Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyteinit ei taida enää niin voimakkaasti hävetä vanhempiaan, kuin oma ikäluokkani
19.01.2023 |
Ei olisi tullut mieleenikään 90-luvulla joskus 15-vuotiaana istua kaupungin kahvilassa äitini kanssa (pelko että joku tuttu näkee).
Äimistelin tätä kun omat teinit tulee mukisematta kanssani kaupungille ja näyttävät jopa viihtyvän.
Mietin johtuuko se siitä, että nykyään kun päiväkodit ja koulut ja harrastukset "velvoittavat" niin paljon vanhempia mukaan lasten toimintaan, nykynuoriso on niin tottunut (alistunut 😆) siihen että aina jonkum vanhemmat pyörii mukana?
Mitä kokemuksia teillä?
Kommentit (129)
Ehkä ei, ainakaan minun likka ei oo koskaan hävennyt minua. Oon itse aikasemmin yrittäny kysellä "kehtaatko tulla mun kanssa kauppaan", aina ihmetellyt koko kysymystä. Olen lihava ja naamasta "rujo" mamma. Tyttären mielestä oon söpö ja ihana.
On nyt jo 20, mutta ei ole koskaan hävennyt äitiään, edes teininä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hävennyt vanhempiani koskaan. Olen 46.
Vierailija kirjoitti:
Kyl meidän likka sanoo äiti sä oot nolo, iskä toi on niin noloo. Me katotaan toisiamme että mitä.
Toivottavasti tytön ei kuitenkaan tarvitse julkisilla paikoilla hävetä teitä niin paljon, että haluaa vain painua maan alle. Siis niin paljon, että vatsasta vääntää jos joku tuttu tulee vastaan ja jos pitää jutella alkaa jo valmiiksi itkettää.
Olkaa tyytyväisiä te, joiden ei ole tarvinnut hävetä. Joidenkin kavereiden vanhemmat oli rentoja, juttelivat mukavia ja pukeutuivat siististi. Omat vanhempani olivat kauhistus. Niin vanhanaikaisia kaiken suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Kun lasta ei kasvata alistamalla ja pelolla, niin saattavat isompinakin viihtyä vanhempiensa kanssa.
On muitakin vaihtoehtoja kuin alistamalla ja pelolla kasvattaminen sekä niin suosittu ja vanhemmille helppo kaverivanhemmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oo koskaan hävennyt vanhempiani. t: 70/80-luvun vaihteen teini
Vierailija kirjoitti:
En ole hävennyt vanhempiani koskaan. Olen 46.
En minäkään, olen saman ikäinen. En muutenkaan oikein ymmärrä aloituksen pointtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hävennyt. Paitsi isää kun tuli töistä käymälleni yläasteelle pitämään jotain esittelyä. Yritti puhua teiniä ja olla cool. Ikinä en ole hävennyt niin paljon. Mutta silloin kun vanhemmat olivat normaaleja omia itsejään eli tuota tilannetta lukuunottamatta niin en hävennyt.
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset ja -nuoret eivät ylipäätään koe häpeää. Siis tottakai häpeävät kun on aihetta, mutta se suomalaiskansallinen kaikkeen liittyvä perushäpeä puuttuu.
Kun eivät välttämättä häpeä silloinkaan kun olisi aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, olen huomannut, että nykynuoret eli ikäluokkaa 18 NYT, on todella tasapainoisia ja kivoja verrattuna esim. 20 vuotta sitten tai omassa nuoruudessani. Onko siis kiinntäminen meitä nykyajan vanhempia vai parempaa koulua tms. ? Ei minun nuoruudessa ollut edes koulukuraattoreita.
Mites sitten ne nuoret aikuiset, jotka eivät kestä mitään opiskeluissa ja työelämässä? Masentuvat ja jäävät saikulle? Heitä tuntuu nykyään riittävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, olen huomannut, että nykynuoret eli ikäluokkaa 18 NYT, on todella tasapainoisia ja kivoja verrattuna esim. 20 vuotta sitten tai omassa nuoruudessani. Onko siis kiinntäminen meitä nykyajan vanhempia vai parempaa koulua tms. ? Ei minun nuoruudessa ollut edes koulukuraattoreita.
Mites sitten ne nuoret aikuiset, jotka eivät kestä mitään opiskeluissa ja työelämässä? Masentuvat ja jäävät saikulle? Heitä tuntuu nykyään riittävän.
Se taas johtunee siitä, että nuoremmat ei elä tehdäkseen töitä vaan se työ mahdollistaa muun elämän. Ts ihan samoista ongelmista kärsivät ne toimiston Ritvat, mutta Ritvat luulevat olevansa korvaamattomia ja pitävät työtä niin keskeisenä asiana että ei voi olla pois.
Mielestäni ihan hyvä, että nuoret ei suostu nykyisenkaltaiseen työtahtiin, missä yksi ihminen hoitaa sen, mitä ennen teki kolme ihmistä. Työelämä on nykyisin aivan hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ole ikinä hävennyt vanhempiani. Ymmärrän että he ovat oman aikakautensa ihmisiä ja sen saavat muutkin hyväksyä. Olen tosin hieman vanhempaa ikäluokkaa ajalta jolloin lapsia kasvatettiin ja kotona oli kuri.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nolatuksi joutuminen yhteydessä siihen, että öisin jos ei saa unta, kaikki elämän noloimmat hetket vilisee mielessä ja aiheuttaa niin syvää häpeää, että ei olisi väliksi herätä enää ollenkaan.
Hyvä huomio. Minulla samaa. Kerroin aiemmin kuinka äitini tuli työpaikalleni nolaamaan minut työkavereiden läsnäollessa. Mitenköhän tästä pääsee yli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko nykyvanhemmat osittain nuorekkaampia? Joidenkin vanhemmat olivat 90-luvulla vähän nuorekkaampia (hetken), mutta vanhoillisuutta oli silti paljon ja on edelleen kun ovat iäkkäämpiä. Silloin oli suuri sukupolvien kuilu. Riippui tietysti ihan henkilöstäkin. Joillakin on vaikealuonteinen iäkäs äiti tai isä.
Nykyisin lasten tunnetaitoja tuetaan ja rakennetaan hyvää luottamussuhdetta lapseen. Ero on kuin yöllä ja päivällä verrattuna vaikkapa 90-lukuun jolloin kasvatus rakentui komentamisen ja kurittamisen varaan.
Olisiko tämä häpeäminen joku itsetuntokysymys? Ja ne jotka vanhempiaan häpeää häpeää muutakin itsessään.
Minä häpesin isääni, joka oli viikonloppujuoppo ja saattoi maata sammuneena tai röhnöttää silmä mustana pitkin kyliä. Ilmankos minä en juuri kylillä hillunut kuten muut ikäiseni, korkeintaan arki-iltoina.
Jossain vaiheessa siirryin naapurikaupungin puolelle kännäilrmään serkkuni kanssa ja sain lyllä kokea omat nuoruuteni seikkailut, hyvässä ja pahassa.
50v
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tämä häpeäminen joku itsetuntokysymys? Ja ne jotka vanhempiaan häpeää häpeää muutakin itsessään.
Itsetuntokysymys se on. Jos luet ketjun viestejä, niin täällä on porukkaa, joita omat vanhemmat ovat TAHALLAAN nolanneet julkisesti kavereiden ja sukulaisten edessä huumorin varjolla. Yleensä vielä sellaiset vanhemmat, joiden sosiaaliset taidot / sosiaalinen pelisilmä puuttuu tai on jäänyt samalle tasolle kuin pikkulapsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tämä häpeäminen joku itsetuntokysymys? Ja ne jotka vanhempiaan häpeää häpeää muutakin itsessään.
Itsetuntokysymys se on. Jos luet ketjun viestejä, niin täällä on porukkaa, joita omat vanhemmat ovat TAHALLAAN nolanneet julkisesti kavereiden ja sukulaisten edessä huumorin varjolla. Yleensä vielä sellaiset vanhemmat, joiden sosiaaliset taidot / sosiaalinen pelisilmä puuttuu tai on jäänyt samalle tasolle kuin pikkulapsella.
Miksi yleensä häpeää vanhempaansa, eihän heitä voi valita ja ei ole sun syy.
Alue: Aihe vapaa
Olen myös 30v. Ja tiedän kyllä useamman, jotka häpesivät vanhempiaan. Minäkin.
Ja juuri noiden alkeellisten sosiaalisten taitojen ja hölisemisen takia. Monella oli myös aika yksinkertaiset vanhemmat. Muistan omienkin vanhempieni olevan järjenjuoksultaan yksinkertaisia ja yksioikoisia.