Lue keskustelun säännöt.
Laihdutus vinkkejä teiltä,jotka pudottaneet yli 30kg. Olen painanut jo 8v vajaa 100kg kaikki dieetit ja elämäntapmuutokset kokeiltu g.
20.01.2023 |
Tarvitsisin onnistumistarinoita motivaatioksi
N37 96kg/162cm
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressi ja vaaka pois, se vaan masentaa, kun se paino ei lähde tippumaan niin nopeasti kuin haluaisi. Ja sitten masentuu ja lipaisee sen keksin tai suklaapatukan, ja se olikin sitten siinä. Puntaroida voi vaikka kuukauden kuluttua, ja kappas vaan, sieltä saattaa ollakin mukavasti jo rasvaa sulanut. Se kannustaa!!!
Pitää vaan ronskisti karsia ne epäterveelliset pois ja pienentää annoksia. Mutta siihen herkkupäivään (ei ole joka päivä) sitten voi jättää itselle jotain nautittavaa. Pudotettujen kilojen ohessa kun pitää edes joskus saada jotain kiellettyäkin hyvää. Itse söin kerran viikossa yhden pienen pizzapalan ja kasvisten ympäröimänä. Tavallinen kotiruoka oli ja on, mutta todella kevyttä, ei mitään pastaa ja juustoja. Juureksia, kasviksia, kalaa, naudan jauhelihaa, broileria, sosesoppaa, munakasta jne.
Liikunnaksi riitti ihan kävely sopivalla vauhdilla. Enempikin saa harrastaa, mielenterveys kiittää myös. Onhan nuo hyviä nuo juoksumatot ja kuntopyörät, poljen itsekin usein.
Ei kannata ajatella, että nyt mä laihdutan ja mulla on dieetti, vaan että menen kohti uutta elämää ja näen aikanaan kivan vartalon peilistä. Terveysnäkökulma on yhtä tärkeä. Tämä on hidas matka kohti päämäärää, ei mikään nopea suoritus.
Mulla auttoi, tätä ei pitäisi sanoa, sokerittomat limsat. Illalla esim. yksi tuollainen tölkki ja appelsiini. Muuten kaikki tarvittavat ravintoaineet ruuista, tein suunnitelman. Aamulla laitoin kaikki päivää kohti syötävät annokset valmiiksi, niin ei tullut käytyä kaapilla "kun jotain suolaista pitäis saada"...säännöllinen ruokarytmi on hyvä, on tasainen olo.
Tv-jumppaa lattialla, samalla kun töllöttää jotain ohjelmaa. Jopa kilon punteista sai energiaa, kun niitä heilutteli. Pienikin teko on oikeaan suuntaan. Kuuta ei kannata tavoitella ja repsahdukset kuuluu elämään.
Iloista mieltä ja kohti tavoitetta, kyllä sen saavuttaa. Ja ennen kuin huomaatkaan, haluat pysyä tällä tiellä ikuisesti, kun on niin hieno olo. Oikeat tavat jäävät pysyviksi.
En halua suinkaan neuvoa, ainoastaan tsempata, ja jokainen omalla itselleen sopivalla tyylillään, mutta kun kerran saa kertoa oman tarinansa, niin menköön nyt.
T: n. 50 kiloa pois luovuttanut
Kiitos neuvoista.
En kuitenkaan voi olla iloisella mielellä kun laihdutan. Tää on mun elämän pakollinen paha,koska näytän oksettavalta.Vihaa, vihaa pahaa mieltä laihduttaessa. En ymmärrä miten joku voi silloin hymyillä
APYmmärrän. Mulla oli kans niin suuri itseinho ja masennuksen tunne, että oli luovuttajafiilis päällä koko ajan elämässä. Mutta sitten vaan joku napsahti hyvällä tavalla päässä ja tajusin, että miksi haluan tuntea näin, kun olen muuten terve ja oman taisteluni tuloksena saan hyvän olon. Yksinhän sä asian kanssa olet, mutta kukapa muu se paras on itseään auttamaan kuin sinä itse.
Ei se kenelläkään ole helppoa, kun pitäisi saada kymmeniä kiloja rasvaa pois itsestään. Ajattelin, että haluanko todellakin kantaa tätä ylimääräistä säkkiä ja menettää itseni. Piti pitää oikein kunnon itsesuggerointi, ennen kuin jysäytin kaiken alkuun. Kellekään en sanonut mitään, kuuntelin vain joka kerran ne tietyt "läskivitsit" tyynesti läpi, kun ne on joidenkin mielestä niin kovin hauskoja ja sadannen kerran kuultuna vieläpä ihan uudenkarheilta kuulostaviakin ;D
Mun mieli muuttui sitä mukaa kun pienenin. Se tunne kun voit kiittää itseäsi, kukaan ei ota siitä kunniaa. Sun oma projekti, uusi elämä!!! Ja jos oletetaan, että kun ollaan vielä nuoria ja meillä on elämää edessä hyvät tovit, niin eikö kannata nauttia siitä ihanasta ja kepeästä vartalosta, liikkua ja voida hyvin. Kun ei se maksa mitään, että liikkuu ja syö oikein.
Onko sulla kaveria vertaistueksi tai apuun tsemppaamaan. Iltaisin mulla tuli ainakin orpo olo ja turhautuneisuus, soitin silloin ystävälle ja puhelin niitä näitä. Joku kiva yhteinen kahvilakäyntikin jo sai nousemaan usvasta ylös. Ja otinhan mä kerran kuussa parit bisset ja rentouduin, mutta vain sopivasti. itselleen pitää muistaa nauraa, ei elämän pidä niin hemmetin vakavaa olla.
Sinnillä vaan ja vaikka ensin parina päivänä viikossa noudattamaan jotain kevennyssuunnitelmaa, ja siitä sitten lisää! Mietipä, että jo kesällä olet hoikempi ja saat vaikka shoppailla jotain uutta ja kivaa päällesi!
Jaksa nyt vaan! Paras palkinto odottaa sua, tyytyväinen sinä!!!!
Tänä aamuna kun tuli ahmittua ja tekisi mieli oksettaa kaikki ulos .
Mies olisi tukena, hän kyllä pysyy ruodussa,(ruokavalio ja sali) mutta itselläni aina se ruoka voittaa taistelun
Jaksan ehkä kaksi päivää. miten saisi itsekuria jatkaa esim vuoden?ap
Jaa-a. Voi olla, että tilanne on sama, kuin alkoholismin kanssa: ensin pitää löytää se oma rock bottominsa ennen kuin voi löytää riittävän motivaation tehdä muutoksia elämässään. Osa sitten löytää sen oman pohjansa vielä, kun jotain on tehtävissä, osalla se löytyy valitettavasti vasta liian myöhään. Itse löysin onneksi omani ajoissa.
Jos yleisellä tasolla tieto, että sinun pitää muuttaa elämääsi, jos haluat elää terveenä ja nähdä lastesi kasvavan ei riitä, niin ehkä ensimmäinen sydänkohtaus herättää. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.
Tiedän, että nämä ovat aika julmia sanoja, mutta itse jouduin käymään vähän turhan lähellä kuolemaa vähän päälle kolmekymppisenä ja toivoisin, että sinä tajuaisit vähän aikaisemmin kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketodieetillä tiputtanut 48kg.
Hiilarit pois 6 viikkoa, sitten 1 viikko hiilareita ja toisto.Mutta tässä dieetissä ei voi fuskata jos haluaa onnistua. Jos syöt hiilareita ja ketoosi katkeaa, niin kestää taas muutaman päivän että ketoosi menee päälle.
Aluksi epäonnistuin kun ajattelin että pieni määrä ei haittaa, mutta niistä pienistä määristä kasvoi nopeasti se ketoosin katkaiseva määrä.Pidän nykyäänkin ketoosikausia kun paino nousee 10kg, yleensä se lähtee 3 viikossa ketoosin avulla.
Ainot olla ketolla loppuikäsi?
Luitko viestini loppuun?
Lueppa uudestaanOhis mutta eihän sun tavassa oo mitään järkeä. Lihotat itseäsi 10kg ja vedät dieetin ja taas uudestaan ja taas uudestaan. Mikset vain opettele elämään niin ettet lihoa?
Jos kerran vuodessa pidän muutaman viikon ketokauden niin en näe siinä ongelmaa. Tosiaan lähtöpainoni tähän lajiin tullessa oli 136kg
Enkä tarkoituksella lihota itseäni. Joskus vaan huomaan että housun nappi onkin vähän tiukalla taas. Muutamalla seuraavalla kerralla kun käyn kaupassa niin jätän hiilarit ostamatta.
Toi
Olisi todella mielenkiintoista tietää, mitä tuo jatkuva 10 kg jojottaminen on tehnyt lihasmassallesi ja muutenkin kehonkoostumukselle. 10 kg pois pikadieetillä säännöllisesti syö aivan varmasti lihaksia ihan välittämättä, mitä somen ketopromoajat väittävät.
Yhdessä kilossa kehon rasvaa on noin 7 000 kilokaloria. Jotta polttaisit kilon rasvaa kehostasi, sinun pitäisi siis saada aikaan 7 000 kilokalorin vaje. Jos haluat pudottaa 1 kilon viikossa (eli 7 päivässä), päivittäisen kalorivajeesi on oltava 1 000 kilokaloria.
Kalorinkulutuksen saa kun laskee painosi x 30
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä kilossa kehon rasvaa on noin 7 000 kilokaloria. Jotta polttaisit kilon rasvaa kehostasi, sinun pitäisi siis saada aikaan 7 000 kilokalorin vaje. Jos haluat pudottaa 1 kilon viikossa (eli 7 päivässä), päivittäisen kalorivajeesi on oltava 1 000 kilokaloria.
Kalorinkulutuksen saa kun laskee painosi x 30
Ei muuten saa. Elimistö ei toimi matemaattisesti.
Syö joka ruoalla proteiinia ja kasviksia(suositusten mukaan 200g per ateria). Se lisää kylläisyyttä.Syö tasaisin väliajoin, niin nälkä ei kasva suureksi etkä ahmi.Lue esim ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen kirjoja. Täytä www.fineli.fi ssä ilmaista ruokapäiväkirjaa, niin näet mistä kalorit tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä kilossa kehon rasvaa on noin 7 000 kilokaloria. Jotta polttaisit kilon rasvaa kehostasi, sinun pitäisi siis saada aikaan 7 000 kilokalorin vaje. Jos haluat pudottaa 1 kilon viikossa (eli 7 päivässä), päivittäisen kalorivajeesi on oltava 1 000 kilokaloria.
Kalorinkulutuksen saa kun laskee painosi x 30
Ei muuten saa. Elimistö ei toimi matemaattisesti.
No kyllä se itseasiassa on aika raakaa matikkaa, että kuinka paljon yhden rasvakilon polttamisesta elimistö saa energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vhh-ruokavalio on hyvä. Saa syödä hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Ja paino laskee.
Olisko tästä joku kasvisversio, liha inhottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vhh-ruokavalio on hyvä. Saa syödä hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Ja paino laskee.
Olisko tästä joku kasvisversio, liha inhottaa.
huoh
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole varsinaisesti vinkki, koska tiedän, että harvalla on sama tilanne ja samoja mahdollisuuksia tehdä niinkuin minä tein. Tämä ei ole myöskään missään tapauksessa kaikille helpoin tapa toimia. Minulle se kuitenkin sopi. Olen 185 cm mies ja pudottanut 40 kg 140 -> 100 kg, vielä olisi hyvä saada reilu 10 kg pois.
1. Olen alkoholisti. Se on vaikuttanut suuresti elämänhallintaani ja ollut osatekijänä painoni nousussa. Lopetin juomisen kokonaan, mikä mahdollisti muut toimet elämäntapamuutoksessa ja toki suoraan vähensi kalorimäärää.
2. Vaikka sanotaan, että liikunnalla ei voi vaikuttaa, niin väittäisin, että minä olen laihtunut nimenomaan treenaamalla. Aloin treenaamaan erittäin kovaa kestävyysurheilua ja keskimääräiset treeniviikot olivat luokkaa 15-20 h/vko. Tässä vaiheessa kalorinkulutus on isolla miehellä sitä luokkaa, että voi syödä lähes mitä tahansa varsinkin, jos yrittää syödä edes jotain terveellistäkin päivän aikana. Toki halusin tukea treeniäni syömällä paljon kasviksia, hyviä rasvoja ja proteiinia, mutta erityisesti pidemmillä 2-4 h lenkeillä meni myös paljon karkkia yms. että sai pidettyä energiatasot yllä.
3. Olen laskenut kaloreita, mutta lähinnä varmistaakseni, että syön päivittäin vähintään 3500 kcal, että pystyin edes jotenkuten palautumaan treeneistä. Kovimpina päivinä on sykemittarista löytynyt parhaimmillaan 10 000 kcal päiväkulutuksia. Niitä ei tietenkään pysty syömään yhtenä päivänä, vaan tällaisiin päiviin pitää valmistautua ja myös tankata seuraavina päivinä.
4. Tällä hetkellä työ- ja perhetilanne ei mahdollista tällaista treenausta, mutta olen saanut sopeutettua elämäntapojani sillä tavalla, että painoni pysyy paikoillaan luontaisesti ja siihen mitenkään keskittymättä. Nyt tosin on tullut lyötyä sellaisia kisoja ensi kesän kalenteriin, että pitää varmaan ottaa aika kova rykäisy treeniin ja toivottavasti siinä lähtee vähän painoakin.
5. Korostan vielä, että tämä ei missään tapauksessa ole mikään suositus, että kaikkien tai välttämättä edes kenenkään kannattaisi tehdä näin. Se on vain kertomus siitä, mikä on toiminut minulle.
Kestävyys urheilu ja kisat on minulle täysin vieras asia. Olen se,joka liikuntatunnilla valittiin viimeiseksi,ja siitä jäi pysyvästi inho liikuntaa kohtaan.
Pyrin kävelemään päivittäin vähintään 30min
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienin askelin onnistuu paremmin, ota ensitavoitteeksi n. 5 - 8 kg.
Hassua että tätä on vain alanuolitettu. Kyllähän tollanen 30 kilon tavoite on tuhoon tuomittu jo alkumetreillä. Pienessä pudotuksessa näkee miten kroppa toimii. Itse pudotin aluksi 6 kiloa ja sen jälkeen pudottaminen on tapahtunut kuin itsestään, kun vain jatkoin hyviä uusia tapoja.
Kyllähän se niin on, että elefantti pitää palastella ennen kuin sen voi syödä. Joku 40 kg kahdessa vuodessa on periaatteessa ihan hyvä pitkän aikavälin tavoite, mutta niin massiivinen, että siihen voi olla vaikea tarttua. Kannattaa siis palastella se tavoite pienempiin osiin, eli kuinka paljon painoa pitäisi pudottaa vaikka kuukaudessa ja toisaalta, mitkä ovat niitä yksittäisiä asioita elintavoissa, joiden pitäisi muuttua, että tavoitteen voi saavuttaa.
Syö vähemmän, liiku enemmän pitää periaatteessa paikkansa, mutta siihenkin olisi hyvä saada konkretiaa. Millaisia muutoksia pitäisi tehdä ja millä aikajänteellä. Jos yrittää muuttaa kaiken kerralla, voi saada nopeita tuloksia, mutta pitkäaikaisen onnistumisen mahdollisuudet ovat aika pienet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vhh-ruokavalio on hyvä. Saa syödä hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Ja paino laskee.
Olisko tästä joku kasvisversio, liha inhottaa.
Ei ihme että laardi leviää. Liha inhottaa ja sokeri ja rasva maistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä kilossa kehon rasvaa on noin 7 000 kilokaloria. Jotta polttaisit kilon rasvaa kehostasi, sinun pitäisi siis saada aikaan 7 000 kilokalorin vaje. Jos haluat pudottaa 1 kilon viikossa (eli 7 päivässä), päivittäisen kalorivajeesi on oltava 1 000 kilokaloria.
Kalorinkulutuksen saa kun laskee painosi x 30
Ei muuten saa. Elimistö ei toimi matemaattisesti.
No kyllä se itseasiassa on aika raakaa matikkaa, että kuinka paljon yhden rasvakilon polttamisesta elimistö saa energiaa.
Elimistö ei toimi matemaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole varsinaisesti vinkki, koska tiedän, että harvalla on sama tilanne ja samoja mahdollisuuksia tehdä niinkuin minä tein. Tämä ei ole myöskään missään tapauksessa kaikille helpoin tapa toimia. Minulle se kuitenkin sopi. Olen 185 cm mies ja pudottanut 40 kg 140 -> 100 kg, vielä olisi hyvä saada reilu 10 kg pois.
1. Olen alkoholisti. Se on vaikuttanut suuresti elämänhallintaani ja ollut osatekijänä painoni nousussa. Lopetin juomisen kokonaan, mikä mahdollisti muut toimet elämäntapamuutoksessa ja toki suoraan vähensi kalorimäärää.
2. Vaikka sanotaan, että liikunnalla ei voi vaikuttaa, niin väittäisin, että minä olen laihtunut nimenomaan treenaamalla. Aloin treenaamaan erittäin kovaa kestävyysurheilua ja keskimääräiset treeniviikot olivat luokkaa 15-20 h/vko. Tässä vaiheessa kalorinkulutus on isolla miehellä sitä luokkaa, että voi syödä lähes mitä tahansa varsinkin, jos yrittää syödä edes jotain terveellistäkin päivän aikana. Toki halusin tukea treeniäni syömällä paljon kasviksia, hyviä rasvoja ja proteiinia, mutta erityisesti pidemmillä 2-4 h lenkeillä meni myös paljon karkkia yms. että sai pidettyä energiatasot yllä.
3. Olen laskenut kaloreita, mutta lähinnä varmistaakseni, että syön päivittäin vähintään 3500 kcal, että pystyin edes jotenkuten palautumaan treeneistä. Kovimpina päivinä on sykemittarista löytynyt parhaimmillaan 10 000 kcal päiväkulutuksia. Niitä ei tietenkään pysty syömään yhtenä päivänä, vaan tällaisiin päiviin pitää valmistautua ja myös tankata seuraavina päivinä.
4. Tällä hetkellä työ- ja perhetilanne ei mahdollista tällaista treenausta, mutta olen saanut sopeutettua elämäntapojani sillä tavalla, että painoni pysyy paikoillaan luontaisesti ja siihen mitenkään keskittymättä. Nyt tosin on tullut lyötyä sellaisia kisoja ensi kesän kalenteriin, että pitää varmaan ottaa aika kova rykäisy treeniin ja toivottavasti siinä lähtee vähän painoakin.
5. Korostan vielä, että tämä ei missään tapauksessa ole mikään suositus, että kaikkien tai välttämättä edes kenenkään kannattaisi tehdä näin. Se on vain kertomus siitä, mikä on toiminut minulle.
Kestävyys urheilu ja kisat on minulle täysin vieras asia. Olen se,joka liikuntatunnilla valittiin viimeiseksi,ja siitä jäi pysyvästi inho liikuntaa kohtaan.
Pyrin kävelemään päivittäin vähintään 30min
Ap
Joo, niinkuin sanoinkin, niin tuo kirjoitukseni ei ollut mikään suositus kenellekään, vaan ainoastaan kertomus siitä, mitä minä tein.
Itse uskon aika vahvasti siihen, että painonhallinnan pitää olla helppoa, että se voi onnistua. Jokaisen vaan pitää sitten pystyä löytämään ne itselleen helpoimmat keinot tasapainottaa syöminen ja kulutus. Jollekin se on VHH, toiselle kaloreiden laskenta, kolmannelle pätkäpaasto, minulle treenaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avain sana sun epäonnistumiseen on ollut: kokeiltu.
Minä tein elämäntapamuutoksen 4 vuotta sitten. Ja on ollut pysyvä. 30 kiloa tippui ja on pysynyt poissa.
Ja vielä jos vastaisit ap:n kysymykseen _miten_? Jos vain narsismiltasi ja omakehultasi ehtisit ja malttaisit.
Täällähän oli juuri se ruikutusketju, missä ei kahden viikon jälkeen näkynyt tuloskia ja lopetettiin koko homma. Se on ihan se ja sama vaikka neuvoisi mitä, jos kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys on tuota luokkaa. Kuten taitaa ap:llakin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressi ja vaaka pois, se vaan masentaa, kun se paino ei lähde tippumaan niin nopeasti kuin haluaisi. Ja sitten masentuu ja lipaisee sen keksin tai suklaapatukan, ja se olikin sitten siinä. Puntaroida voi vaikka kuukauden kuluttua, ja kappas vaan, sieltä saattaa ollakin mukavasti jo rasvaa sulanut. Se kannustaa!!!
Pitää vaan ronskisti karsia ne epäterveelliset pois ja pienentää annoksia. Mutta siihen herkkupäivään (ei ole joka päivä) sitten voi jättää itselle jotain nautittavaa. Pudotettujen kilojen ohessa kun pitää edes joskus saada jotain kiellettyäkin hyvää. Itse söin kerran viikossa yhden pienen pizzapalan ja kasvisten ympäröimänä. Tavallinen kotiruoka oli ja on, mutta todella kevyttä, ei mitään pastaa ja juustoja. Juureksia, kasviksia, kalaa, naudan jauhelihaa, broileria, sosesoppaa, munakasta jne.
Liikunnaksi riitti ihan kävely sopivalla vauhdilla. Enempikin saa harrastaa, mielenterveys kiittää myös. Onhan nuo hyviä nuo juoksumatot ja kuntopyörät, poljen itsekin usein.
Ei kannata ajatella, että nyt mä laihdutan ja mulla on dieetti, vaan että menen kohti uutta elämää ja näen aikanaan kivan vartalon peilistä. Terveysnäkökulma on yhtä tärkeä. Tämä on hidas matka kohti päämäärää, ei mikään nopea suoritus.
Mulla auttoi, tätä ei pitäisi sanoa, sokerittomat limsat. Illalla esim. yksi tuollainen tölkki ja appelsiini. Muuten kaikki tarvittavat ravintoaineet ruuista, tein suunnitelman. Aamulla laitoin kaikki päivää kohti syötävät annokset valmiiksi, niin ei tullut käytyä kaapilla "kun jotain suolaista pitäis saada"...säännöllinen ruokarytmi on hyvä, on tasainen olo.
Tv-jumppaa lattialla, samalla kun töllöttää jotain ohjelmaa. Jopa kilon punteista sai energiaa, kun niitä heilutteli. Pienikin teko on oikeaan suuntaan. Kuuta ei kannata tavoitella ja repsahdukset kuuluu elämään.
Iloista mieltä ja kohti tavoitetta, kyllä sen saavuttaa. Ja ennen kuin huomaatkaan, haluat pysyä tällä tiellä ikuisesti, kun on niin hieno olo. Oikeat tavat jäävät pysyviksi.
En halua suinkaan neuvoa, ainoastaan tsempata, ja jokainen omalla itselleen sopivalla tyylillään, mutta kun kerran saa kertoa oman tarinansa, niin menköön nyt.
T: n. 50 kiloa pois luovuttanut
Kiitos neuvoista.
En kuitenkaan voi olla iloisella mielellä kun laihdutan. Tää on mun elämän pakollinen paha,koska näytän oksettavalta.Vihaa, vihaa pahaa mieltä laihduttaessa. En ymmärrä miten joku voi silloin hymyillä
APYmmärrän. Mulla oli kans niin suuri itseinho ja masennuksen tunne, että oli luovuttajafiilis päällä koko ajan elämässä. Mutta sitten vaan joku napsahti hyvällä tavalla päässä ja tajusin, että miksi haluan tuntea näin, kun olen muuten terve ja oman taisteluni tuloksena saan hyvän olon. Yksinhän sä asian kanssa olet, mutta kukapa muu se paras on itseään auttamaan kuin sinä itse.
Ei se kenelläkään ole helppoa, kun pitäisi saada kymmeniä kiloja rasvaa pois itsestään. Ajattelin, että haluanko todellakin kantaa tätä ylimääräistä säkkiä ja menettää itseni. Piti pitää oikein kunnon itsesuggerointi, ennen kuin jysäytin kaiken alkuun. Kellekään en sanonut mitään, kuuntelin vain joka kerran ne tietyt "läskivitsit" tyynesti läpi, kun ne on joidenkin mielestä niin kovin hauskoja ja sadannen kerran kuultuna vieläpä ihan uudenkarheilta kuulostaviakin ;D
Mun mieli muuttui sitä mukaa kun pienenin. Se tunne kun voit kiittää itseäsi, kukaan ei ota siitä kunniaa. Sun oma projekti, uusi elämä!!! Ja jos oletetaan, että kun ollaan vielä nuoria ja meillä on elämää edessä hyvät tovit, niin eikö kannata nauttia siitä ihanasta ja kepeästä vartalosta, liikkua ja voida hyvin. Kun ei se maksa mitään, että liikkuu ja syö oikein.
Onko sulla kaveria vertaistueksi tai apuun tsemppaamaan. Iltaisin mulla tuli ainakin orpo olo ja turhautuneisuus, soitin silloin ystävälle ja puhelin niitä näitä. Joku kiva yhteinen kahvilakäyntikin jo sai nousemaan usvasta ylös. Ja otinhan mä kerran kuussa parit bisset ja rentouduin, mutta vain sopivasti. itselleen pitää muistaa nauraa, ei elämän pidä niin hemmetin vakavaa olla.
Sinnillä vaan ja vaikka ensin parina päivänä viikossa noudattamaan jotain kevennyssuunnitelmaa, ja siitä sitten lisää! Mietipä, että jo kesällä olet hoikempi ja saat vaikka shoppailla jotain uutta ja kivaa päällesi!
Jaksa nyt vaan! Paras palkinto odottaa sua, tyytyväinen sinä!!!!
Tänä aamuna kun tuli ahmittua ja tekisi mieli oksettaa kaikki ulos .
Mies olisi tukena, hän kyllä pysyy ruodussa,(ruokavalio ja sali) mutta itselläni aina se ruoka voittaa taistelun
Jaksan ehkä kaksi päivää. miten saisi itsekuria jatkaa esim vuoden?apJaa-a. Voi olla, että tilanne on sama, kuin alkoholismin kanssa: ensin pitää löytää se oma rock bottominsa ennen kuin voi löytää riittävän motivaation tehdä muutoksia elämässään. Osa sitten löytää sen oman pohjansa vielä, kun jotain on tehtävissä, osalla se löytyy valitettavasti vasta liian myöhään. Itse löysin onneksi omani ajoissa.
Jos yleisellä tasolla tieto, että sinun pitää muuttaa elämääsi, jos haluat elää terveenä ja nähdä lastesi kasvavan ei riitä, niin ehkä ensimmäinen sydänkohtaus herättää. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.
Tiedän, että nämä ovat aika julmia sanoja, mutta itse jouduin käymään vähän turhan lähellä kuolemaa vähän päälle kolmekymppisenä ja toivoisin, että sinä tajuaisit vähän aikaisemmin kuin minä.
Pakko myöntää, että hiljaa mielessäni toivonkin sydänkohtausta jne....
Ihan vaan siksi, että en kestä tätä elämää lihavana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä kilossa kehon rasvaa on noin 7 000 kilokaloria. Jotta polttaisit kilon rasvaa kehostasi, sinun pitäisi siis saada aikaan 7 000 kilokalorin vaje. Jos haluat pudottaa 1 kilon viikossa (eli 7 päivässä), päivittäisen kalorivajeesi on oltava 1 000 kilokaloria.
Kalorinkulutuksen saa kun laskee painosi x 30
Ei muuten saa. Elimistö ei toimi matemaattisesti.
No kyllä se itseasiassa on aika raakaa matikkaa, että kuinka paljon yhden rasvakilon polttamisesta elimistö saa energiaa.
Elimistö ei toimi matemaattisesti.
No mitenkäs se sitten mielestäsi toimii? Täysin satunnaisesti ja fysiikan peruslait, jotka pätevät koko muussa universumissa, lopettavat taianomaisesti toimintansa juuri ihmiskehon sisällä. Se, että se matikka on hankalampaa, kuin mihin sinun sormesi tai edes varpaasi riittävät, ei tarkoita, etteivätkö tietyt lainalaisuudet pätisi myös meidän kehoissamme.
Saxenda. Minulla auttaa se. Loppui mässäily ja herkuttelu kokonaan. Nyt pitää pitää huoli, että syö riittävästi. Muutti makuaistia- imelä maistuu pahalle, samoin rasvainen ruoka.
Annoskoot muuttuneet pieniksi, esim aamiainen on 1x leipä ja hedelmä, en jaksa muuta. Lounas kasviksia kourallinen ja proteiinia, esim 4 pientä lihapullaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressi ja vaaka pois, se vaan masentaa, kun se paino ei lähde tippumaan niin nopeasti kuin haluaisi. Ja sitten masentuu ja lipaisee sen keksin tai suklaapatukan, ja se olikin sitten siinä. Puntaroida voi vaikka kuukauden kuluttua, ja kappas vaan, sieltä saattaa ollakin mukavasti jo rasvaa sulanut. Se kannustaa!!!
Pitää vaan ronskisti karsia ne epäterveelliset pois ja pienentää annoksia. Mutta siihen herkkupäivään (ei ole joka päivä) sitten voi jättää itselle jotain nautittavaa. Pudotettujen kilojen ohessa kun pitää edes joskus saada jotain kiellettyäkin hyvää. Itse söin kerran viikossa yhden pienen pizzapalan ja kasvisten ympäröimänä. Tavallinen kotiruoka oli ja on, mutta todella kevyttä, ei mitään pastaa ja juustoja. Juureksia, kasviksia, kalaa, naudan jauhelihaa, broileria, sosesoppaa, munakasta jne.
Liikunnaksi riitti ihan kävely sopivalla vauhdilla. Enempikin saa harrastaa, mielenterveys kiittää myös. Onhan nuo hyviä nuo juoksumatot ja kuntopyörät, poljen itsekin usein.
Ei kannata ajatella, että nyt mä laihdutan ja mulla on dieetti, vaan että menen kohti uutta elämää ja näen aikanaan kivan vartalon peilistä. Terveysnäkökulma on yhtä tärkeä. Tämä on hidas matka kohti päämäärää, ei mikään nopea suoritus.
Mulla auttoi, tätä ei pitäisi sanoa, sokerittomat limsat. Illalla esim. yksi tuollainen tölkki ja appelsiini. Muuten kaikki tarvittavat ravintoaineet ruuista, tein suunnitelman. Aamulla laitoin kaikki päivää kohti syötävät annokset valmiiksi, niin ei tullut käytyä kaapilla "kun jotain suolaista pitäis saada"...säännöllinen ruokarytmi on hyvä, on tasainen olo.
Tv-jumppaa lattialla, samalla kun töllöttää jotain ohjelmaa. Jopa kilon punteista sai energiaa, kun niitä heilutteli. Pienikin teko on oikeaan suuntaan. Kuuta ei kannata tavoitella ja repsahdukset kuuluu elämään.
Iloista mieltä ja kohti tavoitetta, kyllä sen saavuttaa. Ja ennen kuin huomaatkaan, haluat pysyä tällä tiellä ikuisesti, kun on niin hieno olo. Oikeat tavat jäävät pysyviksi.
En halua suinkaan neuvoa, ainoastaan tsempata, ja jokainen omalla itselleen sopivalla tyylillään, mutta kun kerran saa kertoa oman tarinansa, niin menköön nyt.
T: n. 50 kiloa pois luovuttanut
Kiitos neuvoista.
En kuitenkaan voi olla iloisella mielellä kun laihdutan. Tää on mun elämän pakollinen paha,koska näytän oksettavalta.Vihaa, vihaa pahaa mieltä laihduttaessa. En ymmärrä miten joku voi silloin hymyillä
APYmmärrän. Mulla oli kans niin suuri itseinho ja masennuksen tunne, että oli luovuttajafiilis päällä koko ajan elämässä. Mutta sitten vaan joku napsahti hyvällä tavalla päässä ja tajusin, että miksi haluan tuntea näin, kun olen muuten terve ja oman taisteluni tuloksena saan hyvän olon. Yksinhän sä asian kanssa olet, mutta kukapa muu se paras on itseään auttamaan kuin sinä itse.
Ei se kenelläkään ole helppoa, kun pitäisi saada kymmeniä kiloja rasvaa pois itsestään. Ajattelin, että haluanko todellakin kantaa tätä ylimääräistä säkkiä ja menettää itseni. Piti pitää oikein kunnon itsesuggerointi, ennen kuin jysäytin kaiken alkuun. Kellekään en sanonut mitään, kuuntelin vain joka kerran ne tietyt "läskivitsit" tyynesti läpi, kun ne on joidenkin mielestä niin kovin hauskoja ja sadannen kerran kuultuna vieläpä ihan uudenkarheilta kuulostaviakin ;D
Mun mieli muuttui sitä mukaa kun pienenin. Se tunne kun voit kiittää itseäsi, kukaan ei ota siitä kunniaa. Sun oma projekti, uusi elämä!!! Ja jos oletetaan, että kun ollaan vielä nuoria ja meillä on elämää edessä hyvät tovit, niin eikö kannata nauttia siitä ihanasta ja kepeästä vartalosta, liikkua ja voida hyvin. Kun ei se maksa mitään, että liikkuu ja syö oikein.
Onko sulla kaveria vertaistueksi tai apuun tsemppaamaan. Iltaisin mulla tuli ainakin orpo olo ja turhautuneisuus, soitin silloin ystävälle ja puhelin niitä näitä. Joku kiva yhteinen kahvilakäyntikin jo sai nousemaan usvasta ylös. Ja otinhan mä kerran kuussa parit bisset ja rentouduin, mutta vain sopivasti. itselleen pitää muistaa nauraa, ei elämän pidä niin hemmetin vakavaa olla.
Sinnillä vaan ja vaikka ensin parina päivänä viikossa noudattamaan jotain kevennyssuunnitelmaa, ja siitä sitten lisää! Mietipä, että jo kesällä olet hoikempi ja saat vaikka shoppailla jotain uutta ja kivaa päällesi!
Jaksa nyt vaan! Paras palkinto odottaa sua, tyytyväinen sinä!!!!
Tänä aamuna kun tuli ahmittua ja tekisi mieli oksettaa kaikki ulos .
Mies olisi tukena, hän kyllä pysyy ruodussa,(ruokavalio ja sali) mutta itselläni aina se ruoka voittaa taistelun
Jaksan ehkä kaksi päivää. miten saisi itsekuria jatkaa esim vuoden?apJaa-a. Voi olla, että tilanne on sama, kuin alkoholismin kanssa: ensin pitää löytää se oma rock bottominsa ennen kuin voi löytää riittävän motivaation tehdä muutoksia elämässään. Osa sitten löytää sen oman pohjansa vielä, kun jotain on tehtävissä, osalla se löytyy valitettavasti vasta liian myöhään. Itse löysin onneksi omani ajoissa.
Jos yleisellä tasolla tieto, että sinun pitää muuttaa elämääsi, jos haluat elää terveenä ja nähdä lastesi kasvavan ei riitä, niin ehkä ensimmäinen sydänkohtaus herättää. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.
Tiedän, että nämä ovat aika julmia sanoja, mutta itse jouduin käymään vähän turhan lähellä kuolemaa vähän päälle kolmekymppisenä ja toivoisin, että sinä tajuaisit vähän aikaisemmin kuin minä.
Pakko myöntää, että hiljaa mielessäni toivonkin sydänkohtausta jne....
Ihan vaan siksi, että en kestä tätä elämää lihavana.
Ap
Olin itsekin ennen itsetuhoinen ja voin ymmärtää tunteesi. Minä en saanut sydäriä vaan erään toisen sairaskohtauksen ja viikon tehotarkkailussa makaamisen aikana totesin, että en minä kyllä ole vielä valmis kuolemaan. Kannattaa yrittää muuttaa se elämän suunta jo aikaisemmin, jos pystyy. Siitä kuopasta kapuaminen on aika raskasta.
Olen siis sama, joka kirjoitti tuon kestävyystreenaus/kilpailuviestin.
Vierailija kirjoitti:
Saxenda. Minulla auttaa se. Loppui mässäily ja herkuttelu kokonaan. Nyt pitää pitää huoli, että syö riittävästi. Muutti makuaistia- imelä maistuu pahalle, samoin rasvainen ruoka.
Annoskoot muuttuneet pieniksi, esim aamiainen on 1x leipä ja hedelmä, en jaksa muuta. Lounas kasviksia kourallinen ja proteiinia, esim 4 pientä lihapullaa.
Sairasta.
Ei se välttämättä hymyilytä siellä vaakasuorassa räntäsateessa lenkillä, mutta yleensä kun sieltä pääsee kotiin, on käynyt kuumassa suihkussa ja saanut kuivaa päälle, on hyvä fiilis että sai lähdettyä (ja että se on ohi). Nauti siis saavutuksistasi. Ihan pienistäkin.