Lue keskustelun säännöt.
Hgin kaupunki järjestää 6.-9. -luokkalaisille pakollisen sateenkaarityöpajan
25.01.2023 |
Lapset herkässä iässä, menevät ihan sekaisin tuosta.
Kommentit (4449)
3301/4449
|
28.01.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
He ovat tehneet omat ratkaisunsa aikuisina aikuisen ihmisten tietämyksellä ja elämänkokemuksella. Lasten transiuttaminen ei poista heidän kärsimystään eikä heistä olisi tullut sen läpimenevämpiä, vaikka heidät olisi jo lapsena transiutettu. Heillä ei olisi nyt aikuisena tervettä kehoa ja biologisia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Mä haluaisin olla katsomassa kun lapsellesi hänen avatessaan ajatuksiaan, latelet että *80-90% noi ajatukset menee ohi* 😅
Ai no sitten on varmaan parempi, että otetaan heti yhteys setaan, että siellä pääsevät vahvistamaan nuoren "todellista" sukupuolta, koska täytyyhän sen olla totta, kun luokalle on kuukauden sisällä putkahtanut neljä muutakin transpoikaa. Miksi omalle lapselleen ei voisi noin sanoa? Ja miksi ajattelet, että tuollainen tilanne on "latelemista"?
-eri
Tässä välissähän ei ole mitään?
Omalle lapselle ei tarvitse enää sanoa mitään sen jälkeen kun mitätöit hänet kertomalla että kyllä se ohi menee.
*Äiti, musta tuntuu että mä olenkin poika* *Joo, mutta kyllä sä pian tajuat että olet tyttö* *Ok* Sit se keskusteleva aikuinen haetaan sieltä Setasta. Kukin tavallaan.Niinkö Kaltiala sanoi? Ja hyvä vanhempi kannustaa lapsensa hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden vieviin transhoitoihin ensimmäisestä inahduksesta?
Niinkö mä sanoin? Onko sulla yhtäkään omaa ajatusta?
Kaltialasta oli puhe ja aloit länkyttää omiasi. Et sinäkään ole mitään ajattelun säihkettä osoittanut :D
Ei ollut Kaltialasta puhe missään vaiheessa. Sä vaan kommentoit että kannattaa lukea Kaltialan haastattelu vastauksena kysymykseen onko parempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole. Sulla ehkä oli pointti tässä, mutta se ei nyt ihan osunut.
Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Olisko aika mennä nukkumaan?
Onpas Kaltialan haastattelu mennyt sun ihon alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eriMitä sitten ajattelit sen transiuttamisen tarkoittavan? Kaltialahan ohjeistaa neutraaliin ja faktat tiedostavaan suhtautumiseen. Lapsi saa olla oma itsensä ja ilmaista itseään, mutta hänelle ei valehdella, että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa, tai että hänessä olisi jotain korjattavaa. Jos transius on aitoa, niin aikuisenakin ehtii.
Sä keskustelet nyt ihan yksin Kaltialasta ja hoidoista, huomaatko? Jos kykenisit ihan omaan ajatteluun ja saisit kasaan yhden ajatuksen, joka liittyisi toisten kommentteihin, olisi jo aika hienoa.
Sinä saat kasaan vain toisin keskustelijoihin liittyvää länkytystä.
Aika monen kommentin jälkeen joo on aika vaikea enää olla sanomatta että puhutaan ihan eri asioista.
Mikäänhän ei estä sua esittämästä huikeita oivalluksiasi ja lähteistämästä niitä. Mikään ei pakota sua kommentoimaan alempiarvoisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Mä haluaisin olla katsomassa kun lapsellesi hänen avatessaan ajatuksiaan, latelet että *80-90% noi ajatukset menee ohi* 😅
Ai no sitten on varmaan parempi, että otetaan heti yhteys setaan, että siellä pääsevät vahvistamaan nuoren "todellista" sukupuolta, koska täytyyhän sen olla totta, kun luokalle on kuukauden sisällä putkahtanut neljä muutakin transpoikaa. Miksi omalle lapselleen ei voisi noin sanoa? Ja miksi ajattelet, että tuollainen tilanne on "latelemista"?
-eri
Tässä välissähän ei ole mitään?
Omalle lapselle ei tarvitse enää sanoa mitään sen jälkeen kun mitätöit hänet kertomalla että kyllä se ohi menee.
*Äiti, musta tuntuu että mä olenkin poika* *Joo, mutta kyllä sä pian tajuat että olet tyttö* *Ok* Sit se keskusteleva aikuinen haetaan sieltä Setasta. Kukin tavallaan.Niinkö Kaltiala sanoi? Ja hyvä vanhempi kannustaa lapsensa hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden vieviin transhoitoihin ensimmäisestä inahduksesta?
Niinkö mä sanoin? Onko sulla yhtäkään omaa ajatusta?
Kaltialasta oli puhe ja aloit länkyttää omiasi. Et sinäkään ole mitään ajattelun säihkettä osoittanut :D
Ei ollut Kaltialasta puhe missään vaiheessa. Sä vaan kommentoit että kannattaa lukea Kaltialan haastattelu vastauksena kysymykseen onko parempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole. Sulla ehkä oli pointti tässä, mutta se ei nyt ihan osunut.
Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Olisko aika mennä nukkumaan?
Onpas Kaltialan haastattelu mennyt sun ihon alle.
No ei ole 😅 Mä en ole missään vaiheessa kommentoinut mitään Kaltialasta, sä vaan et sitä huomaa.
Miralla on dosetin luukku taas jumissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eriLapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei voi mitenkään ennustaa. Lapsi ei myöskään voi antaa suostumusta terveyteensä, hedelmällisyyteensä ja aikuiän seksuaalisuuteen rajusti vaikuttavissa asioissa. Jos lapsi transiutetaan, niin sitten hän on trans loppuikänsä, vaikka tulisi myöhemminkin muihin ajatuksiin.
Niin, totta. Eli mielummin sit elää valheessa oireillen kunnes omat vanhemmat ei enää kykene kontrolloimaan? Olisko helpompi vaan olla mihinkään suuntaan vaikuttamatta?
Riski väärään diagnoosiin ja peruuttamattomiin toimenpiteisiin on liian suuri.
" Transgender women, when making the decision to undergo a gender-affirming surgical procedure, may elect to undergo a procedure that shortens their urethra. This can increase the risk of urinary tract infections (UTIs), scar tissue build-up, and urethral strictures."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eriMitä sitten ajattelit sen transiuttamisen tarkoittavan? Kaltialahan ohjeistaa neutraaliin ja faktat tiedostavaan suhtautumiseen. Lapsi saa olla oma itsensä ja ilmaista itseään, mutta hänelle ei valehdella, että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa, tai että hänessä olisi jotain korjattavaa. Jos transius on aitoa, niin aikuisenakin ehtii.
Sä keskustelet nyt ihan yksin Kaltialasta ja hoidoista, huomaatko? Jos kykenisit ihan omaan ajatteluun ja saisit kasaan yhden ajatuksen, joka liittyisi toisten kommentteihin, olisi jo aika hienoa.
Sinä saat kasaan vain toisin keskustelijoihin liittyvää länkytystä.
Aika monen kommentin jälkeen joo on aika vaikea enää olla sanomatta että puhutaan ihan eri asioista.
Mikäänhän ei estä sua esittämästä huikeita oivalluksiasi ja lähteistämästä niitä. Mikään ei pakota sua kommentoimaan alempiarvoisille.
Lähteistämästä omia mietintöjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eriLapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei voi mitenkään ennustaa. Lapsi ei myöskään voi antaa suostumusta terveyteensä, hedelmällisyyteensä ja aikuiän seksuaalisuuteen rajusti vaikuttavissa asioissa. Jos lapsi transiutetaan, niin sitten hän on trans loppuikänsä, vaikka tulisi myöhemminkin muihin ajatuksiin.
Niin, totta. Eli mielummin sit elää valheessa oireillen kunnes omat vanhemmat ei enää kykene kontrolloimaan? Olisko helpompi vaan olla mihinkään suuntaan vaikuttamatta?
Riski väärään diagnoosiin ja peruuttamattomiin toimenpiteisiin on liian suuri.
Neutraaliudessa riski? Mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hgin kaupunki järjestää 6.-9. -luokkalaisille pakollisen sateenkaarityöpajan
Ei ole pakko osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eriMitä sitten ajattelit sen transiuttamisen tarkoittavan? Kaltialahan ohjeistaa neutraaliin ja faktat tiedostavaan suhtautumiseen. Lapsi saa olla oma itsensä ja ilmaista itseään, mutta hänelle ei valehdella, että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa, tai että hänessä olisi jotain korjattavaa. Jos transius on aitoa, niin aikuisenakin ehtii.
Sä keskustelet nyt ihan yksin Kaltialasta ja hoidoista, huomaatko? Jos kykenisit ihan omaan ajatteluun ja saisit kasaan yhden ajatuksen, joka liittyisi toisten kommentteihin, olisi jo aika hienoa.
Sinä saat kasaan vain toisin keskustelijoihin liittyvää länkytystä.
Aika monen kommentin jälkeen joo on aika vaikea enää olla sanomatta että puhutaan ihan eri asioista.
Mikäänhän ei estä sua esittämästä huikeita oivalluksiasi ja lähteistämästä niitä. Mikään ei pakota sua kommentoimaan alempiarvoisille.
Lähteistämästä omia mietintöjä?
Kai sun ajattelu johonkin perustuu? Pitäisikö muiden vain kumartaa lähteistämättömien älynväläystesi edessä. Ei ihme, että muiden perustellut ja lähteistetyt kiukuttavat sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eriLapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei voi mitenkään ennustaa. Lapsi ei myöskään voi antaa suostumusta terveyteensä, hedelmällisyyteensä ja aikuiän seksuaalisuuteen rajusti vaikuttavissa asioissa. Jos lapsi transiutetaan, niin sitten hän on trans loppuikänsä, vaikka tulisi myöhemminkin muihin ajatuksiin.
Niin, totta. Eli mielummin sit elää valheessa oireillen kunnes omat vanhemmat ei enää kykene kontrolloimaan? Olisko helpompi vaan olla mihinkään suuntaan vaikuttamatta?
Riski väärään diagnoosiin ja peruuttamattomiin toimenpiteisiin on liian suuri.
Neutraaliudessa riski? Mikä?
Kehottiko Kaltiala tai keskustelija muuhun?
Vassariälyköt riehaantuivat Kaltialan haastattelusta:
Miksi Suomessa vihataan transihmisiä systeemaattisesti?
"Siis äääh, toi "asiantuntija" on kyl just semmonen valikoivasti tutkimustietoa soveltava "asiantuntija" että just --- joo.
Mitä tulee itsemurhiin, niin sukupuolenkorjaushoidot (erityisesti HRT) on sukupuolidysforiasta kärsiville parhaita tapoja ehkäistä itsemurhia. Se, että itsemurhariski on korjaushoitojen jälkeenkin koholla, ei pitäisi olla tässä transfobiaa täynnä olevassa maailmassa kenellekään yllätys."
"Sari Essayah ja Päivi Räsänen ovat ilmaisseet ihan samoja näkemyksiä. Samaa juttua siitä kuin "aktivistit levittävät disinformaatiota" ja uhkaavat lapsia.
THINK OF THE CHILDREN-linjalla mennään"
"Vähän vaikea uskoa "asiantuntijaa", jos juttu on suoraan Kristillisdemokraattien aatemaailmasta."
"Jotenkin aina näissä jutuissa pahimpana uhkana nähdään nimenomaan transihmisyys. Lapsia ja nuoria pitää jotenkin suojella siltä, etteivät he vaan alkaisi ajatella olevansa muuta kuin cis-sukupuolisia. Edes hoitotoimenpiteitä, jotka voidaan täysin peruuttaa myöhemmin, ei saisi kokeilla. Ja sitten myös demonisoidaan alimpaan helvettiin jokainen aktivisti.
Muistuttaa aika lailla täysin sitä kuinka Floridassa republikaanit kielsivät kouluissa seksivalistuksen, koska lasten "pitää antaa kasvaa rauhassa". Toki samaa argumenttia käytettiin myös Venäjän homopropagandalakien kohdalla."
"Samoja tutkimuksia käyttävät aseenaan esimerkiksi homo-ja transfobinen anti-gender liike ja äärioikeisto. Jos menet vaikka katsomaan Youtubesta katsomaan jenkkikonservatiivien öyhötystä aiheesta, niin he vetoavat aivan samoihin tutkimuksiin."
https://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?f=10&t=1018405
"Jos Hitler hengittää, niin kaikki hengittävät ovat nazzeja."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eriMitä sitten ajattelit sen transiuttamisen tarkoittavan? Kaltialahan ohjeistaa neutraaliin ja faktat tiedostavaan suhtautumiseen. Lapsi saa olla oma itsensä ja ilmaista itseään, mutta hänelle ei valehdella, että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa, tai että hänessä olisi jotain korjattavaa. Jos transius on aitoa, niin aikuisenakin ehtii.
Sä keskustelet nyt ihan yksin Kaltialasta ja hoidoista, huomaatko? Jos kykenisit ihan omaan ajatteluun ja saisit kasaan yhden ajatuksen, joka liittyisi toisten kommentteihin, olisi jo aika hienoa.
Sinä saat kasaan vain toisin keskustelijoihin liittyvää länkytystä.
Aika monen kommentin jälkeen joo on aika vaikea enää olla sanomatta että puhutaan ihan eri asioista.
Mikäänhän ei estä sua esittämästä huikeita oivalluksiasi ja lähteistämästä niitä. Mikään ei pakota sua kommentoimaan alempiarvoisille.
Lähteistämästä omia mietintöjä?
Kai sun ajattelu johonkin perustuu? Pitäisikö muiden vain kumartaa lähteistämättömien älynväläystesi edessä. Ei ihme, että muiden perustellut ja lähteistetyt kiukuttavat sinua.
No toki perustuu. Kerro vaan mitä älynväläystä näistä tarkoitat, niin perustelen.
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.Sä keskustelet nyt ihan yksin Kaltialasta ja hoidoista, huomaatko? Jos kykenisit ihan omaan ajatteluun ja saisit kasaan yhden ajatuksen, joka liittyisi toisten kommentteihin, olisi jo aika hienoa.
Aika monen kommentin jälkeen joo on aika vaikea enää olla sanomatta että puhutaan ihan eri asioista.
Anna mennä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eriLapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei voi mitenkään ennustaa. Lapsi ei myöskään voi antaa suostumusta terveyteensä, hedelmällisyyteensä ja aikuiän seksuaalisuuteen rajusti vaikuttavissa asioissa. Jos lapsi transiutetaan, niin sitten hän on trans loppuikänsä, vaikka tulisi myöhemminkin muihin ajatuksiin.
Niin, totta. Eli mielummin sit elää valheessa oireillen kunnes omat vanhemmat ei enää kykene kontrolloimaan? Olisko helpompi vaan olla mihinkään suuntaan vaikuttamatta?
Riski väärään diagnoosiin ja peruuttamattomiin toimenpiteisiin on liian suuri.
Neutraaliudessa riski? Mikä?
Kehottiko Kaltiala tai keskustelija muuhun?
Ei, mutta keskustelija länkyttää Kaltialasta kun toinen kysyy mielipidettä siihen pitäisikö sanoa voi olla vai ettei todellakaan. Jää ihan epäselväksi mitä hän ajattelee. Sit kun joku sanoo että voisiko vaan olla vaikuttamatta, yhtäkkiä se onkin Lankiala-pelkoa ja tarkoittaa transiuttamista.
Korkit kiinni.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eriLapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei voi mitenkään ennustaa. Lapsi ei myöskään voi antaa suostumusta terveyteensä, hedelmällisyyteensä ja aikuiän seksuaalisuuteen rajusti vaikuttavissa asioissa. Jos lapsi transiutetaan, niin sitten hän on trans loppuikänsä, vaikka tulisi myöhemminkin muihin ajatuksiin.
Niin, totta. Eli mielummin sit elää valheessa oireillen kunnes omat vanhemmat ei enää kykene kontrolloimaan? Olisko helpompi vaan olla mihinkään suuntaan vaikuttamatta?
Riski väärään diagnoosiin ja peruuttamattomiin toimenpiteisiin on liian suuri.
Neutraaliudessa riski? Mikä?
Kehottiko Kaltiala tai keskustelija muuhun?
Ei, mutta keskustelija länkyttää Kaltialasta kun toinen kysyy mielipidettä siihen pitäisikö sanoa voi olla vai ettei todellakaan. Jää ihan epäselväksi mitä hän ajattelee. Sit kun joku sanoo että voisiko vaan olla vaikuttamatta, yhtäkkiä se onkin Lankiala-pelkoa ja tarkoittaa transiuttamista.
Korkit kiinni.
-ohisKaltiala ja keskustelija juuri kehottavat olemaan vaikuttamatta suuntaan tai toiseen. Luetun ymmärtäminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuuden nimissä pitäisi sitten järjestää myös heterotyöpaja.
Kaikki miut päivät on heterotyöpajoja.
Ei minun käsittääkseni. Koulussa kaiketi ihan opiskellaan normisti edelleen.
Sulla ei kyllä ole mitään käsitystä mistään. Lapsille ja nuorille opetetaan heteronormatiivista ydinperhe-asiaa ihan koko ajan ja lapset keskenään oppivat päivittäin siitä mikä on *normaalia* ja yhteiskunnan normiin sopivaa. Sulla tuskin on lapsia ollenkaan.
Koska heterous on normaalia, on luonnollista, että se opetetaan. Poikkeamat voidaan käsitellä ohimennen, ei ylimmälle korokkeelle nostaen.
Meinasin just kirjoittaa samoin.
Tänä päivänä voisi hyvin kuvitella, että normista poikkeavia on vähintään 50 % ihmisistä, niin paljon tuputetaan noita erilaisuuden oppeja ja suorastaan ihannoidaan "erilaisuutta".
Setan transpajan kouluttaja:
https://video.twimg.com/ext_tw_video/1618510546726432768/pu/vid/602x108…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia kauhuskenaaroita monille vanhemmille on lapsen joutuminen porukkaan, jonka jäsenyys edellyttää seurustelua saman sukupuolen kanssa ja/tai hormooneilla ja leikkauksilla kehon muuttamista muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tähän liittyy usein välien totaalinen katkeaminen vanhempiin ja huostaanotto. Lapsi itse saattaa katkerasti katua tätä teini-iän sekoilua, mutta muutokset ovat pysyviä suurelta osin.
Pajat järjestetään koulussa. Epäileekö nämä vanhemmat ettei ne luokkakaverit ole transeja ennen pajaa ja sit pajassa he vasta onkin ja lapsi saakin yhtäkkiä heiltä sellaisen vaikutteen että lähtee hakemaan hormonit vanhemmiltaan salaa?
Mä ymmärrän jos vakaumus tai uskonto tulee vastaan, se on oikein relevantti syy aina ollutkin sopia koulun kanssa korvaavaa toimintaa, mutta epärealistisia pelkoja en kyllä aikuisilla uskonut näin paljon olevan.
Miksi lapsille pitää istuttaa ajatus väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolistereotyypit, mieltymykset ja persoonallisuuden piirteet ovat sukupuoli, tai että tarjotaan transiutta selitykseksi pahalle ololle?
Koska sen identiteettiään rakentavan nuoren itsensä haleminen häiritsee muita ja häneen kohdistuu epäluuloja ja silkkaa vihaa. Silloin niille muille pitää kertoa että hän on ihan samojen asioiden äärellä kuin hekin, jotka eivät kipuile asioidensa kanssa. Transiuden tarjoaminen selitykseksi? Jos se nuori itse tuo esiin että tää nyt saattais olla se selitys, onko silloin prempi sanoa että voi olla vai ettei todellakaan ole?
Kannattaa lukea Kaltialan haastattelu. Sukupuoliristiriidan myötäily lukitsee ajattelua transition suuntaan, suhtautumisen pitää olla neutraalia ja faktat tunnistavaa. Sukupuoliristiriita ennakoi useimmiten aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja katoaa murrosiän loppuun mennessä jopa 80-90 prosentilla. Ei kannata hötkyillä transasioiden kanssa.
Tää on siinä mielessä mielenkiintoinen mietinnän paikka, että kun tiedetään ettei neutraalia maailmaa ole olemassakaan, niin moniko valitsee sit vaan sen helpomman reitin. Nuorilla varmasti ne vanhemmat kuitenkin jollain tapaa ohjaa ihan alitajuisesti tiettyyn suuntaan, kaverit myös. Ja joo, en epäile yhtään etteikö suurimmalla osalla olisi kyse ohimenevästä asiasta, mietin vain että miksi aina ajatellaan vain sen *transiuttamisen* olevan väärin vaikuttamista.
Siksi meillä on niitäkin, jotka eroavat nelikymppisinä kolmen lapsen vanhempina ja ryhtyvät transprosessiin vanhempiensa kuoltua tai dementoiduttua. Kun vaan olisikin se neutraali maailma.
Miksi lapsilta ja nuorilta sitten pitäisi viedä terveys, aikuisiän seksuaalisuus ja mahdollisuus omiin lapsiin, ennen kuin ne ovat heille edes teoriassa mahdollisia?
Ei tietenkään pitäisi. Mitä ihmettä taas?
Tuossahan vaan sanottiin että voi sitä väärää vaikuttamista olla toiseenkin suuntaan.
-eriLapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei voi mitenkään ennustaa. Lapsi ei myöskään voi antaa suostumusta terveyteensä, hedelmällisyyteensä ja aikuiän seksuaalisuuteen rajusti vaikuttavissa asioissa. Jos lapsi transiutetaan, niin sitten hän on trans loppuikänsä, vaikka tulisi myöhemminkin muihin ajatuksiin.
Niin, totta. Eli mielummin sit elää valheessa oireillen kunnes omat vanhemmat ei enää kykene kontrolloimaan? Olisko helpompi vaan olla mihinkään suuntaan vaikuttamatta?
Riski väärään diagnoosiin ja peruuttamattomiin toimenpiteisiin on liian suuri.
Neutraaliudessa riski? Mikä?
Kehottiko Kaltiala tai keskustelija muuhun?
Ei, mutta keskustelija länkyttää Kaltialasta kun toinen kysyy mielipidettä siihen pitäisikö sanoa voi olla vai ettei todellakaan. Jää ihan epäselväksi mitä hän ajattelee. Sit kun joku sanoo että voisiko vaan olla vaikuttamatta, yhtäkkiä se onkin Lankiala-pelkoa ja tarkoittaa transiuttamista.
Korkit kiinni.
-ohisKaltiala ja keskustelija juuri kehottavat olemaan vaikuttamatta suuntaan tai toiseen. Luetun ymmärtäminen?
No niinhän he tekee, mutta niin tekee se kolmaskin. Ja silti hänelle valitetaan siitä että hän muka käskee transiuttaa tai hän on jotenkin Lankislaa vastaan. Todellakin, luetun ymmärtäminen! Ei ihan joka kommenttiin tarvitse tulla vääntämään, varsinkaan kun on samaa mieltä.