Oudoin naapurisi? Millainen on?

Mä olen se outo naapuri. Joskus moikkaan, joskus en.

Se eläkeläiskyylä kuka istuu aina etuovella vartioimassa

Virnuilee oudosti, kun kurkistelen hänen ikkunastaa sisälle.

Hänelle tulee myös monenlaisia lehtiä, olen tutkinut hänen postinsa.

Ei ole normaalia tilata enää paperilehtiä.

Vierailija kirjoitti:

Virnuilee oudosti, kun kurkistelen hänen ikkunastaa sisälle.

Hänelle tulee myös monenlaisia lehtiä, olen tutkinut hänen postinsa.

Ei ole normaalia tilata enää paperilehtiä.

Tuleeko perintäkirjeitä myös?

Naapurin ukon luona käy hyvännäköinen nuori mies kylässä viikottain. Muita vieraita ei ole näkynyt sinne menevän. Ei ole ainakaan ukon lapsi tai lapsenlapsi. Onkohan semmoinen sugar boy? Miten saisin selville?

Meillä on aivan unelmanaapurit. Asutaan päättyvän kadun päässä. Moikkaillaan jos ollaan samaan aikaan pihahommissa, joskus vaihdetaan pari sanaa yleisistä asioista. Viimeksi joulun aikaan rupateltiin, kun oltiin samaan aikaan useamman naapurin kanssa lumitöissä. Kaikki elää ihan omaa elämää, eikä ainuttakaan valittajaa / kyttääjää ole tälle kadulle siunaantunut.

Herra Haisuli - haisee niin pahalle, että hissiin ei voi hänen jälkeensä mennä.

Rouva Kieku - kailottaa rapussa pistävällä äänellä asioitaan naapureille, miehelleen, lapsilleen tai puhelimeensa.

Ei se haittaa vaikkei tervehdi. Yksi on hieltä hais. peräkammarin poikamies joka kulkee muovipussi kädessä jonkinlaisena pakettina. 

Runkkasi kerran rappukäytävässä. Katsoi puhelimella prnoa samalla.

Kerrostalossa asuessani oli naapurina kyylä, joka joskus kysyi multa rappukäytävässä mitä ihmettä teen työkseni kun lähden niin erikoisiin aikoihin kotoani. Tein tuolloin osa-aikaisesti kotiapuhommia, joskus työt alkoi aamulla / aamupäivällä ja joskus vasta iltapäivällä.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalossa asuessani oli naapurina kyylä, joka joskus kysyi multa rappukäytävässä mitä ihmettä teen työkseni kun lähden niin erikoisiin aikoihin kotoani. Tein tuolloin osa-aikaisesti kotiapuhommia, joskus työt alkoi aamulla / aamupäivällä ja joskus vasta iltapäivällä.

Eihän tuo ollut pahimman luokan kyylä kun kysyi sinulta itseltäsi kun se häntä vaivasi, eikä muilta naapureilta.