Lue keskustelun säännöt.
Miten te oikein keksitte lapselle aina tilannesidonnaisen seuraamuksen (rangaistuksen)
26.01.2023 |
Kaikissa kasvatusneuvoissa sanotaan, etenkin nykyään, että jos lapsi toimii väärin, niin siitä seuraava seuraamus (rangaistus) täytyy liittyä juuri siihen tilanteeseen. Ei siis niin, että jos lapsi kaataa ihan tahallaan ja tarkoituksella maidon lattialle, niin häneltä perutaan karkkipäivä. Vaan niin, että joutuu pyyhkimään lattian eikä saa uutta maitoa sillä aterialla. Tämä esimerkkitilanne oli helppo, mutta sitten on paljon tilanteita, joissa ainakaan minä en millään keksi tilannesidonnaista seuraamusta. Olenko ainoa, jonka mielestä se on välillä mahdotonta. Laitan muutamia esimerkkejä.
Ollaan lähdössä ulos, koska minun pitää viedä paketti postiin ja tarkoitus on vain kipaista siellä postissa nopeasti, muuhun ei ole aikaa. Lähtiessä lapsi heittäytyy lattialle, ei suostu pukemaan eikä suostu että autan vaan juoksee karkuun ja heittää tarkoituksella pipon vessanpönttöön, että ei voitaisi lähteä.
Lapsi ei halua olla syömässä, koska ruokana on jokin muu kuin hänen lempiruoka. Sen vuoksi potkii muiden jalkoja pöydän alla. Pöydästä poistaminen ei olisi rangaistus vaan palkinto, koska hän ei halua olla siinä pöydässä eikä syömässä.
Soitan lyhyen puhelun pankkiin ja lapsi tulee tarkoituksella huutamaan viereeni häiritäkseen puhelua.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä mietitä tuollaista. Lapsi voi luottaa vanhempaansa ja siihen, että vanhemman sana pitää. Jos kerron, että nyt lähdetään viemään pakettia postiin, niin sitten mennään, en kesken matkan keksi, että eikun leikkipuistoonhan minä haluan. Paketin vieminen on tärkeä juttu, 3v saa luvan kantaa sitä, joten ei hän visko pipoaan vessanpyttyyn, minähän tarvitsen häntä avukseni!
Me emme siis ole tekemässä mitään pikaista juttua, meillä on yhteinen asia toimitettavana!
Lapsi ei halua olla syömässä, joten lautanen pois ja lapselle todetaan, että se on sitten kiitos ruuasta. Meillä lapset tosin tietävät, että seuraavan kerran yhtään mitään on tarjolla vasta parin tunnin kuluttua, joten ihan turha kiukuta seuraavaksi, luotettava vanhempi toteaa, että äsken oli ruoka-aika, seuraavaksi on välipala, sinun tulee nyt jaksaa odottaa.
Ei rangaistuksia, sillä tekee elämänsä vain hankalaksi. Sen sijaan vanhempana pidetään kiinni siitä, mitä on tullut sanottua ja jokaisena päivävä osoitetaan lapselle, miten tärkeä hän on koko perheen hyvinvoinnille, miten tarpeellinen hän on.
Nämä on ihan hyviä neuvoja mutta mitäs sitten kun se lapsi viskaa paketin hankeen ja heittäytyy äksäksi maahan tai joku muu skenaario? Eli mitä teet silloin kun lapsi ei tottelekaan? Jokainen uhmaikäinen uhmaa joskus
Jos lapsi tietää, että hän on tarpeellinen kantaessaan sitä pakettia, niin miksi hän viskoisi sen hankeen? Ihan oikeasti - jokainen meistä haluaa, että häntä tarvitaan ja kuin näin on, ei helposti ryhdy kiukkuamaan. Toki uhmaikäinen on eksyksissä itsensä kanssa ajoittain, mutta sekin on ennakoitavissa, jos osaa "lukea" lastaan eikä siitä pidä lasta rangaista.
Totteleminen on minusta outo sana, kun kyseessä on se, että meidän tulee yhdessä tehdä jotain. Jos haluaa lapsensa olevan kuin koira, niin noudattaa koirankasvatuksen sääntöjä. Ne ovat muuten varsin toimivia moneen tilenteeseen etenkin siksi, että niiden avulla tehdään selväksi syyt ja seuraukset. Lapsellekin opetetaan, miten toimitaan oikein, ei ainoastaan kielletä väärää. Jos oikein tekeminen on tottelemista, niin mallioppiminen on toimiva tapa.
Kauniita ajatuksia, mutta aika kaukana todellisuudesta osan lapsista kohdalla. Et selvästi ole tavannut todella voimakastahtoista tai temperamentiltaan tulista lasta. Arvaan tosin, että vastaat tähän, että olet tavannut, koska koet tietäväsi kaiken. Osa meistä vanhemmista vaan elää vähän eri todellisuuden kanssa kuin sinä, eikä nuo kauniit ajatuksesi toimi, vaikka äiti olisi ammattikasvattaja ja todella yrittäisi parhaansa.
Voimakastahtoisuus on hyvä suojakilpi sille, että oma vanhemmuus on hukassa. Lähes poikkeuksetta nämä "voimakastahtoiset" ovat vain huonosti kasvatettuja.
t. eri
No eivät ole. Mutta hyvä kasvattaja pärjää myös voimakastahtoisen lapsen kanssa eikä tee siitä voimakastahtoisuudesta mitään ongelmaa tai syytä olla kasvattamatta.
Sinulta jäi huomaamatta sitaatit sanan voimakastahtoinen ympärillä. Se tekee olennaisen eron.
Kyllä niitä oikeastikin voimakastahtoisia lapsia sattuu myös huonommille kasvattajille.
Juu, mutta se ei ollut kommenttini pointti. Pointti oli se, että moni huono kasvattaja keksii tekosyyksi sen, että lapsella on "voimakas tahto" sen sijaan, että ihan vain kasvattaisi sen lapsensa paremmin.
Koska kyse ei ole "kasvattamisesta" vaan lapsen kohtaamisesta, se huono kasvattaja kyllä ihan aidosti kokee lapsen voimakastahtoiseksi koska ei kykene siihen luontevaan vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Ja lapsen ja aikuisen tahdot joutuvat sitten jatkuvasti törmäyskurssille. En siis usko sitä tekosyyksi vaan ihan aidoksi kokemukseksi.
Hyödytöntä jatkaa, kun sinä puhut mustikasta ja minä mansikasta. Et ymmärrä siis pointtiani.
Sinä tässä sokea olet.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä mietitä tuollaista. Lapsi voi luottaa vanhempaansa ja siihen, että vanhemman sana pitää. Jos kerron, että nyt lähdetään viemään pakettia postiin, niin sitten mennään, en kesken matkan keksi, että eikun leikkipuistoonhan minä haluan. Paketin vieminen on tärkeä juttu, 3v saa luvan kantaa sitä, joten ei hän visko pipoaan vessanpyttyyn, minähän tarvitsen häntä avukseni!
Me emme siis ole tekemässä mitään pikaista juttua, meillä on yhteinen asia toimitettavana!
Lapsi ei halua olla syömässä, joten lautanen pois ja lapselle todetaan, että se on sitten kiitos ruuasta. Meillä lapset tosin tietävät, että seuraavan kerran yhtään mitään on tarjolla vasta parin tunnin kuluttua, joten ihan turha kiukuta seuraavaksi, luotettava vanhempi toteaa, että äsken oli ruoka-aika, seuraavaksi on välipala, sinun tulee nyt jaksaa odottaa.
Ei rangaistuksia, sillä tekee elämänsä vain hankalaksi. Sen sijaan vanhempana pidetään kiinni siitä, mitä on tullut sanottua ja jokaisena päivävä osoitetaan lapselle, miten tärkeä hän on koko perheen hyvinvoinnille, miten tarpeellinen hän on.
Nämä on ihan hyviä neuvoja mutta mitäs sitten kun se lapsi viskaa paketin hankeen ja heittäytyy äksäksi maahan tai joku muu skenaario? Eli mitä teet silloin kun lapsi ei tottelekaan? Jokainen uhmaikäinen uhmaa joskus
Jos lapsi tietää, että hän on tarpeellinen kantaessaan sitä pakettia, niin miksi hän viskoisi sen hankeen? Ihan oikeasti - jokainen meistä haluaa, että häntä tarvitaan ja kuin näin on, ei helposti ryhdy kiukkuamaan. Toki uhmaikäinen on eksyksissä itsensä kanssa ajoittain, mutta sekin on ennakoitavissa, jos osaa "lukea" lastaan eikä siitä pidä lasta rangaista.
Totteleminen on minusta outo sana, kun kyseessä on se, että meidän tulee yhdessä tehdä jotain. Jos haluaa lapsensa olevan kuin koira, niin noudattaa koirankasvatuksen sääntöjä. Ne ovat muuten varsin toimivia moneen tilenteeseen etenkin siksi, että niiden avulla tehdään selväksi syyt ja seuraukset. Lapsellekin opetetaan, miten toimitaan oikein, ei ainoastaan kielletä väärää. Jos oikein tekeminen on tottelemista, niin mallioppiminen on toimiva tapa.
Kauniita ajatuksia, mutta aika kaukana todellisuudesta osan lapsista kohdalla. Et selvästi ole tavannut todella voimakastahtoista tai temperamentiltaan tulista lasta. Arvaan tosin, että vastaat tähän, että olet tavannut, koska koet tietäväsi kaiken. Osa meistä vanhemmista vaan elää vähän eri todellisuuden kanssa kuin sinä, eikä nuo kauniit ajatuksesi toimi, vaikka äiti olisi ammattikasvattaja ja todella yrittäisi parhaansa.
Voimakastahtoisuus on hyvä suojakilpi sille, että oma vanhemmuus on hukassa. Lähes poikkeuksetta nämä "voimakastahtoiset" ovat vain huonosti kasvatettuja.
t. eri
No eivät ole. Mutta hyvä kasvattaja pärjää myös voimakastahtoisen lapsen kanssa eikä tee siitä voimakastahtoisuudesta mitään ongelmaa tai syytä olla kasvattamatta.
Sinulta jäi huomaamatta sitaatit sanan voimakastahtoinen ympärillä. Se tekee olennaisen eron.
Kyllä niitä oikeastikin voimakastahtoisia lapsia sattuu myös huonommille kasvattajille.
Juu, mutta se ei ollut kommenttini pointti. Pointti oli se, että moni huono kasvattaja keksii tekosyyksi sen, että lapsella on "voimakas tahto" sen sijaan, että ihan vain kasvattaisi sen lapsensa paremmin.
Koska kyse ei ole "kasvattamisesta" vaan lapsen kohtaamisesta, se huono kasvattaja kyllä ihan aidosti kokee lapsen voimakastahtoiseksi koska ei kykene siihen luontevaan vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Ja lapsen ja aikuisen tahdot joutuvat sitten jatkuvasti törmäyskurssille. En siis usko sitä tekosyyksi vaan ihan aidoksi kokemukseksi.
Hyödytöntä jatkaa, kun sinä puhut mustikasta ja minä mansikasta. Et ymmärrä siis pointtiani.
Ymmärrän pointtisi aivan hyvin. En vain usko että ihmiset mitenkään laajasti keksisivät jotain tekosyitä vaan että he itse ihan aidosti kokevat asioiden olevan jollain tavalla vaikka se ei välttämättä olisikaan totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.
Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.Vinkkejä tähän?
Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.
ApOlen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.
Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.
Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)
Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.
Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.
Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.
Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.
En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.
En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.
Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.
(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.
Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.Vinkkejä tähän?
Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.
ApOlen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.
Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.
Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)
Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.
Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.
Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.
Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.
En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.
En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.
Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.
(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)
Eli minäminäminä on tärkeämpi kuin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.
Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.Vinkkejä tähän?
Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.
ApOlen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.
Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.
Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)
Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.
Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.
Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.
Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.
En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.
En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.
Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.
(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)
Ei se silloin ole mitään makaroonilaatikkoa vaan uunissa lämmitettyä makaroonia ja jauhenlihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.
Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.Vinkkejä tähän?
Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.
ApOlen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.
Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.
Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)
Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.
Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.
Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.
Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.
En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.
En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.
Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.
(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)
Miten lisää työtäsi että et laita kaikkea makaronia ja jauhenlihaan siihen uuniin menevään laatikkoon vaan säästät tälle yhdelle lapselle vähän niitä erikseen?
Klassinen ketju jossa aloittaja kysyy ensin neuvoja ja sitten kymmenen sivun verran keskittyy perustelemaan miksi yksikään hänelle annetuista neuvoista ei ole mahdollinen.
Suosittelen lapsen antamista viranomaisten huomaan koska hän on selvästikin täysin toivoton tapaus johon mikään maailman kasvatuskeino ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä mietitä tuollaista. Lapsi voi luottaa vanhempaansa ja siihen, että vanhemman sana pitää. Jos kerron, että nyt lähdetään viemään pakettia postiin, niin sitten mennään, en kesken matkan keksi, että eikun leikkipuistoonhan minä haluan. Paketin vieminen on tärkeä juttu, 3v saa luvan kantaa sitä, joten ei hän visko pipoaan vessanpyttyyn, minähän tarvitsen häntä avukseni!
Me emme siis ole tekemässä mitään pikaista juttua, meillä on yhteinen asia toimitettavana!
Lapsi ei halua olla syömässä, joten lautanen pois ja lapselle todetaan, että se on sitten kiitos ruuasta. Meillä lapset tosin tietävät, että seuraavan kerran yhtään mitään on tarjolla vasta parin tunnin kuluttua, joten ihan turha kiukuta seuraavaksi, luotettava vanhempi toteaa, että äsken oli ruoka-aika, seuraavaksi on välipala, sinun tulee nyt jaksaa odottaa.
Ei rangaistuksia, sillä tekee elämänsä vain hankalaksi. Sen sijaan vanhempana pidetään kiinni siitä, mitä on tullut sanottua ja jokaisena päivävä osoitetaan lapselle, miten tärkeä hän on koko perheen hyvinvoinnille, miten tarpeellinen hän on.
Nämä on ihan hyviä neuvoja mutta mitäs sitten kun se lapsi viskaa paketin hankeen ja heittäytyy äksäksi maahan tai joku muu skenaario? Eli mitä teet silloin kun lapsi ei tottelekaan? Jokainen uhmaikäinen uhmaa joskus
Jos lapsi tietää, että hän on tarpeellinen kantaessaan sitä pakettia, niin miksi hän viskoisi sen hankeen? Ihan oikeasti - jokainen meistä haluaa, että häntä tarvitaan ja kuin näin on, ei helposti ryhdy kiukkuamaan. Toki uhmaikäinen on eksyksissä itsensä kanssa ajoittain, mutta sekin on ennakoitavissa, jos osaa "lukea" lastaan eikä siitä pidä lasta rangaista.
Totteleminen on minusta outo sana, kun kyseessä on se, että meidän tulee yhdessä tehdä jotain. Jos haluaa lapsensa olevan kuin koira, niin noudattaa koirankasvatuksen sääntöjä. Ne ovat muuten varsin toimivia moneen tilenteeseen etenkin siksi, että niiden avulla tehdään selväksi syyt ja seuraukset. Lapsellekin opetetaan, miten toimitaan oikein, ei ainoastaan kielletä väärää. Jos oikein tekeminen on tottelemista, niin mallioppiminen on toimiva tapa.
Kauniita ajatuksia, mutta aika kaukana todellisuudesta osan lapsista kohdalla. Et selvästi ole tavannut todella voimakastahtoista tai temperamentiltaan tulista lasta. Arvaan tosin, että vastaat tähän, että olet tavannut, koska koet tietäväsi kaiken. Osa meistä vanhemmista vaan elää vähän eri todellisuuden kanssa kuin sinä, eikä nuo kauniit ajatuksesi toimi, vaikka äiti olisi ammattikasvattaja ja todella yrittäisi parhaansa.
Kuten aloituksesta voi lukea, ei se pakottaminenkaan toimi. Se, että kaikesta tehdään taistelu tai lasta motivoidaan rangaistuksin ei vähennä lapsen uhmaa. Päinvastoin. Lapselle ei myöskään kehity mitään sisäistä motivaatiota toimia toivotusti.
Se rangaistusorientoituneissa vanhemmissa on vikana. He hokevat kaikkialla, että meidän lapsi on niin kovapäinen, että tarvitsee kovia keinoja.
Nämä vanhemmat ei tajua itse eskaloivansa pienetkin ongelmat isoiksi omalla toiminnallaan.
No minä en ainakaan pidä lastani kovapäisenä vaan hän on herkkä. Tiedän kokemuksesta, että hänelle ei kovat keinot toimi vaan pehmeämmät toimii paremmin. En ole rangaistusorientoitunut vaan minusta kasvattaminen perustuu ohjaamiselle ja kehuille ja positiiviselle vahvistamiselle. Mutta lapsen pitää myös oppia, että ei-toivotulla käytöksellä on seurauksensa.
Toistan vielä, että tämä aloitus koskee sitä, että millaisia tilanteeseen liittyviä seuraamuksia voisi olla. Tämä aloitus nimenomaan ei koske jotain sellaisia rangaistuksia kuin että perutaan karkkipäivä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä mietitä tuollaista. Lapsi voi luottaa vanhempaansa ja siihen, että vanhemman sana pitää. Jos kerron, että nyt lähdetään viemään pakettia postiin, niin sitten mennään, en kesken matkan keksi, että eikun leikkipuistoonhan minä haluan. Paketin vieminen on tärkeä juttu, 3v saa luvan kantaa sitä, joten ei hän visko pipoaan vessanpyttyyn, minähän tarvitsen häntä avukseni!
Me emme siis ole tekemässä mitään pikaista juttua, meillä on yhteinen asia toimitettavana!
Lapsi ei halua olla syömässä, joten lautanen pois ja lapselle todetaan, että se on sitten kiitos ruuasta. Meillä lapset tosin tietävät, että seuraavan kerran yhtään mitään on tarjolla vasta parin tunnin kuluttua, joten ihan turha kiukuta seuraavaksi, luotettava vanhempi toteaa, että äsken oli ruoka-aika, seuraavaksi on välipala, sinun tulee nyt jaksaa odottaa.
Ei rangaistuksia, sillä tekee elämänsä vain hankalaksi. Sen sijaan vanhempana pidetään kiinni siitä, mitä on tullut sanottua ja jokaisena päivävä osoitetaan lapselle, miten tärkeä hän on koko perheen hyvinvoinnille, miten tarpeellinen hän on.
Nämä on ihan hyviä neuvoja mutta mitäs sitten kun se lapsi viskaa paketin hankeen ja heittäytyy äksäksi maahan tai joku muu skenaario? Eli mitä teet silloin kun lapsi ei tottelekaan? Jokainen uhmaikäinen uhmaa joskus
Jos lapsi tietää, että hän on tarpeellinen kantaessaan sitä pakettia, niin miksi hän viskoisi sen hankeen? Ihan oikeasti - jokainen meistä haluaa, että häntä tarvitaan ja kuin näin on, ei helposti ryhdy kiukkuamaan. Toki uhmaikäinen on eksyksissä itsensä kanssa ajoittain, mutta sekin on ennakoitavissa, jos osaa "lukea" lastaan eikä siitä pidä lasta rangaista.
Totteleminen on minusta outo sana, kun kyseessä on se, että meidän tulee yhdessä tehdä jotain. Jos haluaa lapsensa olevan kuin koira, niin noudattaa koirankasvatuksen sääntöjä. Ne ovat muuten varsin toimivia moneen tilenteeseen etenkin siksi, että niiden avulla tehdään selväksi syyt ja seuraukset. Lapsellekin opetetaan, miten toimitaan oikein, ei ainoastaan kielletä väärää. Jos oikein tekeminen on tottelemista, niin mallioppiminen on toimiva tapa.
Kauniita ajatuksia, mutta aika kaukana todellisuudesta osan lapsista kohdalla. Et selvästi ole tavannut todella voimakastahtoista tai temperamentiltaan tulista lasta. Arvaan tosin, että vastaat tähän, että olet tavannut, koska koet tietäväsi kaiken. Osa meistä vanhemmista vaan elää vähän eri todellisuuden kanssa kuin sinä, eikä nuo kauniit ajatuksesi toimi, vaikka äiti olisi ammattikasvattaja ja todella yrittäisi parhaansa.
Kuten aloituksesta voi lukea, ei se pakottaminenkaan toimi. Se, että kaikesta tehdään taistelu tai lasta motivoidaan rangaistuksin ei vähennä lapsen uhmaa. Päinvastoin. Lapselle ei myöskään kehity mitään sisäistä motivaatiota toimia toivotusti.
Se rangaistusorientoituneissa vanhemmissa on vikana. He hokevat kaikkialla, että meidän lapsi on niin kovapäinen, että tarvitsee kovia keinoja.
Nämä vanhemmat ei tajua itse eskaloivansa pienetkin ongelmat isoiksi omalla toiminnallaan.
No minä en ainakaan pidä lastani kovapäisenä vaan hän on herkkä. Tiedän kokemuksesta, että hänelle ei kovat keinot toimi vaan pehmeämmät toimii paremmin. En ole rangaistusorientoitunut vaan minusta kasvattaminen perustuu ohjaamiselle ja kehuille ja positiiviselle vahvistamiselle. Mutta lapsen pitää myös oppia, että ei-toivotulla käytöksellä on seurauksensa.
Toistan vielä, että tämä aloitus koskee sitä, että millaisia tilanteeseen liittyviä seuraamuksia voisi olla. Tämä aloitus nimenomaan ei koske jotain sellaisia rangaistuksia kuin että perutaan karkkipäivä.
Ap
Se seuraus voi olla vaikka ihan vain se että ei saakaan sitä kehua joka olisi seurannut halutusta käytöksestä. Ei seurauksen tarvitse olla aina jotain negatiivista vaan se voi olla vain positiivisen jäämistä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä mietitä tuollaista. Lapsi voi luottaa vanhempaansa ja siihen, että vanhemman sana pitää. Jos kerron, että nyt lähdetään viemään pakettia postiin, niin sitten mennään, en kesken matkan keksi, että eikun leikkipuistoonhan minä haluan. Paketin vieminen on tärkeä juttu, 3v saa luvan kantaa sitä, joten ei hän visko pipoaan vessanpyttyyn, minähän tarvitsen häntä avukseni!
Me emme siis ole tekemässä mitään pikaista juttua, meillä on yhteinen asia toimitettavana!
Lapsi ei halua olla syömässä, joten lautanen pois ja lapselle todetaan, että se on sitten kiitos ruuasta. Meillä lapset tosin tietävät, että seuraavan kerran yhtään mitään on tarjolla vasta parin tunnin kuluttua, joten ihan turha kiukuta seuraavaksi, luotettava vanhempi toteaa, että äsken oli ruoka-aika, seuraavaksi on välipala, sinun tulee nyt jaksaa odottaa.
Ei rangaistuksia, sillä tekee elämänsä vain hankalaksi. Sen sijaan vanhempana pidetään kiinni siitä, mitä on tullut sanottua ja jokaisena päivävä osoitetaan lapselle, miten tärkeä hän on koko perheen hyvinvoinnille, miten tarpeellinen hän on.
Nämä on ihan hyviä neuvoja mutta mitäs sitten kun se lapsi viskaa paketin hankeen ja heittäytyy äksäksi maahan tai joku muu skenaario? Eli mitä teet silloin kun lapsi ei tottelekaan? Jokainen uhmaikäinen uhmaa joskus
Jos lapsi tietää, että hän on tarpeellinen kantaessaan sitä pakettia, niin miksi hän viskoisi sen hankeen? Ihan oikeasti - jokainen meistä haluaa, että häntä tarvitaan ja kuin näin on, ei helposti ryhdy kiukkuamaan. Toki uhmaikäinen on eksyksissä itsensä kanssa ajoittain, mutta sekin on ennakoitavissa, jos osaa "lukea" lastaan eikä siitä pidä lasta rangaista.
Totteleminen on minusta outo sana, kun kyseessä on se, että meidän tulee yhdessä tehdä jotain. Jos haluaa lapsensa olevan kuin koira, niin noudattaa koirankasvatuksen sääntöjä. Ne ovat muuten varsin toimivia moneen tilenteeseen etenkin siksi, että niiden avulla tehdään selväksi syyt ja seuraukset. Lapsellekin opetetaan, miten toimitaan oikein, ei ainoastaan kielletä väärää. Jos oikein tekeminen on tottelemista, niin mallioppiminen on toimiva tapa.
Koiria kasvatetaan nykyään juurikin sillä positiivisella vahvistamisella. Ei kielloilla, käskyillä tai rangaistuksilla.
Sitä tuossa yritin sanoa, että totteleminen ja rankaiseminen eivät ole avainsanoja, sen sijaan pitää opettaa, mikä on toivottu ja oikea toimintatapa.
Miksi ap lapsesi on vain osa-aikaisesti päivähoidossa? Onko kotona myös esim. vauva? Se muuten selittäisi tuon käytöksen - kaipaa äidiltä huomiota. Kaipaa läheisyyttä ja yhdessäoloa, joka purkautuu sitten noin.
Toisaalta, voi olla myös vieroitusoire pelaamisesta, näyttäytyi omalla lapsellani juuri tuollaisena käytöksenä. Saako lapsi pelata, minkä verran? Onko kuinka addiktoitunut? Ikävähän siitä dopamiinikoukusta on siirtyä pois ja lähteä pukemaan, syömään, tms. Peliaika pois vaan.
Kolmas kysymys, oletko kokeillut ihan perinteistä jäähyä? Sehän on nimenomaan tilannesidonnainen ja selkeä, suora seuraus huonosta käytöksestä. Lasta ei tietenkään suljeta yksin mihinkään huoneeseen mutta kuitenkin poistetaan tilanteesta; katso vaikka Amerikan Supernannyn ohjeet siitä miten se toteutetaan oikein. Se on kaiken kaikkiaan hyvin johdonmukainen keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä mietitä tuollaista. Lapsi voi luottaa vanhempaansa ja siihen, että vanhemman sana pitää. Jos kerron, että nyt lähdetään viemään pakettia postiin, niin sitten mennään, en kesken matkan keksi, että eikun leikkipuistoonhan minä haluan. Paketin vieminen on tärkeä juttu, 3v saa luvan kantaa sitä, joten ei hän visko pipoaan vessanpyttyyn, minähän tarvitsen häntä avukseni!
Me emme siis ole tekemässä mitään pikaista juttua, meillä on yhteinen asia toimitettavana!
Lapsi ei halua olla syömässä, joten lautanen pois ja lapselle todetaan, että se on sitten kiitos ruuasta. Meillä lapset tosin tietävät, että seuraavan kerran yhtään mitään on tarjolla vasta parin tunnin kuluttua, joten ihan turha kiukuta seuraavaksi, luotettava vanhempi toteaa, että äsken oli ruoka-aika, seuraavaksi on välipala, sinun tulee nyt jaksaa odottaa.
Ei rangaistuksia, sillä tekee elämänsä vain hankalaksi. Sen sijaan vanhempana pidetään kiinni siitä, mitä on tullut sanottua ja jokaisena päivävä osoitetaan lapselle, miten tärkeä hän on koko perheen hyvinvoinnille, miten tarpeellinen hän on.
Nämä on ihan hyviä neuvoja mutta mitäs sitten kun se lapsi viskaa paketin hankeen ja heittäytyy äksäksi maahan tai joku muu skenaario? Eli mitä teet silloin kun lapsi ei tottelekaan? Jokainen uhmaikäinen uhmaa joskus
Jos lapsi tietää, että hän on tarpeellinen kantaessaan sitä pakettia, niin miksi hän viskoisi sen hankeen? Ihan oikeasti - jokainen meistä haluaa, että häntä tarvitaan ja kuin näin on, ei helposti ryhdy kiukkuamaan. Toki uhmaikäinen on eksyksissä itsensä kanssa ajoittain, mutta sekin on ennakoitavissa, jos osaa "lukea" lastaan eikä siitä pidä lasta rangaista.
Totteleminen on minusta outo sana, kun kyseessä on se, että meidän tulee yhdessä tehdä jotain. Jos haluaa lapsensa olevan kuin koira, niin noudattaa koirankasvatuksen sääntöjä. Ne ovat muuten varsin toimivia moneen tilenteeseen etenkin siksi, että niiden avulla tehdään selväksi syyt ja seuraukset. Lapsellekin opetetaan, miten toimitaan oikein, ei ainoastaan kielletä väärää. Jos oikein tekeminen on tottelemista, niin mallioppiminen on toimiva tapa.
Kauniita ajatuksia, mutta aika kaukana todellisuudesta osan lapsista kohdalla. Et selvästi ole tavannut todella voimakastahtoista tai temperamentiltaan tulista lasta. Arvaan tosin, että vastaat tähän, että olet tavannut, koska koet tietäväsi kaiken. Osa meistä vanhemmista vaan elää vähän eri todellisuuden kanssa kuin sinä, eikä nuo kauniit ajatuksesi toimi, vaikka äiti olisi ammattikasvattaja ja todella yrittäisi parhaansa.
Kuten aloituksesta voi lukea, ei se pakottaminenkaan toimi. Se, että kaikesta tehdään taistelu tai lasta motivoidaan rangaistuksin ei vähennä lapsen uhmaa. Päinvastoin. Lapselle ei myöskään kehity mitään sisäistä motivaatiota toimia toivotusti.
Se rangaistusorientoituneissa vanhemmissa on vikana. He hokevat kaikkialla, että meidän lapsi on niin kovapäinen, että tarvitsee kovia keinoja.
Nämä vanhemmat ei tajua itse eskaloivansa pienetkin ongelmat isoiksi omalla toiminnallaan.
No minä en ainakaan pidä lastani kovapäisenä vaan hän on herkkä. Tiedän kokemuksesta, että hänelle ei kovat keinot toimi vaan pehmeämmät toimii paremmin. En ole rangaistusorientoitunut vaan minusta kasvattaminen perustuu ohjaamiselle ja kehuille ja positiiviselle vahvistamiselle. Mutta lapsen pitää myös oppia, että ei-toivotulla käytöksellä on seurauksensa.
Toistan vielä, että tämä aloitus koskee sitä, että millaisia tilanteeseen liittyviä seuraamuksia voisi olla. Tämä aloitus nimenomaan ei koske jotain sellaisia rangaistuksia kuin että perutaan karkkipäivä.
Ap
Se ei-toivotun käytöksen seuraus on se, että vanhempi kertoo ja näyttää oikean tavan toimia. Jos siis kyse on siitä, että lapsi on vielä sitä kokoa, jossa uhmaikää ilmenee. Uhma ei ole rankaisemisen arvoinen asia, pikkusiskon pudottaminen kuudennesta kerroksesta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.
Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.Vinkkejä tähän?
Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.
ApOlen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.
Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.
Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)
Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.
Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.
Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.
Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.
En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.
En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.
Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.
(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)
Ei se silloin ole mitään makaroonilaatikkoa vaan uunissa lämmitettyä makaroonia ja jauhenlihaa.
Joo ei olekkaan sellainen kuin perinteinen makaronilaatikko. Kutsun sillä nimellä sitä silti. Selitin lisäksi aika tarkasti mitä siihen tulee. Miksi silti luulet että siihen tulee vain makaronia ja lihaa? Siihen tulee paljon muutakin kuten kasviksia sesongin ja pakastimen tilanteen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut mitään tuollaisia seuraamuksia.
Ennakoimalla ja positiivisella vahvistamisella meillä on kasvatettu kolme lasta aikuisiksi.
Ja lukematon määrä koiria.
On sattunut helpot lapset.
Nuo joidenkin ihanneajatelmat, että postiivisella vahvistamisella kasvatetaan yksilö joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, heittää ruokalautasen tai lyö lähintä asiaa/ihmistä mikä sattuu lähellä olemaan.
Ja ei, ei se muutu vaikka miten pitkään sitä yrittää positiivisen kautta muuttaa. Joillakin yksilöillä mielenterveyden ongelmat alkaa näkyä jo muutaman vuoden iässä ja silloin ei tullaiset keinot toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä mietitä tuollaista. Lapsi voi luottaa vanhempaansa ja siihen, että vanhemman sana pitää. Jos kerron, että nyt lähdetään viemään pakettia postiin, niin sitten mennään, en kesken matkan keksi, että eikun leikkipuistoonhan minä haluan. Paketin vieminen on tärkeä juttu, 3v saa luvan kantaa sitä, joten ei hän visko pipoaan vessanpyttyyn, minähän tarvitsen häntä avukseni!
Me emme siis ole tekemässä mitään pikaista juttua, meillä on yhteinen asia toimitettavana!
Lapsi ei halua olla syömässä, joten lautanen pois ja lapselle todetaan, että se on sitten kiitos ruuasta. Meillä lapset tosin tietävät, että seuraavan kerran yhtään mitään on tarjolla vasta parin tunnin kuluttua, joten ihan turha kiukuta seuraavaksi, luotettava vanhempi toteaa, että äsken oli ruoka-aika, seuraavaksi on välipala, sinun tulee nyt jaksaa odottaa.
Ei rangaistuksia, sillä tekee elämänsä vain hankalaksi. Sen sijaan vanhempana pidetään kiinni siitä, mitä on tullut sanottua ja jokaisena päivävä osoitetaan lapselle, miten tärkeä hän on koko perheen hyvinvoinnille, miten tarpeellinen hän on.
Nämä on ihan hyviä neuvoja mutta mitäs sitten kun se lapsi viskaa paketin hankeen ja heittäytyy äksäksi maahan tai joku muu skenaario? Eli mitä teet silloin kun lapsi ei tottelekaan? Jokainen uhmaikäinen uhmaa joskus
Jos lapsi tietää, että hän on tarpeellinen kantaessaan sitä pakettia, niin miksi hän viskoisi sen hankeen? Ihan oikeasti - jokainen meistä haluaa, että häntä tarvitaan ja kuin näin on, ei helposti ryhdy kiukkuamaan. Toki uhmaikäinen on eksyksissä itsensä kanssa ajoittain, mutta sekin on ennakoitavissa, jos osaa "lukea" lastaan eikä siitä pidä lasta rangaista.
Totteleminen on minusta outo sana, kun kyseessä on se, että meidän tulee yhdessä tehdä jotain. Jos haluaa lapsensa olevan kuin koira, niin noudattaa koirankasvatuksen sääntöjä. Ne ovat muuten varsin toimivia moneen tilenteeseen etenkin siksi, että niiden avulla tehdään selväksi syyt ja seuraukset. Lapsellekin opetetaan, miten toimitaan oikein, ei ainoastaan kielletä väärää. Jos oikein tekeminen on tottelemista, niin mallioppiminen on toimiva tapa.
Kauniita ajatuksia, mutta aika kaukana todellisuudesta osan lapsista kohdalla. Et selvästi ole tavannut todella voimakastahtoista tai temperamentiltaan tulista lasta. Arvaan tosin, että vastaat tähän, että olet tavannut, koska koet tietäväsi kaiken. Osa meistä vanhemmista vaan elää vähän eri todellisuuden kanssa kuin sinä, eikä nuo kauniit ajatuksesi toimi, vaikka äiti olisi ammattikasvattaja ja todella yrittäisi parhaansa.
Voimakastahtoisuus on hyvä suojakilpi sille, että oma vanhemmuus on hukassa. Lähes poikkeuksetta nämä "voimakastahtoiset" ovat vain huonosti kasvatettuja.
t. eri
Vai että "lähes poikkeuksetta". Tunnetko tällaisia itse, vai vedätkö johtopäätöksiä vain jostain supernannysta, johon hakeutuvat ne, joilla todella on vanhemmuus hukassa?
Miten selität sen, että monissa fiksuissa perheissä, joissa yksi tai ehkä kaksi lasta on voimakastahtoisia, heidän sisarukset kuitenkin käyttäytyvät, ja jopa hyvin?
Oma teoriani on, että jos yksi lapsista on voimakastahtoinen, vanhempien täytyy kiinnittää huomiota kasvatukseen ihan ekstrapaljon. Ja niihin mukautuvampiin sisaruksiin se huolellinen kasvatus vaikuttaakin hyvin, ja heistä kasvaa erityisen huomaavaisia ja hyvin käyttäytyviä. Kun olen omin silmin nähnyt. Vanhemmat voi todella tietää mitä tekee, lapsi on silti edelleen tosi haastava, ja sen sisarukset taas kukoistaa.
Mietin hetken olenko itse aloittanut ketjun. Meillä haastavatemperamenttinen ja kaupan päälle tosi fiksu ekaluokkalainen. Käyttää sitä leikkaavaa älyään välillä suorastaan raivostuttavalla tavalla ja on todella omapäinen. Osaa olla vieraskorea, mutta lapsen kanssa enemmän aikaa viettäneet on sanoneet samaa. Eikä ole ilkeä, vain leiskuva ja itsepäinen.
Ei myöskään välitä esim. tyhjästä vatsasta ja on valmis ottamaan joskus tympeitäkin seurauksia, kun vaan saa tehdä oman tahtonsa mukaan. Mummolassa oli viimeksi ärsyyntynyt kun oli ojennettu syödessä pelleilystä (ihan asiallisesti mutta kielto on kielto), lähti samantien pöydästä jättäen jälkkärikakun syömättä eikä koskenut siihen vielä seuraavana päivänäkään vaikka rakastaa.
Vähitellen koko ajan onneksi helpottaa kun kasvaa, mutta toivon kovin että aikuisena osaa käyttää älyään ja tahtoaan vaikka yrittäjänä sen sijaan että päätyisi ongelmiin. Ja ei, en ole vielä keksinyt kaikkia vastauksia muita kun sen valitse taistelusi tosi tarkoin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.
Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.Vinkkejä tähän?
Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.
ApOlen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.
Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.
Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)
Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.
Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.
Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.
Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.
En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.
En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.
Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.
(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)
Ei se silloin ole mitään makaroonilaatikkoa vaan uunissa lämmitettyä makaroonia ja jauhenlihaa.
Joo ei olekkaan sellainen kuin perinteinen makaronilaatikko. Kutsun sillä nimellä sitä silti. Selitin lisäksi aika tarkasti mitä siihen tulee. Miksi silti luulet että siihen tulee vain makaronia ja lihaa? Siihen tulee paljon muutakin kuten kasviksia sesongin ja pakastimen tilanteen mukaan.
Tuo ei selitä sitä mikset voisi jättää vähän makaronia ja jauhelihaa laittamatta siihen vuokaan ja säästää sen sille lapselle joka ei laatikkoa halua syödä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.
Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.Vinkkejä tähän?
Meillä saa päivällislautasen takaisin eteensä iltapalalla, jos se ei päivällisaikaan maistunut. Aina kun ei ole nälkä, ja kyllä se iltapalalla sitten jo uppoaa kun on jo nälkä ja tietää ettei muuta saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo pöydästä poisto ja seuraavana vasta välipala parin tunnin päästä, ei ole mikään rangaistus lapsen näkökulmasta vaan juuri se mitä hän haluaakin. Hän pärjää vaikka koko päivän pelkällä aamupalalla. Ei todellakaan ole valittamassa nälkää jos poistan pöydästä lounaalla.
Välipalalla sitten syö iloisena ja päivällisellä taas jättää syömättä. Olen sitten tarjonnut lounasruokaa taas välipala-aikaan mutta jättäisi taas syömättä. Iltapalalla sitten syö hyvällä halulla. En keksi muuta ratkaisua kuin että kaikki ateriat olisi lämmintä ruokaa ja puurot, leivät, jogurtit, marjat, hedelmät jne jätetään pois ja niitä saa vain lämpöisen ruuan syötyään.Vinkkejä tähän?
Meillä on juuri samanlaista kuin kirjoitit. Ja minäkin haluaisin tosiaan niitä vinkkejä.
ApOlen tuo jolle vastasit. Minkä ikäinen lapsi sulla on? Omani on viisi. Ainoa toimiva on ollut käydä ns kauppaa lapsen kanssa. Jos syöt viisi haarukallista niin riittää. Jos et niin sama ruoka on edessä seuraavalla aterialla.
Olen myöskin luopunut välipalasta melkein kokonaan kotona. Päiväkodissa toki syö sitä ja siellä sitten tankannut niin että iltaruoka ei maistu. Joskus valmistan iltaruuan iltapalaksi jotta varmasti ehtii tulla vähän nälkä.
Tosi ärsyttävä ongelma. Pidän lämmintä ruokaa (sisältää meillä paljon lämpimiä ravintorikkaita kasviksia kuten palkokasveja, kaaleja, pinaattia, kesäkurpitsaa...) tärkeämpänä kuin välipaloja jotka ovat viljapainotteisia. (Toki niissä seassa marjoja ja leivällä kasviksia mutta eivät mielestäni riitä.)
Ei välipalojen ole pakko olla viljapainotteisia. Meillä on usein hedelmä tai kasviksia. Tai vaikkapa luonnonjogurttia/rahkaa marjoilla. Viljatuotteita ei oikeastaan ikinä.
Ei niin. Kuten tuossa kerroin, välipaloissa on kasviksia aina reilusti. Mutta minun mielestäni ne eivät riitä. Jos välipala on maustamaton jugurtti, sen seassa on marjoja. Ja lapselleni se on melkeinpä suurin herkku. Se on hänelle sama kuin jollekin jälkkäri. Joten jos hän ei syö lounasta ja saa välipalan (esim marjoja ja jogurttia) on se hänelle kuin palkinto: ei syönyt lounasta mutta sai silti jälkkärin vaikkakin väliä oli pari tuntia.
Ongelma ei ole se ettei lapsi söisi kasviksia. Hän syö kyllä. Lämpimästä ruuasta saattaa joskus syödä esim vain parsakaalit tai herneet. Mutta haluaisin että hän syö myös kalan/lihan (jotta saa rautaa ja kalasta suositukset täyttyisivät) ja että söisi myös ruokaa silloinkin kun se ei ole mieluisaa.
Esimerkiksi lapsi syö lautasen tyhjäksi kun on lempiruokaansa spaghettia ja jauhelihakastiketta (jossa kasviksia reilusti seassa.) Mutta kun ruokana on muuten täysin samoilla aineksilla tehty makaronilaatikko vain pastan malli vaihtunut, niin sitä ei halua edes maistaa. Monesti sitten käydään kauppaa eli sovitaan että riittää että maistaa ruokaa ja sitten voi syödä sieltä vain esim herneet ja porkkanakuutiot. Ja syö ne tämän jälkeen ihan mielellään. Jos ei ollenkaan syö mitään niin ei tule välipalaa. Ehkä voisin alkaa höyryttää välipalaksi kasviksia mutta lihan/kalan saanti huolettaisi silti.
En kuitenkaan ala tekemään jatkuvasti paria samaa ruokaa vain koska ovat lapsen lemppareita.Minäkään en syö makaronilaatikkoa vaikka syön pasta bolognesea. Se on limaista eikä koostumus ole miellyttävä.
En näe mitään järkeä siinä että pidät kiinni makaronilaatikosta.
Koska meillä on muitakin lapsia perheessä ja me aikuiset sekä muut lapset kaivataan vaihtelua. Itse kaipaan vaihtelua myös siihen ruuanlaittoon. Välillä haluan vain heittää ruuan uuniin vähän aikasemmin että voin tehdä jotain muuta, kuten antaa täyden huomion lapsille ennen ruokailutilannetta.
(Ja tuossa makaronilaatikossani ei ole munaa tai maitoa vaan täysin samoja aineksia kuin siinä maistuvassakin versiossa. Ei ole kiinni siitä onko ne sekaisin koska joskus sekoitan spaghetin ja kastikkeenkin valmiiksi.)
Miten lisää työtäsi että et laita kaikkea makaronia ja jauhenlihaan siihen uuniin menevään laatikkoon vaan säästät tälle yhdelle lapselle vähän niitä erikseen?
Siten että siihen tulee muutakin kuin makaronia ja jauhelihaa. Korvaan ison osan makaronista kasviksilla, osan suoraan pakastimesta heitän sekaan.
En halua lähteä siihen että lapset saavat täysin omien mieltymystensä mukaan ruuan. Todennäköisesti tekisin karhun palveluksen ja lapseni vaatisi joskus tulevaisuudessakin valikoida omaa ruokaansa. Tasapuolisuuden vuoksi joutuisin tekemään tämän saman kaikille lapsilleni jos hekin sitä sitten pyytäisivät.
Edelleenkään kyse ei ole siitä että ne pitäisi lapsen mielestä olla erikseen. Makaroni on lapselle nou vaikka spaghetti meneekin.
Hyödytöntä jatkaa, kun sinä puhut mustikasta ja minä mansikasta. Et ymmärrä siis pointtiani.