Lue keskustelun säännöt.
Hgin kaupunki järjestää 6.-9. -luokkalaisille pakollisen sateenkaarityöpajan
25.01.2023 |
Lapset herkässä iässä, menevät ihan sekaisin tuosta.
Kommentit (4449)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Mä haluaisin olla katsomassa kun lapsellesi hänen avatessaan ajatuksiaan, latelet että *80-90% noi ajatukset menee ohi* 😅
Mun lapsi halusi olla pienenä hämähäkkimies. On nykyään kuitenkin ihan tavallinen mies. Olisiko pitänyt ruveta vahvistamaan tätä hämähäkkimies harhaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
- Aito transius on äärimmäisen harvinaista. Kuten Kaltiala sanoi, niin aito transius ilmenee jo lapsuudessa, eikä vasta murrosiässä. Tilastollisesti on mahdotonta, että samassa koulussa tai kaveriporukassa olisi useita transeja.
- Sukupuoliristiriita voi johtua lukemattomista eri syistä (traumat, hyväksikäyttö, syömishäiriöt, dissot, skitsofrenia, kaltoinkohtelu, sisäistetty homofobia) ja useimmiten häviää murrosiän tai mt-ongelmien hoidon myötä.
- UK:n Tavistockin transiutusklinikalle hakeutuneista tytöistä 90 prosenttia oli lesboja ja biseksuaaleja. Potilaista 35 prosenttia oli autismikirjolla.
- Sukupuoliristiriidan vahvistaminen ja sosiaalinen transitio lukitsevat lapsen ja nuoren ajattelua lopullisen transition suuntaan.
- Ihmisen aivot ja identiteetti kehittyvät pitkälti yli kaksikymppiseksi asti.
- Transhoitojen seuraukset ovat useimmiten peruuttamattomia ja vaikuttavat terveyteen, hedelmällisyyteen ja seksuaalisuuteen.
- Jos kokemus on pysyvä, niin transition voi tehdä aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
- Aito transius on äärimmäisen harvinaista. Kuten Kaltiala sanoi, niin aito transius ilmenee jo lapsuudessa, eikä vasta murrosiässä. Tilastollisesti on mahdotonta, että samassa koulussa tai kaveriporukassa olisi useita transeja.
- Sukupuoliristiriita voi johtua lukemattomista eri syistä (traumat, hyväksikäyttö, syömishäiriöt, dissot, skitsofrenia, kaltoinkohtelu, sisäistetty homofobia) ja useimmiten häviää murrosiän tai mt-ongelmien hoidon myötä.
- UK:n Tavistockin transiutusklinikalle hakeutuneista tytöistä 90 prosenttia oli lesboja ja biseksuaaleja. Potilaista 35 prosenttia oli autismikirjolla.
- Sukupuoliristiriidan vahvistaminen ja sosiaalinen transitio lukitsevat lapsen ja nuoren ajattelua lopullisen transition suuntaan.
- Ihmisen aivot ja identiteetti kehittyvät pitkälti yli kaksikymppiseksi asti.
- Transhoitojen seuraukset ovat useimmiten peruuttamattomia ja vaikuttavat terveyteen, hedelmällisyyteen ja seksuaalisuuteen.
- Jos kokemus on pysyvä, niin transition voi tehdä aikuisena.
Juu, näin on. Sulle ei sit tullut mieleen mitään ihan omaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Mä haluaisin olla katsomassa kun lapsellesi hänen avatessaan ajatuksiaan, latelet että *80-90% noi ajatukset menee ohi* 😅
Ai no sitten on varmaan parempi, että otetaan heti yhteys setaan, että siellä pääsevät vahvistamaan nuoren "todellista" sukupuolta, koska täytyyhän sen olla totta, kun luokalle on kuukauden sisällä putkahtanut neljä muutakin transpoikaa. Miksi omalle lapselleen ei voisi noin sanoa? Ja miksi ajattelet, että tuollainen tilanne on "latelemista"?
-eri
Tässä välissähän ei ole mitään?
Omalle lapselle ei tarvitse enää sanoa mitään sen jälkeen kun mitätöit hänet kertomalla että kyllä se ohi menee.
*Äiti, musta tuntuu että mä olenkin poika* *Joo, mutta kyllä sä pian tajuat että olet tyttö* *Ok* Sit se keskusteleva aikuinen haetaan sieltä Setasta. Kukin tavallaan.
Niinkö Kaltiala sanoi? Ja hyvä vanhempi kannustaa lapsensa hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden vieviin transhoitoihin ensimmäisestä inahduksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ymmärrä miksiköhän feministit ei jo sytyttele soihtuja, kun naisillehan tämä on lähinnä uhkana? Miehillehän tämä on lähinnä outoa jos jotain, mutta ei tämä nyt varsinaisesti miesten elämään muuten niin merkittävästi vaikuta.
Kyllähän se vaikuttaa. Itsestään epävarma heteromiesten kauhistuu sitä ajatusta, että joku kaunis ja himoittava nainen olisikin syntynyt miehenä. Koska eihän hän sentään mikä HOMO ole eikä siten voi himoita ketään, joka joskus on ollut/näyttänyt mieheltä.
Naisena sen sijaan koen tämän aivan misogyyniseksi. Se ei riitä, että naisia on alistettu kautta aikojen fyysisesti ja yhteiskunnan rakenteilla, vaan nyt pitää näyttää miten miehet ovat parempia naisiakin. Googlatkaapa kuukautiskipuja tuntevia transnaisia. Miten raivostuttavaa!
Niinpä! Miehet, jotka eivät pärjää miesten urheilussa, tulevat voittamaan naisten sarjat. Sata vuotta ollaan taisteltu saadaksemme ylipäätään urheilla (esim. maraton) ja vieläpä reilusti, niin eipä enää (https://radikaalifeministi.wordpress.com/2020/01/15/sukupuolen-muuttami…).
Kauneuskilpailun voi voittaa sympatiapisteillä, kun ilmoittaa olevansa nainen erilaisessa kehossa, mitä kilpailussa haetaan (https://www.dailymail.co.uk/femail/article-11430725/Teen-Miss-Americas-…).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
- Aito transius on äärimmäisen harvinaista. Kuten Kaltiala sanoi, niin aito transius ilmenee jo lapsuudessa, eikä vasta murrosiässä. Tilastollisesti on mahdotonta, että samassa koulussa tai kaveriporukassa olisi useita transeja.
- Sukupuoliristiriita voi johtua lukemattomista eri syistä (traumat, hyväksikäyttö, syömishäiriöt, dissot, skitsofrenia, kaltoinkohtelu, sisäistetty homofobia) ja useimmiten häviää murrosiän tai mt-ongelmien hoidon myötä.
- UK:n Tavistockin transiutusklinikalle hakeutuneista tytöistä 90 prosenttia oli lesboja ja biseksuaaleja. Potilaista 35 prosenttia oli autismikirjolla.
- Sukupuoliristiriidan vahvistaminen ja sosiaalinen transitio lukitsevat lapsen ja nuoren ajattelua lopullisen transition suuntaan.
- Ihmisen aivot ja identiteetti kehittyvät pitkälti yli kaksikymppiseksi asti.
- Transhoitojen seuraukset ovat useimmiten peruuttamattomia ja vaikuttavat terveyteen, hedelmällisyyteen ja seksuaalisuuteen.
- Jos kokemus on pysyvä, niin transition voi tehdä aikuisena.
Juu, näin on. Sulle ei sit tullut mieleen mitään ihan omaa?
Perustan ajatteluni faktoihin. En ole setalainen, vihervassari enkä transaktivisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Mä haluaisin olla katsomassa kun lapsellesi hänen avatessaan ajatuksiaan, latelet että *80-90% noi ajatukset menee ohi* 😅
Ai no sitten on varmaan parempi, että otetaan heti yhteys setaan, että siellä pääsevät vahvistamaan nuoren "todellista" sukupuolta, koska täytyyhän sen olla totta, kun luokalle on kuukauden sisällä putkahtanut neljä muutakin transpoikaa. Miksi omalle lapselleen ei voisi noin sanoa? Ja miksi ajattelet, että tuollainen tilanne on "latelemista"?
-eri
Tässä välissähän ei ole mitään?
Omalle lapselle ei tarvitse enää sanoa mitään sen jälkeen kun mitätöit hänet kertomalla että kyllä se ohi menee.
*Äiti, musta tuntuu että mä olenkin poika* *Joo, mutta kyllä sä pian tajuat että olet tyttö* *Ok* Sit se keskusteleva aikuinen haetaan sieltä Setasta. Kukin tavallaan.Niinkö Kaltiala sanoi? Ja hyvä vanhempi kannustaa lapsensa hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden vieviin transhoitoihin ensimmäisestä inahduksesta?
Niinkö mä sanoin? Onko sulla yhtäkään omaa ajatusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eriMitä sitten ajattelit sen transiuttamisen tarkoittavan? Kaltialahan ohjeistaa neutraaliin ja faktat tiedostavaan suhtautumiseen. Lapsi saa olla oma itsensä ja ilmaista itseään, mutta hänelle ei valehdella, että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa, tai että hänessä olisi jotain korjattavaa. Jos transius on aitoa, niin aikuisenakin ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Mä haluaisin olla katsomassa kun lapsellesi hänen avatessaan ajatuksiaan, latelet että *80-90% noi ajatukset menee ohi* 😅
Ai no sitten on varmaan parempi, että otetaan heti yhteys setaan, että siellä pääsevät vahvistamaan nuoren "todellista" sukupuolta, koska täytyyhän sen olla totta, kun luokalle on kuukauden sisällä putkahtanut neljä muutakin transpoikaa. Miksi omalle lapselleen ei voisi noin sanoa? Ja miksi ajattelet, että tuollainen tilanne on "latelemista"?
-eri
Tässä välissähän ei ole mitään?
Omalle lapselle ei tarvitse enää sanoa mitään sen jälkeen kun mitätöit hänet kertomalla että kyllä se ohi menee.
*Äiti, musta tuntuu että mä olenkin poika* *Joo, mutta kyllä sä pian tajuat että olet tyttö* *Ok* Sit se keskusteleva aikuinen haetaan sieltä Setasta. Kukin tavallaan.Niinkö Kaltiala sanoi? Ja hyvä vanhempi kannustaa lapsensa hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden vieviin transhoitoihin ensimmäisestä inahduksesta?
Niinkö mä sanoin? Onko sulla yhtäkään omaa ajatusta?
Kaltialasta oli puhe ja aloit länkyttää omiasi. Et sinäkään ole mitään ajattelun säihkettä osoittanut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tärkeintä olisi näyttää suoraan se hoitojen tulos ja kertoa ne vaihtoehdot ja ne miten ne voi mennä pieleen.
Kertoa nuorille kuinka käsivarresta tai peräsuolesta rakennetaan penis tai emätin. Kuinka sitä pitää venyttää eikä se siltikään toimi. Miten monella tapaa ne leikkajkset voi mennä pieleen. Pitää kertoa kuinka ne vastakkaisen sukupuolen hormoonit vaikuttaa kehoon oikeasti ja sen että miehen ja naisen kehossa on muuttamattomia eroja esim se eturauhanen ja naisen aivot jotka tykittävät hormoonia. Se kuinka loppuelämä ollaan riippuvaisia niistä hormooneista eikä paluuta ole. Äänen murrosta ei voi perua. Ja mitä käy jos jossain vaiheessa hormoonien saatavuus estyykin. Tulee ottaa puhujaksi joku joka katuu leikkauksia esim samettiorkidea.
netissä on monia itkuvideoita jossa ihmiset katuvat leikkauksiaan ja kertovat miten vaikeaa elämä on kun keho ei toimi enää oikein, on kipuja ja muita elimellisiä ongelmia...
Ei pidä mainostaa pelkästään sitä onnea ja huttua vaan kertoa että miten myös voi lopulta käydä...Veikkaan että jos lapsille näytettäisiin näitä itkukatumusvideoita niin se hillitsisi varmasti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eriMitä sitten ajattelit sen transiuttamisen tarkoittavan? Kaltialahan ohjeistaa neutraaliin ja faktat tiedostavaan suhtautumiseen. Lapsi saa olla oma itsensä ja ilmaista itseään, mutta hänelle ei valehdella, että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa, tai että hänessä olisi jotain korjattavaa. Jos transius on aitoa, niin aikuisenakin ehtii.
Sä keskustelet nyt ihan yksin Kaltialasta ja hoidoista, huomaatko? Jos kykenisit ihan omaan ajatteluun ja saisit kasaan yhden ajatuksen, joka liittyisi toisten kommentteihin, olisi jo aika hienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eriLapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei voi mitenkään ennustaa. Lapsi ei myöskään voi antaa suostumusta terveyteensä, hedelmällisyyteensä ja aikuiän seksuaalisuuteen rajusti vaikuttavissa asioissa. Jos lapsi transiutetaan, niin sitten hän on trans loppuikänsä, vaikka tulisi myöhemminkin muihin ajatuksiin.
Ei perseeseen kairausta ollenkaan opeteta lapsillemme. Tehdään yhdessä sopimus siitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eriMitä sitten ajattelit sen transiuttamisen tarkoittavan? Kaltialahan ohjeistaa neutraaliin ja faktat tiedostavaan suhtautumiseen. Lapsi saa olla oma itsensä ja ilmaista itseään, mutta hänelle ei valehdella, että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa, tai että hänessä olisi jotain korjattavaa. Jos transius on aitoa, niin aikuisenakin ehtii.
Sä keskustelet nyt ihan yksin Kaltialasta ja hoidoista, huomaatko? Jos kykenisit ihan omaan ajatteluun ja saisit kasaan yhden ajatuksen, joka liittyisi toisten kommentteihin, olisi jo aika hienoa.
Sinä saat kasaan vain toisin keskustelijoihin liittyvää länkytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Mä haluaisin olla katsomassa kun lapsellesi hänen avatessaan ajatuksiaan, latelet että *80-90% noi ajatukset menee ohi* 😅
Ai no sitten on varmaan parempi, että otetaan heti yhteys setaan, että siellä pääsevät vahvistamaan nuoren "todellista" sukupuolta, koska täytyyhän sen olla totta, kun luokalle on kuukauden sisällä putkahtanut neljä muutakin transpoikaa. Miksi omalle lapselleen ei voisi noin sanoa? Ja miksi ajattelet, että tuollainen tilanne on "latelemista"?
-eri
Tässä välissähän ei ole mitään?
Omalle lapselle ei tarvitse enää sanoa mitään sen jälkeen kun mitätöit hänet kertomalla että kyllä se ohi menee.
*Äiti, musta tuntuu että mä olenkin poika* *Joo, mutta kyllä sä pian tajuat että olet tyttö* *Ok* Sit se keskusteleva aikuinen haetaan sieltä Setasta. Kukin tavallaan.Niinkö Kaltiala sanoi? Ja hyvä vanhempi kannustaa lapsensa hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden vieviin transhoitoihin ensimmäisestä inahduksesta?
Niinkö mä sanoin? Onko sulla yhtäkään omaa ajatusta?
Kaltialasta oli puhe ja aloit länkyttää omiasi. Et sinäkään ole mitään ajattelun säihkettä osoittanut :D
Ei ollut Kaltialasta puhe missään vaiheessa. Sä vaan kommentoit että kannattaa lukea Kaltialan haastattelu vastauksena kysymykseen onko parempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole. Sulla ehkä oli pointti tässä, mutta se ei nyt ihan osunut.
Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Olisko aika mennä nukkumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eriMitä sitten ajattelit sen transiuttamisen tarkoittavan? Kaltialahan ohjeistaa neutraaliin ja faktat tiedostavaan suhtautumiseen. Lapsi saa olla oma itsensä ja ilmaista itseään, mutta hänelle ei valehdella, että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa, tai että hänessä olisi jotain korjattavaa. Jos transius on aitoa, niin aikuisenakin ehtii.
Sä keskustelet nyt ihan yksin Kaltialasta ja hoidoista, huomaatko? Jos kykenisit ihan omaan ajatteluun ja saisit kasaan yhden ajatuksen, joka liittyisi toisten kommentteihin, olisi jo aika hienoa.
Sinä saat kasaan vain toisin keskustelijoihin liittyvää länkytystä.
Aika monen kommentin jälkeen joo on aika vaikea enää olla sanomatta että puhutaan ihan eri asioista.
Tulisi myös näyttää miltä se mieskeho näyttää silikoneilla. Ei ole leiveitä naisen lantioita.
Tulisi näyttää se naiskeho ilman rintoja. Ei ole leveää rintakehää niin kukin miehillä vaan näyttää lähinnä pikkupojalta. Netissä on helppo manipuloida kuvia ja ottaa kuvat edustavasta suunnasta.
Pitäisi näyttää miltä oikeasti näyttää ilman filttereitä.
Tässä välissähän ei ole mitään?
Omalle lapselle ei tarvitse enää sanoa mitään sen jälkeen kun mitätöit hänet kertomalla että kyllä se ohi menee.
*Äiti, musta tuntuu että mä olenkin poika* *Joo, mutta kyllä sä pian tajuat että olet tyttö* *Ok* Sit se keskusteleva aikuinen haetaan sieltä Setasta. Kukin tavallaan.