Lue keskustelun säännöt.
Nuori ei käy koulua aspergerin takia/ lasuilmoitukset
25.01.2023 |
Yläkouluikäinen poika odottaa tutkimusjonossa hoitoon pääsyä. Hän lopetti koulunkäynnin kokonaan syksyllä, sitä ennen kokeiltiin kaikki mahdolliset keinot hyvällä ja pahalla. Koulupsykologin arvio/testit antaa viitteitä että nuorella on asperger. Hän on vetäytyvä ja omaehtoinen, kavereista ei ole kiinnostunut. Poika on erityisen kiinnostunut tornitaloista, erityisesti wtc-torneista, ja rakentaa niistä pienoismalleja. Herättää myös yöllä ja kertoo mm. niiden rakennustekniikasta. Yöt ovat olleet aina vaikeita muutenkin. Unirytmit menee sekaisin helposti ja niiden korjaaminen on aikaa vievää. Hän heräilee myös paljon ja kävelee unissaan, yrittää mm. lähteä ulos. Arki on siis melkoisen erilaista.
Koulussa tiedetään mikä homman nimi on, ja että poika odottaa tarkempia tutkimuksia sairaalassa. Tavaksi on tullut kuitenkin että tasaiseen tahtiin sieltä lähtee lastensuojeluilmoitus jossa todetaan että lapsi ei käy koulua. Sosiaalityöntekijä soittaa ja kertoo että tällainen ilmoitus ja että miten kommentoin. Vastaan että niin, poika ei käy koulua ja odottaa tutkimuksia. Tämä joka kerta. Asia on sitten siinä. Lasu oli aiemmin mukana koska luulin että poika on vain hankala persoona. Siinä sitten yhdessä mietittiin keinoja saada lapsi kouluun. Kun mitkään yritykset eivät tuottaneet tulosta, nosti lasukin kädet pystyyn ja sanoi että heillä ei ole lääketieteellistä apua tarjota. Näinhän se onkin.
Mikä funktio noilla lasuilla siis on?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä vanhempana toivoisit tilanteessa tapahtuvan, mikä apukeino saisi jotain muuttumaan?
Diagnoosi ei tuo tullessaan mitään uutta apua, eikä vapauta lasta opiskelusta. Niitä lastensuojeluilmoituksia tulee niin pitkään, että lapsi opiskelee jollain tavalla.
Kotiopetus ei ole kiinni kellonajoista, sen ei tarvitse tapahtua työpäivän aikana, vaan sitä voi olla lyhyitä aikoja iltaisin ja pidempiä viikonloppuisin. Mikä tahansa vaihtoehto taitaa olla nykytilannetta parempi.
Sen verran pakko kommentoida, että diagnoosi juurikin voi vapauttaa lasta opiskelusta, esim joidenkin aineiden osalta opiskelua voidaan keventää ja yksilöllistää. Sitä varten tutkimuksia juuri tehdään, että osataan löytää käytännön ratkaisuja. Tässä keskustelussa on nyt jonkin verran äidin syyllistämisen maku. T entinen koulupsykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tehtävä vanhempana on viedä se poika sinne kouluun, jos siis on alle 15-vuotias. Oppivelvollisuus kun on ysiluokka käyty.
Ei ole tällaista velvollisuutta. Kouluun ei tarvitse mennä kenenkään, mutta opetusta on saatava. Jos ei koulussa, niin sitten kotona.
Eli ap, mikä on selityksesi sille, ettet ilmeisesti ole järjestänyt lapsesi opetusta muulla tavalla?
Ei ole tarvetta selitellä. Lapselle on annettu koulusta läppäri jolla voi tehdä tehtäviä. Ei kuitenkaan tee. Pääasiassa lapsi jumittaa omia asioita.
Ap
Sinä itse toimit kotona opettajan roolissa.
Teette päivän mittaan yhdessä niitä tehtäviä vähän kerrallaan. Esim 15min kerrallaan johonkin asiaan ja sitten tauko.Siis vakavissasiko ehdotat, että vanhempi (ja tietenkin juuri äiti) jää pois työelämästä ja alkaa opettaa lastaan? Saadaan kaksi syrjäytynyttä yhden tilalle.
Joko vanhemmat huolehtivat lapsensa oppivelvollisuuden toteutumisesta tai sitten siitä huolehtii autismiin erikoistunut lastenkoti. Kenen muun ajattelit sen lapsen koulusta huolehtivan? Taivaan isän?
Kerrotko vielä missä tällainen autismiin erikoistunut lastenkoti sijaitsee? Aivan. Edes sairaalakoulu ei saanut sukulaislapseni (autismi) peruskoulua läpisuoritetuksi, joten tämän jälkeen hän jäikin suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle täysi-ikäistyessään. Oppi sen verran kuin oppi, ja nyt opiskelee välillä kun voimavaroja ilmenee.
Niitä on ympäri Suomea. Ei välttämättä kotipaikkakunnallasi. t: sijaishuollon sossu
Eivätkä ne saa juuri mitään aikaiseksi. Mutta toki sinne kannattaa laittaa lapsi säilöön muutamaksi vuodeksi jos tosiaan ei itse jaksa. Sieltä se sitten palaa bumeranginakotiin; täysin toistaitoisena, pahimmillaan väkiavltaisena koska seura tekee kaltaisekseen, kaurajätiksi kasvaneena ja tosiaan se peruskoulu yhä suorittamatta.
No hyi, kerro minkäniminen paikka niin osataan välttää.
Eivät ne paikat välttämättä mitään väärin tee. Autismi nyt vaan ei ole mikään parannettavissa oleva sairaus ja ei ole myöskään ainakaan vielä löydetty mitään kaikille toimivia terapiakeinoja.
Suomessa ei lastensuojelussa ole autismiosaanista.
Jotkut yksittäiset henkilöt saattavat väittää, että osaamista löytyy. Mutta tosipaikan tullen he yrittävät kasvattaa autistia samalla tavalla kuin neurotyypillisiä lapsia kasvatetaan. Sillä tavalla he vain rikkovat autistia. Eikä niitä vaurioita saada korjattua millään määrällä terapiaa.
Moni laitos toki mielellään ottaa autisteja, sillä heistä maksetaan laitokselle enemmän. Ovathan he työläämpiä hoidettavia useine terapioineen ja ongelmineen.
Ei niissä laitoksissa mitään terapioita kuitenkaan järjestetä. Otetaan vaan rahat niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan ihmisiä jotka on opiskellu vaikka insinööriks ihan normikouluissa ja saanu autismidiagnoosin vasta aikuisena.
Ooh! Minulla on sekä yliopisto- että amk-tutkinto, ja sain Asperger- ja ADD-diagnoosit nelikymppisenä. Ihan julkiselta puolelta neurolta. Ja kyllä, on ollut aivan helvetin vaikea elämä, ja nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Hm. No ooh ooh. Samat sävelet täällä. Oon sun kanssa samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä vanhempana toivoisit tilanteessa tapahtuvan, mikä apukeino saisi jotain muuttumaan?
Diagnoosi ei tuo tullessaan mitään uutta apua, eikä vapauta lasta opiskelusta. Niitä lastensuojeluilmoituksia tulee niin pitkään, että lapsi opiskelee jollain tavalla.
Kotiopetus ei ole kiinni kellonajoista, sen ei tarvitse tapahtua työpäivän aikana, vaan sitä voi olla lyhyitä aikoja iltaisin ja pidempiä viikonloppuisin. Mikä tahansa vaihtoehto taitaa olla nykytilannetta parempi.
Sen verran pakko kommentoida, että diagnoosi juurikin voi vapauttaa lasta opiskelusta, esim joidenkin aineiden osalta opiskelua voidaan keventää ja yksilöllistää. Sitä varten tutkimuksia juuri tehdään, että osataan löytää käytännön ratkaisuja. Tässä keskustelussa on nyt jonkin verran äidin syyllistämisen maku. T entinen koulupsykologi
Ihanaa jos näin on, kuulostaa siltä että mennään eteenpäin, hidasta ja vaikeeta tuntuu täällä pajukossa mutta ehkä alkaa auringonsäteet päästä läpi.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta saa jotenkin sellaisen kuvan, että äitiä ei yhtään huolestuta se ettei lapsensa käy koulua. Outoa. Tutkimuksiin pääsy voi kestää kauankin ja senkö ajan lapsi on täysin käymättä koulua. Ei varmaan sitten helpota tilannetta että sitten kun pitäisi palata kouluun niin lapsi joutuu vuotta alemmalle luokalle ja tottumaan uusiin luokkakavereihin. Eihän autismidiagnoosi ole mikään oppivelvollisuudesta vapauttava diagnoosi. Ja tosiaan nykyään ei enää anneta erikseen aspergerdiagnoosia koska asperger on autismin kirjolla niin diagnoosi on autismi.
AP:lla taitaa olla lapsensa kanssa suurempiakin huolia kuin koulu.
Silloin jos huoli kohdistuu syömisen ongelmiin ja ylipäänsä hengissä pysymiseen, on koulu pieni murhe kaiken muun rinnalla.
Oma lapsi (autisti) kuormittui koulussa niin pahasti, että ei pystynyt moneen kuukauteen tekemään yhtään mitään. Ei edes seisomaan tai istumaan. Makasi vain täysin reagoimattomana. Onneksi ei sentään kukaan tullut vinkumaan, että sulla ei ole otetta tuosta lapsesta, viet sen vaan kouluun ja otat tietokoneet ja puhelimet pois.
Sinä vuonna hän sai koulussa vapautuksen useasta aineesta.
Eikä toivuttuaan enää mennyt tavalliseen kouluun. Suoritti kuitenkin peruskoulun normaalin oppimäärän ja sai hyvän todistuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta saa jotenkin sellaisen kuvan, että äitiä ei yhtään huolestuta se ettei lapsensa käy koulua. Outoa. Tutkimuksiin pääsy voi kestää kauankin ja senkö ajan lapsi on täysin käymättä koulua. Ei varmaan sitten helpota tilannetta että sitten kun pitäisi palata kouluun niin lapsi joutuu vuotta alemmalle luokalle ja tottumaan uusiin luokkakavereihin. Eihän autismidiagnoosi ole mikään oppivelvollisuudesta vapauttava diagnoosi. Ja tosiaan nykyään ei enää anneta erikseen aspergerdiagnoosia koska asperger on autismin kirjolla niin diagnoosi on autismi.
AP:lla taitaa olla lapsensa kanssa suurempiakin huolia kuin koulu.
Silloin jos huoli kohdistuu syömisen ongelmiin ja ylipäänsä hengissä pysymiseen, on koulu pieni murhe kaiken muun rinnalla.Oma lapsi (autisti) kuormittui koulussa niin pahasti, että ei pystynyt moneen kuukauteen tekemään yhtään mitään. Ei edes seisomaan tai istumaan. Makasi vain täysin reagoimattomana. Onneksi ei sentään kukaan tullut vinkumaan, että sulla ei ole otetta tuosta lapsesta, viet sen vaan kouluun ja otat tietokoneet ja puhelimet pois.
Sinä vuonna hän sai koulussa vapautuksen useasta aineesta.
Eikä toivuttuaan enää mennyt tavalliseen kouluun. Suoritti kuitenkin peruskoulun normaalin oppimäärän ja sai hyvän todistuksen.
Kiitos. Ihan siitä, että kerrot rehellisesti mitä tämä pahimmillaan on. Ei todellakaan mitä haluttomuutta tai elämästä nauttimista pelaillen. Autistinen ihminen menettää usein koko toimintakykynsä kouluympäristössä. Tiedän useamman täysin syömättömäksi ja toimimattomaksi menneen. Puolen vuoden osastojakson jälkeen sitten jatkettiin harjoituksia kotikoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä vanhempana toivoisit tilanteessa tapahtuvan, mikä apukeino saisi jotain muuttumaan?
Diagnoosi ei tuo tullessaan mitään uutta apua, eikä vapauta lasta opiskelusta. Niitä lastensuojeluilmoituksia tulee niin pitkään, että lapsi opiskelee jollain tavalla.
Kotiopetus ei ole kiinni kellonajoista, sen ei tarvitse tapahtua työpäivän aikana, vaan sitä voi olla lyhyitä aikoja iltaisin ja pidempiä viikonloppuisin. Mikä tahansa vaihtoehto taitaa olla nykytilannetta parempi.
Sen verran pakko kommentoida, että diagnoosi juurikin voi vapauttaa lasta opiskelusta, esim joidenkin aineiden osalta opiskelua voidaan keventää ja yksilöllistää. Sitä varten tutkimuksia juuri tehdään, että osataan löytää käytännön ratkaisuja. Tässä keskustelussa on nyt jonkin verran äidin syyllistämisen maku. T entinen koulupsykologi
Ihanaa jos näin on, kuulostaa siltä että mennään eteenpäin, hidasta ja vaikeeta tuntuu täällä pajukossa mutta ehkä alkaa auringonsäteet päästä läpi.
Ei tuo ole mitään eteenpäin menemistä. Kyllä niin pitkään, kuin on ollut oppivelvollisuus, on ollut myös yksilöllisiä opetussuunnitelmia. Vaikeasti kehitysvammaisetkin lapset käyvät koulua, mutta ei se toki samanlaista ole mitä muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteenne kuulostaa todella kuormittavalta ja kuormitus on selkeästi jatkunut jo pitkään. Kuvaat lapsesi nukkumisen haasteita, mikä tarkoittaa tietenkin univajetta sekä hänelle että myös sinulle. Jo siinä on sellainen yksittäinen tekijä, joka vaikeuttaa elämää merkittävästi.
Minusta tuntuu, että tarvitsette molemmat apua.
Lapsesi pitää saada takaisin oppivelvollisuuden piiriin, siitä ei ole kahta puhetta. Sen vuoksi on ihan oikein, että koulu jouduttaa avun saamista ilmoituksilla. Tämä on ihan lastensuojelun antama ohje, toistuvat ilmoitukset nostavat lapsesi asian "pinkan päälle". Hän tarvitsee tutkimukset ja diagnoosinkin varmaan saa, mutta kumpikaan asia ei sinänsä ratkaise mitään, vaan sen myötä työn teko vasta alkaa, toivottavasti oikein keinoin. Lapsesi varmastikin joutuu kertaamaan tämän vuosiluokan, jos ei kerran koulua ole käyty. Siihen kannattaa varautua.
Minusta tuntuu kuitenkin myös, että sinäkin olet vähän uuvahtanut ja sen myötä vähän luovuttanut. Neurokirjolla olevalla lapsella voi olla niiden neuro-oireiden lisäksi vaatimuksia tai mielihaluja, jotka eivät liity mitenkåän kirjolla oloon. Jokainen lapsi haluaisi joskus lintsata tai syödä mitä sattuu, mutta tässä vanhempi huolehtii kasvatustehtävästään ja kieltää tämän.
Myös neurokirjon lapsille pitää asettaa rajoja ja huolehtia säännöllisestä elämästä. Muutoin lapsella on sekä kasvatuksen ja huolenpidon puutteen aiheuttamia haittoja + se kirjo.Tämä on todella vaikeaa, merkittävästi kovempaa elämää kuin "tavallisen" lapsen kanssa. Monin tavoin se on vaikeampaa kuin fyysisen vamman hoitaminen, sillä jokainen ymmärtää että liikuntavammaista pitää auttaa välillä vasten tahtoakin (vessa, suihku jne.), muutoin hän kärsii fyysisesti. Psyykkisistä oireista kärsivän "väkisin auttaminen" on paljon hankalampaa ymmärtää samaan tapaan kärsimystä ehkäisevänä asiana, vaikka se on juuri sitä mitä suurimmissa määrin. Periksi antaminen helpottaa hetkellisesti, mutta aiheuttaa merkittävää haittaa jatkossa.
Avun vastaanottaminen on vaikeaa, mutta nyt on sen aika. Et jaksa hoitaa tilannetta yksin, joten ota apu vastaan. Muuten lapsellasi ei ole kovin kummoista tulevaisuutta odotettavissa.
Mitä apua aloittajan pitäisi ottaa vastaan? Tai toisinpäin, mistä aloittaja löytää sen avun, minkä voisi ottaa vastaan? Aloittaja kertomasta pääteltynä sitä apua ei tule, vaikka kuinka rukoilisi. Jos lastensuojelu nostaa kädet pystyyn, sossu ei voi tehdä mitään ja terveydenhuoltojonot ovat mitä ovat, niin mitä jää jäljelle? Ei sitä lasta voi noin vain tuupata johonkin sairaalaan tai (itse valittuun) lastenkotiin. Aloittajan nimen omaan sanoo, että tarvitsee apua, mutta kun kukaan ei osaa auttaa!
Ap kertoo sosiaalitoimen kyllä soittavan lasun jälkeen, jolloin hän vain toteaa tälle tilanteen ja näin hätistää sossun pois. Tässä tilanteessa ap voisi myös todeta, että omat keinot on loppu ja tilanteeseen pitää saada muutos. En tiedä mitä ap:n paikkakunnalla voidaan tarjota, mutta hän voisi esim. saada sosiaalitoimesta ihan konkreettista apua nuoren kouluun saamiseen (sossu tulee ja vie kouluun), tukiperheen tai muuta laaja-alaista perhetyötä tai vastaavaa oman jaksamisesta tueksi, jotta kokonaiskuormitus helpottuisi.
Nythän ap ei ole tällaista ilmeisesti ilmaissut tarvitsevansa, hän vain odottaa tutkimuksia ja ihmettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne lastenkodit ja huostaanotot auttavat, jos lapselle ei mikään mene läpi ymmärryksen? Meinaatteko, että lapsi noin vain alkaisi jossain muualla yhtäkkiä ymmärtämään asioita ja keskittymään opetukseen? Aloittajan mukaan lastensuojelu on tietoinen tilanteesta, ollut jo pitkään. Jos he eivät ole katsoneet tarpeelliseksi tai hyödylliseksi sijoittamista muualle, miten joku asiasta mitään tietämätön nettipätijä voi kuvitella sellaisen ratkaisun tekevän yhtään mitään? Teoriassa varmaan lapsen voi kyllä vaikka kantaa väkisin kouluun (siihen asti, että lapsi on fyysisesti vahvempi) tai sitoa naaman läppäriin oikean sivun kohdalle, mutta ei ne lasta saa oppimaan yhtään mitään, mikä täyttäisi edelleenkään oppivelvollisuuden määritelmää. Sen lisäksi, että lapsi ei edelleenkään kykene opiskelemaan, se lapsi olisi todennäköisesti jo aika väkivaltainenkin. Mihin lapsi sitten laitetaan pakko-opetukseen?
Tämä. Edes sairaalakoulut eivät saa näitä tapauksia opiskelemaan/oppimaan. Vaikka se älykkyys mitattuna olisikin normaali.
Sairaalakoulu sai kyllä yhden tuntemani lapsen opiskelemaan. Meni kyllä raivokohtausten kautta, kun ekan kerran elämässään lapselle asetettiin rajat. Kotiinpaluun jälkeen vanhempia on yritetty opettaa pitämään säännöistä kiinni, valitettavasti vaan lapsi pomputtaa äitiään edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tehtävä vanhempana on viedä se poika sinne kouluun, jos siis on alle 15-vuotias. Oppivelvollisuus kun on ysiluokka käyty.
Ei ole tällaista velvollisuutta. Kouluun ei tarvitse mennä kenenkään, mutta opetusta on saatava. Jos ei koulussa, niin sitten kotona.
Eli ap, mikä on selityksesi sille, ettet ilmeisesti ole järjestänyt lapsesi opetusta muulla tavalla?
Ei ole tarvetta selitellä. Lapselle on annettu koulusta läppäri jolla voi tehdä tehtäviä. Ei kuitenkaan tee. Pääasiassa lapsi jumittaa omia asioita.
Ap
Sinä itse toimit kotona opettajan roolissa.
Teette päivän mittaan yhdessä niitä tehtäviä vähän kerrallaan. Esim 15min kerrallaan johonkin asiaan ja sitten tauko.Siis vakavissasiko ehdotat, että vanhempi (ja tietenkin juuri äiti) jää pois työelämästä ja alkaa opettaa lastaan? Saadaan kaksi syrjäytynyttä yhden tilalle.
Miksi pitäisi työelämästä jäädä pois? Onhan myös illat ja viikonloput.
Kotikoulun ei tarvitse olla samaan aikaan kuin työpäivä.
Ei tarvi istuttaa lasta kuuntelemassa opetusta 6 tuntia päivässä. Lasta voi opettaa oman työpäivän jälkeen. Ja seuraavalle työpäivälle kun lapsi on kotona yksin, antaa jonkun itse tehtävän jutun josta kiinnostuu. Kiinnostuksen kohde on tornitalot - sen ympärille voi rakentaa monia itsenäisiä koulutehtäviä. Ainakin matikkaa, maantietoa, kuvataidetta. Yhteiskuntaoppia, ympäristöoppia? Tehtävien suunnittelu toki vie jonkun verran aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta saa jotenkin sellaisen kuvan, että äitiä ei yhtään huolestuta se ettei lapsensa käy koulua. Outoa. Tutkimuksiin pääsy voi kestää kauankin ja senkö ajan lapsi on täysin käymättä koulua. Ei varmaan sitten helpota tilannetta että sitten kun pitäisi palata kouluun niin lapsi joutuu vuotta alemmalle luokalle ja tottumaan uusiin luokkakavereihin. Eihän autismidiagnoosi ole mikään oppivelvollisuudesta vapauttava diagnoosi. Ja tosiaan nykyään ei enää anneta erikseen aspergerdiagnoosia koska asperger on autismin kirjolla niin diagnoosi on autismi.
AP:lla taitaa olla lapsensa kanssa suurempiakin huolia kuin koulu.
Silloin jos huoli kohdistuu syömisen ongelmiin ja ylipäänsä hengissä pysymiseen, on koulu pieni murhe kaiken muun rinnalla.Oma lapsi (autisti) kuormittui koulussa niin pahasti, että ei pystynyt moneen kuukauteen tekemään yhtään mitään. Ei edes seisomaan tai istumaan. Makasi vain täysin reagoimattomana. Onneksi ei sentään kukaan tullut vinkumaan, että sulla ei ole otetta tuosta lapsesta, viet sen vaan kouluun ja otat tietokoneet ja puhelimet pois.
Sinä vuonna hän sai koulussa vapautuksen useasta aineesta.
Eikä toivuttuaan enää mennyt tavalliseen kouluun. Suoritti kuitenkin peruskoulun normaalin oppimäärän ja sai hyvän todistuksen.Kiitos. Ihan siitä, että kerrot rehellisesti mitä tämä pahimmillaan on. Ei todellakaan mitä haluttomuutta tai elämästä nauttimista pelaillen. Autistinen ihminen menettää usein koko toimintakykynsä kouluympäristössä. Tiedän useamman täysin syömättömäksi ja toimimattomaksi menneen. Puolen vuoden osastojakson jälkeen sitten jatkettiin harjoituksia kotikoulussa.
Antaisin enemmän yläpeukkuja jos vaan pystyisi. Nepsy ja kotikoulu on aika hyvä yhdistelmä. Monelle nepsylle kouluympäristö on vaan liian kuormittava, liikaa ärsykkeitä. Vaikka olisi pienikin ryhmä.
Suomessa kotikoulu on vaan niin vieras ajatus, ettei vanhemmat ehkä vaan uskalla. Toivottavasti se tulee muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tehtävä vanhempana on viedä se poika sinne kouluun, jos siis on alle 15-vuotias. Oppivelvollisuus kun on ysiluokka käyty.
Ei ole tällaista velvollisuutta. Kouluun ei tarvitse mennä kenenkään, mutta opetusta on saatava. Jos ei koulussa, niin sitten kotona.
Eli ap, mikä on selityksesi sille, ettet ilmeisesti ole järjestänyt lapsesi opetusta muulla tavalla?
Ei ole tarvetta selitellä. Lapselle on annettu koulusta läppäri jolla voi tehdä tehtäviä. Ei kuitenkaan tee. Pääasiassa lapsi jumittaa omia asioita.
Ap
Sinä itse toimit kotona opettajan roolissa.
Teette päivän mittaan yhdessä niitä tehtäviä vähän kerrallaan. Esim 15min kerrallaan johonkin asiaan ja sitten tauko.Siis vakavissasiko ehdotat, että vanhempi (ja tietenkin juuri äiti) jää pois työelämästä ja alkaa opettaa lastaan? Saadaan kaksi syrjäytynyttä yhden tilalle.
Miksi pitäisi työelämästä jäädä pois? Onhan myös illat ja viikonloput.
Kotikoulun ei tarvitse olla samaan aikaan kuin työpäivä.
Ei tarvi istuttaa lasta kuuntelemassa opetusta 6 tuntia päivässä. Lasta voi opettaa oman työpäivän jälkeen. Ja seuraavalle työpäivälle kun lapsi on kotona yksin, antaa jonkun itse tehtävän jutun josta kiinnostuu. Kiinnostuksen kohde on tornitalot - sen ympärille voi rakentaa monia itsenäisiä koulutehtäviä. Ainakin matikkaa, maantietoa, kuvataidetta. Yhteiskuntaoppia, ympäristöoppia? Tehtävien suunnittelu toki vie jonkun verran aikaa.
Oletko sinä pitänyt kotikoulua autistiselle lapselle?
Minä olen, eikä siitä olisi tullut mitään ellen olisi jäänyt töistä pois.
Jokainen oppitunti piti suunnitella huolellisesti ja valmistaa sellaiset oppimateriaalit, joita lapsi pystyy käyttämään. Tein valtavasti töitä niiden materiaalinen kanssa, että sain niistä sellaiset joita lapsi pystyy käyttämään myös itsenäisesti.
Aluksi yritin lähteä siitä, että selvitetään asiat yhdessä lapsen kanssa, mutta lapsi alkoi panikoimaan heti jos asia ei edennyt nopeasti ja johdonmukaisesti tai jos en heti osannut vastata jokaiseen kysymykseen mitä hänellä tuli mieleen. Eikä paniikissa oleva lapsi pysty oppimaan tai keskittymään.
Opiskelu alkoi sujumaan sitten kun ymmärsin tehdä selkeät, johdonmukaiset ja syvälliset oppimateriaalit, nippelitietoja unohtamatta. Valmistauduin myös lapsen kysymyksiin etukäteen.
Jokaista asiaa piti lähestyä lapsen kiinnostuksenkohteiden kautta. Muuten lapsi hylkäsi koko asian eikä osallistunut opetukseen lainkaan.
Tehtäviä ei sentään tarvinnut suunnitella. Niitä löytyi ihan helposti valmiina.
Se valmistautuminen vei aikaa enemmän kuin tuntien pitäminen. Mutta se myös kannatti. Lapsi innostui itsekin ottamaan asioista selvää ja tekemään laajojakin itsenäisiä projekteja kun sai ensin hyvän ja selkeän johdannon siihen mitä opiskellaan. Sitten kun lapsi teki tehtäviään, suunnittelin ja valmistelin itse seuraavia oppitunteja.
Kotikoulun pitäminen oli ihan kokopäivätyötä. Ei sen rinnalla mitään muuta työtä olisi ehtinyt tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tehtävä vanhempana on viedä se poika sinne kouluun, jos siis on alle 15-vuotias. Oppivelvollisuus kun on ysiluokka käyty.
Ei ole tällaista velvollisuutta. Kouluun ei tarvitse mennä kenenkään, mutta opetusta on saatava. Jos ei koulussa, niin sitten kotona.
Eli ap, mikä on selityksesi sille, ettet ilmeisesti ole järjestänyt lapsesi opetusta muulla tavalla?
Ei ole tarvetta selitellä. Lapselle on annettu koulusta läppäri jolla voi tehdä tehtäviä. Ei kuitenkaan tee. Pääasiassa lapsi jumittaa omia asioita.
Ap
Sinä itse toimit kotona opettajan roolissa.
Teette päivän mittaan yhdessä niitä tehtäviä vähän kerrallaan. Esim 15min kerrallaan johonkin asiaan ja sitten tauko.Siis vakavissasiko ehdotat, että vanhempi (ja tietenkin juuri äiti) jää pois työelämästä ja alkaa opettaa lastaan? Saadaan kaksi syrjäytynyttä yhden tilalle.
Miksi pitäisi työelämästä jäädä pois? Onhan myös illat ja viikonloput.
Kotikoulun ei tarvitse olla samaan aikaan kuin työpäivä.
Ei tarvi istuttaa lasta kuuntelemassa opetusta 6 tuntia päivässä. Lasta voi opettaa oman työpäivän jälkeen. Ja seuraavalle työpäivälle kun lapsi on kotona yksin, antaa jonkun itse tehtävän jutun josta kiinnostuu. Kiinnostuksen kohde on tornitalot - sen ympärille voi rakentaa monia itsenäisiä koulutehtäviä. Ainakin matikkaa, maantietoa, kuvataidetta. Yhteiskuntaoppia, ympäristöoppia? Tehtävien suunnittelu toki vie jonkun verran aikaa.
Oletko sinä pitänyt kotikoulua autistiselle lapselle?
Minä olen, eikä siitä olisi tullut mitään ellen olisi jäänyt töistä pois.
Jokainen oppitunti piti suunnitella huolellisesti ja valmistaa sellaiset oppimateriaalit, joita lapsi pystyy käyttämään. Tein valtavasti töitä niiden materiaalinen kanssa, että sain niistä sellaiset joita lapsi pystyy käyttämään myös itsenäisesti.
Aluksi yritin lähteä siitä, että selvitetään asiat yhdessä lapsen kanssa, mutta lapsi alkoi panikoimaan heti jos asia ei edennyt nopeasti ja johdonmukaisesti tai jos en heti osannut vastata jokaiseen kysymykseen mitä hänellä tuli mieleen. Eikä paniikissa oleva lapsi pysty oppimaan tai keskittymään.
Opiskelu alkoi sujumaan sitten kun ymmärsin tehdä selkeät, johdonmukaiset ja syvälliset oppimateriaalit, nippelitietoja unohtamatta. Valmistauduin myös lapsen kysymyksiin etukäteen.
Jokaista asiaa piti lähestyä lapsen kiinnostuksenkohteiden kautta. Muuten lapsi hylkäsi koko asian eikä osallistunut opetukseen lainkaan.Tehtäviä ei sentään tarvinnut suunnitella. Niitä löytyi ihan helposti valmiina.
Se valmistautuminen vei aikaa enemmän kuin tuntien pitäminen. Mutta se myös kannatti. Lapsi innostui itsekin ottamaan asioista selvää ja tekemään laajojakin itsenäisiä projekteja kun sai ensin hyvän ja selkeän johdannon siihen mitä opiskellaan. Sitten kun lapsi teki tehtäviään, suunnittelin ja valmistelin itse seuraavia oppitunteja.
Kotikoulun pitäminen oli ihan kokopäivätyötä. Ei sen rinnalla mitään muuta työtä olisi ehtinyt tekemään.
En ole pitänyt kotikoulua, mutta meillä on lievästi autistinen poika (vanhoilla termeillä asperger), on minulla joku käsitys asiasta. Autismia on montaa eri tasoa. Ja on muitakin nepsyjä kuin autistit. Jos teille ei sopinut että lapsi opiskelee päivän aikana omatoimisesti, jollekin toiselle voi hyvin sopiakin.
Yksi autistisen pojan äiti pitää vaatekauppaa Turussa ja opettaa lasta siinä sivussa kaupan takahuoneessa. Tästä löytyy artikkeli muistaakseni Turun sanomien sivuilta.
Minun pointti oli lähinnä se, että ei se oppiminen tarvitse olla niin koulumaista kuin koulussa. Sen voi jättää myös iltoihin ja viikonloppuihin. Jos käytät valtavasti aikaa materiaalien tekoon, no tottakai se vie aikaa, eikä illat riitä. Joku toinen voi päättää että vetää kotikoulun samoilla materiaaleilla kuin koulussakin, eli kirjojen kanssa. Ei siinä niin paljon silloin valmistella tarvitse.
On myös ihan tavallisia lapsia, jotka hyötyisivät kotikoulusta, eli ne joita kiusataan koulussa vuodesta toiseen.
Näiden vanhemmilla ei pitäisi olla mitään syytä ottaa lapsi pois ja jatkaa opintoja kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi, jonka lapsi suoritti yläkoulun kotona. Poika oli monesti mun kanssa töissä mukana milloin mitäkin tekemässä. Iltaisin ja viikonloppuisin tehtiin kouluhommat. Hyvin meni, jotkin aineet pystyi vetämään nopeasti läpi, joitakin jauhettiin enemmän. Ei siinä töistä tarvitse pois jäädä, järkeä käyttämällä ja soveltamalla pärjää. Ei meidänkään lapsi niitä helpoimpia ole.
Niin, ei riitä. Missään ei taatusti työskentele sosiaalityöntekijän nimikkeellä amista. Kukaan ei ole niin väittänytkään! Joku henkilö nyt vaan puhui "sossusta", ikään kuin se olisi yleisnimi kaikille alan ihmisille.
Perhetyöntekijä voi olla esim. lähihoitaja tai sosionomi. Lisäksi alalla toimii kuntouksen ohjaajia, toimintaterapeutteja, erityisnuorisotyöntekijöitä... Joillain on takana AMK, joillain perustutkinto, osalla ammatti-tai erikoisammattitutkinto. Eivätkä he kaikki ole "sossuja".