Lue keskustelun säännöt.
Nuori ei käy koulua aspergerin takia/ lasuilmoitukset
25.01.2023 |
Yläkouluikäinen poika odottaa tutkimusjonossa hoitoon pääsyä. Hän lopetti koulunkäynnin kokonaan syksyllä, sitä ennen kokeiltiin kaikki mahdolliset keinot hyvällä ja pahalla. Koulupsykologin arvio/testit antaa viitteitä että nuorella on asperger. Hän on vetäytyvä ja omaehtoinen, kavereista ei ole kiinnostunut. Poika on erityisen kiinnostunut tornitaloista, erityisesti wtc-torneista, ja rakentaa niistä pienoismalleja. Herättää myös yöllä ja kertoo mm. niiden rakennustekniikasta. Yöt ovat olleet aina vaikeita muutenkin. Unirytmit menee sekaisin helposti ja niiden korjaaminen on aikaa vievää. Hän heräilee myös paljon ja kävelee unissaan, yrittää mm. lähteä ulos. Arki on siis melkoisen erilaista.
Koulussa tiedetään mikä homman nimi on, ja että poika odottaa tarkempia tutkimuksia sairaalassa. Tavaksi on tullut kuitenkin että tasaiseen tahtiin sieltä lähtee lastensuojeluilmoitus jossa todetaan että lapsi ei käy koulua. Sosiaalityöntekijä soittaa ja kertoo että tällainen ilmoitus ja että miten kommentoin. Vastaan että niin, poika ei käy koulua ja odottaa tutkimuksia. Tämä joka kerta. Asia on sitten siinä. Lasu oli aiemmin mukana koska luulin että poika on vain hankala persoona. Siinä sitten yhdessä mietittiin keinoja saada lapsi kouluun. Kun mitkään yritykset eivät tuottaneet tulosta, nosti lasukin kädet pystyyn ja sanoi että heillä ei ole lääketieteellistä apua tarjota. Näinhän se onkin.
Mikä funktio noilla lasuilla siis on?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tehtävä vanhempana on viedä se poika sinne kouluun, jos siis on alle 15-vuotias. Oppivelvollisuus kun on ysiluokka käyty.
Ei ole tällaista velvollisuutta. Kouluun ei tarvitse mennä kenenkään, mutta opetusta on saatava. Jos ei koulussa, niin sitten kotona.
Eli ap, mikä on selityksesi sille, ettet ilmeisesti ole järjestänyt lapsesi opetusta muulla tavalla?
Ei ole tarvetta selitellä. Lapselle on annettu koulusta läppäri jolla voi tehdä tehtäviä. Ei kuitenkaan tee. Pääasiassa lapsi jumittaa omia asioita.
Ap
Sinä itse toimit kotona opettajan roolissa.
Teette päivän mittaan yhdessä niitä tehtäviä vähän kerrallaan. Esim 15min kerrallaan johonkin asiaan ja sitten tauko.Siis vakavissasiko ehdotat, että vanhempi (ja tietenkin juuri äiti) jää pois työelämästä ja alkaa opettaa lastaan? Saadaan kaksi syrjäytynyttä yhden tilalle.
Joko vanhemmat huolehtivat lapsensa oppivelvollisuuden toteutumisesta tai sitten siitä huolehtii autismiin erikoistunut lastenkoti. Kenen muun ajattelit sen lapsen koulusta huolehtivan? Taivaan isän?
Kerrotko vielä missä tällainen autismiin erikoistunut lastenkoti sijaitsee? Aivan. Edes sairaalakoulu ei saanut sukulaislapseni (autismi) peruskoulua läpisuoritetuksi, joten tämän jälkeen hän jäikin suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle täysi-ikäistyessään. Oppi sen verran kuin oppi, ja nyt opiskelee välillä kun voimavaroja ilmenee.
Niitä on ympäri Suomea. Ei välttämättä kotipaikkakunnallasi. t: sijaishuollon sossu
Eivätkä ne saa juuri mitään aikaiseksi. Mutta toki sinne kannattaa laittaa lapsi säilöön muutamaksi vuodeksi jos tosiaan ei itse jaksa. Sieltä se sitten palaa bumeranginakotiin; täysin toistaitoisena, pahimmillaan väkiavltaisena koska seura tekee kaltaisekseen, kaurajätiksi kasvaneena ja tosiaan se peruskoulu yhä suorittamatta.
Kyllä ainakin minun autistiset asiakkaani käyvät koulua joka ikinen. t: se sama sossu
Niin, koska sinä hoidat sellaisia tapauksia työssäsi. Laitoksessa töissä oleva sossu sanoisi, että yksikään hänen autistisista asiakkaistaan ei käy normaalia koulua.
Ei ne kotona asuvatkaan normikoulussa ole. Kyllä autistit ovat omissa emoluokissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä päätyisin ap:na kotiopetukseen. Ehdottomasti. Siihen päälle terapiat ja muut tukitoimet. Luulen, että koulu kaikkinensa on hänen lapselleen toimimaton ja liian stressaava ympäristö.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä vanhempana toivoisit tilanteessa tapahtuvan, mikä apukeino saisi jotain muuttumaan?
Diagnoosi ei tuo tullessaan mitään uutta apua, eikä vapauta lasta opiskelusta. Niitä lastensuojeluilmoituksia tulee niin pitkään, että lapsi opiskelee jollain tavalla.
Kotiopetus ei ole kiinni kellonajoista, sen ei tarvitse tapahtua työpäivän aikana, vaan sitä voi olla lyhyitä aikoja iltaisin ja pidempiä viikonloppuisin. Mikä tahansa vaihtoehto taitaa olla nykytilannetta parempi.
Ei noin löperö äiti mitään koulua saa pidettyä. Jos ei liki vuoteen saa edes kouluun kuskattua.
Ei tuolla ole yhtään mitään otetta poikaan. Lasun pitäisi kiireesti etsiä lapselle muu paikka asua ja sellainen, missä ei anneta loputtomiin vaihtoehtoja mitä huvittaa tehdä ja mitä ei. Lapsesta olisi voinut kunnon vanhemman avulla kasvaa vaikka niitä tornitaloja suunnitteleva insinööri tai arkkitehti jos on noin intohimoinen perehtymään aiheeseen. Mutta äitinsä on katkaissut kaikki mahdollisuudet menemällä mukaan tuohon lapsen pompotteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa, että sossut onko joko aivopesty toistamaan samoja asioita, tai sitten olet ollut meidän sossu. Oikea jankkaamisen kuningatar joka ei kyennyt asettumaan asiakkaan asemaan millään tavalla.
Hän esimerkiksi lörpötteli koulupalavereissa meidän asioita useammalle ihmiselle Teamsin kautta. Olin siis itsekin paikalla.
Kertoi asioita erittäin asenteellisesti myös hoitotaholle ja hoitotaho vahingossa paljasti asian meille. Luottamus sossuihin on valitettavasti vähäistä tällä hetkellä.Mietin voiko tätä meidän asioiden kertomista palaverissa viedä eteenpäin ja jos, miten?
Toivon, että elämä häntä vielä opettaa ja esimerkiksi lapsensa joutuisi kamppailemaan sen kanssa, että apua ei saa. Ehkä hän saa kokea, että häntä syytetään lapsen sairaudesta ja hoitona on ohjeita vanhemmuudesta :)
Vähän katkeraa, mutta pakko vähän tuulettaa aivoja.
Minä en syyttäisi sossuja tästä osaamattomuudesta As-lasten kanssa - tekevät mitä laki käskee. En usko että hekään työhönsä uskovat, luulisi korkeakoulutettujen ihmisten tuntevan tilastot.
Ihan amispohjalta (terveydenhuoltoon liittyvä ammattinimike) oli ainakin meidän sossu. Vaikka en tiedä onko sillä väliä. Mutta korkeakoulutusta ei kaikilta löydy
Siis sinä annat ammattikoulun käyneen epäpätevän ihmisen sekaantua lapsesi asioihin ja jopa esiintyä valesossuna? Ei jeesus sentään.
Ihan itse tuo tyyppi kutsuu perhetyöntekijää sossuksi. Hän ei siis tiedä sosiaalialan ammateista. Sosiaalityöntekijä on Valviran laillistettu ammattinimike. Kuulosti myös siltä, ettei kirjoittaja ole ymmärtänyt, että palavereissa on ollut kyse jonkinlaisesta verkostotyöstä, mikä on alalla ihan normaali käytäntö. Luultavasti hän on itse vielä "antanut luvan" koko hommalle, kun on palaverikutsuun vastannut myöntävästi. Lupa tietojen siirtoon on taatusti olemassa myös.
Hiukan rumasti sanottu, että ammattikoulutuksen käynyt olisi "epäpätevä". Jos tutkinto riittää työhön, niin miksi pitäisi olla korkeakoulututkinto? Harvoin noissa vaativimmissa sosiaalialan töissä on pelkän perustutkinnon suorittaneita, vaan usein heillä on sen lisäksi erikoisammattitutkinto tai parikin, työkokemusta, kiinnostusta alaan, ja ehkä jopa lisäkoulutusta juuri sen työtehtävän suorittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa, että sossut onko joko aivopesty toistamaan samoja asioita, tai sitten olet ollut meidän sossu. Oikea jankkaamisen kuningatar joka ei kyennyt asettumaan asiakkaan asemaan millään tavalla.
Hän esimerkiksi lörpötteli koulupalavereissa meidän asioita useammalle ihmiselle Teamsin kautta. Olin siis itsekin paikalla.
Kertoi asioita erittäin asenteellisesti myös hoitotaholle ja hoitotaho vahingossa paljasti asian meille. Luottamus sossuihin on valitettavasti vähäistä tällä hetkellä.Mietin voiko tätä meidän asioiden kertomista palaverissa viedä eteenpäin ja jos, miten?
Toivon, että elämä häntä vielä opettaa ja esimerkiksi lapsensa joutuisi kamppailemaan sen kanssa, että apua ei saa. Ehkä hän saa kokea, että häntä syytetään lapsen sairaudesta ja hoitona on ohjeita vanhemmuudesta :)
Vähän katkeraa, mutta pakko vähän tuulettaa aivoja.
Minä en syyttäisi sossuja tästä osaamattomuudesta As-lasten kanssa - tekevät mitä laki käskee. En usko että hekään työhönsä uskovat, luulisi korkeakoulutettujen ihmisten tuntevan tilastot.
Ihan amispohjalta (terveydenhuoltoon liittyvä ammattinimike) oli ainakin meidän sossu. Vaikka en tiedä onko sillä väliä. Mutta korkeakoulutusta ei kaikilta löydy
Siis sinä annat ammattikoulun käyneen epäpätevän ihmisen sekaantua lapsesi asioihin ja jopa esiintyä valesossuna? Ei jeesus sentään.
Ihan itse tuo tyyppi kutsuu perhetyöntekijää sossuksi. Hän ei siis tiedä sosiaalialan ammateista. Sosiaalityöntekijä on Valviran laillistettu ammattinimike. Kuulosti myös siltä, ettei kirjoittaja ole ymmärtänyt, että palavereissa on ollut kyse jonkinlaisesta verkostotyöstä, mikä on alalla ihan normaali käytäntö. Luultavasti hän on itse vielä "antanut luvan" koko hommalle, kun on palaverikutsuun vastannut myöntävästi. Lupa tietojen siirtoon on taatusti olemassa myös.
Hiukan rumasti sanottu, että ammattikoulutuksen käynyt olisi "epäpätevä". Jos tutkinto riittää työhön, niin miksi pitäisi olla korkeakoulututkinto? Harvoin noissa vaativimmissa sosiaalialan töissä on pelkän perustutkinnon suorittaneita, vaan usein heillä on sen lisäksi erikoisammattitutkinto tai parikin, työkokemusta, kiinnostusta alaan, ja ehkä jopa lisäkoulutusta juuri sen työtehtävän suorittamiseen.
Ei se ammattikoulukoulutus nyt vaan riitä työhön jossa pitää olla tietty yliopistokoulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä vanhempana toivoisit tilanteessa tapahtuvan, mikä apukeino saisi jotain muuttumaan?
Diagnoosi ei tuo tullessaan mitään uutta apua, eikä vapauta lasta opiskelusta. Niitä lastensuojeluilmoituksia tulee niin pitkään, että lapsi opiskelee jollain tavalla.
Kotiopetus ei ole kiinni kellonajoista, sen ei tarvitse tapahtua työpäivän aikana, vaan sitä voi olla lyhyitä aikoja iltaisin ja pidempiä viikonloppuisin. Mikä tahansa vaihtoehto taitaa olla nykytilannetta parempi.
Ei noin löperö äiti mitään koulua saa pidettyä. Jos ei liki vuoteen saa edes kouluun kuskattua.
Ei tuolla ole yhtään mitään otetta poikaan. Lasun pitäisi kiireesti etsiä lapselle muu paikka asua ja sellainen, missä ei anneta loputtomiin vaihtoehtoja mitä huvittaa tehdä ja mitä ei. Lapsesta olisi voinut kunnon vanhemman avulla kasvaa vaikka niitä tornitaloja suunnitteleva insinööri tai arkkitehti jos on noin intohimoinen perehtymään aiheeseen. Mutta äitinsä on katkaissut kaikki mahdollisuudet menemällä mukaan tuohon lapsen pompotteluun.
150-senttinen yliksen uli-inssi. Kuten sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä vanhempana toivoisit tilanteessa tapahtuvan, mikä apukeino saisi jotain muuttumaan?
Diagnoosi ei tuo tullessaan mitään uutta apua, eikä vapauta lasta opiskelusta. Niitä lastensuojeluilmoituksia tulee niin pitkään, että lapsi opiskelee jollain tavalla.
Kotiopetus ei ole kiinni kellonajoista, sen ei tarvitse tapahtua työpäivän aikana, vaan sitä voi olla lyhyitä aikoja iltaisin ja pidempiä viikonloppuisin. Mikä tahansa vaihtoehto taitaa olla nykytilannetta parempi.
Ei noin löperö äiti mitään koulua saa pidettyä. Jos ei liki vuoteen saa edes kouluun kuskattua.
Ei tuolla ole yhtään mitään otetta poikaan. Lasun pitäisi kiireesti etsiä lapselle muu paikka asua ja sellainen, missä ei anneta loputtomiin vaihtoehtoja mitä huvittaa tehdä ja mitä ei. Lapsesta olisi voinut kunnon vanhemman avulla kasvaa vaikka niitä tornitaloja suunnitteleva insinööri tai arkkitehti jos on noin intohimoinen perehtymään aiheeseen. Mutta äitinsä on katkaissut kaikki mahdollisuudet menemällä mukaan tuohon lapsen pompotteluun.
Olisi voinut? Voi vieläkin, voi olla kuule loistava tulevaisuus edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta saa jotenkin sellaisen kuvan, että äitiä ei yhtään huolestuta se ettei lapsensa käy koulua. Outoa. Tutkimuksiin pääsy voi kestää kauankin ja senkö ajan lapsi on täysin käymättä koulua. Ei varmaan sitten helpota tilannetta että sitten kun pitäisi palata kouluun niin lapsi joutuu vuotta alemmalle luokalle ja tottumaan uusiin luokkakavereihin. Eihän autismidiagnoosi ole mikään oppivelvollisuudesta vapauttava diagnoosi. Ja tosiaan nykyään ei enää anneta erikseen aspergerdiagnoosia koska asperger on autismin kirjolla niin diagnoosi on autismi.
Et taida ymmärtää kuinka laaja autismin kirjo voi olla. Kuvittelet, että kaikki ovat sellaisia tv-sarjoista tuttuja lieviä aspergertapauksia, joiden oireet ovat lähinnä lievää sosiaalista kömpelyyttä. Todellisuudessa autismin kirjon haasteet voivat olla hyvin vaikeita ja osasta voidaan todeta jo hyvin varhain, että he eivät tule ikinä kykenemään itsenäiseen elämään tai työntekoon. En nyt tiedä, onko ap:n lapsi tällainen, mutta jos on, niin ymmärrän hyvin, että se kouluun pakottaminen ei välttämättä ole kovin korkealla prioriteettilistalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä vanhempana toivoisit tilanteessa tapahtuvan, mikä apukeino saisi jotain muuttumaan?
Diagnoosi ei tuo tullessaan mitään uutta apua, eikä vapauta lasta opiskelusta. Niitä lastensuojeluilmoituksia tulee niin pitkään, että lapsi opiskelee jollain tavalla.
Kotiopetus ei ole kiinni kellonajoista, sen ei tarvitse tapahtua työpäivän aikana, vaan sitä voi olla lyhyitä aikoja iltaisin ja pidempiä viikonloppuisin. Mikä tahansa vaihtoehto taitaa olla nykytilannetta parempi.
Ei noin löperö äiti mitään koulua saa pidettyä. Jos ei liki vuoteen saa edes kouluun kuskattua.
Ei tuolla ole yhtään mitään otetta poikaan. Lasun pitäisi kiireesti etsiä lapselle muu paikka asua ja sellainen, missä ei anneta loputtomiin vaihtoehtoja mitä huvittaa tehdä ja mitä ei. Lapsesta olisi voinut kunnon vanhemman avulla kasvaa vaikka niitä tornitaloja suunnitteleva insinööri tai arkkitehti jos on noin intohimoinen perehtymään aiheeseen. Mutta äitinsä on katkaissut kaikki mahdollisuudet menemällä mukaan tuohon lapsen pompotteluun.Olisi voinut? Voi vieläkin, voi olla kuule loistava tulevaisuus edessä.
Jos nyt kuitenkin psysyttäisiin realiteeteissa, ja yritettäisiin, että joillakin tukitoimilla autisti pääsisi perskoulun edes helpotetusti läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta saa jotenkin sellaisen kuvan, että äitiä ei yhtään huolestuta se ettei lapsensa käy koulua. Outoa. Tutkimuksiin pääsy voi kestää kauankin ja senkö ajan lapsi on täysin käymättä koulua. Ei varmaan sitten helpota tilannetta että sitten kun pitäisi palata kouluun niin lapsi joutuu vuotta alemmalle luokalle ja tottumaan uusiin luokkakavereihin. Eihän autismidiagnoosi ole mikään oppivelvollisuudesta vapauttava diagnoosi. Ja tosiaan nykyään ei enää anneta erikseen aspergerdiagnoosia koska asperger on autismin kirjolla niin diagnoosi on autismi.
Et taida ymmärtää kuinka laaja autismin kirjo voi olla. Kuvittelet, että kaikki ovat sellaisia tv-sarjoista tuttuja lieviä aspergertapauksia, joiden oireet ovat lähinnä lievää sosiaalista kömpelyyttä. Todellisuudessa autismin kirjon haasteet voivat olla hyvin vaikeita ja osasta voidaan todeta jo hyvin varhain, että he eivät tule ikinä kykenemään itsenäiseen elämään tai työntekoon. En nyt tiedä, onko ap:n lapsi tällainen, mutta jos on, niin ymmärrän hyvin, että se kouluun pakottaminen ei välttämättä ole kovin korkealla prioriteettilistalla.
Tämä. Tuo prosentti työssäkäyvistä Aspergereista (10-25 %) pitää tosiaan sisällään myös ne korkeakoulutetut ja tohtorit. Siitä voi hyvin päätellä, että jopa heillä - saatika sitten muilla - on todella kivuliasta ja vaikeaa selviytyä yhteiskunnassa ja oravanpyörässä. Ihan sieltä päiväkodista vanhuuteen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä vanhempana toivoisit tilanteessa tapahtuvan, mikä apukeino saisi jotain muuttumaan?
Diagnoosi ei tuo tullessaan mitään uutta apua, eikä vapauta lasta opiskelusta. Niitä lastensuojeluilmoituksia tulee niin pitkään, että lapsi opiskelee jollain tavalla.
Kotiopetus ei ole kiinni kellonajoista, sen ei tarvitse tapahtua työpäivän aikana, vaan sitä voi olla lyhyitä aikoja iltaisin ja pidempiä viikonloppuisin. Mikä tahansa vaihtoehto taitaa olla nykytilannetta parempi.
Monelle as-lapselle sairaalakoulu tai autismiluokka on pelastava enkeli. Ilman diagnoosia niihin on käytännössä mahdotonta päästä. Diagnoosinkin kanssa paikan saaminen on vaikeaa ja sitä voi jonottamaan useita vuosia.
Lastensuojeluilmoitukset eivät auta autisteja. Koulussa toteutettavat erikoisjärjestelyt auttaisivat, mutta hyvin harva koulu on kykenevä joustamaan tai muuttamaan omia käytäntöjään. Monet näistä koulua käymättömistä haluaisivat käydä koulua ja haluaisivat opiskella, mutta he eivät pysty olemaan siellä koulussa.
Mitkään kotona tehtävät toimenpiteet eivät tee koulusta autistille esteetöntä. Ne toimenpiteet pitäisi tehdä siellä koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tehtävä vanhempana on viedä se poika sinne kouluun, jos siis on alle 15-vuotias. Oppivelvollisuus kun on ysiluokka käyty.
Ei ole tällaista velvollisuutta. Kouluun ei tarvitse mennä kenenkään, mutta opetusta on saatava. Jos ei koulussa, niin sitten kotona.
Eli ap, mikä on selityksesi sille, ettet ilmeisesti ole järjestänyt lapsesi opetusta muulla tavalla?
Ei ole tarvetta selitellä. Lapselle on annettu koulusta läppäri jolla voi tehdä tehtäviä. Ei kuitenkaan tee. Pääasiassa lapsi jumittaa omia asioita.
Ap
Sinä itse toimit kotona opettajan roolissa.
Teette päivän mittaan yhdessä niitä tehtäviä vähän kerrallaan. Esim 15min kerrallaan johonkin asiaan ja sitten tauko.Siis vakavissasiko ehdotat, että vanhempi (ja tietenkin juuri äiti) jää pois työelämästä ja alkaa opettaa lastaan? Saadaan kaksi syrjäytynyttä yhden tilalle.
Joko vanhemmat huolehtivat lapsensa oppivelvollisuuden toteutumisesta tai sitten siitä huolehtii autismiin erikoistunut lastenkoti. Kenen muun ajattelit sen lapsen koulusta huolehtivan? Taivaan isän?
Kerrotko vielä missä tällainen autismiin erikoistunut lastenkoti sijaitsee? Aivan. Edes sairaalakoulu ei saanut sukulaislapseni (autismi) peruskoulua läpisuoritetuksi, joten tämän jälkeen hän jäikin suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle täysi-ikäistyessään. Oppi sen verran kuin oppi, ja nyt opiskelee välillä kun voimavaroja ilmenee.
Niitä on ympäri Suomea. Ei välttämättä kotipaikkakunnallasi. t: sijaishuollon sossu
Eivätkä ne saa juuri mitään aikaiseksi. Mutta toki sinne kannattaa laittaa lapsi säilöön muutamaksi vuodeksi jos tosiaan ei itse jaksa. Sieltä se sitten palaa bumeranginakotiin; täysin toistaitoisena, pahimmillaan väkiavltaisena koska seura tekee kaltaisekseen, kaurajätiksi kasvaneena ja tosiaan se peruskoulu yhä suorittamatta.
Kyllä ainakin minun autistiset asiakkaani käyvät koulua joka ikinen. t: se sama sossu
Niin, koska sinä hoidat sellaisia tapauksia työssäsi. Laitoksessa töissä oleva sossu sanoisi, että yksikään hänen autistisista asiakkaistaan ei käy normaalia koulua.
Ei ne kotona asuvatkaan normikoulussa ole. Kyllä autistit ovat omissa emoluokissaan.
Jooo, ei kaikki. Autismi itsessään ei ole este olemaan missä tahansa koulussa tai työssä. Usein kyllä on niin että tarvii tukitoimia tai peräti autismiluokka.
Onhan ihmisiä jotka on opiskellu vaikka insinööriks ihan normikouluissa ja saanu autismidiagnoosin vasta aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen jokainen asperger kävi koulunsa ihan kiltisti omaehtoisuudesta huolimatta. Miksi olet antanut mahdollisuuden jäädä kotiin?
En tiedä mikä diagnoosi luokallani olevalla tytöllä oli epilepsian lisäksi, mutta häntä näkyi koulussa vain satunnaisesti ja ysiluokalla ei enää ollenkaan. Olin peruskoulussa 80-luvulla. Samasta kyläkoulusta tulleet luokkakaverit kertoivat, että ei ollut ennen poissa niin paljon, eli ilmeisesti se iso luokka oli suuri syy murrosiän ohella. Ei ollut mitenkään tyhmä. Eli kyllä niitä vaan satunnaisia tapauksia oli ennenkin. Tiesitkö, että koulunkäynnistä sai vapautuksen terveydellisistä syistä vielä vuoteen 1986 saakka? Käytännössä siis jos oli joku kehitysvamma, ei tarvinnut käydä, mutta tiedän mieheni naapurista yhden, jolla ei ole ainakaan fyysistä kehitysvammaa, on vain hyvin erikoinen tyyppi, joka on koulusta vapautettu, mieheni ikäinen. Kyllä hän lukea ja kirjoittaa osaa myös ja kuulemma aika hyvä laskemaan ja muisti kuulemma erikoisia asioita.
Miksi tuota lasta ei ole huostaanotettu jo? Äitinsä pilaa lapsen koko tulevaisuuden mahdollistamalla koulun lopettamisen.
Vierailija kirjoitti:
Onhan ihmisiä jotka on opiskellu vaikka insinööriks ihan normikouluissa ja saanu autismidiagnoosin vasta aikuisena.
Totta. Eikä se vanhanaikaisessa strukturoidussa koulussa, missä lukujärjestys säilyi puoli vuotta samana, opettaja kertoi ylhäältä päin mitä tehdään ja oli selkeät läksyt, ollut mikään ongelma. Sellainen koulu sopi hyvin aspergerpiirteiselle. Ainakin meillä oli syyslukukauden sama lukujärjestys ja keväällä vaihtui jonkin verran, mutta silloinkin monen aineen paikka pysyi samana. Ryhmätöitä oli vain labroissa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan ihmisiä jotka on opiskellu vaikka insinööriks ihan normikouluissa ja saanu autismidiagnoosin vasta aikuisena.
Ooh! Minulla on sekä yliopisto- että amk-tutkinto, ja sain Asperger- ja ADD-diagnoosit nelikymppisenä. Ihan julkiselta puolelta neurolta. Ja kyllä, on ollut aivan helvetin vaikea elämä, ja nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Tunnen useammankin autistin joka on tehnyt mielenkiinnon kohteestaan itselleen ammatin ja pärjää mukavasti.
Peliala esimerkiksi, taidot ratkaisevat, ei koulutus.
Musiikin kautta yksi ystäväni hankkii elantonsa. Kiinnostuksen kohde on yksi tietty soitin.Ystäväni on pidetty soitto-opettaja. Ja kyllä, autisti voi pärjätä ihmisten kanssa hyvin, mutta palautumiseen sosiaalisesta kuormituksesta voi mennä aikaa.
Yksi tuttuni on valokuvaaja. Taitava onkin. Hänellä oma yritys.
Monta sopivaa ammattia on. Apua voi kuitenkin tarvita sitten "normaalille" ihmiselle ihan tavanomaisiin asioihin, kuten siivoamiseen ja ruoanlaittoon.
Kaksi edellä kuvaamistani henkilöistä on päässyt peruskoulun ja lukion läpi jotenkuten. Pelialalla oleva tienaa parhaiten ja takana peruskoulu ja keskeytynyt amis.
Toivoa on ja suunta voi löytyä kunhan toipuminen on alkanut.
Vierailija kirjoitti:
Sun tehtävä vanhempana on viedä se poika sinne kouluun, jos siis on alle 15-vuotias. Oppivelvollisuus kun on ysiluokka käyty.
Oppivelvollisuus on nykyään 18v saakka.
Mitä sinä vanhempana toivoisit tilanteessa tapahtuvan, mikä apukeino saisi jotain muuttumaan?
Diagnoosi ei tuo tullessaan mitään uutta apua, eikä vapauta lasta opiskelusta. Niitä lastensuojeluilmoituksia tulee niin pitkään, että lapsi opiskelee jollain tavalla.
Kotiopetus ei ole kiinni kellonajoista, sen ei tarvitse tapahtua työpäivän aikana, vaan sitä voi olla lyhyitä aikoja iltaisin ja pidempiä viikonloppuisin. Mikä tahansa vaihtoehto taitaa olla nykytilannetta parempi.