Aikuiset ihmiset joilla on lapselliset ruokailutottumukset. Tunnetteko? Minkälaisia luonteenpiirteitä tähän liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä.

Luonteenpiirteisiin kuuluu: ajatusmaailma ettei aikuisen ei ole pakko syödä mitään mistä ei tykkää, koska aikuisuutta on se, että saa tehdä mitä haluaa.

Ei välitä muiden mielipiteistä, ei sitten pätkääkään. Hankala luonne. Muille. Minulla on ihan kivaa.

Missä kohtaa lapsuutta kehityksesi ruoan suhteen pysähtyi? Koska olet viimeksi maistanut jotain uutta?

Mistä päättelet, että kehitys päättyy jos ei syö tiettyjä ruokia?

Tarkoitatko, että jos nyt aikuisena söisin etanoita ja sammakon reisiä, niin olisin erityisen kehittynyt?

Haluaisin kuulla perustelut.

Miksi aikuisen ihmisen ruokavalio ei saisi olla eineslihapullia, nakkeja ja ranuja, lihiksiä ja viikonloppuisin noutopizzaa? Jokainen syokoot mitä lystää. Aikuisuuden yksi isoimpia iloja on, että voi arjestaan ja elämästään päättää. Toisen einesruoat sua kosketa mitenkään.

Mitä tulee ravintoloissa käymiseen, niin itseäni ainakin harmittaa käydä ravintoloissa, joissa loppulasku on pakostakin tuntuva, kun itselle kulinarismi ei ole mikään iso arvo. Kivan toki kuulostaa kaikki foodie-hommat, mut eivät itselle tärkeitä. Miksi sellasen pitäis muita kutittaa.

Eri asia on, jos aikuinen kiukuttelee ja valittaa ruokapöydässä, mutta siinä nyt on kyse jo muusta kuin ruokapreferensseistä. Aivan ok pitäis olla, ettei mitään syö mitään sellaista mitä ei halua, jos toisaalta paremman puutteesta valitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis olla autisti jos ei syö kaikkea? Mistä tälläinen käsitys tulee?

Olen joidenkin ruokien suhteen nirso, mutta jos Pippa Laukka tulisi visiitille, niin hänellä olisi vähän toruttavaa. Eineksiä en voi sietää.

Mummini söi pelkästään eineslihapullia kylminä, punajuurisalaattia ja piimää. Kuulemma vanhana saa syödä mitä lystää. Mielestäni tämä pätee myös aikuisuuteen. Keltä se on pois, jos  ihminen elää nakeilla?

Vierailija kirjoitti:

Nää on jostain syystä lähes aina miehiä.

Eipä aina kuitenkaan. Olen todistanut kahden naiskollegan käystöstä ravintolassa, molemmilla kerroilla oltiin työnantajan kustantamalla aterialla. Toinen kieltäytyi ensin kala-annoksesta, sitten tilalle tarjotusta liharuaasta, ja lopuksi vielä broilerista. Kun ei kuulemma syö niitä. Sai sitten muistaakseni jonkun vihreän salaatin, sitä en muista söikö vai ei. Ravintolaan oli kuitenkin vaivautunut. Toinen tapaus oli sellainen, että kaikki ruuat olivat vain pahoja. Hänellekin vaihdettiin useampi annos eteen, mutta naama meni norsunvitulle jokaisesta. Hän ei sitten lopulta syönyt mitään. Vaikutti kyllä koko pöytäseurueen tunnelmaan kun tyyppi inisi kaikesta ja aiheutti hässäkkää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen ruokavalio ei saisi olla eineslihapullia, nakkeja ja ranuja, lihiksiä ja viikonloppuisin noutopizzaa? Jokainen syokoot mitä lystää. Aikuisuuden yksi isoimpia iloja on, että voi arjestaan ja elämästään päättää. Toisen einesruoat sua kosketa mitenkään.

Mitä tulee ravintoloissa käymiseen, niin itseäni ainakin harmittaa käydä ravintoloissa, joissa loppulasku on pakostakin tuntuva, kun itselle kulinarismi ei ole mikään iso arvo. Kivan toki kuulostaa kaikki foodie-hommat, mut eivät itselle tärkeitä. Miksi sellasen pitäis muita kutittaa.

Eri asia on, jos aikuinen kiukuttelee ja valittaa ruokapöydässä, mutta siinä nyt on kyse jo muusta kuin ruokapreferensseistä. Aivan ok pitäis olla, ettei mitään syö mitään sellaista mitä ei halua, jos toisaalta paremman puutteesta valitakaan.

Ihminen, joka puhuu ranskalaisista perunoista "ranuina/raneina" ei ansaitse elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä.

Luonteenpiirteisiin kuuluu: ajatusmaailma ettei aikuisen ei ole pakko syödä mitään mistä ei tykkää, koska aikuisuutta on se, että saa tehdä mitä haluaa.

Ei välitä muiden mielipiteistä, ei sitten pätkääkään. Hankala luonne. Muille. Minulla on ihan kivaa.

Missä kohtaa lapsuutta kehityksesi ruoan suhteen pysähtyi? Koska olet viimeksi maistanut jotain uutta?

Mistä päättelet, että kehitys päättyy jos ei syö tiettyjä ruokia?

Tarkoitatko, että jos nyt aikuisena söisin etanoita ja sammakon reisiä, niin olisin erityisen kehittynyt?

Haluaisin kuulla perustelut.

Ihan siitä että tän sortin ihmiset syö aina nimenomaan lasten ruokia. Jossain kohtaahan siinä on tapahtunut ennenaikainen pysähtyminen.

Vierailija kirjoitti:

Nää on jostain syystä lähes aina miehiä.

Miehille on sallitumpaa tällainen käytös eivätkä välitä edes peitellä sitä. Autistiset tytöt ja naiset ovat oppineet jäljittelemään neurotyypillistä käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa, samalla peittäen autismikirjon piirteitään.

Tunnen kaksi aikuista, jotka syövät ruokansa aina lusikalla. Mieluiten syvästä lautasesta. En tiedä, mitä tapahtuu, jos tarjolla on pihvi.

Ranu oli suora lainaus aloituksesta :)

Mulla on yksi tuttu, jonka ruokavalio koostuu jauhelihasta, einesnugeteista ja lihapullista. Lisukkeena syö rakettispagettia. Lapsillaan samat ruokatottumukset.

Vierailija kirjoitti:

Ranu oli suora lainaus aloituksesta :)

Joo niin oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä.

Luonteenpiirteisiin kuuluu: ajatusmaailma ettei aikuisen ei ole pakko syödä mitään mistä ei tykkää, koska aikuisuutta on se, että saa tehdä mitä haluaa.

Ei välitä muiden mielipiteistä, ei sitten pätkääkään. Hankala luonne. Muille. Minulla on ihan kivaa.

Missä kohtaa lapsuutta kehityksesi ruoan suhteen pysähtyi? Koska olet viimeksi maistanut jotain uutta?

Mistä päättelet, että kehitys päättyy jos ei syö tiettyjä ruokia?

Tarkoitatko, että jos nyt aikuisena söisin etanoita ja sammakon reisiä, niin olisin erityisen kehittynyt?

Haluaisin kuulla perustelut.

Ei siinä puhuttu kehityksestä, vaan kehityksen pysähtymisestä ruoan suhteen - jos syötäviä ruokalajeja ja aineksia on vain vähän, ja kaikki lapsuudesta tuttuja, niin onhan kehitys ruoan suhteen selkeästi pysähtynyt johonkin, ja sen jälkeen uusia makuja ei oo enää kokeiltu tai hyväksytty. Ja olettevasti tää pysähtyminen, jonka jälkeen uusia makuja ei oo enää hyväksytty, on tapahtunut jossain vaiheessa lapsuutta.

Ei tässä kenenkään kehittyneisyyttä ihmisenä pohdittu.

Vierailija kirjoitti:

Mummini söi pelkästään eineslihapullia kylminä, punajuurisalaattia ja piimää. Kuulemma vanhana saa syödä mitä lystää. Mielestäni tämä pätee myös aikuisuuteen. Keltä se on pois, jos  ihminen elää nakeilla?

Aikuinen syököön mitä lystää, mutta ei mielestäni ole ok, että surkeat ruokailutottumukset siirtyy myös lapsille.

Pojan tyttöystävä on sellainen hyvin rajoittunut, ei syö oikeastaan mitään kunnollista. En tiedä miten mahtaa yhteiselo sujua kun poika tykkää hyvästä ja monipuolisesta ruoasta eri etnisin sävyin. Onneksi ei ole minun ongelmani😁 tai on se vähän kun tulevat välillä syömään.

Käsitän kyllä, että ilmeisesti tällainen voi olla autisteilla yleisempää, mutta todellakaan kaikki autismin kirjolla olevat ei oo ruoan suhteen tuollaisia. Itse asiassa yksikään mun tuntema ei oo, vaan ovat ennakkoluulottomia kulinaristeja.

Kuuluko tähän lapsellisuuteen jos noudattaa jotakin tiettyä ruokavaliota? Esim. eettisistä ja/tai terveydellisistä syistä. Kun syö juurikin valikoivasti. Onko hekin lapsellisia?

Ainakin omalla kohdallani taustalla on toki autismikirjoa ja pahoja ongelmia syömisen kanssa sekä suolistovaivoja, mutta myös sitä, että lapsena ja vielä teininä pakotettiin syömään niin paljon kaikkea sellaista, josta en pitänyt ja jota en olisi halunnut syödä. Heti kun vain pystyin aloinkin sitten syömään vain sellaista, jota itse haluan. Jo hyvin nuorena keräilin vaikka pulloa saadakseni rahaa ostaa kalapuikkoja ja ranskalaisia. En ymmärrä, miksi niin harvoin suostuttiin tekemään suosikkiruokiani. Opin myös jo varhain syömään salaa ja piilottamaan ruokaa kun herkkuja ei olisi saanut syödä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi aikuista, jotka syövät ruokansa aina lusikalla. Mieluiten syvästä lautasesta. En tiedä, mitä tapahtuu, jos tarjolla on pihvi.

Tätä en oikein osaa pitää silleen rajoittuneena, ellei sitten tosiaan käyttäydy näin myös ravintolassa jne.

Mut johtuu varmaan siitä, että about kaikki hollantilaiset tekee noin.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluko tähän lapsellisuuteen jos noudattaa jotakin tiettyä ruokavaliota? Esim. eettisistä ja/tai terveydellisistä syistä. Kun syö juurikin valikoivasti. Onko hekin lapsellisia?

Ei, tässä ei nyt yhtään puhuttu harkituista ruokavaliovalinnoista. Eettiset tai terveydelliset pohdinnat ruokavaliosta ei oo kovin tyypillisiä päiväkoti-ikäisille.