Nykyteinit ei taida enää niin voimakkaasti hävetä vanhempiaan, kuin oma ikäluokkani

https://www.hs.fi/perhe/art-2000008808370.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ihan äimistynyt, kun lapseni koulussa oli 9. luokalla avointen ovien päivä. Vanhemmat saivat tulla luokkaan seuraamaan opetusta. En IKINÄ olisi ottanut omia vanhempiani 80-luvulla luokkaani istumaan. Tyttäreni pyysi minua osallistumaan. Otin vapaapäivän ja menin vähän arkaillen kouluun. Istuin siellä kemiantunnilla ainoana vanhempana ja tyttäreni vilkutteli iloisesti eturivistä ja juteltiin hänen ja kavereidensa kanssa välitunnilla. Oma fiilis oli sellainen että wtf just tapahtui.

En olisi minäkään ottanut. Onneksi silloin ei ollut koulun ja vanhempien yhteistyötä.

Häpeä on kamalaa ja siihen oli syyt. Vanhempani olivat todella vanhanaikaisia. Äiti jotenkin kuvitteli olevansa moderni, mutta ei muut sitä huomanneet.

Ai että, tuli mieleeni taas kasarilta: olimme kuudennella luokalla ja meillä oli avointen ovien päivä luokassa. Itselleni oli itsestään selvää, etten todellakaan vienyt kutsulappusta vanhemmille eikä vienyt moni muukaan. Loppujen lopuksi luokkaan tuli oppitunnille YKSI vanhempi, jolla oli vielä pikkuvauva mukanaan.

Muistan kuinka säälimme niin paljon sitä poikaa, jonka äiti tuli vauva mukanaan. Kävimme oikein pahoittelemassa sille pojalle, että "voi Tapio-parkaa, kun sun äiti tuli". Myötähäpesimme sen pojan kanssa, olimme niin solidaarisia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ihan äimistynyt, kun lapseni koulussa oli 9. luokalla avointen ovien päivä. Vanhemmat saivat tulla luokkaan seuraamaan opetusta. En IKINÄ olisi ottanut omia vanhempiani 80-luvulla luokkaani istumaan. Tyttäreni pyysi minua osallistumaan. Otin vapaapäivän ja menin vähän arkaillen kouluun. Istuin siellä kemiantunnilla ainoana vanhempana ja tyttäreni vilkutteli iloisesti eturivistä ja juteltiin hänen ja kavereidensa kanssa välitunnilla. Oma fiilis oli sellainen että wtf just tapahtui.

En olisi minäkään ottanut. Onneksi silloin ei ollut koulun ja vanhempien yhteistyötä.

Häpeä on kamalaa ja siihen oli syyt. Vanhempani olivat todella vanhanaikaisia. Äiti jotenkin kuvitteli olevansa moderni, mutta ei muut sitä huomanneet.

Ai että, tuli mieleeni taas kasarilta: olimme kuudennella luokalla ja meillä oli avointen ovien päivä luokassa. Itselleni oli itsestään selvää, etten todellakaan vienyt kutsulappusta vanhemmille eikä vienyt moni muukaan. Loppujen lopuksi luokkaan tuli oppitunnille YKSI vanhempi, jolla oli vielä pikkuvauva mukanaan.

Muistan kuinka säälimme niin paljon sitä poikaa, jonka äiti tuli vauva mukanaan. Kävimme oikein pahoittelemassa sille pojalle, että "voi Tapio-parkaa, kun sun äiti tuli". Myötähäpesimme sen pojan kanssa, olimme niin solidaarisia :D

Tämän kirjoitti sama kuin viestit 14 & 16.

Vierailija kirjoitti:

Hei, olen huomannut, että nykynuoret eli ikäluokkaa 18 NYT, on todella tasapainoisia ja kivoja verrattuna esim. 20 vuotta sitten tai omassa nuoruudessani. Onko siis kiinntäminen meitä nykyajan vanhempia vai parempaa koulua tms. ? Ei minun nuoruudessa ollut edes koulukuraattoreita.

Millon oot syntynyt? Minä 50-luvulla, ja mun nuoruudessani kyllä oli koulukuraattoreita.

Häpesin erityisesti alkoholisti-isääni, jolla oli tapana olla kotona ja kotipihassa aina alasti. Eipä paljon kavereita käynyt kylässä, onneksi! 

Vierailija kirjoitti:

Koska minä olen ollut se, joka olen laittanut lasten isovanhemmille rajat, että lapsia ei kiusata ja nolata ("ettei niistä kasva ylpeitä") niinkuin ennenvanhaan kenties on tehty. En ole kaverivanhempi, mutta olen aina pitänyt huolta siitä, että lapset voi aina ja kaikessa luottaa minuun. Se on tehnyt sen, että minulle on uskallettu soittaa kännissä että hae pois, ja olen hakenut. Olen nukkunut huonossa kunnossa olevan teinin huoneessa patjalla ja vahtinut unta, ja kun se on aamulla herännyt huonovointisena, olen kertonut että miksi siinä olen (ettei tukehdu jos oksentaa jne.). Ja kyllä, ne ei ole hävennyt olla seurassani ja haluaa mukaan kauppaan vaikka ihan vaan tavalliselle ruokaostosreissulle. Näkee kaverit tai ei.

Olisipa ollut tällainen äiti.

t. eräs täysin toisenlaisessa äiti-poika-suhteessa vastaanottavana osapuolena ollut

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/perhe/art-2000008808370.html

"Nykylapset ovat riemukkaita ja riehakkaitakin, ja ajatellaan, että hyvät, arvostavat ja luottamukselliset suhteet lasten ja aikuisten välillä on parempi juttu kuin lasten ulkoisesti moitteettomat käytöstavat. Se on ehdottomasti hyvä asia."

Näin toteaa tuossa lapsuuden historian tutkija Antti Malinen, ja on oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten "kiusaaminen" on hauskaa. Kiusottelen omaani ja siskonlasta jatkuvasti, eli perheeni jäseniä. Mutta ei ne minua häpeä. Toki kiusaan vain perheen parissa, en missään vieraiden ihmisten edessä.

Nuorempi sivaltaa mua takasin nykyään. 😂 😂 😂

Hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset. Jatkuva "kiusoittelu" voidaan muuten lukea jo kiusaamiseksi. Se takaisin sivaltava lapsi yrittää todennäköisesti puolustaa itseään mutta ethän sinä sitä tajua. Tai halua tajuta.

Kannattaa lukea tuo: Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt? -keskustelu ja miettiä sen jälkeen, että onkohan se kiusaaminen nyt sitten niin kauhean hauskaa kaikkien osapuolien mielestä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten "kiusaaminen" on hauskaa. Kiusottelen omaani ja siskonlasta jatkuvasti, eli perheeni jäseniä. Mutta ei ne minua häpeä. Toki kiusaan vain perheen parissa, en missään vieraiden ihmisten edessä.

Nuorempi sivaltaa mua takasin nykyään. 😂 😂 😂

Hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset. Jatkuva "kiusoittelu" voidaan muuten lukea jo kiusaamiseksi. Se takaisin sivaltava lapsi yrittää todennäköisesti puolustaa itseään mutta ethän sinä sitä tajua. Tai halua tajuta.

Kannattaa lukea tuo: Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt? -keskustelu ja miettiä sen jälkeen, että onkohan se kiusaaminen nyt sitten niin kauhean hauskaa kaikkien osapuolien mielestä..

Mun äiti olisi varmasti sitä mieltä, että kaikki "läskivauva" ja pottailutarinat on ratkiriemukkaita munkin mielestä. Kun ei sillä sosiaaliset taidot riitä ymmärtämään, ettei ne ole kenestäkään hauskoja tarinoita.