Oletteko löytäneet deittisovelluksesta tai deittipalstalta kumppanin satojen kilometrien päästä ja siitä alkoi aidosti pitkä suhde?

Ei se toimi.

Hullua kyllä, mutta minusta tuntuu, että ennen pareja syntyi eri puolelilta Suomea enemmän kuin nykyään, vaikka ei edes ollut mitään puhelinappeja.

Joo. Omani kesti noin 4 kuukautta... 

Olen löytänyt kumppaneita paljon kauempaakin. Kaukaisin oli Australiassa. Kävin siellä vuoden asumassa. Kun olisi pitänyt hakea jatkoviisumia, suhdekin oli jo väljähtynyt ja lähdin pois. Yhden talven "seurustelin" kundin kanssa, joka asui New Mexicon osavaltiossa, Usassa. Lopetin yhteydenpidon, kun tajusin, etten voi sinne muuttaa kumminkaan hankalien siirtolaisuusvaatimusten takia. Siihen asti olimme päivittäin yhteydessä useita tunteja. Ajankäyttö ja nukkumiset meni ihan sekaisin. Haha. Suomalainen tapailusuhde oli tyypin kanssa, joka asui toisessa kaupungissa 300 km päässä, itä-länsisuunnassa eli matka-aika oli melkoinen. Juttu kesti muutaman kuukauden, kunnes hiipui. En halunnut muuttaa yhteen kovin äkkiä ja tapaamiset olivat sitten käytännön syistä rasittavia. Laskin myös plussat ja miinukset tyypistä itsestään ja pakkasen puolelle jäi.

Nämä nyt ihan viimeisimmät parisuhdeviritelmät. Omasta "kylästä" ei löydy ketään, joten varmaan jatkossakin kalastelen kauempana. Kai tämä on jonkunlainen harrastus. Eikös lohestakin sanota, että hyvää kalaa kannattaa aina pyytää vaikkei saisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen löytänyt kumppaneita paljon kauempaakin. Kaukaisin oli Australiassa. Kävin siellä vuoden asumassa. Kun olisi pitänyt hakea jatkoviisumia, suhdekin oli jo väljähtynyt ja lähdin pois. Yhden talven "seurustelin" kundin kanssa, joka asui New Mexicon osavaltiossa, Usassa. Lopetin yhteydenpidon, kun tajusin, etten voi sinne muuttaa kumminkaan hankalien siirtolaisuusvaatimusten takia. Siihen asti olimme päivittäin yhteydessä useita tunteja. Ajankäyttö ja nukkumiset meni ihan sekaisin. Haha. Suomalainen tapailusuhde oli tyypin kanssa, joka asui toisessa kaupungissa 300 km päässä, itä-länsisuunnassa eli matka-aika oli melkoinen. Juttu kesti muutaman kuukauden, kunnes hiipui. En halunnut muuttaa yhteen kovin äkkiä ja tapaamiset olivat sitten käytännön syistä rasittavia. Laskin myös plussat ja miinukset tyypistä itsestään ja pakkasen puolelle jäi.

Nämä nyt ihan viimeisimmät parisuhdeviritelmät. Omasta "kylästä" ei löydy ketään, joten varmaan jatkossakin kalastelen kauempana. Kai tämä on jonkunlainen harrastus. Eikös lohestakin sanota, että hyvää kalaa kannattaa aina pyytää vaikkei saisikaan.

Joo. Hyvää kannattaa aina odottaa. Nurkan takana voi olla aina joku parempi.

Ihan nainen ilmestyi itselle 185km etäisyydeltä ja suhde oli todella pitkä. 

Aikuisten ihmisten kesken, rauhassa. Kyllä.

Kelpaako 160 kilsaa. Sen verran meillä on välimatkaa. Alusta asti oli selvää että yhteen muuttaminen tai edes samalle paikkakunnalle muuttaminen ei ole mahdollista vuosiin. Tosin pari vuotta sitten ostettiin yhteinen mökki ja tätä nykyä vietetään lähes kaikki yhteinen aika siellä. 

Ei 300 km ole mahdoton etäisyys, jos oikeasti sovitte toisillenne.

Oikeastaan etäisyys toimii hyvänä mittarina sille, miten paljon toisesta on kiinnostunut ja halukas näkemään vaivaa tutustumisen suhteen. Uskon myös, että aika pian selviää, onko toinen (molemmat?) vain epätoivoinen roikkuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen löytänyt kumppaneita paljon kauempaakin. Kaukaisin oli Australiassa. Kävin siellä vuoden asumassa. Kun olisi pitänyt hakea jatkoviisumia, suhdekin oli jo väljähtynyt ja lähdin pois. Yhden talven "seurustelin" kundin kanssa, joka asui New Mexicon osavaltiossa, Usassa. Lopetin yhteydenpidon, kun tajusin, etten voi sinne muuttaa kumminkaan hankalien siirtolaisuusvaatimusten takia. Siihen asti olimme päivittäin yhteydessä useita tunteja. Ajankäyttö ja nukkumiset meni ihan sekaisin. Haha. Suomalainen tapailusuhde oli tyypin kanssa, joka asui toisessa kaupungissa 300 km päässä, itä-länsisuunnassa eli matka-aika oli melkoinen. Juttu kesti muutaman kuukauden, kunnes hiipui. En halunnut muuttaa yhteen kovin äkkiä ja tapaamiset olivat sitten käytännön syistä rasittavia. Laskin myös plussat ja miinukset tyypistä itsestään ja pakkasen puolelle jäi.

Nämä nyt ihan viimeisimmät parisuhdeviritelmät. Omasta "kylästä" ei löydy ketään, joten varmaan jatkossakin kalastelen kauempana. Kai tämä on jonkunlainen harrastus. Eikös lohestakin sanota, että hyvää kalaa kannattaa aina pyytää vaikkei saisikaan.

Joo. Hyvää kannattaa aina odottaa. Nurkan takana voi olla aina joku parempi.

Huonoon (etä)suhteeseen ei kannata jäädä. Se ei ole sama kuin etsii aina vaan parempaa.

Kannattaa tutustua riittävästi ennen sitoutumista. Silloin ei tule heti mieleen erota, kun jotain odottamatonta epämiellyttävää ilmenee.

Olen. Asuin Helsingissä ja puoliso 500km päässä, kun tuli matchi tinderissä. Tutustuttiin syksyn ajan ja alettiin seurustella. Sitten minä totesin, että sama muuttaa hänen paikkakunnalleen ja jatkaa opintoja siellä, lähemmäs omaa kotiseutua samalla. Tuosta tulee kesällä 10 vuotta, nykyään naimisissa vuoden verran ja yksi lapsikin siunaantunut.

Jos välimatka on pitkähkö, voi tulla kiusaus muuttaa yhteen liian aikaisin.

Siitä ei hyvä seuraa.

Toistaiseksi en ole. Sen sijaan olen useamman kerran miettinyt mm- 90 päivää morsiammena sarjaa katsellessani, että miten suuri on ihmisten halu ja toive saada osakseen rakkautta ja löytää rinnalle se yksi ja erityinen. 

Itse en niin kummosiena miehenä vain epäilen, että jos edes yrittäsin lähestyä itseäni kauempana elävää naista jonkun deittiapin kautta, niin arveluttaisi onnistumismahdollisuuteni.

Miten luoda itsestä vaikutelma, että olen tosissaan liikkeellä; en hetkellisen seuran tai yhden yön seikkailun perässä. Mutta en kuitenkaan epätoivoinen, enkä kiinnostunut salasuhteesta.

Olen myös kuullut, että deittiappien kautta kannattaisi pyrkiä pian treffeille ja näkemään toinen ns. live:na muuten alitajunta alkaa rakentamaan ja luomaan toisesta liian helposti mielikuvia mitä toinen on, jotka taas voivat vastata hyvin todellsiuutta tai olla jotain päinvastaita todellisuuden kanssa, -Tietysti kasvokkainkin kohdatessa voi toinen huijata  ja esittää, jotain mitä ei todellsiuudessa ole.

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako 160 kilsaa. Sen verran meillä on välimatkaa. Alusta asti oli selvää että yhteen muuttaminen tai edes samalle paikkakunnalle muuttaminen ei ole mahdollista vuosiin. Tosin pari vuotta sitten ostettiin yhteinen mökki ja tätä nykyä vietetään lähes kaikki yhteinen aika siellä. 

Onko mökki puolimatkassa?