Lue keskustelun säännöt.
Pettämistä sivusta seuranneena.
20.01.2023 |
Luulin olevani suoraselkäinen kaveri. Mutta Selkärangaton olen. En uskalla kertoa petetylle mitä tiedän. Kai sitä kuitenkin pelkää sotkeutua muiden asioihin... pettäminen on peestä. Lopettakaa! P*nkaa sinkkuja. Ei tarvi rikkoa toisten perheitä.
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkään parisuhteessa, jossa oli henkistäväkivaltaa, taloudellista epätasa-arvoa, jne eli liuta ongelmia ja olin niin pohjalla ja epävarma etten löytänyt muuta tietä päästä tilanteesta pois kuin pettäminen. Helppo ja yksinkertainen tapa ottaa ero kohtaamatta niitä todellisia ongelmia. Ihminen on loppujen lopuksi itsekäs olento, kun kyse on omasta selviytymisestä.
Sama. Ei se silti oikein ollut minun kohdallani vaikka miten olisin kärsinyt. Se vain kertoo siitä, että valitsin alhaisen ja helpon tien. Luonteen heikkoutta. Kun tekee hieman henkistä kasvua ja lähtee pois sieltä "minä olen uhri" ajattelusta niin ymmärtää tämänkin kaltaisia juttuja. Oikea tapa olisi ollut erota silloin kun tunsin tilanteen sietämättömäksi eikä alkaa lapsellisesti virittää jotain suhteen ulkopuolista juttua jotta pääsisin pakoon.
Saman tempun tehneenä allekirjoitan. Voin todella huonosti suhteessa ihmisen kanssa, jonka seurassa en voinut olla oma itseni. Itsetuntoni oli romuna, en tiennyt kuka olen ja mitä haluan, enkä uskonut pärjääväni yksin, joten en uskaltanut erota. Pettäminen oli silti lapsellista ja itsekästä, olisin voinut olla tilanteessa se fiksumpi osapuoli, mutta en lopulta kuitenkaan ollut.
Tästä on onneksi jo aikaa ja opittu on, paljon.
Ihan vaan kysymyksenä. Saitko puhuttua ennen kui aloit pettämään kumppanillesi siitä mitä tunsit ja mitä tarvitsit ja halusit silloisesta suhteesasi vai alotiko vain ensin pettämään kertomatta mitään tarpeistasi?
Hyvä kysymys. Yritin puhua, mutta silloinen kumppani oli ihminen, joka vähätteli, ei kuunnellut, vaihtoi puheenaihetta tai ei halunnut uskoa asioita, joita sanoin. Hän haluisi siivota ongelmat maton alle. Tästä myös seurasi päiviä mykkäkoulua. Minä puolestani olin ylikiltti miellyttäjä, jonka oli vaikea uudestaan ja uudestaan aiheuttaa huonoa mieltä kertomalla omista tarpeistani, ja pidin niitä lopulta lähinnä sisälläni. Edelleen, olisin silti voinut toimia toisin, itse tein päätökseni pettää, en sitä kaada kenenkään muun niskaan. Nykyisessä hyvässä suhteessa olen ollut 10 vuotta ja uskollisuus on ollut itsestäänselvää ja helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten ihmiset pitää sitä pettämistä ultimaattisen pahana. Minulle pahempi loukkais oli kuinka mies vuosien aikana hylkäsi minut kerta toisensa jälkeen emotionaalisesti kun olisin häntä kipeimmin tarvinnut. Kun upea mies osui kohdalle ja avasi silmäni, ei pettämisellä ollut siinä enää kovin suurta merkitystä.
Kerroitko miehellesi noina kertoina kun koit tulleesi emotionaalisesti hylätyksi että tunsit niin ja kerroitko mitä tarvitset jotta et kokisi niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä ihmiset jotka eivät ymmärrö että suhteessa on kaksi toimijaa. Minua on petetty, mutta täytyy myöntää etten minäkään silloin hoitanut omia hommia parhaalla mahdollisella tavalla. Parisuhteen pitäisi olla enemmän sitä antamista, silloin se voi hyvin. Ja jokaisen vastuulla on tietenkin pariutua sellaisen kumppanin kanssa jolla on perusedellytykset muodostaa toimiva suhde. Eli kyky luottaa, kyky kommunikoida avoimesti ja uskallus avautua. Samanpariset seksihalut helpottaa suhteen ylläpitämistä aivan älyttömästi. Jos on kokenut pettämisen, kannattaa kysyä itseltään, että oliko seksi sen pettäjän mielestä hyvää ja oliko sitä riittävästi? Nimittäin olen ollut myös suhteessa jossa seksiä ei ollut alun jälkeen tarpeeksi ja se oli vielä kamalampi kokemus, koska se ainainan torjuminen nakertaa kaiken pois.
Monesti voi olla myös niin, että pettäjän liitossa on vain vähän seksiä. Seksi tehdään muiden kanssa.
Sehän on ihan loogista.
No oikeuttaako se sitten toistakin pettämään salaa?
Jos kotona saa seksiä, niin ei. Jos seksiä ei ole kotona tarjolla, niin on ihan loogista että sitä harrastaa muualla. Jos jääkapissa ei ole maitoa, maito haetaan sitten toisaalta. Kun evää toiselta seksin harrastamisen, antaa samalla luvan harrastaa seksiä muiden kanssa. Hyvin yksinkertaista.
Eli kun nainen on raskaana suunniteltusti eikä kykene syystä tai toisesta seksiin raskaudesta johtuen niin nainen siis antaa sanomatta sitä luvan käydä vieraissa vuoteissa miehelle? Hyi h-vi mitä ajattelua.
Seksi on muutakin kuin penetraatiota. Jos et tiennyt.
Kommenttisi kertoo sinusta ja ajattelustasi parisuhteista aika paljon.
Tarkalleen ottaen mitä?
Sitä voit miettiä tykönäsi.
Sinä väität jotain, mutta et osaa kertoa mitä se on. Mitä se puolestaan kertoo sinusta? No sehän kertoo että sinä puhut hivenen hatkitsemattomasti kun olet tuohtunut. Eikö?
Sitoutuninen, arvostus, kunnioitus.
Niin, että jos sitä seksiä ei ole, silloin ei ole sitoutunut, ei arvosta, eikä kunnioita, onneksi tässä ollaan samoilla linjoilla että nämä ovat tärkeitä asioita
Sivusta.
Kuvailtu tilanne huomioiden itse täysin eri mieltä.
Sitten jos tilanne olisi jatkuva niin silloin keskustelun paikka ja jos se ei auta mahdollisesta terapiasta ja vaikkapa parisuhdeleiristä huolimatta niin ero ennen toisiin vuoteisiin menoa.
Näin toimii kunniallinen ja normaali ihminen eikä itseään pakeneva pettäjä.
Ei. Olen aina tehnyt tämän asian selväksi suhteen alussa. Se on aivan harkittu päätös ja lupa. Kunniallinen ja normaali ihminen pitää sopimuksistaan kiinni.
Minkä olet tehnyr selväksi suhteen alussa?
Että jos kotona on seksiä tarjolla, silloin ei ole oikeutta käydä vieraissa. Jos kotona ei saa seksiä, silloin seksin saa hoitaa muualla. Tämä toimii puolin ja toisin.
Jos noin tehty ja sovittu suhteen alussa niin asiahan on aivan ok koska ei valehdella vaan sovitut asiat pitävät.
Mutta miten tuo liittyy ketjun aiheeseen eli pettämiseen? Kaipa sitä ihmiset tietävät ympärillä jos avoin suhde. Ei sitä tarvitse nykypäivänä piilotella vai mitä?
Siten että on luontevaa hakea seksi muualta jos sitä ei kotoa saa. Kyseessä ei ole avoin suhde.
Olen eri mutta miten ihmeessä tuo liittyy ketjun aiheeseen jos tuo oli kerran suhteen alussa sovittu asia?
Siten että on luontevaa hakea seksi muualta jos sitä ei kotona saa.
Onko se ok jos asiasta ei ole sovittu vaan on sovitti että ei haeta muualta seksiä?
Tähän ei tainnut tulla vastausta. Asia taitaa olla jotenkin herkkä vaikka yleisesti ihmisille vastaus on helppo tähän.
En ole se jolta asiaa kysyttiin, mutta minusta toisen ihmisen määrääminen yksipuolisella päätöksellä selibaattiin on niin poskettoman itsekäs vaatimus, että ihmisen pitäisi ihan itse ymmärtää näin kohtuuttoman vaatimuksen noudattamisen todennäköisyys.
Tässä puhuttiin oikeasti siitä onko ok pettää naisen ollessa raskaana. Se tyyppi halusi väistää vastaamasta tähän. Miksi?
No minun mielestäni ei, jos siihen on lääketieteellinen syy, esimerkiksi uhkaava ennenaikainen synnytys ja lääkäri kieltänyt yhdynnän. Sen sijaan 9 kk pihtaus pelkästään syystä "mua ei huvita" on minusta ihan ymmärrettävä syy pettää.
Miksi yksinkertaisesti ei vain eroaisi ensin?
Varmaan se olisi suositeltavaa, mutta ei minusta velvoittavaa. Siinä vaiheessa kun toinen on yksipuolisesti irtisanonut parisuhteen seksuaalisen elämän, pitää hyväksyä että toinen voi toteuttaa sitä jonkun muun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten ihmiset pitää sitä pettämistä ultimaattisen pahana. Minulle pahempi loukkais oli kuinka mies vuosien aikana hylkäsi minut kerta toisensa jälkeen emotionaalisesti kun olisin häntä kipeimmin tarvinnut. Kun upea mies osui kohdalle ja avasi silmäni, ei pettämisellä ollut siinä enää kovin suurta merkitystä.
Tätä minäkin olen monesti pohtinut. Olen ollut nyt saman miehen kanssa avioliitossa melkein 20 vuotta. Ja sanoisin, että pahinta pettämistä olisi, jos hän ei olisi minulle läsnä ja/tai hylkäisi minut, kun olen ollut heikoimmillani. Jos hän ei olisi tukenut minua äitini kuollessa. Tai sitten toisena, olisi pelaisi yhteiset rahat tai vastaavaa.
Se, että esittääkö hän sinkkuna yökerhossa Rukalla, on minulle loppujen lopuksi aivan tuontaivaallista.
Mutta tietenkin joku ajattelee asian eri tavalla.
Jos ei mies anna seksiä niin mitä pitäis tehdä? Vibra auttaa, mut ei aina oo kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkään parisuhteessa, jossa oli henkistäväkivaltaa, taloudellista epätasa-arvoa, jne eli liuta ongelmia ja olin niin pohjalla ja epävarma etten löytänyt muuta tietä päästä tilanteesta pois kuin pettäminen. Helppo ja yksinkertainen tapa ottaa ero kohtaamatta niitä todellisia ongelmia. Ihminen on loppujen lopuksi itsekäs olento, kun kyse on omasta selviytymisestä.
Sama. Ei se silti oikein ollut minun kohdallani vaikka miten olisin kärsinyt. Se vain kertoo siitä, että valitsin alhaisen ja helpon tien. Luonteen heikkoutta. Kun tekee hieman henkistä kasvua ja lähtee pois sieltä "minä olen uhri" ajattelusta niin ymmärtää tämänkin kaltaisia juttuja. Oikea tapa olisi ollut erota silloin kun tunsin tilanteen sietämättömäksi eikä alkaa lapsellisesti virittää jotain suhteen ulkopuolista juttua jotta pääsisin pakoon.
Saman tempun tehneenä allekirjoitan. Voin todella huonosti suhteessa ihmisen kanssa, jonka seurassa en voinut olla oma itseni. Itsetuntoni oli romuna, en tiennyt kuka olen ja mitä haluan, enkä uskonut pärjääväni yksin, joten en uskaltanut erota. Pettäminen oli silti lapsellista ja itsekästä, olisin voinut olla tilanteessa se fiksumpi osapuoli, mutta en lopulta kuitenkaan ollut.
Tästä on onneksi jo aikaa ja opittu on, paljon.
Ihan vaan kysymyksenä. Saitko puhuttua ennen kui aloit pettämään kumppanillesi siitä mitä tunsit ja mitä tarvitsit ja halusit silloisesta suhteesasi vai alotiko vain ensin pettämään kertomatta mitään tarpeistasi?
Hyvä kysymys. Yritin puhua, mutta silloinen kumppani oli ihminen, joka vähätteli, ei kuunnellut, vaihtoi puheenaihetta tai ei halunnut uskoa asioita, joita sanoin. Hän haluisi siivota ongelmat maton alle. Tästä myös seurasi päiviä mykkäkoulua. Minä puolestani olin ylikiltti miellyttäjä, jonka oli vaikea uudestaan ja uudestaan aiheuttaa huonoa mieltä kertomalla omista tarpeistani, ja pidin niitä lopulta lähinnä sisälläni. Edelleen, olisin silti voinut toimia toisin, itse tein päätökseni pettää, en sitä kaada kenenkään muun niskaan. Nykyisessä hyvässä suhteessa olen ollut 10 vuotta ja uskollisuus on ollut itsestäänselvää ja helppoa.
On suoraselkäistä sinulta kantaa vastuu tekemisistään eikä kaataa sitä kenenkään niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei mies anna seksiä niin mitä pitäis tehdä? Vibra auttaa, mut ei aina oo kiva.
No ihan samoin. Seksiä sitten jostakin jos kotoa sitä ei saa. Ei toinen voi kontrolloida niin, se on henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä enkä hyväksy pettämistä mutta ihmettelen kyllä kovasti myös näitä jotka jankkaavat että avioliitto oli kunnossa vaikka toinen pettää. Se että elämä oli oman unelman mukaista ja toinen siinä suoritti sitä mukana ei tarkoita että se oli toiselle hyvää myös. Vierestä olen seurannut kun eräs mies suorittaa vaimonsa elämää mutta ei itse ole siinä onnellinen eikä saa mitä itse kaipaa. Mutta vaimolla on matkat, seksiä, lapsien kanssa on mukavaa. Mutta mies pettää koska ei ole onnellinen tuossa vaimon luomassa elämässä. Se että toisella on kaikki hyvin avioliitossa ei tarkoita että parisuhde toimii jos toisella ei ole kaikki hyvin.
On syytä nostaa asia esille ja puhua siitä mitä haluaa sille toiselle. Ei kai kukaan panttaa vuosikausia puolisolleen sanomasta mitä haluaa oikeasti. Kertoo luonteen vääristymästä miehellä silloin.
Heikkoluonteisten pettäjämiesten yksi perusselityksistä että koki eläneensä ahtaasti kodissa joka on kuin sisustuslehden kuvista. Näin siirretään vastuu pettämisestä petetylle.
Näinhän se periaatteessa on, mutta aina ei niin yksinkertaista. Elämä menee tietyille raiteille ja asiat vaan tapahtuu. Harvan elämä on vain hyvää tai vain kamalaa. Siinä on sävyjä. Ja aina ei heti huomaa, kun alkaa ahdistaa. Perhe-elämä varsinkin aiheutta isojakin muutoksia suhteissa.
Hyvä suhde vaatia aina paljon rehellistä keskustelua. Välillä jopa raadollista. Kaikki eivät sellaista osaa tai eivät siihen jaksa tai suostu. Silti mielestäni se on ainoa vaihtoehto, jos haluaa pitkän ja kannattavan parisuhteen. Tunnen yhden tällaisen pariskunnan ja ihailen sitä, mitä heillä on keskenään. Tosin ovat lapsettomia. Keskittyvät vain työhön ja toisiinsa. Siinäkin suhteessa oli alkuaikoina sivujuonne. Mutta jäi siihen ja pääsivät yli.Pettämistä ei vain tapahdu. Se on tietoinen valinta.
Sama toki pätee aikuiseen rakkauteen joka on valinta. Vain keskenkasvuinen teini ajattelee aikuisesta parisuhderakkaudesta vain tunteen huumana.
En tuossa viitannut siihen, että pettäminen vaan tapahtuu, vaan siihen, että elämässä asioita tapahtuu ja tunteet seilaavat eri tasoilla. Ei ole vain onnellista ja tasapainoista olotilaa tai huonoa ja onnetonta. Vaikka mitä olisi alkuun puhuttu ja sovittu, prioriteetit, toiveet ja halut muuttuvat elämän myötä. Siksi se loputon keskustelu, tai sen yhteys on ainoa ratkaisu pitkässä suhteessa. Tämä on siis minun näkemykseni. Toki voi joku pari pysyä pitkään onnellisesti yhdessä ilman sitä puhettakin, mutta luulisin, että harvinaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein käy niin, että viestintuoja on se pahis ja saa haukut niskaan. Siksi en puutu tällaisiin asioihin.
Varmasti saakin pettäjältä. Mitä sitten?
Ei siinä jos pettäjältä, mutta olen nähnyt vierestä miten se petetty osapuoli meuhkaa viestintuojalle olevansa valehtelija, kateellinen ja perheen rikkoja.
No, tuossa tapauksessa kakka osui tuulettimeen ja petetty saikin kuin saikin kumppaninsa sitten kiinni pettämisestä. Ei edes pahoitellut tälle henkilölle käytöstään, yritti kuin mitään ei olisi ja olisi pitänyt tukena sekä olkapäänä olla.Outoa.
Tällai se saattaa todellakin mennä. Itse sain aikanaan olla se olkapää ja lohduttaja päivin öin muutaman viikon ajan. Sitten ne lippu ja naivisti ajattelin, että suru oli helpottanut. Syynä olikin se, että pari palasi yhteen ja meidän ystävyys päättyi siihen (ei siis minun toiveesta). Aika ihmeissäni olin, kunnes luin jostain lehdestä, että tämä on normikuvio. Siinä se petetty ei kestä kohdata tätä lohduttajaa, joka tietää kaiken sen petturin aiheuttamasta p*skasta. Siksi tarve laittaa välit poikki ystävään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kohdistat tuon vaatimuksesi sille kolmannelle osapuolelle? Ei kukaan voi tulla ja "rikkoa toisten perheitä" jollei pettäjä ole valmis pettämään. Jos toinen osapuoli on sinkku, niin hän ei ole vastuussa eikä tilivelvollinen mistään.
Uskollisuus parisuhteessa lähtee halusta olla uskollinen, ei siitä onko tilaisuuksia olla uskoton vai ei.
Kenenkään ei tartte yrittämällä yrittää, saisiko varatun haaviin. Se on väärin.
En kyl ikinä syyttäisi kolmatta osapuolta. Todella omituinen ajatus. Kyllä pettäjä on itse se, joka sotkunsa aiheuttaa. Ja tiedän todella, mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten ihmiset pitää sitä pettämistä ultimaattisen pahana. Minulle pahempi loukkais oli kuinka mies vuosien aikana hylkäsi minut kerta toisensa jälkeen emotionaalisesti kun olisin häntä kipeimmin tarvinnut. Kun upea mies osui kohdalle ja avasi silmäni, ei pettämisellä ollut siinä enää kovin suurta merkitystä.
Minä luulen, että olet ihan itse keskinyt tuon ultimaattisen pahan. Useimmilla ihmisillä lienee useampi kuin yksi deal breaker tason asia, joita eivät suhteessa hyväksy. Esimerkiksi henkinen ja fyysinen väkivalta, vaikeat päihdeongelmat ja uskottomuus. Samaan kastiin menee se toistuva emotionaalinen hylkääminen. En minä ole valmis katsomaan noista mitään. Jos on pakko valita pettävän, hakkaavan ja hylkäävän kumppanin välillä, niin minä olen mieluummin loppuelämäni yksin. Toistaiseksi haluan uskoa ettei ole.
Oon eri, mut ymmärsin kyllä tuon pointin. Mm. tätä ketjua lukiessa saa sen käsityksen, että mikään ei ole pahempaa, kuin pettäminen ja kaikki pettäjät ovat alin kasti ihmiskunnassa, ja heille ei auta ikinä anteeksi mitään, koska eivät koskaan paranna tapojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten ihmiset pitää sitä pettämistä ultimaattisen pahana. Minulle pahempi loukkais oli kuinka mies vuosien aikana hylkäsi minut kerta toisensa jälkeen emotionaalisesti kun olisin häntä kipeimmin tarvinnut. Kun upea mies osui kohdalle ja avasi silmäni, ei pettämisellä ollut siinä enää kovin suurta merkitystä.
Minä luulen, että olet ihan itse keskinyt tuon ultimaattisen pahan. Useimmilla ihmisillä lienee useampi kuin yksi deal breaker tason asia, joita eivät suhteessa hyväksy. Esimerkiksi henkinen ja fyysinen väkivalta, vaikeat päihdeongelmat ja uskottomuus. Samaan kastiin menee se toistuva emotionaalinen hylkääminen. En minä ole valmis katsomaan noista mitään. Jos on pakko valita pettävän, hakkaavan ja hylkäävän kumppanin välillä, niin minä olen mieluummin loppuelämäni yksin. Toistaiseksi haluan uskoa ettei ole.
Oon eri, mut ymmärsin kyllä tuon pointin. Mm. tätä ketjua lukiessa saa sen käsityksen, että mikään ei ole pahempaa, kuin pettäminen ja kaikki pettäjät ovat alin kasti ihmiskunnassa, ja heille ei auta ikinä anteeksi mitään, koska eivät koskaan paranna tapojaan.
Eivät kaikki. Mutta on olemassa pettäjiä jotka toistavat sitä käytösmallinaan suhteesta ja avioliitosta toiseen. Ymmärrän täysin tuollaisten kritisoinnin. Ei olisi kivaa olla petetyn asemassa tuollaisten tyyppien pettäessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten ihmiset pitää sitä pettämistä ultimaattisen pahana. Minulle pahempi loukkais oli kuinka mies vuosien aikana hylkäsi minut kerta toisensa jälkeen emotionaalisesti kun olisin häntä kipeimmin tarvinnut. Kun upea mies osui kohdalle ja avasi silmäni, ei pettämisellä ollut siinä enää kovin suurta merkitystä.
Kerroitko miehellesi noina kertoina kun koit tulleesi emotionaalisesti hylätyksi että tunsit niin ja kerroitko mitä tarvitset jotta et kokisi niin?
Ehkä joku kykenee toimimaan noin rationaalisesti, ja aina tiedostaa ajantasaisesti, mitä tapahtuu, miksi itsestään tuntuu, miltä tuntuu jne. Minä en ole siihen kyennyt. Olen tajunnut sen vasta ajan myötä ja joutunut opettelemaan armollisuutta itseä kohtaan, koska en ole ylpeä kaikesta, mitä oon tehnyt.
En myöskään saanut vastetta mieheltäni niihin tarpeisiin, joita elämässä tuli. Siis henkistä tukea ja tunnetta, että tulen kuulluksi. Nyt ne kuohuvat vuodet ovat takanapäin yhteiselämämme jatkuu. Jotain mieheni on oivaltanut noista ajoista ja itse todennut, että oli aika kylmä ja torjuva.
Me siis teemme virheitä, puolin ja toisin. Niistä voi oppia ja päästä eteenpäin. Toiset yhdessä ja toiset erikseen. Tuomitseminen ulkopuolelta ei auta mutään. Ainoa asia, mikä elämässä on velvollisuus, on ottaa opiksi. Eikä jäädä kiinni asioihin, vaikka ne olisi kuinka pahoja ja satuttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten ihmiset pitää sitä pettämistä ultimaattisen pahana. Minulle pahempi loukkais oli kuinka mies vuosien aikana hylkäsi minut kerta toisensa jälkeen emotionaalisesti kun olisin häntä kipeimmin tarvinnut. Kun upea mies osui kohdalle ja avasi silmäni, ei pettämisellä ollut siinä enää kovin suurta merkitystä.
Kerroitko miehellesi noina kertoina kun koit tulleesi emotionaalisesti hylätyksi että tunsit niin ja kerroitko mitä tarvitset jotta et kokisi niin?
Ehkä joku kykenee toimimaan noin rationaalisesti, ja aina tiedostaa ajantasaisesti, mitä tapahtuu, miksi itsestään tuntuu, miltä tuntuu jne. Minä en ole siihen kyennyt. Olen tajunnut sen vasta ajan myötä ja joutunut opettelemaan armollisuutta itseä kohtaan, koska en ole ylpeä kaikesta, mitä oon tehnyt.
En myöskään saanut vastetta mieheltäni niihin tarpeisiin, joita elämässä tuli. Siis henkistä tukea ja tunnetta, että tulen kuulluksi. Nyt ne kuohuvat vuodet ovat takanapäin yhteiselämämme jatkuu. Jotain mieheni on oivaltanut noista ajoista ja itse todennut, että oli aika kylmä ja torjuva.
Me siis teemme virheitä, puolin ja toisin. Niistä voi oppia ja päästä eteenpäin. Toiset yhdessä ja toiset erikseen. Tuomitseminen ulkopuolelta ei auta mutään. Ainoa asia, mikä elämässä on velvollisuus, on ottaa opiksi. Eikä jäädä kiinni asioihin, vaikka ne olisi kuinka pahoja ja satuttavia.
Tunteiden tunnistaminen ja niistä puhuminen parisuhteessa kumppanille on ihan perustaitoja aikuiselle ihmiselle. Toinen ei voi lukea ajatuksia ja voi luulla toimivansa täysin hyvässä uskossa oikein kumppania kohtaan vaikka se tunteitaan sanoittamaton kokee itsensä hylätyksi ja sitten pettää tuosta syystä. Ei toki helppoa mutta hyvä että oppiminen edennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten ihmiset pitää sitä pettämistä ultimaattisen pahana. Minulle pahempi loukkais oli kuinka mies vuosien aikana hylkäsi minut kerta toisensa jälkeen emotionaalisesti kun olisin häntä kipeimmin tarvinnut. Kun upea mies osui kohdalle ja avasi silmäni, ei pettämisellä ollut siinä enää kovin suurta merkitystä.
Minä luulen, että olet ihan itse keskinyt tuon ultimaattisen pahan. Useimmilla ihmisillä lienee useampi kuin yksi deal breaker tason asia, joita eivät suhteessa hyväksy. Esimerkiksi henkinen ja fyysinen väkivalta, vaikeat päihdeongelmat ja uskottomuus. Samaan kastiin menee se toistuva emotionaalinen hylkääminen. En minä ole valmis katsomaan noista mitään. Jos on pakko valita pettävän, hakkaavan ja hylkäävän kumppanin välillä, niin minä olen mieluummin loppuelämäni yksin. Toistaiseksi haluan uskoa ettei ole.
Oon eri, mut ymmärsin kyllä tuon pointin. Mm. tätä ketjua lukiessa saa sen käsityksen, että mikään ei ole pahempaa, kuin pettäminen ja kaikki pettäjät ovat alin kasti ihmiskunnassa, ja heille ei auta ikinä anteeksi mitään, koska eivät koskaan paranna tapojaan.
Eivät kaikki. Mutta on olemassa pettäjiä jotka toistavat sitä käytösmallinaan suhteesta ja avioliitosta toiseen. Ymmärrän täysin tuollaisten kritisoinnin. Ei olisi kivaa olla petetyn asemassa tuollaisten tyyppien pettäessä.
Kyllä, olen ihan samaa mieltä! Minä viittasinkin siihen, kun toisten mielestä kaikki pettäjät lasketaan samaan kastiin. Mutta kaikki, jotka pettävät kerran, eivät tee sitä toiste. Tapapettäjät ovat ihan oma lukunsa.
Olin neljä vuotta suhteessa, jossa luulin olevan kaikki hyvin. Kommunikoimme, seksiä harrastettiin tosi usein, kävimme ulkona, puhuimme, harrastimme yhdessä. Meillä oli tosi hauska ja onnellinen suhde. Sitten mies jäi kiinni vuoden mittaisesta seksisuhteesta töissä tapaamansa naisen kanssa. Olin aivan shokissa. Mies ei osannut selittää tekojaan muuten kuin että tarttui saamaansa tilaisuuteen. Ruodimme tätä asiaa läpi todella hartaasti eikä hän koskaan pystynyt sanomaan, että petti meidän suhteessamme olleen vian takia, vaan vain siksi, että oli tilaisuus ja pystyi. Luottamus katosi täysin eikä ollut mitään mahdollisuutta jälleenrakentaa sitä. Miten tuollaisen ihmiset kanssa voi yrittää korjana mitään? Petti koska pystyi. Täytyy sanoa, että erosta on jo yli kaksi vuotta aikaa ja olen edelleen henkisesti aika runnotunut. Itsetunto on matalalla enkä pysty enää luottamaan ihmisiin. Pettäminen tekee niin paljon vahinkoa ja on julmasti tehty. Et voi väittää rakastavasi kumppaniasi, jos kykenet sattuttamaan tätä tällä tavalla.
käyräytin ex parhaan kaverini pettämisestä. oli raskaana sille toiselle miehelle, mutta väitti vauvan olevan aviomiehensä. en kadu hetkeäkään että kerroin. täysi käärme muija..
Vierailija kirjoitti:
käyräytin ex parhaan kaverini pettämisestä. oli raskaana sille toiselle miehelle, mutta väitti vauvan olevan aviomiehensä. en kadu hetkeäkään että kerroin. täysi käärme muija..
Kohta varmaan saat täällä vihamielisen kommentin joltain fanaatikolta että älä puutu millään tavalla toisten ihmisten suhteissa oleviin pettämisiin. Eli nuo tyypit kannattavat myös kommentissasi kuvattua touhua jossa huijataan mies isäksi.
Arvostan rehellisiä, aitoja ihmisiä. On kulkaa meitä, jotka olemme vielä niin viattomia, että luotamme ja uskomme toiseen ihmiseen. Myös itse sitoudumme. En ikimaailmassa pettäisi puolisoani. On minulle flirttailtu ja koitettu lähestyä.
Ikäväkseni olen myös päässyt huomaamaan, että "ystävät" ympärilläni, ovat yrittäneet erinäisin tavoin tuhota parisuhteemme. Puolisoani on lähestytty viestein, vihjaten että olen huono puoliso?? Kyseenalaistetaan meidän valintoja. Olemme nivoutuneet enemmän vain yhteen ja vähemmän luotettu enää muihin. Tavallaan ihanaa tämä symbioosissa eläminen. Joten kiitos teille jotka koititte meitä erottaa! Olemme erottamattomia!
Olen eri. On tietenkin. Ei raskaana oleva nainen ole pyhä, hän on vain raskaana. Raskaanakin pitää ihan ottaa vastuu omasta käytöksestä.