Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyteinit ei taida enää niin voimakkaasti hävetä vanhempiaan, kuin oma ikäluokkani
19.01.2023 |
Ei olisi tullut mieleenikään 90-luvulla joskus 15-vuotiaana istua kaupungin kahvilassa äitini kanssa (pelko että joku tuttu näkee).
Äimistelin tätä kun omat teinit tulee mukisematta kanssani kaupungille ja näyttävät jopa viihtyvän.
Mietin johtuuko se siitä, että nykyään kun päiväkodit ja koulut ja harrastukset "velvoittavat" niin paljon vanhempia mukaan lasten toimintaan, nykynuoriso on niin tottunut (alistunut 😆) siihen että aina jonkum vanhemmat pyörii mukana?
Mitä kokemuksia teillä?
Kommentit (129)
Lapsia ei kuulemma enää jätetä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lasta ei kasvata alistamalla ja pelolla, niin saattavat isompinakin viihtyä vanhempiensa kanssa.
Hei, olen huomannut, että nykynuoret eli ikäluokkaa 18 NYT, on todella tasapainoisia ja kivoja verrattuna esim. 20 vuotta sitten tai omassa nuoruudessani. Onko siis kiinntäminen meitä nykyajan vanhempia vai parempaa koulua tms. ? Ei minun nuoruudessa ollut edes koulukuraattoreita.
Omassa nuoruudessani kasarilla muistan että ei tullut kuuloonkaan kävellä mutsin kanssa samaa matkaa jos vaikka satuttiinkin tulla samaan aikaan töistä/koulusta kotiin. Oman lapsen kanssa ei sellaista vaihetta tullut ikinä, hänkin nyt jo aikuinen. Päinvastoin aina on ollut tosi kivat ja mutkattomat välit ja yhdessä on kierretty kirpputorit ja muut reissut myös hänen ollessaan teini.
Vierailija kirjoitti:
Hei, olen huomannut, että nykynuoret eli ikäluokkaa 18 NYT, on todella tasapainoisia ja kivoja verrattuna esim. 20 vuotta sitten tai omassa nuoruudessani. Onko siis kiinntäminen meitä nykyajan vanhempia vai parempaa koulua tms. ? Ei minun nuoruudessa ollut edes koulukuraattoreita.
Kiittäminen siis. Hyvä me !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan. Nykyvanhemmat on myös coolimpia. Jos muistelen omaa äitiäni niin häpesin aina (ja edelleen liikkua hänen kanssaan). Aina piti olla suuna päänä luennoimassa jostain vain häntä kiinnostavasta jutusta ja jos tuli kavereita vastaan niin oli pakko kertoa vähintään 1 nolo asia lapsuudesta. Aivan hirveää.
Nykyisin vanhemmilla on varmaan sen verran enemmän pelisilmää, että osataan olla nolaamatta sitä omaa lasta.
Koska nykyään vanhemmat ovat lastensa kavereita ei vanhempia eli kasvattajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan. Nykyvanhemmat on myös coolimpia. Jos muistelen omaa äitiäni niin häpesin aina (ja edelleen liikkua hänen kanssaan). Aina piti olla suuna päänä luennoimassa jostain vain häntä kiinnostavasta jutusta ja jos tuli kavereita vastaan niin oli pakko kertoa vähintään 1 nolo asia lapsuudesta. Aivan hirveää.
Nykyisin vanhemmilla on varmaan sen verran enemmän pelisilmää, että osataan olla nolaamatta sitä omaa lasta.
Sama kokemus itsellä. Vanhempien oli pakko aina jotenkin nolata julkisesti. Ihan kuin siinä olisi ollut jotain hauskaa.
En todellakaan aio kertoa yhtään noloa lapsuusmuistoa lapsestani kenellekään ikinä. Enkä esitellä noloja valokuvia enkä mitään muutakaan. Ihan hyvä jos tuosta nolaamiskulttuurista on päästy.
Nykyvanhemmat eivät elä umpiossa, niin kuin vanhemmat kasarilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman huomannut. Omat isot lapset jopa sanovat viihtyvän meidän seurassa, pitäiskö olla huolissaan :O No siis mehän ollaankin huipputyyppejä, mutta silti :D
Oikeasti luulen et johtuu siitä, et jollaan rennompia, ymmärtäväisiä ja kuuntelevampia kuin omat vanhempani, vaikka hekin olivat hyviä vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan. Nykyvanhemmat on myös coolimpia. Jos muistelen omaa äitiäni niin häpesin aina (ja edelleen liikkua hänen kanssaan). Aina piti olla suuna päänä luennoimassa jostain vain häntä kiinnostavasta jutusta ja jos tuli kavereita vastaan niin oli pakko kertoa vähintään 1 nolo asia lapsuudesta. Aivan hirveää.
Nykyisin vanhemmilla on varmaan sen verran enemmän pelisilmää, että osataan olla nolaamatta sitä omaa lasta.
Mun työpaikka oli äitini työpaikan vieressä kun olin n 18v. Hän tuli välillä syömään lounasta minun ja työkavereiteni kanssa ja joka kerta kertoi jonkun todella nolon jutun minusta lapsena. Sellaisen inhottavan dissaavan jutun. En kyllä usko että monen muun vanhemmat olisivat noin kamalia mutta itse en tuollaista ikinä ole tehnyt omille lapsilleni. Huh, vieläkin puistattaa kun tuli mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saman huomannut. Omat isot lapset jopa sanovat viihtyvän meidän seurassa, pitäiskö olla huolissaan :O No siis mehän ollaankin huipputyyppejä, mutta silti :D
Oikeasti luulen et johtuu siitä, et jollaan rennompia, ymmärtäväisiä ja kuuntelevampia kuin omat vanhempani, vaikka hekin olivat hyviä vanhempia.
Näin juuri. Ymmärrän omia vanhempiani. Ajat olivat silloin toiset. Mutta ei voi sanoa, että kaikki sen ajan kasvatuskeinot olisivat olleet hyviä tai parempia kuin nykyisin. Niin paljon kun vanhempi väki sitä omaa kasvatustyyliään lämmöllä muisteleekin.
Olen miettinyt samaa asiaa paljon. Muistan jo ekaluokalla hävenneeni vanhempiani syvästi enkä olisi teininä milloinkaan ikinä näyttäytynyt heidän kanssaan missään julkisesti. En muista kenenkään kaverinikaan "veljeilleen" vanhempiensa kanssa. Toki joillakin oli lämpimät välit vanhempiinsa, jota muistan ihmetelleeni.
Vanhemmissani ei päällepäin ole mitään vikana, tuo oli yleinen henki kasarilla. Minut oli kasvatettu häpeällä, kaikkea piti hävetä ja miettiä mitä muut ajattelevat, joten aika loogista että häpesin myös vanhempiani.
Omat poikani ovat nykyään parikymppisiä ja ovat aina mukisematta lähteneet mukaan esimerkiksi kauppoihin ja matkoille. Jonkinlainen eriytymisen vaihe oli kummallakin 6.tai 7. luokalla, mutta se meni nopeasti ohi eikä sisältänyt suurempaa draamaa. Suhtaudumme toisiimme kuin ihmisiin, emme sillä tavalla omituisesti kuten omat vanhempani "pakko nolata lapset"-tavalla kuten ketjussa jo mainittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska minä olen ollut se, joka olen laittanut lasten isovanhemmille rajat, että lapsia ei kiusata ja nolata ("ettei niistä kasva ylpeitä") niinkuin ennenvanhaan kenties on tehty. En ole kaverivanhempi, mutta olen aina pitänyt huolta siitä, että lapset voi aina ja kaikessa luottaa minuun. Se on tehnyt sen, että minulle on uskallettu soittaa kännissä että hae pois, ja olen hakenut. Olen nukkunut huonossa kunnossa olevan teinin huoneessa patjalla ja vahtinut unta, ja kun se on aamulla herännyt huonovointisena, olen kertonut että miksi siinä olen (ettei tukehdu jos oksentaa jne.). Ja kyllä, ne ei ole hävennyt olla seurassani ja haluaa mukaan kauppaan vaikka ihan vaan tavalliselle ruokaostosreissulle. Näkee kaverit tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan. Nykyvanhemmat on myös coolimpia. Jos muistelen omaa äitiäni niin häpesin aina (ja edelleen liikkua hänen kanssaan). Aina piti olla suuna päänä luennoimassa jostain vain häntä kiinnostavasta jutusta ja jos tuli kavereita vastaan niin oli pakko kertoa vähintään 1 nolo asia lapsuudesta. Aivan hirveää.
Nykyisin vanhemmilla on varmaan sen verran enemmän pelisilmää, että osataan olla nolaamatta sitä omaa lasta.
Mun työpaikka oli äitini työpaikan vieressä kun olin n 18v. Hän tuli välillä syömään lounasta minun ja työkavereiteni kanssa ja joka kerta kertoi jonkun todella nolon jutun minusta lapsena. Sellaisen inhottavan dissaavan jutun. En kyllä usko että monen muun vanhemmat olisivat noin kamalia mutta itse en tuollaista ikinä ole tehnyt omille lapsilleni. Huh, vieläkin puistattaa kun tuli mieleen.
Näistä ei vain pääse yli. Äitini on kunnalla töissä ja olin itse vuoden myös kunnalla, mutta eri osastolla. Äiti keplotteli itsensä jotenkin samaan avotoimistoon (siinä oli usean osaston työpisteitä,ns aspassa) ja kuuntelin monta kuukautta erilaisia liioiteltujakin noloja kaskuja lapsuudestani.
Oli yksi syy miksi vaihdoin työpaikkaa asap.
Minun äidillä ja isällä oli aina oikeasti nolot vaatteet päällä. Siis esimerkiksi ikivanha hassu pipo (en voi tarkemmin tunnistettavasti kuvailla) ym. Minun lapsi ei ainakaan yleensä valita vaatteistani. Ja nykyvanhemmista moni on pistänyt sen verran ajatusta pukeutumiseensa, että teinit varmaan pystyy hyväksymään ulkonäön.
Vierailija kirjoitti:
Mun nuori häpeää :(
Munkin, enkä tietääkseni ole tehnyt mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan. Nykyvanhemmat on myös coolimpia. Jos muistelen omaa äitiäni niin häpesin aina (ja edelleen liikkua hänen kanssaan). Aina piti olla suuna päänä luennoimassa jostain vain häntä kiinnostavasta jutusta ja jos tuli kavereita vastaan niin oli pakko kertoa vähintään 1 nolo asia lapsuudesta. Aivan hirveää.
Nykyisin vanhemmilla on varmaan sen verran enemmän pelisilmää, että osataan olla nolaamatta sitä omaa lasta.
Mun työpaikka oli äitini työpaikan vieressä kun olin n 18v. Hän tuli välillä syömään lounasta minun ja työkavereiteni kanssa ja joka kerta kertoi jonkun todella nolon jutun minusta lapsena. Sellaisen inhottavan dissaavan jutun. En kyllä usko että monen muun vanhemmat olisivat noin kamalia mutta itse en tuollaista ikinä ole tehnyt omille lapsilleni. Huh, vieläkin puistattaa kun tuli mieleen.
Voi hyvänen aika, että kuulostaa tutulta. Kun olin lapsi kasarilla ja käytiin sukulaisilla kahveilla niin oli oikein aikuisten erikoishuvia muistella mitä typerää olin sanonut tai tehnyt vielä pienempänä lapsena. Istuin monet kerrat itkua pidellen ja toivoin maan nielaisevan minut.
Myöhemmin olen miettinyt, etteivätkö aikuiset ymmärtäneet, että myös lapset ovat oikeita ihmisiä tunteineen. Ei mitään lemmikkieläimiä, joiden hupsutuksille voi naureskella.
Vasta aikuisena tajusin, että pari sukulaistani olivat suoraansanottuna yksinkertaisia. En vaan lapsena ymmärtänyt sitä.
Nro14
Alue: Aihe vapaa
Olen miettinyt samaa. Vasta oli joku uutisjuttu, että nuorten välit vanhempien kanssa on avoimemmat ja läheisemmät kuin 10 vuotta sitten. Tai jotain tuohon suuntaan. Liittyisikö sitten tuohon? Jotenkin henkisesti ero on kaventunut?
Olen 44-vuotias, ja omassa nuoruudessa en kyllä huvikseni viettänyt aikaa vanhempien kanssa, julkisella paikalla vielä vähemmän. Olen tyytyväinen ja iloinen kun oma nuori moikkaa ja tulee jutteleen kaupassakin, kun on omien kavereiden kanssa liikkeellä. Vaikkei ois pakko.