Lue keskustelun säännöt.
Nuori ei käy koulua aspergerin takia/ lasuilmoitukset
25.01.2023 |
Yläkouluikäinen poika odottaa tutkimusjonossa hoitoon pääsyä. Hän lopetti koulunkäynnin kokonaan syksyllä, sitä ennen kokeiltiin kaikki mahdolliset keinot hyvällä ja pahalla. Koulupsykologin arvio/testit antaa viitteitä että nuorella on asperger. Hän on vetäytyvä ja omaehtoinen, kavereista ei ole kiinnostunut. Poika on erityisen kiinnostunut tornitaloista, erityisesti wtc-torneista, ja rakentaa niistä pienoismalleja. Herättää myös yöllä ja kertoo mm. niiden rakennustekniikasta. Yöt ovat olleet aina vaikeita muutenkin. Unirytmit menee sekaisin helposti ja niiden korjaaminen on aikaa vievää. Hän heräilee myös paljon ja kävelee unissaan, yrittää mm. lähteä ulos. Arki on siis melkoisen erilaista.
Koulussa tiedetään mikä homman nimi on, ja että poika odottaa tarkempia tutkimuksia sairaalassa. Tavaksi on tullut kuitenkin että tasaiseen tahtiin sieltä lähtee lastensuojeluilmoitus jossa todetaan että lapsi ei käy koulua. Sosiaalityöntekijä soittaa ja kertoo että tällainen ilmoitus ja että miten kommentoin. Vastaan että niin, poika ei käy koulua ja odottaa tutkimuksia. Tämä joka kerta. Asia on sitten siinä. Lasu oli aiemmin mukana koska luulin että poika on vain hankala persoona. Siinä sitten yhdessä mietittiin keinoja saada lapsi kouluun. Kun mitkään yritykset eivät tuottaneet tulosta, nosti lasukin kädet pystyyn ja sanoi että heillä ei ole lääketieteellistä apua tarjota. Näinhän se onkin.
Mikä funktio noilla lasuilla siis on?
Kommentit (155)
En ollut selvillä, että perhetyön sossu ei ole "oikea sossu". My bad!
Mutta hän osallistui kyllä kaikkeen ja on ollut töissä lastenkodeissa. Eikä hänestä enempää. Kyllästyttää koko henkilö.
Meillä on tällä hetkellä kotona sen verran onnekas tilanne, että lapsi on alkanut toipumaan (sopivahko lääkitys) Sietokyky on erittäin matala edelleen, mutta opinnot etenevät.
Olen muuten itsekin koulupudokas. Jos minut olisi laitettu teininä lastenkotiin, niin en varmasti olisi tässä. Minulla ei ollut silloin vielä ollenkaan taitoa antaa periksi. Olisin mennyt vaikka hautaan, mieluummin kuin antanut periksi.
Opiskelin sitten omilla ehdoillani lopulta alempaan korkeakoulututkintoon asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites kehitysvammaiset, onko heillä peruskoulupakko?
Kyllä on, joka ikisellä on oppivelvollisuus. Käytännössä jopa sellaiset vaikea-aseisesti vammaiset lapset, jotka eivät edes puhu käyvät koulua. Samoin kuolemansairaat. On olemassa erilaisia kouluja. Toki ne vammaiset eivät käy samaa koulua kuin terveet lapset. Autisteillekin on olemassa erityiskouluja ja luokkia ainakin täällä suurimmissa kaupungeissa. Lastenkodeissa asuvilla autisteilla on aina koulua. Ohjaajat katsovat, että kouluun mennään asianmukaisesti ja koulu hoituu. Lastenkodeissa se harvoin on mikään ongelmakaan. Omalla kohdalla jopa pitkään koulunsa laiminlyödyt autistiset lapset ovat alkaneet käydä koulua, kun siitä on huolehdittu. Mikään diagnoosi ei ole peruste laiminlyödä lapsensa koulujen käyntiä. Mikäli vanhemmat eivät siitä huolehdi, lapsi on äärimmäisen vakavassa syrjäytymisriskissä. Miettikää itse mitä töitä sellainen ihminen saa, jolla ei ole edes peruskoulua käytynä. t: sossu
No minkäköhänlaisen työpaikan ylipäätään kehitysvammainen/autisti mahtaa saada. Olipa se peruskoulu/apukoulu käytynä tahi ei. Ei saatana.
Tässä ei tainnut olla kusymys kehitysvammasta. Autisti voi olla ihan missä ammatissa tahansa.
Voi toki, ellei autismi ole syvää tai mukana ole paljon muutakin - usein on. Se ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että autisminkirjon ihmisistä työelämässä on vain 10-25 prosenttia. Oli se peruskoulu käytynä tai ei. Tai vaikka yliopisto, kuten minulla.
Juu, valitettavasti. Mua harmittaa just se että moni autistisilla aivoilla varustettu työllistyy huonosti. Onneksi on niitäkin joilla on jostain syystä polku työelämään onnistunut. Itsellänikin on autismia, älykkyyttä ois riittävästi mihin tahansa, kouluja oon käynyt kyllä mutta polku oli väärä.
Aloituksesta saa jotenkin sellaisen kuvan, että äitiä ei yhtään huolestuta se ettei lapsensa käy koulua. Outoa. Tutkimuksiin pääsy voi kestää kauankin ja senkö ajan lapsi on täysin käymättä koulua. Ei varmaan sitten helpota tilannetta että sitten kun pitäisi palata kouluun niin lapsi joutuu vuotta alemmalle luokalle ja tottumaan uusiin luokkakavereihin. Eihän autismidiagnoosi ole mikään oppivelvollisuudesta vapauttava diagnoosi. Ja tosiaan nykyään ei enää anneta erikseen aspergerdiagnoosia koska asperger on autismin kirjolla niin diagnoosi on autismi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa, että sossut onko joko aivopesty toistamaan samoja asioita, tai sitten olet ollut meidän sossu. Oikea jankkaamisen kuningatar joka ei kyennyt asettumaan asiakkaan asemaan millään tavalla.
Hän esimerkiksi lörpötteli koulupalavereissa meidän asioita useammalle ihmiselle Teamsin kautta. Olin siis itsekin paikalla.
Kertoi asioita erittäin asenteellisesti myös hoitotaholle ja hoitotaho vahingossa paljasti asian meille. Luottamus sossuihin on valitettavasti vähäistä tällä hetkellä.Mietin voiko tätä meidän asioiden kertomista palaverissa viedä eteenpäin ja jos, miten?
Toivon, että elämä häntä vielä opettaa ja esimerkiksi lapsensa joutuisi kamppailemaan sen kanssa, että apua ei saa. Ehkä hän saa kokea, että häntä syytetään lapsen sairaudesta ja hoitona on ohjeita vanhemmuudesta :)
Vähän katkeraa, mutta pakko vähän tuulettaa aivoja.
Minä en syyttäisi sossuja tästä osaamattomuudesta As-lasten kanssa - tekevät mitä laki käskee. En usko että hekään työhönsä uskovat, luulisi korkeakoulutettujen ihmisten tuntevan tilastot.
Ihan amispohjalta (terveydenhuoltoon liittyvä ammattinimike) oli ainakin meidän sossu. Vaikka en tiedä onko sillä väliä. Mutta korkeakoulutusta ei kaikilta löydy
Siis sinä annat ammattikoulun käyneen epäpätevän ihmisen sekaantua lapsesi asioihin ja jopa esiintyä valesossuna? Ei jeesus sentään.
Saisi olla niin, että lapsen opetuksen laiminlyövä vanhempi velvoitetaan kustantamaan lapsen elatus esimerkiksi 40v. asti. Miksi yhteiskunta joutuu tämmöiselle vetelykselle maksamaan elatuksen kun äitinsä on varta vasten syrjäyttänyt lapsen ja jättänyt kasvatusvastuunsa hoitamatta? Jos vanhemmat hyväksyvät ja mahdollistavat koulun keskeyttämisen, hoitakoot hyödyttämän mukulansa kulut sitten aikuisena myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta saa jotenkin sellaisen kuvan, että äitiä ei yhtään huolestuta se ettei lapsensa käy koulua. Outoa. Tutkimuksiin pääsy voi kestää kauankin ja senkö ajan lapsi on täysin käymättä koulua. Ei varmaan sitten helpota tilannetta että sitten kun pitäisi palata kouluun niin lapsi joutuu vuotta alemmalle luokalle ja tottumaan uusiin luokkakavereihin. Eihän autismidiagnoosi ole mikään oppivelvollisuudesta vapauttava diagnoosi. Ja tosiaan nykyään ei enää anneta erikseen aspergerdiagnoosia koska asperger on autismin kirjolla niin diagnoosi on autismi.
Että äiti sitten sinne kouluun pulpetin alle mukaan heijaamaan itseään, tai pitelemään kirkuvaa ja ylikuormittunutta lastaan sinne jonotuksen ajaksi ja häiriköimään muiden oppimista? Toki!
Vierailija kirjoitti:
Saisi olla niin, että lapsen opetuksen laiminlyövä vanhempi velvoitetaan kustantamaan lapsen elatus esimerkiksi 40v. asti. Miksi yhteiskunta joutuu tämmöiselle vetelykselle maksamaan elatuksen kun äitinsä on varta vasten syrjäyttänyt lapsen ja jättänyt kasvatusvastuunsa hoitamatta? Jos vanhemmat hyväksyvät ja mahdollistavat koulun keskeyttämisen, hoitakoot hyödyttämän mukulansa kulut sitten aikuisena myös.
Ystävä hyvä! Toinen vaihtoehto on se, että sinä maksat hänen tällä hetkellä tuntemattomat tukitoimensa JA sen elatuksen, koska joka tapauksessa polku on työkyvyttömyyseläke. Happy now
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi laitokseen jos äiti on tuollainen tohveli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tällaista vanhemmuuden ulkoistamista.
Äiti antaa poikansa ihan rauhassa ajautua syrjäytyneeksi, koska jono. Mitään ei voi tehdä, koska jono. Mistään ei ole vastuuta, koska jono. Kaikkeen riittää selitykseksi jono.
Sinä varmasti kerrot meille tässä miten äidin pitäisi nyt toimia?
(Sarkasmivaroitus)
-Laitettava epätasapainoinen panikoiva ja ahdistunut lapsi ulos! Lapsi joka on kertonut, että hänellä on itsari mielessä, mutta ulos vain ja pelikoneet kiinni.
Meilläkin on tuossa vieressä metroraiteet, mikäs siinä
-Annetaan vain ruokaa jonka aikuinen määrää. Kyllä se lapsi siitä murtuu ja syömishäiriö häviää
-hoidetaan mielenterveysongelmat kuten ammattilainen tai jos oman työn ohessa ei onnistu niin annataan lapsi lastenkotiin korjattavaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta saa jotenkin sellaisen kuvan, että äitiä ei yhtään huolestuta se ettei lapsensa käy koulua. Outoa. Tutkimuksiin pääsy voi kestää kauankin ja senkö ajan lapsi on täysin käymättä koulua. Ei varmaan sitten helpota tilannetta että sitten kun pitäisi palata kouluun niin lapsi joutuu vuotta alemmalle luokalle ja tottumaan uusiin luokkakavereihin. Eihän autismidiagnoosi ole mikään oppivelvollisuudesta vapauttava diagnoosi. Ja tosiaan nykyään ei enää anneta erikseen aspergerdiagnoosia koska asperger on autismin kirjolla niin diagnoosi on autismi.
Että äiti sitten sinne kouluun pulpetin alle mukaan heijaamaan itseään, tai pitelemään kirkuvaa ja ylikuormittunutta lastaan sinne jonotuksen ajaksi ja häiriköimään muiden oppimista? Toki!
Suomessa on oppivelvollisuus, ei koulupakkoa.
Opettaa voi kotonakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tehtävä vanhempana on viedä se poika sinne kouluun, jos siis on alle 15-vuotias. Oppivelvollisuus kun on ysiluokka käyty.
Ei ole tällaista velvollisuutta. Kouluun ei tarvitse mennä kenenkään, mutta opetusta on saatava. Jos ei koulussa, niin sitten kotona.
Eli ap, mikä on selityksesi sille, ettet ilmeisesti ole järjestänyt lapsesi opetusta muulla tavalla?
Ei ole tarvetta selitellä. Lapselle on annettu koulusta läppäri jolla voi tehdä tehtäviä. Ei kuitenkaan tee. Pääasiassa lapsi jumittaa omia asioita.
Ap
Sinä itse toimit kotona opettajan roolissa.
Teette päivän mittaan yhdessä niitä tehtäviä vähän kerrallaan. Esim 15min kerrallaan johonkin asiaan ja sitten tauko.Siis vakavissasiko ehdotat, että vanhempi (ja tietenkin juuri äiti) jää pois työelämästä ja alkaa opettaa lastaan? Saadaan kaksi syrjäytynyttä yhden tilalle.
Joko vanhemmat huolehtivat lapsensa oppivelvollisuuden toteutumisesta tai sitten siitä huolehtii autismiin erikoistunut lastenkoti. Kenen muun ajattelit sen lapsen koulusta huolehtivan? Taivaan isän?
Kerrotko vielä missä tällainen autismiin erikoistunut lastenkoti sijaitsee? Aivan. Edes sairaalakoulu ei saanut sukulaislapseni (autismi) peruskoulua läpisuoritetuksi, joten tämän jälkeen hän jäikin suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle täysi-ikäistyessään. Oppi sen verran kuin oppi, ja nyt opiskelee välillä kun voimavaroja ilmenee.
Niitä on ympäri Suomea. Ei välttämättä kotipaikkakunnallasi. t: sijaishuollon sossu
Eivätkä ne saa juuri mitään aikaiseksi. Mutta toki sinne kannattaa laittaa lapsi säilöön muutamaksi vuodeksi jos tosiaan ei itse jaksa. Sieltä se sitten palaa bumeranginakotiin; täysin toistaitoisena, pahimmillaan väkiavltaisena koska seura tekee kaltaisekseen, kaurajätiksi kasvaneena ja tosiaan se peruskoulu yhä suorittamatta.
No hyi, kerro minkäniminen paikka niin osataan välttää.
Eivät ne paikat välttämättä mitään väärin tee. Autismi nyt vaan ei ole mikään parannettavissa oleva sairaus ja ei ole myöskään ainakaan vielä löydetty mitään kaikille toimivia terapiakeinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ollaan jo myöhässä. Äiti on todennäköisesti mukautunut lapsen tahtoon pienestä asti eikä ole tiukilla rutiineilla sekä toistolla ohjannut lasta sopeutumaan ja toimimaan paremmin normien mukaisesti. Nyt sitä aiemman lapsuuden laiskuuden ja periksiantamisen satoa niitetään.
Turha tuollaiseen on laittaa euroakaan kun joka tapauksessa syrjäytyy ja jää elätiksi. Anteeksi nyt vaan. Jäkööt kotiin äitinsä riesaksi. Äiti voi miettiä mikä meni vikaan. Tukitoimet niille, joista voi jotain tullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa, että sossut onko joko aivopesty toistamaan samoja asioita, tai sitten olet ollut meidän sossu. Oikea jankkaamisen kuningatar joka ei kyennyt asettumaan asiakkaan asemaan millään tavalla.
Hän esimerkiksi lörpötteli koulupalavereissa meidän asioita useammalle ihmiselle Teamsin kautta. Olin siis itsekin paikalla.
Kertoi asioita erittäin asenteellisesti myös hoitotaholle ja hoitotaho vahingossa paljasti asian meille. Luottamus sossuihin on valitettavasti vähäistä tällä hetkellä.Mietin voiko tätä meidän asioiden kertomista palaverissa viedä eteenpäin ja jos, miten?
Toivon, että elämä häntä vielä opettaa ja esimerkiksi lapsensa joutuisi kamppailemaan sen kanssa, että apua ei saa. Ehkä hän saa kokea, että häntä syytetään lapsen sairaudesta ja hoitona on ohjeita vanhemmuudesta :)
Vähän katkeraa, mutta pakko vähän tuulettaa aivoja.
Minä en syyttäisi sossuja tästä osaamattomuudesta As-lasten kanssa - tekevät mitä laki käskee. En usko että hekään työhönsä uskovat, luulisi korkeakoulutettujen ihmisten tuntevan tilastot.
Ihan amispohjalta (terveydenhuoltoon liittyvä ammattinimike) oli ainakin meidän sossu. Vaikka en tiedä onko sillä väliä. Mutta korkeakoulutusta ei kaikilta löydy
Siis sinä annat ammattikoulun käyneen epäpätevän ihmisen sekaantua lapsesi asioihin ja jopa esiintyä valesossuna? Ei jeesus sentään.
Niin kai sitten. En ottanut tarpeeksi selvää asioista. Tämä oli opetus minulle ja en pelkää olla hankala tai pitää lapsen ja omista oikeuksista kiinni jatkossa :)
Koko järjestelmä oli minulle tuntematon kun lapseni yläkouluun siirtyessä romahti koulunkäyntikunnottomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tilanteenne kuulostaa todella kuormittavalta ja kuormitus on selkeästi jatkunut jo pitkään. Kuvaat lapsesi nukkumisen haasteita, mikä tarkoittaa tietenkin univajetta sekä hänelle että myös sinulle. Jo siinä on sellainen yksittäinen tekijä, joka vaikeuttaa elämää merkittävästi.
Minusta tuntuu, että tarvitsette molemmat apua.
Lapsesi pitää saada takaisin oppivelvollisuuden piiriin, siitä ei ole kahta puhetta. Sen vuoksi on ihan oikein, että koulu jouduttaa avun saamista ilmoituksilla. Tämä on ihan lastensuojelun antama ohje, toistuvat ilmoitukset nostavat lapsesi asian "pinkan päälle". Hän tarvitsee tutkimukset ja diagnoosinkin varmaan saa, mutta kumpikaan asia ei sinänsä ratkaise mitään, vaan sen myötä työn teko vasta alkaa, toivottavasti oikein keinoin. Lapsesi varmastikin joutuu kertaamaan tämän vuosiluokan, jos ei kerran koulua ole käyty. Siihen kannattaa varautua.
Minusta tuntuu kuitenkin myös, että sinäkin olet vähän uuvahtanut ja sen myötä vähän luovuttanut. Neurokirjolla olevalla lapsella voi olla niiden neuro-oireiden lisäksi vaatimuksia tai mielihaluja, jotka eivät liity mitenkåän kirjolla oloon. Jokainen lapsi haluaisi joskus lintsata tai syödä mitä sattuu, mutta tässä vanhempi huolehtii kasvatustehtävästään ja kieltää tämän.
Myös neurokirjon lapsille pitää asettaa rajoja ja huolehtia säännöllisestä elämästä. Muutoin lapsella on sekä kasvatuksen ja huolenpidon puutteen aiheuttamia haittoja + se kirjo.Tämä on todella vaikeaa, merkittävästi kovempaa elämää kuin "tavallisen" lapsen kanssa. Monin tavoin se on vaikeampaa kuin fyysisen vamman hoitaminen, sillä jokainen ymmärtää että liikuntavammaista pitää auttaa välillä vasten tahtoakin (vessa, suihku jne.), muutoin hän kärsii fyysisesti. Psyykkisistä oireista kärsivän "väkisin auttaminen" on paljon hankalampaa ymmärtää samaan tapaan kärsimystä ehkäisevänä asiana, vaikka se on juuri sitä mitä suurimmissa määrin. Periksi antaminen helpottaa hetkellisesti, mutta aiheuttaa merkittävää haittaa jatkossa.
Avun vastaanottaminen on vaikeaa, mutta nyt on sen aika. Et jaksa hoitaa tilannetta yksin, joten ota apu vastaan. Muuten lapsellasi ei ole kovin kummoista tulevaisuutta odotettavissa.
Sivusta
Tässä on paljon asiaa jota kannatan. Minutkin olisi pitänyt laittaa koulukotiin. Mutta se ei olisi riittänyt, vaan ne taidot olisi pitänyt kaivaa minusta ja valaa uskoa. Nyt kärsin siitä kun työelämä menee ohi. Työ antaa niin paljon sisältöä elämään.
Minä kritisoin nyt pikkusen tätä järjestelmää ja tasapäistämistä. Joustoa ja muovautumisya saisi olla enempi.
Voi että nauttisin jos saisin tehdä työtä mihin minulla on intohimo, tekisin kevyesti vaikka 14 tuntia päivässä. Nyt olen yhteiskunnan elätti, makaan kotona ja kärsin.
Maailma ei valitettavasti ole niin kiva paikka, että saisi jumittaa omien mielenkiinnonkohteiden parissa. Tämä on asia, jonka asperger-ihmisille pitää nuorena opettaa, jotta he oppivat pärjäämään omillaan. Poikasi on ilmeisesti ihan normiälyinen, joten hän tarvitsee ohjausta ja työkaluja, miten pärjätä. Hyvä, että menette tutkimuksiin, sieltä toivottavasti saatte apua. Siihen asti on vain pärjättävä ja otettava ne lasut vastaan.
Tunnen itse monia asperger-ihmisiä, jotka ovat työelämässä. Lievä autismi ei estä olemasta osa yhteiskuntaa, mutta he tarvitsevat ehdottomasti tukea ja ohjausta, että se onnistuu. Sinun tehtäväsi huoltajana on hankkia pojallesi sitä tukea ja tutustua itse, miten sinä voit häntä auttaa. Ei asperger tee ihmisestä automaattisesti syrjäytynyttä ja mihinkään kykenemätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tehtävä vanhempana on viedä se poika sinne kouluun, jos siis on alle 15-vuotias. Oppivelvollisuus kun on ysiluokka käyty.
Ei ole tällaista velvollisuutta. Kouluun ei tarvitse mennä kenenkään, mutta opetusta on saatava. Jos ei koulussa, niin sitten kotona.
Eli ap, mikä on selityksesi sille, ettet ilmeisesti ole järjestänyt lapsesi opetusta muulla tavalla?
Ei ole tarvetta selitellä. Lapselle on annettu koulusta läppäri jolla voi tehdä tehtäviä. Ei kuitenkaan tee. Pääasiassa lapsi jumittaa omia asioita.
Ap
Sinä itse toimit kotona opettajan roolissa.
Teette päivän mittaan yhdessä niitä tehtäviä vähän kerrallaan. Esim 15min kerrallaan johonkin asiaan ja sitten tauko.Siis vakavissasiko ehdotat, että vanhempi (ja tietenkin juuri äiti) jää pois työelämästä ja alkaa opettaa lastaan? Saadaan kaksi syrjäytynyttä yhden tilalle.
Joko vanhemmat huolehtivat lapsensa oppivelvollisuuden toteutumisesta tai sitten siitä huolehtii autismiin erikoistunut lastenkoti. Kenen muun ajattelit sen lapsen koulusta huolehtivan? Taivaan isän?
Kerrotko vielä missä tällainen autismiin erikoistunut lastenkoti sijaitsee? Aivan. Edes sairaalakoulu ei saanut sukulaislapseni (autismi) peruskoulua läpisuoritetuksi, joten tämän jälkeen hän jäikin suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle täysi-ikäistyessään. Oppi sen verran kuin oppi, ja nyt opiskelee välillä kun voimavaroja ilmenee.
Niitä on ympäri Suomea. Ei välttämättä kotipaikkakunnallasi. t: sijaishuollon sossu
Eivätkä ne saa juuri mitään aikaiseksi. Mutta toki sinne kannattaa laittaa lapsi säilöön muutamaksi vuodeksi jos tosiaan ei itse jaksa. Sieltä se sitten palaa bumeranginakotiin; täysin toistaitoisena, pahimmillaan väkiavltaisena koska seura tekee kaltaisekseen, kaurajätiksi kasvaneena ja tosiaan se peruskoulu yhä suorittamatta.
Kyllä ainakin minun autistiset asiakkaani käyvät koulua joka ikinen. t: se sama sossu
Niin, koska sinä hoidat sellaisia tapauksia työssäsi. Laitoksessa töissä oleva sossu sanoisi, että yksikään hänen autistisista asiakkaistaan ei käy normaalia koulua.
Resurssien ollessa rajalliset, pitäisi miettiä mihin kannattaa satsata ja mihin ei. Tässä on pilalla sekä lapsi että äiti, ennuste on heikko. Maatkoot kotona mammansa helmoissa 70 vuotta. Ei se diagnoosi mitään muuta, älyvapaata jäädä sellaista odottelemaan ja sallia lapsen sen varjolla tehdä mitä huvittaa. Onnea ap, sulla on siellä ehta peräkammarinpoika ja itseäsi voit siitä syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tehtävä vanhempana on viedä se poika sinne kouluun, jos siis on alle 15-vuotias. Oppivelvollisuus kun on ysiluokka käyty.
Ei ole tällaista velvollisuutta. Kouluun ei tarvitse mennä kenenkään, mutta opetusta on saatava. Jos ei koulussa, niin sitten kotona.
Eli ap, mikä on selityksesi sille, ettet ilmeisesti ole järjestänyt lapsesi opetusta muulla tavalla?
Ei ole tarvetta selitellä. Lapselle on annettu koulusta läppäri jolla voi tehdä tehtäviä. Ei kuitenkaan tee. Pääasiassa lapsi jumittaa omia asioita.
Ap
Sinä itse toimit kotona opettajan roolissa.
Teette päivän mittaan yhdessä niitä tehtäviä vähän kerrallaan. Esim 15min kerrallaan johonkin asiaan ja sitten tauko.Siis vakavissasiko ehdotat, että vanhempi (ja tietenkin juuri äiti) jää pois työelämästä ja alkaa opettaa lastaan? Saadaan kaksi syrjäytynyttä yhden tilalle.
Joko vanhemmat huolehtivat lapsensa oppivelvollisuuden toteutumisesta tai sitten siitä huolehtii autismiin erikoistunut lastenkoti. Kenen muun ajattelit sen lapsen koulusta huolehtivan? Taivaan isän?
Kerrotko vielä missä tällainen autismiin erikoistunut lastenkoti sijaitsee? Aivan. Edes sairaalakoulu ei saanut sukulaislapseni (autismi) peruskoulua läpisuoritetuksi, joten tämän jälkeen hän jäikin suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle täysi-ikäistyessään. Oppi sen verran kuin oppi, ja nyt opiskelee välillä kun voimavaroja ilmenee.
Niitä on ympäri Suomea. Ei välttämättä kotipaikkakunnallasi. t: sijaishuollon sossu
Eivätkä ne saa juuri mitään aikaiseksi. Mutta toki sinne kannattaa laittaa lapsi säilöön muutamaksi vuodeksi jos tosiaan ei itse jaksa. Sieltä se sitten palaa bumeranginakotiin; täysin toistaitoisena, pahimmillaan väkiavltaisena koska seura tekee kaltaisekseen, kaurajätiksi kasvaneena ja tosiaan se peruskoulu yhä suorittamatta.
No hyi, kerro minkäniminen paikka niin osataan välttää.
Eivät ne paikat välttämättä mitään väärin tee. Autismi nyt vaan ei ole mikään parannettavissa oleva sairaus ja ei ole myöskään ainakaan vielä löydetty mitään kaikille toimivia terapiakeinoja.
Eivät ne kyllä tee mitään oikeinkaan. Kuten sanoit, Asperger on vamma, ja vain lieväoireisena siihen pystytään vaikuttamaan kuntoutuksin niin, että tulos olisi edes jotenkin pysyvää. Suo siellä, vetelä täällä.
Siksi koska lapsia ei nykyään saa enää pahonipidellä. Tämähän se totuus on, vaikka monesta tuntuu että kyllä itse pärjäsi puhumalla kaikissa tilanteissa.
eri sivusta