9v ei hyväksy uutta kumppania

Mitä lapsi sanoo, kun juttelet aiheesta kahden kesken hänen kanssaan?

Lapseni sanoo että jännittää ja pelkää. Tykkää miehestä, mutta välttelee seuraa eikä suostu esim pulkkamäkeen yhdessä. On myös sylkenyt miestä päin, haukkunut ja ollut ilkeä, ja jossain menee myös aikuisilla raja siinä mitä kestää toisen lapselta, en kestä seurata kun lasta pitäisi ymmärtää ja antaa tunteiden tulla ja antaa tutustua ajan kanssa, mutta nyt ollaan asuttu yhdessä jo sen verran pitkään että pian tätä tilannetta ei jaksa kukaan kun mitään muutosta parempaan ei ole tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni tapaa isäänsä epäsäännöllisesti ja isän käytöksen takia muutimme ylipäänsä pois ja otin eron, ollaan eletty monta vuotta entisen miehen vallan alla, hän oli aggressiivinen ja rikkoi paikkoja suuttuessaan, uhkasi tappaa ja kuritti lasta pelottavilla tavoilla. Nykyinen kumppani on lapsilleni (2 kpl) ystävällinen ja turvallinen, ei huuda tai uhkaile tai satuta. Silti nuorempi lapsistani ei suostu miestä hyväksymään. Ollaan asuttu yhdessä jo vuosi eikä tässä ole mitään merkkejä paremmasta suunnasta, lapsi kärsii kun joutuu luimistelemaan, ja mä oon ensimmäistä kertaa parisuhteessa jossa on hyvä ja turvallista olla. Tuntuisi hirveältä joutua päättämään lasten ja miehen väliltä, ja toisaalta lapsille olen hyvän lapsuuden velkaa, en kestäisi kuulla vuosien päästä että lapsi joutui kumppanini takia olemaan ahdistunut ja tästä seuraisi varmasti monenlaisia ongelmia muutenkin. Miten parantaa näiden kahden suhdetta, kun lapseni stressaa miehen seuraa, pelkää ja osoittaa sen olemalla tyly ja vetäytynyt?

Ap

Kyllä sulla on oikeus tähän parisuhteeseen. Anna lapsellesi aikaa sopeutua tilanteeseen, älä liikaa "tyrkytä" miesystävääsi vaan anna asioiden tapahtua. Vuoden parin päästä tilanne voi olla jo toinen.

Avioeron jälkeen ei ole oikeutta uuteen suhteeseen! Näin sanoo Jehova Jumala!

Ateistilla on.

Itse aloin seurustella vasta 11-vuotiaana.

Onhan lapsen/lasten hyväksyttävä uusi perheenjäsen! Ei sitä heiltä kysytä, saako äiti synnyttää pikkuveljen tai -siskon - tai peräti adoptoida ulkomaasta isompi lapsi.

Isä- tai äitipuolen suhteen on ihan sama asia. Vanhemman uusi kumppani esitellään lapsille hyvissä ajoin ennen yhteenmuuttoa, ja asia pohjustetaan ja perustellaan lapsen kehitystason mukaisesti. Yhteenmuutostahan voi seurata myös muutto eri paikkaan, eri paikkakunnalle tai jopa eri maahan. Lapset ovat mukana tässä prosessissa, mutta eivät he ole sen johtajia ja määrääjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni tapaa isäänsä epäsäännöllisesti ja isän käytöksen takia muutimme ylipäänsä pois ja otin eron, ollaan eletty monta vuotta entisen miehen vallan alla, hän oli aggressiivinen ja rikkoi paikkoja suuttuessaan, uhkasi tappaa ja kuritti lasta pelottavilla tavoilla. Nykyinen kumppani on lapsilleni (2 kpl) ystävällinen ja turvallinen, ei huuda tai uhkaile tai satuta. Silti nuorempi lapsistani ei suostu miestä hyväksymään. Ollaan asuttu yhdessä jo vuosi eikä tässä ole mitään merkkejä paremmasta suunnasta, lapsi kärsii kun joutuu luimistelemaan, ja mä oon ensimmäistä kertaa parisuhteessa jossa on hyvä ja turvallista olla. Tuntuisi hirveältä joutua päättämään lasten ja miehen väliltä, ja toisaalta lapsille olen hyvän lapsuuden velkaa, en kestäisi kuulla vuosien päästä että lapsi joutui kumppanini takia olemaan ahdistunut ja tästä seuraisi varmasti monenlaisia ongelmia muutenkin. Miten parantaa näiden kahden suhdetta, kun lapseni stressaa miehen seuraa, pelkää ja osoittaa sen olemalla tyly ja vetäytynyt?

Ap

Kyllä sulla on oikeus tähän parisuhteeseen. Anna lapsellesi aikaa sopeutua tilanteeseen, älä liikaa "tyrkytä" miesystävääsi vaan anna asioiden tapahtua. Vuoden parin päästä tilanne voi olla jo toinen.

Avioeron jälkeen ei ole oikeutta uuteen suhteeseen! Näin sanoo Jehova Jumala!

Mutta onko se tosiaan Jehova joka halusi minut yhteen miehen kanssa joka alisti, uhkasi tappaa, karkoitti kaikki ystäväni ja hallitsi kaikkea elämässäni?

Tein virheen kun menin uskovaisen perheeni painostuksen alaisena naimisiin pian tapaamisen jälkeen. Hänen kanssa olisi pitänyt olla loppuelämä, vaikka nuorena en ymmärtänyt mitä käytöstä toiselta voi odottaa, ei tarvitse tyytyä alistavaan ja aggressiiviseen mieheen joka pakotti myös seksiin aina kun halusi? Sitäkö Jehova vaatii?

Vierailija kirjoitti:

Lapseni sanoo että jännittää ja pelkää. Tykkää miehestä, mutta välttelee seuraa eikä suostu esim pulkkamäkeen yhdessä. On myös sylkenyt miestä päin, haukkunut ja ollut ilkeä, ja jossain menee myös aikuisilla raja siinä mitä kestää toisen lapselta, en kestä seurata kun lasta pitäisi ymmärtää ja antaa tunteiden tulla ja antaa tutustua ajan kanssa, mutta nyt ollaan asuttu yhdessä jo sen verran pitkään että pian tätä tilannetta ei jaksa kukaan kun mitään muutosta parempaan ei ole tullut.

Lapsella on tunnelukko. Tarvii terapiaa.

Mitä jos kokeilisitte pakkosiedätystä? Ap lähtee toisen lapsen kanssa pariksi viikoksi reissuun ja jättää 9v:n miehen kansa kahdestaan?

Monet on niin ilkeitä. En tiedä mitä täällä odotan kuulevani, mutta tuntuu ettei kukaan halua edes ymmärtää. Tässä maailmassa ihminen on todella yksin.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni sanoo että jännittää ja pelkää. Tykkää miehestä, mutta välttelee seuraa eikä suostu esim pulkkamäkeen yhdessä. On myös sylkenyt miestä päin, haukkunut ja ollut ilkeä, ja jossain menee myös aikuisilla raja siinä mitä kestää toisen lapselta, en kestä seurata kun lasta pitäisi ymmärtää ja antaa tunteiden tulla ja antaa tutustua ajan kanssa, mutta nyt ollaan asuttu yhdessä jo sen verran pitkään että pian tätä tilannetta ei jaksa kukaan kun mitään muutosta parempaan ei ole tullut.

Taitaa olla provo kumminkin. Sylkemistä, haukkumista ja ilkeilyä ei kenenkään tarvitse hyväksyä, oli kuka tahansa kyseessä. Normaali, hyvä käytös kaikkia kohtaan on perusedellytys. Vai onko ap:n 9-vuotias vaikeasti autistinen tms. kehityshäiriöinen?

Lapsi menee aina edelle, piste. Hänellä ei ole aikuisten kyvykkyyttä käsitellä asioita, teidän pitää olla tässä rakentavia ja ymmärtäväisiä. Hyvin oudolta kuulostaa että lapsella on noin voimakkaita reaktioita (sylkeminen), onko tapahtunut jotain traumaattista? Lapsen tunteet pitää ymmärtää, toisen tunteita et voi koskaan vähätellä tai sanoa vääräksi. Jos hän sanoo pelkäävänsä niin se pitää ottaa vakavasti. Mies on aikuinen, hänen tulee ymmärtää että sinun äitinä pitää keskittyä omaan lapseesi.

Kyllä, monta traumaattista asiaa tapahtui isänsä kanssa aikoinaan. Eron aikoihin olin itse niin ahdistunut ja väsynyt etten varmaan osannut tukea lasta oikein. En saanut nukuttua ja sain paniikkikohtauksia, ajan jakso on sumuinen enkä muista miten arki lähti lopulta rullaamaan. Mutta lapseni on ollut eron jälkeen hyvin sulkeutunut ja saanut pahoja raivokohtauksia, ja itsellä on paha olla sen takia että lapseni ei voi hyvin.

Turhaan näitä tänne varmaan availen.

Mun tutun lapsen 8 v elämässä on jo toinen isäpuoli. Tosin asuu isällään eri kaupungissa ja tällä tutulla tapaamisajat.

Mutta eipä hän lapselta kysele. Tosin oli sanonut ettei tykkää enää tulla äidille kun "se mies" on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni tapaa isäänsä epäsäännöllisesti ja isän käytöksen takia muutimme ylipäänsä pois ja otin eron, ollaan eletty monta vuotta entisen miehen vallan alla, hän oli aggressiivinen ja rikkoi paikkoja suuttuessaan, uhkasi tappaa ja kuritti lasta pelottavilla tavoilla. Nykyinen kumppani on lapsilleni (2 kpl) ystävällinen ja turvallinen, ei huuda tai uhkaile tai satuta. Silti nuorempi lapsistani ei suostu miestä hyväksymään. Ollaan asuttu yhdessä jo vuosi eikä tässä ole mitään merkkejä paremmasta suunnasta, lapsi kärsii kun joutuu luimistelemaan, ja mä oon ensimmäistä kertaa parisuhteessa jossa on hyvä ja turvallista olla. Tuntuisi hirveältä joutua päättämään lasten ja miehen väliltä, ja toisaalta lapsille olen hyvän lapsuuden velkaa, en kestäisi kuulla vuosien päästä että lapsi joutui kumppanini takia olemaan ahdistunut ja tästä seuraisi varmasti monenlaisia ongelmia muutenkin. Miten parantaa näiden kahden suhdetta, kun lapseni stressaa miehen seuraa, pelkää ja osoittaa sen olemalla tyly ja vetäytynyt?

Ap

Kyllä sulla on oikeus tähän parisuhteeseen. Anna lapsellesi aikaa sopeutua tilanteeseen, älä liikaa "tyrkytä" miesystävääsi vaan anna asioiden tapahtua. Vuoden parin päästä tilanne voi olla jo toinen.

Avioeron jälkeen ei ole oikeutta uuteen suhteeseen! Näin sanoo Jehova Jumala!

Mutta onko se tosiaan Jehova joka halusi minut yhteen miehen kanssa joka alisti, uhkasi tappaa, karkoitti kaikki ystäväni ja hallitsi kaikkea elämässäni?

Tein virheen kun menin uskovaisen perheeni painostuksen alaisena naimisiin pian tapaamisen jälkeen. Hänen kanssa olisi pitänyt olla loppuelämä, vaikka nuorena en ymmärtänyt mitä käytöstä toiselta voi odottaa, ei tarvitse tyytyä alistavaan ja aggressiiviseen mieheen joka pakotti myös seksiin aina kun halusi? Sitäkö Jehova vaatii?

Avioitua tulee vain Herrassa. Puoliso tulee valita Jehovan seurakunnan sisältä. Silloin ei saa puolisokseen väkivaltaista miestä vaan kypsän ja hengellismielisen Jehovan palvelijan. Siten avioliittokin kestää.

Huonosti olet kakarasi kasvattanut.

Mutta muistakaa, kenellä tyttöjä. Uudet kumppanit ovat tavanomaisia lasten hyvöksikäyttäjiä. Lehdessä oli tuomio kun saman yh: n tyttöjä kaksi peräkkäistä avomiestä sai tuomion samassa oikeudenkäynnissä.

Lapsella voi olla perusteet jäädä esim. Kahden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni tapaa isäänsä epäsäännöllisesti ja isän käytöksen takia muutimme ylipäänsä pois ja otin eron, ollaan eletty monta vuotta entisen miehen vallan alla, hän oli aggressiivinen ja rikkoi paikkoja suuttuessaan, uhkasi tappaa ja kuritti lasta pelottavilla tavoilla. Nykyinen kumppani on lapsilleni (2 kpl) ystävällinen ja turvallinen, ei huuda tai uhkaile tai satuta. Silti nuorempi lapsistani ei suostu miestä hyväksymään. Ollaan asuttu yhdessä jo vuosi eikä tässä ole mitään merkkejä paremmasta suunnasta, lapsi kärsii kun joutuu luimistelemaan, ja mä oon ensimmäistä kertaa parisuhteessa jossa on hyvä ja turvallista olla. Tuntuisi hirveältä joutua päättämään lasten ja miehen väliltä, ja toisaalta lapsille olen hyvän lapsuuden velkaa, en kestäisi kuulla vuosien päästä että lapsi joutui kumppanini takia olemaan ahdistunut ja tästä seuraisi varmasti monenlaisia ongelmia muutenkin. Miten parantaa näiden kahden suhdetta, kun lapseni stressaa miehen seuraa, pelkää ja osoittaa sen olemalla tyly ja vetäytynyt?

Ap

Kyllä sulla on oikeus tähän parisuhteeseen. Anna lapsellesi aikaa sopeutua tilanteeseen, älä liikaa "tyrkytä" miesystävääsi vaan anna asioiden tapahtua. Vuoden parin päästä tilanne voi olla jo toinen.

Avioeron jälkeen ei ole oikeutta uuteen suhteeseen! Näin sanoo Jehova Jumala!

Mutta onko se tosiaan Jehova joka halusi minut yhteen miehen kanssa joka alisti, uhkasi tappaa, karkoitti kaikki ystäväni ja hallitsi kaikkea elämässäni?

Tein virheen kun menin uskovaisen perheeni painostuksen alaisena naimisiin pian tapaamisen jälkeen. Hänen kanssa olisi pitänyt olla loppuelämä, vaikka nuorena en ymmärtänyt mitä käytöstä toiselta voi odottaa, ei tarvitse tyytyä alistavaan ja aggressiiviseen mieheen joka pakotti myös seksiin aina kun halusi? Sitäkö Jehova vaatii?

Avioitua tulee vain Herrassa. Puoliso tulee valita Jehovan seurakunnan sisältä. Silloin ei saa puolisokseen väkivaltaista miestä vaan kypsän ja hengellismielisen Jehovan palvelijan. Siten avioliittokin kestää.

En ollut itse uskovainen kun menin naimisiin, ja itse väkivaltaa ja vanhempien väheksyntää kokeneena en osannut valita sellaista kumppania joka arvostaisi. Vasta kun ajan kanssa ymmärsin mikä on oikein ja väärin, olen mahdollisuuteni onneen menettänyt?

Tein hirveästi virheitä nuorena, enkä niistä kai koskaan tokene. Mutta en halua lapsilleni samaa, vaan haluan että kotona on ollut sen verran hyvä olla ja he kokevat olevansa törkeitä, ja täten osaavat arvostaa itseään. Nyt toisesta lapsista kasvaa ihmisraunio, enkä tiedä miten autan.

Sano lapsellesi että mies ei ole lähdössä mihinkään ja jos et tule hänen kanssaan toimeen niin sinut annetaan pois.

Ei törkeitä vaan tärkeitä 🙈

Inhottavaa laittaa lapsensa tuohon asemaan. Oma isäpuoleni kiusasi minut äitini kanssa todella huonoon kuntoon, siitä oli vaikea parantua. Uusperhekuviot ovat lapsien kiusaamista, älä ihmettele kun lapsesi ei tule kylään sitten koskaan aikuisena.