Laihdutus vinkkejä teiltä,jotka pudottaneet yli 30kg. Olen painanut jo 8v vajaa 100kg kaikki dieetit ja elämäntapmuutokset kokeiltu g.

Nostan

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressi ja vaaka pois, se vaan masentaa, kun se paino ei lähde tippumaan niin nopeasti kuin haluaisi. Ja sitten masentuu ja lipaisee sen keksin tai suklaapatukan, ja se olikin sitten siinä. Puntaroida voi vaikka kuukauden kuluttua, ja kappas vaan, sieltä saattaa ollakin mukavasti jo rasvaa sulanut. Se kannustaa!!!

Pitää vaan ronskisti karsia ne epäterveelliset pois ja pienentää annoksia. Mutta siihen herkkupäivään (ei ole joka päivä) sitten voi jättää itselle jotain nautittavaa. Pudotettujen kilojen ohessa kun pitää edes joskus saada jotain kiellettyäkin hyvää. Itse söin kerran viikossa yhden pienen pizzapalan ja kasvisten ympäröimänä. Tavallinen kotiruoka oli ja on, mutta todella kevyttä, ei mitään pastaa ja juustoja. Juureksia, kasviksia, kalaa, naudan jauhelihaa, broileria, sosesoppaa, munakasta jne.

Liikunnaksi riitti ihan kävely sopivalla vauhdilla. Enempikin saa harrastaa, mielenterveys kiittää myös. Onhan nuo hyviä nuo juoksumatot ja kuntopyörät, poljen itsekin usein.

Ei kannata ajatella, että nyt mä laihdutan ja mulla on dieetti, vaan että menen kohti uutta elämää ja näen aikanaan  kivan vartalon peilistä. Terveysnäkökulma on yhtä tärkeä. Tämä on hidas matka kohti päämäärää, ei mikään nopea suoritus.

Mulla auttoi, tätä ei pitäisi sanoa, sokerittomat limsat. Illalla esim. yksi tuollainen tölkki ja appelsiini. Muuten kaikki tarvittavat ravintoaineet ruuista, tein suunnitelman. Aamulla laitoin kaikki päivää kohti syötävät annokset valmiiksi, niin ei tullut käytyä kaapilla "kun jotain suolaista pitäis saada"...säännöllinen ruokarytmi on hyvä, on tasainen olo.

Tv-jumppaa lattialla, samalla kun töllöttää jotain ohjelmaa. Jopa kilon punteista sai energiaa, kun niitä heilutteli. Pienikin teko on oikeaan suuntaan. Kuuta ei kannata tavoitella ja repsahdukset kuuluu elämään.

Iloista mieltä ja kohti tavoitetta, kyllä sen saavuttaa. Ja ennen kuin huomaatkaan, haluat pysyä tällä tiellä ikuisesti, kun on niin hieno olo. Oikeat tavat jäävät pysyviksi.

En halua suinkaan neuvoa, ainoastaan tsempata, ja jokainen omalla itselleen sopivalla tyylillään, mutta kun kerran saa kertoa oman tarinansa, niin menköön nyt.

T: n. 50 kiloa pois luovuttanut

Kiitos neuvoista.

En kuitenkaan voi olla iloisella mielellä kun laihdutan. Tää on mun elämän pakollinen paha,koska näytän oksettavalta.

Vihaa, vihaa pahaa mieltä laihduttaessa. En ymmärrä miten joku voi silloin hymyillä

AP

Ymmärrän. Mulla oli kans niin suuri itseinho ja masennuksen tunne, että oli luovuttajafiilis päällä koko ajan elämässä. Mutta sitten vaan joku napsahti hyvällä tavalla päässä ja tajusin, että miksi haluan tuntea näin, kun olen muuten terve ja oman taisteluni tuloksena saan hyvän olon. Yksinhän sä asian kanssa olet, mutta kukapa muu se paras on itseään auttamaan kuin sinä itse.

Ei se kenelläkään ole helppoa, kun pitäisi saada kymmeniä kiloja rasvaa  pois itsestään. Ajattelin, että haluanko todellakin kantaa tätä ylimääräistä säkkiä ja menettää itseni. Piti pitää oikein kunnon itsesuggerointi, ennen kuin jysäytin kaiken alkuun. Kellekään en sanonut mitään, kuuntelin vain joka kerran ne tietyt "läskivitsit" tyynesti läpi, kun ne on joidenkin mielestä niin kovin hauskoja ja sadannen kerran kuultuna vieläpä ihan uudenkarheilta kuulostaviakin ;D

Mun mieli muuttui sitä mukaa kun pienenin. Se tunne kun voit kiittää itseäsi, kukaan ei ota siitä kunniaa. Sun oma projekti, uusi elämä!!! Ja jos oletetaan, että kun ollaan vielä nuoria ja meillä on elämää edessä hyvät tovit, niin eikö kannata nauttia siitä ihanasta ja kepeästä vartalosta, liikkua ja voida hyvin. Kun ei se maksa mitään, että liikkuu ja syö oikein. 

Onko sulla kaveria vertaistueksi tai apuun tsemppaamaan. Iltaisin mulla tuli ainakin orpo olo ja turhautuneisuus, soitin silloin ystävälle ja puhelin niitä näitä. Joku kiva yhteinen kahvilakäyntikin jo sai nousemaan usvasta ylös. Ja otinhan mä kerran kuussa parit bisset ja rentouduin, mutta vain sopivasti. itselleen pitää muistaa nauraa, ei elämän pidä niin hemmetin vakavaa olla.

Sinnillä vaan ja vaikka ensin parina päivänä viikossa noudattamaan jotain kevennyssuunnitelmaa, ja siitä sitten lisää! Mietipä, että jo kesällä olet hoikempi ja saat vaikka shoppailla jotain uutta ja kivaa päällesi!

Jaksa nyt vaan! Paras palkinto odottaa sua, tyytyväinen sinä!!!!

Taas repsahdin, heti ekana päivänä:(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap aloitat tästä aiheesta ketjuja säännöllisesti, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Taitaa olla nyt niin, että et ole henkisesti oikeasti valmis tekemään tarvittavaa muutosta, että laihtuisit.

Mitä tarpeita ylipainosi ja syömisestä sinulle palvelee?

Minä tajusin itse, että syöminen oli minulle tapa tukahduttaa tunteita ja paeta. Olin oppinut tavan lapsena, kun minua pahoinpideltiin perheessäni. Siitä syystä hakeuduin terapiaan.

Olen nyt soittanut käyttämään laihdutuslääjettä, ja se on vienyt ruokahaluni kokonaan. Ja muuttanut makuaistiani niin, että ruokailutottumukseni ovat menneet uusiksi. Tottakai olen myös tehnyt tietoisen päätöksen ja muuttanut syömisiäni ihan tietoisestikin kevyempään suuntaan.

Mutta tärkein asia minulle omi tajuta, että olin tunnesyöjä, ja säätelin tunteitani ruuan avulla, ja nyt työstän asiaa terapiassa.

Mikä lääke?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin en jaksa ymmärtää, miten joka ikinen ravintokeskustelu menee siihen, että joku salaliittoteoreetikko tulee selittämään omia juttujaan ja kuvittelee, että kunhan valehtelee tarpeeksi, se jotenkin taianomaisesti muuttuu todeksi. 

Tuohan on perustrollausta. Heitetään valheellinen väite, ei perustella sitä mitenkään, kunhan jankutetaan miten sivulla kyllä lukee kuten trolli väittää.