Aikuiset ihmiset joilla on lapselliset ruokailutottumukset. Tunnetteko? Minkälaisia luonteenpiirteitä tähän liittyy?

Lihavat ihmiset syövät usein miellyttääkseen muita. Hoikka osaa pysyä omassa ruokavaliossaan, vaikka miten tyrkytettäisiin lisää kaloreita.

Vierailija kirjoitti:

Miten nää AP:n listaamat, lapsellisina pidetyt esimerkkiruoat voi olla yhtäaikaa lasten ruokia sekä ruokia joiden syöntiä paheksutaan niiden epäterveellisyyden takia. Jos tuota moskaa ei aikuinen saa syödä ilman että heristellään sormea veronmaksajille koituvista terveydenhuoltolaskuista, miks just tällanen ruoka on sit jotai juuri/vain lapsille varattua ruokaa.

Ei ole kenellekään hyväksi syödä tota moskaa koko ajan, esimerkiksi nakkeja ym. suositellaan lapsille korkeintaan 150 g viikossa.

Minua on sanottu rajoittuneeksi ja nirsoksi, koska pidän enemmän pastasta ja riisistä kuin perusta. Olen rajoittunut koska en pidä tietyistä suomalaisista arkiruoista (vaikka esimerkkinä Janssoninkiusaus, nakkiruoat tai makaronilaatikko), mutta toisaalta tykkään paljon kotimaisista juureksista ja vihanneksista, niitä ei vain ilmeisesti lasketa.

Tykkään ihan hirveästi thairuosta, japanilaisista mausteista, ja pastoista. Jos omaa ruokavaliotani vertaa perus-Pertin ruokavalioon, niin syön todella hyvin ruokasuositusten mukaan. Mutta kun minulle ei kelpaa ne karjalanpiirakat ja munavoit ja voileipäkakut niin minua saa kasvotusten sanoa nirsoksi.

Ärsyttää.

Joisin muuten joka aterialla zero colaa koska se on paras ruokajuoma, mutta se ei ole järkevää enkä niin siis tee. SE on aikuismaista.

Vierailija kirjoitti:

Mummini söi pelkästään eineslihapullia kylminä, punajuurisalaattia ja piimää. Kuulemma vanhana saa syödä mitä lystää. Mielestäni tämä pätee myös aikuisuuteen. Keltä se on pois, jos  ihminen elää nakeilla?

Täällä yksi mummo joka syö eineslihapullia ja muitakin eineksiä.  Halvemmaksi näin tulee, kun tilata ruoka jostain vanhusten ruokapalvelusta. Kun lapsenlapset tulevat kylään käymme Hesessä tai pitsalla.

Itselläni on ainakin refluksin vuoksi hyvin rajoittunut ruokavalio, en voi syödä mitä sattuu.

Tapailin joskus miestä, joka oli tuollainen. Joskus ehdotin kaupungilla, että mennään syömään, tarjontaa olis ollut kun Helsingin keskustassa oltiin. Ravattiin töllistelemässä jos minkälaisen fuusioaasialaisten eteisissä, mikään ei kelvannut. Lopulta löydettiin joku kaupungin kämäsin kebabmesta, ja siellä se sitten veteli tyytyväisenä kinkkupizzan. Itellä oli kadonnut siinä vaiheessa sekä nälkä että fiilikset koko tyypin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Minä.

Luonteenpiirteisiin kuuluu: ajatusmaailma ettei aikuisen ei ole pakko syödä mitään mistä ei tykkää, koska aikuisuutta on se, että saa tehdä mitä haluaa.

Ei välitä muiden mielipiteistä, ei sitten pätkääkään. Hankala luonne. Muille. Minulla on ihan kivaa.

Ai tämäkö on sinusta aikuisen ihmisen ajatusmaailmaa?

Minusta tämä on lähinnä uhmaikäisen pikkulapsen ajatusmaaimaa.

Yksi perheenjäsenistä on nirso syömään.

Ei kelpaa kuin roskaruoka. Sekin valikoidusti, esim. kebab tai kanansiivet eivät kelpaa. Makaroni ja muutama muu satunnainen jonkun toisen tekemä ruoka ehkä kelpaa. Juo energiajuomia ja kokista, en ole nähnyt hänen juovan juurikaan vettä.

Hänen luonteensa on mustavalkoinen, eikä hän usein kykene hahmottamaan kokonaisuutta. Mietin, että kumpi tuli ensin - hänen ehdoton luonteensa vai sulkeutuneisuus (ei pysty kokeilemaan mitään uutta) ruokailun kanssa? Tykkää juoruta tutuistaan ja katsoo Temppareita ja Salkkareita sekä muita vastaavia, mutta toisaalta hänelle tulee kausia, jolloin hän noiden harrastuksien lisäksi käy harrastamaan liikuntaa. Hän kykenee jotenkin hoitamaan asiansa, mutta koen hänet auttamattoman lapselliseksi niin ajatusmaailmaltaan kuin ruokailutottumuksiltaan. 

Onko muilla tuttavapiirissään tätä? Siis ilkeästi sanoen, että lapselliset ruokailutottumukset = lapsellinen ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummini söi pelkästään eineslihapullia kylminä, punajuurisalaattia ja piimää. Kuulemma vanhana saa syödä mitä lystää. Mielestäni tämä pätee myös aikuisuuteen. Keltä se on pois, jos  ihminen elää nakeilla?

Täällä yksi mummo joka syö eineslihapullia ja muitakin eineksiä.  Halvemmaksi näin tulee, kun tilata ruoka jostain vanhusten ruokapalvelusta. Kun lapsenlapset tulevat kylään käymme Hesessä tai pitsalla.

Tätä minäkin joskus mietin, kun luin niistä huonolaatuisista ja kalliista valmisruoka-annoksista, joita vanhuksille jossain toimitettiin. Samalla vaivalla tilaisi Odalta tms. ruokakaupasta eineksiä ja lämmittäisi ne. Ei ainakaan huonompaa olisi.

Minä olen tuollainen, olen ollut lapsesta saakka. Kouluruokailu oli aikoinaan hel*ettiä. Nyt aikuisena saan onneksi syödä just mitä haluan, ei kuulu muille. Varmaan tämä syömishäiriöksi luokitellaan, mutta minun syömisillä ei ole mitään tekemistä kehonkuvan kanssa. Olen itse diagnosoinut, että todennäköisesti minulla on aistiyliherkkyys. Minun lapsuudessa ei tämmöisistä asioista puhuttu. Yleensä ongelmana on ruoan rakenne, mutta en myöskään tykkää voimakkaista mauista. Minulla on yhden neurologisen sairauden diagnoosi, eli ei ole päässä kaikki kunnossa. Haluaisin pystyä syömään normaalisti, mutta en vain kykene siihen.

Tiedän muutaman tapauksen. Ovat molemmat miehiä, ylläri. Ruokavalio on just joku pasta, peruna ja lihakastike, pizza, hampparikin tekee jo tiukkaa, jos välissä on jotain "ruohoja". Älytöntä, että aikuinen ihminen ei halua laajentaa ruokavaliotaan. Ovat varmasti olleet lapsesta saakka samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ainakin refluksin vuoksi hyvin rajoittunut ruokavalio, en voi syödä mitä sattuu.

Jos on refluksi niin ei voi syödä rasvaisia ruokia ja vahvasti maustettuja ruokia. Esim. ap.:n mainitsemia ruokia ei voi syödä. Nakit, pizza, ranskalaiset perunat...

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen, olen ollut lapsesta saakka. Kouluruokailu oli aikoinaan hel*ettiä. Nyt aikuisena saan onneksi syödä just mitä haluan, ei kuulu muille. Varmaan tämä syömishäiriöksi luokitellaan, mutta minun syömisillä ei ole mitään tekemistä kehonkuvan kanssa. Olen itse diagnosoinut, että todennäköisesti minulla on aistiyliherkkyys. Minun lapsuudessa ei tämmöisistä asioista puhuttu. Yleensä ongelmana on ruoan rakenne, mutta en myöskään tykkää voimakkaista mauista. Minulla on yhden neurologisen sairauden diagnoosi, eli ei ole päässä kaikki kunnossa. Haluaisin pystyä syömään normaalisti, mutta en vain kykene siihen.

Jännä kuinka aistiyliherkkiäkin on niin erilaisia. Minä olen sellainen, mutta saan ihan mielettömät kiksit mausteisesta ja tulisesta ruoasta, ihan kuin ilotulitus olisi suussa. Sen sijaan inhoan kaikkea väritöntä ja mautonta mössöä = suomalaista kotiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsiisös 🙄

Tuntemallani aikuisella naisella on ihan älyttömän lapsellinen ruokavalio. Ei syö mitään lihaa eikä juo limua, työntää vaan turpaansa kaikenlaisia kasviksia, juureksia, marjoja, hedelmiä ja lihan korvikkeita (vege sitä vege tätä), juo vettä ja vihreetä teetä. Tämän takia epäilen, että hän on kehitysvammainen. Onko tällaisissa vammaisissa muita haitallisia piirteitä edellisten lisäksi? Pukeutuu myös tosi usein vihreän värisiin vaatteisiin ja rinnat on pienet, hampaat huonot, tukka sekaisin ja näyttää siltä, että varmasti myös haisee. Tosi koulutettu ja muuten viisas ihminen jos tuota syömisen aiheuttamaa kehitysvammaa ei ota huomioon. Paitsi tietysti se että on nainen niin ei tietenkään yhtä viisas ku miehet.

Naisvihaa, ilmiannettu.

Ei, vaan ironiaa käyttäen yleistyksiä kuvaamaan tyypillisiä vegaanihippejä.

Yleensä näillä on ajatusmaailmakin yhtä sekaisin ja tunkkainen kuin olemuksensakin.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis olla autisti jos ei syö kaikkea? Mistä tälläinen käsitys tulee?

Ei vaan täytyy olla autistinen jos ei ymmärrä että muut syö erilailla kuin itse

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa, mikä noita ihmisiä yhdistää, mutta pakko sanoa itsestäni, että reagoin ihan naurettavan voimakkaasti, jos joku ei esimerkiksi suostu maistamaan jotain erikoista ruokaa, tai jos alkaa varsinkin kovaäänisesti yökkimään, että minähän en tuollaista syö. En tiedä, mistä olen kehittänyt niin suuren inhon tuollaisia kohtaan. Itse olen siis sitä mieltä, että sitä syödään, mitä tarjotaan, hymyillään ja kiitetään. Vaikka se olisi sitten jotain kanan varpaita, sian nahkaa ja sammakon jalkoja (joka on muuten oikeasti ihan herkku).

Siis onhan tuollainen käytös aivan naurettavaa. Pitääkö siitä omasta ruokavammaisuudesta vielä tehdä hirveä numero? Todistin ravintolassa juuri tilannetta, jossa eräs lähemmäs nelikymppinen nainen alkoi kovaan ääneen yökkimään, kun pöytäseurueessa joku tilasi friteerattua vuohenjuustoa. Hyiiii, yäääääk, siis toi haisee aivan hirveeltä...ottakaa se pois, ottakaa se pois! Tuli mieleen just joku kiukutteleva lapsi. Joillain ei vaan ole käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsiisös 🙄

Tuntemallani aikuisella naisella on ihan älyttömän lapsellinen ruokavalio. Ei syö mitään lihaa eikä juo limua, työntää vaan turpaansa kaikenlaisia kasviksia, juureksia, marjoja, hedelmiä ja lihan korvikkeita (vege sitä vege tätä), juo vettä ja vihreetä teetä. Tämän takia epäilen, että hän on kehitysvammainen. Onko tällaisissa vammaisissa muita haitallisia piirteitä edellisten lisäksi? Pukeutuu myös tosi usein vihreän värisiin vaatteisiin ja rinnat on pienet, hampaat huonot, tukka sekaisin ja näyttää siltä, että varmasti myös haisee. Tosi koulutettu ja muuten viisas ihminen jos tuota syömisen aiheuttamaa kehitysvammaa ei ota huomioon. Paitsi tietysti se että on nainen niin ei tietenkään yhtä viisas ku miehet.

Naisvihaa, ilmiannettu.

Ei, vaan ironiaa käyttäen yleistyksiä kuvaamaan tyypillisiä vegaanihippejä.

Yleensä näillä on ajatusmaailmakin yhtä sekaisin ja tunkkainen kuin olemuksensakin.

Sen lisäksi, että et pysy aiheessa, et myöskään tiedä, mitä on ironia.

Tunnen, kirjaimellisesti. Hermostunut, sulkeutunut, psykopaattisia piirteitä mutta sillä on HK:n sininen omasta takaa..

Itsellänikin on rajoittunut ruokavalio.

Inhoan kaikkia harmaanruskeita ja mauttomia suomalaisia kotiruokia yli kaiken, enkä ole niitä kolmeenkymmeneen vuoteen suostunut syömään.

Miksi minun pitäisi syömiselläni miellyttää muita?