Pettämistä sivusta seuranneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset stressatko niin hirveästi..... Omalla kohdallani ainakin huomannut, että kun ikää tulee, niin ehdottomuus ja mustavalkoisuus elämästä katoaa. Tajuaa elämän reaaliteetit. Itsekin alle 30 vuotiaana jaksoin vouhkata näistä pettämisistä ja järkyttyä kun joku tuttu petti. Nyt 40+ ei hirveästi enää kiinnosta toisten pettämiset, jokainen vastatkoon itsestään. Ei se elämä muutamaan sivukaatoon kaadu. Kerran me täällä vaan eletään.

t. N42

Näin me olemme erilaisia. Itse olen kanssasi samanikäinen, ja olen tullut iän myötä aina vain tiukemmaksi näiden asioiden suhteen. Aivan liian paljon nähnyt ja kokenut kärsimystä, joka näistä pettämiskuvioista seuraa. En leiki tulella, enkä vietä aikaani sellaisten ihmisten seurassa, jotka sellaista läpi sormien katselevat. Oma moraalini on kehittynyt iän myötä, ja olen tyytyväinen siitä.

Aiemmin syytettiin kirkkoa moralismista ja synnin paasauksesta. Ei tartte kirkkoa nykyaikana, kun on moraalinen vauva.fi! Synninpäästöä vaan ei saa missään. Ennen kirkko sentään antoi senkin.

Tässä on tapahtunut tosiaan selvä muutos menneistå vuosikymmenistä. Nuoret suhtautuvat entistä tiukemmin uskottomuuteen.

Tästä on tutkimustietoakin muutaman vuoden takaa Väestöliiton tekemänä. Niin se muutos ja murros vaan tapahtuu parisuhteissa tuohon uskollisuuden suuntaan koko ajan.

https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/uskollisuus-lisaantyy/

Kiitos. Tuossa tutkimuksessa siis todettiin fakta siitä että uskottomuustrendi on selvässä laskussa. Mielenkiintoista verrattuna nykyiseen somesta saatavaan mielikuvaan verrattuna.

Eli mediakrittisyyttä tarvitaan. Se että joku sanoo tai antaa jutuillaan mielikuvaa että pettäminen on yleisempää kuin ennen joko valehtelee omista syistään johtuen tai sitten on täysin tietämätön.

Tai sitten tilastoja ilmiöstä on enemmän. Ja eri tilastot antaa ehkä eri tuloksia. Onko pettäminen pettämistä parin viikon tapailussa, kahden kuukauden seurustelussa, silloin, jos toinen on jo eropäätöksensä tehnyt, vasta kihlausaikana tai avioliitossa. Tietenkin useat pitävät ihan kaikkea pettämisenä, mut jos on vaikka sarjatapailija, joka ei ole vielä asettunut omassa mielessään yksavioiseksi. Onko hänet tuomittava silti armottomasti ja lopullisesti pettäjien sankkaan joukkoon?

Tilanteet eivät ihan aina ole niin mustavalkoisia.

Luepa tuon tutkimuksen kohdat aviolittossa tai avoliitossa olevien pettämisprosenteista ja niiden kehityksestä menneistä vuosikymmenistä aina tutkimusvuoteen saakka. Antaa luotettavan kuvan yleisestä kehityksestä.

Ainahan on sitten täysin normaalista poikkevia tapauksia mutta sitä ei kannata selittää itselleen sillä että muut ovat mustavalkoisia vaan myöntää itselleen ja suhdetta aloittaessa sille kumppanille että olen pettämisasioissa asenteeltaani normaalista poikkeava.

Sellainen ihminen on arvostettava joka on elämässään pystynyt sen suhteissaan tekemään, mutta sellainen on aika huono ihminen joka ei ole siihen pystynyt yrityksestään huolimatta.

Kyllä, tuossa käytiin kattavasti avio- ja avoliitoissa olevien asenteet. Joku toinen kysely voi koskea yleisesti parisuhteita, joista saa sen käsityksen, että pettäminen on yleisempää. Viittasin siis siihen, miksi toisaalta on käsitys, että pettäminen on yleistynyt.

Aiemmin oli syytäkin antaa pikku pettämiset anteeksi, kun ei se ero tullut niin helposti kyseeseen. Nykyään sitä vaan vaihdetaan kumppani samoin tein. Edelleenkään, asiat eivät ole niin mustavalkoisia, vaikka kuinka haluaa julistaa pettämisen kuolemansynniksi.

No, miksi pettäjää sun mielestä ei pitäisi jättää samantien. Pettäminen kertoo pettäjän täydellisestä kunnioituksen ja arvostuksen puutteesta toista kohtaan sellaisissa suhteissa jossa on sovittu että ei petetä. Miksi luottamuksen noin iso rikkominen ei olisi tuossa asiassa syy päättää suhde kerrasta. Miksi sellainen olisi jollain tapaa tuomittavaa ja vanhanaikaista ehdottomuutta. Ja toisaalta miksi rajattomuus on ok suhteissa jossa on sovittu rajoista. Älä silloin sovi sellaista äläkä lupaa mitään sellaista mitä et sillä lupauksen hetkelläkään koe pystyväsi pitämään.

No enpä nyt mustään tuollaisesta tuossa puhunut. Pohdin vaan sitä, miten erilaiset tilastot voivat tuottaa erilaisen tuloksen uskollisuudesta.

En ota kantaa kenenkään uskottomuuteen tai miten siinä pitäisi toimia. Ja uskon vahvasti siihen, että kaikki pettäjätkään eivät ole pirusta seuraavia. Jokainen saa mun puolesta laittaa omat rajat ihan sinne, minne haluaa. Suotavaa on tietenkin, että pariskunnilla on yhteinen ymmärrys niistä.

En halua hyppiä muissa vuoteissa, enkä toivo sitä siipaltani. Jos minä tai hän niin tekisi, olisi se mietinnän paikka, miksi avioliitto ei riitä. Puolin ja toisin.

Muuten en koe voivani omistaa ketään. Mun maailma ei järky, vaikka hän halailisi tai pussaisi jotakuta. Toistaiseksi olen kuitenkin saanut luottaa, koska hän on aina avoimesti kertonut kaiken haluamansa.

Näin meillä menty reilu 30v. Jokainen luokoon omanlaisen parisuhteen ja tulkoon siinä onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset stressatko niin hirveästi..... Omalla kohdallani ainakin huomannut, että kun ikää tulee, niin ehdottomuus ja mustavalkoisuus elämästä katoaa. Tajuaa elämän reaaliteetit. Itsekin alle 30 vuotiaana jaksoin vouhkata näistä pettämisistä ja järkyttyä kun joku tuttu petti. Nyt 40+ ei hirveästi enää kiinnosta toisten pettämiset, jokainen vastatkoon itsestään. Ei se elämä muutamaan sivukaatoon kaadu. Kerran me täällä vaan eletään.

t. N42

Näin me olemme erilaisia. Itse olen kanssasi samanikäinen, ja olen tullut iän myötä aina vain tiukemmaksi näiden asioiden suhteen. Aivan liian paljon nähnyt ja kokenut kärsimystä, joka näistä pettämiskuvioista seuraa. En leiki tulella, enkä vietä aikaani sellaisten ihmisten seurassa, jotka sellaista läpi sormien katselevat. Oma moraalini on kehittynyt iän myötä, ja olen tyytyväinen siitä.

Aiemmin syytettiin kirkkoa moralismista ja synnin paasauksesta. Ei tartte kirkkoa nykyaikana, kun on moraalinen vauva.fi! Synninpäästöä vaan ei saa missään. Ennen kirkko sentään antoi senkin.

Eikös kirkossa pitänyt katua ja tehdä parannus?

Niin, kirjossa, muun muassa, voi katua ja siten tehdä parannus. Mikäs siinä nyt on ongelma? Onko niin, et pettäjä ei voi parannusta twhdä? Tuhoon tuomittu koko ihmispolo?

Teot puhuvat aina kovempaa kuin sanat

Mikä muu synti on anteeksiantamaton? Murha? Mihin tää vertautuu? Ymmärrän sen kyllä, että se loukkaa ja satuttaa. Ja voi todellakin rikkoa jotain hienoa. Mutta tämä ehdottomuus, että kaikki pettäjät aina ovat vain pettäjiä, eivätkä ansaitse siitä koskaan anteeksi antoa, on erikoinen. Itse en aio avioeroa ottaa automaattisesti, vaikk puolisosta tällainen tulisi ilmi. Haluaisin ensin käydä asiat perinjuurin läpi ja pohtia vaihtoehtoa, josko siitä pääsisi yli. Ja tunnen puolisoni riittävän hyvin, etten pelkäisi asian uusintaa, jos muuten asiat selvitettäisi. Mutta loppujen lopuksi sen tietäisi vasta, kun tilanne tulis ensin vastaan.

Anteeksianto voi monien terapeuttien mukaan olla mahdollista vain jos pettäjä tekee itse täydellisen asennemuutoksen itsessään ja tekee lujasti töitä suhteen eteen. Harvoin näin tapahtuu vaan pettäminen jatkuu. Kysymys varsinkin toistuvasti pettävillä on oman psyyken vakavista ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ihmiset jotka eivät ymmärrö että suhteessa on kaksi toimijaa. Minua on petetty, mutta täytyy myöntää etten minäkään silloin hoitanut omia hommia parhaalla mahdollisella tavalla. Parisuhteen pitäisi olla enemmän sitä antamista, silloin se voi hyvin. Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Samanpariset seksihalut helpottaa suhteen ylläpitämistä aivan älyttömästi. Jos on kokenut pettämisen, kannattaa kysyä itseltään, että oliko seksi sen pettäjän mielestä hyvää ja oliko sitä riittävästi? Nimittäin olen ollut myös suhteessa jossa seksiä ei ollut alun jälkeen tarpeeksi ja se oli vielä kamalampi kokemus, koska se ainainan torjuminen nakertaa kaiken pois.

Oli seksiä. Ja ihan hyvää seksiä. Oli myös seksiä sillä aikaa kun mies petti sen kanssa johon oli rakastunut. Oli rakastunut, mutta kelpasi seksi myös sen silloisen puolison kanssa. Ja kelpasi myös pari kertaa sen jälkeen kun erottiin ja muutti yhteen tämän rakkaansa kanssa. Ja olisi kelvannut sen jälkeenkin. Sellaisia ne miehet on 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään parisuhteessa, jossa oli henkistäväkivaltaa, taloudellista epätasa-arvoa, jne eli liuta ongelmia ja olin niin pohjalla ja epävarma etten löytänyt muuta tietä päästä tilanteesta pois kuin pettäminen. Helppo ja yksinkertainen tapa ottaa ero kohtaamatta niitä todellisia ongelmia. Ihminen on loppujen lopuksi itsekäs olento, kun kyse on omasta selviytymisestä.

Sama. Ei se silti oikein ollut minun kohdallani vaikka miten olisin kärsinyt. Se vain kertoo siitä, että valitsin alhaisen ja helpon tien. Luonteen heikkoutta. Kun tekee hieman henkistä kasvua ja lähtee pois sieltä "minä olen uhri" ajattelusta niin ymmärtää tämänkin kaltaisia juttuja. Oikea tapa olisi ollut erota silloin kun tunsin tilanteen sietämättömäksi eikä alkaa lapsellisesti virittää jotain suhteen ulkopuolista juttua jotta pääsisin pakoon.

Saman tempun tehneenä allekirjoitan. Voin todella huonosti suhteessa ihmisen kanssa, jonka seurassa en voinut olla oma itseni. Itsetuntoni oli romuna, en tiennyt kuka olen ja mitä haluan, enkä uskonut pärjääväni yksin, joten en uskaltanut erota. Pettäminen oli silti lapsellista ja itsekästä, olisin voinut olla tilanteessa se fiksumpi osapuoli, mutta en lopulta kuitenkaan ollut.

Tästä on onneksi jo aikaa ja opittu on, paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.

Näinhän se minunkin ex aviomies ja lasteni isä perusteli toistuvaa pettämistään. Hänen mielestään hänen elämässään oli huonosti se, että avioliitto rajoitti häntä kokeilemasta erilaisia naisia, en suostunut antamaan kakkosta, en suostunut hänen pettämisten paljastuttua ottamaan su*ihin, en suostunut että mies kuvaa intiimiä elämäämme (mihin lie olisi jakanut aineiston tai käyttänyt vaikka mun kiristämiseen), en suostunut pukeutumaan miehen lupaa kysymättä minulle ostamiin b d s m vaatteisin (mua ei kiinnosta moinen), en suostunut avoimeen suhteeseen ja se kun en suostunut avioliiton lopussa moniavioisuuteen. Siis niin että miehellä olisi ollut kaksi kotia, toinen minun ja lastemme kanssa, toinen kakkosnaisen kanssa ja hän olisi sitten vuoroviikoin vaihtanut kotia. 

Joten mies katsoi oikeudekseen pettää niin paljon kuin häntä halutti, olinhan rajoittunut ja mielenvikainen vaimo. Ja tämä ei oikeasti ole provo. Onneksi on palstoja missä voi tuoda esille niitä kauheuksia mitä jotkut joutuvat kestämään. On muuten nykyään erottu. Ja kiinnostuneille tiedoksi että exäni on Tin derissä, sieltä vaan poimimaan tuokin helmi.

Olit lapsen tasolle typistetty viaton uhri, joka oli nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitasi?

Mitä yrität tuolla sanoa?

Olit tahdoton olento vailla vastuuta omista valinnoista, arvoista ja päätöksistä omassa elämässäsi?

Eikö ero ole aika selvä päätös? Vai etkö jaksanut lukea loppuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään parisuhteessa, jossa oli henkistäväkivaltaa, taloudellista epätasa-arvoa, jne eli liuta ongelmia ja olin niin pohjalla ja epävarma etten löytänyt muuta tietä päästä tilanteesta pois kuin pettäminen. Helppo ja yksinkertainen tapa ottaa ero kohtaamatta niitä todellisia ongelmia. Ihminen on loppujen lopuksi itsekäs olento, kun kyse on omasta selviytymisestä.

Sama. Ei se silti oikein ollut minun kohdallani vaikka miten olisin kärsinyt. Se vain kertoo siitä, että valitsin alhaisen ja helpon tien. Luonteen heikkoutta. Kun tekee hieman henkistä kasvua ja lähtee pois sieltä "minä olen uhri" ajattelusta niin ymmärtää tämänkin kaltaisia juttuja. Oikea tapa olisi ollut erota silloin kun tunsin tilanteen sietämättömäksi eikä alkaa lapsellisesti virittää jotain suhteen ulkopuolista juttua jotta pääsisin pakoon.

Saman tempun tehneenä allekirjoitan. Voin todella huonosti suhteessa ihmisen kanssa, jonka seurassa en voinut olla oma itseni. Itsetuntoni oli romuna, en tiennyt kuka olen ja mitä haluan, enkä uskonut pärjääväni yksin, joten en uskaltanut erota. Pettäminen oli silti lapsellista ja itsekästä, olisin voinut olla tilanteessa se fiksumpi osapuoli, mutta en lopulta kuitenkaan ollut.

Tästä on onneksi jo aikaa ja opittu on, paljon.

Ihan vaan kysymyksenä. Saitko puhuttua ennen kui aloit pettämään kumppanillesi siitä mitä tunsit ja mitä tarvitsit ja halusit silloisesta suhteesasi vai alotiko vain ensin pettämään kertomatta mitään tarpeistasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset stressatko niin hirveästi..... Omalla kohdallani ainakin huomannut, että kun ikää tulee, niin ehdottomuus ja mustavalkoisuus elämästä katoaa. Tajuaa elämän reaaliteetit. Itsekin alle 30 vuotiaana jaksoin vouhkata näistä pettämisistä ja järkyttyä kun joku tuttu petti. Nyt 40+ ei hirveästi enää kiinnosta toisten pettämiset, jokainen vastatkoon itsestään. Ei se elämä muutamaan sivukaatoon kaadu. Kerran me täällä vaan eletään.

t. N42

Näin me olemme erilaisia. Itse olen kanssasi samanikäinen, ja olen tullut iän myötä aina vain tiukemmaksi näiden asioiden suhteen. Aivan liian paljon nähnyt ja kokenut kärsimystä, joka näistä pettämiskuvioista seuraa. En leiki tulella, enkä vietä aikaani sellaisten ihmisten seurassa, jotka sellaista läpi sormien katselevat. Oma moraalini on kehittynyt iän myötä, ja olen tyytyväinen siitä.

Aiemmin syytettiin kirkkoa moralismista ja synnin paasauksesta. Ei tartte kirkkoa nykyaikana, kun on moraalinen vauva.fi! Synninpäästöä vaan ei saa missään. Ennen kirkko sentään antoi senkin.

Eikös kirkossa pitänyt katua ja tehdä parannus?

Niin, kirjossa, muun muassa, voi katua ja siten tehdä parannus. Mikäs siinä nyt on ongelma? Onko niin, et pettäjä ei voi parannusta twhdä? Tuhoon tuomittu koko ihmispolo?

Teot puhuvat aina kovempaa kuin sanat

Mikä muu synti on anteeksiantamaton? Murha? Mihin tää vertautuu? Ymmärrän sen kyllä, että se loukkaa ja satuttaa. Ja voi todellakin rikkoa jotain hienoa. Mutta tämä ehdottomuus, että kaikki pettäjät aina ovat vain pettäjiä, eivätkä ansaitse siitä koskaan anteeksi antoa, on erikoinen. Itse en aio avioeroa ottaa automaattisesti, vaikk puolisosta tällainen tulisi ilmi. Haluaisin ensin käydä asiat perinjuurin läpi ja pohtia vaihtoehtoa, josko siitä pääsisi yli. Ja tunnen puolisoni riittävän hyvin, etten pelkäisi asian uusintaa, jos muuten asiat selvitettäisi. Mutta loppujen lopuksi sen tietäisi vasta, kun tilanne tulis ensin vastaan.

Anteeksianto voi monien terapeuttien mukaan olla mahdollista vain jos pettäjä tekee itse täydellisen asennemuutoksen itsessään ja tekee lujasti töitä suhteen eteen. Harvoin näin tapahtuu vaan pettäminen jatkuu. Kysymys varsinkin toistuvasti pettävillä on oman psyyken vakavista ongelmista.

Missä on tuollaisia terapeutteja? Eihän kukaan terapeutti päätä asiakkaan puolesta, millä ehdoilla hän antaa pettäjälle anteeksi! Ihan absurdi ajatuskin. Vähintään erittäin epäammattimaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ihmiset jotka eivät ymmärrö että suhteessa on kaksi toimijaa. Minua on petetty, mutta täytyy myöntää etten minäkään silloin hoitanut omia hommia parhaalla mahdollisella tavalla. Parisuhteen pitäisi olla enemmän sitä antamista, silloin se voi hyvin. Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Samanpariset seksihalut helpottaa suhteen ylläpitämistä aivan älyttömästi. Jos on kokenut pettämisen, kannattaa kysyä itseltään, että oliko seksi sen pettäjän mielestä hyvää ja oliko sitä riittävästi? Nimittäin olen ollut myös suhteessa jossa seksiä ei ollut alun jälkeen tarpeeksi ja se oli vielä kamalampi kokemus, koska se ainainan torjuminen nakertaa kaiken pois.

Oli seksiä. Ja ihan hyvää seksiä. Oli myös seksiä sillä aikaa kun mies petti sen kanssa johon oli rakastunut. Oli rakastunut, mutta kelpasi seksi myös sen silloisen puolison kanssa. Ja kelpasi myös pari kertaa sen jälkeen kun erottiin ja muutti yhteen tämän rakkaansa kanssa. Ja olisi kelvannut sen jälkeenkin. Sellaisia ne miehet on 😄

Eli olit varatun miehen kanssa, ja sitten hän petti sinua? Ja olit vielä silloinkin, kun jän oli siirtynyt seuraavaan? Ja toteat, että miehet ovat sellaisia. Kyllähän tuossakin kuviossa oli yksi mahdollistaja mukana.

Tässä keskustelussa koko parisuhdekäsitys perustuu vain ja ainoastaan seksille. Aika yksulotteista on, jos se on kaikki mitä on, tai ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset stressatko niin hirveästi..... Omalla kohdallani ainakin huomannut, että kun ikää tulee, niin ehdottomuus ja mustavalkoisuus elämästä katoaa. Tajuaa elämän reaaliteetit. Itsekin alle 30 vuotiaana jaksoin vouhkata näistä pettämisistä ja järkyttyä kun joku tuttu petti. Nyt 40+ ei hirveästi enää kiinnosta toisten pettämiset, jokainen vastatkoon itsestään. Ei se elämä muutamaan sivukaatoon kaadu. Kerran me täällä vaan eletään.

t. N42

Näin me olemme erilaisia. Itse olen kanssasi samanikäinen, ja olen tullut iän myötä aina vain tiukemmaksi näiden asioiden suhteen. Aivan liian paljon nähnyt ja kokenut kärsimystä, joka näistä pettämiskuvioista seuraa. En leiki tulella, enkä vietä aikaani sellaisten ihmisten seurassa, jotka sellaista läpi sormien katselevat. Oma moraalini on kehittynyt iän myötä, ja olen tyytyväinen siitä.

Aiemmin syytettiin kirkkoa moralismista ja synnin paasauksesta. Ei tartte kirkkoa nykyaikana, kun on moraalinen vauva.fi! Synninpäästöä vaan ei saa missään. Ennen kirkko sentään antoi senkin.

Eikös kirkossa pitänyt katua ja tehdä parannus?

Niin, kirjossa, muun muassa, voi katua ja siten tehdä parannus. Mikäs siinä nyt on ongelma? Onko niin, et pettäjä ei voi parannusta twhdä? Tuhoon tuomittu koko ihmispolo?

Teot puhuvat aina kovempaa kuin sanat

Mikä muu synti on anteeksiantamaton? Murha? Mihin tää vertautuu? Ymmärrän sen kyllä, että se loukkaa ja satuttaa. Ja voi todellakin rikkoa jotain hienoa. Mutta tämä ehdottomuus, että kaikki pettäjät aina ovat vain pettäjiä, eivätkä ansaitse siitä koskaan anteeksi antoa, on erikoinen. Itse en aio avioeroa ottaa automaattisesti, vaikk puolisosta tällainen tulisi ilmi. Haluaisin ensin käydä asiat perinjuurin läpi ja pohtia vaihtoehtoa, josko siitä pääsisi yli. Ja tunnen puolisoni riittävän hyvin, etten pelkäisi asian uusintaa, jos muuten asiat selvitettäisi. Mutta loppujen lopuksi sen tietäisi vasta, kun tilanne tulis ensin vastaan.

Anteeksianto voi monien terapeuttien mukaan olla mahdollista vain jos pettäjä tekee itse täydellisen asennemuutoksen itsessään ja tekee lujasti töitä suhteen eteen. Harvoin näin tapahtuu vaan pettäminen jatkuu. Kysymys varsinkin toistuvasti pettävillä on oman psyyken vakavista ongelmista.

Missä on tuollaisia terapeutteja? Eihän kukaan terapeutti päätä asiakkaan puolesta, millä ehdoilla hän antaa pettäjälle anteeksi! Ihan absurdi ajatuskin. Vähintään erittäin epäammattimaista.

Niin. Monet pettäjät käyttävät asiayhteydestään irroitettuja terapeutin sanoja oman pettämisensä oikeuttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ihmiset jotka eivät ymmärrö että suhteessa on kaksi toimijaa. Minua on petetty, mutta täytyy myöntää etten minäkään silloin hoitanut omia hommia parhaalla mahdollisella tavalla. Parisuhteen pitäisi olla enemmän sitä antamista, silloin se voi hyvin. Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Samanpariset seksihalut helpottaa suhteen ylläpitämistä aivan älyttömästi. Jos on kokenut pettämisen, kannattaa kysyä itseltään, että oliko seksi sen pettäjän mielestä hyvää ja oliko sitä riittävästi? Nimittäin olen ollut myös suhteessa jossa seksiä ei ollut alun jälkeen tarpeeksi ja se oli vielä kamalampi kokemus, koska se ainainan torjuminen nakertaa kaiken pois.

Oli seksiä. Ja ihan hyvää seksiä. Oli myös seksiä sillä aikaa kun mies petti sen kanssa johon oli rakastunut. Oli rakastunut, mutta kelpasi seksi myös sen silloisen puolison kanssa. Ja kelpasi myös pari kertaa sen jälkeen kun erottiin ja muutti yhteen tämän rakkaansa kanssa. Ja olisi kelvannut sen jälkeenkin. Sellaisia ne miehet on 😄

Eli olit varatun miehen kanssa, ja sitten hän petti sinua? Ja olit vielä silloinkin, kun jän oli siirtynyt seuraavaan? Ja toteat, että miehet ovat sellaisia. Kyllähän tuossakin kuviossa oli yksi mahdollistaja mukana.

Tässä keskustelussa koko parisuhdekäsitys perustuu vain ja ainoastaan seksille. Aika yksulotteista on, jos se on kaikki mitä on, tai ei ole.

Hyvin sanottu. Mustavalkoinen ajattelu pettäjillän on yleinen tuon asian suhteen ja hetkelllsen hyväksynnän hakun seksin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään parisuhteessa, jossa oli henkistäväkivaltaa, taloudellista epätasa-arvoa, jne eli liuta ongelmia ja olin niin pohjalla ja epävarma etten löytänyt muuta tietä päästä tilanteesta pois kuin pettäminen. Helppo ja yksinkertainen tapa ottaa ero kohtaamatta niitä todellisia ongelmia. Ihminen on loppujen lopuksi itsekäs olento, kun kyse on omasta selviytymisestä.

Sama. Ei se silti oikein ollut minun kohdallani vaikka miten olisin kärsinyt. Se vain kertoo siitä, että valitsin alhaisen ja helpon tien. Luonteen heikkoutta. Kun tekee hieman henkistä kasvua ja lähtee pois sieltä "minä olen uhri" ajattelusta niin ymmärtää tämänkin kaltaisia juttuja. Oikea tapa olisi ollut erota silloin kun tunsin tilanteen sietämättömäksi eikä alkaa lapsellisesti virittää jotain suhteen ulkopuolista juttua jotta pääsisin pakoon.

Saman tempun tehneenä allekirjoitan. Voin todella huonosti suhteessa ihmisen kanssa, jonka seurassa en voinut olla oma itseni. Itsetuntoni oli romuna, en tiennyt kuka olen ja mitä haluan, enkä uskonut pärjääväni yksin, joten en uskaltanut erota. Pettäminen oli silti lapsellista ja itsekästä, olisin voinut olla tilanteessa se fiksumpi osapuoli, mutta en lopulta kuitenkaan ollut.

Tästä on onneksi jo aikaa ja opittu on, paljon.

Tätä tällä tarkoitan, mitä ketjussa oon yrittänyt kyseenalaistaa. Olet toiminut omasta mielestäsi huonosti ja olet ottanut opiksesi. Uskotko vielä tekeväsi samoin, vai olisko petturin päivät nyt takana? Täällä jotkut ovat sitä mieltä, että olet tuhoon tuomittu loppuelämäksesi, etkä tule ikinä tapojasi parantamaan. Saanhan olla eri mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ihmiset jotka eivät ymmärrö että suhteessa on kaksi toimijaa. Minua on petetty, mutta täytyy myöntää etten minäkään silloin hoitanut omia hommia parhaalla mahdollisella tavalla. Parisuhteen pitäisi olla enemmän sitä antamista, silloin se voi hyvin. Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Samanpariset seksihalut helpottaa suhteen ylläpitämistä aivan älyttömästi. Jos on kokenut pettämisen, kannattaa kysyä itseltään, että oliko seksi sen pettäjän mielestä hyvää ja oliko sitä riittävästi? Nimittäin olen ollut myös suhteessa jossa seksiä ei ollut alun jälkeen tarpeeksi ja se oli vielä kamalampi kokemus, koska se ainainan torjuminen nakertaa kaiken pois.

Suhde on siis pelkkää seksiä sulle. Silloin se pitää avoimesti kertoa sille toiselle. Mutta silti jos mä kokisin ainaista torjumista niin eroaisin ensin enkä pettäisi ja sitten olisin yksin tarvitsemani ajan jonka jälkeen katsoisin mitä haluan.

Pettäjät ovat lähes järjestään kyvyttömiä itse kommunikoimaan tunteistaan ja tarpeistaan vaan ulkoistavat oman vastuunsa petetylle kuten tuossa kommentissakin tulee ilmi.

Hetkinen, kerrataan nyt ihan selvyydeksi: Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Mistä helkkarista sait päähäsi että suhteeni on pelkkä seksisuhde? Mistä ylipäätään teet näitä päätelmiä? Suhteessa on edelleen kaksi toimijaa ja heidän väliset ongelmat aiheuttaa monia epätoivottavia tapahtumia. Ne pitäisi kyetä ratkomaan ja jos ei kyetä, niin erotaan. Jos toinen ei kylene kertomaan tarpeistaan, niin se olisi hyvä selvittää suhteen alkumetreillä. Jos toisen on vaikea kertoa tarpeistaan, niin rakas ihminen pyrkii vähintäänkin auttamaan. Liian usein on olemassa tilanteita missä toinen osapuoli ei uskalla sanoittaa niitä halujaan, pelossa että toinen tuomitsee, silloin suhteessa on vielä enemmän selvitettävää ja se voi olla jo ylitsepääsemätön este. Ole ystävällinen ja lakkaa tekemästä oletuksia ja syyllistämästä niiden pohjalta muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset stressatko niin hirveästi..... Omalla kohdallani ainakin huomannut, että kun ikää tulee, niin ehdottomuus ja mustavalkoisuus elämästä katoaa. Tajuaa elämän reaaliteetit. Itsekin alle 30 vuotiaana jaksoin vouhkata näistä pettämisistä ja järkyttyä kun joku tuttu petti. Nyt 40+ ei hirveästi enää kiinnosta toisten pettämiset, jokainen vastatkoon itsestään. Ei se elämä muutamaan sivukaatoon kaadu. Kerran me täällä vaan eletään.

t. N42

Näin me olemme erilaisia. Itse olen kanssasi samanikäinen, ja olen tullut iän myötä aina vain tiukemmaksi näiden asioiden suhteen. Aivan liian paljon nähnyt ja kokenut kärsimystä, joka näistä pettämiskuvioista seuraa. En leiki tulella, enkä vietä aikaani sellaisten ihmisten seurassa, jotka sellaista läpi sormien katselevat. Oma moraalini on kehittynyt iän myötä, ja olen tyytyväinen siitä.

Aiemmin syytettiin kirkkoa moralismista ja synnin paasauksesta. Ei tartte kirkkoa nykyaikana, kun on moraalinen vauva.fi! Synninpäästöä vaan ei saa missään. Ennen kirkko sentään antoi senkin.

Eikös kirkossa pitänyt katua ja tehdä parannus?

Niin, kirjossa, muun muassa, voi katua ja siten tehdä parannus. Mikäs siinä nyt on ongelma? Onko niin, et pettäjä ei voi parannusta twhdä? Tuhoon tuomittu koko ihmispolo?

Teot puhuvat aina kovempaa kuin sanat

Mikä muu synti on anteeksiantamaton? Murha? Mihin tää vertautuu? Ymmärrän sen kyllä, että se loukkaa ja satuttaa. Ja voi todellakin rikkoa jotain hienoa. Mutta tämä ehdottomuus, että kaikki pettäjät aina ovat vain pettäjiä, eivätkä ansaitse siitä koskaan anteeksi antoa, on erikoinen. Itse en aio avioeroa ottaa automaattisesti, vaikk puolisosta tällainen tulisi ilmi. Haluaisin ensin käydä asiat perinjuurin läpi ja pohtia vaihtoehtoa, josko siitä pääsisi yli. Ja tunnen puolisoni riittävän hyvin, etten pelkäisi asian uusintaa, jos muuten asiat selvitettäisi. Mutta loppujen lopuksi sen tietäisi vasta, kun tilanne tulis ensin vastaan.

Anteeksianto voi monien terapeuttien mukaan olla mahdollista vain jos pettäjä tekee itse täydellisen asennemuutoksen itsessään ja tekee lujasti töitä suhteen eteen. Harvoin näin tapahtuu vaan pettäminen jatkuu. Kysymys varsinkin toistuvasti pettävillä on oman psyyken vakavista ongelmista.

Missä on tuollaisia terapeutteja? Eihän kukaan terapeutti päätä asiakkaan puolesta, millä ehdoilla hän antaa pettäjälle anteeksi! Ihan absurdi ajatuskin. Vähintään erittäin epäammattimaista.

Niin. Monet pettäjät käyttävät asiayhteydestään irroitettuja terapeutin sanoja oman pettämisensä oikeuttamiseen.

Miten tämä liittyy edeltäviin kommentteihin?

Joskus se pettäminen on myös ihan ok, esim silloin jos seksiä käytetään suhteessa toisen hallitsemiseen. Silloin on peli menetetty ja sellaisesta puuhasta sietääkin joutua petetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ihmiset jotka eivät ymmärrö että suhteessa on kaksi toimijaa. Minua on petetty, mutta täytyy myöntää etten minäkään silloin hoitanut omia hommia parhaalla mahdollisella tavalla. Parisuhteen pitäisi olla enemmän sitä antamista, silloin se voi hyvin. Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Samanpariset seksihalut helpottaa suhteen ylläpitämistä aivan älyttömästi. Jos on kokenut pettämisen, kannattaa kysyä itseltään, että oliko seksi sen pettäjän mielestä hyvää ja oliko sitä riittävästi? Nimittäin olen ollut myös suhteessa jossa seksiä ei ollut alun jälkeen tarpeeksi ja se oli vielä kamalampi kokemus, koska se ainainan torjuminen nakertaa kaiken pois.

Suhde on siis pelkkää seksiä sulle. Silloin se pitää avoimesti kertoa sille toiselle. Mutta silti jos mä kokisin ainaista torjumista niin eroaisin ensin enkä pettäisi ja sitten olisin yksin tarvitsemani ajan jonka jälkeen katsoisin mitä haluan.

Pettäjät ovat lähes järjestään kyvyttömiä itse kommunikoimaan tunteistaan ja tarpeistaan vaan ulkoistavat oman vastuunsa petetylle kuten tuossa kommentissakin tulee ilmi.

Hetkinen, kerrataan nyt ihan selvyydeksi: Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Mistä helkkarista sait päähäsi että suhteeni on pelkkä seksisuhde? Mistä ylipäätään teet näitä päätelmiä? Suhteessa on edelleen kaksi toimijaa ja heidän väliset ongelmat aiheuttaa monia epätoivottavia tapahtumia. Ne pitäisi kyetä ratkomaan ja jos ei kyetä, niin erotaan. Jos toinen ei kylene kertomaan tarpeistaan, niin se olisi hyvä selvittää suhteen alkumetreillä. Jos toisen on vaikea kertoa tarpeistaan, niin rakas ihminen pyrkii vähintäänkin auttamaan. Liian usein on olemassa tilanteita missä toinen osapuoli ei uskalla sanoittaa niitä halujaan, pelossa että toinen tuomitsee, silloin suhteessa on vielä enemmän selvitettävää ja se voi olla jo ylitsepääsemätön este. Ole ystävällinen ja lakkaa tekemästä oletuksia ja syyllistämästä niiden pohjalta muita.

Entäpä jos se pettäjä piilottelee todella taitavasti todellisia tunteitaan ja tarpeitaan kenties vuosikausia omassa päässään. Kun tajuat että sinulle on vuosikausia annettu valheellinen kuva sen ihmisen taholta jota aidosti rakastit etkä itse ollut välinpitämätön, et nalkutin, et ohikävelevä etkä pihtaava vaan tajuat että sulle on valehdeltu vuosikausia ja sitten petetään ja syytetään sinua että aiheutit sen niin anteeksiantaminen on aika vaikeaa. Parempi olla olematta missään tekemisissä tällaisten kanssa.

Onko teillä yleisesti parisuhde=sänkyelämä? Eikö ole muuta yhteistä? Minusta se seksi on vain seuraus siitä, mikä se suhde on. Sillon suhteessa on vallalla epätasapaino, jos sänkyasiat menee vinksalleen. Sen pitäis olla seuraus, ei syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ihmiset jotka eivät ymmärrö että suhteessa on kaksi toimijaa. Minua on petetty, mutta täytyy myöntää etten minäkään silloin hoitanut omia hommia parhaalla mahdollisella tavalla. Parisuhteen pitäisi olla enemmän sitä antamista, silloin se voi hyvin. Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Samanpariset seksihalut helpottaa suhteen ylläpitämistä aivan älyttömästi. Jos on kokenut pettämisen, kannattaa kysyä itseltään, että oliko seksi sen pettäjän mielestä hyvää ja oliko sitä riittävästi? Nimittäin olen ollut myös suhteessa jossa seksiä ei ollut alun jälkeen tarpeeksi ja se oli vielä kamalampi kokemus, koska se ainainan torjuminen nakertaa kaiken pois.

Suhde on siis pelkkää seksiä sulle. Silloin se pitää avoimesti kertoa sille toiselle. Mutta silti jos mä kokisin ainaista torjumista niin eroaisin ensin enkä pettäisi ja sitten olisin yksin tarvitsemani ajan jonka jälkeen katsoisin mitä haluan.

Pettäjät ovat lähes järjestään kyvyttömiä itse kommunikoimaan tunteistaan ja tarpeistaan vaan ulkoistavat oman vastuunsa petetylle kuten tuossa kommentissakin tulee ilmi.

Hetkinen, kerrataan nyt ihan selvyydeksi: Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Mistä helkkarista sait päähäsi että suhteeni on pelkkä seksisuhde? Mistä ylipäätään teet näitä päätelmiä? Suhteessa on edelleen kaksi toimijaa ja heidän väliset ongelmat aiheuttaa monia epätoivottavia tapahtumia. Ne pitäisi kyetä ratkomaan ja jos ei kyetä, niin erotaan. Jos toinen ei kylene kertomaan tarpeistaan, niin se olisi hyvä selvittää suhteen alkumetreillä. Jos toisen on vaikea kertoa tarpeistaan, niin rakas ihminen pyrkii vähintäänkin auttamaan. Liian usein on olemassa tilanteita missä toinen osapuoli ei uskalla sanoittaa niitä halujaan, pelossa että toinen tuomitsee, silloin suhteessa on vielä enemmän selvitettävää ja se voi olla jo ylitsepääsemätön este. Ole ystävällinen ja lakkaa tekemästä oletuksia ja syyllistämästä niiden pohjalta muita.

Entäpä jos se pettäjä piilottelee todella taitavasti todellisia tunteitaan ja tarpeitaan kenties vuosikausia omassa päässään. Kun tajuat että sinulle on vuosikausia annettu valheellinen kuva sen ihmisen taholta jota aidosti rakastit etkä itse ollut välinpitämätön, et nalkutin, et ohikävelevä etkä pihtaava vaan tajuat että sulle on valehdeltu vuosikausia ja sitten petetään ja syytetään sinua että aiheutit sen niin anteeksiantaminen on aika vaikeaa. Parempi olla olematta missään tekemisissä tällaisten kanssa.

Tuo kuulostaa että olet törmännyt vahvan välttelevän kiintymyssuhdetyylin omaavaan tyyppiin jolla on piilonarsisitisia piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ihmiset jotka eivät ymmärrö että suhteessa on kaksi toimijaa. Minua on petetty, mutta täytyy myöntää etten minäkään silloin hoitanut omia hommia parhaalla mahdollisella tavalla. Parisuhteen pitäisi olla enemmän sitä antamista, silloin se voi hyvin. Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Samanpariset seksihalut helpottaa suhteen ylläpitämistä aivan älyttömästi. Jos on kokenut pettämisen, kannattaa kysyä itseltään, että oliko seksi sen pettäjän mielestä hyvää ja oliko sitä riittävästi? Nimittäin olen ollut myös suhteessa jossa seksiä ei ollut alun jälkeen tarpeeksi ja se oli vielä kamalampi kokemus, koska se ainainan torjuminen nakertaa kaiken pois.

Suhde on siis pelkkää seksiä sulle. Silloin se pitää avoimesti kertoa sille toiselle. Mutta silti jos mä kokisin ainaista torjumista niin eroaisin ensin enkä pettäisi ja sitten olisin yksin tarvitsemani ajan jonka jälkeen katsoisin mitä haluan.

Pettäjät ovat lähes järjestään kyvyttömiä itse kommunikoimaan tunteistaan ja tarpeistaan vaan ulkoistavat oman vastuunsa petetylle kuten tuossa kommentissakin tulee ilmi.

Hetkinen, kerrataan nyt ihan selvyydeksi: Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Mistä helkkarista sait päähäsi että suhteeni on pelkkä seksisuhde? Mistä ylipäätään teet näitä päätelmiä? Suhteessa on edelleen kaksi toimijaa ja heidän väliset ongelmat aiheuttaa monia epätoivottavia tapahtumia. Ne pitäisi kyetä ratkomaan ja jos ei kyetä, niin erotaan. Jos toinen ei kylene kertomaan tarpeistaan, niin se olisi hyvä selvittää suhteen alkumetreillä. Jos toisen on vaikea kertoa tarpeistaan, niin rakas ihminen pyrkii vähintäänkin auttamaan. Liian usein on olemassa tilanteita missä toinen osapuoli ei uskalla sanoittaa niitä halujaan, pelossa että toinen tuomitsee, silloin suhteessa on vielä enemmän selvitettävää ja se voi olla jo ylitsepääsemätön este. Ole ystävällinen ja lakkaa tekemästä oletuksia ja syyllistämästä niiden pohjalta muita.

Entäpä jos se pettäjä piilottelee todella taitavasti todellisia tunteitaan ja tarpeitaan kenties vuosikausia omassa päässään. Kun tajuat että sinulle on vuosikausia annettu valheellinen kuva sen ihmisen taholta jota aidosti rakastit etkä itse ollut välinpitämätön, et nalkutin, et ohikävelevä etkä pihtaava vaan tajuat että sulle on valehdeltu vuosikausia ja sitten petetään ja syytetään sinua että aiheutit sen niin anteeksiantaminen on aika vaikeaa. Parempi olla olematta missään tekemisissä tällaisten kanssa.

Tässä tarvitsee nyt huomioida, että toisen pään sisään ei pääse. Joku on voinut aivan hyvin rakastaa ja sitten tilanne on muuttunut. Joku voi olla narsisti. Vaikeita tilanteita, mutta on vaikeaa ottaa selkoa toisen tarkoitusperistä, ellei hän kerro. Miksi hän piilottelisi vuosikausia sellaista jos ei ole narsku? Ja kenenkään ei kannata tietenkään olla kynnysmatto vaan pitää suhteen alusta asti rajat ja muistutella niistä tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ihmiset jotka eivät ymmärrö että suhteessa on kaksi toimijaa. Minua on petetty, mutta täytyy myöntää etten minäkään silloin hoitanut omia hommia parhaalla mahdollisella tavalla. Parisuhteen pitäisi olla enemmän sitä antamista, silloin se voi hyvin. Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Samanpariset seksihalut helpottaa suhteen ylläpitämistä aivan älyttömästi. Jos on kokenut pettämisen, kannattaa kysyä itseltään, että oliko seksi sen pettäjän mielestä hyvää ja oliko sitä riittävästi? Nimittäin olen ollut myös suhteessa jossa seksiä ei ollut alun jälkeen tarpeeksi ja se oli vielä kamalampi kokemus, koska se ainainan torjuminen nakertaa kaiken pois.

Suhde on siis pelkkää seksiä sulle. Silloin se pitää avoimesti kertoa sille toiselle. Mutta silti jos mä kokisin ainaista torjumista niin eroaisin ensin enkä pettäisi ja sitten olisin yksin tarvitsemani ajan jonka jälkeen katsoisin mitä haluan.

Pettäjät ovat lähes järjestään kyvyttömiä itse kommunikoimaan tunteistaan ja tarpeistaan vaan ulkoistavat oman vastuunsa petetylle kuten tuossa kommentissakin tulee ilmi.

Hetkinen, kerrataan nyt ihan selvyydeksi: Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Mistä helkkarista sait päähäsi että suhteeni on pelkkä seksisuhde? Mistä ylipäätään teet näitä päätelmiä? Suhteessa on edelleen kaksi toimijaa ja heidän väliset ongelmat aiheuttaa monia epätoivottavia tapahtumia. Ne pitäisi kyetä ratkomaan ja jos ei kyetä, niin erotaan. Jos toinen ei kylene kertomaan tarpeistaan, niin se olisi hyvä selvittää suhteen alkumetreillä. Jos toisen on vaikea kertoa tarpeistaan, niin rakas ihminen pyrkii vähintäänkin auttamaan. Liian usein on olemassa tilanteita missä toinen osapuoli ei uskalla sanoittaa niitä halujaan, pelossa että toinen tuomitsee, silloin suhteessa on vielä enemmän selvitettävää ja se voi olla jo ylitsepääsemätön este. Ole ystävällinen ja lakkaa tekemästä oletuksia ja syyllistämästä niiden pohjalta muita.

Entäpä jos se pettäjä piilottelee todella taitavasti todellisia tunteitaan ja tarpeitaan kenties vuosikausia omassa päässään. Kun tajuat että sinulle on vuosikausia annettu valheellinen kuva sen ihmisen taholta jota aidosti rakastit etkä itse ollut välinpitämätön, et nalkutin, et ohikävelevä etkä pihtaava vaan tajuat että sulle on valehdeltu vuosikausia ja sitten petetään ja syytetään sinua että aiheutit sen niin anteeksiantaminen on aika vaikeaa. Parempi olla olematta missään tekemisissä tällaisten kanssa.

Todella surullista, jos näin on käynyt. Tuossa tapauksessa se toinen ihminen on oettänyt niin monella muullakin tasolla, kuin sänkyyn menemällä. Asia kannattaa jotenkin käsitellä , kunhan ymmärtää koko suhteen valheellisuuden. Käydä läpi oma osuus ja olla itselle rehellinen ja armollinen. Katkeruudesta parempi sitten lopuksi päästää irti, koska kukaan ei ole sen arvoinen, että hänen takiaan kannattais katkeruudella pilata oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset stressatko niin hirveästi..... Omalla kohdallani ainakin huomannut, että kun ikää tulee, niin ehdottomuus ja mustavalkoisuus elämästä katoaa. Tajuaa elämän reaaliteetit. Itsekin alle 30 vuotiaana jaksoin vouhkata näistä pettämisistä ja järkyttyä kun joku tuttu petti. Nyt 40+ ei hirveästi enää kiinnosta toisten pettämiset, jokainen vastatkoon itsestään. Ei se elämä muutamaan sivukaatoon kaadu. Kerran me täällä vaan eletään.

t. N42

Ehdota miehellesi avointa suhdetta, sitten ei tarvitse edes pettää, vaan ollan ihan luvan kanssa liikenteessä