Laihdutus vinkkejä teiltä,jotka pudottaneet yli 30kg. Olen painanut jo 8v vajaa 100kg kaikki dieetit ja elämäntapmuutokset kokeiltu g.

vaaka pois, se vaan masentaa, kun se paino ei lähde tippumaan niin nopeasti kuin haluais

Klassikkotarinahan on sellainen, että vuosia kestäneellä massakaudella ei ole käyty kertaakaan vaa'alla, mutta laihduttaessa sillä käydään vähintään viisi kertaa päivässä ja painon muutoksia seurataan gramman tarkkuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressi ja vaaka pois, se vaan masentaa, kun se paino ei lähde tippumaan niin nopeasti kuin haluaisi. Ja sitten masentuu ja lipaisee sen keksin tai suklaapatukan, ja se olikin sitten siinä. Puntaroida voi vaikka kuukauden kuluttua, ja kappas vaan, sieltä saattaa ollakin mukavasti jo rasvaa sulanut. Se kannustaa!!!

Pitää vaan ronskisti karsia ne epäterveelliset pois ja pienentää annoksia. Mutta siihen herkkupäivään (ei ole joka päivä) sitten voi jättää itselle jotain nautittavaa. Pudotettujen kilojen ohessa kun pitää edes joskus saada jotain kiellettyäkin hyvää. Itse söin kerran viikossa yhden pienen pizzapalan ja kasvisten ympäröimänä. Tavallinen kotiruoka oli ja on, mutta todella kevyttä, ei mitään pastaa ja juustoja. Juureksia, kasviksia, kalaa, naudan jauhelihaa, broileria, sosesoppaa, munakasta jne.

Liikunnaksi riitti ihan kävely sopivalla vauhdilla. Enempikin saa harrastaa, mielenterveys kiittää myös. Onhan nuo hyviä nuo juoksumatot ja kuntopyörät, poljen itsekin usein.

Ei kannata ajatella, että nyt mä laihdutan ja mulla on dieetti, vaan että menen kohti uutta elämää ja näen aikanaan  kivan vartalon peilistä. Terveysnäkökulma on yhtä tärkeä. Tämä on hidas matka kohti päämäärää, ei mikään nopea suoritus.

Mulla auttoi, tätä ei pitäisi sanoa, sokerittomat limsat. Illalla esim. yksi tuollainen tölkki ja appelsiini. Muuten kaikki tarvittavat ravintoaineet ruuista, tein suunnitelman. Aamulla laitoin kaikki päivää kohti syötävät annokset valmiiksi, niin ei tullut käytyä kaapilla "kun jotain suolaista pitäis saada"...säännöllinen ruokarytmi on hyvä, on tasainen olo.

Tv-jumppaa lattialla, samalla kun töllöttää jotain ohjelmaa. Jopa kilon punteista sai energiaa, kun niitä heilutteli. Pienikin teko on oikeaan suuntaan. Kuuta ei kannata tavoitella ja repsahdukset kuuluu elämään.

Iloista mieltä ja kohti tavoitetta, kyllä sen saavuttaa. Ja ennen kuin huomaatkaan, haluat pysyä tällä tiellä ikuisesti, kun on niin hieno olo. Oikeat tavat jäävät pysyviksi.

En halua suinkaan neuvoa, ainoastaan tsempata, ja jokainen omalla itselleen sopivalla tyylillään, mutta kun kerran saa kertoa oman tarinansa, niin menköön nyt.

T: n. 50 kiloa pois luovuttanut

Kiitos neuvoista.

En kuitenkaan voi olla iloisella mielellä kun laihdutan. Tää on mun elämän pakollinen paha,koska näytän oksettavalta.

Vihaa, vihaa pahaa mieltä laihduttaessa. En ymmärrä miten joku voi silloin hymyillä

AP

Hanki itsetunto. Netti on täynnä vinkkejä miten sitä voi kehittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avain sana sun epäonnistumiseen on ollut: kokeiltu.

Minä tein elämäntapamuutoksen 4 vuotta sitten. Ja on ollut pysyvä. 30 kiloa tippui ja on pysynyt poissa.

Ja vielä jos vastaisit ap:n kysymykseen _miten_? Jos vain narsismiltasi ja omakehultasi ehtisit ja malttaisit.

Vastasinhan miten. Lue uudestaan tekstini.

Oma kokemus: 30 kiloa pois hitaasti ja hartaasti noin kilon kuukausitahdilla. Silloin siitä tulee  pysyvä elämäntapamuutos, eikä jää syöntivelkaa, joka liian nopean laihduttajan kyllä saa takapakkilaiseksi.

Ja kilot ovat pysyneet poissa noin 15 vuotta.

Ja ainkain 30 eri dieettiä kokeilin ennen tuota. Joitakin monta kertaa, koske typerys ei ymmärrä, että kun tämä ei toimi, niin ei se toimi uusinnallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressi ja vaaka pois, se vaan masentaa, kun se paino ei lähde tippumaan niin nopeasti kuin haluaisi. Ja sitten masentuu ja lipaisee sen keksin tai suklaapatukan, ja se olikin sitten siinä. Puntaroida voi vaikka kuukauden kuluttua, ja kappas vaan, sieltä saattaa ollakin mukavasti jo rasvaa sulanut. Se kannustaa!!!

Pitää vaan ronskisti karsia ne epäterveelliset pois ja pienentää annoksia. Mutta siihen herkkupäivään (ei ole joka päivä) sitten voi jättää itselle jotain nautittavaa. Pudotettujen kilojen ohessa kun pitää edes joskus saada jotain kiellettyäkin hyvää. Itse söin kerran viikossa yhden pienen pizzapalan ja kasvisten ympäröimänä. Tavallinen kotiruoka oli ja on, mutta todella kevyttä, ei mitään pastaa ja juustoja. Juureksia, kasviksia, kalaa, naudan jauhelihaa, broileria, sosesoppaa, munakasta jne.

Liikunnaksi riitti ihan kävely sopivalla vauhdilla. Enempikin saa harrastaa, mielenterveys kiittää myös. Onhan nuo hyviä nuo juoksumatot ja kuntopyörät, poljen itsekin usein.

Ei kannata ajatella, että nyt mä laihdutan ja mulla on dieetti, vaan että menen kohti uutta elämää ja näen aikanaan  kivan vartalon peilistä. Terveysnäkökulma on yhtä tärkeä. Tämä on hidas matka kohti päämäärää, ei mikään nopea suoritus.

Mulla auttoi, tätä ei pitäisi sanoa, sokerittomat limsat. Illalla esim. yksi tuollainen tölkki ja appelsiini. Muuten kaikki tarvittavat ravintoaineet ruuista, tein suunnitelman. Aamulla laitoin kaikki päivää kohti syötävät annokset valmiiksi, niin ei tullut käytyä kaapilla "kun jotain suolaista pitäis saada"...säännöllinen ruokarytmi on hyvä, on tasainen olo.

Tv-jumppaa lattialla, samalla kun töllöttää jotain ohjelmaa. Jopa kilon punteista sai energiaa, kun niitä heilutteli. Pienikin teko on oikeaan suuntaan. Kuuta ei kannata tavoitella ja repsahdukset kuuluu elämään.

Iloista mieltä ja kohti tavoitetta, kyllä sen saavuttaa. Ja ennen kuin huomaatkaan, haluat pysyä tällä tiellä ikuisesti, kun on niin hieno olo. Oikeat tavat jäävät pysyviksi.

En halua suinkaan neuvoa, ainoastaan tsempata, ja jokainen omalla itselleen sopivalla tyylillään, mutta kun kerran saa kertoa oman tarinansa, niin menköön nyt.

T: n. 50 kiloa pois luovuttanut

Kiitos neuvoista.

En kuitenkaan voi olla iloisella mielellä kun laihdutan. Tää on mun elämän pakollinen paha,koska näytän oksettavalta.

Vihaa, vihaa pahaa mieltä laihduttaessa. En ymmärrä miten joku voi silloin hymyillä

AP

Ymmärrän. Mulla oli kans niin suuri itseinho ja masennuksen tunne, että oli luovuttajafiilis päällä koko ajan elämässä. Mutta sitten vaan joku napsahti hyvällä tavalla päässä ja tajusin, että miksi haluan tuntea näin, kun olen muuten terve ja oman taisteluni tuloksena saan hyvän olon. Yksinhän sä asian kanssa olet, mutta kukapa muu se paras on itseään auttamaan kuin sinä itse.

Ei se kenelläkään ole helppoa, kun pitäisi saada kymmeniä kiloja rasvaa  pois itsestään. Ajattelin, että haluanko todellakin kantaa tätä ylimääräistä säkkiä ja menettää itseni. Piti pitää oikein kunnon itsesuggerointi, ennen kuin jysäytin kaiken alkuun. Kellekään en sanonut mitään, kuuntelin vain joka kerran ne tietyt "läskivitsit" tyynesti läpi, kun ne on joidenkin mielestä niin kovin hauskoja ja sadannen kerran kuultuna vieläpä ihan uudenkarheilta kuulostaviakin ;D

Mun mieli muuttui sitä mukaa kun pienenin. Se tunne kun voit kiittää itseäsi, kukaan ei ota siitä kunniaa. Sun oma projekti, uusi elämä!!! Ja jos oletetaan, että kun ollaan vielä nuoria ja meillä on elämää edessä hyvät tovit, niin eikö kannata nauttia siitä ihanasta ja kepeästä vartalosta, liikkua ja voida hyvin. Kun ei se maksa mitään, että liikkuu ja syö oikein. 

Onko sulla kaveria vertaistueksi tai apuun tsemppaamaan. Iltaisin mulla tuli ainakin orpo olo ja turhautuneisuus, soitin silloin ystävälle ja puhelin niitä näitä. Joku kiva yhteinen kahvilakäyntikin jo sai nousemaan usvasta ylös. Ja otinhan mä kerran kuussa parit bisset ja rentouduin, mutta vain sopivasti. itselleen pitää muistaa nauraa, ei elämän pidä niin hemmetin vakavaa olla.

Sinnillä vaan ja vaikka ensin parina päivänä viikossa noudattamaan jotain kevennyssuunnitelmaa, ja siitä sitten lisää! Mietipä, että jo kesällä olet hoikempi ja saat vaikka shoppailla jotain uutta ja kivaa päällesi!

Jaksa nyt vaan! Paras palkinto odottaa sua, tyytyväinen sinä!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressi ja vaaka pois, se vaan masentaa, kun se paino ei lähde tippumaan niin nopeasti kuin haluaisi. Ja sitten masentuu ja lipaisee sen keksin tai suklaapatukan, ja se olikin sitten siinä. Puntaroida voi vaikka kuukauden kuluttua, ja kappas vaan, sieltä saattaa ollakin mukavasti jo rasvaa sulanut. Se kannustaa!!!

Pitää vaan ronskisti karsia ne epäterveelliset pois ja pienentää annoksia. Mutta siihen herkkupäivään (ei ole joka päivä) sitten voi jättää itselle jotain nautittavaa. Pudotettujen kilojen ohessa kun pitää edes joskus saada jotain kiellettyäkin hyvää. Itse söin kerran viikossa yhden pienen pizzapalan ja kasvisten ympäröimänä. Tavallinen kotiruoka oli ja on, mutta todella kevyttä, ei mitään pastaa ja juustoja. Juureksia, kasviksia, kalaa, naudan jauhelihaa, broileria, sosesoppaa, munakasta jne.

Liikunnaksi riitti ihan kävely sopivalla vauhdilla. Enempikin saa harrastaa, mielenterveys kiittää myös. Onhan nuo hyviä nuo juoksumatot ja kuntopyörät, poljen itsekin usein.

Ei kannata ajatella, että nyt mä laihdutan ja mulla on dieetti, vaan että menen kohti uutta elämää ja näen aikanaan  kivan vartalon peilistä. Terveysnäkökulma on yhtä tärkeä. Tämä on hidas matka kohti päämäärää, ei mikään nopea suoritus.

Mulla auttoi, tätä ei pitäisi sanoa, sokerittomat limsat. Illalla esim. yksi tuollainen tölkki ja appelsiini. Muuten kaikki tarvittavat ravintoaineet ruuista, tein suunnitelman. Aamulla laitoin kaikki päivää kohti syötävät annokset valmiiksi, niin ei tullut käytyä kaapilla "kun jotain suolaista pitäis saada"...säännöllinen ruokarytmi on hyvä, on tasainen olo.

Tv-jumppaa lattialla, samalla kun töllöttää jotain ohjelmaa. Jopa kilon punteista sai energiaa, kun niitä heilutteli. Pienikin teko on oikeaan suuntaan. Kuuta ei kannata tavoitella ja repsahdukset kuuluu elämään.

Iloista mieltä ja kohti tavoitetta, kyllä sen saavuttaa. Ja ennen kuin huomaatkaan, haluat pysyä tällä tiellä ikuisesti, kun on niin hieno olo. Oikeat tavat jäävät pysyviksi.

En halua suinkaan neuvoa, ainoastaan tsempata, ja jokainen omalla itselleen sopivalla tyylillään, mutta kun kerran saa kertoa oman tarinansa, niin menköön nyt.

T: n. 50 kiloa pois luovuttanut

Kiitos neuvoista.

En kuitenkaan voi olla iloisella mielellä kun laihdutan. Tää on mun elämän pakollinen paha,koska näytän oksettavalta.

Vihaa, vihaa pahaa mieltä laihduttaessa. En ymmärrä miten joku voi silloin hymyillä

AP

Arvelinkin, että tämä on taas sen yhden ja saman trollin valitusketju ja niinhän se oli. Hanki oikeasti elämä ja lopeta näiden ketjujen jatkuva avaaminen.

Kovat rasvat ja sokeri pois. Kalorimääräksi se mitä tavoitepainossa kuluttaisi.

Kävelyä päivittäin ainakin se 30min.

Kotonakin voi tehdä lihaskuntoa.

Tarkista ruokavalio niin että saisit 90 grammaa proteiinia päivässä.

Vettä 1-2 litraa päivässä (ruuassakin on nestettä, se lasketaan, ei tarvitse lotkottaa 3 litraa päivään)

Nämä ja kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys, kyllä se siitä.

Pieniä muutoksia jotka pystyy säilyttämään pysyvästi eikä mitään kuureja ja ihme ruokavailoita, ne ovat laastareita.

Jos kerran kaikkia perinteisiä konsteja on jo kokeiltu, olisiko aika lähestyä asiaa toisella tapaa? Pureudu niihin juurisyihin, miksi olet ylipainoinen.

Ensi alkuun paikallaan on oman terveydentilan kartoitus eli käy lääkärissä. Hormoniepätasapaino, käytössä jo oleva lääkitys yms. syyt voivat nostaa painoa eikä sille voi mitään, vaikka mitä tekisit. Puhu siis lääkärin kanssa, jotta tiedät missä mennään.

Kun fyysinen terveys ok, on tartuttava henkisen puolen asioihin. Masentuneena ja itsetuhoisena painoa ei voi pudottaa. Viha ja itseinho ovat todellisen muutoksen esteitä. Tunnistatko näitä piirteitä itsessäsi? Jos kyllä, pysyvä painon pudotus alkaa näiden asioiden ratkaisemisesta. Terapia ja itse myötätunnon opettelu voisivat auttaa. Mieti miten juuri sinä pystyt vaikuttamaan näihin asioihin ja luomaan itsellesi parempaa tulevaisuutta.

Painonpudotus edellyttää elämäntapojen muutosta. Ja se on vaikeaa! Alussa sitä innostuu tekemään isojakin muutoksia mutta ei niitä kukaan pysty ylläpitämään. Aloita siis pienesti ja helposti. Säännöllinen, riittävä uni ja säännöllinen ruokarytmi ovat avainasemassa. Pystytkö vaikka aluksi heräämään kuukauden ajan samaan aikaa ja menemään nukkumaan tiettyyn aikaan? Luo ensin tämä rytmi, ennen kun aloitat muita muutoksia. Kun unirytmi on kohdallaan, ala vasta sitten miettimään ruokarytmiä jne.

Pysyvä painonpudotus on rankkaa hommaa ja edellyttää uuden minän löytämistä ja uuteen elämään sitoutumista. Toivottavasti jaksat yrittää vielä kerran, mutta lempeästi ja armollisesti ja rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kovat rasvat ja sokeri pois. Kalorimääräksi se mitä tavoitepainossa kuluttaisi.

Kävelyä päivittäin ainakin se 30min.

Kotonakin voi tehdä lihaskuntoa.

Tarkista ruokavalio niin että saisit 90 grammaa proteiinia päivässä.

Vettä 1-2 litraa päivässä (ruuassakin on nestettä, se lasketaan, ei tarvitse lotkottaa 3 litraa päivään)

Nämä ja kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys, kyllä se siitä.

Pieniä muutoksia jotka pystyy säilyttämään pysyvästi eikä mitään kuureja ja ihme ruokavailoita, ne ovat laastareita.

Miten perustelet "kovien rasvojen" poistamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressi ja vaaka pois, se vaan masentaa, kun se paino ei lähde tippumaan niin nopeasti kuin haluaisi. Ja sitten masentuu ja lipaisee sen keksin tai suklaapatukan, ja se olikin sitten siinä. Puntaroida voi vaikka kuukauden kuluttua, ja kappas vaan, sieltä saattaa ollakin mukavasti jo rasvaa sulanut. Se kannustaa!!!

Pitää vaan ronskisti karsia ne epäterveelliset pois ja pienentää annoksia. Mutta siihen herkkupäivään (ei ole joka päivä) sitten voi jättää itselle jotain nautittavaa. Pudotettujen kilojen ohessa kun pitää edes joskus saada jotain kiellettyäkin hyvää. Itse söin kerran viikossa yhden pienen pizzapalan ja kasvisten ympäröimänä. Tavallinen kotiruoka oli ja on, mutta todella kevyttä, ei mitään pastaa ja juustoja. Juureksia, kasviksia, kalaa, naudan jauhelihaa, broileria, sosesoppaa, munakasta jne.

Liikunnaksi riitti ihan kävely sopivalla vauhdilla. Enempikin saa harrastaa, mielenterveys kiittää myös. Onhan nuo hyviä nuo juoksumatot ja kuntopyörät, poljen itsekin usein.

Ei kannata ajatella, että nyt mä laihdutan ja mulla on dieetti, vaan että menen kohti uutta elämää ja näen aikanaan  kivan vartalon peilistä. Terveysnäkökulma on yhtä tärkeä. Tämä on hidas matka kohti päämäärää, ei mikään nopea suoritus.

Mulla auttoi, tätä ei pitäisi sanoa, sokerittomat limsat. Illalla esim. yksi tuollainen tölkki ja appelsiini. Muuten kaikki tarvittavat ravintoaineet ruuista, tein suunnitelman. Aamulla laitoin kaikki päivää kohti syötävät annokset valmiiksi, niin ei tullut käytyä kaapilla "kun jotain suolaista pitäis saada"...säännöllinen ruokarytmi on hyvä, on tasainen olo.

Tv-jumppaa lattialla, samalla kun töllöttää jotain ohjelmaa. Jopa kilon punteista sai energiaa, kun niitä heilutteli. Pienikin teko on oikeaan suuntaan. Kuuta ei kannata tavoitella ja repsahdukset kuuluu elämään.

Iloista mieltä ja kohti tavoitetta, kyllä sen saavuttaa. Ja ennen kuin huomaatkaan, haluat pysyä tällä tiellä ikuisesti, kun on niin hieno olo. Oikeat tavat jäävät pysyviksi.

En halua suinkaan neuvoa, ainoastaan tsempata, ja jokainen omalla itselleen sopivalla tyylillään, mutta kun kerran saa kertoa oman tarinansa, niin menköön nyt.

T: n. 50 kiloa pois luovuttanut

Kiitos neuvoista.

En kuitenkaan voi olla iloisella mielellä kun laihdutan. Tää on mun elämän pakollinen paha,koska näytän oksettavalta.

Vihaa, vihaa pahaa mieltä laihduttaessa. En ymmärrä miten joku voi silloin hymyillä

AP

Ymmärrän. Mulla oli kans niin suuri itseinho ja masennuksen tunne, että oli luovuttajafiilis päällä koko ajan elämässä. Mutta sitten vaan joku napsahti hyvällä tavalla päässä ja tajusin, että miksi haluan tuntea näin, kun olen muuten terve ja oman taisteluni tuloksena saan hyvän olon. Yksinhän sä asian kanssa olet, mutta kukapa muu se paras on itseään auttamaan kuin sinä itse.

Ei se kenelläkään ole helppoa, kun pitäisi saada kymmeniä kiloja rasvaa  pois itsestään. Ajattelin, että haluanko todellakin kantaa tätä ylimääräistä säkkiä ja menettää itseni. Piti pitää oikein kunnon itsesuggerointi, ennen kuin jysäytin kaiken alkuun. Kellekään en sanonut mitään, kuuntelin vain joka kerran ne tietyt "läskivitsit" tyynesti läpi, kun ne on joidenkin mielestä niin kovin hauskoja ja sadannen kerran kuultuna vieläpä ihan uudenkarheilta kuulostaviakin ;D

Mun mieli muuttui sitä mukaa kun pienenin. Se tunne kun voit kiittää itseäsi, kukaan ei ota siitä kunniaa. Sun oma projekti, uusi elämä!!! Ja jos oletetaan, että kun ollaan vielä nuoria ja meillä on elämää edessä hyvät tovit, niin eikö kannata nauttia siitä ihanasta ja kepeästä vartalosta, liikkua ja voida hyvin. Kun ei se maksa mitään, että liikkuu ja syö oikein. 

Onko sulla kaveria vertaistueksi tai apuun tsemppaamaan. Iltaisin mulla tuli ainakin orpo olo ja turhautuneisuus, soitin silloin ystävälle ja puhelin niitä näitä. Joku kiva yhteinen kahvilakäyntikin jo sai nousemaan usvasta ylös. Ja otinhan mä kerran kuussa parit bisset ja rentouduin, mutta vain sopivasti. itselleen pitää muistaa nauraa, ei elämän pidä niin hemmetin vakavaa olla.

Sinnillä vaan ja vaikka ensin parina päivänä viikossa noudattamaan jotain kevennyssuunnitelmaa, ja siitä sitten lisää! Mietipä, että jo kesällä olet hoikempi ja saat vaikka shoppailla jotain uutta ja kivaa päällesi!

Jaksa nyt vaan! Paras palkinto odottaa sua, tyytyväinen sinä!!!!

Tänä aamuna kun tuli ahmittua ja tekisi mieli oksettaa kaikki ulos .

Mies olisi tukena, hän kyllä pysyy ruodussa,(ruokavalio ja sali) mutta itselläni aina se ruoka voittaa taistelun

Jaksan ehkä kaksi päivää. miten saisi itsekuria jatkaa esim vuoden?ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressi ja vaaka pois, se vaan masentaa, kun se paino ei lähde tippumaan niin nopeasti kuin haluaisi. Ja sitten masentuu ja lipaisee sen keksin tai suklaapatukan, ja se olikin sitten siinä. Puntaroida voi vaikka kuukauden kuluttua, ja kappas vaan, sieltä saattaa ollakin mukavasti jo rasvaa sulanut. Se kannustaa!!!

Pitää vaan ronskisti karsia ne epäterveelliset pois ja pienentää annoksia. Mutta siihen herkkupäivään (ei ole joka päivä) sitten voi jättää itselle jotain nautittavaa. Pudotettujen kilojen ohessa kun pitää edes joskus saada jotain kiellettyäkin hyvää. Itse söin kerran viikossa yhden pienen pizzapalan ja kasvisten ympäröimänä. Tavallinen kotiruoka oli ja on, mutta todella kevyttä, ei mitään pastaa ja juustoja. Juureksia, kasviksia, kalaa, naudan jauhelihaa, broileria, sosesoppaa, munakasta jne.

Liikunnaksi riitti ihan kävely sopivalla vauhdilla. Enempikin saa harrastaa, mielenterveys kiittää myös. Onhan nuo hyviä nuo juoksumatot ja kuntopyörät, poljen itsekin usein.

Ei kannata ajatella, että nyt mä laihdutan ja mulla on dieetti, vaan että menen kohti uutta elämää ja näen aikanaan  kivan vartalon peilistä. Terveysnäkökulma on yhtä tärkeä. Tämä on hidas matka kohti päämäärää, ei mikään nopea suoritus.

Mulla auttoi, tätä ei pitäisi sanoa, sokerittomat limsat. Illalla esim. yksi tuollainen tölkki ja appelsiini. Muuten kaikki tarvittavat ravintoaineet ruuista, tein suunnitelman. Aamulla laitoin kaikki päivää kohti syötävät annokset valmiiksi, niin ei tullut käytyä kaapilla "kun jotain suolaista pitäis saada"...säännöllinen ruokarytmi on hyvä, on tasainen olo.

Tv-jumppaa lattialla, samalla kun töllöttää jotain ohjelmaa. Jopa kilon punteista sai energiaa, kun niitä heilutteli. Pienikin teko on oikeaan suuntaan. Kuuta ei kannata tavoitella ja repsahdukset kuuluu elämään.

Iloista mieltä ja kohti tavoitetta, kyllä sen saavuttaa. Ja ennen kuin huomaatkaan, haluat pysyä tällä tiellä ikuisesti, kun on niin hieno olo. Oikeat tavat jäävät pysyviksi.

En halua suinkaan neuvoa, ainoastaan tsempata, ja jokainen omalla itselleen sopivalla tyylillään, mutta kun kerran saa kertoa oman tarinansa, niin menköön nyt.

T: n. 50 kiloa pois luovuttanut

Kiitos neuvoista.

En kuitenkaan voi olla iloisella mielellä kun laihdutan. Tää on mun elämän pakollinen paha,koska näytän oksettavalta.

Vihaa, vihaa pahaa mieltä laihduttaessa. En ymmärrä miten joku voi silloin hymyillä

AP

Ymmärrän. Mulla oli kans niin suuri itseinho ja masennuksen tunne, että oli luovuttajafiilis päällä koko ajan elämässä. Mutta sitten vaan joku napsahti hyvällä tavalla päässä ja tajusin, että miksi haluan tuntea näin, kun olen muuten terve ja oman taisteluni tuloksena saan hyvän olon. Yksinhän sä asian kanssa olet, mutta kukapa muu se paras on itseään auttamaan kuin sinä itse.

Ei se kenelläkään ole helppoa, kun pitäisi saada kymmeniä kiloja rasvaa  pois itsestään. Ajattelin, että haluanko todellakin kantaa tätä ylimääräistä säkkiä ja menettää itseni. Piti pitää oikein kunnon itsesuggerointi, ennen kuin jysäytin kaiken alkuun. Kellekään en sanonut mitään, kuuntelin vain joka kerran ne tietyt "läskivitsit" tyynesti läpi, kun ne on joidenkin mielestä niin kovin hauskoja ja sadannen kerran kuultuna vieläpä ihan uudenkarheilta kuulostaviakin ;D

Mun mieli muuttui sitä mukaa kun pienenin. Se tunne kun voit kiittää itseäsi, kukaan ei ota siitä kunniaa. Sun oma projekti, uusi elämä!!! Ja jos oletetaan, että kun ollaan vielä nuoria ja meillä on elämää edessä hyvät tovit, niin eikö kannata nauttia siitä ihanasta ja kepeästä vartalosta, liikkua ja voida hyvin. Kun ei se maksa mitään, että liikkuu ja syö oikein. 

Onko sulla kaveria vertaistueksi tai apuun tsemppaamaan. Iltaisin mulla tuli ainakin orpo olo ja turhautuneisuus, soitin silloin ystävälle ja puhelin niitä näitä. Joku kiva yhteinen kahvilakäyntikin jo sai nousemaan usvasta ylös. Ja otinhan mä kerran kuussa parit bisset ja rentouduin, mutta vain sopivasti. itselleen pitää muistaa nauraa, ei elämän pidä niin hemmetin vakavaa olla.

Sinnillä vaan ja vaikka ensin parina päivänä viikossa noudattamaan jotain kevennyssuunnitelmaa, ja siitä sitten lisää! Mietipä, että jo kesällä olet hoikempi ja saat vaikka shoppailla jotain uutta ja kivaa päällesi!

Jaksa nyt vaan! Paras palkinto odottaa sua, tyytyväinen sinä!!!!

Tänä aamuna kun tuli ahmittua ja tekisi mieli oksettaa kaikki ulos .

Mies olisi tukena, hän kyllä pysyy ruodussa,(ruokavalio ja sali) mutta itselläni aina se ruoka voittaa taistelun

Jaksan ehkä kaksi päivää. miten saisi itsekuria jatkaa esim vuoden?ap

Muuta ruokiesi koostumusta, lpoouu mieliteot etkä tarvitse itsekuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressi ja vaaka pois, se vaan masentaa, kun se paino ei lähde tippumaan niin nopeasti kuin haluaisi. Ja sitten masentuu ja lipaisee sen keksin tai suklaapatukan, ja se olikin sitten siinä. Puntaroida voi vaikka kuukauden kuluttua, ja kappas vaan, sieltä saattaa ollakin mukavasti jo rasvaa sulanut. Se kannustaa!!!

Pitää vaan ronskisti karsia ne epäterveelliset pois ja pienentää annoksia. Mutta siihen herkkupäivään (ei ole joka päivä) sitten voi jättää itselle jotain nautittavaa. Pudotettujen kilojen ohessa kun pitää edes joskus saada jotain kiellettyäkin hyvää. Itse söin kerran viikossa yhden pienen pizzapalan ja kasvisten ympäröimänä. Tavallinen kotiruoka oli ja on, mutta todella kevyttä, ei mitään pastaa ja juustoja. Juureksia, kasviksia, kalaa, naudan jauhelihaa, broileria, sosesoppaa, munakasta jne.

Liikunnaksi riitti ihan kävely sopivalla vauhdilla. Enempikin saa harrastaa, mielenterveys kiittää myös. Onhan nuo hyviä nuo juoksumatot ja kuntopyörät, poljen itsekin usein.

Ei kannata ajatella, että nyt mä laihdutan ja mulla on dieetti, vaan että menen kohti uutta elämää ja näen aikanaan  kivan vartalon peilistä. Terveysnäkökulma on yhtä tärkeä. Tämä on hidas matka kohti päämäärää, ei mikään nopea suoritus.

Mulla auttoi, tätä ei pitäisi sanoa, sokerittomat limsat. Illalla esim. yksi tuollainen tölkki ja appelsiini. Muuten kaikki tarvittavat ravintoaineet ruuista, tein suunnitelman. Aamulla laitoin kaikki päivää kohti syötävät annokset valmiiksi, niin ei tullut käytyä kaapilla "kun jotain suolaista pitäis saada"...säännöllinen ruokarytmi on hyvä, on tasainen olo.

Tv-jumppaa lattialla, samalla kun töllöttää jotain ohjelmaa. Jopa kilon punteista sai energiaa, kun niitä heilutteli. Pienikin teko on oikeaan suuntaan. Kuuta ei kannata tavoitella ja repsahdukset kuuluu elämään.

Iloista mieltä ja kohti tavoitetta, kyllä sen saavuttaa. Ja ennen kuin huomaatkaan, haluat pysyä tällä tiellä ikuisesti, kun on niin hieno olo. Oikeat tavat jäävät pysyviksi.

En halua suinkaan neuvoa, ainoastaan tsempata, ja jokainen omalla itselleen sopivalla tyylillään, mutta kun kerran saa kertoa oman tarinansa, niin menköön nyt.

T: n. 50 kiloa pois luovuttanut

Kiitos neuvoista.

En kuitenkaan voi olla iloisella mielellä kun laihdutan. Tää on mun elämän pakollinen paha,koska näytän oksettavalta.

Vihaa, vihaa pahaa mieltä laihduttaessa. En ymmärrä miten joku voi silloin hymyillä

AP

Ymmärrän. Mulla oli kans niin suuri itseinho ja masennuksen tunne, että oli luovuttajafiilis päällä koko ajan elämässä. Mutta sitten vaan joku napsahti hyvällä tavalla päässä ja tajusin, että miksi haluan tuntea näin, kun olen muuten terve ja oman taisteluni tuloksena saan hyvän olon. Yksinhän sä asian kanssa olet, mutta kukapa muu se paras on itseään auttamaan kuin sinä itse.

Ei se kenelläkään ole helppoa, kun pitäisi saada kymmeniä kiloja rasvaa  pois itsestään. Ajattelin, että haluanko todellakin kantaa tätä ylimääräistä säkkiä ja menettää itseni. Piti pitää oikein kunnon itsesuggerointi, ennen kuin jysäytin kaiken alkuun. Kellekään en sanonut mitään, kuuntelin vain joka kerran ne tietyt "läskivitsit" tyynesti läpi, kun ne on joidenkin mielestä niin kovin hauskoja ja sadannen kerran kuultuna vieläpä ihan uudenkarheilta kuulostaviakin ;D

Mun mieli muuttui sitä mukaa kun pienenin. Se tunne kun voit kiittää itseäsi, kukaan ei ota siitä kunniaa. Sun oma projekti, uusi elämä!!! Ja jos oletetaan, että kun ollaan vielä nuoria ja meillä on elämää edessä hyvät tovit, niin eikö kannata nauttia siitä ihanasta ja kepeästä vartalosta, liikkua ja voida hyvin. Kun ei se maksa mitään, että liikkuu ja syö oikein. 

Onko sulla kaveria vertaistueksi tai apuun tsemppaamaan. Iltaisin mulla tuli ainakin orpo olo ja turhautuneisuus, soitin silloin ystävälle ja puhelin niitä näitä. Joku kiva yhteinen kahvilakäyntikin jo sai nousemaan usvasta ylös. Ja otinhan mä kerran kuussa parit bisset ja rentouduin, mutta vain sopivasti. itselleen pitää muistaa nauraa, ei elämän pidä niin hemmetin vakavaa olla.

Sinnillä vaan ja vaikka ensin parina päivänä viikossa noudattamaan jotain kevennyssuunnitelmaa, ja siitä sitten lisää! Mietipä, että jo kesällä olet hoikempi ja saat vaikka shoppailla jotain uutta ja kivaa päällesi!

Jaksa nyt vaan! Paras palkinto odottaa sua, tyytyväinen sinä!!!!

Tänä aamuna kun tuli ahmittua ja tekisi mieli oksettaa kaikki ulos .

Mies olisi tukena, hän kyllä pysyy ruodussa,(ruokavalio ja sali) mutta itselläni aina se ruoka voittaa taistelun

Jaksan ehkä kaksi päivää. miten saisi itsekuria jatkaa esim vuoden?ap

Muuta ruokiesi koostumusta, lpoouu mieliteot etkä tarvitse itsekuria.

Siis loppuu mieliteot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressi ja vaaka pois, se vaan masentaa, kun se paino ei lähde tippumaan niin nopeasti kuin haluaisi. Ja sitten masentuu ja lipaisee sen keksin tai suklaapatukan, ja se olikin sitten siinä. Puntaroida voi vaikka kuukauden kuluttua, ja kappas vaan, sieltä saattaa ollakin mukavasti jo rasvaa sulanut. Se kannustaa!!!

Pitää vaan ronskisti karsia ne epäterveelliset pois ja pienentää annoksia. Mutta siihen herkkupäivään (ei ole joka päivä) sitten voi jättää itselle jotain nautittavaa. Pudotettujen kilojen ohessa kun pitää edes joskus saada jotain kiellettyäkin hyvää. Itse söin kerran viikossa yhden pienen pizzapalan ja kasvisten ympäröimänä. Tavallinen kotiruoka oli ja on, mutta todella kevyttä, ei mitään pastaa ja juustoja. Juureksia, kasviksia, kalaa, naudan jauhelihaa, broileria, sosesoppaa, munakasta jne.

Liikunnaksi riitti ihan kävely sopivalla vauhdilla. Enempikin saa harrastaa, mielenterveys kiittää myös. Onhan nuo hyviä nuo juoksumatot ja kuntopyörät, poljen itsekin usein.

Ei kannata ajatella, että nyt mä laihdutan ja mulla on dieetti, vaan että menen kohti uutta elämää ja näen aikanaan  kivan vartalon peilistä. Terveysnäkökulma on yhtä tärkeä. Tämä on hidas matka kohti päämäärää, ei mikään nopea suoritus.

Mulla auttoi, tätä ei pitäisi sanoa, sokerittomat limsat. Illalla esim. yksi tuollainen tölkki ja appelsiini. Muuten kaikki tarvittavat ravintoaineet ruuista, tein suunnitelman. Aamulla laitoin kaikki päivää kohti syötävät annokset valmiiksi, niin ei tullut käytyä kaapilla "kun jotain suolaista pitäis saada"...säännöllinen ruokarytmi on hyvä, on tasainen olo.

Tv-jumppaa lattialla, samalla kun töllöttää jotain ohjelmaa. Jopa kilon punteista sai energiaa, kun niitä heilutteli. Pienikin teko on oikeaan suuntaan. Kuuta ei kannata tavoitella ja repsahdukset kuuluu elämään.

Iloista mieltä ja kohti tavoitetta, kyllä sen saavuttaa. Ja ennen kuin huomaatkaan, haluat pysyä tällä tiellä ikuisesti, kun on niin hieno olo. Oikeat tavat jäävät pysyviksi.

En halua suinkaan neuvoa, ainoastaan tsempata, ja jokainen omalla itselleen sopivalla tyylillään, mutta kun kerran saa kertoa oman tarinansa, niin menköön nyt.

T: n. 50 kiloa pois luovuttanut

Kiitos neuvoista.

En kuitenkaan voi olla iloisella mielellä kun laihdutan. Tää on mun elämän pakollinen paha,koska näytän oksettavalta.

Vihaa, vihaa pahaa mieltä laihduttaessa. En ymmärrä miten joku voi silloin hymyillä

AP

Ymmärrän. Mulla oli kans niin suuri itseinho ja masennuksen tunne, että oli luovuttajafiilis päällä koko ajan elämässä. Mutta sitten vaan joku napsahti hyvällä tavalla päässä ja tajusin, että miksi haluan tuntea näin, kun olen muuten terve ja oman taisteluni tuloksena saan hyvän olon. Yksinhän sä asian kanssa olet, mutta kukapa muu se paras on itseään auttamaan kuin sinä itse.

Ei se kenelläkään ole helppoa, kun pitäisi saada kymmeniä kiloja rasvaa  pois itsestään. Ajattelin, että haluanko todellakin kantaa tätä ylimääräistä säkkiä ja menettää itseni. Piti pitää oikein kunnon itsesuggerointi, ennen kuin jysäytin kaiken alkuun. Kellekään en sanonut mitään, kuuntelin vain joka kerran ne tietyt "läskivitsit" tyynesti läpi, kun ne on joidenkin mielestä niin kovin hauskoja ja sadannen kerran kuultuna vieläpä ihan uudenkarheilta kuulostaviakin ;D

Mun mieli muuttui sitä mukaa kun pienenin. Se tunne kun voit kiittää itseäsi, kukaan ei ota siitä kunniaa. Sun oma projekti, uusi elämä!!! Ja jos oletetaan, että kun ollaan vielä nuoria ja meillä on elämää edessä hyvät tovit, niin eikö kannata nauttia siitä ihanasta ja kepeästä vartalosta, liikkua ja voida hyvin. Kun ei se maksa mitään, että liikkuu ja syö oikein. 

Onko sulla kaveria vertaistueksi tai apuun tsemppaamaan. Iltaisin mulla tuli ainakin orpo olo ja turhautuneisuus, soitin silloin ystävälle ja puhelin niitä näitä. Joku kiva yhteinen kahvilakäyntikin jo sai nousemaan usvasta ylös. Ja otinhan mä kerran kuussa parit bisset ja rentouduin, mutta vain sopivasti. itselleen pitää muistaa nauraa, ei elämän pidä niin hemmetin vakavaa olla.

Sinnillä vaan ja vaikka ensin parina päivänä viikossa noudattamaan jotain kevennyssuunnitelmaa, ja siitä sitten lisää! Mietipä, että jo kesällä olet hoikempi ja saat vaikka shoppailla jotain uutta ja kivaa päällesi!

Jaksa nyt vaan! Paras palkinto odottaa sua, tyytyväinen sinä!!!!

Tänä aamuna kun tuli ahmittua ja tekisi mieli oksettaa kaikki ulos .

Mies olisi tukena, hän kyllä pysyy ruodussa,(ruokavalio ja sali) mutta itselläni aina se ruoka voittaa taistelun

Jaksan ehkä kaksi päivää. miten saisi itsekuria jatkaa esim vuoden?ap

Sulle on annettu sata miljoonaa vinkkiä niissä aikaisemmissa ketjuissa. Mikään ei koskaan kelpaa ja valitus on loputonta. Ei sulla voi mitään miestä olla. Kuka tuollaista jaksaa kuunnella vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovat rasvat ja sokeri pois. Kalorimääräksi se mitä tavoitepainossa kuluttaisi.

Kävelyä päivittäin ainakin se 30min.

Kotonakin voi tehdä lihaskuntoa.

Tarkista ruokavalio niin että saisit 90 grammaa proteiinia päivässä.

Vettä 1-2 litraa päivässä (ruuassakin on nestettä, se lasketaan, ei tarvitse lotkottaa 3 litraa päivään)

Nämä ja kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys, kyllä se siitä.

Pieniä muutoksia jotka pystyy säilyttämään pysyvästi eikä mitään kuureja ja ihme ruokavailoita, ne ovat laastareita.

Miten perustelet "kovien rasvojen" poistamista?

Rasva on energiatiheää kamaa siksi sitä pitäisi välttää jos mielii laihtua. Keho kuitenkin tarvitsee jonkun verran  rasvahappoja joten ne kannattaa ottaa tuotteista jotka ei tuki suonia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketodieetillä tiputtanut 48kg.

Hiilarit pois 6 viikkoa, sitten 1 viikko hiilareita ja toisto.

Mutta tässä dieetissä ei voi fuskata jos haluaa onnistua. Jos syöt hiilareita ja ketoosi katkeaa, niin kestää taas muutaman päivän että ketoosi menee päälle.

Aluksi epäonnistuin kun ajattelin että pieni määrä ei haittaa, mutta niistä pienistä määristä kasvoi nopeasti se ketoosin katkaiseva määrä.

Pidän nykyäänkin ketoosikausia kun paino nousee 10kg, yleensä se lähtee 3 viikossa ketoosin avulla.

Ainot olla ketolla loppuikäsi?

Luitko viestini loppuun?

Lueppa uudestaan

Ohis mutta eihän sun tavassa oo mitään järkeä. Lihotat itseäsi 10kg ja vedät dieetin ja taas uudestaan ja taas uudestaan. Mikset vain opettele elämään niin ettet lihoa?

Jos kerran vuodessa pidän muutaman viikon ketokauden niin en näe siinä ongelmaa. Tosiaan lähtöpainoni tähän lajiin tullessa oli 136kg

Enkä tarkoituksella lihota itseäni. Joskus vaan huomaan että housun nappi onkin vähän tiukalla taas. Muutamalla seuraavalla kerralla kun käyn kaupassa niin jätän hiilarit ostamatta.

Toi

Ei kuulosta terveelliseltä eikä onnistuneelta painonhallinnalta, että paino vaihtelee 10 kg vuosittain.

Pätkäpaasto. Alkuun vaikeaa mutta kun alkuun pääse, paino tippuu itsestään eikä tunnu että olisi millään dieetillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovat rasvat ja sokeri pois. Kalorimääräksi se mitä tavoitepainossa kuluttaisi.

Kävelyä päivittäin ainakin se 30min.

Kotonakin voi tehdä lihaskuntoa.

Tarkista ruokavalio niin että saisit 90 grammaa proteiinia päivässä.

Vettä 1-2 litraa päivässä (ruuassakin on nestettä, se lasketaan, ei tarvitse lotkottaa 3 litraa päivään)

Nämä ja kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys, kyllä se siitä.

Pieniä muutoksia jotka pystyy säilyttämään pysyvästi eikä mitään kuureja ja ihme ruokavailoita, ne ovat laastareita.

Miten perustelet "kovien rasvojen" poistamista?

Rasva on energiatiheää kamaa siksi sitä pitäisi välttää jos mielii laihtua. Keho kuitenkin tarvitsee jonkun verran  rasvahappoja joten ne kannattaa ottaa tuotteista jotka ei tuki suonia.

Aivan, joten sitten kannattaakin jättää margariinit ja siemenöljyt syömättä ja käyttää hyvää rasvaa.

Tämä ei ole varsinaisesti vinkki, koska tiedän, että harvalla on sama tilanne ja samoja mahdollisuuksia tehdä niinkuin minä tein. Tämä ei ole myöskään missään tapauksessa kaikille helpoin tapa toimia. Minulle se kuitenkin sopi. Olen 185 cm mies ja pudottanut 40 kg 140 -> 100 kg, vielä olisi hyvä saada reilu 10 kg pois. 

1. Olen alkoholisti. Se on vaikuttanut suuresti elämänhallintaani ja ollut osatekijänä painoni nousussa. Lopetin juomisen kokonaan, mikä mahdollisti muut toimet elämäntapamuutoksessa ja toki suoraan vähensi kalorimäärää. 

2. Vaikka sanotaan, että liikunnalla ei voi vaikuttaa, niin väittäisin, että minä olen laihtunut nimenomaan treenaamalla. Aloin treenaamaan erittäin kovaa kestävyysurheilua ja keskimääräiset treeniviikot olivat luokkaa 15-20 h/vko. Tässä vaiheessa kalorinkulutus on isolla miehellä sitä luokkaa, että voi syödä lähes mitä tahansa varsinkin, jos yrittää syödä edes jotain terveellistäkin päivän aikana. Toki halusin tukea treeniäni syömällä paljon kasviksia, hyviä rasvoja ja proteiinia, mutta erityisesti pidemmillä 2-4 h lenkeillä meni myös paljon karkkia yms. että sai pidettyä energiatasot yllä. 

3. Olen laskenut kaloreita, mutta lähinnä varmistaakseni, että syön päivittäin vähintään 3500 kcal, että pystyin edes jotenkuten palautumaan treeneistä. Kovimpina päivinä on sykemittarista löytynyt parhaimmillaan 10 000 kcal päiväkulutuksia. Niitä ei tietenkään pysty syömään yhtenä päivänä, vaan tällaisiin päiviin pitää valmistautua ja myös tankata seuraavina päivinä.

4. Tällä hetkellä työ- ja perhetilanne ei mahdollista tällaista treenausta, mutta olen saanut sopeutettua elämäntapojani sillä tavalla, että painoni pysyy paikoillaan luontaisesti ja siihen mitenkään keskittymättä. Nyt tosin on tullut lyötyä sellaisia kisoja ensi kesän kalenteriin, että pitää varmaan ottaa aika kova rykäisy treeniin ja toivottavasti siinä lähtee vähän painoakin. 

5. Korostan vielä, että tämä ei missään tapauksessa ole mikään suositus, että kaikkien tai välttämättä edes kenenkään kannattaisi tehdä näin. Se on vain kertomus siitä, mikä on toiminut minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole varsinaisesti vinkki, koska tiedän, että harvalla on sama tilanne ja samoja mahdollisuuksia tehdä niinkuin minä tein. Tämä ei ole myöskään missään tapauksessa kaikille helpoin tapa toimia. Minulle se kuitenkin sopi. Olen 185 cm mies ja pudottanut 40 kg 140 -> 100 kg, vielä olisi hyvä saada reilu 10 kg pois. 

1. Olen alkoholisti. Se on vaikuttanut suuresti elämänhallintaani ja ollut osatekijänä painoni nousussa. Lopetin juomisen kokonaan, mikä mahdollisti muut toimet elämäntapamuutoksessa ja toki suoraan vähensi kalorimäärää. 

2. Vaikka sanotaan, että liikunnalla ei voi vaikuttaa, niin väittäisin, että minä olen laihtunut nimenomaan treenaamalla. Aloin treenaamaan erittäin kovaa kestävyysurheilua ja keskimääräiset treeniviikot olivat luokkaa 15-20 h/vko. Tässä vaiheessa kalorinkulutus on isolla miehellä sitä luokkaa, että voi syödä lähes mitä tahansa varsinkin, jos yrittää syödä edes jotain terveellistäkin päivän aikana. Toki halusin tukea treeniäni syömällä paljon kasviksia, hyviä rasvoja ja proteiinia, mutta erityisesti pidemmillä 2-4 h lenkeillä meni myös paljon karkkia yms. että sai pidettyä energiatasot yllä. 

3. Olen laskenut kaloreita, mutta lähinnä varmistaakseni, että syön päivittäin vähintään 3500 kcal, että pystyin edes jotenkuten palautumaan treeneistä. Kovimpina päivinä on sykemittarista löytynyt parhaimmillaan 10 000 kcal päiväkulutuksia. Niitä ei tietenkään pysty syömään yhtenä päivänä, vaan tällaisiin päiviin pitää valmistautua ja myös tankata seuraavina päivinä.

4. Tällä hetkellä työ- ja perhetilanne ei mahdollista tällaista treenausta, mutta olen saanut sopeutettua elämäntapojani sillä tavalla, että painoni pysyy paikoillaan luontaisesti ja siihen mitenkään keskittymättä. Nyt tosin on tullut lyötyä sellaisia kisoja ensi kesän kalenteriin, että pitää varmaan ottaa aika kova rykäisy treeniin ja toivottavasti siinä lähtee vähän painoakin. 

5. Korostan vielä, että tämä ei missään tapauksessa ole mikään suositus, että kaikkien tai välttämättä edes kenenkään kannattaisi tehdä näin. Se on vain kertomus siitä, mikä on toiminut minulle. 

Ja se pitää vielä sanoa, että tällaiseen treenitahtiin ei todellakaan hypätty kylmiltään, vaan homma alkoi sellaisilla 5 min kävelyä, 2 min hölkkää, 5 min kävelyä ja kotiin tyyppisillä harjoituksilla ja määriä kehitettiin sitten siitä vähitellen. 

Vierailija kirjoitti:

Pienin askelin onnistuu paremmin, ota ensitavoitteeksi n. 5 - 8 kg.

Hassua että tätä on vain alanuolitettu. Kyllähän tollanen 30 kilon tavoite on tuhoon tuomittu jo alkumetreillä. Pienessä pudotuksessa näkee miten kroppa toimii. Itse pudotin aluksi 6 kiloa ja sen jälkeen pudottaminen on tapahtunut kuin itsestään, kun vain jatkoin hyviä uusia tapoja.