Tunnetteko kulissiperheitä? Ulospäin täydellinen perhe, mutta totuus muuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka perheellä on omat juttunsa, jokin asia on itsestä sellaista mihin ei suostuisi, mutta sitähån se on. Ihmiset vertaa itseään toisten kautta ja sitä kautta miettii minkälaisessa suhteessa haluaa elää. Toisilla ei välttis oo seksiä ja se on molemmille ok, toisilla ei puoliso muista ikinä mitään synttäreitä tai vie koskaan mihinkään syömään tms.

Jokainen meistä on kuitenkin vastuussa siitä minkälaiseen elämään itse suostuu ja haluaa.

Ensin on hyvä määrittää se mistä itse ei tingi on se sitten se seksi tai vaikka päihteettömyys näitä voi olla montakin.

Sitten miettii asioita jotka ei ole niin tärkeitä ja pystyy elämään niiden asioiden kanssa vaikka ei nyt saisi hyvän syntymäpäivän toivotusta puolisoltaan tms.

Nämä kriteerit on meillä kaikilla erilaiset.

Eli jonkun mielestä elät kulissiliittoa kun et ole hänen mittapuulla sellaisessa suhteessa kun hän itse haluaisi olla.

Ja minä en tunne yhtään perhettä joka eläisi kulissiliittoa, mun ystävät on rehellisiä ja tuo välillä niitä elämän kurjiakin puolia esiin ei niitä someen postata, mutta niistä puhutaan ystävien kanssa ja yleensä asiat saa eri katsontakantaa ja elämä jatkuu taas monesti paremmin. Eivätkä kyl hehkuta somessa mitään illallisia, ihan perus juttuja. Ei kellään ole aikaa postata someen joka hetki. Muutamia asioita kk. Aitoja rehellisiä postauksia mä ainakin luen.

No ehkä yksi perheen äiti postailee lähes päivittäin ja ylistää lapsia, perhe onnea, uutta kotia, mutta se on sen elämää nyt ja tässä. Ja aidosti tiedän että siellä on asiat hyvin ja ovat onnellisia, miksi ei sitä heille soisi.

Eka osa kirjoituksestasi oli hyvä, pointsit siitä.

Mutta toinen osa oli aika klassinen hyvin pienen ihmisryhmän otoskoko siitä, onko kulissiperheitä olemassa. Sinä olet onnellisessa asemassa, kun teillä on rehellinen ystäväporukka näiden asioiden suhteen, mutta ei todista yhtään mitään, kun miettii asiaa laajemmassa perspektiivissä. Kulissiliittoja on ollut ja tulee aina olemaan, koska aina on huonoitsetuntoisia ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia ulkoa tulevasta validaatiosta ja sen vuoksi he kituvat henkisesti, koska eivät uskalla elää omaa elämäänsä vaan mediakuvaston opettamaa hattaraelämää.

Kulissiperheitä voi olla olemassa mutta eivät ole laajalti levinnyt ilmiö. Siksi ihmettelen tätä apn avausta.

Onko aplla tarve luoda tämän palstan avulla harhaista ja valheellista kuvaa ja narratiivia että suurin osa pitkiin avio-/avoliittoihin perustuvista perheistä olisi kulissiperheitä

Jos on, niin mistä tämä tarve oikein kumpuaa?

Inhoaako ap ydinperheeseen perustuvaa perhemallia joka meillä valtavirtainen normaalina pidetty käsitys?

Väärässä olet, hyvin moni eroaa tai suunnittelee eroa. Tilastojen mukaan puolet avioliitoista päättyy eroon, ja kun lapset on tehty ja yhteinen talolaina on usein helpompi jäädä suhteeseen, vaikka se huono onkin.

Ap

Miten avioerotilastot liittyvät ketjun aiheeseen joka oli ns kulissiperheet?

Sulla ap näyttää olevan jokin pakkomielle tähän aiheeseen. Mikä ongelma sulla on jos jotkut elävät sun mielestäsi kulissiperheessä?

Onko sun itse toteuttama malli jos sulla on tai on ollut perhettä puolisoineen ja lapsineen sitten parempi?

Jos on niin kerrotko sitten täällä kaikille mikä se sun parempi malli yksityiskohtineen on?

Miksi kiistät tosiasiat? Mikset voi myöntää, että moni on yhdessä huonosta suhteesta huolimatta esimerkiksi lasten ja rahan takia? Eroaminen ei ole helppoa, etenkään kun yhdessä on oltu pitkään, jaettu ja koettu paljon.

Tämä on keskustelupalsta, eikä sinun tarvitse lukea aiheita jotka sinua ei syystä tai toisesta kiinnosta.

Ap

Sulla on tosiaan joku pakkomielle todistella tätä itsellesi. Mistä tuo oikein kumpuaa?

Sulla on pakkomielle osallistua keskusteluun, joka ei kiinnosta/kosketa sinua. Ole hyvä ja käytä aikasi johonkin muuhun.

Ap

Miksi ap et tunnu kestävän erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä?

Voisitko poistua jankkaamisesi kanssa? Kyllä kulissiperheitä on. Olin vaimona sellaisessa.

-ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Meidän perhe. Ei mt-ongelmia, ei alkoholismia, ei väkivaltaa. Vaimolta vain loppui seksihalut vuosia sitten ja ollaan sitten eletty vähän kuin kämppiksinä. Ulospäin näyttää varmaan tosi kivalta.

Oletko yrittänyt vastata kysymykseen "miksi ne loppui?"

Kyllä. Järjestin pariterapiankin, mutta vaiml vain ilmoitti ettei tunne mitään tarvetta seksille. No vuosien mittaan on kaikki muukin läheisyys jäänyt pois.

Oisko vaimolla jo alkamassa vaihdevuodet? Ne vie monilta seksihalut kokonaan.

Itsellä seksihalut on vähissä, koska mies (enkä sano tätä ilkeiläkseni, koska mies ei osaa koskettaa koiraakaan niin, etttei härkkisi ja satuttaisi sitä. Monesti joudun sanomaan, että älä satuta sitä, koska miehen "hyväilyt " ovat kovakouraisia) ei usko, että satuttaa, kun koskettaa. Hirveätä kourimista, esim tissi on kuin ruuvipenkissä, kun sitä puristetaan niin, että sisukset on tulla ulos.  Ihmettelee, miksi nykyään laitan kädet suojaksi ympärilleni ja jäykistyn, kuin ottamaan kipua vastaa. Olen asiasta sanonut tuhannet kerrat, mutta ei mitään muutosta ole tullut.

Orgasmia en tietenkään ole miehen kanssa saanut juuri koskaan, koska mies on liian nopea, eikä ole koskaan välittänyt minun nautinnosta.

En syytä tästä miestä, en ollenkaan, hän ei vaan osaa olla hellä, eikä kai ymmärrä voimiaan. Kosketus on kylkiluiden väliin kaivelua, kovakouraista puristelua jne, eikä mies osaa muuta. Eikä koskaan vahingossakaan koske muualle, kuin alapäähän tai kourii rintoja. Ei ikinä halauksia tai muuta kosketusta. Jos halasin miestä, hän kouri vaan  perseestä ja katseli samalla kattoon silmät seisoen. 

En väitä, että sinä olisit samanlainen, mutta uskon, että jos minun mieheltä kysyttäisiin, miksi minä en halua seksiä ja kosketusta, niin miehellä ei olisi siitä harmainta aavistustakaan. 

Ei vaan ukso, vaikka olen sanonut, että satutaa, kun koskettaa.

Ja jos nyt jollakin herää kysymys, miksi olen tuon miehen kanssa, niin ehkäpä hän ei ollut ihan noin kovakourainen suhteen alkuaikoina ja nyöhemmin minun seksuaalisuus on kuollut, eikä minua enää haittaa, ettei läheisyyttä ole.

Mies saa hakea eron, jos haluaa, mutta tiedän, ettei halua.

Mitä tuohon ap:n kysymykseen tulee, niin tiedän muutaman parin, jotka esittää julkisuuteen muuta, kuin mitä totuus oikeasti on.

Niin miksi sä olet tuon miehen kanssa vielä?

Arvasinkin, että joku kysyy tätä:D

No ihan sen takia, että mies on muuten ihan ok, vaikka noissa sänky/hellyys asioissa onkin ihan pihalla. Kukapa meistä olisi  virheetön. Elämässä on niin paljon muita(kin) asioita, kuin seksi.

Mies on hyvä isä lapsille ja usko tai älä ,selvästi rakastaa minua ja huoletii, että minulla on kaikki hyvin.

Mies oli myös isona tukena, kun jossain vaiheessa sairastuin hyvin vakavasti.

Ja kuten sanoin, enää en kaipa seksiä, enkä kosketusta, joten minulla ainakin on tässä liitossa ihan hyvät oltavat. Elämä voisi olla paljon huononpaakin.

Ja toisaalta olen ajateellut, että kai se mies on parhaansa yrittänyt ja se paras nyt oli tuo mika oli, mutta en minäkään varmaan ihan täydellinen ole :D

Ihmisiähän me kaikki vaan ollaan, eikä kukaan ole täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka perheellä on omat juttunsa, jokin asia on itsestä sellaista mihin ei suostuisi, mutta sitähån se on. Ihmiset vertaa itseään toisten kautta ja sitä kautta miettii minkälaisessa suhteessa haluaa elää. Toisilla ei välttis oo seksiä ja se on molemmille ok, toisilla ei puoliso muista ikinä mitään synttäreitä tai vie koskaan mihinkään syömään tms.

Jokainen meistä on kuitenkin vastuussa siitä minkälaiseen elämään itse suostuu ja haluaa.

Ensin on hyvä määrittää se mistä itse ei tingi on se sitten se seksi tai vaikka päihteettömyys näitä voi olla montakin.

Sitten miettii asioita jotka ei ole niin tärkeitä ja pystyy elämään niiden asioiden kanssa vaikka ei nyt saisi hyvän syntymäpäivän toivotusta puolisoltaan tms.

Nämä kriteerit on meillä kaikilla erilaiset.

Eli jonkun mielestä elät kulissiliittoa kun et ole hänen mittapuulla sellaisessa suhteessa kun hän itse haluaisi olla.

Ja minä en tunne yhtään perhettä joka eläisi kulissiliittoa, mun ystävät on rehellisiä ja tuo välillä niitä elämän kurjiakin puolia esiin ei niitä someen postata, mutta niistä puhutaan ystävien kanssa ja yleensä asiat saa eri katsontakantaa ja elämä jatkuu taas monesti paremmin. Eivätkä kyl hehkuta somessa mitään illallisia, ihan perus juttuja. Ei kellään ole aikaa postata someen joka hetki. Muutamia asioita kk. Aitoja rehellisiä postauksia mä ainakin luen.

No ehkä yksi perheen äiti postailee lähes päivittäin ja ylistää lapsia, perhe onnea, uutta kotia, mutta se on sen elämää nyt ja tässä. Ja aidosti tiedän että siellä on asiat hyvin ja ovat onnellisia, miksi ei sitä heille soisi.

Eka osa kirjoituksestasi oli hyvä, pointsit siitä.

Mutta toinen osa oli aika klassinen hyvin pienen ihmisryhmän otoskoko siitä, onko kulissiperheitä olemassa. Sinä olet onnellisessa asemassa, kun teillä on rehellinen ystäväporukka näiden asioiden suhteen, mutta ei todista yhtään mitään, kun miettii asiaa laajemmassa perspektiivissä. Kulissiliittoja on ollut ja tulee aina olemaan, koska aina on huonoitsetuntoisia ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia ulkoa tulevasta validaatiosta ja sen vuoksi he kituvat henkisesti, koska eivät uskalla elää omaa elämäänsä vaan mediakuvaston opettamaa hattaraelämää.

Kulissiperheitä voi olla olemassa mutta eivät ole laajalti levinnyt ilmiö. Siksi ihmettelen tätä apn avausta.

Onko aplla tarve luoda tämän palstan avulla harhaista ja valheellista kuvaa ja narratiivia että suurin osa pitkiin avio-/avoliittoihin perustuvista perheistä olisi kulissiperheitä

Jos on, niin mistä tämä tarve oikein kumpuaa?

Inhoaako ap ydinperheeseen perustuvaa perhemallia joka meillä valtavirtainen normaalina pidetty käsitys?

Väärässä olet, hyvin moni eroaa tai suunnittelee eroa. Tilastojen mukaan puolet avioliitoista päättyy eroon, ja kun lapset on tehty ja yhteinen talolaina on usein helpompi jäädä suhteeseen, vaikka se huono onkin.

Ap

Miten avioerotilastot liittyvät ketjun aiheeseen joka oli ns kulissiperheet?

Sulla ap näyttää olevan jokin pakkomielle tähän aiheeseen. Mikä ongelma sulla on jos jotkut elävät sun mielestäsi kulissiperheessä?

Onko sun itse toteuttama malli jos sulla on tai on ollut perhettä puolisoineen ja lapsineen sitten parempi?

Jos on niin kerrotko sitten täällä kaikille mikä se sun parempi malli yksityiskohtineen on?

Miksi kiistät tosiasiat? Mikset voi myöntää, että moni on yhdessä huonosta suhteesta huolimatta esimerkiksi lasten ja rahan takia? Eroaminen ei ole helppoa, etenkään kun yhdessä on oltu pitkään, jaettu ja koettu paljon.

Tämä on keskustelupalsta, eikä sinun tarvitse lukea aiheita jotka sinua ei syystä tai toisesta kiinnosta.

Ap

Sulla on tosiaan joku pakkomielle todistella tätä itsellesi. Mistä tuo oikein kumpuaa?

Sulla on pakkomielle osallistua keskusteluun, joka ei kiinnosta/kosketa sinua. Ole hyvä ja käytä aikasi johonkin muuhun.

Ap

Miksi ap et tunnu kestävän erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä?

Voisitko poistua jankkaamisesi kanssa? Kyllä kulissiperheitä on. Olin vaimona sellaisessa.

-ei ap

Oletko miettinyt miksi halusit rakentaa itse itsellesi kulissiperheen? Eikö lapsesi olisivat ansainneet parempaa kuin sinun luomat kulissit?

En ole kuullutkaan kulissi perheistä. Ihan tavallisia ihmisiä ovat tuntemani perheet olleet.

Se on tietenkin surullista, jos perheissä on päihteiden käyttöä, psyyken ongelmia, rikollisuutta. He tarvitsevat apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 entinen naapuri. Näkyi ja kuului miten hienoa ja kallista heillä on kaikki. Kulissit kaatui kun ukko hävisi ja jätti velat vaimolle ja lapsille. 

Langon perhe. Kaikki on merkkiä ja hienoja brändejä, kalliit harrastukset ja matkat. Totuus on se että lanko on kymmeniä tuhansia velkaa yhdelle sukulaiselle tästä kulissien ylläpidosta. Vaimolla on rahaa mutta langolla ei, onneksi heillä on ollut eri rahat! 

Toivottavasti heillä on kunnollinen avioehto. Monet eivät tajua sitä, että eron tullen säästäväisesti ja taloudellisesti elänyt puoliso joutuu maksumieheksi, kun toisen osapuolen velat vaikuttavat siihen miten omaisuus jaetaan. Tämä on ihan hirveä epäkohta avioliittolaissa. Olen 100% varma siitä, että tässä on yksi syy miksi ihmiset eivät enää solmi avioliittoa tai eivät uskalla elää avoliitossa, johon syntyisi lapsia.

Ei velkoja jaeta avioerossa. Omaisuus jaetaan. Jos toisella on velkaa, se säilyy hänen omana velkanaan. Jos velka on yhteisissä nimissä, esim. asuntolaina, se vähennetään ennen omaisuuden jakoa, mutta ei henkilökohtaista velkaa.

Tuo oli juuri marttyyripuolisoni kaikille syöttämää pajunköyttä. Meillä oli asuntolaina puoliksi. Molempien tililtä meni sama summa kuukaudessa. Kun tuli ero ja omaisuudenjajako, taio arvioitiin 160 000 ja siitä oli velkaa vielä noin 78000. Minun mieheni halusi jäädä taloon eikä hänen aivoihinsa millään mahtunut, että hänen pitää maksaa minulle 41 000 ja hän jää vielä pankille velkaa edellisen lainan eli noin 78000. Hän selitti kaikille sukulaisille ja ystäville, että hän jää makselemaan minun velkojani ja siitä hyvästä joutuu maksamaan minulle yli 40 000. Kaikki luuli, että minun velka on jotenkin hänen maksettava, vaikka kyse oli talosta, joka jää hänelle. Jotain vanhoja remonttikuitteja yritti etsiä, mitkä pitää vähentää talon arvosta. Ne oli yhdessä maksettuja remontteja, esim. uusi katto, joten miten niiden pitäisi jakoon vaikuttaa.

Tutun kuuloista tuo kuittien etsiminen tai keksiminen mitä olisi maksanut jotta olisi tarvinnut maksaa mahd vähän toiselle puoliskolle. Raastavaa ja kuluttavaa pitää kii omasta osuudestaan. Tuollainen ihminen miettii vain itsekkäästi itseään. Arvatenkin tuli takkiin kun ei ollut voimia taistella tuollaista ihmistä vastaan.

Jokainen perhe on kulissia. Ei mitään hajua mitä ongelmia kenenkin seinien takana on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käsitä tätä kulissiperheen termiä. Ilmeisesti liittyy siihen, miten kalliilla matkoilla käydään ja kuinka kalliita remontteja tehdään. Eli alussa on hyvätuloinen, onnellinen pariskunta/perhe, joka käy matkoilla ja joka tykkää kalliista harrastuksista. Sitten hyvätuloisesta pariskunnan avioliitosta tulee onneton, mutta ovat edelleen hyvätuloisia. Pitäisikö heidän siis siinä vaiheessa lopettaa kalliit harrastukset ja aloittaa jotain halvempia/maksuttomia harrastuksia? Ja kalliiden matkojen sijaan käydä vain lähimetsässä? Vaikka heillä olisi varaa?

Se on kyllä kulissi, jos hehkutetaan rakkautta ja onnellisuutta somessa, vaikka totuus on onneton. Mutta mitä tekemistä kalliilla matkoilla on tämän asian kanssa?

Oletko älyltäsi vajaa vai esitätkö vaan?

Mä tiedän perheen, joka asui tosi kalliilla alueella, retosteli merkkituotteilla ja kalliilla lomilla vuosia. Ja sitten tuli se itkupotkuraivaritilanne kun ne kulissit oikeasti kaatui: oli eletty täysin yli varojen, ja lopulta veloista ei enää selvitty, ja oli pakko nöyrtyä elämään oman tulotason mukaan. Eli sen jälkeen todella köyhästi.

Kulissi on sitä, kun esitetään jotain, mitä ei oikeasti olla. Täällä jotkut vesipäät mölisee että onko kaksi autoa kulissi? Ihan oikeastiko ihmiset on noin heikkoja älynlahjoiltaan?

Kulissia on myös esim. yhden tutun iso somepersoona, jossa hän monilapsisen perheen äitinä esittää päivästä toiseen niin rakastavaa ja hyvää vanhempaa ja neuvoo muitakin. Todellisuus on, ettei oikeasti jaksa välittää lapsistaan, ja näistä on tullut vain välineitä hänen oman egon nostamiseen. Ja nämä kulissit voivat kaatua sitten siinä vaiheessa kun joku lapsista joskus kertoo totuuden siitä millainen äitinsä todellisuudessa oli.

Ja ei, mitään omia ongelmia ei tarvitse juosta ympäriinsä toitottamassa. Ei se tarkoita että silloin eletään kulissielämää. Vaan se kulissi on sitä, että todella esitetään jotain mitä ei olla. Tuolla aiemmin joku kertoi mt-ongelmaisesta lapsestaan muuten täydellisessä perheessä. Ei sekään mitään kulissia ole, kuulostaa että olette oikein rakastava perhe jossa vain on myös ongelmia. Kulissia on se, että joku esittää täydellistä perheenisää ( tai äitiä),  kaikille ulkopuolisille, mutta kun ovet sulkeutuu, alkaa perhehelvetti.

Tulee mieleen se surullinen tapaus jossa kulissin romahtaessa (maksukyvyn ylittävät velat, lähestyvä ero) äiti sytytti talon tuleen (jo toista kertaa) ja kaikki lapset eivät selvinneet ulos.

Se kuka pelkää rakentaa itselleen kulisseja joiden takana voi piilotella ja piileskellä.

Se joka on luonut itselleen hyvän itsetunnon, itsenäisyyden ja itsetuntemuksen aikuisuuden kynnyksellä kuten normaalit ihmiset tekevät ei tarvitse eikä luo itselleen mitään kulisseja vaan elää ja hengittää vapaasti ja on onnellinen toisia loukkaamatta millään tavalla.

Silloin on helpompi olla parisuhteessakin eikä tarvitse kantaa niistäkään syyllisyyttä millään tavalla.

Yksinkertaista siis. Toimi aina muita kohtaan niinkuin toivoisit heidän toimivan sinua kohtaan. Se palkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Onnellinen sinkku kirjoitti:

Eivätköhän jokainen tunne jonkun sellaisen perheen. Mikähän siinä on että pitää pitää kulissiliittoa, häpeä varmaankin. Mies juo kun sieni ja kusee alleen, taas on uusi sohva tai sänky jnejne.. Rouva ajelee autolla johonkin korpeen itkemään surkeuttaan jne.. En ymmärrä. Meillä on vain yksi elämä, miksi pilata se? (varsinkin alkoholistin kanssa) Lapset ovat vain tekosyy, kyllä he huomaavat kireät välit ja onnettoman äidin, äkäisen poissaolevan isän.. (tai toisinin). Nyt niskasta itseä kiinni ja elämä kuntoon, takaan ja vannon että elämäsi on sen jälkeen helpompaa.

Ai, taas tällainen "ota itteäs niskasta kiinni"-tyyppi, huoh.

Eiköhän ne olisi jos aikoja sitten ottaneet, jos se olisi oikeasti noin helppoa. Mielenterveysongelmat ei ratkea ihan vaan että nyt piristyt, kuule. Ei ihmiset ole tyhmiä. Usein ei vaan ole voimavaroja toteuttaa näitä muutoksia taikka itseluottamusta.

Eihän meillä olisi yhtään perhettä, jossa on ongelmia, jos kaikilla olisi kykyä ja voimia vaan ottaa reippaasti itseään niskasta kiinni. Meillä äiti oli lihava, sairaalloisen lihava, kun olin lapsi. Kun asuttiin kerrostalossa, jossa ei ollut hissiä, hän saattoi kauppareissun jälkeen jäädä alas penkille istumaan ja kokoamaan voimia, että jaksaa kiivetä ne yhdet portaat. Lapset yleensä kuljetti ruokaostokset jääkaappiin, kun ei äiti olisi jaksanut. Hän ei jaksanut tulla katsomaan minun urheilujoukkueen pelejä. Eikä hän jaksanut lähteä yhdessä liikkumaan.

Mitä ne lapsuuden kokemukset opetti minulle: ihmisyyttä. Addiktio ei parane sillä, että joku sanoo, että söisit vähemmän. Ihmisen itseinho estää häntä hakemasta apua. Rakkaus ei ole riippuvainen siitä, onko ongelmia vai ei. Perheenjäsentä kohtaan rakkaus ja lojaalius yleensä säilyy, vaikkei hän pysty olemaan täydellinen tai ei muutu, vaikka suunnittelisi muutosta. Meilläkin äiti kävi välillä ylipainoisten vesijumpassa fyssarin johdolla ja oli innostunut. Sitten se taas lopahti, iski kai toivottomuus ja itseinho. Hän teki myyjäisiin ihania koristeita, esim. muistan yhtä joulua ennen, että olin myymässä 50 havukranssia. Kortteja askarteli ympäri vuoden. Hänessä oli paljon hienoja asioita ja oli taitoja ja erittäin näppärät kädet, mutta itsestään hän ei oppinut pitämään huolta, vaikka toisista piti. Minulle teki niin taitavia lettejä, että joskus kuudennella luokalla yksi luokan tyttö kiusasi, että minä tulen kampaamon kautta kouluun aamuisin. Kun sanoin, että äiti teki, hän silti väitti, ettei ole voinut tehdä, minä valehtelen. Se jäi mieleen ja vahvisti ylpeyttä äitini taidoista, vaikkei hänellä ollut voimavaroja hoitaa itseään, syödä oikein tai liikkua.

Myöhemmin kun olin lukiossa, jouduttiin muutamaan omistusasunnosta vuokralle rivitaloon, kun äitini ei päässyt enää rappusia ylös eikä tekoniveliä suostuttu laittamaan runsaan ylipainon takia. Se oli häpeä. Olla vuokralla. Mutta kun sen omistusosakkeen hinnalla ei saanut asuntoa rivitalosta ja äitini ei voinut muuttaa kauas pienen kaupungin keskustasta, koska hän ei olisi päässyt edes apteekkiin jne., jos ei ole palveluita ihan tosi lähellä. Se oli vaan hyväksyttävä, että vuokralla asutaan.

Isä teki muut kotityöt paitsi ruuanlaiton, koska äiti liikkuu siinä vaiheessa jo niin huonosti. Jos isä oli työmatkalla, minä siivosin ja ripustin pyykit kuivumaan. Pyykkiä tuli paljon. Siinä oli monenlaista syytä, oli hikoilua ja virtsankarkailua. En tiedä, oliko silloin keksitty pikkuhousunsuojia ja vastaavia. Paksua vaippaa hän ei olisi käyttänyt. Diabetes teki olosta tukalan ja välillä tuli kuuma, välillä paleli. Tai ehkä se johtui huomista hoitotasapainosta.

Tunnen. Oma lapsuudenperheeni. Onneksi olen kauan sitten jo perustanut oman perheeni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Meidän perhe. Ei mt-ongelmia, ei alkoholismia, ei väkivaltaa. Vaimolta vain loppui seksihalut vuosia sitten ja ollaan sitten eletty vähän kuin kämppiksinä. Ulospäin näyttää varmaan tosi kivalta.

Oletko yrittänyt vastata kysymykseen "miksi ne loppui?"

Kyllä. Järjestin pariterapiankin, mutta vaiml vain ilmoitti ettei tunne mitään tarvetta seksille. No vuosien mittaan on kaikki muukin läheisyys jäänyt pois.

Oisko vaimolla jo alkamassa vaihdevuodet? Ne vie monilta seksihalut kokonaan.

Itsellä seksihalut on vähissä, koska mies (enkä sano tätä ilkeiläkseni, koska mies ei osaa koskettaa koiraakaan niin, etttei härkkisi ja satuttaisi sitä. Monesti joudun sanomaan, että älä satuta sitä, koska miehen "hyväilyt " ovat kovakouraisia) ei usko, että satuttaa, kun koskettaa. Hirveätä kourimista, esim tissi on kuin ruuvipenkissä, kun sitä puristetaan niin, että sisukset on tulla ulos.  Ihmettelee, miksi nykyään laitan kädet suojaksi ympärilleni ja jäykistyn, kuin ottamaan kipua vastaa. Olen asiasta sanonut tuhannet kerrat, mutta ei mitään muutosta ole tullut.

Orgasmia en tietenkään ole miehen kanssa saanut juuri koskaan, koska mies on liian nopea, eikä ole koskaan välittänyt minun nautinnosta.

En syytä tästä miestä, en ollenkaan, hän ei vaan osaa olla hellä, eikä kai ymmärrä voimiaan. Kosketus on kylkiluiden väliin kaivelua, kovakouraista puristelua jne, eikä mies osaa muuta. Eikä koskaan vahingossakaan koske muualle, kuin alapäähän tai kourii rintoja. Ei ikinä halauksia tai muuta kosketusta. Jos halasin miestä, hän kouri vaan  perseestä ja katseli samalla kattoon silmät seisoen. 

En väitä, että sinä olisit samanlainen, mutta uskon, että jos minun mieheltä kysyttäisiin, miksi minä en halua seksiä ja kosketusta, niin miehellä ei olisi siitä harmainta aavistustakaan. 

Ei vaan ukso, vaikka olen sanonut, että satutaa, kun koskettaa.

Ja jos nyt jollakin herää kysymys, miksi olen tuon miehen kanssa, niin ehkäpä hän ei ollut ihan noin kovakourainen suhteen alkuaikoina ja nyöhemmin minun seksuaalisuus on kuollut, eikä minua enää haittaa, ettei läheisyyttä ole.

Mies saa hakea eron, jos haluaa, mutta tiedän, ettei halua.

Mitä tuohon ap:n kysymykseen tulee, niin tiedän muutaman parin, jotka esittää julkisuuteen muuta, kuin mitä totuus oikeasti on.

Niin miksi sä olet tuon miehen kanssa vielä?

Arvasinkin, että joku kysyy tätä:D

No ihan sen takia, että mies on muuten ihan ok, vaikka noissa sänky/hellyys asioissa onkin ihan pihalla. Kukapa meistä olisi  virheetön. Elämässä on niin paljon muita(kin) asioita, kuin seksi.

Mies on hyvä isä lapsille ja usko tai älä ,selvästi rakastaa minua ja huoletii, että minulla on kaikki hyvin.

Mies oli myös isona tukena, kun jossain vaiheessa sairastuin hyvin vakavasti.

Ja kuten sanoin, enää en kaipa seksiä, enkä kosketusta, joten minulla ainakin on tässä liitossa ihan hyvät oltavat. Elämä voisi olla paljon huononpaakin.

Ja toisaalta olen ajateellut, että kai se mies on parhaansa yrittänyt ja se paras nyt oli tuo mika oli, mutta en minäkään varmaan ihan täydellinen ole :D

Ihmisiähän me kaikki vaan ollaan, eikä kukaan ole täydellinen.

Meillä vähän sama tilanne, olemme jo +/- 60v. Rakastava ihana puoliso, ihana isä ja antaisi mulle vaikka kuun taivaalta (lähes antanutkin, olemme toteuttaneet paljon unelmia yhdessä). Mun paras ystäväni ja kumppanini.

Meillä seksi on vähentynyt huomattavasti miehen lääkkeiden aiheuttamien ongelmien takia ja toisaalta hänellä on varmaan joku lapsuuden trauma koska ei osaa/kestä läheisyyttä. Ei siis koskaan "silittele eikä sylittele" tai halaa lämpimästi ja intensiivisesti vaan nopeasti ja huomaamattomasti, suikkaa suukon ennen nukkumaanmenoa. Ehkä pari kertaa vuodessa kääntyy lusikkaan unissaan, ei koskaan tietoisesti. Onneksi ei kyllä kouri kuten edellisellä, se ei kyllä menisi läpi.

Mun ihoni huutaa läheisyyttä ja kosketusta edelleenkin, tämä on meidän suhteen kipukohta. Se ei silti tarkoita ettei parisuhteemme olisi muilta osin onnellinen ja rehellinen.  

Kuten sanottu, elämä on yhtä roolia. Olemme erilaisia kun näemme hyvää ystävää, olemme puolisoja, äitejä. Töissä ja vapaa-ajalla. Somessa.

Itse olen aidosti iloinen kun katson ig-storyja ja jotkut ovat syömässä, reissussa ja milloin missäkin.

MUTTA. Kaksi perhettä tunnen hyvin, joiden elämän tiedän Instagram-täydellisyyden ulkopuolelta.

Eräs minun ja mieheni hyvä ystävä meni kimppaan Virolaisen naisen kanssa. Naisella on yksi lapsi.

He ovat eronneet puolen vuoden sisällä ainakin kolme kertaa niin, että nainen on lähtenyt lapsensa kanssa ovet paukkuen jäätävän riidan saattelemana ja nyt lopulta hommannut oman asunnon. (Ovat tosin nytkin yhdessä)

Nainen on erittäin miellyttävä, mutta suku Venäjän suunnilta, joten vaatii tietynlaista elämäntyyliä. On laina-autot ja -asunnot.

Instagramiin laitetaan ruusulepyttelykuvat, hienot illalliset ja iltapukukuvat. Se on jollakin tavalla surullista.

Toinen on lapsuudenystäväni, joka jaksaa päivittää jokaisesta kahvikupista someen. Eikä se minua haittaa. Joskus vain pistää miettimään, kun hän viestittelee minulle samaan aikaan kuinka itkee, kun mies taas viikonloppuna ryypännyt ja yksin huolehti lapsista.

Olen tsemppaavana kuuntelijana ja esitän eri vaihtoehtoja. Illalla kuitenkin ihmeissäni huomaan, että keskustelumme aikoihin on kauniita kuvia arjesta ja siitä, miten elämä on ihanaa.

Mutta jos elämässä on huono olla tai tyhjiö, elämä on aamusta iltaan kylmää puurtamista. Somesta saatava huomio tuntuu varmaan näistä ihmisistä ihanalle.

Minä ymmärrän heitä. En vaan itse ole sellainen ihminen, joka tarvitsee huomion sosiaalisesta mediasta. Tai ilman Someakaan.

Minulla on ihana perhe, mies ja ystävät, jotka oikeasti kuuntelee mitä minulle kuuluu. Enkä minä häpeä elämän vastoinkäymisiä. Kerron niistä hyvin avoimesti.

Kaikki eivät kuitenkaan pysty tähän. Joistakin voi tuntua siltä, että kun sen antaa olla totta, se muuttuu todellisuudeksi. Ja sitten mietitään mitä muut ajattelevat.

Koitetaan rakkaat ihmiset elää oma elämä ilman, että se menee roskakoriin. Piittaaamatta muiden odotuksista.

Lopulta sitä voi huomata, että se odottaja olinkin vain minä itse ja ihmiset ympärillä ovatkin todella ymmärtäväisiä ja tukevia.

Ne jotka eivät ole, tarvitseeko heitä elämään?

Juu lähti vähän raiteilta kommentti..

Minä elin entisessä suhteessa. Ei varsinainen perhe, mutta avoliitossa kuitenkin.

Mies kävi ruokakaupassa kun tuli rahaa. Siis kerran tai kaksi kuukaudessa. Sitten rahat olikin loppu. Minä ruokin kahta aikuista ihmistä. Välillä jouduin lainaamaan rahaa, jos oli loppu hammastahna ja vessapaperi.

Ulos päin näytti onnelliselta, oltiinhan me kuitenkin rakastuneita. Minulle ei koskaan oikein kunnolla selvinnyt, mistä hänelle oli tullut isot velat. Tietysti perinteiset Visan vinguttamiset ja asunut pari vuotta liian kalliissa asunnossa vuokralla, johon oli pieni asumistuki. Ja opiskelut ja työttömyys. Mutta silti se rahattomuus yllätti.

Toisaalta jos hän lähti kavereiden kanssa baariin, se ei ollut yhden tuopillisen reissu ja taksilla ajeli kotiin yms. Kerran oli ostanut viisinkertaisella hinnalla sixpackin, kun joku toi kotiovelle. Minä olin silloin reissussa. Ei hän silti usein edes juhlinut ja kyllä ne velat oli tehty enimmäkseen jo ennen meidän tapaamista. Kulisseissa oli joskus niin köyhää, että syötiin pelkkää puuroa puoli viikkoa.

Niillä ulkokultaisuuden ja tekopyhyyden kulisseilla yritetään vain hämätä muita. Halutaan luoda hyvä vaikutelma vaikka aktiivisena hyväntekijänä yhdistyksissä ja jopa seurakunnissa. Tosiasiassa sen kulissin  takana piilottelee kuitenkin häijy ja tyytymätön luonne, joka on valmis heti iskemään, jos joku toinen osoittautuukin paremmaksi. Oli sitten vaikka kuinka pienestä asiasta kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Niillä ulkokultaisuuden ja tekopyhyyden kulisseilla yritetään vain hämätä muita. Halutaan luoda hyvä vaikutelma vaikka aktiivisena hyväntekijänä yhdistyksissä ja jopa seurakunnissa. Tosiasiassa sen kulissin  takana piilottelee kuitenkin häijy ja tyytymätön luonne, joka on valmis heti iskemään, jos joku toinen osoittautuukin paremmaksi. Oli sitten vaikka kuinka pienestä asiasta kyse. 

Tämäpä juuri. Ihminen joka elää itsensä kanssa kulississa ja näyttelee tätä kulissia myös puolisolleen on usein juuri tuollainen todellista häijyä, pahaa ja tyytymätöntä luonnettaan piilotteleva ihminen. Ja iskee todella ilkeästi kun luulee löytäneensä paremman jonka mukaan lähtee usein lennosta valehtelun ja pettämisen kautta. Tosin nuokin uudet suhteet kaatuvat muutamassa vuodessa kun uusikin tajuaa millaisesta ihmisestä on kysymys.

Hyvin toimiva kulissi on kätevä. Maailmassa kaikki tuntuu perustuvan parisuhteeseen. Yksinäistä ei kutsuta minnekään porukoihin ja yksinhuoltajien lapset ei saa helpolla kunnon kavereita.

Kulissi ratkaisee nämä ongelmat.

Kumpikin hyötyy. Talouskin toimii paremmin. Riidaton kulissi ei ole ollenkaan hassumpi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin toimiva kulissi on kätevä. Maailmassa kaikki tuntuu perustuvan parisuhteeseen. Yksinäistä ei kutsuta minnekään porukoihin ja yksinhuoltajien lapset ei saa helpolla kunnon kavereita.

Kulissi ratkaisee nämä ongelmat.

Kumpikin hyötyy. Talouskin toimii paremmin. Riidaton kulissi ei ole ollenkaan hassumpi.

Totta. Tuossa mallissa on tosin tärkeää ettå molemmat tai sitten useammat jos polykulissi ovat sopineet heti alusta lähtien että kyseessä on kulissi.

Toisaalta näen että yhteiskunnan ja ympäristön kestävyyden kannalta perinteinen parisuhdemalli on paras ja tuleville sukupolville säästää luontoa ja ympäristöä. Miksi pitäisi rakentaa koko ajan enemmän ja enemmän asuntoja ja kaikkea muuta sen vuoksi että selkäreppulapsia on entistä enemmän. Se tuhoaa ympäristöä jota pitäisi säästää tuleville sukupolville.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin toimiva kulissi on kätevä. Maailmassa kaikki tuntuu perustuvan parisuhteeseen. Yksinäistä ei kutsuta minnekään porukoihin ja yksinhuoltajien lapset ei saa helpolla kunnon kavereita.

Kulissi ratkaisee nämä ongelmat.

Kumpikin hyötyy. Talouskin toimii paremmin. Riidaton kulissi ei ole ollenkaan hassumpi.

Jaa jaa. Lähteekö se sinun kuviteltu kulissipuoliso siis yhteisiin juhliin, jonne kutsutaan? Ei lähde, koska ei kiinnosta sinun sukulaiset ja sinun ystävät.

Toimen juttu että ainakin minun vanhemmilla oli näin, että isä vietti öitä uuden naisystävän luona ja äiti ei halunnut, että kukaan tietää. Pikkusiskoni oikein itki, että isi älä mene, minne lähdet, tehdään jotain kivaa yhdessä. Silti isi veti parasta päälle ja partavettä naamaan ja lähti, eikä meille lapsille koskaan selitetty, minne lähti. Joku tällä palstalla joskus ihmetteli, miten sen erään julkkisherran vaimo ei ole huomannut mitään, että puoliso viettää öitä kampaajan luona. Minä sanoisin, että on ehkä huomannut, mutta noissa kulissiperheissä asioista ei puhuta ääneen, ei edes keskenään.

Ei puhuta tosiaan ääneen vaan kulissin itselleen rakentanut esittää muille perheenjäsenille jotain aivan muuta kuin oikeasti on. Sairasta perheenjäsenten manipulointia.

En seuraa ihmisiä somessa, joten sitä kautta ei kulissiperheitä tai edes yksittäisiä kulissi-ihmisiä ole tiedossa. Ei myöskään ketään, joka olisi mulle kertonut tai olisin joltain muulta kuullut "totuuden" jonkun elämästä, varallisuudesta tms. Ainakaan mitään isompia juttuja ei tule mieleen elämän varrelta.

Jotkut kai osaa pitää noita kulisseja vaan niin hyvin?