Tunnetteko kulissiperheitä? Ulospäin täydellinen perhe, mutta totuus muuta?

Vierailija kirjoitti:

En seuraa ihmisiä somessa, joten sitä kautta ei kulissiperheitä tai edes yksittäisiä kulissi-ihmisiä ole tiedossa. Ei myöskään ketään, joka olisi mulle kertonut tai olisin joltain muulta kuullut "totuuden" jonkun elämästä, varallisuudesta tms. Ainakaan mitään isompia juttuja ei tule mieleen elämän varrelta.

Jotkut kai osaa pitää noita kulisseja vaan niin hyvin?

Nykyisin erotaan. Ennen oltiin naimisissa tyyliin hautaan saakka tai vähintään niin kauan, että lapset on kasvatettu aikuisiksi. Isäni isoveli eli pitkään jo toisessa osoitteessa 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa, kun vaimonsa ei halunnut erota. Sitten kun lapset olivat lentäneet pesästä, tuli vasta virallinen ero. Ja huom! He kävivät avioparina yhdessä esim. hää- ja rippijuhlissa ja jopa vaarin hautajaisissa.

Miehen veljen perhe. Veli on aina ollut vähän tossukka, mutta naisten suosiossa, kun on ihan komea ja rauhallinen. Tyttöystäviksi on aina valikoitunut aikamoisia pirttihirmuja, jotka ovat vieneet ja veli vikissyt. Aiempi tyttis oli mustasukkainen kaheli, joka rajoitti veljen elämää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla ja perusteilla. Tämän jälkeen tämä uudempi, joka pääsi lopulta vaimoksi ja lastensa äidiksi asti, vaikutti ensi alkuun ihan täyspäiseltä. Antoi miehensä harrastaa, ja he pitivät kivoja illanistujaisia, joissa oli aina kaikki kohdallaan viimeistä yksityiskohtaa myöten. Heillä on kiva koti, ja ollut pari aiempaakin kivaa kotia, koska ovat rempanneet ne mielensä mukaisiksi. Tai siis korjaan, vaimon mielen mukaiseksi. Ja tarkoitan, että mies on lähinnä rempannut, vaimo suunnitellut.

Mikäpäs siinä, mutta se mitä veli on puhunut miehelleni, kuulostaa siltä, että heillä menee kaikki aina vaimon mielen mukaan. Veli on aika vaatimaton, ja helposti tyytyväinen. Veli ei olisi halunnut lasta ennen kuin olisi saanut vakipaikan, mutta vaimo halusi ja sellainenhan tehtiin. Vakipaikka meni sivusuun, kun piti ottaa vapaita ja lomia lastenhuoneremonttia (joka venähti melkein kaiken uusimiseen) varten. Toista lasta veli ei olisi halunnut ollenkaan, mutta sellainen tuli, ja vaimo haaveilee kolmannesta. Nykyään heidän elämänsä on täyttä kaaosta ja stressiä, eikä se johdu pelkästään lapsiperhe-elämästä ja työnteosta, vaan siitä, että vaimo vaan suunnittelee koko ajan lisää kaikkea, mitä hän nyt sattuu haluamaan. Hän haluaa laajentaa autotallia, ihan vaan näön vuoksi, hän haluaa pikku mummonmökin h*lvetin kaukaa, jonka miehensä voi rempata ihanaksi, hän haluaa asua tietyssä paikassa, mutta että mies kuljettaa lapsia vaimon määräämiin harrastuksiin viereiseen kaupunkiin, vaimo ei ehdi kun pitää luultavasti suunnitella ihanat välipalat ihanan kaveriperheen ihanille leikkitreffeille. Kun meidän perhe käy heillä kylässä, kamera räpsyy, kun pitää ikuistaa someen serkusten ihanat leikit (jotka tapahtuu hiljaisesti ja siististi mahdollisimman esteettisillä leluilla). Somessa ei näy veljen lannistunutta ja väsynyttä naamaa, eikä kuulu vaimon kimeä kaikkia määräilevä ääni. Kulissi on siis se, että vaimo antaa ymmärtää, että he elävät yhteistä unelmaa, jossa kaikki on rauhaisaa, mutta todellisuus on kaoottinen työleiri, jossa vaimo kiljuu vaatimuksiaan. Ainiin, ne veljelle sallitut harrastuksetkin ovat vaimon aikatauluttamia ja kivoihin illanviettoihin kutsutaan vain vaimolle kelpaavat someuskottavat kaverit.

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljen perhe. Veli on aina ollut vähän tossukka, mutta naisten suosiossa, kun on ihan komea ja rauhallinen. Tyttöystäviksi on aina valikoitunut aikamoisia pirttihirmuja, jotka ovat vieneet ja veli vikissyt. Aiempi tyttis oli mustasukkainen kaheli, joka rajoitti veljen elämää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla ja perusteilla. Tämän jälkeen tämä uudempi, joka pääsi lopulta vaimoksi ja lastensa äidiksi asti, vaikutti ensi alkuun ihan täyspäiseltä. Antoi miehensä harrastaa, ja he pitivät kivoja illanistujaisia, joissa oli aina kaikki kohdallaan viimeistä yksityiskohtaa myöten. Heillä on kiva koti, ja ollut pari aiempaakin kivaa kotia, koska ovat rempanneet ne mielensä mukaisiksi. Tai siis korjaan, vaimon mielen mukaiseksi. Ja tarkoitan, että mies on lähinnä rempannut, vaimo suunnitellut.

Mikäpäs siinä, mutta se mitä veli on puhunut miehelleni, kuulostaa siltä, että heillä menee kaikki aina vaimon mielen mukaan. Veli on aika vaatimaton, ja helposti tyytyväinen. Veli ei olisi halunnut lasta ennen kuin olisi saanut vakipaikan, mutta vaimo halusi ja sellainenhan tehtiin. Vakipaikka meni sivusuun, kun piti ottaa vapaita ja lomia lastenhuoneremonttia (joka venähti melkein kaiken uusimiseen) varten. Toista lasta veli ei olisi halunnut ollenkaan, mutta sellainen tuli, ja vaimo haaveilee kolmannesta. Nykyään heidän elämänsä on täyttä kaaosta ja stressiä, eikä se johdu pelkästään lapsiperhe-elämästä ja työnteosta, vaan siitä, että vaimo vaan suunnittelee koko ajan lisää kaikkea, mitä hän nyt sattuu haluamaan. Hän haluaa laajentaa autotallia, ihan vaan näön vuoksi, hän haluaa pikku mummonmökin h*lvetin kaukaa, jonka miehensä voi rempata ihanaksi, hän haluaa asua tietyssä paikassa, mutta että mies kuljettaa lapsia vaimon määräämiin harrastuksiin viereiseen kaupunkiin, vaimo ei ehdi kun pitää luultavasti suunnitella ihanat välipalat ihanan kaveriperheen ihanille leikkitreffeille. Kun meidän perhe käy heillä kylässä, kamera räpsyy, kun pitää ikuistaa someen serkusten ihanat leikit (jotka tapahtuu hiljaisesti ja siististi mahdollisimman esteettisillä leluilla). Somessa ei näy veljen lannistunutta ja väsynyttä naamaa, eikä kuulu vaimon kimeä kaikkia määräilevä ääni. Kulissi on siis se, että vaimo antaa ymmärtää, että he elävät yhteistä unelmaa, jossa kaikki on rauhaisaa, mutta todellisuus on kaoottinen työleiri, jossa vaimo kiljuu vaatimuksiaan. Ainiin, ne veljelle sallitut harrastuksetkin ovat vaimon aikatauluttamia ja kivoihin illanviettoihin kutsutaan vain vaimolle kelpaavat someuskottavat kaverit.

Monessa perheessä dynamiikka on tämä, mutta kun on pidemmälle saanut iän myötä seurailla skenaarioita, näyttäytyy tämä myös monelle miehelle mielekkäältä tavalta elää. Tai ihmiselle, jolla ei ole itsellään draivia. Selitän. Siinä missä mies jättää ideoinnin naiselle, nauttii hän kuitenkin lopputuloksesta, myös sosiaalisesti saa siitä hyväksyntää. Tuli tehtyä ne lapset, on kiva koti, omakin status nousee. Jos hommat menevät pieleen, voi aina syyttää sitä toista. Usein käy niin, että sitten kun ovat hetken yksin ja ihmettelevät että mihinhän sitä ryhtyisi, ottavat seuraavan "toiminnanohjaajan" kun itse eivät saa ideoitua elämäänsä mielekkääksi kuitenkaan. Hämmästyvät, että suunnittelu on erillinen työtehtävä ohjeiden noudattamisen ja suunnitelmien toteuttamisen lisäksi, kumpaakaan ei tapahdu ilman toista. Että kyllä siinä vakka kantensa valitsee ja molemmat hyötyvät tavallaan, vaikkei ulospäin siltä näyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljen perhe. Veli on aina ollut vähän tossukka, mutta naisten suosiossa, kun on ihan komea ja rauhallinen. Tyttöystäviksi on aina valikoitunut aikamoisia pirttihirmuja, jotka ovat vieneet ja veli vikissyt. Aiempi tyttis oli mustasukkainen kaheli, joka rajoitti veljen elämää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla ja perusteilla. Tämän jälkeen tämä uudempi, joka pääsi lopulta vaimoksi ja lastensa äidiksi asti, vaikutti ensi alkuun ihan täyspäiseltä. Antoi miehensä harrastaa, ja he pitivät kivoja illanistujaisia, joissa oli aina kaikki kohdallaan viimeistä yksityiskohtaa myöten. Heillä on kiva koti, ja ollut pari aiempaakin kivaa kotia, koska ovat rempanneet ne mielensä mukaisiksi. Tai siis korjaan, vaimon mielen mukaiseksi. Ja tarkoitan, että mies on lähinnä rempannut, vaimo suunnitellut.

Mikäpäs siinä, mutta se mitä veli on puhunut miehelleni, kuulostaa siltä, että heillä menee kaikki aina vaimon mielen mukaan. Veli on aika vaatimaton, ja helposti tyytyväinen. Veli ei olisi halunnut lasta ennen kuin olisi saanut vakipaikan, mutta vaimo halusi ja sellainenhan tehtiin. Vakipaikka meni sivusuun, kun piti ottaa vapaita ja lomia lastenhuoneremonttia (joka venähti melkein kaiken uusimiseen) varten. Toista lasta veli ei olisi halunnut ollenkaan, mutta sellainen tuli, ja vaimo haaveilee kolmannesta. Nykyään heidän elämänsä on täyttä kaaosta ja stressiä, eikä se johdu pelkästään lapsiperhe-elämästä ja työnteosta, vaan siitä, että vaimo vaan suunnittelee koko ajan lisää kaikkea, mitä hän nyt sattuu haluamaan. Hän haluaa laajentaa autotallia, ihan vaan näön vuoksi, hän haluaa pikku mummonmökin h*lvetin kaukaa, jonka miehensä voi rempata ihanaksi, hän haluaa asua tietyssä paikassa, mutta että mies kuljettaa lapsia vaimon määräämiin harrastuksiin viereiseen kaupunkiin, vaimo ei ehdi kun pitää luultavasti suunnitella ihanat välipalat ihanan kaveriperheen ihanille leikkitreffeille. Kun meidän perhe käy heillä kylässä, kamera räpsyy, kun pitää ikuistaa someen serkusten ihanat leikit (jotka tapahtuu hiljaisesti ja siististi mahdollisimman esteettisillä leluilla). Somessa ei näy veljen lannistunutta ja väsynyttä naamaa, eikä kuulu vaimon kimeä kaikkia määräilevä ääni. Kulissi on siis se, että vaimo antaa ymmärtää, että he elävät yhteistä unelmaa, jossa kaikki on rauhaisaa, mutta todellisuus on kaoottinen työleiri, jossa vaimo kiljuu vaatimuksiaan. Ainiin, ne veljelle sallitut harrastuksetkin ovat vaimon aikatauluttamia ja kivoihin illanviettoihin kutsutaan vain vaimolle kelpaavat someuskottavat kaverit.

Monessa perheessä dynamiikka on tämä, mutta kun on pidemmälle saanut iän myötä seurailla skenaarioita, näyttäytyy tämä myös monelle miehelle mielekkäältä tavalta elää. Tai ihmiselle, jolla ei ole itsellään draivia. Selitän. Siinä missä mies jättää ideoinnin naiselle, nauttii hän kuitenkin lopputuloksesta, myös sosiaalisesti saa siitä hyväksyntää. Tuli tehtyä ne lapset, on kiva koti, omakin status nousee. Jos hommat menevät pieleen, voi aina syyttää sitä toista. Usein käy niin, että sitten kun ovat hetken yksin ja ihmettelevät että mihinhän sitä ryhtyisi, ottavat seuraavan "toiminnanohjaajan" kun itse eivät saa ideoitua elämäänsä mielekkääksi kuitenkaan. Hämmästyvät, että suunnittelu on erillinen työtehtävä ohjeiden noudattamisen ja suunnitelmien toteuttamisen lisäksi, kumpaakaan ei tapahdu ilman toista. Että kyllä siinä vakka kantensa valitsee ja molemmat hyötyvät tavallaan, vaikkei ulospäin siltä näyttäisi.

Ei siis tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästä. Voi jatkaa vähän kuin äidin hoivissa: siivoapas huoneesi Lasse ja sitten pakkaat repun jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljen perhe. Veli on aina ollut vähän tossukka, mutta naisten suosiossa, kun on ihan komea ja rauhallinen. Tyttöystäviksi on aina valikoitunut aikamoisia pirttihirmuja, jotka ovat vieneet ja veli vikissyt. Aiempi tyttis oli mustasukkainen kaheli, joka rajoitti veljen elämää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla ja perusteilla. Tämän jälkeen tämä uudempi, joka pääsi lopulta vaimoksi ja lastensa äidiksi asti, vaikutti ensi alkuun ihan täyspäiseltä. Antoi miehensä harrastaa, ja he pitivät kivoja illanistujaisia, joissa oli aina kaikki kohdallaan viimeistä yksityiskohtaa myöten. Heillä on kiva koti, ja ollut pari aiempaakin kivaa kotia, koska ovat rempanneet ne mielensä mukaisiksi. Tai siis korjaan, vaimon mielen mukaiseksi. Ja tarkoitan, että mies on lähinnä rempannut, vaimo suunnitellut.

Mikäpäs siinä, mutta se mitä veli on puhunut miehelleni, kuulostaa siltä, että heillä menee kaikki aina vaimon mielen mukaan. Veli on aika vaatimaton, ja helposti tyytyväinen. Veli ei olisi halunnut lasta ennen kuin olisi saanut vakipaikan, mutta vaimo halusi ja sellainenhan tehtiin. Vakipaikka meni sivusuun, kun piti ottaa vapaita ja lomia lastenhuoneremonttia (joka venähti melkein kaiken uusimiseen) varten. Toista lasta veli ei olisi halunnut ollenkaan, mutta sellainen tuli, ja vaimo haaveilee kolmannesta. Nykyään heidän elämänsä on täyttä kaaosta ja stressiä, eikä se johdu pelkästään lapsiperhe-elämästä ja työnteosta, vaan siitä, että vaimo vaan suunnittelee koko ajan lisää kaikkea, mitä hän nyt sattuu haluamaan. Hän haluaa laajentaa autotallia, ihan vaan näön vuoksi, hän haluaa pikku mummonmökin h*lvetin kaukaa, jonka miehensä voi rempata ihanaksi, hän haluaa asua tietyssä paikassa, mutta että mies kuljettaa lapsia vaimon määräämiin harrastuksiin viereiseen kaupunkiin, vaimo ei ehdi kun pitää luultavasti suunnitella ihanat välipalat ihanan kaveriperheen ihanille leikkitreffeille. Kun meidän perhe käy heillä kylässä, kamera räpsyy, kun pitää ikuistaa someen serkusten ihanat leikit (jotka tapahtuu hiljaisesti ja siististi mahdollisimman esteettisillä leluilla). Somessa ei näy veljen lannistunutta ja väsynyttä naamaa, eikä kuulu vaimon kimeä kaikkia määräilevä ääni. Kulissi on siis se, että vaimo antaa ymmärtää, että he elävät yhteistä unelmaa, jossa kaikki on rauhaisaa, mutta todellisuus on kaoottinen työleiri, jossa vaimo kiljuu vaatimuksiaan. Ainiin, ne veljelle sallitut harrastuksetkin ovat vaimon aikatauluttamia ja kivoihin illanviettoihin kutsutaan vain vaimolle kelpaavat someuskottavat kaverit.

Monessa perheessä dynamiikka on tämä, mutta kun on pidemmälle saanut iän myötä seurailla skenaarioita, näyttäytyy tämä myös monelle miehelle mielekkäältä tavalta elää. Tai ihmiselle, jolla ei ole itsellään draivia. Selitän. Siinä missä mies jättää ideoinnin naiselle, nauttii hän kuitenkin lopputuloksesta, myös sosiaalisesti saa siitä hyväksyntää. Tuli tehtyä ne lapset, on kiva koti, omakin status nousee. Jos hommat menevät pieleen, voi aina syyttää sitä toista. Usein käy niin, että sitten kun ovat hetken yksin ja ihmettelevät että mihinhän sitä ryhtyisi, ottavat seuraavan "toiminnanohjaajan" kun itse eivät saa ideoitua elämäänsä mielekkääksi kuitenkaan. Hämmästyvät, että suunnittelu on erillinen työtehtävä ohjeiden noudattamisen ja suunnitelmien toteuttamisen lisäksi, kumpaakaan ei tapahdu ilman toista. Että kyllä siinä vakka kantensa valitsee ja molemmat hyötyvät tavallaan, vaikkei ulospäin siltä näyttäisi.

Ei siis tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästä. Voi jatkaa vähän kuin äidin hoivissa: siivoapas huoneesi Lasse ja sitten pakkaat repun jne.

Niin, se kai se syy on miksi miehen veli pysyy suhteessaan. Ja varmaan läheisriippuvaisuus ja saamattomuus. Mutta tyytyväinen hän ei omien puheidensa mukaan ole, vaan aika onneton ja väsynyt. Voisin kuvitella hänen olevan onnellisempi vähän leppoisamman naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljen perhe. Veli on aina ollut vähän tossukka, mutta naisten suosiossa, kun on ihan komea ja rauhallinen. Tyttöystäviksi on aina valikoitunut aikamoisia pirttihirmuja, jotka ovat vieneet ja veli vikissyt. Aiempi tyttis oli mustasukkainen kaheli, joka rajoitti veljen elämää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla ja perusteilla. Tämän jälkeen tämä uudempi, joka pääsi lopulta vaimoksi ja lastensa äidiksi asti, vaikutti ensi alkuun ihan täyspäiseltä. Antoi miehensä harrastaa, ja he pitivät kivoja illanistujaisia, joissa oli aina kaikki kohdallaan viimeistä yksityiskohtaa myöten. Heillä on kiva koti, ja ollut pari aiempaakin kivaa kotia, koska ovat rempanneet ne mielensä mukaisiksi. Tai siis korjaan, vaimon mielen mukaiseksi. Ja tarkoitan, että mies on lähinnä rempannut, vaimo suunnitellut.

Mikäpäs siinä, mutta se mitä veli on puhunut miehelleni, kuulostaa siltä, että heillä menee kaikki aina vaimon mielen mukaan. Veli on aika vaatimaton, ja helposti tyytyväinen. Veli ei olisi halunnut lasta ennen kuin olisi saanut vakipaikan, mutta vaimo halusi ja sellainenhan tehtiin. Vakipaikka meni sivusuun, kun piti ottaa vapaita ja lomia lastenhuoneremonttia (joka venähti melkein kaiken uusimiseen) varten. Toista lasta veli ei olisi halunnut ollenkaan, mutta sellainen tuli, ja vaimo haaveilee kolmannesta. Nykyään heidän elämänsä on täyttä kaaosta ja stressiä, eikä se johdu pelkästään lapsiperhe-elämästä ja työnteosta, vaan siitä, että vaimo vaan suunnittelee koko ajan lisää kaikkea, mitä hän nyt sattuu haluamaan. Hän haluaa laajentaa autotallia, ihan vaan näön vuoksi, hän haluaa pikku mummonmökin h*lvetin kaukaa, jonka miehensä voi rempata ihanaksi, hän haluaa asua tietyssä paikassa, mutta että mies kuljettaa lapsia vaimon määräämiin harrastuksiin viereiseen kaupunkiin, vaimo ei ehdi kun pitää luultavasti suunnitella ihanat välipalat ihanan kaveriperheen ihanille leikkitreffeille. Kun meidän perhe käy heillä kylässä, kamera räpsyy, kun pitää ikuistaa someen serkusten ihanat leikit (jotka tapahtuu hiljaisesti ja siististi mahdollisimman esteettisillä leluilla). Somessa ei näy veljen lannistunutta ja väsynyttä naamaa, eikä kuulu vaimon kimeä kaikkia määräilevä ääni. Kulissi on siis se, että vaimo antaa ymmärtää, että he elävät yhteistä unelmaa, jossa kaikki on rauhaisaa, mutta todellisuus on kaoottinen työleiri, jossa vaimo kiljuu vaatimuksiaan. Ainiin, ne veljelle sallitut harrastuksetkin ovat vaimon aikatauluttamia ja kivoihin illanviettoihin kutsutaan vain vaimolle kelpaavat someuskottavat kaverit.

Monessa perheessä dynamiikka on tämä, mutta kun on pidemmälle saanut iän myötä seurailla skenaarioita, näyttäytyy tämä myös monelle miehelle mielekkäältä tavalta elää. Tai ihmiselle, jolla ei ole itsellään draivia. Selitän. Siinä missä mies jättää ideoinnin naiselle, nauttii hän kuitenkin lopputuloksesta, myös sosiaalisesti saa siitä hyväksyntää. Tuli tehtyä ne lapset, on kiva koti, omakin status nousee. Jos hommat menevät pieleen, voi aina syyttää sitä toista. Usein käy niin, että sitten kun ovat hetken yksin ja ihmettelevät että mihinhän sitä ryhtyisi, ottavat seuraavan "toiminnanohjaajan" kun itse eivät saa ideoitua elämäänsä mielekkääksi kuitenkaan. Hämmästyvät, että suunnittelu on erillinen työtehtävä ohjeiden noudattamisen ja suunnitelmien toteuttamisen lisäksi, kumpaakaan ei tapahdu ilman toista. Että kyllä siinä vakka kantensa valitsee ja molemmat hyötyvät tavallaan, vaikkei ulospäin siltä näyttäisi.

Mitähän se mies hyötyy näön vuoksi laajennetusta autotallista, joka ilmeisesti piti itse rakentaa? Tai lapsiluvusta jota ei halunnut? Sosiaalista hyväksyntää? Sekö on oikeasti "hyötymistä" jonkun mielestä? Kuulostaa omaan korvaan siltä, että tuossa on kaksi elämäänsä tyytymätöntä ihmistä, ei se vaimokaan varmaan kokoajan haluaisi lisää jotakin, jos kaikki olisi hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljen perhe. Veli on aina ollut vähän tossukka, mutta naisten suosiossa, kun on ihan komea ja rauhallinen. Tyttöystäviksi on aina valikoitunut aikamoisia pirttihirmuja, jotka ovat vieneet ja veli vikissyt. Aiempi tyttis oli mustasukkainen kaheli, joka rajoitti veljen elämää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla ja perusteilla. Tämän jälkeen tämä uudempi, joka pääsi lopulta vaimoksi ja lastensa äidiksi asti, vaikutti ensi alkuun ihan täyspäiseltä. Antoi miehensä harrastaa, ja he pitivät kivoja illanistujaisia, joissa oli aina kaikki kohdallaan viimeistä yksityiskohtaa myöten. Heillä on kiva koti, ja ollut pari aiempaakin kivaa kotia, koska ovat rempanneet ne mielensä mukaisiksi. Tai siis korjaan, vaimon mielen mukaiseksi. Ja tarkoitan, että mies on lähinnä rempannut, vaimo suunnitellut.

Mikäpäs siinä, mutta se mitä veli on puhunut miehelleni, kuulostaa siltä, että heillä menee kaikki aina vaimon mielen mukaan. Veli on aika vaatimaton, ja helposti tyytyväinen. Veli ei olisi halunnut lasta ennen kuin olisi saanut vakipaikan, mutta vaimo halusi ja sellainenhan tehtiin. Vakipaikka meni sivusuun, kun piti ottaa vapaita ja lomia lastenhuoneremonttia (joka venähti melkein kaiken uusimiseen) varten. Toista lasta veli ei olisi halunnut ollenkaan, mutta sellainen tuli, ja vaimo haaveilee kolmannesta. Nykyään heidän elämänsä on täyttä kaaosta ja stressiä, eikä se johdu pelkästään lapsiperhe-elämästä ja työnteosta, vaan siitä, että vaimo vaan suunnittelee koko ajan lisää kaikkea, mitä hän nyt sattuu haluamaan. Hän haluaa laajentaa autotallia, ihan vaan näön vuoksi, hän haluaa pikku mummonmökin h*lvetin kaukaa, jonka miehensä voi rempata ihanaksi, hän haluaa asua tietyssä paikassa, mutta että mies kuljettaa lapsia vaimon määräämiin harrastuksiin viereiseen kaupunkiin, vaimo ei ehdi kun pitää luultavasti suunnitella ihanat välipalat ihanan kaveriperheen ihanille leikkitreffeille. Kun meidän perhe käy heillä kylässä, kamera räpsyy, kun pitää ikuistaa someen serkusten ihanat leikit (jotka tapahtuu hiljaisesti ja siististi mahdollisimman esteettisillä leluilla). Somessa ei näy veljen lannistunutta ja väsynyttä naamaa, eikä kuulu vaimon kimeä kaikkia määräilevä ääni. Kulissi on siis se, että vaimo antaa ymmärtää, että he elävät yhteistä unelmaa, jossa kaikki on rauhaisaa, mutta todellisuus on kaoottinen työleiri, jossa vaimo kiljuu vaatimuksiaan. Ainiin, ne veljelle sallitut harrastuksetkin ovat vaimon aikatauluttamia ja kivoihin illanviettoihin kutsutaan vain vaimolle kelpaavat someuskottavat kaverit.

Monessa perheessä dynamiikka on tämä, mutta kun on pidemmälle saanut iän myötä seurailla skenaarioita, näyttäytyy tämä myös monelle miehelle mielekkäältä tavalta elää. Tai ihmiselle, jolla ei ole itsellään draivia. Selitän. Siinä missä mies jättää ideoinnin naiselle, nauttii hän kuitenkin lopputuloksesta, myös sosiaalisesti saa siitä hyväksyntää. Tuli tehtyä ne lapset, on kiva koti, omakin status nousee. Jos hommat menevät pieleen, voi aina syyttää sitä toista. Usein käy niin, että sitten kun ovat hetken yksin ja ihmettelevät että mihinhän sitä ryhtyisi, ottavat seuraavan "toiminnanohjaajan" kun itse eivät saa ideoitua elämäänsä mielekkääksi kuitenkaan. Hämmästyvät, että suunnittelu on erillinen työtehtävä ohjeiden noudattamisen ja suunnitelmien toteuttamisen lisäksi, kumpaakaan ei tapahdu ilman toista. Että kyllä siinä vakka kantensa valitsee ja molemmat hyötyvät tavallaan, vaikkei ulospäin siltä näyttäisi.

Ei siis tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästä. Voi jatkaa vähän kuin äidin hoivissa: siivoapas huoneesi Lasse ja sitten pakkaat repun jne.

Niin, se kai se syy on miksi miehen veli pysyy suhteessaan. Ja varmaan läheisriippuvaisuus ja saamattomuus. Mutta tyytyväinen hän ei omien puheidensa mukaan ole, vaan aika onneton ja väsynyt. Voisin kuvitella hänen olevan onnellisempi vähän leppoisamman naisen kanssa.

No puheet on puheita, mutta tuo on taas vastuun vierittämistä muille, mikään ei estä sanomasta ettei käy tai nyt tehdäänkin näin. Nuriseminen on helpompaa, ei tarvitse kohdata mahdollista kritiikkiä tai vastuuta siitä, että itse päättää. Vastuukaan ei aina ole ihan kevyttä kantaa ja kun itse päättää, kantaa myös seuraukset, ei ole muita joita syytellä epäonnestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljen perhe. Veli on aina ollut vähän tossukka, mutta naisten suosiossa, kun on ihan komea ja rauhallinen. Tyttöystäviksi on aina valikoitunut aikamoisia pirttihirmuja, jotka ovat vieneet ja veli vikissyt. Aiempi tyttis oli mustasukkainen kaheli, joka rajoitti veljen elämää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla ja perusteilla. Tämän jälkeen tämä uudempi, joka pääsi lopulta vaimoksi ja lastensa äidiksi asti, vaikutti ensi alkuun ihan täyspäiseltä. Antoi miehensä harrastaa, ja he pitivät kivoja illanistujaisia, joissa oli aina kaikki kohdallaan viimeistä yksityiskohtaa myöten. Heillä on kiva koti, ja ollut pari aiempaakin kivaa kotia, koska ovat rempanneet ne mielensä mukaisiksi. Tai siis korjaan, vaimon mielen mukaiseksi. Ja tarkoitan, että mies on lähinnä rempannut, vaimo suunnitellut.

Mikäpäs siinä, mutta se mitä veli on puhunut miehelleni, kuulostaa siltä, että heillä menee kaikki aina vaimon mielen mukaan. Veli on aika vaatimaton, ja helposti tyytyväinen. Veli ei olisi halunnut lasta ennen kuin olisi saanut vakipaikan, mutta vaimo halusi ja sellainenhan tehtiin. Vakipaikka meni sivusuun, kun piti ottaa vapaita ja lomia lastenhuoneremonttia (joka venähti melkein kaiken uusimiseen) varten. Toista lasta veli ei olisi halunnut ollenkaan, mutta sellainen tuli, ja vaimo haaveilee kolmannesta. Nykyään heidän elämänsä on täyttä kaaosta ja stressiä, eikä se johdu pelkästään lapsiperhe-elämästä ja työnteosta, vaan siitä, että vaimo vaan suunnittelee koko ajan lisää kaikkea, mitä hän nyt sattuu haluamaan. Hän haluaa laajentaa autotallia, ihan vaan näön vuoksi, hän haluaa pikku mummonmökin h*lvetin kaukaa, jonka miehensä voi rempata ihanaksi, hän haluaa asua tietyssä paikassa, mutta että mies kuljettaa lapsia vaimon määräämiin harrastuksiin viereiseen kaupunkiin, vaimo ei ehdi kun pitää luultavasti suunnitella ihanat välipalat ihanan kaveriperheen ihanille leikkitreffeille. Kun meidän perhe käy heillä kylässä, kamera räpsyy, kun pitää ikuistaa someen serkusten ihanat leikit (jotka tapahtuu hiljaisesti ja siististi mahdollisimman esteettisillä leluilla). Somessa ei näy veljen lannistunutta ja väsynyttä naamaa, eikä kuulu vaimon kimeä kaikkia määräilevä ääni. Kulissi on siis se, että vaimo antaa ymmärtää, että he elävät yhteistä unelmaa, jossa kaikki on rauhaisaa, mutta todellisuus on kaoottinen työleiri, jossa vaimo kiljuu vaatimuksiaan. Ainiin, ne veljelle sallitut harrastuksetkin ovat vaimon aikatauluttamia ja kivoihin illanviettoihin kutsutaan vain vaimolle kelpaavat someuskottavat kaverit.

Monessa perheessä dynamiikka on tämä, mutta kun on pidemmälle saanut iän myötä seurailla skenaarioita, näyttäytyy tämä myös monelle miehelle mielekkäältä tavalta elää. Tai ihmiselle, jolla ei ole itsellään draivia. Selitän. Siinä missä mies jättää ideoinnin naiselle, nauttii hän kuitenkin lopputuloksesta, myös sosiaalisesti saa siitä hyväksyntää. Tuli tehtyä ne lapset, on kiva koti, omakin status nousee. Jos hommat menevät pieleen, voi aina syyttää sitä toista. Usein käy niin, että sitten kun ovat hetken yksin ja ihmettelevät että mihinhän sitä ryhtyisi, ottavat seuraavan "toiminnanohjaajan" kun itse eivät saa ideoitua elämäänsä mielekkääksi kuitenkaan. Hämmästyvät, että suunnittelu on erillinen työtehtävä ohjeiden noudattamisen ja suunnitelmien toteuttamisen lisäksi, kumpaakaan ei tapahdu ilman toista. Että kyllä siinä vakka kantensa valitsee ja molemmat hyötyvät tavallaan, vaikkei ulospäin siltä näyttäisi.

Mitähän se mies hyötyy näön vuoksi laajennetusta autotallista, joka ilmeisesti piti itse rakentaa? Tai lapsiluvusta jota ei halunnut? Sosiaalista hyväksyntää? Sekö on oikeasti "hyötymistä" jonkun mielestä? Kuulostaa omaan korvaan siltä, että tuossa on kaksi elämäänsä tyytymätöntä ihmistä, ei se vaimokaan varmaan kokoajan haluaisi lisää jotakin, jos kaikki olisi hyvin?

Remontista jota ei halunnut. Lapsista, joita ei halunnut. Suhteesta, jota ei halua? No jos nyt miettii, että asuisi yksin poikamiesboksissa ilman perhettä, niin enpä tiedä? Sosiaalista hyväksyntää..? Moni ei pidä tätäkään tavoiteltavana, mutta näin hän olisi ilmeisesti valinnut? Paitsi ettei tehnyt niin, syistä joita voimme spekuloida. Valintahan sekin on, että päätyy elämään elämäänsä muiden mukaan, mutta edes siitä ei pystytä kantamaan vastuuta. Valinta se on sekin, vapaalla aikuisella ihmisellä, että antaa muiden valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljen perhe. Veli on aina ollut vähän tossukka, mutta naisten suosiossa, kun on ihan komea ja rauhallinen. Tyttöystäviksi on aina valikoitunut aikamoisia pirttihirmuja, jotka ovat vieneet ja veli vikissyt. Aiempi tyttis oli mustasukkainen kaheli, joka rajoitti veljen elämää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla ja perusteilla. Tämän jälkeen tämä uudempi, joka pääsi lopulta vaimoksi ja lastensa äidiksi asti, vaikutti ensi alkuun ihan täyspäiseltä. Antoi miehensä harrastaa, ja he pitivät kivoja illanistujaisia, joissa oli aina kaikki kohdallaan viimeistä yksityiskohtaa myöten. Heillä on kiva koti, ja ollut pari aiempaakin kivaa kotia, koska ovat rempanneet ne mielensä mukaisiksi. Tai siis korjaan, vaimon mielen mukaiseksi. Ja tarkoitan, että mies on lähinnä rempannut, vaimo suunnitellut.

Mikäpäs siinä, mutta se mitä veli on puhunut miehelleni, kuulostaa siltä, että heillä menee kaikki aina vaimon mielen mukaan. Veli on aika vaatimaton, ja helposti tyytyväinen. Veli ei olisi halunnut lasta ennen kuin olisi saanut vakipaikan, mutta vaimo halusi ja sellainenhan tehtiin. Vakipaikka meni sivusuun, kun piti ottaa vapaita ja lomia lastenhuoneremonttia (joka venähti melkein kaiken uusimiseen) varten. Toista lasta veli ei olisi halunnut ollenkaan, mutta sellainen tuli, ja vaimo haaveilee kolmannesta. Nykyään heidän elämänsä on täyttä kaaosta ja stressiä, eikä se johdu pelkästään lapsiperhe-elämästä ja työnteosta, vaan siitä, että vaimo vaan suunnittelee koko ajan lisää kaikkea, mitä hän nyt sattuu haluamaan. Hän haluaa laajentaa autotallia, ihan vaan näön vuoksi, hän haluaa pikku mummonmökin h*lvetin kaukaa, jonka miehensä voi rempata ihanaksi, hän haluaa asua tietyssä paikassa, mutta että mies kuljettaa lapsia vaimon määräämiin harrastuksiin viereiseen kaupunkiin, vaimo ei ehdi kun pitää luultavasti suunnitella ihanat välipalat ihanan kaveriperheen ihanille leikkitreffeille. Kun meidän perhe käy heillä kylässä, kamera räpsyy, kun pitää ikuistaa someen serkusten ihanat leikit (jotka tapahtuu hiljaisesti ja siististi mahdollisimman esteettisillä leluilla). Somessa ei näy veljen lannistunutta ja väsynyttä naamaa, eikä kuulu vaimon kimeä kaikkia määräilevä ääni. Kulissi on siis se, että vaimo antaa ymmärtää, että he elävät yhteistä unelmaa, jossa kaikki on rauhaisaa, mutta todellisuus on kaoottinen työleiri, jossa vaimo kiljuu vaatimuksiaan. Ainiin, ne veljelle sallitut harrastuksetkin ovat vaimon aikatauluttamia ja kivoihin illanviettoihin kutsutaan vain vaimolle kelpaavat someuskottavat kaverit.

Monessa perheessä dynamiikka on tämä, mutta kun on pidemmälle saanut iän myötä seurailla skenaarioita, näyttäytyy tämä myös monelle miehelle mielekkäältä tavalta elää. Tai ihmiselle, jolla ei ole itsellään draivia. Selitän. Siinä missä mies jättää ideoinnin naiselle, nauttii hän kuitenkin lopputuloksesta, myös sosiaalisesti saa siitä hyväksyntää. Tuli tehtyä ne lapset, on kiva koti, omakin status nousee. Jos hommat menevät pieleen, voi aina syyttää sitä toista. Usein käy niin, että sitten kun ovat hetken yksin ja ihmettelevät että mihinhän sitä ryhtyisi, ottavat seuraavan "toiminnanohjaajan" kun itse eivät saa ideoitua elämäänsä mielekkääksi kuitenkaan. Hämmästyvät, että suunnittelu on erillinen työtehtävä ohjeiden noudattamisen ja suunnitelmien toteuttamisen lisäksi, kumpaakaan ei tapahdu ilman toista. Että kyllä siinä vakka kantensa valitsee ja molemmat hyötyvät tavallaan, vaikkei ulospäin siltä näyttäisi.

Mitähän se mies hyötyy näön vuoksi laajennetusta autotallista, joka ilmeisesti piti itse rakentaa? Tai lapsiluvusta jota ei halunnut? Sosiaalista hyväksyntää? Sekö on oikeasti "hyötymistä" jonkun mielestä? Kuulostaa omaan korvaan siltä, että tuossa on kaksi elämäänsä tyytymätöntä ihmistä, ei se vaimokaan varmaan kokoajan haluaisi lisää jotakin, jos kaikki olisi hyvin?

Remontista jota ei halunnut. Lapsista, joita ei halunnut. Suhteesta, jota ei halua? No jos nyt miettii, että asuisi yksin poikamiesboksissa ilman perhettä, niin enpä tiedä? Sosiaalista hyväksyntää..? Moni ei pidä tätäkään tavoiteltavana, mutta näin hän olisi ilmeisesti valinnut? Paitsi ettei tehnyt niin, syistä joita voimme spekuloida. Valintahan sekin on, että päätyy elämään elämäänsä muiden mukaan, mutta edes siitä ei pystytä kantamaan vastuuta. Valinta se on sekin, vapaalla aikuisella ihmisellä, että antaa muiden valita.

Juuri näin. Se on valinta vapaassa maassa, että jättää valinnat toisen tehtäväksi.

Minä olen meillä myös tehnyt joitain isoja valintoja, kun se rooli on annettu. Meille oli vuokranantaja ilmoittanut v. 2006, että puolen vuoden päästä loppuu vuokrasopimus, taloon oli tulossa putkiremontti. Käytiin katsomassa monta kerrostaloasuntoa. Mieheni narisi, että yhden rappukäytävässä haisi tupakka, toisessa ei ollut autopaikkaa, kolmannessa kuului tyhjään huoneistoon kova musiikki naapurista, neljännessä oli hometta kylppärissä. Sanoin lopulta, että entäs jos unohdetaan nyt koko kerrostalohommat ja ostetaan omakotitalo. Se oli torstai tai perjantai ja maanantaiksi olin jo hommannut meille ajan pankin lainaneuvotteluun. Tuli lupaus lainalle, käytiin katsomassa kahta omakotitaloa ja minä sanoin toisesta, että tämä otetaan kiitos. Tarjous meni läpi. Päästiin muuttamaan vähän myöhemmin kuin vuokra-asunto piti tyhjentää, mutta väliaika asuttiin anopilla. Jos miehestä homma olisi ollut kiinni, ilman asuntoa olisi viime hetkeen asti oltu siellä vuokrakämpässä.

Monessa muussakin elämäntilanteessa sama kuvio.

Ei, rikas perhe ei tarkoita kulissiperhettä. Samoin se, että ei halua kertoa kaikista perheen ongelmista ulkopuolisille ei tarkoita kulissia. Kulissia on se, että köyhä, veloissa elävä perhe yrittää väkisin esittää rikasta. Samoin se, että myrkyllisestä ilmapiiristä kärsivä toimimaton perhe esittää väkisin ulkopuolisille onnellista.

Oma lapsuudenperheeni oli oppikirjaesimerkki viimeksi mainitusta. Paras esimerkki: Kylässä ollessamme alle viisivuotias siskoni sai raivokohtauksen. Äitini meni lohduttamaan korostetun äidillisesti ja lempeästi. Heti kun pääsimme autoomme pois ulkopuolisten näkyviltä, äitini läimäisi siskoa. Alkoi kunnon huuto "miten kehtaat käyttäytyä noin kylässä, aina saa hävetä..."

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen uusioperhepari, miehellä toinen jo vuosia. Nainen haluaa pitää kulissin hinnalla millä hyvänsä, vaikka tietää kai jo suhteesta, koska käyttäytyy niin ikävästi miestä kohtaan ja muutenkin omituisesti. Tavallaan esittää ettei tiedä, kun pitää yllä "julkisuuskuvaa" onnellisesta suhteesta ja perheestä vaikka nukutaan eri sängyissä eikä mitään yhteistä ole, kuin osoite.  

Miehen kaverit myös tietävät. Ja aika moni muu. Kiusallisia tilanteita joskus tietysti seuraa. Mutta kuten sanottu, mitäpä se kenellekään kuuluu. Ei kuulu kipukohtia julkisesti likapyykätä, salassa ne puhdistuu nätimmin.

Haravatie Välivainio, kuulostaa tutulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa perheessä dynamiikka on tämä, mutta kun on pidemmälle saanut iän myötä seurailla skenaarioita, näyttäytyy tämä myös monelle miehelle mielekkäältä tavalta elää. Tai ihmiselle, jolla ei ole itsellään draivia. Selitän. Siinä missä mies jättää ideoinnin naiselle, nauttii hän kuitenkin lopputuloksesta, myös sosiaalisesti saa siitä hyväksyntää. Tuli tehtyä ne lapset, on kiva koti, omakin status nousee. Jos hommat menevät pieleen, voi aina syyttää sitä toista. Usein käy niin, että sitten kun ovat hetken yksin ja ihmettelevät että mihinhän sitä ryhtyisi, ottavat seuraavan "toiminnanohjaajan" kun itse eivät saa ideoitua elämäänsä mielekkääksi kuitenkaan. Hämmästyvät, että suunnittelu on erillinen työtehtävä ohjeiden noudattamisen ja suunnitelmien toteuttamisen lisäksi, kumpaakaan ei tapahdu ilman toista. Että kyllä siinä vakka kantensa valitsee ja molemmat hyötyvät tavallaan, vaikkei ulospäin siltä näyttäisi.

Tämä jaksaa aina ihmetyttää, että miksi joku nainen (tai mies sen kummemmin) haluaisi puolisokseen ja elämänkumppanikseen sellaisen perässävedettävän draivittoman mallin. Sehän lähtee kenen tahansa perään, senkun nappaa mukaan. 

Montakin. Persaukisia,kelan tuilla maksavat omakotitalon vuokraa. Mies juo. 

Voi että sinkkuna on mukavaa 🤣

Mun lapsuuden perhe. Mistään asioista ei saanut puhua ulkopuolisille "ettei ihmiset ala puhua". Vanhemmat riiteli joka päivä. Kaikista asioista mitä piti sopia sovittiin niin että olin välimiehenä. Tekivät toisilleen kiusaa välillä siihen minut ottaen osalliseksi. Kun muutin pois, pelkäsin milloin tulee uutinen että toinen tai molemmat on ruumiita.

Tajusivat erota vasta, kun olin 35v ja sain lapsen ja äiti halusi joskus ehtiä mummoilla. Muutti pois lähemmäs minua kertomatta etukäteen isälle. Tulin muuttamaan tavarat että jos isä alkaisi riehua, menisin väliin.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin tunnen eläväni kulissiliitossa, meillä on omakotitalo, kaksi autoa, kaksi lasta ja koira. Lapsilla kalliit harrastukset ja välillä matkustellaan. Itse en ole ollut enää kovin onnellinen vuosiin, olen harkinnut eroa. Miehestä on tullut sellainen vanha kärttyinen ukko eikä hän hoida terveyttään, olemme nukkuneet jo vuosia eri sängyissäkin. Seksiä on harvemmin. Minulla oli viime vuonna yhden illan säätö nuoremman miehen kanssa, ja tajusin silloin, että omat haluni ovat tallella, mutta en halua enää omaa miestäni😕

N43

Miksi jätit siihen yhteen säätöön? Sinulla on vain yksi elämä. Jos et halua erota, hanki edes kunnon viriili panokaveri. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljen perhe. Veli on aina ollut vähän tossukka, mutta naisten suosiossa, kun on ihan komea ja rauhallinen. Tyttöystäviksi on aina valikoitunut aikamoisia pirttihirmuja, jotka ovat vieneet ja veli vikissyt. Aiempi tyttis oli mustasukkainen kaheli, joka rajoitti veljen elämää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla ja perusteilla. Tämän jälkeen tämä uudempi, joka pääsi lopulta vaimoksi ja lastensa äidiksi asti, vaikutti ensi alkuun ihan täyspäiseltä. Antoi miehensä harrastaa, ja he pitivät kivoja illanistujaisia, joissa oli aina kaikki kohdallaan viimeistä yksityiskohtaa myöten. Heillä on kiva koti, ja ollut pari aiempaakin kivaa kotia, koska ovat rempanneet ne mielensä mukaisiksi. Tai siis korjaan, vaimon mielen mukaiseksi. Ja tarkoitan, että mies on lähinnä rempannut, vaimo suunnitellut.

Mikäpäs siinä, mutta se mitä veli on puhunut miehelleni, kuulostaa siltä, että heillä menee kaikki aina vaimon mielen mukaan. Veli on aika vaatimat

Tunnen itsekin tällaisen perheen, jossa nainen määrää tahdin ja hänen tahtonsa on koko perheen tahto. Some on läsnä perheen arjessa jatkuvasti. Jotenkin säälittävää, kun aikuinen nainen käyttäytyy kuin teinityttö. 

miehesi veli kuulostaa aivan helvetin raskaalta kumppanilta. En usko, että vaimonsa on tietoinen siitä, että mies haluaisi aivan erilaisen elämän. Toivottavasti mies saisi sen verran irti itsestään, että hankkisi heille apua esimerkiksi pariterapiasta tai perheneuvolasta. Tollaset marttyyrijäbät Yhyy jouduin naimisiin ja isäksi vaikken halunnut on aivan raskaimpia mahdollisia tapauksia. Voimia veljen vaimolle ja lapsille vaan!

Jep, läheisriippuvainen henkilö ajautuu elämässään aina kulissiliittoihin, koska on sisältä tyhjä. Ei tiedä kuka on tai mitä haluaa. Kasvoille sanoo kyllä ja selän takana valittaa. Suhteista lähdetäänkin sitten yleensä yllättäen, niin ettei puoliso tajua ollenkaan mitä tapahtui tai ylläpitäneensä kulissia. Läheisriippuvainen onkin aina myös krooninen valehtelija, johon ei voi luottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljen perhe. Veli on aina ollut vähän tossukka, mutta naisten suosiossa, kun on ihan komea ja rauhallinen. Tyttöystäviksi on aina valikoitunut aikamoisia pirttihirmuja, jotka ovat vieneet ja veli vikissyt. Aiempi tyttis oli mustasukkainen kaheli, joka rajoitti veljen elämää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla ja perusteilla. Tämän jälkeen tämä uudempi, joka pääsi lopulta vaimoksi ja lastensa äidiksi asti, vaikutti ensi alkuun ihan täyspäiseltä. Antoi miehensä harrastaa, ja he pitivät kivoja illanistujaisia, joissa oli aina kaikki kohdallaan viimeistä yksityiskohtaa myöten. Heillä on kiva koti, ja ollut pari aiempaakin kivaa kotia, koska ovat rempanneet ne mielensä mukaisiksi. Tai siis korjaan, vaimon mielen mukaiseksi. Ja tarkoitan, että mies on lähinnä rempannut, vaimo suunnitellut.

Mikäpäs siinä, mutta se mitä veli on puhunut miehelleni, kuulostaa siltä, että heillä menee..

Monessa perheessä dynamiikka on tämä, mutta kun on pidemmälle saanut iän myötä seurailla skenaarioita, näyttäytyy tämä myös monelle miehelle mielekkäältä tavalta elää. Tai ihmiselle, jolla ei ole itsellään draivia. Selitän. Siinä missä mies jättää ideoinnin naiselle, nauttii hän kuitenkin lopputuloksesta, myös sosiaalisesti saa siitä hyväksyntää. Tuli tehtyä ne lapset, on kiva koti, omakin status nousee. Jos hommat menevät pieleen, voi aina syyttää sitä toista. Usein käy niin, että sitten kun ovat hetken yksin ja ihmettelevät että mihinhän sitä ryhtyisi, ottavat seuraavan "toiminnanohjaajan" kun itse eivät saa ideoitua elämäänsä mielekkääksi kuitenkaan. Hämmästyvät, että suunnittelu on erillinen työtehtävä ohjeiden noudattamisen ja suunnitelmien toteuttamisen lisäksi, kumpaakaan ei tapahdu ilman toista. Että kyllä siinä vakka kantensa valitsee ja molemmat hyötyvät tavallaan, vaikkei ulospäin siltä näyttäisi.

Tää kuvaus toiminnanohjaajasta on täysin osuva. Ei kertakaikkiaan kykene itse. 🤭