Miten te oikein keksitte lapselle aina tilannesidonnaisen seuraamuksen (rangaistuksen)

Vierailija kirjoitti:

Mietin hetken olenko itse aloittanut ketjun. Meillä haastavatemperamenttinen ja kaupan päälle tosi fiksu ekaluokkalainen. Käyttää sitä leikkaavaa älyään välillä suorastaan raivostuttavalla tavalla ja on todella omapäinen. Osaa olla vieraskorea, mutta lapsen kanssa enemmän aikaa viettäneet on sanoneet samaa. Eikä ole ilkeä, vain leiskuva ja itsepäinen.

Ei myöskään välitä esim. tyhjästä vatsasta ja on valmis ottamaan joskus tympeitäkin seurauksia, kun vaan saa tehdä oman tahtonsa mukaan. Mummolassa oli viimeksi ärsyyntynyt kun oli ojennettu syödessä pelleilystä (ihan asiallisesti mutta kielto on kielto), lähti samantien pöydästä jättäen jälkkärikakun syömättä eikä koskenut siihen vielä seuraavana päivänäkään vaikka rakastaa.

Vähitellen koko ajan onneksi helpottaa kun kasvaa, mutta toivon kovin että aikuisena osaa käyttää älyään ja tahtoaan vaikka yrittäjänä sen sijaan että päätyisi ongelmiin. Ja ei, en ole vielä keksinyt kaikkia vastauksia muita kun sen valitse taistelusi tosi tarkoin!

Ei minusta tuossa tarvitse sitten sen kummemmin enää rangaista lisää. Jos lapsi on valmis kärsimään itse epämukavuudesta eikä hänen toiminnastaan ole sen kummemmin haittaa kellekään niin olkoon ilman ruokaa. Välillä näiden voimakastahtoisten lasten vanhemmat tekevät ihan turhaan ongelman siitä että lapsi tekee tahtonsa mukaan. Kannattaa valita taistelunsa kuten sanotaan eikä juuttua jokaiseen pikkutapaukseen. Silloin lapsikin tajuaa että nyt aikuinen on oikeasti tosissaan kun johonkin puututaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä mietitä tuollaista. Lapsi voi luottaa vanhempaansa ja siihen, että vanhemman sana pitää. Jos kerron, että nyt lähdetään viemään pakettia postiin, niin sitten mennään, en kesken matkan keksi, että eikun leikkipuistoonhan minä haluan. Paketin vieminen on tärkeä juttu, 3v saa luvan kantaa sitä, joten ei hän visko pipoaan vessanpyttyyn, minähän tarvitsen häntä avukseni!

Me emme siis ole tekemässä mitään pikaista juttua, meillä on yhteinen asia toimitettavana!

Lapsi ei halua olla syömässä, joten lautanen pois ja lapselle todetaan, että se on sitten kiitos ruuasta. Meillä lapset tosin tietävät, että seuraavan kerran yhtään mitään on tarjolla vasta parin tunnin kuluttua, joten ihan turha kiukuta seuraavaksi, luotettava vanhempi toteaa, että äsken oli ruoka-aika, seuraavaksi on välipala, sinun tulee nyt jaksaa odottaa.

Ei rangaistuksia, sillä tekee elämänsä vain hankalaksi. Sen sijaan vanhempana pidetään kiinni siitä,  mitä on tullut sanottua ja jokaisena päivävä osoitetaan lapselle, miten tärkeä hän on koko perheen hyvinvoinnille, miten tarpeellinen hän on.

Nämä on ihan hyviä neuvoja mutta mitäs sitten kun se lapsi viskaa paketin hankeen ja heittäytyy äksäksi maahan tai joku muu skenaario? Eli mitä teet silloin kun lapsi ei tottelekaan? Jokainen uhmaikäinen uhmaa joskus

Jos lapsi tietää, että hän on tarpeellinen kantaessaan sitä pakettia, niin miksi hän viskoisi sen hankeen? Ihan oikeasti - jokainen meistä haluaa, että häntä tarvitaan ja kuin näin on, ei helposti ryhdy kiukkuamaan. Toki uhmaikäinen on eksyksissä itsensä kanssa ajoittain, mutta sekin on ennakoitavissa, jos osaa "lukea" lastaan eikä siitä pidä lasta rangaista.

Totteleminen on minusta outo sana, kun kyseessä on se, että meidän tulee yhdessä tehdä jotain. Jos haluaa lapsensa olevan kuin koira, niin noudattaa koirankasvatuksen sääntöjä. Ne ovat muuten varsin toimivia moneen tilenteeseen etenkin siksi, että niiden avulla tehdään selväksi syyt ja seuraukset. Lapsellekin opetetaan, miten toimitaan oikein, ei ainoastaan kielletä väärää. Jos oikein tekeminen on tottelemista, niin mallioppiminen on toimiva tapa.

Kauniita ajatuksia, mutta aika kaukana todellisuudesta osan lapsista kohdalla. Et selvästi ole tavannut todella voimakastahtoista tai temperamentiltaan tulista lasta. Arvaan tosin, että vastaat tähän, että olet tavannut, koska koet tietäväsi kaiken. Osa meistä vanhemmista vaan elää vähän eri todellisuuden kanssa kuin sinä, eikä nuo kauniit ajatuksesi toimi, vaikka äiti olisi ammattikasvattaja ja todella yrittäisi parhaansa.

Kuten aloituksesta voi lukea, ei se pakottaminenkaan toimi. Se, että kaikesta tehdään taistelu tai lasta motivoidaan rangaistuksin ei vähennä lapsen uhmaa. Päinvastoin. Lapselle ei myöskään kehity mitään sisäistä motivaatiota toimia toivotusti.

Se rangaistusorientoituneissa vanhemmissa on vikana. He hokevat kaikkialla, että meidän lapsi on niin kovapäinen, että tarvitsee kovia keinoja.

Nämä vanhemmat ei tajua itse eskaloivansa pienetkin ongelmat isoiksi omalla toiminnallaan.

No minä en ainakaan pidä lastani kovapäisenä vaan hän on herkkä. Tiedän kokemuksesta, että hänelle ei kovat keinot toimi vaan pehmeämmät toimii paremmin. En ole rangaistusorientoitunut vaan minusta kasvattaminen perustuu ohjaamiselle ja kehuille ja positiiviselle vahvistamiselle. Mutta lapsen pitää myös oppia, että ei-toivotulla käytöksellä on seurauksensa.

Toistan vielä, että tämä aloitus koskee sitä, että millaisia tilanteeseen liittyviä seuraamuksia voisi olla. Tämä aloitus nimenomaan ei koske jotain sellaisia rangaistuksia kuin että perutaan karkkipäivä.

Ap

No, noihin tilanteisiin joissa lapsi pöljäilemällä hakee huomiota, ei voi liittää seuraamusta. Siinä on suora vastaus.

Huomionhakuisuus on niin luontaista ja sisäsyntyistä toimintaa varsinkin pienelle viisivuotiaalle lapselle. Nehän oikein janoaa sitä, ja se on tiedostamatonta. Ei siitä oikein voi rangaista, että haluaa paistatella äidin huomiossa. Lapsen keinot vaan on väärät. 

Ehdotan edelleen sitä, että lapsi saa ekstrahuomion 15 min päivässä, kivaa tekemistä vanhemman kanssa, aina tiettyyn aikaan? :)  Näet tuloksia jo alle viikossa.

t. 32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.

Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.

Vinkkejä tähän?

Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.

Ap

Olen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.

Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.

Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)

Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.

Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.

Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.

Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.

En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.

Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.

En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.

Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.

(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)

Ei se silloin ole mitään makaroonilaatikkoa vaan uunissa lämmitettyä makaroonia ja jauhenlihaa.

Joo ei olekkaan sellainen kuin perinteinen makaronilaatikko. Kutsun sillä nimellä sitä silti. Selitin lisäksi aika tarkasti mitä siihen tulee. Miksi silti luulet että siihen tulee vain makaronia ja lihaa? Siihen tulee paljon muutakin kuten kasviksia sesongin ja pakastimen tilanteen mukaan.

Tuo ei selitä sitä mikset voisi jättää vähän makaronia ja jauhelihaa laittamatta siihen vuokaan ja säästää sen sille lapselle joka ei laatikkoa halua syödä.

Meinaatko että tuo yksi lapsi ei sitten söisi aterialla kasviksia joita muut syövät laatikon seassa? Vai meinaatko että alkaisin vielä höyryttää niitä tälle yhdelle lapselle erikseen?

Suurin syy on kuitenkin periaate siitä että olemme perhe ja syömme yhdessä samaa ruokaa. Nirsoilulla ei saa erityiskohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.

Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.

Vinkkejä tähän?

Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.

Ap

Olen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.

Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.

Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)

Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.

Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.

Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.

Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.

En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.

Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.

En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.

Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.

(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)

Miten lisää työtäsi että et laita kaikkea makaronia ja jauhenlihaan siihen uuniin menevään laatikkoon vaan säästät tälle yhdelle lapselle vähän niitä erikseen?

Siten että siihen tulee muutakin kuin makaronia ja jauhelihaa. Korvaan ison osan makaronista kasviksilla, osan suoraan pakastimesta heitän sekaan.

En halua lähteä siihen että lapset saavat täysin omien mieltymystensä mukaan ruuan. Todennäköisesti tekisin karhun palveluksen ja lapseni vaatisi joskus tulevaisuudessakin valikoida omaa ruokaansa. Tasapuolisuuden vuoksi joutuisin tekemään tämän saman kaikille lapsilleni jos hekin sitä sitten pyytäisivät.

Edelleenkään kyse ei ole siitä että ne pitäisi lapsen mielestä olla erikseen. Makaroni on lapselle nou vaikka spaghetti meneekin.

Niin, siihen laatikkoon tulee. Sinulla on kuitenkin valmiina se jauheliha ja makarooni jo ennen kuin laitat ne vuokaan. Ei sinun tarvitse niitä ihan kaikkia sinne laittaa vaan voit säästää osan erikseen.

Ja nyt myös huomaa hyvin että teet monista asioista ongelmia ja periaatekysymyksiä. Pitää priorisoida tavoitteensa. Jos suurin tavoitteesi on että lapsi syö niin silloin sen pitää näkyä myös toteutuksessa. Eli siinä että ruoka on pääosin lapselle maistuvaa. Jos taas priorisoit sen että lapsi syö juuri sitä mitä sinä haluat niin voi olla että joudut tinkimään siitä syökö hän ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.

Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.

Vinkkejä tähän?

Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.

Ap

Olen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.

Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.

Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)

Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.

Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.

Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.

Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.

En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.

Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.

En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.

Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.

(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)

Ei se silloin ole mitään makaroonilaatikkoa vaan uunissa lämmitettyä makaroonia ja jauhenlihaa.

Joo ei olekkaan sellainen kuin perinteinen makaronilaatikko. Kutsun sillä nimellä sitä silti. Selitin lisäksi aika tarkasti mitä siihen tulee. Miksi silti luulet että siihen tulee vain makaronia ja lihaa? Siihen tulee paljon muutakin kuten kasviksia sesongin ja pakastimen tilanteen mukaan.

Tuo ei selitä sitä mikset voisi jättää vähän makaronia ja jauhelihaa laittamatta siihen vuokaan ja säästää sen sille lapselle joka ei laatikkoa halua syödä.

Meinaatko että tuo yksi lapsi ei sitten söisi aterialla kasviksia joita muut syövät laatikon seassa? Vai meinaatko että alkaisin vielä höyryttää niitä tälle yhdelle lapselle erikseen?

Suurin syy on kuitenkin periaate siitä että olemme perhe ja syömme yhdessä samaa ruokaa. Nirsoilulla ei saa erityiskohtelua.

Saa se olla periaate mutta jos se sama ruoka ei lapselle kerta kaikkiaan uppoa niin silloin sinun pitää hyväksyä myös se. Kuten jo tässäkin on sanottu, lapsi ei tunnu kärsivän itse nälästä ja juo kyllä maitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.

Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.

Vinkkejä tähän?

Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.

Ap

Olen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.

Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.

Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)

Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.

Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.

Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.

Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.

En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.

Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.

En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.

Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.

(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)

Ei se silloin ole mitään makaroonilaatikkoa vaan uunissa lämmitettyä makaroonia ja jauhenlihaa.

Joo ei olekkaan sellainen kuin perinteinen makaronilaatikko. Kutsun sillä nimellä sitä silti. Selitin lisäksi aika tarkasti mitä siihen tulee. Miksi silti luulet että siihen tulee vain makaronia ja lihaa? Siihen tulee paljon muutakin kuten kasviksia sesongin ja pakastimen tilanteen mukaan.

Tuo ei selitä sitä mikset voisi jättää vähän makaronia ja jauhelihaa laittamatta siihen vuokaan ja säästää sen sille lapselle joka ei laatikkoa halua syödä.

Meinaatko että tuo yksi lapsi ei sitten söisi aterialla kasviksia joita muut syövät laatikon seassa? Vai meinaatko että alkaisin vielä höyryttää niitä tälle yhdelle lapselle erikseen?

Suurin syy on kuitenkin periaate siitä että olemme perhe ja syömme yhdessä samaa ruokaa. Nirsoilulla ei saa erityiskohtelua.

Saa se olla periaate mutta jos se sama ruoka ei lapselle kerta kaikkiaan uppoa niin silloin sinun pitää hyväksyä myös se. Kuten jo tässäkin on sanottu, lapsi ei tunnu kärsivän itse nälästä ja juo kyllä maitoa.

Sivusta huutelen, että eikös se ollut AP:n lapsi, joka juo maitoa. Tuo makaronilaatikon tekijä, joka on tuossa kommenttiketjussa ei ole AP.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.

Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.

Vinkkejä tähän?

Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.

Ap

Olen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.

Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.

Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)

Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.

Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.

Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.

Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.

En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.

Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.

En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.

Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.

(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)

Ei se silloin ole mitään makaroonilaatikkoa vaan uunissa lämmitettyä makaroonia ja jauhenlihaa.

Joo ei olekkaan sellainen kuin perinteinen makaronilaatikko. Kutsun sillä nimellä sitä silti. Selitin lisäksi aika tarkasti mitä siihen tulee. Miksi silti luulet että siihen tulee vain makaronia ja lihaa? Siihen tulee paljon muutakin kuten kasviksia sesongin ja pakastimen tilanteen mukaan.

Tuo ei selitä sitä mikset voisi jättää vähän makaronia ja jauhelihaa laittamatta siihen vuokaan ja säästää sen sille lapselle joka ei laatikkoa halua syödä.

Meinaatko että tuo yksi lapsi ei sitten söisi aterialla kasviksia joita muut syövät laatikon seassa? Vai meinaatko että alkaisin vielä höyryttää niitä tälle yhdelle lapselle erikseen?

Suurin syy on kuitenkin periaate siitä että olemme perhe ja syömme yhdessä samaa ruokaa. Nirsoilulla ei saa erityiskohtelua.

Saa se olla periaate mutta jos se sama ruoka ei lapselle kerta kaikkiaan uppoa niin silloin sinun pitää hyväksyä myös se. Kuten jo tässäkin on sanottu, lapsi ei tunnu kärsivän itse nälästä ja juo kyllä maitoa.

Mun lapsi ei juo maitoa. En ole ap.

Olen toinen joka kaipaili vinkkejä siihen miten toimia kun lapsi ei syö sitä ruokaa jos ei ole lemppria. Täällä neuvottiin että sitten on syömättä välipalaan asti. Mutta lapselleni se on juuri se mitä hän haluaa. Ei tarvitse syödä mutta saa parin tunnin päästä välipalaa joka on hänelle herkku (oli se sitten puuro, jogurttia, marjoja, hedelmä, kasvistikkuja, leipää..)

Sitten alettiin jankkaamaan miksi en tee lapselle aina tätä lemppariruokaa. Onko joku täällä ihan oikeasti sitä mieltä että yhdelle joka päivä spaghettia ja jauheliha-kasviskastiketta tai pinaattikeittoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.

Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.

Vinkkejä tähän?

Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.

Ap

Olen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.

Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.

Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)

Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.

Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.

Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.

Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.

En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.

Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.

En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.

Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.

(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)

Miten lisää työtäsi että et laita kaikkea makaronia ja jauhenlihaan siihen uuniin menevään laatikkoon vaan säästät tälle yhdelle lapselle vähän niitä erikseen?

Siten että siihen tulee muutakin kuin makaronia ja jauhelihaa. Korvaan ison osan makaronista kasviksilla, osan suoraan pakastimesta heitän sekaan.

En halua lähteä siihen että lapset saavat täysin omien mieltymystensä mukaan ruuan. Todennäköisesti tekisin karhun palveluksen ja lapseni vaatisi joskus tulevaisuudessakin valikoida omaa ruokaansa. Tasapuolisuuden vuoksi joutuisin tekemään tämän saman kaikille lapsilleni jos hekin sitä sitten pyytäisivät.

Edelleenkään kyse ei ole siitä että ne pitäisi lapsen mielestä olla erikseen. Makaroni on lapselle nou vaikka spaghetti meneekin.

Niin, siihen laatikkoon tulee. Sinulla on kuitenkin valmiina se jauheliha ja makarooni jo ennen kuin laitat ne vuokaan. Ei sinun tarvitse niitä ihan kaikkia sinne laittaa vaan voit säästää osan erikseen.

Ja nyt myös huomaa hyvin että teet monista asioista ongelmia ja periaatekysymyksiä. Pitää priorisoida tavoitteensa. Jos suurin tavoitteesi on että lapsi syö niin silloin sen pitää näkyä myös toteutuksessa. Eli siinä että ruoka on pääosin lapselle maistuvaa. Jos taas priorisoit sen että lapsi syö juuri sitä mitä sinä haluat niin voi olla että joudut tinkimään siitä syökö hän ollenkaan.

Pitäisi muistaa valita ne taistelunsa ja miettiä, mikä on se tavoite mitä halutaan. Jos haluat, että lapsi syö, niin silloin joudut joustamaan siinä mitä ruokaa laitat. Jos taas tavoitteena on, että teet vain yhden ruuan, niin sinun pitää hyväksyä, että se ei ehkä maistu kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.

Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.

Vinkkejä tähän?

Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.

Ap

Olen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.

Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.

Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)

Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.

Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.

Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.

Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.

En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.

Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.

En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.

Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.

(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)

Ei se silloin ole mitään makaroonilaatikkoa vaan uunissa lämmitettyä makaroonia ja jauhenlihaa.

Joo ei olekkaan sellainen kuin perinteinen makaronilaatikko. Kutsun sillä nimellä sitä silti. Selitin lisäksi aika tarkasti mitä siihen tulee. Miksi silti luulet että siihen tulee vain makaronia ja lihaa? Siihen tulee paljon muutakin kuten kasviksia sesongin ja pakastimen tilanteen mukaan.

Tuo ei selitä sitä mikset voisi jättää vähän makaronia ja jauhelihaa laittamatta siihen vuokaan ja säästää sen sille lapselle joka ei laatikkoa halua syödä.

Meinaatko että tuo yksi lapsi ei sitten söisi aterialla kasviksia joita muut syövät laatikon seassa? Vai meinaatko että alkaisin vielä höyryttää niitä tälle yhdelle lapselle erikseen?

Suurin syy on kuitenkin periaate siitä että olemme perhe ja syömme yhdessä samaa ruokaa. Nirsoilulla ei saa erityiskohtelua.

Saa se olla periaate mutta jos se sama ruoka ei lapselle kerta kaikkiaan uppoa niin silloin sinun pitää hyväksyä myös se. Kuten jo tässäkin on sanottu, lapsi ei tunnu kärsivän itse nälästä ja juo kyllä maitoa.

Mun lapsi ei juo maitoa. En ole ap.

Olen toinen joka kaipaili vinkkejä siihen miten toimia kun lapsi ei syö sitä ruokaa jos ei ole lemppria. Täällä neuvottiin että sitten on syömättä välipalaan asti. Mutta lapselleni se on juuri se mitä hän haluaa. Ei tarvitse syödä mutta saa parin tunnin päästä välipalaa joka on hänelle herkku (oli se sitten puuro, jogurttia, marjoja, hedelmä, kasvistikkuja, leipää..)

Sitten alettiin jankkaamaan miksi en tee lapselle aina tätä lemppariruokaa. Onko joku täällä ihan oikeasti sitä mieltä että yhdelle joka päivä spaghettia ja jauheliha-kasviskastiketta tai pinaattikeittoa?

No sitten ei enää herkkuvälipaloja vaan jotain ihan normaalia ruokaa joka on aikaisemmalta aterialta lämmitettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.

Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.

Vinkkejä tähän?

Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.

Ap

Olen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.

Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.

Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)

Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.

Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.

Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.

Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.

En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.

Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.

En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.

Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.

(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)

Ei se silloin ole mitään makaroonilaatikkoa vaan uunissa lämmitettyä makaroonia ja jauhenlihaa.

Joo ei olekkaan sellainen kuin perinteinen makaronilaatikko. Kutsun sillä nimellä sitä silti. Selitin lisäksi aika tarkasti mitä siihen tulee. Miksi silti luulet että siihen tulee vain makaronia ja lihaa? Siihen tulee paljon muutakin kuten kasviksia sesongin ja pakastimen tilanteen mukaan.

Tuo ei selitä sitä mikset voisi jättää vähän makaronia ja jauhelihaa laittamatta siihen vuokaan ja säästää sen sille lapselle joka ei laatikkoa halua syödä.

Meinaatko että tuo yksi lapsi ei sitten söisi aterialla kasviksia joita muut syövät laatikon seassa? Vai meinaatko että alkaisin vielä höyryttää niitä tälle yhdelle lapselle erikseen?

Suurin syy on kuitenkin periaate siitä että olemme perhe ja syömme yhdessä samaa ruokaa. Nirsoilulla ei saa erityiskohtelua.

Saa se olla periaate mutta jos se sama ruoka ei lapselle kerta kaikkiaan uppoa niin silloin sinun pitää hyväksyä myös se. Kuten jo tässäkin on sanottu, lapsi ei tunnu kärsivän itse nälästä ja juo kyllä maitoa.

Mun lapsi ei juo maitoa. En ole ap.

Olen toinen joka kaipaili vinkkejä siihen miten toimia kun lapsi ei syö sitä ruokaa jos ei ole lemppria. Täällä neuvottiin että sitten on syömättä välipalaan asti. Mutta lapselleni se on juuri se mitä hän haluaa. Ei tarvitse syödä mutta saa parin tunnin päästä välipalaa joka on hänelle herkku (oli se sitten puuro, jogurttia, marjoja, hedelmä, kasvistikkuja, leipää..)

Sitten alettiin jankkaamaan miksi en tee lapselle aina tätä lemppariruokaa. Onko joku täällä ihan oikeasti sitä mieltä että yhdelle joka päivä spaghettia ja jauheliha-kasviskastiketta tai pinaattikeittoa?

Jos se on ihan oikeasti se ainoa joka mene niin kyllä. Moni pahasti allerginenkin lapsi kasvaa vuosia varsin niukalla ruokavalikoimalla.

Ja ei lapseni söisi jos lautasella on pelkkää makaronia ja jauhelihaa. Koska haluaa nimenomaan spaghettia ja jauhelihakastiketta (kasviksilla).

Jotkut tuntuu peilaavan nyt kaikkea omaan kokemukseensa.

T spaghettimutsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.

Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.

Vinkkejä tähän?

Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.

Ap

Olen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.

Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.

Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)

Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.

Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.

Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.

Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.

En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.

Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.

En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.

Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.

(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)

Ei se silloin ole mitään makaroonilaatikkoa vaan uunissa lämmitettyä makaroonia ja jauhenlihaa.

Joo ei olekkaan sellainen kuin perinteinen makaronilaatikko. Kutsun sillä nimellä sitä silti. Selitin lisäksi aika tarkasti mitä siihen tulee. Miksi silti luulet että siihen tulee vain makaronia ja lihaa? Siihen tulee paljon muutakin kuten kasviksia sesongin ja pakastimen tilanteen mukaan.

Tuo ei selitä sitä mikset voisi jättää vähän makaronia ja jauhelihaa laittamatta siihen vuokaan ja säästää sen sille lapselle joka ei laatikkoa halua syödä.

Meinaatko että tuo yksi lapsi ei sitten söisi aterialla kasviksia joita muut syövät laatikon seassa? Vai meinaatko että alkaisin vielä höyryttää niitä tälle yhdelle lapselle erikseen?

Suurin syy on kuitenkin periaate siitä että olemme perhe ja syömme yhdessä samaa ruokaa. Nirsoilulla ei saa erityiskohtelua.

Saa se olla periaate mutta jos se sama ruoka ei lapselle kerta kaikkiaan uppoa niin silloin sinun pitää hyväksyä myös se. Kuten jo tässäkin on sanottu, lapsi ei tunnu kärsivän itse nälästä ja juo kyllä maitoa.

Mun lapsi ei juo maitoa. En ole ap.

Olen toinen joka kaipaili vinkkejä siihen miten toimia kun lapsi ei syö sitä ruokaa jos ei ole lemppria. Täällä neuvottiin että sitten on syömättä välipalaan asti. Mutta lapselleni se on juuri se mitä hän haluaa. Ei tarvitse syödä mutta saa parin tunnin päästä välipalaa joka on hänelle herkku (oli se sitten puuro, jogurttia, marjoja, hedelmä, kasvistikkuja, leipää..)

Sitten alettiin jankkaamaan miksi en tee lapselle aina tätä lemppariruokaa. Onko joku täällä ihan oikeasti sitä mieltä että yhdelle joka päivä spaghettia ja jauheliha-kasviskastiketta tai pinaattikeittoa?

No sitten ei enää herkkuvälipaloja vaan jotain ihan normaalia ruokaa joka on aikaisemmalta aterialta lämmitettyä.

No näin olenkin tehnyt. Siihen joku vaan sanoi että se on väärin koska välipalat kuuluu suosituksiin. Ja ne meidän välipalat EI ole herkkutasoa. Lapseni ei ole juurikaan saanut oikeita herkkuja pienenä (nykyään saa) ja siksi varmaan tykkää niistä välipaloista niin paljon. Siitä olen iloinen että herkuttelee terveellisesti 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kaikissa noissa yllä kuvatuissa tilanteissa otan lapsen siihen syliin/kasvotusten, ja kerron tiukasti miksi tuollainen käytös ei sovi. Ja että lähtiessä nyt vaan puetaan jne. Ei ole tullut edes mieleen jaella jotain rangaistuksia. Jos lapsi ei halua istua pöydässä niin ei ole pakko, parempihan se on poistua omiin hommiinsa kuin häiritä muita. Usein ihan vaan vedän sen tuolin kauemmas pöydästä jos alkaa potkiminen, aika nopeasti se lapsi yleensä sitten kuitenkin haluaa syödä. Jos ei halua pukea niin otan syliin ja puen, no en tietysti väkisin vaan sitten ei auta kuin odottaa että tilanne rauhoittuu jos ihan yli menee (kuopuksella oli taipumus saada semmoisia itkupotkuraivari-kilareita, joihin ei auta kuin aika). Oletan siis että tää lapsi on joku ihan pieni kun tilanteet on tuommoisia.

Tietenkin olen ensin toiminut noin. Kieltänyt, selittänyt miksi ei saa. Sitten kieltänyt tiukemmin jne. Kuten kuvaat. Teillä se toimi, meillä ei. Ja koska jos olen jonkun asian lukuisia kertoja jo kieltänyt, niin pakkohan on alkaa miettiä seuraamuksia kun pelkät kiellot ei tehoa. Ap

Miksi et anna sen lapsen poistua pöydästä? Tähän et ole vastannut.

Koska se ei sitten syö ja on nälässä eikä syö vaikka on nälässä. Lapsen painon suhteen on ollut huolta, ollaan oltu alipainon takia neuvolan tiiviimmässä seurannassakin jossain vaiheessa. Ja siellä sanottu, että tarvitsee enemmän ravintoa. Nälkä ei kasvata tätä lasta syömään enemmän tai paremmin tai seuraavalla aterialla. Nälkä ei haittaa häntä itseään. Mutta hänen kasvua ja kehitystä syömättä jättäminen haittaa. Ap

Pakottaminen ei edelleenkään ole ratkaisu syömisongelmiin. Päinvastoin se aiheuttaa vastareaktion lapsessa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto vaan rento ja miellyttävä hetki.

Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon. Ateriaan kuuluu eri osia kuten salaattia, pääruoka ja lisuke. Lapsi saa valita vaikka mieleisensä lisukkeen.

Voin vakuuttaa, ettei yksikään ravitsemusterapeutti suosittele lapsen istuttamista pakolla ruuan ääressä. Se on todennäköisesti ongelmienne syy eikä seuraus.

Kun hän on ihan yksivuotiaasta saakka osallistunut ruoanlaittoon ja leipomiseen. Ei sillä ole ollut vaikutusta. Enkä istuta häntä pakolla ruoan ääressä vaan yritän kasvattaa siihen, että ruoka-aikana istutaan jonkin aikaa yhdessä pöydässä vaikka keskustelemassa jostain mukavasta (ja toiveenani on, että siinä samalla vaikka vahingossa menisi vähän ruokaa suuhunkin).

Ap

Miksi et sitten keskustele mukavista vaan teet ruokailutilanteesta kieltojankkauksen? 

Noniin, ymmärtäkää taas aivan väärin. Tietenkin keskustelen mukavista. Mutta jos lapsi potkii, on pakko kieltää. Ja jos kiellot ei tehoa pitäisi keksiä joku seuraamus. Ap

Valitse taistelusi ja ennakoi. Jos tiedossa on potkimista, ehkä niitä tilanteita voi vaan yrittää välttää. Jos ei jaksa istua niin ei jaksa. Lupaa nopeasta maistamisesta / ruokailusta palkinnoksi pöydästä poistuminen. Päiväkodissakaan ei istuteta syömässä. Saa lähteä kun on valmis. 

Meillä aloitettiin vaatimaan istumaan yhtä kauan kuin muut ruokailijat, vasta noin 10-11 vuotiaina. Siihen asti saivat lähteä pöydästä just silloin kun olivat valmiit. Aivan turhaa taistelua vaatia istumaan jos siihen ei ole paukkuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.

Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.

Vinkkejä tähän?

Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.

Ap

Olen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.

Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.

Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)

Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.

Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.

Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.

Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.

En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.

Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.

En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.

Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.

(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)

Ei se silloin ole mitään makaroonilaatikkoa vaan uunissa lämmitettyä makaroonia ja jauhenlihaa.

Joo ei olekkaan sellainen kuin perinteinen makaronilaatikko. Kutsun sillä nimellä sitä silti. Selitin lisäksi aika tarkasti mitä siihen tulee. Miksi silti luulet että siihen tulee vain makaronia ja lihaa? Siihen tulee paljon muutakin kuten kasviksia sesongin ja pakastimen tilanteen mukaan.

Tuo ei selitä sitä mikset voisi jättää vähän makaronia ja jauhelihaa laittamatta siihen vuokaan ja säästää sen sille lapselle joka ei laatikkoa halua syödä.

Meinaatko että tuo yksi lapsi ei sitten söisi aterialla kasviksia joita muut syövät laatikon seassa? Vai meinaatko että alkaisin vielä höyryttää niitä tälle yhdelle lapselle erikseen?

Suurin syy on kuitenkin periaate siitä että olemme perhe ja syömme yhdessä samaa ruokaa. Nirsoilulla ei saa erityiskohtelua.

Saa se olla periaate mutta jos se sama ruoka ei lapselle kerta kaikkiaan uppoa niin silloin sinun pitää hyväksyä myös se. Kuten jo tässäkin on sanottu, lapsi ei tunnu kärsivän itse nälästä ja juo kyllä maitoa.

Mun lapsi ei juo maitoa. En ole ap.

Olen toinen joka kaipaili vinkkejä siihen miten toimia kun lapsi ei syö sitä ruokaa jos ei ole lemppria. Täällä neuvottiin että sitten on syömättä välipalaan asti. Mutta lapselleni se on juuri se mitä hän haluaa. Ei tarvitse syödä mutta saa parin tunnin päästä välipalaa joka on hänelle herkku (oli se sitten puuro, jogurttia, marjoja, hedelmä, kasvistikkuja, leipää..)

Sitten alettiin jankkaamaan miksi en tee lapselle aina tätä lemppariruokaa. Onko joku täällä ihan oikeasti sitä mieltä että yhdelle joka päivä spaghettia ja jauheliha-kasviskastiketta tai pinaattikeittoa?

No sitten ei enää herkkuvälipaloja vaan jotain ihan normaalia ruokaa joka on aikaisemmalta aterialta lämmitettyä.

No näin olenkin tehnyt. Siihen joku vaan sanoi että se on väärin koska välipalat kuuluu suosituksiin. Ja ne meidän välipalat EI ole herkkutasoa. Lapseni ei ole juurikaan saanut oikeita herkkuja pienenä (nykyään saa) ja siksi varmaan tykkää niistä välipaloista niin paljon. Siitä olen iloinen että herkuttelee terveellisesti 😊

Niin, välipalan syöminen kuuluu suosituksiin, ei se että sen pitää olla juuri jotain niistä asiosta joita sinä nyt välipalaksi syötät. Välipala voi olla pieni määrä normaalia ruokaakin jos se on jäänyt edellisellä aterialla syömättä.

Hymiöviesti oli siis minun. Mitä mieltä muut on siitä että käy ns. kauppaa lapsen kanssa kuten kerroinkin. Eli ota viisi haarukallista ja syö parsakaali niin olen tyytyväinen. Ja jos ei onnistu niin sama ateria uudestaan välipalalla. Tilanne on aina positiivinen ja olen kannustava. Ja jos ei millään pääse laittamaani tavoitteeseen niin joustan jos näen että on kuitenkin yrittänyt.

T spaghettimutsi

Jo on taas väännetty rakettitieteeksi lasten kasvatus. Mitenkähän sekaisin nuo kersat ovat  kun aikuistuvat. Eivät voi ainakaan vanhempiaan kiitellä.

Vierailija kirjoitti:

Hymiöviesti oli siis minun. Mitä mieltä muut on siitä että käy ns. kauppaa lapsen kanssa kuten kerroinkin. Eli ota viisi haarukallista ja syö parsakaali niin olen tyytyväinen. Ja jos ei onnistu niin sama ateria uudestaan välipalalla. Tilanne on aina positiivinen ja olen kannustava. Ja jos ei millään pääse laittamaani tavoitteeseen niin joustan jos näen että on kuitenkin yrittänyt.

T spaghettimutsi

Meillä on todella nirso lapsi. Ja tehdään samoin kuin sinä. Se on ollut ainoa tapa saada lapsi syömään edes jotain muuta kuin leipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

potkii muita .. siiretään tuoli kauemmaksi ettei yllä potkimaan muita ja istuu siinä, pipo wc - toinen pipo ,

Eli jos lapsesi aivan tahallaan lähtöä estääkseen heittää pipon vessanpönttöön, niin siitä ei seuraa hänelle muuta kuin että otat vain toisen pipon esille ja annat sen puettavaksi? Entä jos heittää senkin vessanpönttöön? Tai muuhun vastaavaan?

Vähän järkeä tuohon nyt, ota pipo mukaan ja laita se päähän vasta ulkona.

En minäkään ole rankaissut lasta mitenkään. Seuraus on seuraus tapahtuneesta, se seuraa jos seuraa, ei sitä tarvitse mitenkään keksiä. Jos lapsi on ilkikurinen jatkuvasti, heittelee vaatteitaan, kaatelee tahallaan maitoja lattioille ja vahingoittaa mutia, niin siinä ei mikään muu kyllä auta kuin tiukka kuri, jossa lapselle ollaan vihaisia kun hän toimii ilkeästi ja se näytetään. 

Tuollainen lapsi hakee rajoja ja se raja voi olla aivan hyvin siinä että ruokailun jälkeen lapsen kanssa pidetään tiukka puhuttelu, ihan otetaan kädestä tiukasti kiinni, katsotaan silmiin, ja sanotaan että nyt tämä pelleily loppuu. Ääntä saa ja pitää korottaa niin että lapselle käy selväksi että moinen peli loppuu tässä ja nyt.

dfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut mitään tuollaisia seuraamuksia.

Ennakoimalla ja positiivisella vahvistamisella meillä on kasvatettu kolme lasta aikuisiksi.

Ja lukematon määrä koiria.

On sattunut helpot lapset.

Nuo joidenkin ihanneajatelmat, että postiivisella vahvistamisella kasvatetaan yksilö joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, heittää ruokalautasen tai lyö lähintä asiaa/ihmistä mikä sattuu lähellä olemaan.

Ja ei, ei se muutu vaikka miten pitkään sitä yrittää positiivisen kautta muuttaa. Joillakin yksilöillä mielenterveyden ongelmat alkaa näkyä jo muutaman vuoden iässä ja silloin ei tullaiset keinot toimi.

Tutkimusten mukaan mielenterveysongelmaisilla lapsilla on mielenterveysongelmaiset vanhemmat. Kun kasvuympäristö on sairas, sairastuu lapsikin. Siksi ns. normaaliperheen lapsia on helppo kasvattaa, mutta psyykkiset ongelmat aiheuttavat sen, että vanhemmat eivät näe omissa tavoissaan ja teoissaan mitään väärää, joten heillä on näitä voimakastahtoisia lapsia. Moni näistä lapsista pelastuisi, jos pääsisi sijaisperheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.

Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.

Vinkkejä tähän?

Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.

Ap

Olen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.

Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.

Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)

Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.

Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.

Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.

Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.

En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.

Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.

En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.

Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.

(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)

Ei se silloin ole mitään makaroonilaatikkoa vaan uunissa lämmitettyä makaroonia ja jauhenlihaa.

Joo ei olekkaan sellainen kuin perinteinen makaronilaatikko. Kutsun sillä nimellä sitä silti. Selitin lisäksi aika tarkasti mitä siihen tulee. Miksi silti luulet että siihen tulee vain makaronia ja lihaa? Siihen tulee paljon muutakin kuten kasviksia sesongin ja pakastimen tilanteen mukaan.

Tuo ei selitä sitä mikset voisi jättää vähän makaronia ja jauhelihaa laittamatta siihen vuokaan ja säästää sen sille lapselle joka ei laatikkoa halua syödä.

Meinaatko että tuo yksi lapsi ei sitten söisi aterialla kasviksia joita muut syövät laatikon seassa? Vai meinaatko että alkaisin vielä höyryttää niitä tälle yhdelle lapselle erikseen?

Suurin syy on kuitenkin periaate siitä että olemme perhe ja syömme yhdessä samaa ruokaa. Nirsoilulla ei saa erityiskohtelua.

Saa se olla periaate mutta jos se sama ruoka ei lapselle kerta kaikkiaan uppoa niin silloin sinun pitää hyväksyä myös se. Kuten jo tässäkin on sanottu, lapsi ei tunnu kärsivän itse nälästä ja juo kyllä maitoa.

Mun lapsi ei juo maitoa. En ole ap.

Olen toinen joka kaipaili vinkkejä siihen miten toimia kun lapsi ei syö sitä ruokaa jos ei ole lemppria. Täällä neuvottiin että sitten on syömättä välipalaan asti. Mutta lapselleni se on juuri se mitä hän haluaa. Ei tarvitse syödä mutta saa parin tunnin päästä välipalaa joka on hänelle herkku (oli se sitten puuro, jogurttia, marjoja, hedelmä, kasvistikkuja, leipää..)

Sitten alettiin jankkaamaan miksi en tee lapselle aina tätä lemppariruokaa. Onko joku täällä ihan oikeasti sitä mieltä että yhdelle joka päivä spaghettia ja jauheliha-kasviskastiketta tai pinaattikeittoa?

Joo no miksi ei. Vitamiinit purkista sitten. Se on ollut ennen vanhaankin että aina on jonkun lapsi, joka ei vaan syö. Oma tätini esimerkiksi, syntynyt 1950, kasvoi ensimmäiset neljä vuotta maidolla. Ei syönyt juuri mitään, mummu kertoi. 

Se on lopulta aivan turhaa tehdä ruokailusta taistelua. Aivan turhaa. On sellaisiakin, jotka ei siedä tiettyä rakennetta suussaan, tai ruoat ei saisi sekoittua. Ja ne on ihan todellisia tuntemuksia heille. Mikä siinä on ulkopuolinen sanomaan, että sinähän kyllä tämän lusikallisen nielet - vaikka toinen on yökkäämisen partaalla? 

Minä yritin olla liian autoritaarinen kun lapset oli pieniä. Olisi voinut ottaa löysemminkin. Vasta kun aika toi perspektiiviä, näkee ettei ne kaikki asiat nyt niin tärkeitä ollut, että olisi tarvinnut vääntää. 

Jotkut osaa sen, että ottaa rennommin. Mutta se on vaikeaa, kun enemmän me nykyajan vanhemmat kuullaan sitä, että ei pidetä kuria, ollaan liian lepsuja, ei vaadita mitään.

Niin otapa siinä sitten vielä rennommin, kun luulee tekevänsä vielä enemmän väärin!