Lue keskustelun säännöt.
Nuori ei käy koulua aspergerin takia/ lasuilmoitukset
25.01.2023 |
Yläkouluikäinen poika odottaa tutkimusjonossa hoitoon pääsyä. Hän lopetti koulunkäynnin kokonaan syksyllä, sitä ennen kokeiltiin kaikki mahdolliset keinot hyvällä ja pahalla. Koulupsykologin arvio/testit antaa viitteitä että nuorella on asperger. Hän on vetäytyvä ja omaehtoinen, kavereista ei ole kiinnostunut. Poika on erityisen kiinnostunut tornitaloista, erityisesti wtc-torneista, ja rakentaa niistä pienoismalleja. Herättää myös yöllä ja kertoo mm. niiden rakennustekniikasta. Yöt ovat olleet aina vaikeita muutenkin. Unirytmit menee sekaisin helposti ja niiden korjaaminen on aikaa vievää. Hän heräilee myös paljon ja kävelee unissaan, yrittää mm. lähteä ulos. Arki on siis melkoisen erilaista.
Koulussa tiedetään mikä homman nimi on, ja että poika odottaa tarkempia tutkimuksia sairaalassa. Tavaksi on tullut kuitenkin että tasaiseen tahtiin sieltä lähtee lastensuojeluilmoitus jossa todetaan että lapsi ei käy koulua. Sosiaalityöntekijä soittaa ja kertoo että tällainen ilmoitus ja että miten kommentoin. Vastaan että niin, poika ei käy koulua ja odottaa tutkimuksia. Tämä joka kerta. Asia on sitten siinä. Lasu oli aiemmin mukana koska luulin että poika on vain hankala persoona. Siinä sitten yhdessä mietittiin keinoja saada lapsi kouluun. Kun mitkään yritykset eivät tuottaneet tulosta, nosti lasukin kädet pystyyn ja sanoi että heillä ei ole lääketieteellistä apua tarjota. Näinhän se onkin.
Mikä funktio noilla lasuilla siis on?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites kehitysvammaiset, onko heillä peruskoulupakko?
Kyllä on, joka ikisellä on oppivelvollisuus. Käytännössä jopa sellaiset vaikea-aseisesti vammaiset lapset, jotka eivät edes puhu käyvät koulua. Samoin kuolemansairaat. On olemassa erilaisia kouluja. Toki ne vammaiset eivät käy samaa koulua kuin terveet lapset. Autisteillekin on olemassa erityiskouluja ja luokkia ainakin täällä suurimmissa kaupungeissa. Lastenkodeissa asuvilla autisteilla on aina koulua. Ohjaajat katsovat, että kouluun mennään asianmukaisesti ja koulu hoituu. Lastenkodeissa se harvoin on mikään ongelmakaan. Omalla kohdalla jopa pitkään koulunsa laiminlyödyt autistiset lapset ovat alkaneet käydä koulua, kun siitä on huolehdittu. Mikään diagnoosi ei ole peruste laiminlyödä lapsensa koulujen käyntiä. Mikäli vanhemmat eivät siitä huolehdi, lapsi on äärimmäisen vakavassa syrjäytymisriskissä. Miettikää itse mitä töitä sellainen ihminen saa, jolla ei ole edes peruskoulua käytynä. t: sossu
No minkäköhänlaisen työpaikan ylipäätään kehitysvammainen/autisti mahtaa saada. Olipa se peruskoulu/apukoulu käytynä tahi ei. Ei saatana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteenne kuulostaa todella kuormittavalta ja kuormitus on selkeästi jatkunut jo pitkään. Kuvaat lapsesi nukkumisen haasteita, mikä tarkoittaa tietenkin univajetta sekä hänelle että myös sinulle. Jo siinä on sellainen yksittäinen tekijä, joka vaikeuttaa elämää merkittävästi.
Minusta tuntuu, että tarvitsette molemmat apua.
Lapsesi pitää saada takaisin oppivelvollisuuden piiriin, siitä ei ole kahta puhetta. Sen vuoksi on ihan oikein, että koulu jouduttaa avun saamista ilmoituksilla. Tämä on ihan lastensuojelun antama ohje, toistuvat ilmoitukset nostavat lapsesi asian "pinkan päälle". Hän tarvitsee tutkimukset ja diagnoosinkin varmaan saa, mutta kumpikaan asia ei sinänsä ratkaise mitään, vaan sen myötä työn teko vasta alkaa, toivottavasti oikein keinoin. Lapsesi varmastikin joutuu kertaamaan tämän vuosiluokan, jos ei kerran koulua ole käyty. Siihen kannattaa varautua.
Minusta tuntuu kuitenkin myös, että sinäkin olet vähän uuvahtanut ja sen myötä vähän luovuttanut. Neurokirjolla olevalla lapsella voi olla niiden neuro-oireiden lisäksi vaatimuksia tai mielihaluja, jotka eivät liity mitenkåän kirjolla oloon. Jokainen lapsi haluaisi joskus lintsata tai syödä mitä sattuu, mutta tässä vanhempi huolehtii kasvatustehtävästään ja kieltää tämän.
Myös neurokirjon lapsille pitää asettaa rajoja ja huolehtia säännöllisestä elämästä. Muutoin lapsella on sekä kasvatuksen ja huolenpidon puutteen aiheuttamia haittoja + se kirjo.
Tämä on todella vaikeaa, merkittävästi kovempaa elämää kuin "tavallisen" lapsen kanssa. Monin tavoin se on vaikeampaa kuin fyysisen vamman hoitaminen, sillä jokainen ymmärtää että liikuntavammaista pitää auttaa välillä vasten tahtoakin (vessa, suihku jne.), muutoin hän kärsii fyysisesti. Psyykkisistä oireista kärsivän "väkisin auttaminen" on paljon hankalampaa ymmärtää samaan tapaan kärsimystä ehkäisevänä asiana, vaikka se on juuri sitä mitä suurimmissa määrin. Periksi antaminen helpottaa hetkellisesti, mutta aiheuttaa merkittävää haittaa jatkossa.
Avun vastaanottaminen on vaikeaa, mutta nyt on sen aika. Et jaksa hoitaa tilannetta yksin, joten ota apu vastaan. Muuten lapsellasi ei ole kovin kummoista tulevaisuutta odotettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites kehitysvammaiset, onko heillä peruskoulupakko?
Kyllä on, joka ikisellä on oppivelvollisuus. Käytännössä jopa sellaiset vaikea-aseisesti vammaiset lapset, jotka eivät edes puhu käyvät koulua. Samoin kuolemansairaat. On olemassa erilaisia kouluja. Toki ne vammaiset eivät käy samaa koulua kuin terveet lapset. Autisteillekin on olemassa erityiskouluja ja luokkia ainakin täällä suurimmissa kaupungeissa. Lastenkodeissa asuvilla autisteilla on aina koulua. Ohjaajat katsovat, että kouluun mennään asianmukaisesti ja koulu hoituu. Lastenkodeissa se harvoin on mikään ongelmakaan. Omalla kohdalla jopa pitkään koulunsa laiminlyödyt autistiset lapset ovat alkaneet käydä koulua, kun siitä on huolehdittu. Mikään diagnoosi ei ole peruste laiminlyödä lapsensa koulujen käyntiä. Mikäli vanhemmat eivät siitä huolehdi, lapsi on äärimmäisen vakavassa syrjäytymisriskissä. Miettikää itse mitä töitä sellainen ihminen saa, jolla ei ole edes peruskoulua käytynä. t: sossu
No minkäköhänlaisen työpaikan ylipäätään kehitysvammainen/autisti mahtaa saada. Olipa se peruskoulu/apukoulu käytynä tahi ei. Ei saatana.
Tässä ei tainnut olla kusymys kehitysvammasta. Autisti voi olla ihan missä ammatissa tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites kehitysvammaiset, onko heillä peruskoulupakko?
Kyllä on, joka ikisellä on oppivelvollisuus. Käytännössä jopa sellaiset vaikea-aseisesti vammaiset lapset, jotka eivät edes puhu käyvät koulua. Samoin kuolemansairaat. On olemassa erilaisia kouluja. Toki ne vammaiset eivät käy samaa koulua kuin terveet lapset. Autisteillekin on olemassa erityiskouluja ja luokkia ainakin täällä suurimmissa kaupungeissa. Lastenkodeissa asuvilla autisteilla on aina koulua. Ohjaajat katsovat, että kouluun mennään asianmukaisesti ja koulu hoituu. Lastenkodeissa se harvoin on mikään ongelmakaan. Omalla kohdalla jopa pitkään koulunsa laiminlyödyt autistiset lapset ovat alkaneet käydä koulua, kun siitä on huolehdittu. Mikään diagnoosi ei ole peruste laiminlyödä lapsensa koulujen käyntiä. Mikäli vanhemmat eivät siitä huolehdi, lapsi on äärimmäisen vakavassa syrjäytymisriskissä. Miettikää itse mitä töitä sellainen ihminen saa, jolla ei ole edes peruskoulua käytynä. t: sossu
No minkäköhänlaisen työpaikan ylipäätään kehitysvammainen/autisti mahtaa saada. Olipa se peruskoulu/apukoulu käytynä tahi ei. Ei saatana.
Tässä ei tainnut olla kusymys kehitysvammasta. Autisti voi olla ihan missä ammatissa tahansa.
Voi toki, ellei autismi ole syvää tai mukana ole paljon muutakin - usein on. Se ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että autisminkirjon ihmisistä työelämässä on vain 10-25 prosenttia. Oli se peruskoulu käytynä tai ei. Tai vaikka yliopisto, kuten minulla.
Vierailija kirjoitti:
Tilanteenne kuulostaa todella kuormittavalta ja kuormitus on selkeästi jatkunut jo pitkään. Kuvaat lapsesi nukkumisen haasteita, mikä tarkoittaa tietenkin univajetta sekä hänelle että myös sinulle. Jo siinä on sellainen yksittäinen tekijä, joka vaikeuttaa elämää merkittävästi.
Minusta tuntuu, että tarvitsette molemmat apua.
Lapsesi pitää saada takaisin oppivelvollisuuden piiriin, siitä ei ole kahta puhetta. Sen vuoksi on ihan oikein, että koulu jouduttaa avun saamista ilmoituksilla. Tämä on ihan lastensuojelun antama ohje, toistuvat ilmoitukset nostavat lapsesi asian "pinkan päälle". Hän tarvitsee tutkimukset ja diagnoosinkin varmaan saa, mutta kumpikaan asia ei sinänsä ratkaise mitään, vaan sen myötä työn teko vasta alkaa, toivottavasti oikein keinoin. Lapsesi varmastikin joutuu kertaamaan tämän vuosiluokan, jos ei kerran koulua ole käyty. Siihen kannattaa varautua.
Minusta tuntuu kuitenkin myös, että sinäkin olet vähän uuvahtanut ja sen myötä vähän luovuttanut. Neurokirjolla olevalla lapsella voi olla niiden neuro-oireiden lisäksi vaatimuksia tai mielihaluja, jotka eivät liity mitenkåän kirjolla oloon. Jokainen lapsi haluaisi joskus lintsata tai syödä mitä sattuu, mutta tässä vanhempi huolehtii kasvatustehtävästään ja kieltää tämän.
Myös neurokirjon lapsille pitää asettaa rajoja ja huolehtia säännöllisestä elämästä. Muutoin lapsella on sekä kasvatuksen ja huolenpidon puutteen aiheuttamia haittoja + se kirjo.Tämä on todella vaikeaa, merkittävästi kovempaa elämää kuin "tavallisen" lapsen kanssa. Monin tavoin se on vaikeampaa kuin fyysisen vamman hoitaminen, sillä jokainen ymmärtää että liikuntavammaista pitää auttaa välillä vasten tahtoakin (vessa, suihku jne.), muutoin hän kärsii fyysisesti. Psyykkisistä oireista kärsivän "väkisin auttaminen" on paljon hankalampaa ymmärtää samaan tapaan kärsimystä ehkäisevänä asiana, vaikka se on juuri sitä mitä suurimmissa määrin. Periksi antaminen helpottaa hetkellisesti, mutta aiheuttaa merkittävää haittaa jatkossa.
Avun vastaanottaminen on vaikeaa, mutta nyt on sen aika. Et jaksa hoitaa tilannetta yksin, joten ota apu vastaan. Muuten lapsellasi ei ole kovin kummoista tulevaisuutta odotettavissa.
Mitä apua aloittajan pitäisi ottaa vastaan? Tai toisinpäin, mistä aloittaja löytää sen avun, minkä voisi ottaa vastaan? Aloittaja kertomasta pääteltynä sitä apua ei tule, vaikka kuinka rukoilisi. Jos lastensuojelu nostaa kädet pystyyn, sossu ei voi tehdä mitään ja terveydenhuoltojonot ovat mitä ovat, niin mitä jää jäljelle? Ei sitä lasta voi noin vain tuupata johonkin sairaalaan tai (itse valittuun) lastenkotiin. Aloittajan nimen omaan sanoo, että tarvitsee apua, mutta kun kukaan ei osaa auttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä huomaa, että sossut onko joko aivopesty toistamaan samoja asioita, tai sitten olet ollut meidän sossu. Oikea jankkaamisen kuningatar joka ei kyennyt asettumaan asiakkaan asemaan millään tavalla.
Hän esimerkiksi lörpötteli koulupalavereissa meidän asioita useammalle ihmiselle Teamsin kautta. Olin siis itsekin paikalla.
Kertoi asioita erittäin asenteellisesti myös hoitotaholle ja hoitotaho vahingossa paljasti asian meille. Luottamus sossuihin on valitettavasti vähäistä tällä hetkellä.
Mietin voiko tätä meidän asioiden kertomista palaverissa viedä eteenpäin ja jos, miten?
Toivon, että elämä häntä vielä opettaa ja esimerkiksi lapsensa joutuisi kamppailemaan sen kanssa, että apua ei saa. Ehkä hän saa kokea, että häntä syytetään lapsen sairaudesta ja hoitona on ohjeita vanhemmuudesta :)
Vähän katkeraa, mutta pakko vähän tuulettaa aivoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa, että sossut onko joko aivopesty toistamaan samoja asioita, tai sitten olet ollut meidän sossu. Oikea jankkaamisen kuningatar joka ei kyennyt asettumaan asiakkaan asemaan millään tavalla.
Hän esimerkiksi lörpötteli koulupalavereissa meidän asioita useammalle ihmiselle Teamsin kautta. Olin siis itsekin paikalla.
Kertoi asioita erittäin asenteellisesti myös hoitotaholle ja hoitotaho vahingossa paljasti asian meille. Luottamus sossuihin on valitettavasti vähäistä tällä hetkellä.Mietin voiko tätä meidän asioiden kertomista palaverissa viedä eteenpäin ja jos, miten?
Toivon, että elämä häntä vielä opettaa ja esimerkiksi lapsensa joutuisi kamppailemaan sen kanssa, että apua ei saa. Ehkä hän saa kokea, että häntä syytetään lapsen sairaudesta ja hoitona on ohjeita vanhemmuudesta :)
Vähän katkeraa, mutta pakko vähän tuulettaa aivoja.
Niin sellaisissa moniammatillisissa verkostoissa, joissa olitte on tapana nimenomaan puhua sen asiakasperheen asioista. Sen vuoksi siellä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa, että sossut onko joko aivopesty toistamaan samoja asioita, tai sitten olet ollut meidän sossu. Oikea jankkaamisen kuningatar joka ei kyennyt asettumaan asiakkaan asemaan millään tavalla.
Hän esimerkiksi lörpötteli koulupalavereissa meidän asioita useammalle ihmiselle Teamsin kautta. Olin siis itsekin paikalla.
Kertoi asioita erittäin asenteellisesti myös hoitotaholle ja hoitotaho vahingossa paljasti asian meille. Luottamus sossuihin on valitettavasti vähäistä tällä hetkellä.Mietin voiko tätä meidän asioiden kertomista palaverissa viedä eteenpäin ja jos, miten?
Toivon, että elämä häntä vielä opettaa ja esimerkiksi lapsensa joutuisi kamppailemaan sen kanssa, että apua ei saa. Ehkä hän saa kokea, että häntä syytetään lapsen sairaudesta ja hoitona on ohjeita vanhemmuudesta :)
Vähän katkeraa, mutta pakko vähän tuulettaa aivoja.
Minä en syyttäisi sossuja tästä osaamattomuudesta As-lasten kanssa - tekevät mitä laki käskee. En usko että hekään työhönsä uskovat, luulisi korkeakoulutettujen ihmisten tuntevan tilastot.
Hän on oppivelvollinen ja jää vaille paitsi hoitoa, myös tarpeellista oppia.
Tottakai koulu tekee lastensuojeluilmoituksia! Pitäisikö vain hylätä koko muistokin pojasta siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on oppivelvollinen ja jää vaille paitsi hoitoa, myös tarpeellista oppia.
Tottakai koulu tekee lastensuojeluilmoituksia! Pitäisikö vain hylätä koko muistokin pojasta siellä?
Mikä muisto? Älä jaksa lässyttää. Yhteiskunta haluaa tasan ja vain suoritusmuiston. Muu ei kiinnosta.
Ei todellakaan ole asiallista kertoa asioita isossa palaverissa, kai lapsellakin on jokin yksityisyydensuoja?
Kaikkea "hyvää" tälle sossulle.
Varmasti joillakin on hyviäkin kokemuksia sossuista, itse en lukeudu tähän joukkoon. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama, ysiluokkaa käyvän pojan kanssa, hänellä vain on adhd.
Lasu ei ole kyennyt auttamaan, nuorta ei voi väkivalloin kouluun tai lääkäriin viedä.
Ja kun oli nuorempi, niin joskus todella jouduin pakottamaan kouluun lasun pelossa niin, että poika itki ja kaikilla oli paha mieli.Sitä kun erään kerran tässä pyysin anteeksi, että olin pakottanut, oli hetken päästä nuori itkemässä huoneessaan. Hänen biologinen isänsä on tehnyt itsemurhan, jo ennenkuin poika syntyi, mutta hän on käynyt läpi isättömyyttään. Joten en suosittele pakottamista, vaan ensin hoitaa jollain tavalla nuoren mielenterveys ja ongelmat kuntoon. Rakkautta ja turvallisuutta, toki niitä rajojakin nuoret tarvitsevat.
Olen äärettömän iloinen siitä, että hän ei ole alkoholiin nyt koskenut, nuorempana hän sitäkin useasti kokeili. Mieluummin sitten kotona, ja turvassa, kuin palloilisi epämääräisissä porukoissa aineita käyttäen.
Mä olin aika lailla samanlainen aikanaan ja vanhemmat antoivat vaan olla kotona. Olen koko ikäni ollut kotona ja nyt viisikymppisenä pelailen päivät pitkät. Sanonpahan vain, että tuo on väärä taktiikka. Tuskin nuoresi jaksaa olla syrjäytynyt. Tämä on erittäin rankkaa.
Itse tsemppaisin lasta ja opettaisin kotona tai hommaisin jonkun opettamaan ja hän saisi tenttiä koulussa tai etänä. Pitää jotain yrittää.Tottakai häntä tsempataan, mutta tuon ikäistä ei pakoteta, se aiheuttaisi vain enemmän vastustusta. Olihan hän nyt yhtenä päivänä koulussa. Mutta ei riitä, että minä haluan hänet kouluun, kyllä hänellä pitää olla motivaatiota itselläänkin mennä sinne. Jaaina olen valmis vaikka viemään, jos se kulkemisesta on kiinni.
Sinä pystyt jo itsekkin tuon ikäisenä lopettamaan pelailun, eikö? Et ole lapsi etkä nuori.
Se pelailuni on ilmaista ja ajankulua näin syrjäytyneenä. Toivottavasti lapsellesi käy paremmin kuin minulle.
Syytät vanhempiasi siitä, että et suostunut käymään koulua. Ja edelleen, 50v et ota vastuuta omasta elämästäs.
Miksi et mennyt kouluun, vaan odotit että vanhempas ensin piiskaisivat sua niin, että sitten vasta suostut koulunpenkille?
Jos he olisivat väkisin pakottaneet, olisit siltikin nyt uhriutumassa täällä, miten olet heidän takiaan syrjäytynyt vanhus kun piiskalla pakottivat kouluun ja muuta et osaa kun pelailla.
En mä koe olevana 50v mikään vanhus enkä syytä heitä mistään. Kotiin jääminen ei ole ratkaisu ja toivon ,että ap.n lapsi pääsee jotenkin opiskelemaan
Ap ei kerro mikä nuoren koulunkäynnissä on esteenä. Autisteilla on monesti valvomista, jolloin aamulla ei pääse ylös ajoissa. Tällöin sen unirytmin palautus normiaikoihin on välttämätöntä. Jos nuori kuitenkin on periaatteessa levännyt, mutta ei suostu menemään kouluun, niin mitä perheessä sitten tehdään? Mitä nuori tekee päivät? Pelaa, nauttii elämästään? Monessa perheessä on kokeiltu mm. että nuorelta viedään ruudut pois, jos koulu ei maista. Osa laittaa nuoren pihalle joka tapauksessa, ei tarvitse jäädä petiin nukkumaankaan. Mitä siellä perheessä tapahtuu sen nuoren koulunkäynnin osalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa, että sossut onko joko aivopesty toistamaan samoja asioita, tai sitten olet ollut meidän sossu. Oikea jankkaamisen kuningatar joka ei kyennyt asettumaan asiakkaan asemaan millään tavalla.
Hän esimerkiksi lörpötteli koulupalavereissa meidän asioita useammalle ihmiselle Teamsin kautta. Olin siis itsekin paikalla.
Kertoi asioita erittäin asenteellisesti myös hoitotaholle ja hoitotaho vahingossa paljasti asian meille. Luottamus sossuihin on valitettavasti vähäistä tällä hetkellä.Mietin voiko tätä meidän asioiden kertomista palaverissa viedä eteenpäin ja jos, miten?
Toivon, että elämä häntä vielä opettaa ja esimerkiksi lapsensa joutuisi kamppailemaan sen kanssa, että apua ei saa. Ehkä hän saa kokea, että häntä syytetään lapsen sairaudesta ja hoitona on ohjeita vanhemmuudesta :)
Vähän katkeraa, mutta pakko vähän tuulettaa aivoja.
Minä en syyttäisi sossuja tästä osaamattomuudesta As-lasten kanssa - tekevät mitä laki käskee. En usko että hekään työhönsä uskovat, luulisi korkeakoulutettujen ihmisten tuntevan tilastot.
Ihan amispohjalta (terveydenhuoltoon liittyvä ammattinimike) oli ainakin meidän sossu. Vaikka en tiedä onko sillä väliä. Mutta korkeakoulutusta ei kaikilta löydy
Vierailija kirjoitti:
Mites kehitysvammaiset, onko heillä peruskoulupakko?
Oppivelvollisuus on heilläkin. Toki oppimistavoitteet on vähän erilaisia kuin vammattomilla, eikä koulunkäynti tietenkään ole samanlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa, että sossut onko joko aivopesty toistamaan samoja asioita, tai sitten olet ollut meidän sossu. Oikea jankkaamisen kuningatar joka ei kyennyt asettumaan asiakkaan asemaan millään tavalla.
Hän esimerkiksi lörpötteli koulupalavereissa meidän asioita useammalle ihmiselle Teamsin kautta. Olin siis itsekin paikalla.
Kertoi asioita erittäin asenteellisesti myös hoitotaholle ja hoitotaho vahingossa paljasti asian meille. Luottamus sossuihin on valitettavasti vähäistä tällä hetkellä.Mietin voiko tätä meidän asioiden kertomista palaverissa viedä eteenpäin ja jos, miten?
Toivon, että elämä häntä vielä opettaa ja esimerkiksi lapsensa joutuisi kamppailemaan sen kanssa, että apua ei saa. Ehkä hän saa kokea, että häntä syytetään lapsen sairaudesta ja hoitona on ohjeita vanhemmuudesta :)
Vähän katkeraa, mutta pakko vähän tuulettaa aivoja.
Minä en syyttäisi sossuja tästä osaamattomuudesta As-lasten kanssa - tekevät mitä laki käskee. En usko että hekään työhönsä uskovat, luulisi korkeakoulutettujen ihmisten tuntevan tilastot.
Ihan amispohjalta (terveydenhuoltoon liittyvä ammattinimike) oli ainakin meidän sossu. Vaikka en tiedä onko sillä väliä. Mutta korkeakoulutusta ei kaikilta löydy
Sosiaalityöntekijä eli sossu on maisteri pääaineenaan sosiaalityö. Sijaisena voi toimia vain maisterivaiheen sosiaalityön opiskelija. Joko sossusi ei ole sosiaalityöntekijä, vaan esim. perhetyöntekijä, joka ei tee mitään päätöksi tai sitten puhut paskaa.
Ihmettelen tällaista vanhemmuuden ulkoistamista.
Äiti antaa poikansa ihan rauhassa ajautua syrjäytyneeksi, koska jono. Mitään ei voi tehdä, koska jono. Mistään ei ole vastuuta, koska jono. Kaikkeen riittää selitykseksi jono.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei kerro mikä nuoren koulunkäynnissä on esteenä. Autisteilla on monesti valvomista, jolloin aamulla ei pääse ylös ajoissa. Tällöin sen unirytmin palautus normiaikoihin on välttämätöntä. Jos nuori kuitenkin on periaatteessa levännyt, mutta ei suostu menemään kouluun, niin mitä perheessä sitten tehdään? Mitä nuori tekee päivät? Pelaa, nauttii elämästään? Monessa perheessä on kokeiltu mm. että nuorelta viedään ruudut pois, jos koulu ei maista. Osa laittaa nuoren pihalle joka tapauksessa, ei tarvitse jäädä petiin nukkumaankaan. Mitä siellä perheessä tapahtuu sen nuoren koulunkäynnin osalta?
Pelaa ja nauttii elämästä? En ole ap, mutta käytännössä meillä kärsi jumittamisesta, pakko-oireista, pelkotiloista. Aloitekyvyttömyydestä ja vaikeasta toiminnanohjauksen häiriöstä. Ja kyllä, kaikki nämä kuuluu autisminkirjoon. Siihen ne päivät kului.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tällaista vanhemmuuden ulkoistamista.
Äiti antaa poikansa ihan rauhassa ajautua syrjäytyneeksi, koska jono. Mitään ei voi tehdä, koska jono. Mistään ei ole vastuuta, koska jono. Kaikkeen riittää selitykseksi jono.
Sinä varmasti kerrot meille tässä miten äidin pitäisi nyt toimia?
Olen tavannut paljon eritasoisia autisteja. Autismissa on aika tavallista että on hyvä jossain asiassa, ja toisessa asiassa tosi "huono". Se johtuu siitä että aivot on vähän erilaiset kuin "normaalilla". Kuitenkin yhteiskunta haluaa että kaikille ihmisille paukutetaan samat opit samalla tavalla. En tiedä onko sinun aivot miten autistisrt, minun on. Mutta se ei tarkoita että kaikilla autisteilla on samat vaikeudet.