Lue keskustelun säännöt.
Voiko mukava ja sosiaalinen ihminen olla yksinäinen?
21.01.2023 |
Itseni puolesta kyselen. Olen tiettävästi mukava ja pidetty ihminen, tällaisen käsityksen olen saanut. En ole ujo vaan ihan sosiaalinen tyyppi, joka voi helposti mennä juttelemaan ihan vieraillekin ihmisille. Olen hyvä kuuntelemaan ja keksin aika helposti jutunjuurta monenlaisten ihmisten kanssa.
Silti minulla ei ole ystäviä. Joskus on ollut muutama, mutta ne ystävyydet on hiipuneet. Muita pyydetään leffaan, kahville, mukaan mökille, juhliin. Ei minua. En ala roikkumaan, ennemmin taidan olla vähän etäinen ja huono viestittelemään. Olen nähnyt monta kertaa sivusta, miten jotkut naiset tutustuessaan ystävystyy heti ja ovat siitä saakka aivan paita ja peppu ja jakavat kaikki henkilökohtaiset juttunsa. Itse en ole koskaan kokenut mitään tällaista. En jotenkin osaa löytää sellaista syvää yhteyttä ja samaa aaltopituutta kenenkään kanssa. Vika varmaan on minussa, mutta mikä, sitä en tiedä.
Kommentit (231)
Tuttavamies on tällainen. Hänellä on epävakaa persoonallisuushäiriö ja se saattaa kanssaihmiset usein hämmennyksen tilaan kun yhtäkkiä ei olekaan enää yhtään mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että en ehkä ymmärrä kaikkia hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, joita naisten keskinäisessä ystävyydessä kai monesti on. Tarkoitan sellaista sosiaalista koodia. Ja saatan siksi vaikuttaa töksähtävältä, vaikka siis olen kohtelias ja ystävällinen. Missä tuollaista voisi opetella paremmin? Ikääkin on jo 38 eli en ole mikään ihan nuori enää. Ap
Oletkohan sä se tyyppi, joka on täällä ennenkin ihmetellyt missä voi oppia tätä mystistä naisten välistä sosiaalista koodia?
Jos olet, niin tuo olettama on edelleenkin se ongelmasi.
En ole tänne ennen aiheesta kirjoittanut. Enkä minä tarkoittanut mitenkään pelkästään naisten välistä sosiaalista koodia, vaan sosiaalisia koodeja ylipäätään, että en niitä ehkä täysin ymmärrä tai osaa lukea.
ApNo mitä sitten oli se puhe hienovaraisista sosiaalisista vihjeistä, joita sinun mukaasi on naisten välissä ystävyydessä? Ja miksi muuten puhut koko ajan vain naisista? Voihan sitä miestenkin kanssa olla ystävä.
Tämän aloituksen aihe nyt oli ystävyydet ja yksinäisyys. Jotenkin helpommin miellän itseni ystäväksi jonkun naisen kanssa kuin miehen, siksi kirjoitan vain naisista. Voihan sitä miestenkin kanssa olla ystävä, miksi ei. Mutta koska olen naimisissa, ollut jo pitkään, niin ei se ehkä kaikkein luontevin idea ole, että alkaisin etsimään itselleni uusia muespuoleisia ystäviä jotain ystävien kesken tehtäviä mökkiviikonloppuja ja vastaavia varten.
Ap
Minä olen myös naimisissa. Muutaman kerran on käynyt niin, että olen tullut todella hyvin toimeen miespuoleisen henkilön kanssa. En ole itse kaivannut tilanteeseen romantiikkaa enkä ole ihastunut enkä usko, että toinenkaan oli. Mutta silti oli jotenkin annettava olla, koska tuntuu vaikealta naimisissa olevana naisena jatkaa tuttavuutta kurssin/opiskelun jälkeen miespuoleisen kanssa.
Minä olen myös ajatellut että en vaan osaa. Kannan myös melkoista taakkaa mukanani, ja olen alkanut ajatella että se näkyy päälle päin, vaikka muuta olen luullut.
Olen ihminen, joka yleensä uskaltaa seurassa avata suunsa. Usein saatan saada ihmiset nauramaan (Ehkä sitten kiusaantuneena?). Olen puhunut monet kerrat vihaiset ja raivostuneet ihmiset rauhallisiksi sekä työssä että joskus jopa vapaa-ajalla. Introvertti ja jännitäjämieheni tyrkkää minut tulilinjalle kun ovella on muiden lasten vanhempia yms. No tämä nyt kuulosti pahemmalta mitä tarkoitan, mutta ehkä joku sai kopin.
Ikinä, ei siis koskaan ole kukaan tullut kehumaan minua mistään! Ei ole sanottu että olen mukava tai sosiaalisesti taitava, vaikka itse koen osaavani lukea tilanteita hyvin. Ei ole kehuttu miksikään missään, ja tuntuu ihan vieraalta ajatukselta sellainen. Minua ei pyydetä mukaan mihinkään, ei soitella perään, ei mitään.
Ehkä se on jokin olemuksessani. Usein tuntuu että minun pitää rikkoa jää ihmisten kanssa. Sanomattakin selvää siis, että omista yrityksistäni huolimatta ei minulla ole ystäviä. Joskus saatan kaverustua jonkun lastemme kaverien vanhemman kanssa, mutta ne jää tuttavatasolle. Käydään lenkillä ehkä. Se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että en ehkä ymmärrä kaikkia hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, joita naisten keskinäisessä ystävyydessä kai monesti on. Tarkoitan sellaista sosiaalista koodia. Ja saatan siksi vaikuttaa töksähtävältä, vaikka siis olen kohtelias ja ystävällinen. Missä tuollaista voisi opetella paremmin? Ikääkin on jo 38 eli en ole mikään ihan nuori enää. Ap
Oletkohan sä se tyyppi, joka on täällä ennenkin ihmetellyt missä voi oppia tätä mystistä naisten välistä sosiaalista koodia?
Jos olet, niin tuo olettama on edelleenkin se ongelmasi.
En ole tänne ennen aiheesta kirjoittanut. Enkä minä tarkoittanut mitenkään pelkästään naisten välistä sosiaalista koodia, vaan sosiaalisia koodeja ylipäätään, että en niitä ehkä täysin ymmärrä tai osaa lukea.
ApNo mitä sitten oli se puhe hienovaraisista sosiaalisista vihjeistä, joita sinun mukaasi on naisten välissä ystävyydessä? Ja miksi muuten puhut koko ajan vain naisista? Voihan sitä miestenkin kanssa olla ystävä.
Tämän aloituksen aihe nyt oli ystävyydet ja yksinäisyys. Jotenkin helpommin miellän itseni ystäväksi jonkun naisen kanssa kuin miehen, siksi kirjoitan vain naisista. Voihan sitä miestenkin kanssa olla ystävä, miksi ei. Mutta koska olen naimisissa, ollut jo pitkään, niin ei se ehkä kaikkein luontevin idea ole, että alkaisin etsimään itselleni uusia muespuoleisia ystäviä jotain ystävien kesken tehtäviä mökkiviikonloppuja ja vastaavia varten.
ApMinä olen myös naimisissa. Muutaman kerran on käynyt niin, että olen tullut todella hyvin toimeen miespuoleisen henkilön kanssa. En ole itse kaivannut tilanteeseen romantiikkaa enkä ole ihastunut enkä usko, että toinenkaan oli. Mutta silti oli jotenkin annettava olla, koska tuntuu vaikealta naimisissa olevana naisena jatkaa tuttavuutta kurssin/opiskelun jälkeen miespuoleisen kanssa.
Minä olen myös ajatellut että en vaan osaa. Kannan myös melkoista taakkaa mukanani, ja olen alkanut ajatella että se näkyy päälle päin, vaikka muuta olen luullut.
Olen ihminen, joka yleensä uskaltaa seurassa avata suunsa. Usein saatan saada ihmiset nauramaan (Ehkä sitten kiusaantuneena?). Olen puhunut monet kerrat vihaiset ja raivostuneet ihmiset rauhallisiksi sekä työssä että joskus jopa vapaa-ajalla. Introvertti ja jännitäjämieheni tyrkkää minut tulilinjalle kun ovella on muiden lasten vanhempia yms. No tämä nyt kuulosti pahemmalta mitä tarkoitan, mutta ehkä joku sai kopin.
Ikinä, ei siis koskaan ole kukaan tullut kehumaan minua mistään! Ei ole sanottu että olen mukava tai sosiaalisesti taitava, vaikka itse koen osaavani lukea tilanteita hyvin. Ei ole kehuttu miksikään missään, ja tuntuu ihan vieraalta ajatukselta sellainen. Minua ei pyydetä mukaan mihinkään, ei soitella perään, ei mitään.
Ehkä se on jokin olemuksessani. Usein tuntuu että minun pitää rikkoa jää ihmisten kanssa. Sanomattakin selvää siis, että omista yrityksistäni huolimatta ei minulla ole ystäviä. Joskus saatan kaverustua jonkun lastemme kaverien vanhemman kanssa, mutta ne jää tuttavatasolle. Käydään lenkillä ehkä. Se siitä.
Ei muakaan, mutta ei se haittaa. En mäkään ole koskaan kehunut ketään tuolla tavalla. Vähän luulen, että me suomalaiset emme ole kovin hyviä kehumaan toisiamme. Silloinkaan, kun olisi aihetta. Jos jotain kehuja tulee, ne tulee joko puolisolta tai töissä hyvin hoidetusta hommasta.
Suomessa jos ei tykkää istua pitkään viiniä (paljon) siemaillen tai sauno, on vaikea saada seuraa.
Naisilla on samanmielisyyden vaatimus. Tutkitusti naiset hakevat ystävyydestä emotionaalista tukea ja miehet taas arvostavat kaveria joka on fyysisesti vahva ja taitava ja tietää paljon jostain asiasta.
Naisten kanssa rasittavaa onkin tuo että koko ajan pitäisi puhua vain ihmissuhteista ja antaa vahvistusta heidän kokemuksilleen ja tunteilleen. Harmi, että Suomessa ei ole tapana naisten ja miesten olla niin paljon sekaryhmissä.
Kehut tulee yllättävältä taholta ja 20-30 vuotta myöhemmin, kun uskalletaan sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että en ehkä ymmärrä kaikkia hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, joita naisten keskinäisessä ystävyydessä kai monesti on. Tarkoitan sellaista sosiaalista koodia. Ja saatan siksi vaikuttaa töksähtävältä, vaikka siis olen kohtelias ja ystävällinen. Missä tuollaista voisi opetella paremmin? Ikääkin on jo 38 eli en ole mikään ihan nuori enää. Ap
Oletkohan sä se tyyppi, joka on täällä ennenkin ihmetellyt missä voi oppia tätä mystistä naisten välistä sosiaalista koodia?
Jos olet, niin tuo olettama on edelleenkin se ongelmasi.
Naisten välillä on jokin ihmeellinen sosiaalinen koodi. Tietenkään sitä ei näe jos luonnostaan osaa sen. Minä en henkilökohtaisesti tajua sitä miksi naiset menee baarissa yhtä aikaa pissalle, miksi yhteinen ymmärrys haetaan maalittamalla joku ja sitten sitä hyljeksitään vaikka loppuelämä ilman mitään järjellistä syytä. Naiset myös tarvitsee sitä, että se kaveri on täysin kopio heistä itsestään. Kuten huomaatte niin yleensä naiset on ystävinä tai ystäväpiireissä vain joukko samaa ihmistä eri kehoissa. Ei siellä ole mitään laumasta poikkeavia persoonia. Siellä on Pirkko 1, Pirkko 2, Pirkko 3. Niillä on miehenä Tapio 1, Tapio2, Tapio 3 ja mukulat, työt, harrastukset, ja kaikki samaa kaavaa. Ja jos et ole näitä, olet ulkona pysyvästi.
Okei, ehkä sittenkin alan ymmärtää, mistä puhutte... Ehkä!
Olen havainnut, että suomalaisilla (yleensä naisilla, ehkä myös "naisellisilla" miehillä eli ns. supliikkimiehillä; muista kansalaisuuksista ei niinkään kokemusta) on kyky kommunikoida "psykedeelisellä" tasolla - ikään kuin YHTEISEEN PSYKOOSIIN liittyen...
En tiedä kuvittelenko näin. Tulee vaikutelma, että on jokin maaginen yhteys; ehkä jopa hieman skitsoidinen. Selalinen, jossa "yhdessä näkeminen" = jaettu mieli.
...Ymmärtääkö joku, mitä tarkoitan? Onko esim. kellään ollut äitiä, joka ei kykene ilmaisemaan tunteita, ja asiat tapahtuvat ikään kuin jossain metaversumissa, kenties? Tai autokoulussa "opettaja" näyttää videon rattiraivosta, pause, ja pitkä hiljaisuus. Oppilaiden pitäisi kai maagisesti ymmärtää jotain. Telepaattisesti.
Joskus porukassa rohkeus ei riitä asioista suoraan puhumiseen, ja kun ei aina hiljaakaan voi olla, kommunikoinnista tulee - muka huumorina - todella outoa, ikään kuin salakieltä. Eikö se ole vähän niin kuin lievä "jaettu skitsofrenia."
En nyt yhtään tiedä, onko kuvatun kaltaista. Tiedän vain, että samalla tavalla oudoilla voi synkata. Tai ainakin siltä se näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että en ehkä ymmärrä kaikkia hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, joita naisten keskinäisessä ystävyydessä kai monesti on. Tarkoitan sellaista sosiaalista koodia. Ja saatan siksi vaikuttaa töksähtävältä, vaikka siis olen kohtelias ja ystävällinen. Missä tuollaista voisi opetella paremmin? Ikääkin on jo 38 eli en ole mikään ihan nuori enää. Ap
Oletkohan sä se tyyppi, joka on täällä ennenkin ihmetellyt missä voi oppia tätä mystistä naisten välistä sosiaalista koodia?
Jos olet, niin tuo olettama on edelleenkin se ongelmasi.
Naisten välillä on jokin ihmeellinen sosiaalinen koodi. Tietenkään sitä ei näe jos luonnostaan osaa sen. Minä en henkilökohtaisesti tajua sitä miksi naiset menee baarissa yhtä aikaa pissalle, miksi yhteinen ymmärrys haetaan maalittamalla joku ja sitten sitä hyljeksitään vaikka loppuelämä ilman mitään järjellistä syytä. Naiset myös tarvitsee sitä, että se kaveri on täysin kopio heistä itsestään. Kuten huomaatte niin yleensä naiset on ystävinä tai ystäväpiireissä vain joukko samaa ihmistä eri kehoissa. Ei siellä ole mitään laumasta poikkeavia persoonia. Siellä on Pirkko 1, Pirkko 2, Pirkko 3. Niillä on miehenä Tapio 1, Tapio2, Tapio 3 ja mukulat, työt, harrastukset, ja kaikki samaa kaavaa. Ja jos et ole näitä, olet ulkona pysyvästi.
Okei, ehkä sittenkin alan ymmärtää, mistä puhutte... Ehkä!
Olen havainnut, että suomalaisilla (yleensä naisilla, ehkä myös "naisellisilla" miehillä eli ns. supliikkimiehillä; muista kansalaisuuksista ei niinkään kokemusta) on kyky kommunikoida "psykedeelisellä" tasolla - ikään kuin YHTEISEEN PSYKOOSIIN liittyen...
En tiedä kuvittelenko näin. Tulee vaikutelma, että on jokin maaginen yhteys; ehkä jopa hieman skitsoidinen. Selalinen, jossa "yhdessä näkeminen" = jaettu mieli.
...Ymmärtääkö joku, mitä tarkoitan? Onko esim. kellään ollut äitiä, joka ei kykene ilmaisemaan tunteita, ja asiat tapahtuvat ikään kuin jossain metaversumissa, kenties? Tai autokoulussa "opettaja" näyttää videon rattiraivosta, pause, ja pitkä hiljaisuus. Oppilaiden pitäisi kai maagisesti ymmärtää jotain. Telepaattisesti.
Joskus porukassa rohkeus ei riitä asioista suoraan puhumiseen, ja kun ei aina hiljaakaan voi olla, kommunikoinnista tulee - muka huumorina - todella outoa, ikään kuin salakieltä. Eikö se ole vähän niin kuin lievä "jaettu skitsofrenia."
En nyt yhtään tiedä, onko kuvatun kaltaista. Tiedän vain, että samalla tavalla oudoilla voi synkata. Tai ainakin siltä se näyttää.
Eli tietyllä tapaa estoinen + itsepäinen + skitsotyyppinen narsisti = samankaltaisuuttaan sanattomasti rakastava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavamies on tällainen. Hänellä on epävakaa persoonallisuushäiriö ja se saattaa kanssaihmiset usein hämmennyksen tilaan kun yhtäkkiä ei olekaan enää yhtään mukava.
Millainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että en ehkä ymmärrä kaikkia hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, joita naisten keskinäisessä ystävyydessä kai monesti on. Tarkoitan sellaista sosiaalista koodia. Ja saatan siksi vaikuttaa töksähtävältä, vaikka siis olen kohtelias ja ystävällinen. Missä tuollaista voisi opetella paremmin? Ikääkin on jo 38 eli en ole mikään ihan nuori enää. Ap
Oletkohan sä se tyyppi, joka on täällä ennenkin ihmetellyt missä voi oppia tätä mystistä naisten välistä sosiaalista koodia?
Jos olet, niin tuo olettama on edelleenkin se ongelmasi.
Naisten välillä on jokin ihmeellinen sosiaalinen koodi. Tietenkään sitä ei näe jos luonnostaan osaa sen. Minä en henkilökohtaisesti tajua sitä miksi naiset menee baarissa yhtä aikaa pissalle, miksi yhteinen ymmärrys haetaan maalittamalla joku ja sitten sitä hyljeksitään vaikka loppuelämä ilman mitään järjellistä syytä. Naiset myös tarvitsee sitä, että se kaveri on täysin kopio heistä itsestään. Kuten huomaatte niin yleensä naiset on ystävinä tai ystäväpiireissä vain joukko samaa ihmistä eri kehoissa. Ei siellä ole mitään laumasta poikkeavia persoonia. Siellä on Pirkko 1, Pirkko 2, Pirkko 3. Niillä on miehenä Tapio 1, Tapio2, Tapio 3 ja mukulat, työt, harrastukset, ja kaikki samaa kaavaa. Ja jos et ole näitä, olet ulkona pysyvästi.
Heh... näinhän se taitaa olla. Varmaan siinä se ihanuus: turvallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten välinen sosiaalinen koodi on ihan oikea ja olemassa oleva ilmiö. Te, jotka ette asiaa tiedä tai ymmärrä ette taida olla kovin älykkäitä. Miksi te ap:ta haukutte, kun hän siitä puhuu? Se vain osoittaa tietämyksen puutteenne.
Ei se haukkumista ole, vaan termi kuulostaa tosi hassulta.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että koen hieman samoin kuin sinä. Olen reilu kolmekymppinen äijänkäppyrä.
Koen, että olen keskivertoihmiseen verrattuna jotenkin erilainen, vaikka olenkin sosiaalisesti kykenevä ja supliikki. Olen introvertti ja kai omat kriteerini lienevät niin tiukat, että en rupea kaveeraamaan ihmisten kanssa, jotka ei aidosti tunnu olevan minun tyyppiäni. Minulla on muutama ihminen, joita voin kutsua ystäviksi. Ja se ei tarkoita, että oltaisiin välttämättä edes joka kuukausi yhteyksissä. Mutta nämä harvat henkilöt jakavat kyllä hyvin samanlaisen sielun kuin omani.
Eli sinulle siis... et ole vielä törmännyt oikeanlaisiin ihmisiin. Ei sinussa ole vikaa 👍, mutta tiedän tunteen.
Jatkan vielä tähän omaani. Itse olen kokenut, että "pakko"ystävystyminen ei ole minun juttuni. Haluan mielummin ympärilleni harvoja (tai ei ollenkaan) ihmisiä, jotka jakavat saman ajatusmaailman, kuin ison joukon ihmisiä, joiden kanssa ei koe omistavansa yhteyttä. Se voi olla tuskallista, kun ei tiedä löytyykö niitä ihmisiä koskaan, mutta jokainen päivä on mahdollisuus! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräästä mukavasta ja sosiaalisesta ihmisestä ainakin olen pistänyt merkille, ettei häntä aidosti kiinnosta muut ihmiset. Saattaa kyllä sanoa että välittää ja rakastaa yms. yms. mutta kohtelee kuitenkin jollain tapaa kylmästi.
Ehkä olisi hyvä omata laaja tuttavapiiri, ja olla osan kanssa vain vähän tekemisissä. Sen sijaan, että vaatii jokaiselta jotain intiimiä ("kaikki tai ei mitään.")
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräästä mukavasta ja sosiaalisesta ihmisestä ainakin olen pistänyt merkille, ettei häntä aidosti kiinnosta muut ihmiset. Saattaa kyllä sanoa että välittää ja rakastaa yms. yms. mutta kohtelee kuitenkin jollain tapaa kylmästi.
Jossakin Välimeren maassa tämä on yleinen piirre, mutta sen taustalla on diplomatia ja halu kartoittaa lähipiiriä. Jos puheet ja teot ovat ristiriidassa, se vähän viittaa tiedonkeruuseen ja ehkä myös oman imagon ylläpitoon, vaikka toki kyse voi olla uskonnollisesta tai muusta motiivista... jos motiivilla nyt väliä. Ehkä sillä tavalla on väliä, ettei pidä hämääntyä vieraanvaraisuudesta ja erehtyä juttelemaan intiimejä.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on myös viiteryhmästä. Ja siihen ei pelkkä sosiaalisuus vaikuta. Eikä edes taito intuitiivisesti lukea sosiaalisia koodeja. Ihminen ystävystyy helpoiten omaan viiteryhmäänsä kuuluvien kanssa. Juoruilusta tykkäävät juoruilusta tykkäävien kanssa, nörtit nörttien kanssa, bilettäjät bilettäjien kanssa. Ja ihan tiedoksi, näissä eri viiteryhmissä ON omansalaiset sosiaaliset koodit.
Vaikka ap olisi sosiaalinen ja mukava, niin hänen varmaan on vaikea löytää ystäviä eli ystävystyä, jos hän on pohdiskeleva, analyyttinen ja älykäs, ellei satu elämässään kohtaamaan tuota samaa viiteryhmää eli pohdiskelevia, analyyttisiä ja älykkäitä.
Mitä tarkoitat koodeilla? Esimerkki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus vaikutti huolella kirjoitetulta, sitten oli outoa juttua koodeista.
Oikeastiko te juututte nyt yhteen sanaan? Miksi?
Apkoska se on koodi... MYSTISEEN.
Miksi pilailet kustannuksellani?
Ja onko tuo termi sosiaalinen koodi oikeasti suurimmalle osalle outo termi? Ei se minun keksimä termi ja asia ollenkaan ole.
ApEi sinällään, mutta kyllä ihan oikeasti suurin osa pystyy elämään elämäänsä ja luomaan ystävyyksiä ilman mitään erityisiä koodeja. Normaalit käytöstavat riittävät.
Äh, et ymmärrä. Aivan jokaisessa tilanteessa on jokin sosiaalinen ja kulttuurinen koodi, jota viestitään ja tulkitaan sanattomasti. Ei kyse ole mistään käytöstavoista.
Ap
Vastaaja oli eri, kuin se jolta kysyit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus vaikutti huolella kirjoitetulta, sitten oli outoa juttua koodeista.
Oikeastiko te juututte nyt yhteen sanaan? Miksi?
Apkoska se on koodi... MYSTISEEN.
Miksi pilailet kustannuksellani?
Ja onko tuo termi sosiaalinen koodi oikeasti suurimmalle osalle outo termi? Ei se minun keksimä termi ja asia ollenkaan ole.
Ap
Miten sinä käsität tuon termin?
Tottakai voi olla. Mitä myrkyllisempi ilmapiiri on, sitä todennäköisemmin juuri se mukava jää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi hyvä omata laaja tuttavapiiri, ja olla osan kanssa vain vähän tekemisissä. Sen sijaan, että vaatii jokaiselta jotain intiimiä ("kaikki tai ei mitään.")
Totta. Vaikka mulla onkin muutama hyvä ystävä, ei kukaan heistä ole sellainen, jonka kanssa jakaisin kaiken ja tekisin kaiken. Täysin mahdotonta edes löytää sellaista ihmistä, joka olisi kiinnostunut kaikesta samasta kuin minäkin, mutta ei mistään sellaisesta, josta minä en ole kiinnostunut. Sen vuoksi on ihan hyvä, kun on heidän lisäkseen kavereita ja tuttavia. Plus tietysti lähisukulaiset.
Minulla on sama. Nyt jo vanhempana lisäksi ymmärsin, että ei minua edes kiinnosta monikaan ihminen. Etätyö on ollut vapauttavaa, koska en joudu olemaan fyysisesti tekemisissä ihmisten kanssa. Joidenkin harvojen kanssa voisin tulla paremmin juttuun ja olla oikeasti kiinnostunut heidän asioistaan, mutta totuus on, että voin paremmin eristyksissä ja ilman turhia kontakteja.