Nuori on tipahtanut kaikkien turvaverkkojen läpi, ei työkykyinen eikä opiskelukykyinen, mutta mikään taho ei ota koppia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä nepsyjä nyt yhtäkkiä tulee niin paljon?

Ainahan niitä on ollut. Suomalainen kansanluonne itsessään on vähän asperger -tyyppinen. Täällä on ihan rauhassa saanut olla hymyilemätön ja töksäyttelevä ja vuorovaikutukseen kykenemätön juntti-eemeli, eikä kukaan ole ihmetellyt. Nykyään Eemeli diagnosoidaan autismin kirjolle. Töksäyttelevä, vetäytyvä ja sosiaalisesti taitamaton ei kovin hyvin pärjää nykyisessä yhteiskunnassa tai työelämässä. 

Ei autismia noin heppoisin oirein diagnosoida.

Ei tietenkään eikä siitä ollut kyse.

Vaan siitä, että se mikä ennen nähtiin vain normaalina erilaisuutena, ja annettiin olla, niin tänä päivänä sitä erilaisuutta lähdetään tutkimaan. Jokaisen pitäisi pystyä työhön kodin ulkopuolella. Ennen muinoin ei tarvinnut, kotonakin riitti työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole ilmaispalveluita esim. 90-vuotias syöpää sairastava eläkeläinenkään ei saa ilmaista kodin siivousta. Kunnilla ja kaupungeilla ei ole siivouspalveluita.

Kodin siivous ostetaan yksityiseltä siivousyritykseltä.

Kotihoitaja auttaa pukemisessa, antaa lääkkeet ja aamupalaa, mutta ei siivoa, ei pese pyykkiä eikä kanna takkapuita sisälle.

Nyt tuli taas jotakin ruskeaa... Ylhäältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä nepsyjä nyt yhtäkkiä tulee niin paljon?

Ainahan niitä on ollut. Suomalainen kansanluonne itsessään on vähän asperger -tyyppinen. Täällä on ihan rauhassa saanut olla hymyilemätön ja töksäyttelevä ja vuorovaikutukseen kykenemätön juntti-eemeli, eikä kukaan ole ihmetellyt. Nykyään Eemeli diagnosoidaan autismin kirjolle. Töksäyttelevä, vetäytyvä ja sosiaalisesti taitamaton ei kovin hyvin pärjää nykyisessä yhteiskunnassa tai työelämässä. 

Ei autismia noin heppoisin oirein diagnosoida.

Ei tietenkään eikä siitä ollut kyse.

Vaan siitä, että se mikä ennen nähtiin vain normaalina erilaisuutena, ja annettiin olla, niin tänä päivänä sitä erilaisuutta lähdetään tutkimaan. Jokaisen pitäisi pystyä työhön kodin ulkopuolella. Ennen muinoin ei tarvinnut, kotonakin riitti työtä. 

Autisminnkirjo on suht. vahvasti periytyvää ja suomalaiset ovat olleet aina melko sisäsiittoinen kansa. Geenipoolimme on aika pieni ja suomalaisilla on yliedustettuna useita muitakin perinöllisiä sairauksia ja ominaisuuksia.

Niin, nuori on täytettyään 18 siirtynyt aikuisten mielenterveyspuolelle. En oikein tiedä mitä kirjoittaa, koska se on juuri tuota, että vastuu ei ole oikeastaan kenelläkään muulla, kuin potilaalla itsellään. Minulla on 50-vuotias veli, joka sairastaa paranoijaa. Siis sitä, että  toistuvissa psykooseissa kuvittelee jonkun jahtaavan häntä. Sairaudentunnotonta ja hoitovastaista aikuista eivät muut omaiset voi saada hoitoon niin kauan, kun henkilö ei ole vaaraksi itselleen tai muille. Veli mm. lopetti avohoitonsa ihan vain omalla ilmoituksella, ettei enää halua osallistua. Ja tähän avoihoito vain totesi, että selvä. Nyt ei ole hoidossa missään, vaikka diagnoosi on. Ihan käsittämättömän rankkaa omaisille.

Kannattaisi nyt ehkä ensin tarkistaa niitä omia odotuksia, mikä on realistista. Olen ajatellut, että fyysisissä sairauksissa asia olisi helpommin hahmotettavissa. Hyvä tulos voisi olla vaikka asunto tuetussa yksikössä ja työkyvyttömyyseläke.

Neuropsykologista valmennusta tai neuropsykologin kuntoutusta?

Vierailija kirjoitti:

Niin, nuori on täytettyään 18 siirtynyt aikuisten mielenterveyspuolelle. En oikein tiedä mitä kirjoittaa, koska se on juuri tuota, että vastuu ei ole oikeastaan kenelläkään muulla, kuin potilaalla itsellään. Minulla on 50-vuotias veli, joka sairastaa paranoijaa. Siis sitä, että  toistuvissa psykooseissa kuvittelee jonkun jahtaavan häntä. Sairaudentunnotonta ja hoitovastaista aikuista eivät muut omaiset voi saada hoitoon niin kauan, kun henkilö ei ole vaaraksi itselleen tai muille. Veli mm. lopetti avohoitonsa ihan vain omalla ilmoituksella, ettei enää halua osallistua. Ja tähän avoihoito vain totesi, että selvä. Nyt ei ole hoidossa missään, vaikka diagnoosi on. Ihan käsittämättömän rankkaa omaisille.

Kannattaisi nyt ehkä ensin tarkistaa niitä omia odotuksia, mikä on realistista. Olen ajatellut, että fyysisissä sairauksissa asia olisi helpommin hahmotettavissa. Hyvä tulos voisi olla vaikka asunto tuetussa yksikössä ja työkyvyttömyyseläke.

Omia odotuksia? Kyllä yhteiskunta asettaa odotukset. Jos olet mies, kutsunnat, yhteishaku, opiskelu jne. Jos et kykene opiskelemaan ammattia, olet auttamattomasti ulkona mm työttömyyspäivärahasta. Kukas sitten elättää?

Vaatii aikamoista luonteenlaatua heivata 18 vuotias skitsofreenikkoautisti kotoa kadulle ja vaihtaa lukot.