Minulla on dissosiaatio ja PTSD, haluatko kysyä jotain traumadiagnooseihin liittyvää?

Tarkoittaako dissosiaatio että sinulla useampi persoonallisuus?

Oletko kokenut yhden ison traumaattisen kokemuksen (esim onnettomuus) vai joku pidempiaikainen tai monta pientä (koulukiusaaminen vuosia ja läheisen menetys jne)?

Millaista hoitoa saat noihin ? Lääkkeitä, traumaterapiaa, omahoito?

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaako dissosiaatio että sinulla useampi persoonallisuus?

Ei. On olemassa myös sellainen diagnoosi kuin DID (englanniksi dissociative identity disorder) jota aikaisemmin kutsuttiin multiple personality disorderiksi, siinä henkilö voi kokea että hänellä on useampi persoonallisuus.

Itselläni kuitenkaan ei ole tätä diagnoosia vaan "tarkemmin määrittelemätön dissosiaatio" ja minulla on vain yksi personaallisuus, mutta se on pilkkoutunut useampaan eri osaan. Kaikki osat ovat siis minua, mutta ehkä helpoiten selitettävissä niin että niiden tunnereaktio ja ajattelutavat kuvastavat jotain tiettyä ajanjaksoa ja/tai ikäluokkaa menneestä elämästäni. Joten saatan joskus kokea kyllä ristiriitoja omissa ajatuksissa, toiveissa, reaktio- tai käytösmalleissa.

Siinä mielessä joskus voi tuntua siltä kun olisi useampi persoonallisuus, mutta tiedostan että siitä ei ole kyse, ainoastaan eri puolista omaa persoonaallisuutani joka on jonkun verran pilkkoutunut.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokenut yhden ison traumaattisen kokemuksen (esim onnettomuus) vai joku pidempiaikainen tai monta pientä (koulukiusaaminen vuosia ja läheisen menetys jne)?

Sekä että. Lapsuuden elin olosuhteissa joissa toinen vanhempi kohdisti sekä fyysistä mutta etenkin henkistä väkivaltaa minua kohtaan. Omaksuin hyvin nuorena lapsena jo jonkinlaisen alitajuntaisen alistumisen käytösmallin, joka johti koulussa siihen että olin helppo kohde kiusaamiselle. Koulukiusaamista oli eri muodoissa koko peruskoulun läpi.

Aikuisiällä olen myös joutunut pahoinpitelyrikoksen uhriksi, jonka johdosta kävin läpi poliisin esitutkinnat, syyttäjän syyteharkintajakson, ja lopulta myös oikeudenkäynnin. Henkilö joka syyllistyi tähän rikokseen oli minulle tuntematon, ja hänet todettiin oikeudessa syylliseksi teostaan.

-Ap

Disso kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaako dissosiaatio että sinulla useampi persoonallisuus?

Ei. On olemassa myös sellainen diagnoosi kuin DID (englanniksi dissociative identity disorder) jota aikaisemmin kutsuttiin multiple personality disorderiksi, siinä henkilö voi kokea että hänellä on useampi persoonallisuus.

Itselläni kuitenkaan ei ole tätä diagnoosia vaan "tarkemmin määrittelemätön dissosiaatio" ja minulla on vain yksi personaallisuus, mutta se on pilkkoutunut useampaan eri osaan. Kaikki osat ovat siis minua, mutta ehkä helpoiten selitettävissä niin että niiden tunnereaktio ja ajattelutavat kuvastavat jotain tiettyä ajanjaksoa ja/tai ikäluokkaa menneestä elämästäni. Joten saatan joskus kokea kyllä ristiriitoja omissa ajatuksissa, toiveissa, reaktio- tai käytösmalleissa.

Siinä mielessä joskus voi tuntua siltä kun olisi useampi persoonallisuus, mutta tiedostan että siitä ei ole kyse, ainoastaan eri puolista omaa persoonaallisuutani joka on jonkun verran pilkkoutunut.

-Ap

Mielenkiintoista. Seuraan aiheen tutkimusta, mutten ole aiemmin törmännyt tuohon termiin.

Tuttua juttua kahden- tai oikeammin kolmen- läheiseni kohdalla. Osalta löytyy myös neurologisia oireita, kaikilta psykoosialttiutta. Täytyykin katsoa netistä, mitä siellä sanotaan. Kiitos!

Oletko normaalissa työelämässä? Vaikuttaako nämä sairaudet jokapäiväiseen elämääsi?

Minkä ikäinen suunnilleen olet? Millä tavalla traumatisoituminen on vaikuttanut ihmissuhteisiin, etenkin seurusteluun? Onko sinulla ongelmia rakkaussuhteissa ja miten ne ilmenee?

Millaiset kortisoliarvot ovat olleet?

Vierailija kirjoitti:

Millaista hoitoa saat noihin ? Lääkkeitä, traumaterapiaa, omahoito?

Hoitohistoriani on todella pitkä, ja siihen on vuosien saatossa liittynyt monia eri vaiheita. On ollut osastohoitojaksoja, avohoitoa, kuntouttavaa yksilövalmennusta, päiväsairaalaa, erilaisia kursseja, toimintaterapiaryhmiä, ja myös psykoterapiaa ja traumaterapiaa.

Dissosiaatiota itsessään ei voi hoitaa lääkkeillä, koska se ei ole sellainen sairaus josta voisi parantua, vaan se on osa sinun persoonallisuutta. Joitakin dissosiaatiosta aiheutuvia oireita voidaan kuitenkin helpottaa lääkkeillä, mm. masennus-, tai ahdistusoireita ja unettomuutta.

Tällä hetkellä en oikeastaan saa mitään hoitoa juuri dissosiaation takia. Olen nykyään työkyvyttomyyseläkkeellä, ja kokonaishoidostani vastaa normaali terveysasema, eikä esimerkiksi psykiatrian poliklinikka. (sinne voi hakeutua hoitoon ainoastaan lyhytaikaisesti jos on päällä joku akuutti tilanne jossa jostain syystä vointi on huonontunut)

Lääkkeitä syön tällä hetkellä hyvin pientä annosta masennuslääkettä sekä väsyttävää keskushermostoa rauhoittavaa lääkettä iltaisin ennen nukkumaan menoa.

Eläkkeelle jäämisen jälkeen hoitoa ei juurikaan ole enää ollut tarjolla julkiselta sektorilta, vaan vastuu omasta olotilasta jää pitkälti itselle. Jonkin verran olen etsinyt apua arkeeni kolmannen sektorin palveluista. Muuten yritän täyttää arkeani mieluisalla tekemisellä harrastusten parissa, ja elämällä mahdollisen tasaista ja rauhallista elämää.

-Ap

Asutko pääkaupunkiseudulla?

Vierailija kirjoitti:

Oletko normaalissa työelämässä? Vaikuttaako nämä sairaudet jokapäiväiseen elämääsi?

En ole. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

Kyllä vaikuttavat, mutta sitä millä tavalla on kovin vaikea selittää. Dissosiaatioon kun voi liittyä todella laaja oirekuvasto, sekä psyykkisiä että fyysisiä oireita. Itsellä suurimpia arjen hankaloittajia on esimerkiksi ajantajun havainnointiongelmat, on vaikeaa pitää aikatauluista kiinni. Sekä kehon ja mielen yhteyden puuttuminen tietyissä asioissa. En esimerkiksi tunne koskaan nälkää, ja unohdan helposti syödä, mikä tottakai johtaa vireystilan laskuun ja muihin ongelmiin kehossa. Toisaalta saattaa käydä myös päinvastoin että en tunne/tajua että olen väsynyt tai kehoni voi huonosti, vaan porskutan vaan menemään täydellä teholla, vaikka voimavaroja ei oikeasti ole, ja lopputuloksena voi tulla sitten yhtäkkinen totaalinen stoppi kun akut lopulta vaan loppuvat kesken.

On siis vaikeaa ylläpitää sopivaa vireystilaa, ja tiedostaa missä kohtaa omaa ns. sietoikkunaa menee pitkin päivää. Joskus tilanteita ja omaa jaksamistaan arvioi väärin, ja joko alisuorittaa tai ylisuorittaa.

Tässä nyt muutama esimerkki laajasta ongelmasta jota ei ole niin helppoa selittää ja kuvailla.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen suunnilleen olet? Millä tavalla traumatisoituminen on vaikuttanut ihmissuhteisiin, etenkin seurusteluun? Onko sinulla ongelmia rakkaussuhteissa ja miten ne ilmenee?

Yli 40v.

Hmm, nyt tuli vaikeita kysymyksiä joita täytyy pohtia vähän enemmän...

Minulla on mielestäni ikäisekseni suhteellisen normaalin oloinen ihmissuhdehistoria. On ollut useampia pitkäkestoisia suhteita +3v. Ei mitään suurempia parisuhdedraamoja. En ole esimerkiksi kokenut mitään kovin riitaisaa suhdetta, tai eksynyt yksiin agressiivisten ihmisten kanssa tms. Mutta toki sairastamiseni on vaikuttanut suhteisiini.

Karkeasti sanottuna ihmiset joiden kanssa olen alottanut suhteen silloin kun olen voinut todella huonosti, ovat olleet ymmällään siitä miten meneväksi ja sosiaaliseksi olen muuttunut siinä vaiheessa kun oloni on parantunut ja tämä on tuottanut jonkin verran ongelmia parisuhdedynamiikassa. (perusluonteeltani olen todella positiivinen, iloinen, ulospäinsuuntaunut ja sosiaalinen) Ja päinvastoin taas jos olen ollut hyvässä hoitotasapainossa kun uusi suhde on alkanut, niin toisella osapuolella on ollut todella paljon vaikeuksia ymmärtää ja jaksaa sitä kun olo onkin huonontunut suuresti.

Ehkä traumatausta ja alitajuinen alistumisen käyttäytymismalli on aiheuttanut enemmän ongelmia silloin kun ei ole ollut parisuhteessa, vaan vapailla markkinoilla. Sitä on helposti lähtenyt mukaan tekemään asioita joita itseasiassa oikeasti ei syvimmiltään olisi halunnut tehdä, mutta on ollut johdateltavissa. Jos ei tunnista oikein omia tunteitaan tai saa niihin aina yhteyttä on olemassa riski että toimii omia syviä arvojaan vastaan, ja jälkikäteen kokee pahaa oloa siitä että on tehnyt jotain mistä ei ole nauttinut tai mitä ei olisi halunnut tehdä jos olisi siinä hetkessä kyennyt saaman yhteyden omiin tunteisiinsa.

Parisuhteissa ongelmia on ehkä aiheuttanut se että olen tajuamattani alitajuisesti toistanut lapsuudesta opittua käytösmallia että ei saa tuoda omia tunteitaan ja toiveitaan esiin, ja olen ollut liiankin myötäilevä, ymmärtäväinen ja miellyttämisenhaluinen, vaikka pinnan alla kytee. Sitten kun joskus lopulta pinna on mennyt poikki ja on tuonut esiin omia negatiivisia ajatuksiaan niin on se tullut toiselle osapuolelle todella puun takaa, kun hän ei ole nähnyt mitään ennusmerkkejä minua vaivanneista asioita arjessa.

Tässä asiassa olen onneksi iän ja kokemuksen karttumisen myötä oppinut paljon parempia toimintamalleja. Nykyään otan asioita helposti puheeksi, ja olen oppinut tuomaan esille myös ns. negatiivisia tunteita, surua, pettymystä tai jopa suuttumusta sanottamalla tunteeni toiselle ja kertomalla mikä toiminta on johtanut siihen tunteeseen. Sen sijaan että pullottaisin kaiken sisälleni kunnes se tahtomattaan räjähtää.

Nykyisessä suhteessani en koe että sairauteni vaikkuttaisi kovinkaan paljoa meidän väleihin, mutta minulla onkin todella ymmärtäväinen puoliso, ja meillä on suhteemme alusta asti ollut todella hyvä ja avoin kommunikaatioyhteys.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Millaiset kortisoliarvot ovat olleet?

En tähän hätään muista mitään tarkkoja arvoja, mutta voin kertoa että yleisesti ottaen ihmiset joilla on traumataustaa kärsivät muita helpommin korkeista kortisoliarvoista, koska keho on usein stressitilassa. Itselläkin on ollut joissain tutkimuksissa arvot koholla.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Asutko pääkaupunkiseudulla?

Kuulun HUS-alueen hoitopiiriin.

-Ap

Disso kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset kortisoliarvot ovat olleet?

En tähän hätään muista mitään tarkkoja arvoja, mutta voin kertoa että yleisesti ottaen ihmiset joilla on traumataustaa kärsivät muita helpommin korkeista kortisoliarvoista, koska keho on usein stressitilassa. Itselläkin on ollut joissain tutkimuksissa arvot koholla.

-Ap

Tutkimusten mukaan tilanne on päinvastoin. PTSD:tä kärsivillä tavataan matalampia kortisoliarvoja siksi, että traumasta johtunut stressitila on kestänyt pitkään ja kortisolin tuotanto munuaisten kuorikerroksissa on vioittunut.

Onko vauvapalstalla pyöriminen mielestäsi psyykkistä terveyttäsi tukevaa toimintaa?

Useinhan dissosiaatiohäiriötä ei heti osata tunnistaa. Saitko sinä ennen näitä traumadiagnooseja muita diagnooseja oireittesi perusteella?

Minkälaisia ovat yleisimmät dissosiaatio- ja ptsd- oireet sulla? Onko terapia auttanut oireisiin? T. Toinen ptsd/dissosiaatiopotilas.

Miksi et hankkisi pientä lisätienestiä eläkkeesi oheen kirjoittamalla, kun osaat kirjoittaa noin hyvin ja selkeästi?