Lue keskustelun säännöt.
Pettämistä sivusta seuranneena.
20.01.2023 |
Luulin olevani suoraselkäinen kaveri. Mutta Selkärangaton olen. En uskalla kertoa petetylle mitä tiedän. Kai sitä kuitenkin pelkää sotkeutua muiden asioihin... pettäminen on peestä. Lopettakaa! P*nkaa sinkkuja. Ei tarvi rikkoa toisten perheitä.
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä enkä hyväksy pettämistä mutta ihmettelen kyllä kovasti myös näitä jotka jankkaavat että avioliitto oli kunnossa vaikka toinen pettää. Se että elämä oli oman unelman mukaista ja toinen siinä suoritti sitä mukana ei tarkoita että se oli toiselle hyvää myös. Vierestä olen seurannut kun eräs mies suorittaa vaimonsa elämää mutta ei itse ole siinä onnellinen eikä saa mitä itse kaipaa. Mutta vaimolla on matkat, seksiä, lapsien kanssa on mukavaa. Mutta mies pettää koska ei ole onnellinen tuossa vaimon luomassa elämässä. Se että toisella on kaikki hyvin avioliitossa ei tarkoita että parisuhde toimii jos toisella ei ole kaikki hyvin.
On syytä nostaa asia esille ja puhua siitä mitä haluaa sille toiselle. Ei kai kukaan panttaa vuosikausia puolisolleen sanomasta mitä haluaa oikeasti. Kertoo luonteen vääristymästä miehellä silloin.
Heikkoluonteisten pettäjämiesten yksi perusselityksistä että koki eläneensä ahtaasti kodissa joka on kuin sisustuslehden kuvista. Näin siirretään vastuu pettämisestä petetylle.
En ole koskaan pettänyt, mutta olen ollut tuollaisessa suhteessa, missä koti oli juuri sellainen. Kun mainitsin asiasta, niin nainen uhriutui ja syytti minua tunteettomaksi. Ymmärään vallan hyvin niitä jotka eivät asiasta pysty sanomaan, koska kokevat sitten henkistä väkivaltaa. Tilanne on sama kun ihmetellään, miksi nainen ei lähde väkivaltaisesta suhteesta.
Pitäisi saada sellainen keskustelu aikaiseksi, ettei kumpikaan koe tulevansa syyllistetyksi.
Jos nainen on sisustanut vuosikaudet ja nauttinut siitä, voi tuntua isolta asialta , jos tajuaa että siitä on mies kärsinyt jo kauan, eikä ole mitään sanonut.
Miehen pitää raivata itselleen tilaa kodissaan vaikka asiasta pitäisi käydä vääntöä.
Tyypillistä vähättelyä henkistä väkivaltaa kokevia kohtaan. Voiko sinusta mies kokea henkistäväkivaltaa suhteessa, ja onko vähäpätöisempää kuin naisen kokema?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä enkä hyväksy pettämistä mutta ihmettelen kyllä kovasti myös näitä jotka jankkaavat että avioliitto oli kunnossa vaikka toinen pettää. Se että elämä oli oman unelman mukaista ja toinen siinä suoritti sitä mukana ei tarkoita että se oli toiselle hyvää myös. Vierestä olen seurannut kun eräs mies suorittaa vaimonsa elämää mutta ei itse ole siinä onnellinen eikä saa mitä itse kaipaa. Mutta vaimolla on matkat, seksiä, lapsien kanssa on mukavaa. Mutta mies pettää koska ei ole onnellinen tuossa vaimon luomassa elämässä. Se että toisella on kaikki hyvin avioliitossa ei tarkoita että parisuhde toimii jos toisella ei ole kaikki hyvin.
.
No hyvänen aika. Miehen on sitten nostettava kissa pöydälle. Eikä kelpaa tekosyyksi paskamyrskyn nouseminen. Niin voi käydä, mutta se kestetään ja jatketaan asian selvittelyä niin kauan että tulee tulosta.
Ja jos ei tule , niin erotaan.
Taidat itse olla yksi miehen hoidoista, jolle mies on kertonut tätä nyyhkytarinaa.
Vai mistä niin hyvin tiedät , että mies ei ole onnellinen.
Voihan tuo tilanne olla miehelle oikein hyvä.
Saa kaiken, perheen ja muut naiset.
Perheen äiti ei voi tietää, että mies kärsii, ellei tämä sitä tuo selvästi ja toistuvasti esille.
Ja ota itselleen tilaa ilman että pettää.Ole hyvä ja tee jotain katkeruudellesi. Älä myrkytä hyvää keskustelua vihallasi. Kiitos.
Missä tuossa kommentissa oli vihaa ja katkeruutta? Ihan peruskuvaus normaalin suhteen kulmakivestä eli kommunikoinnin tärkeydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä enkä hyväksy pettämistä mutta ihmettelen kyllä kovasti myös näitä jotka jankkaavat että avioliitto oli kunnossa vaikka toinen pettää. Se että elämä oli oman unelman mukaista ja toinen siinä suoritti sitä mukana ei tarkoita että se oli toiselle hyvää myös. Vierestä olen seurannut kun eräs mies suorittaa vaimonsa elämää mutta ei itse ole siinä onnellinen eikä saa mitä itse kaipaa. Mutta vaimolla on matkat, seksiä, lapsien kanssa on mukavaa. Mutta mies pettää koska ei ole onnellinen tuossa vaimon luomassa elämässä. Se että toisella on kaikki hyvin avioliitossa ei tarkoita että parisuhde toimii jos toisella ei ole kaikki hyvin.
On syytä nostaa asia esille ja puhua siitä mitä haluaa sille toiselle. Ei kai kukaan panttaa vuosikausia puolisolleen sanomasta mitä haluaa oikeasti. Kertoo luonteen vääristymästä miehellä silloin.
Heikkoluonteisten pettäjämiesten yksi perusselityksistä että koki eläneensä ahtaasti kodissa joka on kuin sisustuslehden kuvista. Näin siirretään vastuu pettämisestä petetylle.
En ole koskaan pettänyt, mutta olen ollut tuollaisessa suhteessa, missä koti oli juuri sellainen. Kun mainitsin asiasta, niin nainen uhriutui ja syytti minua tunteettomaksi. Ymmärään vallan hyvin niitä jotka eivät asiasta pysty sanomaan, koska kokevat sitten henkistä väkivaltaa. Tilanne on sama kun ihmetellään, miksi nainen ei lähde väkivaltaisesta suhteesta.
Pitäisi saada sellainen keskustelu aikaiseksi, ettei kumpikaan koe tulevansa syyllistetyksi.
Jos nainen on sisustanut vuosikaudet ja nauttinut siitä, voi tuntua isolta asialta , jos tajuaa että siitä on mies kärsinyt jo kauan, eikä ole mitään sanonut.
Miehen pitää raivata itselleen tilaa kodissaan vaikka asiasta pitäisi käydä vääntöä.Tyypillistä vähättelyä henkistä väkivaltaa kokevia kohtaan. Voiko sinusta mies kokea henkistäväkivaltaa suhteessa, ja onko vähäpätöisempää kuin naisen kokema?
Mikä tuossa oli vähättelyä? Sen odottaminen että mies puhuu vaikeistakin tunteistaan ja kertoisi mitä haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä yleisesti parisuhde=sänkyelämä? Eikö ole muuta yhteistä? Minusta se seksi on vain seuraus siitä, mikä se suhde on. Sillon suhteessa on vallalla epätasapaino, jos sänkyasiat menee vinksalleen. Sen pitäis olla seuraus, ei syy.
Ei, mutta ilman tyydyttävää sänkyelämää en voi hyvin parisuhteessakaan. Esität asian todella mustavalkoisena, joko seksi on kaikki, tai sitten se on seuraus. Sinulle seksi ei ole selvästikkään niin tärkeää, mutta ymmärrä hyvä ihminen että joillekkin se on tärkeää, siis kaiken muun lisäksi. Seksi lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Parisuhteessa on ihan älyttömästi muutakin, mutta jos ajatukset pyörii seksissä, se muu häiriintyy. Pahinta on että suhteen alussa ei keskustella todellisista haluista. Se mikä on muille ihmisille omassa parisuhteessa tärkeää, ei ole sinun päätettävissä, vaan jokaisen henkilökohtainen asia. Parisuhteen alussa näistä asioista tulisi kertoa ja toinen arvioi sitten pystyykö näitä tärkeitä asioita toiselle antamaan ja tarpeita täyttämään ja missä on sitten kompromissin paikka. Tässä asiassa kannattaa kuunnella sitä toista, eikä itsepäisesti määritellä asioita muiden puolesta.
Se on juuri niin että suhteen alussa tulee puhua mitä kumpikin toivoo ja haluaa. Itse ainakin en jatkaisi alkuvaiheessa olevaa parisuhdetta jos toinen sanoisi että ei mistään rajoista tarvitse puhua. Sama koskee sitoutumisen syvyyttä. En lähde suhteisiin muuttamaan toista.
Se mitä en ymmärrä on joidenkin asenne että parisuhteessa annettaisiin rakkautta kumppanin käytettäväksi. Tuollainen kertoo suhtautumisesta toisiin ihmisiin vaihdettavina esineinä ja sellainen ei ole juuri kenellekään hyväksi olla toisen ihmisen hyväksikäytettävänä rakkausesineenä.
Onko se hyvä suhde jossa toisen tarpeita ei huomioida? Olisiko aika hyväksyä sellainenkin asia että jos suhteen tarkoitus on parantaa elämänlaatua, niin seksiä voi verrata ruokaan. Jos et syö, elämänlaatusi kärsii, jos olet pitkän aikaa syömättä, sinä kuolet. Se on välinpitämättömyyttä jos vähät välittää toisen tarpeista, oli ne sitten mitä tahansa. Minä arvioin suhteen siltä kannalta, että pystynkö minä tyydyttämään sen oman rakkaani ja pystynkö pitämään hänet tyytyväisenä. Jos en, silloin en ala suhteeseen. Se on tärkein asia, sitten jos tuo on kunnossa, niin arvioin saanko minä sen mitä minä kaipaan.
Sekoitat normaalin ja terveen tavan olla parisuhteessa ja sairaan tavan jossa toinen on vain käyttöesine omien käsittelemättömien traumojen hoitamiseen.
Kumpikaan ei ole käyttöesine. Hyvässä suhteessa toimitaan niin että siinä on molemmilla hyvä olla. Jos ei ole, sitten erotaan. Kyllä tohon kuuluu myös seksi, läheisyys, tukeminen, kuuntelu, kumppanuus, ja kaikki ne pienet teot. Niistä muodostuu rakkaus ja se on valinta. Jos joku asia on toiselle tärkeää, ja valitsee olla välittämättä siitä, tai mikä pahempaa, kieltää sen toiselta, rakkautta ei ole. Se on niin selvä asia ettei selvempää voi olla. Jos toisella on huono olla, se asia selvitetään ja siihen pytitään löytämään ratkaisu, esim tukahduttaminen ei ole sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä enkä hyväksy pettämistä mutta ihmettelen kyllä kovasti myös näitä jotka jankkaavat että avioliitto oli kunnossa vaikka toinen pettää. Se että elämä oli oman unelman mukaista ja toinen siinä suoritti sitä mukana ei tarkoita että se oli toiselle hyvää myös. Vierestä olen seurannut kun eräs mies suorittaa vaimonsa elämää mutta ei itse ole siinä onnellinen eikä saa mitä itse kaipaa. Mutta vaimolla on matkat, seksiä, lapsien kanssa on mukavaa. Mutta mies pettää koska ei ole onnellinen tuossa vaimon luomassa elämässä. Se että toisella on kaikki hyvin avioliitossa ei tarkoita että parisuhde toimii jos toisella ei ole kaikki hyvin.
On syytä nostaa asia esille ja puhua siitä mitä haluaa sille toiselle. Ei kai kukaan panttaa vuosikausia puolisolleen sanomasta mitä haluaa oikeasti. Kertoo luonteen vääristymästä miehellä silloin.
Heikkoluonteisten pettäjämiesten yksi perusselityksistä että koki eläneensä ahtaasti kodissa joka on kuin sisustuslehden kuvista. Näin siirretään vastuu pettämisestä petetylle.
En ole koskaan pettänyt, mutta olen ollut tuollaisessa suhteessa, missä koti oli juuri sellainen. Kun mainitsin asiasta, niin nainen uhriutui ja syytti minua tunteettomaksi. Ymmärään vallan hyvin niitä jotka eivät asiasta pysty sanomaan, koska kokevat sitten henkistä väkivaltaa. Tilanne on sama kun ihmetellään, miksi nainen ei lähde väkivaltaisesta suhteesta.
Pitäisi saada sellainen keskustelu aikaiseksi, ettei kumpikaan koe tulevansa syyllistetyksi.
Jos nainen on sisustanut vuosikaudet ja nauttinut siitä, voi tuntua isolta asialta , jos tajuaa että siitä on mies kärsinyt jo kauan, eikä ole mitään sanonut.
Miehen pitää raivata itselleen tilaa kodissaan vaikka asiasta pitäisi käydä vääntöä.Tyypillistä vähättelyä henkistä väkivaltaa kokevia kohtaan. Voiko sinusta mies kokea henkistäväkivaltaa suhteessa, ja onko vähäpätöisempää kuin naisen kokema?
Mikä tuossa oli vähättelyä? Sen odottaminen että mies puhuu vaikeistakin tunteistaan ja kertoisi mitä haluaa?
Et vastannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelman juurisyy voi myös olla persoonallisuushäiriö ja riippuvuus. Monta lasta ja aviomies on hyvä julkisivu jonka suojassa kaikki tapahtuu. Ei läheisiä ystäviä. Työpaikat, opiskelu ryhmä jne. Pyritään vaihtamaan siinä kohtaa kun uudesta yhteisöstä on saatu hyöty irti eli saatu kontakteja joiden kanssa toteuttaa pettämistä, ja ettei muut pääse täyteen käsitykseen puuhailusta. Töissä käynti lähikunnissa on vähän muutakin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä yleisesti parisuhde=sänkyelämä? Eikö ole muuta yhteistä? Minusta se seksi on vain seuraus siitä, mikä se suhde on. Sillon suhteessa on vallalla epätasapaino, jos sänkyasiat menee vinksalleen. Sen pitäis olla seuraus, ei syy.
Ei, mutta ilman tyydyttävää sänkyelämää en voi hyvin parisuhteessakaan. Esität asian todella mustavalkoisena, joko seksi on kaikki, tai sitten se on seuraus. Sinulle seksi ei ole selvästikkään niin tärkeää, mutta ymmärrä hyvä ihminen että joillekkin se on tärkeää, siis kaiken muun lisäksi. Seksi lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Parisuhteessa on ihan älyttömästi muutakin, mutta jos ajatukset pyörii seksissä, se muu häiriintyy. Pahinta on että suhteen alussa ei keskustella todellisista haluista. Se mikä on muille ihmisille omassa parisuhteessa tärkeää, ei ole sinun päätettävissä, vaan jokaisen henkilökohtainen asia. Parisuhteen alussa näistä asioista tulisi kertoa ja toinen arvioi sitten pystyykö näitä tärkeitä asioita toiselle antamaan ja tarpeita täyttämään ja missä on sitten kompromissin paikka. Tässä asiassa kannattaa kuunnella sitä toista, eikä itsepäisesti määritellä asioita muiden puolesta.
Se on juuri niin että suhteen alussa tulee puhua mitä kumpikin toivoo ja haluaa. Itse ainakin en jatkaisi alkuvaiheessa olevaa parisuhdetta jos toinen sanoisi että ei mistään rajoista tarvitse puhua. Sama koskee sitoutumisen syvyyttä. En lähde suhteisiin muuttamaan toista.
Se mitä en ymmärrä on joidenkin asenne että parisuhteessa annettaisiin rakkautta kumppanin käytettäväksi. Tuollainen kertoo suhtautumisesta toisiin ihmisiin vaihdettavina esineinä ja sellainen ei ole juuri kenellekään hyväksi olla toisen ihmisen hyväksikäytettävänä rakkausesineenä.
Onko se hyvä suhde jossa toisen tarpeita ei huomioida? Olisiko aika hyväksyä sellainenkin asia että jos suhteen tarkoitus on parantaa elämänlaatua, niin seksiä voi verrata ruokaan. Jos et syö, elämänlaatusi kärsii, jos olet pitkän aikaa syömättä, sinä kuolet. Se on välinpitämättömyyttä jos vähät välittää toisen tarpeista, oli ne sitten mitä tahansa. Minä arvioin suhteen siltä kannalta, että pystynkö minä tyydyttämään sen oman rakkaani ja pystynkö pitämään hänet tyytyväisenä. Jos en, silloin en ala suhteeseen. Se on tärkein asia, sitten jos tuo on kunnossa, niin arvioin saanko minä sen mitä minä kaipaan.
Sekoitat normaalin ja terveen tavan olla parisuhteessa ja sairaan tavan jossa toinen on vain käyttöesine omien käsittelemättömien traumojen hoitamiseen.
Kumpikaan ei ole käyttöesine. Hyvässä suhteessa toimitaan niin että siinä on molemmilla hyvä olla. Jos ei ole, sitten erotaan. Kyllä tohon kuuluu myös seksi, läheisyys, tukeminen, kuuntelu, kumppanuus, ja kaikki ne pienet teot. Niistä muodostuu rakkaus ja se on valinta. Jos joku asia on toiselle tärkeää, ja valitsee olla välittämättä siitä, tai mikä pahempaa, kieltää sen toiselta, rakkautta ei ole. Se on niin selvä asia ettei selvempää voi olla. Jos toisella on huono olla, se asia selvitetään ja siihen pytitään löytämään ratkaisu, esim tukahduttaminen ei ole sellainen.
Nyt kuulostaa jo terveemmältä. On hyvä muistaa että sitoutuminen synnyttää syvää läheisyyttä ja intohimoa joka on aitoa eikä feikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkään parisuhteessa, jossa oli henkistäväkivaltaa, taloudellista epätasa-arvoa, jne eli liuta ongelmia ja olin niin pohjalla ja epävarma etten löytänyt muuta tietä päästä tilanteesta pois kuin pettäminen. Helppo ja yksinkertainen tapa ottaa ero kohtaamatta niitä todellisia ongelmia. Ihminen on loppujen lopuksi itsekäs olento, kun kyse on omasta selviytymisestä.
Sama. Ihan harkittua pettämistä olen miettinyt. Kaikki muut keinot tuntuu olevan käytetty ja alistava kumppani ei jätä rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä yleisesti parisuhde=sänkyelämä? Eikö ole muuta yhteistä? Minusta se seksi on vain seuraus siitä, mikä se suhde on. Sillon suhteessa on vallalla epätasapaino, jos sänkyasiat menee vinksalleen. Sen pitäis olla seuraus, ei syy.
Ei, mutta ilman tyydyttävää sänkyelämää en voi hyvin parisuhteessakaan. Esität asian todella mustavalkoisena, joko seksi on kaikki, tai sitten se on seuraus. Sinulle seksi ei ole selvästikkään niin tärkeää, mutta ymmärrä hyvä ihminen että joillekkin se on tärkeää, siis kaiken muun lisäksi. Seksi lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Parisuhteessa on ihan älyttömästi muutakin, mutta jos ajatukset pyörii seksissä, se muu häiriintyy. Pahinta on että suhteen alussa ei keskustella todellisista haluista. Se mikä on muille ihmisille omassa parisuhteessa tärkeää, ei ole sinun päätettävissä, vaan jokaisen henkilökohtainen asia. Parisuhteen alussa näistä asioista tulisi kertoa ja toinen arvioi sitten pystyykö näitä tärkeitä asioita toiselle antamaan ja tarpeita täyttämään ja missä on sitten kompromissin paikka. Tässä asiassa kannattaa kuunnella sitä toista, eikä itsepäisesti määritellä asioita muiden puolesta.
Se on juuri niin että suhteen alussa tulee puhua mitä kumpikin toivoo ja haluaa. Itse ainakin en jatkaisi alkuvaiheessa olevaa parisuhdetta jos toinen sanoisi että ei mistään rajoista tarvitse puhua. Sama koskee sitoutumisen syvyyttä. En lähde suhteisiin muuttamaan toista.
Se mitä en ymmärrä on joidenkin asenne että parisuhteessa annettaisiin rakkautta kumppanin käytettäväksi. Tuollainen kertoo suhtautumisesta toisiin ihmisiin vaihdettavina esineinä ja sellainen ei ole juuri kenellekään hyväksi olla toisen ihmisen hyväksikäytettävänä rakkausesineenä.
Onko se hyvä suhde jossa toisen tarpeita ei huomioida? Olisiko aika hyväksyä sellainenkin asia että jos suhteen tarkoitus on parantaa elämänlaatua, niin seksiä voi verrata ruokaan. Jos et syö, elämänlaatusi kärsii, jos olet pitkän aikaa syömättä, sinä kuolet. Se on välinpitämättömyyttä jos vähät välittää toisen tarpeista, oli ne sitten mitä tahansa. Minä arvioin suhteen siltä kannalta, että pystynkö minä tyydyttämään sen oman rakkaani ja pystynkö pitämään hänet tyytyväisenä. Jos en, silloin en ala suhteeseen. Se on tärkein asia, sitten jos tuo on kunnossa, niin arvioin saanko minä sen mitä minä kaipaan.
Sekoitat normaalin ja terveen tavan olla parisuhteessa ja sairaan tavan jossa toinen on vain käyttöesine omien käsittelemättömien traumojen hoitamiseen.
Kumpikaan ei ole käyttöesine. Hyvässä suhteessa toimitaan niin että siinä on molemmilla hyvä olla. Jos ei ole, sitten erotaan. Kyllä tohon kuuluu myös seksi, läheisyys, tukeminen, kuuntelu, kumppanuus, ja kaikki ne pienet teot. Niistä muodostuu rakkaus ja se on valinta. Jos joku asia on toiselle tärkeää, ja valitsee olla välittämättä siitä, tai mikä pahempaa, kieltää sen toiselta, rakkautta ei ole. Se on niin selvä asia ettei selvempää voi olla. Jos toisella on huono olla, se asia selvitetään ja siihen pytitään löytämään ratkaisu, esim tukahduttaminen ei ole sellainen.
Nyt kuulostaa jo terveemmältä. On hyvä muistaa että sitoutuminen synnyttää syvää läheisyyttä ja intohimoa joka on aitoa eikä feikkiä.
Siksi otan seksin esille, koska se on minulle ihan fyysinen tarve, henkisen ja himon lisäksi. Joku sanoikin asian hienosti: jos nainen tahtoo vaikka viisi orgasmia kerran viikossa, mies voi haluta että ne on ripoteltu tasaisemmin. Tämä on yleistys ja asia voi olla myös toisinpäin. Se kuuntelu ja kumppanin erilaisuuden ymmärtäminen on suhteissa todella iso pullonkaula, koska oletetaan että se toinen tykkää samoista asioista kuin minä, se ei mene niin ja vaikka menisikin, molempien tulee saada tulla kuulluksi. Jos haluaa hyvän suhteen, on kuunneltava sitä toista herkällä korvalla pitkin suhdetta ja pyrkiä tekemään hänelle hyvät oltavat, vain siten voi saada itse takaisin enemmän kuin edes odottaa. Tuo intohimo on sellainen asia jolle on paikkansa, sitä ei saa unohtaa, mutta se ei saa myöskään olla itseisarvo jota ilman lamaantuu. Monesti suhteessa on tilanne jossa toinen on intohimoinen ja toinen jostain syystä ei ole ja se toisen intohimo torjutaan. Kun sen torjuu riitäävän kauan, se katoaa ihan lopullisesti. Täydellisessä maailmassa oltaisiin aina intohimoisia ja se kumppani lukisi ajatukset. Onneksi elämme hyvässä maailmassa jossa jokainen saa valita sen oman rakkaansa jota päättää rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelman juurisyy voi myös olla persoonallisuushäiriö ja riippuvuus. Monta lasta ja aviomies on hyvä julkisivu jonka suojassa kaikki tapahtuu. Ei läheisiä ystäviä. Työpaikat, opiskelu ryhmä jne. Pyritään vaihtamaan siinä kohtaa kun uudesta yhteisöstä on saatu hyöty irti eli saatu kontakteja joiden kanssa toteuttaa pettämistä, ja ettei muut pääse täyteen käsitykseen puuhailusta. Töissä käynti lähikunnissa on vähän muutakin..
Just näin. Vaihdetaan töitä, ollaan somessa saalistamassa uusia pettämiskumppaneita. Salaillaan tätä toimintaa kunnes uusi suhde varmistettu ja sitten vaihdetaan lennosta ja haukutaan sitten vanhaa suhdetta ja kumppania kovaan ääneen. Täällä joku huuteli henkisestä väkivallasta. Jos tuo edelläkuvattu ei ole sellaista niin mikä sitten on?
Omassa parisuhteessa pettäminen on tullut mukaan aina silloin kun kaikki in ollut hyvin ja jokin suuri tavoite juuri saavutettu. Kaikki on tullut tietyllä tavalla valmiiksi ja juuri mitään isoa tavoitetta ei enää oikeastaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitän vain ajatuksen ilmoille, että kun sanotaan että esim nalkuttaminen on hätähuuto, se viimeinen keino, niin musta joissain tilanteissa pettäminen on ihan sama asia. Osa pettää pahuuttaan ja osa keinottomuuttaan. Koikainen tilanne eroaa aina lähtökohdiltaan toisesta ja musta on väärin niputtaa ne yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Omassa parisuhteessa pettäminen on tullut mukaan aina silloin kun kaikki in ollut hyvin ja jokin suuri tavoite juuri saavutettu. Kaikki on tullut tietyllä tavalla valmiiksi ja juuri mitään isoa tavoitetta ei enää oikeastaan ole.
Tylsyys? Osa ihmisistä ei kestä sitä että kaikki vaan on ihan hyvin, eikä ole mitään projektia. Tylsyyden keskellä sitä voi joutua kohtaamaan itsensä ja kaikki ne epämiellyttävät tunteet jotka on haudattu kaiken sen tekemisen alle. Ei mitenkään tavatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa parisuhteessa pettäminen on tullut mukaan aina silloin kun kaikki in ollut hyvin ja jokin suuri tavoite juuri saavutettu. Kaikki on tullut tietyllä tavalla valmiiksi ja juuri mitään isoa tavoitetta ei enää oikeastaan ole.
Tylsyys? Osa ihmisistä ei kestä sitä että kaikki vaan on ihan hyvin, eikä ole mitään projektia. Tylsyyden keskellä sitä voi joutua kohtaamaan itsensä ja kaikki ne epämiellyttävät tunteet jotka on haudattu kaiken sen tekemisen alle. Ei mitenkään tavatonta.
Tai sitten se uusi sivusuhde inspiroi täysillä panostamaan johonkin uuteen projektiin. Sitä ihmistä käyttää ikään kuin välineenä tavoitteen saavuttamiseen. Ilman projektia masentuu ja tuntee elämän merkityksettömäksi. Ilman sivusuhdetta taas ei inspiroidu uudesta projektista.
Itsellä ainakin näin.
Seurasitko vieressä kun miehen peppu heiluu naisen jalkojen välissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa parisuhteessa pettäminen on tullut mukaan aina silloin kun kaikki in ollut hyvin ja jokin suuri tavoite juuri saavutettu. Kaikki on tullut tietyllä tavalla valmiiksi ja juuri mitään isoa tavoitetta ei enää oikeastaan ole.
Tylsyys? Osa ihmisistä ei kestä sitä että kaikki vaan on ihan hyvin, eikä ole mitään projektia. Tylsyyden keskellä sitä voi joutua kohtaamaan itsensä ja kaikki ne epämiellyttävät tunteet jotka on haudattu kaiken sen tekemisen alle. Ei mitenkään tavatonta.
Valitettavasti arkipäivän tasaisuus ja turvallisuus on joillekin kauhistus vaikka näyttelisivät kumppanille aivan muuta ja sitten pettävät selän takana.
Jos vertaisi tasaista turvallista parisuhdetta hyvässä kunnossa olevaan taloon niin nämä ihmiset tylsyyden ja levottomuuden tunteen tultua sytyttävät ihan itse sen talon nurkat palamaan jonka jälkeen pakenevat talosta seuraavaan taloon jättäen puolison ja lapset sen palaneen talon raunioille.
. Miksi nämä ihmiset eivät kerro mitä haluat vaan käyttävät toisia ihmisiä hyväkseen?
Kun joku kerrankin kohtelee kuin ihmistä. Ihana tunne. En jaksa välittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa parisuhteessa pettäminen on tullut mukaan aina silloin kun kaikki in ollut hyvin ja jokin suuri tavoite juuri saavutettu. Kaikki on tullut tietyllä tavalla valmiiksi ja juuri mitään isoa tavoitetta ei enää oikeastaan ole.
Tylsyys? Osa ihmisistä ei kestä sitä että kaikki vaan on ihan hyvin, eikä ole mitään projektia. Tylsyyden keskellä sitä voi joutua kohtaamaan itsensä ja kaikki ne epämiellyttävät tunteet jotka on haudattu kaiken sen tekemisen alle. Ei mitenkään tavatonta.
Valitettavasti arkipäivän tasaisuus ja turvallisuus on joillekin kauhistus vaikka näyttelisivät kumppanille aivan muuta ja sitten pettävät selän takana.
Jos vertaisi tasaista turvallista parisuhdetta hyvässä kunnossa olevaan taloon niin nämä ihmiset tylsyyden ja levottomuuden tunteen tultua sytyttävät ihan itse sen talon nurkat palamaan jonka jälkeen pakenevat talosta seuraavaan taloon jättäen puolison ja lapset sen palaneen talon raunioille.
. Miksi nämä ihmiset eivät kerro mitä haluat vaan käyttävät toisia ihmisiä hyväkseen?
Kertominen ei auta mitään, toista on turha yrittää muuttaa. Läheskään kaikki parisuhteet eivät pääty pettämiseen. Läheskään kaikki sivusuhteet eivät tule ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa parisuhteessa pettäminen on tullut mukaan aina silloin kun kaikki in ollut hyvin ja jokin suuri tavoite juuri saavutettu. Kaikki on tullut tietyllä tavalla valmiiksi ja juuri mitään isoa tavoitetta ei enää oikeastaan ole.
Tylsyys? Osa ihmisistä ei kestä sitä että kaikki vaan on ihan hyvin, eikä ole mitään projektia. Tylsyyden keskellä sitä voi joutua kohtaamaan itsensä ja kaikki ne epämiellyttävät tunteet jotka on haudattu kaiken sen tekemisen alle. Ei mitenkään tavatonta.
Valitettavasti arkipäivän tasaisuus ja turvallisuus on joillekin kauhistus vaikka näyttelisivät kumppanille aivan muuta ja sitten pettävät selän takana.
Jos vertaisi tasaista turvallista parisuhdetta hyvässä kunnossa olevaan taloon niin nämä ihmiset tylsyyden ja levottomuuden tunteen tultua sytyttävät ihan itse sen talon nurkat palamaan jonka jälkeen pakenevat talosta seuraavaan taloon jättäen puolison ja lapset sen palaneen talon raunioille.
. Miksi nämä ihmiset eivät kerro mitä haluat vaan käyttävät toisia ihmisiä hyväkseen?
Ei nämä talon nurkkien sytyttelijät koskaan sitä kotitaloaan missä tuntisivat tuleensa kotiin löydä koskaan. Tämä siksi että heillä ei ole omia tunnetaitoja rakentaa turvallista taloa.
Sekoitat normaalin ja terveen tavan olla parisuhteessa ja sairaan tavan jossa toinen on vain käyttöesine omien käsittelemättömien traumojen hoitamiseen.