Joudun tekemään abortin aivan yksin, pelottaa ja ahdistaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tehty lääkkeellinen keskeytys, jos haluat kysyä jotain siitä. Älä turhaan pelkää mutta älä myöskään jätä asiaa käsittelemättä. Puhuminen auttaa. Voivatko vanhempasi olla tukenasi vaikka asuvatkin kaukana? 

Isoin pelkoni on että jos se ei toimikaan, eli jos raskaus ei keskeydykään. Mistä tiedän että asia on näin? Ja kuinka pahaa vuoto on asteikolla 1-10 jos 1 on normi menkat ja 10 on sellainen että alkaa olla vaarallista menettää niin paljon verta.

-Ap

Omalla kohdallani lääkkeellinen ei toiminut kuin osittain eli raskaus kyllä keskeytyi mutta kohtu ei tyhjentynyt kokonaan. Vuotoa kesti on/off muutaman viikon ja kontrolliverikokeessa todettiin edelleen koholla olevat hcg-arvot. Kohtuun jäänyt materiaali tyhjennettiin polikliinisesti.

Itse kävin hakemassa keskeytyslääkkeet lääkäristä mutta muuten olin yksin kotona.

Saako abortin yhteydessä ajan kontrolliverikokeisiin? Jos keskenmeno joudutaan tyhjentämään lääkkeellisesti (samoilla lääkkeillä kuin abortti tehdään), niin silloin ei kyllä ole mitään kontrollia. Käsketään vaan tehdä negatiivinen raskaustesti kotona ja olemaan yhteydessä, jos ei muutu negatiiviseksi. Keskenmenossa kyse on tosin vain tyhjentymisestä, niin onkohan se syynä, vai onko eroja eri sairaanhoitopiireissä. Oma kokemus on naistenklinikalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi vuosi lapset kanssa kotona on lyhyt aika. Nykyäänhän saa lapsen päivähoitoon ja voit jatkaa esim. opiskeluja. Tuet juoksevat ja niillä elää ihan hyvin vs matalapalkkatyötä tekevät. Opiskelijaasunnot ovat edullisia ja muut perheellisen opiskelijan tuet. Aika opiskelevana vanhempana on hyvää aikaa, mutta jos mietin tekemääsi aborttia kauan, niin se ei ole hyvää aikaa se. Abortti voi pilata elämääsi ja et rakasta ehkä poikaystävääsikään enää samalla tavalla, jos teet abortin.

Lapsi voi pilata elämäsi ja et rakasta ehkä poikaystävääsikään enää samalla tavalla, jos pidät lapsen.

Jos nainen odottaa miesystävänsä lasta ja mies vastustaa lapsen saamista, niin itse en jäisi suhteeseen  hänen kanssaan.  Itse asiassa olen kokenut sen kauan sitten. Mies painosti aborttiin ja lupasi muuttaa yhteen asumaan heti, kun  raskaus on poissa. Jostakin kummallisesta syystä en pitänyt lupausta yhteen muuttamisesta  uskottavana...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy josko joku ystävä pääsisi tueksesi. Tai jos joku läheiseksi kokemasi sukulainen pääsisi mukaan.

Älä välitä noista anti-abortoijista, sinun kroppasi, sinun elämäsi, sinun päätöksesi. Poikaystävälläkään ei ole asiassa sananvaltaa. Vain sinun päätökselläsi on merkitystä.

Jep. Sinun lapsesi. Älä tapa lastasi

Jep. Sinun alkiosi/sikiösi. Tapa vaan alkiosi/sikiösi.

Sinulle, joka kirjoitit viimeisen kommentin. Muistathan,, että asioita voi ilmaista ystävällisempään sävyyn.  Aloitus kuulosti siltä, että aborttia suunnitteleva nainen on vaikeassa tilanteessa ja häntä pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi vuosi lapset kanssa kotona on lyhyt aika. Nykyäänhän saa lapsen päivähoitoon ja voit jatkaa esim. opiskeluja. Tuet juoksevat ja niillä elää ihan hyvin vs matalapalkkatyötä tekevät. Opiskelijaasunnot ovat edullisia ja muut perheellisen opiskelijan tuet. Aika opiskelevana vanhempana on hyvää aikaa, mutta jos mietin tekemääsi aborttia kauan, niin se ei ole hyvää aikaa se. Abortti voi pilata elämääsi ja et rakasta ehkä poikaystävääsikään enää samalla tavalla, jos teet abortin.

Lapsi voi pilata elämäsi ja et rakasta ehkä poikaystävääsikään enää samalla tavalla, jos pidät lapsen.

Jos nainen odottaa miesystävänsä lasta ja mies vastustaa lapsen saamista, niin itse en jäisi suhteeseen  hänen kanssaan.  Itse asiassa olen kokenut sen kauan sitten. Mies painosti aborttiin ja lupasi muuttaa yhteen asumaan heti, kun  raskaus on poissa. Jostakin kummallisesta syystä en pitänyt lupausta yhteen muuttamisesta  uskottavana...

En ainakaan aio erota, ei minulla ole mitään syytä. Ei mieheni ole tehnyt mitään mikä antaisi minulle pienimmänkään syyn haluta eroa. Sittenhän olisin vielä enemmän yksin. Tämä parisuhde on ollut erittäin toimiva ja oltiin todella onnellisia ennen tätä raskautta.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko kysynyt poikaystävästäsi haluaako varmasti että teet sen ? Ja mieti tarkkaan voitko katua päätöstä myöhemmin ? Mitä jos tämä olisikin ainutkertainen mahdollisuus tulla äidiksi ?

Joo, ollaan puhuttu asiasta ennen raskautta, hän sanoi ettei halua lapsia mutta jos ehkäisy pettää niin minä saan päättää asiasta eikä hän sen takia aio erota. Raskauden jälkeen hän sanoi samalla tavalla.

Olemme liian nuoria ja köyhiä vanhemmiksi. En usko että voisin tarjota lapselle hyvän elämän etenkin kun tiedän että se ei ole se mitä mieheni haluaa.

-Ap

"Etenkin kun tiedän, että se ei ole se mitä mieheni haluaa". Tästä tulee kyllä nyt mieleen, että onko tämä sittenkään ihan kokonaan oma päätöksesi? Tällaista asiaa ei ikinä pitäisi tehdä kenenkään muun kuin oman mielipiteen vuoksi. Vaikka poikaystäväsi ei halua lapsia, niin tuntuuko sinusta itsestäsi kuitenkin jollain lailla siltä, että voisit olla äiti?

Tämä on sinun päätöksesi, ei poikaystäväsi ja jos sinusta yhtään tuntuu siltä, että et itse sitä haluaisi tehdä mutta teet koska poikaystävä haluaa, niin älä tee sitä.

Se on tavallaan se asia mitä tässä pohdin, että mikä on omaa ajatustani ja mikä toivetta miellyttää muita.

Mieheni ei siis ole mitenkään painostanut minua (päinvastoin, hän on sanonut että valinta on minun), mutta tiedostan olevani ihminen joka saa elämänsä suurinta mielihyvää muiden auttamisesta ja ilahduttamisesta. Sehän on ihan hyvä juttu mutta siinä on myös huonot puolensa.

Toisaalta tuntuu kyllä myös siltä että tällä hetkellä pelottaa enemmän mitä saattaa jäädä tekemättä äidiksi tulemisen takia kuin se että lapsia ei tulisi koskaan ollenkaan. Olin tavallaan jo ajatellut että minulle ei tule lapsia koska minulla ei ollut mitään sisäsyntyistä halua tai tarvetta haluta niitä ja miehenikään ei halunnut. Eli kokonaan lapsettomaksi jääminen ei olisi minulle katastrofi (tai ainakaan nyt ei tunnu siltä. Toki riippumatta siitä mitä valitsee niin asiaa saattaa katua mutta sille ei voi mitään.) Toisaalta toisin kuin mieheni en ollut poissulkenut sitä mahdollisuutta myöhemmin elämässä.

-Ap

Puhu ihmeessä asiasta ystävillesi ja vaikka äidillesi. Yleensä on helppo olla etukäteen jotain mieltä, mutta sitten siinä tilanteessa huomaakin, ettei asia ole niin yksinkertainen. Äitiys ei estä mitään mutta toki vanhemmuus sitoo teitä. Päädyit mihin tulokseen tahansa, niin käsittele asia ennen päätöstä kunnolla. Se on sitten helpompi hyväksyä, jos myöhemmin tulee hetkiä, jolloin katumus iskeekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko kysynyt poikaystävästäsi haluaako varmasti että teet sen ? Ja mieti tarkkaan voitko katua päätöstä myöhemmin ? Mitä jos tämä olisikin ainutkertainen mahdollisuus tulla äidiksi ?

Joo, ollaan puhuttu asiasta ennen raskautta, hän sanoi ettei halua lapsia mutta jos ehkäisy pettää niin minä saan päättää asiasta eikä hän sen takia aio erota. Raskauden jälkeen hän sanoi samalla tavalla.

Olemme liian nuoria ja köyhiä vanhemmiksi. En usko että voisin tarjota lapselle hyvän elämän etenkin kun tiedän että se ei ole se mitä mieheni haluaa.

-Ap

"Etenkin kun tiedän, että se ei ole se mitä mieheni haluaa". Tästä tulee kyllä nyt mieleen, että onko tämä sittenkään ihan kokonaan oma päätöksesi? Tällaista asiaa ei ikinä pitäisi tehdä kenenkään muun kuin oman mielipiteen vuoksi. Vaikka poikaystäväsi ei halua lapsia, niin tuntuuko sinusta itsestäsi kuitenkin jollain lailla siltä, että voisit olla äiti?

Tämä on sinun päätöksesi, ei poikaystäväsi ja jos sinusta yhtään tuntuu siltä, että et itse sitä haluaisi tehdä mutta teet koska poikaystävä haluaa, niin älä tee sitä.

Se on tavallaan se asia mitä tässä pohdin, että mikä on omaa ajatustani ja mikä toivetta miellyttää muita.

Mieheni ei siis ole mitenkään painostanut minua (päinvastoin, hän on sanonut että valinta on minun), mutta tiedostan olevani ihminen joka saa elämänsä suurinta mielihyvää muiden auttamisesta ja ilahduttamisesta. Sehän on ihan hyvä juttu mutta siinä on myös huonot puolensa.

Toisaalta tuntuu kyllä myös siltä että tällä hetkellä pelottaa enemmän mitä saattaa jäädä tekemättä äidiksi tulemisen takia kuin se että lapsia ei tulisi koskaan ollenkaan. Olin tavallaan jo ajatellut että minulle ei tule lapsia koska minulla ei ollut mitään sisäsyntyistä halua tai tarvetta haluta niitä ja miehenikään ei halunnut. Eli kokonaan lapsettomaksi jääminen ei olisi minulle katastrofi (tai ainakaan nyt ei tunnu siltä. Toki riippumatta siitä mitä valitsee niin asiaa saattaa katua mutta sille ei voi mitään.) Toisaalta toisin kuin mieheni en ollut poissulkenut sitä mahdollisuutta myöhemmin elämässä.

-Ap

Ota huomioon lapsiasiassa se, että sinun mielesi saattaa muuttua vähän vanhempana, eli että haluatkin ehdottomasti lapsia, sinä kun et ole kokonaan poissulkenut sitä vaihtoehtoa. Monille naisille käy niin. Millainen suhteen tulevaisuus on silloin? Miltä sinusta siinä tapauksessa, että eroatte lapsiasian vuoksi, tuntuu jos olet tehnyt aiemmin abortin poikaystävän vuoksi?

Minä en voi sanoa mitä sinun pitäisi tehdä, koska se on sinun päätöksesi, mutta tätäkin asiaa kannattaa miettiä kun tekee päätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tehty lääkkeellinen keskeytys, jos haluat kysyä jotain siitä. Älä turhaan pelkää mutta älä myöskään jätä asiaa käsittelemättä. Puhuminen auttaa. Voivatko vanhempasi olla tukenasi vaikka asuvatkin kaukana? 

Isoin pelkoni on että jos se ei toimikaan, eli jos raskaus ei keskeydykään. Mistä tiedän että asia on näin? Ja kuinka pahaa vuoto on asteikolla 1-10 jos 1 on normi menkat ja 10 on sellainen että alkaa olla vaarallista menettää niin paljon verta.

-Ap

Omalla kohdallani lääkkeellinen ei toiminut kuin osittain eli raskaus kyllä keskeytyi mutta kohtu ei tyhjentynyt kokonaan. Vuotoa kesti on/off muutaman viikon ja kontrolliverikokeessa todettiin edelleen koholla olevat hcg-arvot. Kohtuun jäänyt materiaali tyhjennettiin polikliinisesti.

Itse kävin hakemassa keskeytyslääkkeet lääkäristä mutta muuten olin yksin kotona.

Saako abortin yhteydessä ajan kontrolliverikokeisiin? Jos keskenmeno joudutaan tyhjentämään lääkkeellisesti (samoilla lääkkeillä kuin abortti tehdään), niin silloin ei kyllä ole mitään kontrollia. Käsketään vaan tehdä negatiivinen raskaustesti kotona ja olemaan yhteydessä, jos ei muutu negatiiviseksi. Keskenmenossa kyse on tosin vain tyhjentymisestä, niin onkohan se syynä, vai onko eroja eri sairaanhoitopiireissä. Oma kokemus on naistenklinikalta.

Ehkä sitten riippuu paikasta, minä kävin kontrolliverikokeessa. Tästä toki jo 8 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi vuosi lapset kanssa kotona on lyhyt aika. Nykyäänhän saa lapsen päivähoitoon ja voit jatkaa esim. opiskeluja. Tuet juoksevat ja niillä elää ihan hyvin vs matalapalkkatyötä tekevät. Opiskelijaasunnot ovat edullisia ja muut perheellisen opiskelijan tuet. Aika opiskelevana vanhempana on hyvää aikaa, mutta jos mietin tekemääsi aborttia kauan, niin se ei ole hyvää aikaa se. Abortti voi pilata elämääsi ja et rakasta ehkä poikaystävääsikään enää samalla tavalla, jos teet abortin.

Yksi vuosi kotona lapsen kanssa on lyhyt aika, kun sitä katsoo jälkeenpäin. Siinä hetkessä se on aika pitkä aika, vaikka lapsi olisikin helppo ja toivottu. Ei ne opinnotkaan etene hyvin, jos vauva valvottaa yöt. Lasten hankkiminen opintojen aikana ei ole mahdottomuus mutta ei sitä voi suorilta käsin hyväksi ajaksi väittää. 

Lapsen saamisessa ei ole kyse siitä yhdestä vuodesta, vaan vuosikausista ja loppuelämästä

Näinhän se on. 18 vuotta. Ja jos lapsella on aikuisena ongelmia (opinnot, velkaa, mt-ongelmat ), niin vanhempi/vanhemmat joutuvat kyllä tukemaan häntä myös aikuisena. Joskus läpi elämän ja niin, että vielä vanhanakin ihmisellä on huoli omasta lapsesta. Mutta kyllä se antaakin paljon ja vanhempi on joskus todella tärkeä henkilö lapsensa elämässä. Päinvastoin myös, toki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko kysynyt poikaystävästäsi haluaako varmasti että teet sen ? Ja mieti tarkkaan voitko katua päätöstä myöhemmin ? Mitä jos tämä olisikin ainutkertainen mahdollisuus tulla äidiksi ?

Joo, ollaan puhuttu asiasta ennen raskautta, hän sanoi ettei halua lapsia mutta jos ehkäisy pettää niin minä saan päättää asiasta eikä hän sen takia aio erota. Raskauden jälkeen hän sanoi samalla tavalla.

Olemme liian nuoria ja köyhiä vanhemmiksi. En usko että voisin tarjota lapselle hyvän elämän etenkin kun tiedän että se ei ole se mitä mieheni haluaa.

-Ap

Olin itse joskus samassa tilanteessa, nuori ja köyhä opiskelija raskaana, ja päädyin keskeytykseen, koska ajattelin ettei ole varaa ja että varsinkin lapsen isä sitä halusi, vaikka ei tietenkään suoraan painostanut. Jälkikäteen vasta ymmärsin, että olisin oikeasti saanut aika paljonkin erilaisia tukia, jos olisin pitänyt lapsen. Toinen kaverini nimittäin teki lapsen ja sai mm. kaupungilta paremman asunnon, rahaa vauvan tarvikkeisiin, asumistuen, toimeentulotuen, lapsilisät ja elatusrahat. Eikä se köyhyys tosiaan olisi ikuisesti kestänyt, elämähän menee eteenpäin ja opiskelujen jälkeen mennään töihin. Meille olisi tullut ihan hyvä elämä. Eli ihan turhaan keskeytin ja jälkikäteen kadutti. 

Tietysti jokainen tekee omat ratkaisunsa. Halusin tuoda tämän nyt tähän keskusteluun sen takia, että jos tuo köyhyys ja huonon elämän pelko on ainoa syy, niin se todennäköisesti on väärä luulo. Oletko kysynyt sosiaalityöntekijältä, millaista tukea sinulle olisi tarjolla?

Minusta on kyllä erittäin järkevää valita abortti, jos lapsen elättäminen tulisi todella olemaan pelkkien tukien varassa. Lapsia olisi parasta hankkia silloin, kun taloudellinen tilanne ja elämä yleensäkin on sen verran vakaalla pohjalla, että lapseen oikeasti on varaa. 

Tottakai on mahdollista että sinun kohdallasi kaikki olisikin mennyt hyvin, mutta mitä jos ei? ''Eikä se köyhyys olisi ikuisesti kestänyt ja opiskelujen jälkeen mennään töihin.'' Mutta mitäpä jos lapsen saaminen olisi vaikuttanut negatiivisesti opintoihisi etkä olisi niitä saanut päätökseen? Toki monilla tuoreilla äideillä opiskeleminenkin sujuu ongelmitta, mutta ei se välttämättä kaikilla mene niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko kysynyt poikaystävästäsi haluaako varmasti että teet sen ? Ja mieti tarkkaan voitko katua päätöstä myöhemmin ? Mitä jos tämä olisikin ainutkertainen mahdollisuus tulla äidiksi ?

Joo, ollaan puhuttu asiasta ennen raskautta, hän sanoi ettei halua lapsia mutta jos ehkäisy pettää niin minä saan päättää asiasta eikä hän sen takia aio erota. Raskauden jälkeen hän sanoi samalla tavalla.

Olemme liian nuoria ja köyhiä vanhemmiksi. En usko että voisin tarjota lapselle hyvän elämän etenkin kun tiedän että se ei ole se mitä mieheni haluaa.

-Ap

"Etenkin kun tiedän, että se ei ole se mitä mieheni haluaa". Tästä tulee kyllä nyt mieleen, että onko tämä sittenkään ihan kokonaan oma päätöksesi? Tällaista asiaa ei ikinä pitäisi tehdä kenenkään muun kuin oman mielipiteen vuoksi. Vaikka poikaystäväsi ei halua lapsia, niin tuntuuko sinusta itsestäsi kuitenkin jollain lailla siltä, että voisit olla äiti?

Tämä on sinun päätöksesi, ei poikaystäväsi ja jos sinusta yhtään tuntuu siltä, että et itse sitä haluaisi tehdä mutta teet koska poikaystävä haluaa, niin älä tee sitä.

Se on tavallaan se asia mitä tässä pohdin, että mikä on omaa ajatustani ja mikä toivetta miellyttää muita.

Mieheni ei siis ole mitenkään painostanut minua (päinvastoin, hän on sanonut että valinta on minun), mutta tiedostan olevani ihminen joka saa elämänsä suurinta mielihyvää muiden auttamisesta ja ilahduttamisesta. Sehän on ihan hyvä juttu mutta siinä on myös huonot puolensa.

Toisaalta tuntuu kyllä myös siltä että tällä hetkellä pelottaa enemmän mitä saattaa jäädä tekemättä äidiksi tulemisen takia kuin se että lapsia ei tulisi koskaan ollenkaan. Olin tavallaan jo ajatellut että minulle ei tule lapsia koska minulla ei ollut mitään sisäsyntyistä halua tai tarvetta haluta niitä ja miehenikään ei halunnut. Eli kokonaan lapsettomaksi jääminen ei olisi minulle katastrofi (tai ainakaan nyt ei tunnu siltä. Toki riippumatta siitä mitä valitsee niin asiaa saattaa katua mutta sille ei voi mitään.) Toisaalta toisin kuin mieheni en ollut poissulkenut sitä mahdollisuutta myöhemmin elämässä.

-Ap

Ota huomioon lapsiasiassa se, että sinun mielesi saattaa muuttua vähän vanhempana, eli että haluatkin ehdottomasti lapsia, sinä kun et ole kokonaan poissulkenut sitä vaihtoehtoa. Monille naisille käy niin. Millainen suhteen tulevaisuus on silloin? Miltä sinusta siinä tapauksessa, että eroatte lapsiasian vuoksi, tuntuu jos olet tehnyt aiemmin abortin poikaystävän vuoksi?

Minä en voi sanoa mitä sinun pitäisi tehdä, koska se on sinun päätöksesi, mutta tätäkin asiaa kannattaa miettiä kun tekee päätöstä.

Tämä on ihan totta, mutta pohdin että myös lapsen saamista voi katua.

Ja pohdin kuitenkin että on parempi että minä joskus viidentoista vuoden päästä kadun ettei minulla ole lasta, kuin että vuoden päästä kadun sitä että minulla on lapsi, koska sitten minulla on lapsi jonka vanhemmat ovat köyhiä ja onnettomia.

Ihannetilanteessa toki olisin onnellinen valintani kanssa mutta jos pitää valita väärin niin ehkä ensimmäinen vaihtoehto on vähemmän kivulias kaikille osapuolille.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko kysynyt poikaystävästäsi haluaako varmasti että teet sen ? Ja mieti tarkkaan voitko katua päätöstä myöhemmin ? Mitä jos tämä olisikin ainutkertainen mahdollisuus tulla äidiksi ?

Joo, ollaan puhuttu asiasta ennen raskautta, hän sanoi ettei halua lapsia mutta jos ehkäisy pettää niin minä saan päättää asiasta eikä hän sen takia aio erota. Raskauden jälkeen hän sanoi samalla tavalla.

Olemme liian nuoria ja köyhiä vanhemmiksi. En usko että voisin tarjota lapselle hyvän elämän etenkin kun tiedän että se ei ole se mitä mieheni haluaa.

-Ap

"Etenkin kun tiedän, että se ei ole se mitä mieheni haluaa". Tästä tulee kyllä nyt mieleen, että onko tämä sittenkään ihan kokonaan oma päätöksesi? Tällaista asiaa ei ikinä pitäisi tehdä kenenkään muun kuin oman mielipiteen vuoksi. Vaikka poikaystäväsi ei halua lapsia, niin tuntuuko sinusta itsestäsi kuitenkin jollain lailla siltä, että voisit olla äiti?

Tämä on sinun päätöksesi, ei poikaystäväsi ja jos sinusta yhtään tuntuu siltä, että et itse sitä haluaisi tehdä mutta teet koska poikaystävä haluaa, niin älä tee sitä.

Se on tavallaan se asia mitä tässä pohdin, että mikä on omaa ajatustani ja mikä toivetta miellyttää muita.

Mieheni ei siis ole mitenkään painostanut minua (päinvastoin, hän on sanonut että valinta on minun), mutta tiedostan olevani ihminen joka saa elämänsä suurinta mielihyvää muiden auttamisesta ja ilahduttamisesta. Sehän on ihan hyvä juttu mutta siinä on myös huonot puolensa.

Toisaalta tuntuu kyllä myös siltä että tällä hetkellä pelottaa enemmän mitä saattaa jäädä tekemättä äidiksi tulemisen takia kuin se että lapsia ei tulisi koskaan ollenkaan. Olin tavallaan jo ajatellut että minulle ei tule lapsia koska minulla ei ollut mitään sisäsyntyistä halua tai tarvetta haluta niitä ja miehenikään ei halunnut. Eli kokonaan lapsettomaksi jääminen ei olisi minulle katastrofi (tai ainakaan nyt ei tunnu siltä. Toki riippumatta siitä mitä valitsee niin asiaa saattaa katua mutta sille ei voi mitään.) Toisaalta toisin kuin mieheni en ollut poissulkenut sitä mahdollisuutta myöhemmin elämässä.

-Ap

Ota huomioon lapsiasiassa se, että sinun mielesi saattaa muuttua vähän vanhempana, eli että haluatkin ehdottomasti lapsia, sinä kun et ole kokonaan poissulkenut sitä vaihtoehtoa. Monille naisille käy niin. Millainen suhteen tulevaisuus on silloin? Miltä sinusta siinä tapauksessa, että eroatte lapsiasian vuoksi, tuntuu jos olet tehnyt aiemmin abortin poikaystävän vuoksi?

Minä en voi sanoa mitä sinun pitäisi tehdä, koska se on sinun päätöksesi, mutta tätäkin asiaa kannattaa miettiä kun tekee päätöstä.

Niin, tai sitten mieli pysyy samassa, eikä halua lapsia. Tässä vaiheessa kannattaa hyväksyä se tosiasia, että ei voi tietää. :D Itse en ole koskaan katunut, tekisin edelleen keskeytyksen jos vielä raskautuisin. Että on meitäkin paljon. Ja voihan se alkaa kaduttamaankin, mutta jos päätös on tehty harkiten omaa itseään kuunnellen, niin tuskinpa hirveän todennäköistä. 

Vierailija kirjoitti:

Abortti ei ole mikään murha, kun on siis sikiö, jonka sielu ei ole vielä asettunut siihen kehoon. Miksi aina naisia syyllistetään abortista, kun eivät edes tiedä naisen omaa kokemusta tilanteesta. Onko sen syntymättömän lapsen, sikiön elämä tärkeämpi kuin itse naisen elämä? Jos on esim. liian nuori, ei rahallista turvaa lapselle tai muita sosiaalista verkkoa, raiskattu ym. ym. Mikä on siis naisen oma elämä. Toivoisin jatkossa myös ymmärrystä näille naisille, jotka eivät ole valmiita tai edes halua lasta. Hoitaako esim. mies sitä lasta, jos syntyy ym. kysymykset. Meidän pitää olla vähän armahtavia toisia kohtaan, eikä aina tuomita. 

Ja murhaaja se vain jaksaa selitellä.

Onneksi kuitenkin jaksoit vetää aina niin relevantin raiskauskortin esille vaikka insestikortti unohtuikin.

Ja herra armahtaa, minä en.

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tartte ap perustella täällä kellekään suhteen pituutta tai ehkäisyä.

Kyseessä on oma päätöksesi ja teet mikä oikealta itsestäsi tuntuu. 

Jos et saa ketään kaveria kotiin, jää sairaalaan, mutta yritä jutella asiasta jonkun ystävän kanssa, asian puhuminen voi auttaa.

Aika moni tässä ketjussa on kehottanut Ap:tä teettämään toimenpiteen sairaalassa, mutta minun käsittääkseni maamme sairaalat toimivat äärirajoilla ja siellä on liian vähän henkilökuntaa. En ole varma voiko Ap valita missä abortti tehdään. Toivottavasti kaikki selviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko kysynyt poikaystävästäsi haluaako varmasti että teet sen ? Ja mieti tarkkaan voitko katua päätöstä myöhemmin ? Mitä jos tämä olisikin ainutkertainen mahdollisuus tulla äidiksi ?

Joo, ollaan puhuttu asiasta ennen raskautta, hän sanoi ettei halua lapsia mutta jos ehkäisy pettää niin minä saan päättää asiasta eikä hän sen takia aio erota. Raskauden jälkeen hän sanoi samalla tavalla.

Olemme liian nuoria ja köyhiä vanhemmiksi. En usko että voisin tarjota lapselle hyvän elämän etenkin kun tiedän että se ei ole se mitä mieheni haluaa.

-Ap

"Etenkin kun tiedän, että se ei ole se mitä mieheni haluaa". Tästä tulee kyllä nyt mieleen, että onko tämä sittenkään ihan kokonaan oma päätöksesi? Tällaista asiaa ei ikinä pitäisi tehdä kenenkään muun kuin oman mielipiteen vuoksi. Vaikka poikaystäväsi ei halua lapsia, niin tuntuuko sinusta itsestäsi kuitenkin jollain lailla siltä, että voisit olla äiti?

Tämä on sinun päätöksesi, ei poikaystäväsi ja jos sinusta yhtään tuntuu siltä, että et itse sitä haluaisi tehdä mutta teet koska poikaystävä haluaa, niin älä tee sitä.

Se on tavallaan se asia mitä tässä pohdin, että mikä on omaa ajatustani ja mikä toivetta miellyttää muita.

Mieheni ei siis ole mitenkään painostanut minua (päinvastoin, hän on sanonut että valinta on minun), mutta tiedostan olevani ihminen joka saa elämänsä suurinta mielihyvää muiden auttamisesta ja ilahduttamisesta. Sehän on ihan hyvä juttu mutta siinä on myös huonot puolensa.

Toisaalta tuntuu kyllä myös siltä että tällä hetkellä pelottaa enemmän mitä saattaa jäädä tekemättä äidiksi tulemisen takia kuin se että lapsia ei tulisi koskaan ollenkaan. Olin tavallaan jo ajatellut että minulle ei tule lapsia koska minulla ei ollut mitään sisäsyntyistä halua tai tarvetta haluta niitä ja miehenikään ei halunnut. Eli kokonaan lapsettomaksi jääminen ei olisi minulle katastrofi (tai ainakaan nyt ei tunnu siltä. Toki riippumatta siitä mitä valitsee niin asiaa saattaa katua mutta sille ei voi mitään.) Toisaalta toisin kuin mieheni en ollut poissulkenut sitä mahdollisuutta myöhemmin elämässä.

-Ap

Ota huomioon lapsiasiassa se, että sinun mielesi saattaa muuttua vähän vanhempana, eli että haluatkin ehdottomasti lapsia, sinä kun et ole kokonaan poissulkenut sitä vaihtoehtoa. Monille naisille käy niin. Millainen suhteen tulevaisuus on silloin? Miltä sinusta siinä tapauksessa, että eroatte lapsiasian vuoksi, tuntuu jos olet tehnyt aiemmin abortin poikaystävän vuoksi?

Minä en voi sanoa mitä sinun pitäisi tehdä, koska se on sinun päätöksesi, mutta tätäkin asiaa kannattaa miettiä kun tekee päätöstä.

Tämä on ihan totta, mutta pohdin että myös lapsen saamista voi katua.

Ja pohdin kuitenkin että on parempi että minä joskus viidentoista vuoden päästä kadun ettei minulla ole lasta, kuin että vuoden päästä kadun sitä että minulla on lapsi, koska sitten minulla on lapsi jonka vanhemmat ovat köyhiä ja onnettomia.

Ihannetilanteessa toki olisin onnellinen valintani kanssa mutta jos pitää valita väärin niin ehkä ensimmäinen vaihtoehto on vähemmän kivulias kaikille osapuolille.

-Ap

Minusta tuntuu siltä, että et tarvitse enää apua päätöksen tekemiseen, vaan siihen yleiseen pelkoon ja ahdistukseen. Kun tästä selviät, niin pian poikaystävä jo palaa vaihdosta ja saatte taas viettää yhdessä aikaa, kahdestaan. Jos molempia alkaa jossain vaiheessa houkuttelemaan vanhemmuus, niin sitten vaan asia uudelleen pöydälle. Mikä sinua ahdistaa eniten? Ajattele, kuinka tavallinen aborttikin on, ja kuinka moni siitä on selvinnyt! Hoitohenkilökunta on siellä sinua varten, ja nuo kriisipuhelimet ja vastaavat ovat ehdottomasti varteenotettavia, ellei sopivia läheisiä löydy. Myös opiskelijaterveydenhuolto kannattaa pitää mielessä. Suuri tsemppihalaus sinulle, selviät kyllä ja jatkat hieman vahvempana ja kokemusta rikkaampana. :) 

Miksi jatkuvasti teet tämän provon tänne! Lopeta jo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Abortti ei ole mikään murha, kun on siis sikiö, jonka sielu ei ole vielä asettunut siihen kehoon. Miksi aina naisia syyllistetään abortista, kun eivät edes tiedä naisen omaa kokemusta tilanteesta. Onko sen syntymättömän lapsen, sikiön elämä tärkeämpi kuin itse naisen elämä? Jos on esim. liian nuori, ei rahallista turvaa lapselle tai muita sosiaalista verkkoa, raiskattu ym. ym. Mikä on siis naisen oma elämä. Toivoisin jatkossa myös ymmärrystä näille naisille, jotka eivät ole valmiita tai edes halua lasta. Hoitaako esim. mies sitä lasta, jos syntyy ym. kysymykset. Meidän pitää olla vähän armahtavia toisia kohtaan, eikä aina tuomita. 

Ja murhaaja se vain jaksaa selitellä.

Onneksi kuitenkin jaksoit vetää aina niin relevantin raiskauskortin esille vaikka insestikortti unohtuikin.

Ja herra armahtaa, minä en.

Herraa ei tässä nyt tarvita, kiitos. Hanki harrastus. 

Abortista tehdään kyllä paljon isompi asia kuin se on. Ei se ole noin iso juttu, eikä siitä tarvitse sellaista tehdäkään. 

Lapsen saaminen on iso juttu, abortti ei. Tietty päätös abortista voi olla hankala, jos ei ole oikeasti ihan varma mitä haluaa, ja varsinkin jos on hyvä parisuhde alla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkio/sikiö on naisen keho loinen. Ei elä ilman. Joten päätös on naisen omasta kehostaan. Kaikki muu on saivartelua. 

Tällä perustelulla vielä 9kk sikiönkin voisi abortoida.

Normaali 9 kk ikäinen sikiö, eli täysaikainen, pärjää kyllä ihan hyvin toisen ihmisen kehon ulkopuolella, eikä ole riippuvainen toisen kehon sisällä olemisesta.

Mainitsin vain tuon 9kk, koska se oli sopivan kärjistävä. Ymmärsit kyllä kuitenkin täydellisesti, että sama argumentti pätee vaikka 5kk sikiöön.

Höpöhöpö.

Alkio tai sikiö on elinkelvoton silloin, kun se ei pärjää toisen ihmisen kehon ulkopuolella ilman tätä toisen kehon sisällä olemista. Silloin myös abortti on ok.

Miksi ihmiset puhuu täällä vauvasta?

Ei hedelmöittynyt munasolu tai alkio ole mikään vauva.

Ap, tämä on niitä tilanteita, että niin makaa kuin petaa. Sinä olet valinnut harrastaa seksiä, siitä voi tulla raskaaksi vaikka olisikin ehkäisy. Seksiä harrastaessaan ottaa aina sen riskin, että tulee raskaaksi, joten on oltava henkisesti valmis kohtaamaan joko raskaus tai abortti.

Nyt on se paikka, kun sinun täytyy ruveta aikuiseksi ja alkaa seistä omilla jaloillasi. Päätös on sekä juridisessa että moraalisessa mielessä yksin sinun(näinhän feministit meille ovat opettaneet), joten suck it up. Aikuiset kantaa vastuun tekojensa seurauksista.

Lääketieteellisessä mielessähän tuossa ei ole mitään pelättävää.