
No en tiä tästä. Mun työtön kaveri asuu kaupunginlaidalla lapsensa kanssa. On opettanut lapsen säästeliääksi ja kierrättävät. Lapsi harrastaa ratsastusta ja aina silloin tällöin saa uusiakin asioita. On kultainen lapsi joka ei koskaan ole edes kiukutellut kaupassa kun ei saa mitä haluaa (näitä näkyy paljon ainakin täällä Tampereella). :D
En tarkoittanut, että vain rikkaat tai hyvin toimeentulevat saavat hankkia lapsia. Mutta jos hankki lapsen yksin, nuorena ja suunnittelemalla, niin kannattaa nyt vähintään miettiä, että haluaako vielä sen "stigman" päälle kasvattaa lapsi "huonoissa" olosuhteissa. Ap haluaa lapsen, se on selvää, mutta onko se lapsen parhaaksi, että hän hankkii yksin lapsen, joka sitten asuu pienessä kaksiossa ja pieniklä tuloilla? Jos hankkii hoidoilla lapsen, niin se on oikeasti pitkä, kallis ja usein kivulias prosessi, etenkin yksin. Se pitäisi tehdä vain silloin, kun oikeasti on valmis ja pystyy antamaan lapselleen parhaan mahdollisen elämän.
Miksi Ap ei voisi antaa parasta mahdollista elämää lapselle? Koska asuu vuokralla? Silloin voi muuttaa! Koska ei ole rikas? Silloin ei tuhlata! Koska on nuori? Ei lapsentekoa voi ikuisuuksia odotella!
Ei vuokralla asuminen ole ongelma. Pienessä kaksiossa asuminen ei välttämättä ole ideaali lapselle. Millä rahoilla hän muuttaa, jos tekee 20 tuntia töitä viikossa?
Hän ei ole rikas, mutta vastaus siihen ei ole, että ei tuhlailla. Köyhä ei ylipäätään tuhlaile, omituinen ajatus. Köyhä ei myöskään usein säästä, koska mitään säästöön laitettavaa ei ole. Sanotaan, että ap saa vaikka 15e tuntipalkkana. Se tekee 1200 euroa bruttona. Siinä ei tuhlaamatta jättäminen riitä, jos aikoo lapsen elättää. Lapsilisä ei myöskään pitkälle riitä.
Toki nuorena voi ja kannattaa hankkia lapsia, jos sellainen tilaisuus on. Nyt kyse on kuitenkin siitä, ettei aplla ole tätä tilaisuutta. Hän voi mennä kalliiseen hedelmöityshoitoon, mutta mistä hän saa rahat siihen? Hän voi p*neskella ympäriinsä baarissa ja toivoa, että jonkun random miehen kanssa tärppää. Tai hän voi odottaa, että ehkä tapaa vielä itselle rakkaan kumppanin, jonka kanssa aloittaa yhteinen perhe. Siksi sanoisin, että hänen kannattaa nyt rauhassa odotella, koska on vielä nuori. Samalla tulot varmasti kasvavat, joka helpottaa monella tapaa sekä hänen, että lapsen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eihän terve nainen voi noin vain kävellä hedelmöityshoitoihin kunnallisella puolella? Eli millä ajattelin ap maksaa hoidot yksityisellä puolella? Lahjamunasolulla hoidot on noin 10 000 euroa kerta, eikä aina tosiaan edes tärppää ekalla kerralla.
Olet väärässä. 31 kertoi miten asia on. Ja eihän Ap munasolua sieltä ole hakemassa vaan spermaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen noin 40 vuotias mies, enkä ole päässyt isäksi vaikka olen aina halunnut saada lapsia. mutta oma esteeni lienee sekin, että olen ni-in konservatiivinenko sitten, että haluaisin saada lapsia tai yhdenkin lapsen kumppanin (naisen) kanssa, koska jotenkin aattelen, että lapsi "ansaitsisi" kaksi vanhempaa, vaikka tiedänkin, että moni totaaliyksinhuoltaja on onnistuu tai on onnistunut tarjoamaan ja mahdollsitamaan lapselle hyvän ja rikkaan kasvuympärsitön jossa lapsella on tai on ollut hyvä olla ja elää ja varttua.
Lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat kyllä, mutta jotenkin itse yritän ajatella asiaa niin, että lapsi saisi monta muuta läheistä ja isähahmoa elämäänsä minun läheisistäni. Minulla itselläni on 4 veljeä ja 3 siskoa, ja muutenkin erittäin läheiset välit perheeseen ja ystäviin. Itsekkäistä syistä lapsen haluan. -Ap
Hienoa, että voit tarjota mahd. muita välittäviä ja läheisiä ihmissuhteita lapsellesi.
PS: Huomasitko muuten, että välittömästi sain 3 alapeukkua kommentistani. Onko se niin, että lapsista haaveilleeseen mieheen sutaudutaan edelleen joidenkin puolesta väheksyvästi? - Vai onko kuvitelma, että ulisen suotta kun periaatteessa miehenä minulla on vielä hyvin aikaa saada mahd. lapsi. Vaan jaksaako sitä vanhana? - Ja en ole mikään hopeakettu, josta hurmaisi tai edes haluaisi hurmata itseäni vähintään kymmenen vuotta nuoremman "tekijäkumppanin".
Turha kääntää tämä miesvihaksi. Itse alapeukutin tuon "lapsi ansaitsee kaksi vanhempaa" diibadaaban takia. Sukupuolella ei tässä ole mitään väliä, voi sitä miehetkin laukoa typeryyksiä ja siksi saada alapeukkuja.
Sori. Ei tarkoitukseni ollut kääntää tätä mies vihaksii. - Itse vain koen, että lapsi tuo vääjäämättä niin paljon mukanaan, että olisi itselleni lähtökohtaisesti parempi, jos rinnallani olisi joku jonka jakaa kaikki se, mitä lapsi mukanaan tuo. Yhtä hyvin nuo kaksi voi olla kaksi naista tai kaksi miestä.
Ja kuten myös kirjoitin niin tiedän senkin,e ttä moni lapsi voi tai on voinut varttua yhden vanhemman rinnalla hyvän ja rikkaan kasvuympäristön. - Itselläni ei esimerkiksi ole omasta takaa montaa sisarusta ja sukulaisetkin alkavat olla jo varttuneempia.
Kavereita ja ystäviä onneksi on mutta yhtä kaikki kai minä olen edellä mainitsemallani tavoin vähän konservatiivi siinä, että koen haluavani rinnalleni kumppanin ennen lapsen saamista. Vaikka eihän se, että minulla olisi kumppani rinnallani sillä hetkellä kun lapsi saapuu luoksemme (tavallsimmin syntyy).
Elämä kun voi aina yllättää. Tarkoitan että yritän välttää ajattelemasta tai elämästä liiaksi tyyliin sitten kun ja sitku sitä ja tätä. Elämä on kuitenin tässä ja nyt.
Muuten kyllä, mutta työ- ja taloudellinen tilanteesi ei ole otollinen. Rikas ei tarvitse olla, mutta vakaa. Yksinhuoltajana kaikki kaatuu niskaasi joten ottaisin tavoitteeksi parantaa asemaani työelämässä ja säästää enemmän rahaa. Aikaa on vielä hyvin kaikella todennäköisyydellä hankkia lapsia myöhemminkin. Helpottaa kummasti elämää kun tietää että tilillä on rahaa yllättäviin menoihin sekä takuuvuokraan yms. Olet kuitenkin ainakin jonkin aikaa poissa työelämästä joten säästöjä olisi tosiaan hyvä olla. Se tuo sinullekin miehenrauhaa. Anna prosessille pari vuotta, siinä ajassa ehtii myös tapahtua paljon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä meininkiä. Tuossa ei ajatella ollenkaan lasta vaan ainoastaan omaa statusta. Oikeasti lapsi kyllä ansaitsee sekä äidin että isän. Vahingoillehan ei aina mahda mitään ja joskus ero on ainoa vaihtoehto, mutta tuo minä minä -asenne lapsenteossa on jo liikaa.
Ei se ansaitsemisesta ole kiinni. Lapsi voi olla todella onnellinen yhdellä vanhemmalla. Mutta, on se silti apn tilanteessa noilla spekseillä aika utopistinen ajatus. Hän on kuitenkin nuori, elämää vielä edessä. Tulot ovat pienet ja asunto myös. Tekisin itse ensin työtä sen eteen, että voisin oikeasti antaa lapselle hyvät puitteet ja sitten vasta miettiä asiaa. Esimerkiksi viiden vuoden kuluttua.
No en tiä tästä. Mun työtön kaveri asuu kaupunginlaidalla lapsensa kanssa. On opettanut lapsen säästeliääksi ja kierrättävät. Lapsi harrastaa ratsastusta ja aina silloin tällöin saa uusiakin asioita. On kultainen lapsi joka ei koskaan ole edes kiukutellut kaupassa kun ei saa mitä haluaa (näitä näkyy paljon ainakin täällä Tampereella). :D
En tarkoittanut, että vain rikkaat tai hyvin toimeentulevat saavat hankkia lapsia. Mutta jos hankki lapsen yksin, nuorena ja suunnittelemalla, niin kannattaa nyt vähintään miettiä, että haluaako vielä sen "stigman" päälle kasvattaa lapsi "huonoissa" olosuhteissa. Ap haluaa lapsen, se on selvää, mutta onko se lapsen parhaaksi, että hän hankkii yksin lapsen, joka sitten asuu pienessä kaksiossa ja pieniklä tuloilla? Jos hankkii hoidoilla lapsen, niin se on oikeasti pitkä, kallis ja usein kivulias prosessi, etenkin yksin. Se pitäisi tehdä vain silloin, kun oikeasti on valmis ja pystyy antamaan lapselleen parhaan mahdollisen elämän.
Miksi Ap ei voisi antaa parasta mahdollista elämää lapselle? Koska asuu vuokralla? Silloin voi muuttaa! Koska ei ole rikas? Silloin ei tuhlata! Koska on nuori? Ei lapsentekoa voi ikuisuuksia odotella!
Ei vuokralla asuminen ole ongelma. Pienessä kaksiossa asuminen ei välttämättä ole ideaali lapselle. Millä rahoilla hän muuttaa, jos tekee 20 tuntia töitä viikossa?
Hän ei ole rikas, mutta vastaus siihen ei ole, että ei tuhlailla. Köyhä ei ylipäätään tuhlaile, omituinen ajatus. Köyhä ei myöskään usein säästä, koska mitään säästöön laitettavaa ei ole. Sanotaan, että ap saa vaikka 15e tuntipalkkana. Se tekee 1200 euroa bruttona. Siinä ei tuhlaamatta jättäminen riitä, jos aikoo lapsen elättää. Lapsilisä ei myöskään pitkälle riitä.
Toki nuorena voi ja kannattaa hankkia lapsia, jos sellainen tilaisuus on. Nyt kyse on kuitenkin siitä, ettei aplla ole tätä tilaisuutta. Hän voi mennä kalliiseen hedelmöityshoitoon, mutta mistä hän saa rahat siihen? Hän voi p*neskella ympäriinsä baarissa ja toivoa, että jonkun random miehen kanssa tärppää. Tai hän voi odottaa, että ehkä tapaa vielä itselle rakkaan kumppanin, jonka kanssa aloittaa yhteinen perhe. Siksi sanoisin, että hänen kannattaa nyt rauhassa odotella, koska on vielä nuori. Samalla tulot varmasti kasvavat, joka helpottaa monella tapaa sekä hänen, että lapsen elämää.
Ap saisi laskurin mukaan vähintään 1700€/kk. Apua saa esimerkiksi Kelasta muuttoon. Älä ole tyhmä, noi sun syyt on pelkkiä tekosyitä.
Ap, kannattaa oikeasti hankkia lapsi jos se sinun unelma on. Meidän ongelma on se, että me luulemme meillä olevan aikaa. Se on harhaa. Kaikkea hyvää sinulle ja tulevalle perheellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanuusvamhemmuus? Koeta löytää joku mies, jolla sama toive.
Tästä on tutkimustuloksia, ettei hyvä. Lapsi oppii siihen että vauvoja tehdään muista syistä kuin rakkaudesta.
Sittenhän se on sama tulos vaikka yksinkin tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eihän terve nainen voi noin vain kävellä hedelmöityshoitoihin kunnallisella puolella? Eli millä ajattelin ap maksaa hoidot yksityisellä puolella? Lahjamunasolulla hoidot on noin 10 000 euroa kerta, eikä aina tosiaan edes tärppää ekalla kerralla.
Vuodesta 2019 voi hakeutua lapsettomuushoitoihin ns. Itsellisenä naisena. Se tarkoittaa sitä, ettei ole kumppania (eikä näin ollen spermaa), joten hoitoihin voi hakeutua.
Tiedän, mitä se tarkoittaa. Mutta on siinä silti kunnallisella puolella kriteerit verrattua yksityiseen. Parisuhdetaustasta emme tiedä, mutta selvisi nyt googlen avulla se, että myös kunnallisella pääsee itseelliseen hedelmöityshoitoon kunhan on täyttänyt 25.
"Itsellisten naisten kohdalla lahjasoluhoito voidaan aloittaa julkisella sektorilla, kun parisuhteen päättymisestä on kulunut vuosi ja itsellisen naisen tulee olla vähintään 25- vuotias. Tämän ovat linjanneet kaikki yliopistosairaalat yhdessä."
Eli periaatteessa ap voi olla niihin oikeutettu.
Hyppää baareissa niin kauan että raskaudut ja hoida lapsi yksinäsi. Niin teki ystävänikin - ei halunnut miestä vaan ainoastaan lapsen!