Luettiinko teille iltarukous lapsena?
Jos, niin mikä..?
Kaunis ja rauhoittava rutiini. Opetetaanko lapsille enää..
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vai enemmän pride ym ideologiat sekoittaneet lasten iltasiunauksen?
Kas, päivystävä persu iski taas.
Vierailija kirjoitti:
Norm kysymys ei persu ym
Höpö höpö. Mene muualle toteuttamaan agendaasi.
Ei luettu, koska vanhempani olivat täyspäisiä ihmisiä.
Ei mutta mä aloin lukea lasteni kanssa.
Levolle lasken Luojani armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi taivaaseen ota tykösi.
Ja sitten perään omin sanoin muutaman ajankohtaisen asian yms
Luettiin 50-luvulla. Tule Jeesus lapses luo, armo, siunaukses suo. Tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa.
Kasarilla oli Levolle laske luojani rukous, olin kasarilla lapsi. Lapsen kanssa rukoiltiin yhdessä ja myöhemmin lapsi itsekseen. Siis sitten kun lapsi oli "isompi" pieni (3,5-4v) ja ymmärsi jotain, ei liian pientä lasta laitettu rukoilemaan, silloin kai vanhempi itse rukoili. Aikuisena Isä Meidän. Lapsille luettiin satuja joskus ja myöhemmin luettiin itse kirjoja.
Minulle luettiin lapsena iltarukous. En kylläkään lue sellaista omille lapsilleni. Se ei vain tunnu hyvältä\oikealta. Rukoilkoot sitten isompana itse, jos kokevat siihen joskus tarvetta.
Kyllä. Levolle lasken luojani. Ja sen jälkeen ei saanut nostaa päätä tyynystä ja täydestä meni!
Meille luettiin aina iltasatuja. Toki onhan iltarukouskin tietynlainen satu. Ihmiset vaan tuppaavat unohtaa kertoa lapselle, ettei sekään ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Meille luettiin aina iltasatuja. Toki onhan iltarukouskin tietynlainen satu. Ihmiset vaan tuppaavat unohtaa kertoa lapselle, ettei sekään ole totta.
Juu, oma lempirukoukseni oli Barbapapa, Utelias Vili ja Mikko Mallikas! Oli rauhoittava ja opettavainen tapa.
Juuri tuon iltarukouksen mummoni luki iltaisin minulle.
Mummo luki kun olin pieni.
Levolle lasken luojani... jotain sellaista. En muista tarkemmin.
Miksi se teidän luoja pitää laskea lepoon? Kuoliko se vai sammui?
Oikeastaan vähän outoa, mutta kyllä äiti lausui meille lapsille sängyn vieressä levolle lasken Luojani. Olen syntynyt -88 ja mielestäni äitini ei edes ollut erityisen kristillinen. Ehkä tuo oli vain jokin iltarutiini.
Kyllä narsistinen isäni pakotti rukoilemaan joka ilta, ja pelotteli helvetillä. Kun sitten aikuisena viisastuin ja erosin kirkosta, isä laittoi välit kokonaan poikki ja haukkui saatananpalvojaksi. Että sellainen "ihana traditio" se teidän rakkauden uskonto on. Uskontohuuhaan tuputtaminen lapsille pitäisi kieltää lailla, se ilosanomaksi naamioitu helvetillä pelottelu ja synnistä syyttely on henkistä väkivaltaa. Lapsi on aivopesulle helppo uhri, yrittäkääpä aivopestä aikuisia, ja katso: eipä uppoa enää primitiiviset paimentolaistarustot ajattelevan ihmisen päähän.
Ei onneksi. Luin sängyssä aina Aku Ankkoja.
Joo luettiin. Hauskaa sinäänsä koska ei oltu mitenkään uskonnollisia. Kirkossa käytiin häissä, hautajaisissa ja rippijuhlissa einä uskonnosta sen koommin puhuttu. Kai aika sen ajan tyypillistä tapauskovaisuutta.
Levolle laske luojani,
Armias ole suojani
Aamen
Vai enemmän pride ym ideologiat sekoittaneet lasten iltasiunauksen?