Joudun tekemään abortin aivan yksin, pelottaa ja ahdistaa

Ei sinun tartte ap perustella täällä kellekään suhteen pituutta tai ehkäisyä.

Kyseessä on oma päätöksesi ja teet mikä oikealta itsestäsi tuntuu. 

Jos et saa ketään kaveria kotiin, jää sairaalaan, mutta yritä jutella asiasta jonkun ystävän kanssa, asian puhuminen voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen lapsi se on?

Mieheni lapsi. Ollaan oltu nyt 4 vuotta yhdessä josta 2 saman katon alla, tavattiin fuksivuonna yliopistossa.

-Ap

Poislukien siis tämä vaihtoaika. -Ap

Opiskelupaikka yliopistossakin on, joten sinuna olisin enemmän huolestunut siitä, että saanko koskaan lapsia, jos en ota tätä lasta vastaan. "Ensiksi valmistuminen, sitten koulutusta vastaava vakityöpaikka" -resepti vain ei enää toimi. Olet auttamattoman vanha tulemaan ensi kertaa äidiksi, jos saat urasi "sopivaan vaiheeseen". Lisäksi sinua tullaan karsastamaan valinnassa, koska "kuitenkin tulet heti raskaaksi, jos saat vakinaisen työpaikan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen lapsi se on?

Mieheni lapsi. Ollaan oltu nyt 4 vuotta yhdessä josta 2 saman katon alla, tavattiin fuksivuonna yliopistossa.

-Ap

Eli hetkinen, tapasitte fuksivuonna, joka oli 4 vuotta sitten? Sinullahan alkaa olla opinnot jo siinä vaiheessa loppusuoralla, että voit alkaa tehdä gradua. Sitä voi kirjoittaa kotona. Seminaarien ajaksi voi ottaa hoitajan vauvalle. Minä tein opinnot loppuun vauvan kanssa, joskus otin vauvan mukaan yliopistolle kirjastoon, jos hän nukkui vaunussa, ja seminaaritapaamisten aikana hoitaja kävi meillä kotona, niihin en ottanut vauvaa mukaan. Tietysti riippuu vauvasta, paljonko joutuu valvomaan ja miten jaksaa. Mutta ei tosiaan ole mahdotonta jatkaa opiskeluja. 

Jos et ole täysin varma, niin älä tee sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen lapsi se on?

Mieheni lapsi. Ollaan oltu nyt 4 vuotta yhdessä josta 2 saman katon alla, tavattiin fuksivuonna yliopistossa.

-Ap

Eli hetkinen, tapasitte fuksivuonna, joka oli 4 vuotta sitten? Sinullahan alkaa olla opinnot jo siinä vaiheessa loppusuoralla, että voit alkaa tehdä gradua. Sitä voi kirjoittaa kotona. Seminaarien ajaksi voi ottaa hoitajan vauvalle. Minä tein opinnot loppuun vauvan kanssa, joskus otin vauvan mukaan yliopistolle kirjastoon, jos hän nukkui vaunussa, ja seminaaritapaamisten aikana hoitaja kävi meillä kotona, niihin en ottanut vauvaa mukaan. Tietysti riippuu vauvasta, paljonko joutuu valvomaan ja miten jaksaa. Mutta ei tosiaan ole mahdotonta jatkaa opiskeluja. 

Ei kai varmaan kukaan kuvittelekaan, ettei lapsen saamisen jälkeen voisi jatkaa opiskeluja? Osahan opiskelee lasten saamisen jälkeen kokonaisia korkeakoulututkintoja alusta loppuun.

Kyse on siitä, haluaako lapsen vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tehty lääkkeellinen keskeytys, jos haluat kysyä jotain siitä. Älä turhaan pelkää mutta älä myöskään jätä asiaa käsittelemättä. Puhuminen auttaa. Voivatko vanhempasi olla tukenasi vaikka asuvatkin kaukana? 

Isoin pelkoni on että jos se ei toimikaan, eli jos raskaus ei keskeydykään. Mistä tiedän että asia on näin? Ja kuinka pahaa vuoto on asteikolla 1-10 jos 1 on normi menkat ja 10 on sellainen että alkaa olla vaarallista menettää niin paljon verta.

-Ap

Riippuu varmaan raskausviikoista ja -oireista, mutta itselläni (rv6) loppui ensinnäkin raskauspahoinvointija rintojen aristus kuin seinään, eli olo muuttui aika pian lääkkeiden oton jälkeen. Verta tulee paljon, muttei se vaarallista ole. Hoitaja neuvoi ostamaan todella paksuja siteitä ja pitämään tummia housuja, ja jos on anemiaan taipuvainen niin rautalisää. Hommaa kipulääkkeitä etukäteen. Kipuja itsellä ei ollut enää kahden ensimmäisen päivän jälkeen, vuotoa noin neljä viikkoa, joka väheni koko ajan. Yleensä on myös jälkitarkastus jossa katsotaan että kaikki meni hyvin, ja voithan myös tehdä itse raskaustestin myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tehty lääkkeellinen keskeytys, jos haluat kysyä jotain siitä. Älä turhaan pelkää mutta älä myöskään jätä asiaa käsittelemättä. Puhuminen auttaa. Voivatko vanhempasi olla tukenasi vaikka asuvatkin kaukana? 

Isoin pelkoni on että jos se ei toimikaan, eli jos raskaus ei keskeydykään. Mistä tiedän että asia on näin? Ja kuinka pahaa vuoto on asteikolla 1-10 jos 1 on normi menkat ja 10 on sellainen että alkaa olla vaarallista menettää niin paljon verta.

-Ap

Jos vuoto on kovin niukkaa, on mahdollista, että keskeytys ei olekaan onnistunut. Saat tähän kyllä ohjeet mutta silloin otat yhteyttä siihen tahoon, missä keskeytys on tehty ja pääset sinne tutkittavaksi. Mikäli vuoto on ollut normaalia, niin 4 viikon kuluttua teet raskaustestin. Jos se on negatiivinen, niin keskeytys on onnistunut. Mikäli se on vielä positiivinen, teet testin uudestaan viikon kuluttua. Itsellä se taisi olla negatiivinen 5 viikon kohdalla ja 4 viikon kohdalla jo selvästi haalistunut. 

Vuodon määrä on yksilöllistä. Itselläni on aina ollut varsin niukat kuukautiset, eikä keskeytysvuotokaan ollut mikään verilöyly. Lisäksi suurin osa vuodosta tuli vessanpönttöön. Sanoisin, että vuodon voimakkuus oli minulla ehkä 2-3. Käytin varmuuden vuoksi päivällä isoja yösiteitä mutta minulla ne oli kyllä liioittelua. Mutta oli ainakin turvallisempi olo maata sohvalla niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi vuosi lapset kanssa kotona on lyhyt aika. Nykyäänhän saa lapsen päivähoitoon ja voit jatkaa esim. opiskeluja. Tuet juoksevat ja niillä elää ihan hyvin vs matalapalkkatyötä tekevät. Opiskelijaasunnot ovat edullisia ja muut perheellisen opiskelijan tuet. Aika opiskelevana vanhempana on hyvää aikaa, mutta jos mietin tekemääsi aborttia kauan, niin se ei ole hyvää aikaa se. Abortti voi pilata elämääsi ja et rakasta ehkä poikaystävääsikään enää samalla tavalla, jos teet abortin.

Tunnen ja tiedän monia ihania, onnellisia (entisiä) nuoria pariskuntia jotka on saaneet lapsia ja opiskelleet, mutta jos ap ja kumppaninsa eivät sitä halua, niin on parempi tehdä keskeytys. 

Perheellistymisen ei pitäisi olla pakkopullaa, ei tee hyvää kenellekään osapuolelle siinä kuviossa. 

Ei tietenkään pitäisi olla pakkopullaa. Mutta ap vaikuttaa epävarmalta päätöksessään. Jo aloituksen sanamuoto "joudun tekemään ..." viittaa, että päätös ei ole mieluinen, ja nuo köyhyyden pelkoihin liittyvät syyt ovat vähintäänkin turhiin oletuksiin perustuvia. Ymmärtäisin ratkaisun, jos ap olisi sanonut, että ei halua lapsia, tai että ei halua perustaa perhettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen lapsi se on?

Mieheni lapsi. Ollaan oltu nyt 4 vuotta yhdessä josta 2 saman katon alla, tavattiin fuksivuonna yliopistossa.

-Ap

Eli hetkinen, tapasitte fuksivuonna, joka oli 4 vuotta sitten? Sinullahan alkaa olla opinnot jo siinä vaiheessa loppusuoralla, että voit alkaa tehdä gradua. Sitä voi kirjoittaa kotona. Seminaarien ajaksi voi ottaa hoitajan vauvalle. Minä tein opinnot loppuun vauvan kanssa, joskus otin vauvan mukaan yliopistolle kirjastoon, jos hän nukkui vaunussa, ja seminaaritapaamisten aikana hoitaja kävi meillä kotona, niihin en ottanut vauvaa mukaan. Tietysti riippuu vauvasta, paljonko joutuu valvomaan ja miten jaksaa. Mutta ei tosiaan ole mahdotonta jatkaa opiskeluja. 

Ei kai varmaan kukaan kuvittelekaan, ettei lapsen saamisen jälkeen voisi jatkaa opiskeluja? Osahan opiskelee lasten saamisen jälkeen kokonaisia korkeakoulututkintoja alusta loppuun.

Kyse on siitä, haluaako lapsen vai ei. 

Tämä! Kyllä opintojen aikana voi saada lapsen, eikä se pilaa mitään ja voi jopa olla taloudellisesti järkevää mutta, jos lasta ei halua, niin sitten ei halua. Itsekin kirjoittelen tässä lapsen ollessa päiväunilla gradua, joten ei tämä mikään mahdottomuus ole. Mutta itse halusin lapsen ja laskin, että tämä on paras hetki saada se. Ymmärrän täysin, jos ap ei halua lasta tähän hetkeen tai ei koskaan. Se on ap:n oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko kysynyt poikaystävästäsi haluaako varmasti että teet sen ? Ja mieti tarkkaan voitko katua päätöstä myöhemmin ? Mitä jos tämä olisikin ainutkertainen mahdollisuus tulla äidiksi ?

Joo, ollaan puhuttu asiasta ennen raskautta, hän sanoi ettei halua lapsia mutta jos ehkäisy pettää niin minä saan päättää asiasta eikä hän sen takia aio erota. Raskauden jälkeen hän sanoi samalla tavalla.

Olemme liian nuoria ja köyhiä vanhemmiksi. En usko että voisin tarjota lapselle hyvän elämän etenkin kun tiedän että se ei ole se mitä mieheni haluaa.

-Ap

"Etenkin kun tiedän, että se ei ole se mitä mieheni haluaa". Tästä tulee kyllä nyt mieleen, että onko tämä sittenkään ihan kokonaan oma päätöksesi? Tällaista asiaa ei ikinä pitäisi tehdä kenenkään muun kuin oman mielipiteen vuoksi. Vaikka poikaystäväsi ei halua lapsia, niin tuntuuko sinusta itsestäsi kuitenkin jollain lailla siltä, että voisit olla äiti?

Tämä on sinun päätöksesi, ei poikaystäväsi ja jos sinusta yhtään tuntuu siltä, että et itse sitä haluaisi tehdä mutta teet koska poikaystävä haluaa, niin älä tee sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy josko joku ystävä pääsisi tueksesi. Tai jos joku läheiseksi kokemasi sukulainen pääsisi mukaan.

Älä välitä noista anti-abortoijista, sinun kroppasi, sinun elämäsi, sinun päätöksesi. Poikaystävälläkään ei ole asiassa sananvaltaa. Vain sinun päätökselläsi on merkitystä.

Ei kyseessä ole naisen oma vartalo, vaan siellä on uusi yksilö omine vartaloineen tulossa. En ole koskaan tuota oma kroppa -argumenttia ymmärtänyt.

No KENEN se kroppa sitten on? Yhteiskunnan? Miesten?

Onpa täällä taas oman elämänsä sankareita liikkeellä. AP, jos pystyt niin ignooraa kaikki. 

Oma päätöksesi. Selviät siitä oikein hyvin. Nykyään lääkkeellinen keskeytys on helppo, varsinkin kun se tehdään pienillä viikoilla. Ei huolta. Sinä pärjäät kyllä. 

Alkio/sikiö on naisen keho loinen. Ei elä ilman. Joten päätös on naisen omasta kehostaan. Kaikki muu on saivartelua. 

Tämä ketju saatetaan poistaa kohta jos nämä antiabortistit kovin alkaa riehua, joten ota ap vinkit talteen ja tsemppiä jatkoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tehty lääkkeellinen keskeytys, jos haluat kysyä jotain siitä. Älä turhaan pelkää mutta älä myöskään jätä asiaa käsittelemättä. Puhuminen auttaa. Voivatko vanhempasi olla tukenasi vaikka asuvatkin kaukana? 

Isoin pelkoni on että jos se ei toimikaan, eli jos raskaus ei keskeydykään. Mistä tiedän että asia on näin? Ja kuinka pahaa vuoto on asteikolla 1-10 jos 1 on normi menkat ja 10 on sellainen että alkaa olla vaarallista menettää niin paljon verta.

-Ap

Omalla kohdallani lääkkeellinen ei toiminut kuin osittain eli raskaus kyllä keskeytyi mutta kohtu ei tyhjentynyt kokonaan. Vuotoa kesti on/off muutaman viikon ja kontrolliverikokeessa todettiin edelleen koholla olevat hcg-arvot. Kohtuun jäänyt materiaali tyhjennettiin polikliinisesti.

Itse kävin hakemassa keskeytyslääkkeet lääkäristä mutta muuten olin yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

BMW kirjoitti:

Mihin siinä muita tarvitset ?

Loogisesti ajateltuna en tarvikaan. Tiedän että abortit on turvallisia ja minulla ei ole mitään hätää mutta silti en onnistu karistamaan tätä ahdistusta ja olisi tarve jutella jonkun kanssa tai olla jonkun toisen seurassa.

-Ap

Voitko soittaa johonkin auttavaan puhelimeen? Siellä on sinulle tuntematon henkilö, jonka kanssa saat puhua hetken aikaa. Toivottavasti pääset läpi, sillä noille linjoille on paljon soittajia. Soitin tse kerran, kun olin eroamassa miehestäni ja hän uhkaili minua ja lapsia ikävällä tavalla. Oli rauhoittavaa jutella asiasta puhelimessa.  Oletko mahdollisesti epävarma siitä haluatko tehdä abortin? Olen uskovainen ja neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä seurakunnan työntekijään, mutta siellä voidaan ehkä  painostaa saamaan lapsi?  Jos tilanteesi ei ole aivan hirveä, niin harkitse vielä, jos aika sallii. Jotkut naiset tulevat raskaaksi vain yhden kerran elämässään. Jos itse olisin sinun tilanteessasi, miettisin asian sitä  puolta. Ei voi tietää etukäteen kuuluuko itse siihen ryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole täysin varma, niin älä tee sitä.

Tässä on kaksi vaihtoehtoa: teen abortin, en tee aborttia eli mahdollisesti saan lapsen. Voiko tässä vaiheessa olla varma kummankaan päätöksen kohdalla? Sellaisia ne päätökset yleensä on - ei siellä taustalla useinkaan ole mitään satavarmaa tuntemusta, vaan valitaan vaan joku ja sillä mennään. Voit yrittää raskautua kyllä tulevaisuudessakin. Tietysti jos keskeytys ei ole sinun oma idea, niin pohtisin vielä lisää. Tee se, mikä SINUSTA tuntuu tällä hetkellä parhaalta. Jos haluaisit pitää lapsen, mutta kumppani ei, sitten täytyy miettiä onko ero edessä. Siitäkin selviää. Tsemppiä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko kysynyt poikaystävästäsi haluaako varmasti että teet sen ? Ja mieti tarkkaan voitko katua päätöstä myöhemmin ? Mitä jos tämä olisikin ainutkertainen mahdollisuus tulla äidiksi ?

Joo, ollaan puhuttu asiasta ennen raskautta, hän sanoi ettei halua lapsia mutta jos ehkäisy pettää niin minä saan päättää asiasta eikä hän sen takia aio erota. Raskauden jälkeen hän sanoi samalla tavalla.

Olemme liian nuoria ja köyhiä vanhemmiksi. En usko että voisin tarjota lapselle hyvän elämän etenkin kun tiedän että se ei ole se mitä mieheni haluaa.

-Ap

"Etenkin kun tiedän, että se ei ole se mitä mieheni haluaa". Tästä tulee kyllä nyt mieleen, että onko tämä sittenkään ihan kokonaan oma päätöksesi? Tällaista asiaa ei ikinä pitäisi tehdä kenenkään muun kuin oman mielipiteen vuoksi. Vaikka poikaystäväsi ei halua lapsia, niin tuntuuko sinusta itsestäsi kuitenkin jollain lailla siltä, että voisit olla äiti?

Tämä on sinun päätöksesi, ei poikaystäväsi ja jos sinusta yhtään tuntuu siltä, että et itse sitä haluaisi tehdä mutta teet koska poikaystävä haluaa, niin älä tee sitä.

Se on tavallaan se asia mitä tässä pohdin, että mikä on omaa ajatustani ja mikä toivetta miellyttää muita.

Mieheni ei siis ole mitenkään painostanut minua (päinvastoin, hän on sanonut että valinta on minun), mutta tiedostan olevani ihminen joka saa elämänsä suurinta mielihyvää muiden auttamisesta ja ilahduttamisesta. Sehän on ihan hyvä juttu mutta siinä on myös huonot puolensa.

Toisaalta tuntuu kyllä myös siltä että tällä hetkellä pelottaa enemmän mitä saattaa jäädä tekemättä äidiksi tulemisen takia kuin se että lapsia ei tulisi koskaan ollenkaan. Olin tavallaan jo ajatellut että minulle ei tule lapsia koska minulla ei ollut mitään sisäsyntyistä halua tai tarvetta haluta niitä ja miehenikään ei halunnut. Eli kokonaan lapsettomaksi jääminen ei olisi minulle katastrofi (tai ainakaan nyt ei tunnu siltä. Toki riippumatta siitä mitä valitsee niin asiaa saattaa katua mutta sille ei voi mitään.) Toisaalta toisin kuin mieheni en ollut poissulkenut sitä mahdollisuutta myöhemmin elämässä.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkio/sikiö on naisen keho loinen. Ei elä ilman. Joten päätös on naisen omasta kehostaan. Kaikki muu on saivartelua. 

Tällä perustelulla vielä 9kk sikiönkin voisi abortoida.

Onnistuit hienosti todistamaan pointtini! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkio/sikiö on naisen keho loinen. Ei elä ilman. Joten päätös on naisen omasta kehostaan. Kaikki muu on saivartelua. 

Tällä perustelulla vielä 9kk sikiönkin voisi abortoida.

Normaali 9 kk ikäinen sikiö, eli täysaikainen, pärjää kyllä ihan hyvin toisen ihmisen kehon ulkopuolella, eikä ole riippuvainen toisen kehon sisällä olemisesta.