Pettämistä sivusta seuranneena.

Vierailija kirjoitti:

Jos jossain suhteessa rouvan ei tee mieli seksia, se taitaapi johtua aika usein siitä, että seksi on jollain tavalla huonoa. Mun ei ainakaan tekis mieli huonoa seksiä, edes velvollisuudesta. Joten jos joku perustelee salaseikkailujaan toisen pihtaamisella, niin joskus on hyvä tarkistaa, että voiko itsellä jotain osutta tilanteeseen

Ei kun sitä jotkut tekevät sen rouvan ollessa raskaana. Ja ovat ylpeitä vielä siitä kun tekivät niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset stressatko niin hirveästi..... Omalla kohdallani ainakin huomannut, että kun ikää tulee, niin ehdottomuus ja mustavalkoisuus elämästä katoaa. Tajuaa elämän reaaliteetit. Itsekin alle 30 vuotiaana jaksoin vouhkata näistä pettämisistä ja järkyttyä kun joku tuttu petti. Nyt 40+ ei hirveästi enää kiinnosta toisten pettämiset, jokainen vastatkoon itsestään. Ei se elämä muutamaan sivukaatoon kaadu. Kerran me täällä vaan eletään.

t. N42

Näin me olemme erilaisia. Itse olen kanssasi samanikäinen, ja olen tullut iän myötä aina vain tiukemmaksi näiden asioiden suhteen. Aivan liian paljon nähnyt ja kokenut kärsimystä, joka näistä pettämiskuvioista seuraa. En leiki tulella, enkä vietä aikaani sellaisten ihmisten seurassa, jotka sellaista läpi sormien katselevat. Oma moraalini on kehittynyt iän myötä, ja olen tyytyväinen siitä.

Aiemmin syytettiin kirkkoa moralismista ja synnin paasauksesta. Ei tartte kirkkoa nykyaikana, kun on moraalinen vauva.fi! Synninpäästöä vaan ei saa missään. Ennen kirkko sentään antoi senkin.

Eikös kirkossa pitänyt katua ja tehdä parannus?

Niin, kirjossa, muun muassa, voi katua ja siten tehdä parannus. Mikäs siinä nyt on ongelma? Onko niin, et pettäjä ei voi parannusta twhdä? Tuhoon tuomittu koko ihmispolo?

Teot puhuvat aina kovempaa kuin sanat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset stressatko niin hirveästi..... Omalla kohdallani ainakin huomannut, että kun ikää tulee, niin ehdottomuus ja mustavalkoisuus elämästä katoaa. Tajuaa elämän reaaliteetit. Itsekin alle 30 vuotiaana jaksoin vouhkata näistä pettämisistä ja järkyttyä kun joku tuttu petti. Nyt 40+ ei hirveästi enää kiinnosta toisten pettämiset, jokainen vastatkoon itsestään. Ei se elämä muutamaan sivukaatoon kaadu. Kerran me täällä vaan eletään.

t. N42

Näin me olemme erilaisia. Itse olen kanssasi samanikäinen, ja olen tullut iän myötä aina vain tiukemmaksi näiden asioiden suhteen. Aivan liian paljon nähnyt ja kokenut kärsimystä, joka näistä pettämiskuvioista seuraa. En leiki tulella, enkä vietä aikaani sellaisten ihmisten seurassa, jotka sellaista läpi sormien katselevat. Oma moraalini on kehittynyt iän myötä, ja olen tyytyväinen siitä.

Aiemmin syytettiin kirkkoa moralismista ja synnin paasauksesta. Ei tartte kirkkoa nykyaikana, kun on moraalinen vauva.fi! Synninpäästöä vaan ei saa missään. Ennen kirkko sentään antoi senkin.

Tässä on tapahtunut tosiaan selvä muutos menneistå vuosikymmenistä. Nuoret suhtautuvat entistä tiukemmin uskottomuuteen.

Tästä on tutkimustietoakin muutaman vuoden takaa Väestöliiton tekemänä. Niin se muutos ja murros vaan tapahtuu parisuhteissa tuohon uskollisuuden suuntaan koko ajan.

https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/uskollisuus-lisaantyy/

Kiitos. Tuossa tutkimuksessa siis todettiin fakta siitä että uskottomuustrendi on selvässä laskussa. Mielenkiintoista verrattuna nykyiseen somesta saatavaan mielikuvaan verrattuna.

Eli mediakrittisyyttä tarvitaan. Se että joku sanoo tai antaa jutuillaan mielikuvaa että pettäminen on yleisempää kuin ennen joko valehtelee omista syistään johtuen tai sitten on täysin tietämätön.

Tai sitten tilastoja ilmiöstä on enemmän. Ja eri tilastot antaa ehkä eri tuloksia. Onko pettäminen pettämistä parin viikon tapailussa, kahden kuukauden seurustelussa, silloin, jos toinen on jo eropäätöksensä tehnyt, vasta kihlausaikana tai avioliitossa. Tietenkin useat pitävät ihan kaikkea pettämisenä, mut jos on vaikka sarjatapailija, joka ei ole vielä asettunut omassa mielessään yksavioiseksi. Onko hänet tuomittava silti armottomasti ja lopullisesti pettäjien sankkaan joukkoon?

Tilanteet eivät ihan aina ole niin mustavalkoisia.

Luepa tuon tutkimuksen kohdat aviolittossa tai avoliitossa olevien pettämisprosenteista ja niiden kehityksestä menneistä vuosikymmenistä aina tutkimusvuoteen saakka. Antaa luotettavan kuvan yleisestä kehityksestä.

Ainahan on sitten täysin normaalista poikkevia tapauksia mutta sitä ei kannata selittää itselleen sillä että muut ovat mustavalkoisia vaan myöntää itselleen ja suhdetta aloittaessa sille kumppanille että olen pettämisasioissa asenteeltaani normaalista poikkeava.

Sellainen ihminen on arvostettava joka on elämässään pystynyt sen suhteissaan tekemään, mutta sellainen on aika huono ihminen joka ei ole siihen pystynyt yrityksestään huolimatta.

Kyllä, tuossa käytiin kattavasti avio- ja avoliitoissa olevien asenteet. Joku toinen kysely voi koskea yleisesti parisuhteita, joista saa sen käsityksen, että pettäminen on yleisempää. Viittasin siis siihen, miksi toisaalta on käsitys, että pettäminen on yleistynyt.

Aiemmin oli syytäkin antaa pikku pettämiset anteeksi, kun ei se ero tullut niin helposti kyseeseen. Nykyään sitä vaan vaihdetaan kumppani samoin tein. Edelleenkään, asiat eivät ole niin mustavalkoisia, vaikka kuinka haluaa julistaa pettämisen kuolemansynniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.

Näinhän se minunkin ex aviomies ja lasteni isä perusteli toistuvaa pettämistään. Hänen mielestään hänen elämässään oli huonosti se, että avioliitto rajoitti häntä kokeilemasta erilaisia naisia, en suostunut antamaan kakkosta, en suostunut hänen pettämisten paljastuttua ottamaan su*ihin, en suostunut että mies kuvaa intiimiä elämäämme (mihin lie olisi jakanut aineiston tai käyttänyt vaikka mun kiristämiseen), en suostunut pukeutumaan miehen lupaa kysymättä minulle ostamiin b d s m vaatteisin (mua ei kiinnosta moinen), en suostunut avoimeen suhteeseen ja se kun en suostunut avioliiton lopussa moniavioisuuteen. Siis niin että miehellä olisi ollut kaksi kotia, toinen minun ja lastemme kanssa, toinen kakkosnaisen kanssa ja hän olisi sitten vuoroviikoin vaihtanut kotia. 

Joten mies katsoi oikeudekseen pettää niin paljon kuin häntä halutti, olinhan rajoittunut ja mielenvikainen vaimo. Ja tämä ei oikeasti ole provo. Onneksi on palstoja missä voi tuoda esille niitä kauheuksia mitä jotkut joutuvat kestämään. On muuten nykyään erottu. Ja kiinnostuneille tiedoksi että exäni on Tin derissä, sieltä vaan poimimaan tuokin helmi.

No olihan teillä selvästi asiat huonosti. Seksuaaliset halut ja käsitys parisuhteesta eivät kohdanneet ettekä osanneet asiaa käsitellä niin että molemmat olisivat tyytyväisiä lopputulokseen. Olisitko halunnut siis pitää miehen jonka kanssa halut ja käsitys parisuhteesta eivät kohdanneet ja joka ajetteli ja kohteli sinua yllä kuvaamallasi tavalla? Joskus ihmettelen miksi vaimot ovat kovin katkeran oloisia menettäessään tällaisia miehiä? Itse olisin iloinen päästessäni eroon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset stressatko niin hirveästi..... Omalla kohdallani ainakin huomannut, että kun ikää tulee, niin ehdottomuus ja mustavalkoisuus elämästä katoaa. Tajuaa elämän reaaliteetit. Itsekin alle 30 vuotiaana jaksoin vouhkata näistä pettämisistä ja järkyttyä kun joku tuttu petti. Nyt 40+ ei hirveästi enää kiinnosta toisten pettämiset, jokainen vastatkoon itsestään. Ei se elämä muutamaan sivukaatoon kaadu. Kerran me täällä vaan eletään.

t. N42

Näin me olemme erilaisia. Itse olen kanssasi samanikäinen, ja olen tullut iän myötä aina vain tiukemmaksi näiden asioiden suhteen. Aivan liian paljon nähnyt ja kokenut kärsimystä, joka näistä pettämiskuvioista seuraa. En leiki tulella, enkä vietä aikaani sellaisten ihmisten seurassa, jotka sellaista läpi sormien katselevat. Oma moraalini on kehittynyt iän myötä, ja olen tyytyväinen siitä.

Aiemmin syytettiin kirkkoa moralismista ja synnin paasauksesta. Ei tartte kirkkoa nykyaikana, kun on moraalinen vauva.fi! Synninpäästöä vaan ei saa missään. Ennen kirkko sentään antoi senkin.

Tässä on tapahtunut tosiaan selvä muutos menneistå vuosikymmenistä. Nuoret suhtautuvat entistä tiukemmin uskottomuuteen.

Tästä on tutkimustietoakin muutaman vuoden takaa Väestöliiton tekemänä. Niin se muutos ja murros vaan tapahtuu parisuhteissa tuohon uskollisuuden suuntaan koko ajan.

https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/uskollisuus-lisaantyy/

Kiitos. Tuossa tutkimuksessa siis todettiin fakta siitä että uskottomuustrendi on selvässä laskussa. Mielenkiintoista verrattuna nykyiseen somesta saatavaan mielikuvaan verrattuna.

Eli mediakrittisyyttä tarvitaan. Se että joku sanoo tai antaa jutuillaan mielikuvaa että pettäminen on yleisempää kuin ennen joko valehtelee omista syistään johtuen tai sitten on täysin tietämätön.

Tai sitten tilastoja ilmiöstä on enemmän. Ja eri tilastot antaa ehkä eri tuloksia. Onko pettäminen pettämistä parin viikon tapailussa, kahden kuukauden seurustelussa, silloin, jos toinen on jo eropäätöksensä tehnyt, vasta kihlausaikana tai avioliitossa. Tietenkin useat pitävät ihan kaikkea pettämisenä, mut jos on vaikka sarjatapailija, joka ei ole vielä asettunut omassa mielessään yksavioiseksi. Onko hänet tuomittava silti armottomasti ja lopullisesti pettäjien sankkaan joukkoon?

Tilanteet eivät ihan aina ole niin mustavalkoisia.

Luepa tuon tutkimuksen kohdat aviolittossa tai avoliitossa olevien pettämisprosenteista ja niiden kehityksestä menneistä vuosikymmenistä aina tutkimusvuoteen saakka. Antaa luotettavan kuvan yleisestä kehityksestä.

Ainahan on sitten täysin normaalista poikkevia tapauksia mutta sitä ei kannata selittää itselleen sillä että muut ovat mustavalkoisia vaan myöntää itselleen ja suhdetta aloittaessa sille kumppanille että olen pettämisasioissa asenteeltaani normaalista poikkeava.

Sellainen ihminen on arvostettava joka on elämässään pystynyt sen suhteissaan tekemään, mutta sellainen on aika huono ihminen joka ei ole siihen pystynyt yrityksestään huolimatta.

Kyllä, tuossa käytiin kattavasti avio- ja avoliitoissa olevien asenteet. Joku toinen kysely voi koskea yleisesti parisuhteita, joista saa sen käsityksen, että pettäminen on yleisempää. Viittasin siis siihen, miksi toisaalta on käsitys, että pettäminen on yleistynyt.

Aiemmin oli syytäkin antaa pikku pettämiset anteeksi, kun ei se ero tullut niin helposti kyseeseen. Nykyään sitä vaan vaihdetaan kumppani samoin tein. Edelleenkään, asiat eivät ole niin mustavalkoisia, vaikka kuinka haluaa julistaa pettämisen kuolemansynniksi.

No, miksi pettäjää sun mielestä ei pitäisi jättää samantien. Pettäminen kertoo pettäjän täydellisestä kunnioituksen ja arvostuksen puutteesta toista kohtaan sellaisissa suhteissa jossa on sovittu että ei petetä. Miksi luottamuksen noin iso rikkominen ei olisi tuossa asiassa syy päättää suhde kerrasta. Miksi sellainen olisi jollain tapaa tuomittavaa ja vanhanaikaista ehdottomuutta. Ja toisaalta miksi rajattomuus on ok suhteissa jossa on sovittu rajoista. Älä silloin sovi sellaista äläkä lupaa mitään sellaista mitä et sillä lupauksen hetkelläkään koe pystyväsi pitämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.

Näinhän se minunkin ex aviomies ja lasteni isä perusteli toistuvaa pettämistään. Hänen mielestään hänen elämässään oli huonosti se, että avioliitto rajoitti häntä kokeilemasta erilaisia naisia, en suostunut antamaan kakkosta, en suostunut hänen pettämisten paljastuttua ottamaan su*ihin, en suostunut että mies kuvaa intiimiä elämäämme (mihin lie olisi jakanut aineiston tai käyttänyt vaikka mun kiristämiseen), en suostunut pukeutumaan miehen lupaa kysymättä minulle ostamiin b d s m vaatteisin (mua ei kiinnosta moinen), en suostunut avoimeen suhteeseen ja se kun en suostunut avioliiton lopussa moniavioisuuteen. Siis niin että miehellä olisi ollut kaksi kotia, toinen minun ja lastemme kanssa, toinen kakkosnaisen kanssa ja hän olisi sitten vuoroviikoin vaihtanut kotia. 

Joten mies katsoi oikeudekseen pettää niin paljon kuin häntä halutti, olinhan rajoittunut ja mielenvikainen vaimo. Ja tämä ei oikeasti ole provo. Onneksi on palstoja missä voi tuoda esille niitä kauheuksia mitä jotkut joutuvat kestämään. On muuten nykyään erottu. Ja kiinnostuneille tiedoksi että exäni on Tin derissä, sieltä vaan poimimaan tuokin helmi.

No olihan teillä selvästi asiat huonosti. Seksuaaliset halut ja käsitys parisuhteesta eivät kohdanneet ettekä osanneet asiaa käsitellä niin että molemmat olisivat tyytyväisiä lopputulokseen. Olisitko halunnut siis pitää miehen jonka kanssa halut ja käsitys parisuhteesta eivät kohdanneet ja joka ajetteli ja kohteli sinua yllä kuvaamallasi tavalla? Joskus ihmettelen miksi vaimot ovat kovin katkeran oloisia menettäessään tällaisia miehiä? Itse olisin iloinen päästessäni eroon...

Oletko sä ihan kartalla? Tuossahan tapauksessa mies ei osannut käsitellä asiaa.

Ei mikään parisuhdeongelma oikeuta pettämiseen. Joo voidaan ajatella että jos joku pettää niin parisuhteessa on ongelmia ja se on joko molempien tai toisen syy. Luultavasti se pettäjä ei kuitenkaan ole ottanut ongelmia esille oman puolisonsa kanssa.

Pettäminen on sinänsä ihan inhimillistä. Tunteet ohjaa niin paljon ihmisiä. Mutta oikein se ei koskaan ole. Ja varsinkin pitempiaikainen suhde toiseen ihmiseen voi rikkoa sen oman puolison todella pahasti ja jättää ihan pysyvät jäljet. Mutta mitäpä pettäjä sellaisesta välittää.

Mitä on kehittyneempi moraali? Ei kai sitä noilla mittareilla mitata? Moraalia voi olla monenlaista, mutta ei tiukempi ole kehittyneempää. Joku voi sanoa, että moraali on kehittynyt sallivampaan suuntaan.[/quote]

Omalla kohdallani moraalin kehittyminen tarkoittaa sitä, että osaan ajatella muitakin ihmisiä kuin itseäni ja nähdä teoillani laajempia yhteyksiä. Kommentissani viittasin itseeni ja omaan kokemusmaailmaani. Oma moraalini oli nuorempana löyhempi, nykyään kehittyneempi niin, että katse on noussut omasta navasta tarkastelemaan elämänmenoa laajemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään parisuhdeongelma oikeuta pettämiseen. Joo voidaan ajatella että jos joku pettää niin parisuhteessa on ongelmia ja se on joko molempien tai toisen syy. Luultavasti se pettäjä ei kuitenkaan ole ottanut ongelmia esille oman puolisonsa kanssa.

Pettäminen on sinänsä ihan inhimillistä. Tunteet ohjaa niin paljon ihmisiä. Mutta oikein se ei koskaan ole. Ja varsinkin pitempiaikainen suhde toiseen ihmiseen voi rikkoa sen oman puolison todella pahasti ja jättää ihan pysyvät jäljet. Mutta mitäpä pettäjä sellaisesta välittää.

Otetaan ihan ääriesimerkki tästä. Pidempiaikainen salasuhde miehellä vaimon ollessa raskaana ja hyppy salasuhteesta oikeaan suhteeseen sen pettämiskumppanin kanssa tuon lapsen ollessa imeväisikäinen.

Mitä mieltä tänne pettämistä puolustelevia kommentteja laittaneet ovat tuollaisesta käytöksestä? Meneekö klisekategoriaan - se on huonon suhteen syy tai koska nainen ei huomioinut tarpeeksi miestä.

Tapapettäjät ei muuksi muutu. Entinen miesystäväni oli tällainen, joten päätin suhteen. Silti hän toistuvasti ottaa yhteyttä ja ehdottelee tapaamisia, vaikka on nykyään naimisissa. Eikä hänen päähänsä millään mahdu, miten hänen avioliittonsa voisi olla tapaamisemme este minun mielestäni, kun ei se häntä itseään haittaa.

Käräytän kaikki pettäjät surutta ja toivon, että muutkin niin tekee. Jos mua petettäisiin, niin todellakin haluaisin tietää. Ja itselleni on käynytkin niin, että koulukaverini vinkistä paljastui ensirakkauden panokuviot. Olen tuolle naiselle edelleen kiitollinen. Eläisin valetta, jos olisin jatkanut sen miehen kanssa sinisilmäisesti rakastuneena ja kuvitellen, että suhde oli miltei täydellinen. Vain hölmö ja tunnetaidoton ampuu viestintuojan.

Jos en tunne kunnolla petettävää, lähetän anonyymin viestin. Netissä on palveluita, joista voi lähettää tekstareita ilman lähettäjän tietoja. Muitakin viestiväyliä on, joissa ei tarvi omalla naamalla esiintyä. Todellisuus voi olla hemmetin karu, mutta silti parempaa kuin harhakuvitelmat. Monesti me ihmiset rakastutaan enemmän siihen mielikuvaan, joka meillä on toisesta ihmisestä, ja samalla sitten vähän suljetaan silmät hälytysmerkeiltä. Silloin se todellisuus voi tuntua extraikävältä. Mutta en ymmärrä silti, miksi joku haluaisi mieluummin elää harhakuvitelmissaan?

Vierailija kirjoitti:

Käräytän kaikki pettäjät surutta ja toivon, että muutkin niin tekee. Jos mua petettäisiin, niin todellakin haluaisin tietää. Ja itselleni on käynytkin niin, että koulukaverini vinkistä paljastui ensirakkauden panokuviot. Olen tuolle naiselle edelleen kiitollinen. Eläisin valetta, jos olisin jatkanut sen miehen kanssa sinisilmäisesti rakastuneena ja kuvitellen, että suhde oli miltei täydellinen. Vain hölmö ja tunnetaidoton ampuu viestintuojan.

Jos en tunne kunnolla petettävää, lähetän anonyymin viestin. Netissä on palveluita, joista voi lähettää tekstareita ilman lähettäjän tietoja. Muitakin viestiväyliä on, joissa ei tarvi omalla naamalla esiintyä. Todellisuus voi olla hemmetin karu, mutta silti parempaa kuin harhakuvitelmat. Monesti me ihmiset rakastutaan enemmän siihen mielikuvaan, joka meillä on toisesta ihmisestä, ja samalla sitten vähän suljetaan silmät hälytysmerkeiltä. Silloin se todellisuus voi tuntua extraikävältä. Mutta en ymmärrä silti, miksi joku haluaisi mieluummin elää harhakuvitelmissaan?

Pettäjät luovat mielikuvaa, fantasiaa jostain sellaisesta mitä ei oikeasti ole olemassa. Siihen on helppo mennä mukaan mutta teot arjessa ja kyky tehdä vaikeakin aikoina töitä parisuhteen eteen ovat merkki terveen mielen omaavasta tyypistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään parisuhdeongelma oikeuta pettämiseen. Joo voidaan ajatella että jos joku pettää niin parisuhteessa on ongelmia ja se on joko molempien tai toisen syy. Luultavasti se pettäjä ei kuitenkaan ole ottanut ongelmia esille oman puolisonsa kanssa.

Pettäminen on sinänsä ihan inhimillistä. Tunteet ohjaa niin paljon ihmisiä. Mutta oikein se ei koskaan ole. Ja varsinkin pitempiaikainen suhde toiseen ihmiseen voi rikkoa sen oman puolison todella pahasti ja jättää ihan pysyvät jäljet. Mutta mitäpä pettäjä sellaisesta välittää.

Ei välitäkään vaan hieroo uutta suhdettaan petetyn naamaan jatkuvasri ja ilkkuu että petettyjen paikka on terapiassa koska ovat ehdottomia, omistushaluisia ja sairaalloisen mustasukkaisia.

Huvittaa nämä ihmiset jotka eivät ymmärrö että suhteessa on kaksi toimijaa. Minua on petetty, mutta täytyy myöntää etten minäkään silloin hoitanut omia hommia parhaalla mahdollisella tavalla. Parisuhteen pitäisi olla enemmän sitä antamista, silloin se voi hyvin. Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Samanpariset seksihalut helpottaa suhteen ylläpitämistä aivan älyttömästi. Jos on kokenut pettämisen, kannattaa kysyä itseltään, että oliko seksi sen pettäjän mielestä hyvää ja oliko sitä riittävästi? Nimittäin olen ollut myös suhteessa jossa seksiä ei ollut alun jälkeen tarpeeksi ja se oli vielä kamalampi kokemus, koska se ainainan torjuminen nakertaa kaiken pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.

Korjaan tätä nyt hieman. Pettäminen on seurausta siitä, että pettäjän moraalissa on jotain vialla. Pettäjä pettää oli olosuhteet hyvät tai huonot, koska hänellä ei ole moraalista ongelmaa pettämisen suhteen. Hän ei tarvitse sille mitään oikeutusta, ainoastaan tilaisuuden.

On myös tapauksia, jossa pettäminen johtuu seksin pihtaamisesta. Kyllä, pettäminen on perseestä. Mutta syitä voi olla monenlaisia.

Seksin pihtaamisellekin on usein syy. Ylipäätään typerä sana. Siinähän on kyse siitä, että todennäköisesti mies on ollut jossain asiassa epäreilu vaimoaan kohtaan, väheksyy vaimonsa tarpeita tai jotain vastaavaa. Ne tarpeet ei välttämättä liity seksiin mitenkään, mutta niiden ignooraus syö sitä parisuhdetta. Nainen ei koe parisuhdetta hyväksi, ja miksi haluaisit seksiä sellaisen kanssa, jonka kanssa et ole varma, toimiiko suhde ylipäätään.

Eli mies on epäreilu tms. muussa suhteessa, sen seurauksena naiselta menee halut miestä kohtaan, mies pettää. Oliko syyllinen tuo pihtari?

Huono suhde tuollainen, jossa ongelmia ei saada selvitettyä

Hyvässä suhteessa ei tarvitse pihdata. Toki voi olla yksilöllisiä pulmia toisella osapuolella seksuaalisuudessaan, ettei halua seksiä. Eli ongelma voi alkaa toisen osapuolen haluttomuudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset stressatko niin hirveästi..... Omalla kohdallani ainakin huomannut, että kun ikää tulee, niin ehdottomuus ja mustavalkoisuus elämästä katoaa. Tajuaa elämän reaaliteetit. Itsekin alle 30 vuotiaana jaksoin vouhkata näistä pettämisistä ja järkyttyä kun joku tuttu petti. Nyt 40+ ei hirveästi enää kiinnosta toisten pettämiset, jokainen vastatkoon itsestään. Ei se elämä muutamaan sivukaatoon kaadu. Kerran me täällä vaan eletään.

t. N42

Näin me olemme erilaisia. Itse olen kanssasi samanikäinen, ja olen tullut iän myötä aina vain tiukemmaksi näiden asioiden suhteen. Aivan liian paljon nähnyt ja kokenut kärsimystä, joka näistä pettämiskuvioista seuraa. En leiki tulella, enkä vietä aikaani sellaisten ihmisten seurassa, jotka sellaista läpi sormien katselevat. Oma moraalini on kehittynyt iän myötä, ja olen tyytyväinen siitä.

Aiemmin syytettiin kirkkoa moralismista ja synnin paasauksesta. Ei tartte kirkkoa nykyaikana, kun on moraalinen vauva.fi! Synninpäästöä vaan ei saa missään. Ennen kirkko sentään antoi senkin.

Eikös kirkossa pitänyt katua ja tehdä parannus?

Niin, kirjossa, muun muassa, voi katua ja siten tehdä parannus. Mikäs siinä nyt on ongelma? Onko niin, et pettäjä ei voi parannusta twhdä? Tuhoon tuomittu koko ihmispolo?

Teot puhuvat aina kovempaa kuin sanat

Mikä muu synti on anteeksiantamaton? Murha? Mihin tää vertautuu? Ymmärrän sen kyllä, että se loukkaa ja satuttaa. Ja voi todellakin rikkoa jotain hienoa. Mutta tämä ehdottomuus, että kaikki pettäjät aina ovat vain pettäjiä, eivätkä ansaitse siitä koskaan anteeksi antoa, on erikoinen. Itse en aio avioeroa ottaa automaattisesti, vaikk puolisosta tällainen tulisi ilmi. Haluaisin ensin käydä asiat perinjuurin läpi ja pohtia vaihtoehtoa, josko siitä pääsisi yli. Ja tunnen puolisoni riittävän hyvin, etten pelkäisi asian uusintaa, jos muuten asiat selvitettäisi. Mutta loppujen lopuksi sen tietäisi vasta, kun tilanne tulis ensin vastaan.

Muiden asiat ei kuulu sinulle pätkääkään, oli sitten kyse pettämisistä tai jostain muusta ihmissuhdeasiasta jonka katsot olevan pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ihmiset jotka eivät ymmärrö että suhteessa on kaksi toimijaa. Minua on petetty, mutta täytyy myöntää etten minäkään silloin hoitanut omia hommia parhaalla mahdollisella tavalla. Parisuhteen pitäisi olla enemmän sitä antamista, silloin se voi hyvin. Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Samanpariset seksihalut helpottaa suhteen ylläpitämistä aivan älyttömästi. Jos on kokenut pettämisen, kannattaa kysyä itseltään, että oliko seksi sen pettäjän mielestä hyvää ja oliko sitä riittävästi? Nimittäin olen ollut myös suhteessa jossa seksiä ei ollut alun jälkeen tarpeeksi ja se oli vielä kamalampi kokemus, koska se ainainan torjuminen nakertaa kaiken pois.

Suhde on siis pelkkää seksiä sulle. Silloin se pitää avoimesti kertoa sille toiselle. Mutta silti jos mä kokisin ainaista torjumista niin eroaisin ensin enkä pettäisi ja sitten olisin yksin tarvitsemani ajan jonka jälkeen katsoisin mitä haluan.

Pettäjät ovat lähes järjestään kyvyttömiä itse kommunikoimaan tunteistaan ja tarpeistaan vaan ulkoistavat oman vastuunsa petetylle kuten tuossa kommentissakin tulee ilmi.

Kolmas pyörä ei ole koskaan syyllinen. Naurettavaa yrittääkään vyöryttää syitä muiden kuin sen pettäjän niskoille. Jos naapurin Pertsa käy nusasemassa mun eukkoa, niin en minä siitä Pertsaa syytä. Kyllä se akka on yksinään teostaan vastuussa. Pertsa ei katsonut lahjaporsasta suuhun ja ei ole hänen vastuullaan, mitä minun akka puuhaa. Pertsa otti mitä oli tarjolla, niin minäkin Pertsana tekisin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.

Tää oli tosi lapsellinen kommentti. Tosi moni mies haluaa naimisiin perinteisin menoin, mutta myös pitää oman salaisen sutinaelämän mukana menossa. Tosi usein vaimo on täysin tietämätön yhtään mistään vaan mies käy vähän mökkireissuilla, lapin reissuilla, työmatkoilla yms. Jollekin se kaksoiselämän viettäminen on ihan peruskauraa, nämä sutinan kohteet ovat ohimeneviä ja aina löytyy uutta. Vaimo pysyy kiltisti kotona hoitaen juoksevat asiat ja lapset. Mies hoitaa kalleimmat hankinnat ja vaimo pysyy tyytyväisenä.

Kuulostaako kenestäkään tutulta?