Lue keskustelun säännöt.
Joudun tekemään abortin aivan yksin, pelottaa ja ahdistaa
25.01.2023 |
Sain juuri tietää että olen raskaana, ja varasin ajan lääkärille jotta pääsen keskeytykseen. Pelottaa silti ihan tajuttomasti ja tuntuu ettei lääkäriaika voi tulla tarpeeksi pian.
Mies on jenkeissä vaihto-opiskelijana tällä hetkellä eikä pääse tuekseni ja vanhemmatkin asuu kaukana.
Kommentit (713)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvinkin empaattinen ihminen. Silti, abortti on murha. Siinä lopetetaan elämä. Ei se empatialla muuksi muutu.
Ota sinä ne kaikki lapset joita ei haluta.
Sopii. Tänne vaan.
Talk is cheap. Kuinka monta lasta olet adoptoinut?
Adoptoinut en ole yhtään. Ns sijaisäitinä olen ollut, lomittanut alaikäisten omaishoitajia, sisarukseni kasvattanut vanhempien kuoltua, biologisia lapsia on.
Adoptiota mietin aikanaan ulkomailta, auristista vammaista lasta. Homma kaatui lähinnä siihen, että meillä oli silloin tupatäysi muita avuntarvitsijoita.
Edelleen ihmettelen, kuinka helvetin rankkaa voi muka olla murhaamatra lastaan. Ja mihin helvettiin sitä tukea niin kovasti kaipaa.
Laita vielä kuvat jokaisesta auttamastasi. Taisin olla yksi niistä.
En harrasta valokuvaamista enkä elämäni esittelemistä tuntemattomille. Apua kauttani saaneiden kuvat tuskin liittyvät muutenkaan tähän aborttikeskusteluun mitenkään.
Epäilen, että kukaan auttamistani ihmisistä tälle palstalle kirjoittele, luulenpa tietäväniettä heillä menee nykyisin elämässään sen verran hyvin, ettei vajoa näin alas kuin me tänne kirjoittelemaan.
Kylläpä sinä olet surkeassa mallissa elämässäsi, kun niin alas vajoat, että vauva-palstalle kirjoittelet.
terveisin elämäänsä tyytyväinen, työssäkäyvä lääkäri, palsta-aktiivi
No ei mene varmaan sinullakaan sen paremmin, lääkärin tittelistäsi huolimatta. Ihmiset, joilla on kaikki elämässä ja pääkopassa kunnossa taitaa käyttää aikansa paremmin kuin täällä roikkuen.
Tämä palsta on ihan kuraa. Ja me käyttäjät myös. Hankitaanko parempaa tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuu tap paa oma lapsi?
Ajatella että joku näkee lapsen siteessä kuukautisten aikaan. Sillä samanlaista se on mitä keskeytyksessä tulee.
Miltähän tuntuisi olla edellisen kirjoittajan lapsi?Ei ole sama asia! Kuukautisveri koostuu kohdun limakalvosta sekä EI hedelmöittyneestä munasolusta, joka tulee limakalvon kera ulos.
Keskeytyksessä munasolu on hedelmöittynyt!!!Kuka alapeukuttaa faktaa? Satuttaako totuuus?
Voi kuule siksi tuli alanuolia että sinulla meni pointti ohi. Jos sinusta keskeytyksessä tulee lapsi ulos niin sitten se sun kuukautislimakalvo näyttää myös lapselta.
Se kun on fakta että samalta näyttää kuukautiset ja keskeytys.
Murha se on, harkittu sellanen!
Oli tämän pähkäilyn tulos nyt sitten mikä tahansa, niin RUVETKAA KÄYTTÄMÄÄN EHKÄISYÄ JOKA TOIMII!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti ei ole mikään murha, kun on siis sikiö, jonka sielu ei ole vielä asettunut siihen kehoon. Miksi aina naisia syyllistetään abortista, kun eivät edes tiedä naisen omaa kokemusta tilanteesta. Onko sen syntymättömän lapsen, sikiön elämä tärkeämpi kuin itse naisen elämä? Jos on esim. liian nuori, ei rahallista turvaa lapselle tai muita sosiaalista verkkoa, raiskattu ym. ym. Mikä on siis naisen oma elämä. Toivoisin jatkossa myös ymmärrystä näille naisille, jotka eivät ole valmiita tai edes halua lasta. Hoitaako esim. mies sitä lasta, jos syntyy ym. kysymykset. Meidän pitää olla vähän armahtavia toisia kohtaan, eikä aina tuomita.
Missä vaiheessa se sielu sitten asettuu siihen kehoon? Onko tästä jotain tutkimuksia olemassa vai pelkkää taikauskoa?
Biologisesti elämä alkaa kun munasolu ja siitiösolu yhdistyy.
Sillä alkiolla on kaikki elämän merkit. Hänellä on oma ainutlaatuinen DNA, hän kasvaa ja kehittyy ihmiseksi.Ei siinä mitään elämää ala, vaan ainoastaan munasolu hedelmöittyy. Se ei tarkoita vielä yhtikäs mitään. Se on biologinen tapahtuma, eikä mitään taikaa.
Siinä vaiheessa kun munasolu hedelmöittyy, se on biologisesti IHMINEN.
Sillä on ihmisen solut, ei sarvikuonon tai päästäisen. Sillä on oma ainutlaatuinen DNA kirjattuna joka soluun. DNA joka on ihmisen DNA, ei kaskelotin tai kissan vaan ihmisen.
Tuo DNA on vain hänellä, siinä on puolet äidiltä ja puolet isältä ja se on erilainen kuin kellään muulla maapallon ihmisellä. Kuka tahansa geenitutkija ja biologi voi tämän vahvistaa. Sen ihmistaimen solujen DNA on erilainen kuin vanhemmillaan. Se on oma uniikki yksilönsä.
Se on elävä ihminen, joka kasvaa ja kehittyy äidin sisällä, ja jos saa syntyä, niin se syntyy sikiöasteella verrattuna suurimpaan osaan maapallon eläimistä.
Vastasyntynyt lapsi on täydellisen avuton. Se on kyvytön vielä näkemään kunnolla, se ei hallitse raajojensa liikkeitä. Vain yksi toiminta on täysin kehittynyt ja se on imeminen.Hedelmöittynyt munasolu on biologisesti hedelmöittynyt munasolu. Eikä sillä kovin montaa solua ole. Alkio on biologisesti alkio. Sillä on vain pienen limaräippeen verran soluja.
Biologian ja juridiikan puolesta vasta syntymävalmis tai syntynyt sikiö on ihminen.
Juridisesti kieltämättä on totta että ihmisen pitää kulkea naisen synnytyskanavan kautta ollakseen ihminen mutta biologisesti se "solymöllykkä" on ihminen. Sillä on ihmisen solut, kromosomit ja dna.
Ihminen syntyy sikiöasteella. Vastasyntynyt on biologisesti sikiö. Jos vastasyntynyt syntyisi neurologisesti ja kognitiivisesti yhtä valmiina kuin simpanssinpoikanen, hänen kohtuaikansa olisi 21kk. Jos ihminen syntyisi yhtä valmiina kuin varsa, hänen kohtuaikansa olisi 4-vuotta.
Ihminen syntyy "sikiöasteella" jotta hänen päänsä mahtuisi äidin synnytyskanavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut äidiksi, mutta kun puuttui se mies. Nyt elelen yksinäistä vanhuuttani. Sukulaistytölläni olisi elämässään kaikki mahdollinen kunnossa, mutta hän ei ilmeisesti pysty saamaan omia lapsia. Ikääkin kohta 40 v. Kärsin sivusta seuraavana hänen puolestaan.
Edesmennyt tätini teetti abortin (jo 50-luvulla) koska miesystävänsä ei halunnut isäksi. Tätini oli hyvin lapsirakas. He menivät myöhemmin naimisiin, mutta tätini ei pystynyt saamaan enää lasta.
Hoitoalan opiskelijana sain aikoinaan seurata lääkärin tekemiä abortteja - ja kyllä kokemus oli henkisesti raskas itsellenikin. Abortin tehneet naiset olivat selkeästi kovan paikan edessä. Vain nuori mieslääkäri vaikutti varsin (liian) huolettomalta.
Tässä vain erilaisia näkökulmia aiheeseen liittyen. Ettet varmaan katuisi myöhemmin. Itse uskon, ettei pelkkä köyhyys voi pilata vanhemmuutta eikä vauvan elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan järkky palsta ja varsinkin tämä keskusteluketju.
Voi Ap, et varmaan arvannut että ketju muodostuu tällaiseksi vouhotukseksi.
Jos epäröit niin mieti vielä, mutta älä anna näiden ääripäiden kirjoituksien vaikuttaa suuntaan tai toiseen.
Minulle on tehty lääkkeellinen keskeytys, en sitä ole katunut ikinä. Minulla on myös lapsi, jota rakastan ja edes lapsen syntymä ei muuttanut sitä asiaa, että katuisin keskeytystä. Aika ei ollut silloin oikea ja ehkäisyn pettäessä oli päätös tehtävä.
Kaikkea hyvää Sinulle.
Tietääkö lapsesi mitä teit esikoillesi?
No, minusta asia ei kuulu lapselle, mutta niin fiksun ja tunneälyisen lapsen olen saanut aikaiseksi, että kun hänestä kasvaa aikuinen niin ihan varmasti aiheesta voidaan keskustella. En todellakaan asiaa häpeä.
Olin 13-v kun sain vahingossa selville, että äidilleni oli tehty abortti.
En ikinä kysynyt äidiltäni asiasta. Äiti ei tiennyt että tiesin.
Mietin usein että miltä isoveli tai -sisko olisi näyttänyt. Olisiko hänellä ollut ruskeat hiukset ja vihreät silmät kuten minulla.
Mietin vuosien aikana usein mitä hän olisi harrastanut ja mitä musiikkia hän olisi kuunnellut, millaisia vaatteita hän olisi käyttänyt. Ajattelin, kuinka kiva olisi ollut, jos minulla olisi ollut isosisko tai -veli joka olisi rakastanut minua, huolehtinut minusta, kiusoitellut minua.
Koin voimakkaasti jo tuolloin, että minulla on "enkeli-sisarus".
Ihmettelin, miten äiti saattoi tehdä sen ja mietin myös, että harkitsiko hän samaa myös minun kohdalla? Miettikö hän minua hoitaessa että olisimpa tehnyt abortin tämänkin kohdalla. Oliko henkeni hiuskarvan varassa?
En suosittele ketään kertomaan lapsille abortoineensa näiden isoveljen tai -siskon.
Abortti on sellainen asia, että on parempi viedä se tieto mukanaan hautaan.
Älä ihmettele, jos et saa synninpäästöä lapseltasi. Jokaisen pitäisi kantaa taakkansa yksin, eikä sysätä niitä viattomien harteille.
Jos olet niin sinut asian kanssa, niin miksi haluat "tunnustaa" sen lapselle? Sehän on pelkkä gynegologinen toimenpide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan järkky palsta ja varsinkin tämä keskusteluketju.
Voi Ap, et varmaan arvannut että ketju muodostuu tällaiseksi vouhotukseksi.
Jos epäröit niin mieti vielä, mutta älä anna näiden ääripäiden kirjoituksien vaikuttaa suuntaan tai toiseen.
Minulle on tehty lääkkeellinen keskeytys, en sitä ole katunut ikinä. Minulla on myös lapsi, jota rakastan ja edes lapsen syntymä ei muuttanut sitä asiaa, että katuisin keskeytystä. Aika ei ollut silloin oikea ja ehkäisyn pettäessä oli päätös tehtävä.
Kaikkea hyvää Sinulle.
Tietääkö lapsesi mitä teit esikoillesi?
No, minusta asia ei kuulu lapselle, mutta niin fiksun ja tunneälyisen lapsen olen saanut aikaiseksi, että kun hänestä kasvaa aikuinen niin ihan varmasti aiheesta voidaan keskustella. En todellakaan asiaa häpeä.
Olin 13-v kun sain vahingossa selville, että äidilleni oli tehty abortti.
En ikinä kysynyt äidiltäni asiasta. Äiti ei tiennyt että tiesin.
Mietin usein että miltä isoveli tai -sisko olisi näyttänyt. Olisiko hänellä ollut ruskeat hiukset ja vihreät silmät kuten minulla.
Mietin vuosien aikana usein mitä hän olisi harrastanut ja mitä musiikkia hän olisi kuunnellut, millaisia vaatteita hän olisi käyttänyt. Ajattelin, kuinka kiva olisi ollut, jos minulla olisi ollut isosisko tai -veli joka olisi rakastanut minua, huolehtinut minusta, kiusoitellut minua.
Koin voimakkaasti jo tuolloin, että minulla on "enkeli-sisarus".
Ihmettelin, miten äiti saattoi tehdä sen ja mietin myös, että harkitsiko hän samaa myös minun kohdalla? Miettikö hän minua hoitaessa että olisimpa tehnyt abortin tämänkin kohdalla. Oliko henkeni hiuskarvan varassa?En suosittele ketään kertomaan lapsille abortoineensa näiden isoveljen tai -siskon.
Abortti on sellainen asia, että on parempi viedä se tieto mukanaan hautaan.
Älä ihmettele, jos et saa synninpäästöä lapseltasi. Jokaisen pitäisi kantaa taakkansa yksin, eikä sysätä niitä viattomien harteille.
Jos olet niin sinut asian kanssa, niin miksi haluat "tunnustaa" sen lapselle? Sehän on pelkkä gynegologinen toimenpide.
Olen eri mutta hänhän sanoi että asia ei edes kuulu lapselle. Ei kuulosta siltä että hänellä olisi mitään tarvetta "tunnustaa" mitään.
Minulla oli jo kaksi lasta kun tulin yli 40-vuotiaana raskaaksi. Avioliittoni lasteni isän kanssa oli jo päättynyt siinä vaiheessa. Uusi vauva siinä vaiheessa - eron jälkeen uuden kumppanin kanssa - ei ollut vaihtoehto. Keskeytys todellakin oli pelkkä gynekologinen toimenpide eikä minulla ole tarvetta keskustella asiasta lasteni kanssa nyt eikä koskaan - en tarvitse mitään synninpäästöjä keneltäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti ei ole mikään murha, kun on siis sikiö, jonka sielu ei ole vielä asettunut siihen kehoon. Miksi aina naisia syyllistetään abortista, kun eivät edes tiedä naisen omaa kokemusta tilanteesta. Onko sen syntymättömän lapsen, sikiön elämä tärkeämpi kuin itse naisen elämä? Jos on esim. liian nuori, ei rahallista turvaa lapselle tai muita sosiaalista verkkoa, raiskattu ym. ym. Mikä on siis naisen oma elämä. Toivoisin jatkossa myös ymmärrystä näille naisille, jotka eivät ole valmiita tai edes halua lasta. Hoitaako esim. mies sitä lasta, jos syntyy ym. kysymykset. Meidän pitää olla vähän armahtavia toisia kohtaan, eikä aina tuomita.
Mihin uskontoon kuuluu tuo opetus, että sikiöön asettuu sielu? Ja milloin se siihen sitten asettuu?
Jotkut tutkijat väittävät että jos sielu on olemassa niin se on ihmisen DNA.
DNA on jumalan kirjoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi vaikuttaa vastuuttomalta teiniltä. Olette köyhiä ja hän lähtee vaihtoon ulkomaille. Ei halua lapsia ja sinä saat päättää yksin, pidätkö lapsen vai et. Et voi tietää tulevaisuudesta, jos olet silloin hyvä tuloinen ja sinulla on lapsi ja köyhdyt - murhaatko lapsen? Miksi olet tuollaisen miehen kanssa, joka ei ole henkisesti aikuinen? Pystyt tarjoamaan lapselle hyvän elämän jos tahdot. Älä tapa vauvaasi.
Hän ei ole lainkaan vastuuton. Vaihtoon pääseminen on ollut hänellä toiveissa kauan, hän toivoo sen edistävän akateemista polkuaan ja antavan kiinnostavia kokemuksia? Mitä minun pitäisi sanoa? Että et mene koska jotain kurjaa voi sattua?
Minusta hyvä kumppani auttaa rakastaan saavuttamaan toiveitaan ja unelmiaan (tietysti pitää mennä tasapuolisesti mutta mieskin on tukenut minua aina kun olen tarvinnut). Myös nyt, etänä, ja tarjoutui tulemaan tännekin. En vain haluaisi rasittaa häntä sillä tavalla.
Ja hän lupasi että vaikka ei lasta halua niin ei aio jättää minua vaikka haluaisikin pitää sen. Sekin on minusta vastuullista, hän olisi valmis uhraamaan osa-alueita siitä millaisen elämän olisi halunnut itselleen kantaakseen osuutensa yhteisestä virheestämme.
-Ap
Tarkoittaako mies, että voi hengata samassa asunnossa kuin sinä ja lapsi, mutta sinä hoidat ja kasvatat lapsen? Vauva selviää vähällä, isommat menot tulevat myöhemmin. Siihen mennessä miehesi on lopettanut opinnot, saanut kiinnostavia kokemuksia ja hyväpalkkaisen akateemisen ammatin. Mitäpä jos mies opettelisi ottamaan vastuuta perheestä, kasvaisi aikuiseksi eikä olisi sellainen, että sinun pitäisi sanoa asioista. Vaikuttaa siltä, että yhteisestä virheestä selviytyminen jää sinun vastuulle. Pitäisin vauvan ja sanoisin heipat mieslapselle, paitsi jos hän ottaa vastuun tekemisistään ja yhteisestä elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvinkin empaattinen ihminen. Silti, abortti on murha. Siinä lopetetaan elämä. Ei se empatialla muuksi muutu.
Ota sinä ne kaikki lapset joita ei haluta.
Sopii. Tänne vaan.
Talk is cheap. Kuinka monta lasta olet adoptoinut?
Adoptoinut en ole yhtään. Ns sijaisäitinä olen ollut, lomittanut alaikäisten omaishoitajia, sisarukseni kasvattanut vanhempien kuoltua, biologisia lapsia on.
Adoptiota mietin aikanaan ulkomailta, auristista vammaista lasta. Homma kaatui lähinnä siihen, että meillä oli silloin tupatäysi muita avuntarvitsijoita.
Edelleen ihmettelen, kuinka helvetin rankkaa voi muka olla murhaamatra lastaan. Ja mihin helvettiin sitä tukea niin kovasti kaipaa.
Ei noin epäempaattisella ihmisellä soisi olevan lapsia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö ollenkaan mitkä riskit raskaudessa on naisen terveydelle? Ja kuinka vaikeaa on käydä läpi koko raskausaika ja sitten luopua lapsesta? Ja entä, jos raskaudesta ja synnytyksestä jää terveysongelmia? Ap:n tilanteessa tuo on todella huono vaihtoehto, kun raskaus on vielä niin alussa, että abortti on mahdollinen.
Voi taivaan vallat! Jos jokainen nainen ajattelisi, että kauhistus, raskaudessa on riski minun terveydelleni, niin eihän kukaan täällä hankkisi lapsia. Oletko jostain keskiajalta, silloin Suomessa varmaan viimeksi saattoi raskaana olevan naisen terveys olla vaarassa
On pikkuisen eri asia ottaa se riski, kun haluaa hankkia lapsia ja perustaa perheen kuin se riski tilanteessa, jossa lapsi synnytetään "hyväntekeväisyytenä" adoptioon (mikä ei todellakaan ole hyväntekeväisyyttä sen lapsen kannalta). Täytyy olla aika uuno, jos ei tajua eroa, ja jos ei tiedä, että raskaus on yhä edelleen terveysriski naiselle, vaikka se ei johdakaan kuolemaan enää samalla tavalla kuin keskiajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan järkky palsta ja varsinkin tämä keskusteluketju.
Voi Ap, et varmaan arvannut että ketju muodostuu tällaiseksi vouhotukseksi.
Jos epäröit niin mieti vielä, mutta älä anna näiden ääripäiden kirjoituksien vaikuttaa suuntaan tai toiseen.
Minulle on tehty lääkkeellinen keskeytys, en sitä ole katunut ikinä. Minulla on myös lapsi, jota rakastan ja edes lapsen syntymä ei muuttanut sitä asiaa, että katuisin keskeytystä. Aika ei ollut silloin oikea ja ehkäisyn pettäessä oli päätös tehtävä.
Kaikkea hyvää Sinulle.
Tietääkö lapsesi mitä teit esikoillesi?
No, minusta asia ei kuulu lapselle, mutta niin fiksun ja tunneälyisen lapsen olen saanut aikaiseksi, että kun hänestä kasvaa aikuinen niin ihan varmasti aiheesta voidaan keskustella. En todellakaan asiaa häpeä.
Olin 13-v kun sain vahingossa selville, että äidilleni oli tehty abortti.
En ikinä kysynyt äidiltäni asiasta. Äiti ei tiennyt että tiesin.
Mietin usein että miltä isoveli tai -sisko olisi näyttänyt. Olisiko hänellä ollut ruskeat hiukset ja vihreät silmät kuten minulla.
Mietin vuosien aikana usein mitä hän olisi harrastanut ja mitä musiikkia hän olisi kuunnellut, millaisia vaatteita hän olisi käyttänyt. Ajattelin, kuinka kiva olisi ollut, jos minulla olisi ollut isosisko tai -veli joka olisi rakastanut minua, huolehtinut minusta, kiusoitellut minua.
Koin voimakkaasti jo tuolloin, että minulla on "enkeli-sisarus".
Ihmettelin, miten äiti saattoi tehdä sen ja mietin myös, että harkitsiko hän samaa myös minun kohdalla? Miettikö hän minua hoitaessa että olisimpa tehnyt abortin tämänkin kohdalla. Oliko henkeni hiuskarvan varassa?En suosittele ketään kertomaan lapsille abortoineensa näiden isoveljen tai -siskon.
Abortti on sellainen asia, että on parempi viedä se tieto mukanaan hautaan.
Älä ihmettele, jos et saa synninpäästöä lapseltasi. Jokaisen pitäisi kantaa taakkansa yksin, eikä sysätä niitä viattomien harteille.
Jos olet niin sinut asian kanssa, niin miksi haluat "tunnustaa" sen lapselle? Sehän on pelkkä gynegologinen toimenpide.Olen eri mutta hänhän sanoi että asia ei edes kuulu lapselle. Ei kuulosta siltä että hänellä olisi mitään tarvetta "tunnustaa" mitään.
Minulla oli jo kaksi lasta kun tulin yli 40-vuotiaana raskaaksi. Avioliittoni lasteni isän kanssa oli jo päättynyt siinä vaiheessa. Uusi vauva siinä vaiheessa - eron jälkeen uuden kumppanin kanssa - ei ollut vaihtoehto. Keskeytys todellakin oli pelkkä gynekologinen toimenpide eikä minulla ole tarvetta keskustella asiasta lasteni kanssa nyt eikä koskaan - en tarvitse mitään synninpäästöjä keneltäkään.
Kiitos tästä. Minulla ei ole tarvetta "tunnustaa" lapselle mitään enkä minä tarvitse synninpäästöä lapselta. Silti en asiaa häpeä ja voisin asiasta kertoa kun lapseni on aikuinen, mutta ei kaikkea tarvitse kertoa, lapseni ei sillä tiedolla tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä lapsi, jos sinä haluat. Miehet on ihmeellisiä vastuuttomia vetelehtijöitä toisinaan.
Ja joku jo mainitsi, että ota yhteyttä ITU-projektiin. https://ituprojekti.net/fi/
Siellä tuetaan sinua, päädyitpä mihin ratkaisuun hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Mihin siinä muita tarvitset ?
Loogisesti ajateltuna en tarvikaan. Tiedän että abortit on turvallisia ja minulla ei ole mitään hätää mutta silti en onnistu karistamaan tätä ahdistusta ja olisi tarve jutella jonkun kanssa tai olla jonkun toisen seurassa.
-Ap
Sinä olet elänyt siten,että annoit uudelle elämälle mahdollisuuden. Kanna vastuusi ja synnytä lapsi.
Ei ole lapsen syy, miksi hänet eliminoit?
Siinä sinä tap at sisältäsi jotain elävää, mini-ihmisen. Neliviikkoinen näyttää mini ihmiseltä, sydän sykkii. Se on lisäksi sitkeä. Haluaa elää.
Oho taas yksi joka näkee menkkasiteessä ihmisen. Vieläkin, se on samanlaista tavaraa mitä sieltä tulee kun tekee raskauden keskeytyksen. Voisitteko jo lopettaa valehtelun? Miksi joku koko ajan jaksaa täällä valehdella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oksettavaa sakkia, myös mode kun koittaa kokoajan tän deletoida.
Sinä se olet oksettava. Ihan hirveetä naisvihamielistä kuraa jaksatkin suoltaa. Häpeä.
Olen eri. Olen nainen ja pro life.
Miksi sekoitetaan aina jotain naisvihaa aborttiasioihin, ihan kun kaikki pro life tyypit olisivat miehiä??Voi kulta pieni, etkö tiedä, että on olemassa sisäistettyä naisvihaa. Olet hyvä esimerkki siitä.
Etkö tiedä, että feministikin voi vastustaa abortteja? Joko kaikkia tai "turhia", mutta usein lapsenrkaustapauksissa tai vammaisuustapauksissa liki kaikki ymmärtävät abortin perustelut. Ihan voi vaikka katsoa kuvia sikiön kehitysasteista ja huomata, että se ei ole mikään soluklöntti. Aika äkkiä muistuttaa ihmistä sormineen ja varpaineen. Onko biologia mielestäsi naisvihaa? Entä jos lapsi on tyttö ja haluat sen abortoida? Olet silloin naisvihamielinen. Mielipiteitä on monia ja vaikka jokaisella on oikeus päättää kehostaan, niin loput saavat olla siitä mitä mieltä ovat.
-eri
Jos lapsenraiskaustapauksessa on ymmärrettävää tehdä abortti niin mikä on perustelu millä se muilta kiellettäisiin? Osaatko vastata jotain mikä ei olisi naisvihamielistä?
Ap, lapsesi elämä on ihan yhtä arvokas kuin sinun ja minun. Ei sinulla ole mitään oikeutta tappaa häntä. Kannattaa nyt vaan ottaa vastuu ja huolehtia että lapsi saa hyvän kasvuympäristön ja kasvatuksen.
Miten olet tiineenä jos miehesi on toisella mantereella? Oletko pettäjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti ei ole mikään murha, kun on siis sikiö, jonka sielu ei ole vielä asettunut siihen kehoon. Miksi aina naisia syyllistetään abortista, kun eivät edes tiedä naisen omaa kokemusta tilanteesta. Onko sen syntymättömän lapsen, sikiön elämä tärkeämpi kuin itse naisen elämä? Jos on esim. liian nuori, ei rahallista turvaa lapselle tai muita sosiaalista verkkoa, raiskattu ym. ym. Mikä on siis naisen oma elämä. Toivoisin jatkossa myös ymmärrystä näille naisille, jotka eivät ole valmiita tai edes halua lasta. Hoitaako esim. mies sitä lasta, jos syntyy ym. kysymykset. Meidän pitää olla vähän armahtavia toisia kohtaan, eikä aina tuomita.
Missä vaiheessa se sielu sitten asettuu siihen kehoon? Onko tästä jotain tutkimuksia olemassa vai pelkkää taikauskoa?
Biologisesti elämä alkaa kun munasolu ja siitiösolu yhdistyy.
Sillä alkiolla on kaikki elämän merkit. Hänellä on oma ainutlaatuinen DNA, hän kasvaa ja kehittyy ihmiseksi.Ei siinä mitään elämää ala, vaan ainoastaan munasolu hedelmöittyy. Se ei tarkoita vielä yhtikäs mitään. Se on biologinen tapahtuma, eikä mitään taikaa.
Siinä vaiheessa kun munasolu hedelmöittyy, se on biologisesti IHMINEN.
Sillä on ihmisen solut, ei sarvikuonon tai päästäisen. Sillä on oma ainutlaatuinen DNA kirjattuna joka soluun. DNA joka on ihmisen DNA, ei kaskelotin tai kissan vaan ihmisen.
Tuo DNA on vain hänellä, siinä on puolet äidiltä ja puolet isältä ja se on erilainen kuin kellään muulla maapallon ihmisellä. Kuka tahansa geenitutkija ja biologi voi tämän vahvistaa. Sen ihmistaimen solujen DNA on erilainen kuin vanhemmillaan. Se on oma uniikki yksilönsä.
Se on elävä ihminen, joka kasvaa ja kehittyy äidin sisällä, ja jos saa syntyä, niin se syntyy sikiöasteella verrattuna suurimpaan osaan maapallon eläimistä.
Vastasyntynyt lapsi on täydellisen avuton. Se on kyvytön vielä näkemään kunnolla, se ei hallitse raajojensa liikkeitä. Vain yksi toiminta on täysin kehittynyt ja se on imeminen.Hedelmöittynyt munasolu on biologisesti hedelmöittynyt munasolu. Eikä sillä kovin montaa solua ole. Alkio on biologisesti alkio. Sillä on vain pienen limaräippeen verran soluja.
Biologian ja juridiikan puolesta vasta syntymävalmis tai syntynyt sikiö on ihminen.
Juridisesti kieltämättä on totta että ihmisen pitää kulkea naisen synnytyskanavan kautta ollakseen ihminen mutta biologisesti se "solymöllykkä" on ihminen. Sillä on ihmisen solut, kromosomit ja dna.
Ihminen syntyy sikiöasteella. Vastasyntynyt on biologisesti sikiö. Jos vastasyntynyt syntyisi neurologisesti ja kognitiivisesti yhtä valmiina kuin simpanssinpoikanen, hänen kohtuaikansa olisi 21kk. Jos ihminen syntyisi yhtä valmiina kuin varsa, hänen kohtuaikansa olisi 4-vuotta.Ihminen syntyy "sikiöasteella" jotta hänen päänsä mahtuisi äidin synnytyskanavasta.
Siis mielestäsi juuri hedelmöittynyt munasolukin on ihminen, kun sen solut on laskettavissa kahden käden sormilla?
Kylläpä sinä olet surkeassa mallissa elämässäsi, kun niin alas vajoat, että vauva-palstalle kirjoittelet.
terveisin elämäänsä tyytyväinen, työssäkäyvä lääkäri, palsta-aktiivi