Nykyteinit ei taida enää niin voimakkaasti hävetä vanhempiaan, kuin oma ikäluokkani

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun puhutte, niin tuo nolaaminen on tuttua. Itse kävin kyllä mielelläni äidin kanssa kaupoilla ja harrastamassa, mutta hänkin harrasti loukkaavia kommentteja minua kohtaan tavatessaan tuttujaan. Olen kasvanut todella huonoitsetuntoiseksi ikuiseksi miellyttäjäksi jolla ei ole mitään rajoja. Olen siten päätynyt yhteen sellaisten miesten kanssa joista ei isiksi ole, joten tämä häpeän kierre on onneksi katkaistu. Siskollani on sama kohtalo eikä hänkään halua lapsia. Ihana kuulla että nykyään vanhemmilla on paremmat ja kunnioittavammat välit lapsiinsa.

Tämä on outoa. Mulla sama kokemus. Ensin ollaan ihan normaalisti, mutta jos tulee joku tuttu vastaan, niin pakko aloittaa nälviminen. Miksi?

Samoin multa on voitu kysyä että miten mun opiskelut sujuu, niin äiti alkaa kertoa jotain aivan omaa tarinaansa siitä miten ne sujuu. Puolet jutuista suoria valheita. Sitten voidaankin siirtyä noloihin lapsuusmuistoihin jonkun aasinsillan kautta ja sitten onkin aika mennä. Itse en ole vielä saanut sanoa mitä kuuluu tai miten ne opiskelut menee. Tästä syystä meidän sukulaiset on aivan huulipyöreänä kun kerron mitä teen työksenija että olen koulutusta vastaavissa tehtävissä. Äiti on aina vain jyrännyt keskustelussa kun multa on kysytty, eikä äiti ole saanut edes pääainetta oikein niissä jutuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nolatuksi joutuminen yhteydessä siihen, että öisin jos ei saa unta, kaikki elämän noloimmat hetket vilisee mielessä ja aiheuttaa niin syvää häpeää, että ei olisi väliksi herätä enää ollenkaan.

Hyvä huomio. Minulla samaa. Kerroin aiemmin kuinka äitini tuli työpaikalleni nolaamaan minut työkavereiden läsnäollessa. Mitenköhän tästä pääsee yli?

Olisiko aika mennä eteenpäin eikä velloa vuosia (tai vuosikymmeniä?) sitten sattuneissa tapahtumissa?

Kun se nolaaminen olisikin vuosia tai vuosikymmeniä vanha juttu. Mutta jatkuu tänäkin päivänä. Ensin 18v kuuntelet päivittäin sitä nolaamista, sitten sen jälkeen kaikkialla julkisilla paikoilla mihin äitisi kanssa joudut menemään.

Oletko koskaan antanut takaisin?

En ole sama, mutta samassa tilanteessa. Oma äitini ei ole moksiskaan. Hänestä ihmisten nolaaminen on ihan normaalia huumoria.

Täällä on kerrottu kahdenlaisesta häpeästä eli siitä, että vanhemmat nolaavat lapsensa kertomalla lapsensa mokia ja perheen sisäisiä ja sehän on jo kiusaamista.

Toinen nolo asia on tuo, että vanhemmat yksinkertaisesti käyttäytyivät ja pukeutuivat siten, että hävetti. Muistan oman isänikin tiukoissa verkkareissa ja jalkapallonappulakengissä - 80 - luvulla. Molemmat vanhempani ostivat halpoja, rumia vaatteita, joita ei käyttäneet muut. Olivat lihavia, polttivat tupakkaa koko ajan ym.

Vierailija kirjoitti:

No nykyäänhän kaverivanhemmuus on suosittua. Tämä saattaa johtaa siihen, että teini ei henkisesti irrottaudu vanhemmistaan edes lähellä aikuisuutta. Hyvä puoli on toki se, että välit lasten kanssa ovat läheisemmät.

Mitä se kaverivanhemmuus on? Siitä puhutaan paljon, mutta ei kerrota mitä sillä tarkoitetaan.

Onko se sitä, että lastaan kuuntelee ja hänelle puhuu ystävällisesti, niinkuin muillekin ihmisille?

Vai onko se sitä että vanhempi taantuu lapsen tasolle ja käyttäytyy samalla tavalla kuin lapsi, eikä ota vastuuta mistään.

Kyllähän kaveritkin opettavat ja kasvattavat toisiaan. Paljonkin. Huolehtivat toistensa hyvivoinnistakin. Yleensä pyrkivät kuitenkin tekemään sen asiallisesti, nolaamalla kaveriaan.

Ne on onneksi paljon fiksumpia kuin mitä me oltiin. Ja se on myös merkki siitä, että jotain on tehty oikein. Nykykasvatusta kritisoidaan voimakkaasti liian kuuntelevaisena, mutta onko kolikon paremmalla puolella kuitenkin nähtävissä arvostavammat suhteet lasten ja vanhempien välillä puolin ja toisin kuin ennen.

Onko nämä lapsia tahallaan nolaavat vanhemmat myös niitä, jotka puhuu rumasti puolisoilleen ja puolisoistaan, koska niin vain kuuluu puhua kun on naimisissa.

Nykyään lapsia kohdellaan ihmisinä ja molemminpuolinen kunnioitus on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapsia kohdellaan ihmisinä ja molemminpuolinen kunnioitus on mahdollista.

Niin kohdeltiin ennenkin monessa perheessä, mutta toisaalta nuori sai myös itsenäistyä. Ei ole hyvä olla liiaksi kiinni vanhemmissaan, sillä vanhemmatkin ovat vain erehtyväisiä ihmisiä. Jokaisen täytyy viime kädessä opetella tekemään elämäänsä koskevat valinnat itse.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapsia kohdellaan ihmisinä ja molemminpuolinen kunnioitus on mahdollista.

Näin juuri. Lapset myös huomioidaan päätöksenteossa. Eli ei esim muuteta paikkakuntaa vain siksi, että vanhempia sattuu huvittamaan miettimättä, millaisia muutoksia se tuo lapselle. Eikä ajatella että mielipide olisi vähemmän arvokas vain siksi, että sen esittäjä on itseä nuorempi, ehkä jopa lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapsia kohdellaan ihmisinä ja molemminpuolinen kunnioitus on mahdollista.

Näin juuri. Lapset myös huomioidaan päätöksenteossa. Eli ei esim muuteta paikkakuntaa vain siksi, että vanhempia sattuu huvittamaan miettimättä, millaisia muutoksia se tuo lapselle. Eikä ajatella että mielipide olisi vähemmän arvokas vain siksi, että sen esittäjä on itseä nuorempi, ehkä jopa lapsi.

Vanhemmat tuskin harvemmin muuttavat paikkakuntaa hetken mielijohteesta siksi, että sattuu huvittamaan, vaan töiden takia. Jotkut meistä kun käyvät töissäkin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapsia kohdellaan ihmisinä ja molemminpuolinen kunnioitus on mahdollista.

Nykylapsi on tasavertainen perheenjäsen eikä enää mikään alamainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapsia kohdellaan ihmisinä ja molemminpuolinen kunnioitus on mahdollista.

Näin juuri. Lapset myös huomioidaan päätöksenteossa. Eli ei esim muuteta paikkakuntaa vain siksi, että vanhempia sattuu huvittamaan miettimättä, millaisia muutoksia se tuo lapselle. Eikä ajatella että mielipide olisi vähemmän arvokas vain siksi, että sen esittäjä on itseä nuorempi, ehkä jopa lapsi.

Vanhemmat tuskin harvemmin muuttavat paikkakuntaa hetken mielijohteesta siksi, että sattuu huvittamaan, vaan töiden takia. Jotkut meistä kun käyvät töissäkin.

Me ainakin muutettiin aivan jatkuvasti. Siis töiden takia juurikin vaihdettiin kuntaa. Koska muuten olisi vanhempien tarvinnut ajaa pidempi matka naapurikuntaan töihin. Muutin ikävuosina 1-18 yhteensä 14 krt ja 7 kertaa jouduin vaihtamaan koulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapsia kohdellaan ihmisinä ja molemminpuolinen kunnioitus on mahdollista.

Nykylapsi on tasavertainen perheenjäsen eikä enää mikään alamainen.

Ja sen huomaa koulussa, jossa jokainen oppilas on tasavertainen opettajan kanssa ja kaikilla 24:llä on oma mielipide asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapsia kohdellaan ihmisinä ja molemminpuolinen kunnioitus on mahdollista.

Nykylapsi on tasavertainen perheenjäsen eikä enää mikään alamainen.

Ja sen huomaa koulussa, jossa jokainen oppilas on tasavertainen opettajan kanssa ja kaikilla 24:llä on oma mielipide asiasta.

Opettajan auktoriteetin vienti ei oikeastaan liity keskusteluun. Eihän tässä puhuta siitä, että vanhemmat ei opeta noudattamaan sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapsia kohdellaan ihmisinä ja molemminpuolinen kunnioitus on mahdollista.

Nykylapsi on tasavertainen perheenjäsen eikä enää mikään alamainen.

Ja sen huomaa koulussa, jossa jokainen oppilas on tasavertainen opettajan kanssa ja kaikilla 24:llä on oma mielipide asiasta.

Opettajan auktoriteetin vienti ei oikeastaan liity keskusteluun. Eihän tässä puhuta siitä, että vanhemmat ei opeta noudattamaan sääntöjä.

Sääntöjen noudattamista voidaan opettaa mutta viime kädessä niiden noudattamiseen ei kuitenkaan kyetä pakottamana, koska halutaan säilyttää hyvä suhde lapsen kanssa.

Mä olen jotenkin hämmentynyt tästä ketjusta, siis siitä, etten olekaan ainoa, jolla on ollut aivan supernolot vanhemmat. Äidiltäni puuttuu kokonaan ns. sosiaaliset tuntosarvet, ja omasta mielestään hänellä on oikeus tehdä mitä vain. Jos joku siitä nolostuu, niin se on hänen mielestään toisen ihmisen ongelma. Tässä muutamia esimerkkejä:

- kun kuukautiseni alkoivat, hän soitteli ystäväpiirinsä läpi ja kertoi kaikille asiasta. Eihän kuukautisissa ole mitään hävettävää, ne on ihan normaali asia!

- jos olimme esim. vaatekaupassa kun olin teini ja olimme kaupan eri puolilla, hän huusi nimeäni aivan täysillä (MINNAAA!!!!!!), jos hänelle tuli minulle asiaa. Siis sen sijaan, että olisi kävellyt luokseni ja sanonut, että hei Minna, olisiko tämä paita hyvä sinulle. Monesti kaikki muut asiakkaat kääntyivät tuijottamaan meitä, ja minä nieleskelin kyyneliä. Ja tätä siis tapahtui missä tahansa kaupoissa ja muilla julkisilla paikoilla.

- jos vastaan tuli joku kaverini, jota äitini ei tuntenut, alkoi aivan mieletön höpötys ja kaverin asioiden utelu. Tämä oli vielä miljoona kertaa pahempaa silloin, jos kaverini oli joku poika. Äiti innostui tuolloin niin, ettei meinannut pysyä nahoissaan.

- kerran ulkomailla äitini halusi lähteä etsimään tiettyä myymälää, josta oli kuullut. Kuljimme sinne todella kauan ja kun viimein saavuimme perille, pystyi heti näkemään, että kauppa oli suljettu remontin vuoksi. Totesin, että jaahas, se on suljettu ja käännytään takaisin. Äitini ei kuitenkaan suostunut hyväksymään tilannetta vaan kävi kiskomaan auki myymälän ovea, joka oli suljettu jollain vanerilevyllä - sillä seurauksella, että ruuveja alkoi lennellä irti! Minä siinä vieressä vain itkin, että lopeta äiti, voi luojan tähden, lopeta heti ennen kuin joku kutsuu poliisit.

Esimerkkejä olisi satoja lisää, mutta nämä tulivat nyt tällä kertaa päällimmäisinä mieleen. Ja oudointahan tässä on se, että kaikesta huolimatta äitini on erittäin älykäs ja korkeasti koulutettu ihminen, joka myös tienaa tosi paljon. Minun täytyy vain olettaa, että työssään hän käyttäytyy eri tavoin kuin vapaalla, koska muutoin hän ei olisi koskaan päässyt siihen asemaan, missä nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jotenkin hämmentynyt tästä ketjusta, siis siitä, etten olekaan ainoa, jolla on ollut aivan supernolot vanhemmat. Äidiltäni puuttuu kokonaan ns. sosiaaliset tuntosarvet, ja omasta mielestään hänellä on oikeus tehdä mitä vain. Jos joku siitä nolostuu, niin se on hänen mielestään toisen ihmisen ongelma. Tässä muutamia esimerkkejä:

- kun kuukautiseni alkoivat, hän soitteli ystäväpiirinsä läpi ja kertoi kaikille asiasta. Eihän kuukautisissa ole mitään hävettävää, ne on ihan normaali asia!

- jos olimme esim. vaatekaupassa kun olin teini ja olimme kaupan eri puolilla, hän huusi nimeäni aivan täysillä (MINNAAA!!!!!!), jos hänelle tuli minulle asiaa. Siis sen sijaan, että olisi kävellyt luokseni ja sanonut, että hei Minna, olisiko tämä paita hyvä sinulle. Monesti kaikki muut asiakkaat kääntyivät tuijottamaan meitä, ja minä nieleskelin kyyneliä. Ja tätä siis tapahtui missä tahansa kaupoissa ja muilla julkisilla paikoilla.

- jos vastaan tuli joku kaverini, jota äitini ei tuntenut, alkoi aivan mieletön höpötys ja kaverin asioiden utelu. Tämä oli vielä miljoona kertaa pahempaa silloin, jos kaverini oli joku poika. Äiti innostui tuolloin niin, ettei meinannut pysyä nahoissaan.

- kerran ulkomailla äitini halusi lähteä etsimään tiettyä myymälää, josta oli kuullut. Kuljimme sinne todella kauan ja kun viimein saavuimme perille, pystyi heti näkemään, että kauppa oli suljettu remontin vuoksi. Totesin, että jaahas, se on suljettu ja käännytään takaisin. Äitini ei kuitenkaan suostunut hyväksymään tilannetta vaan kävi kiskomaan auki myymälän ovea, joka oli suljettu jollain vanerilevyllä - sillä seurauksella, että ruuveja alkoi lennellä irti! Minä siinä vieressä vain itkin, että lopeta äiti, voi luojan tähden, lopeta heti ennen kuin joku kutsuu poliisit.

Esimerkkejä olisi satoja lisää, mutta nämä tulivat nyt tällä kertaa päällimmäisinä mieleen. Ja oudointahan tässä on se, että kaikesta huolimatta äitini on erittäin älykäs ja korkeasti koulutettu ihminen, joka myös tienaa tosi paljon. Minun täytyy vain olettaa, että työssään hän käyttäytyy eri tavoin kuin vapaalla, koska muutoin hän ei olisi koskaan päässyt siihen asemaan, missä nyt on.

Yyh. Vilunväreet menee noista kuukautisista. Meillä niistä tehtiin myös kauhea numero. Samoin kuin rintsikoista. Parin vuoden sisällä pitäisi keksiä, miten puhuisin näistä oman lapsen kanssa. Siis asiasta, mitä en ole itse suostunut sanomaan ääneen ikinä

Sukupolvien välinen kuilu ei ole nykyään niin valtava. Ennen teinien vanhemmat todella näyttivät vanhoilta ja pukeutuivat kuin vanhukset, kuuntelivat jotain humppaa ja olivat aivan ulkona silloisesta nykyajasta, kalkkiksia. Nykyään moni aikuinen on nuorekkaan oloinen.

Itse häpesin vanhempiani aivan valtavasti, mutta omat teinit eivät häpeä minua ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

No nykyäänhän kaverivanhemmuus on suosittua. Tämä saattaa johtaa siihen, että teini ei henkisesti irrottaudu vanhemmistaan edes lähellä aikuisuutta. Hyvä puoli on toki se, että välit lasten kanssa ovat läheisemmät.

Onkohan se "irrottautuminen" kovin luontaista ja tervettä tällaiselle suku-heimo -ryhmissä elävälle laumaeläimelle? 🤔

Luin teininä joskus jonkun sanoneen, että teinien kapina vanhempia vastaan johtuu vanhempien tyhjistä arvoista. Se iski silloin, koska en käsittänyt, miten oisin kapinoinut mun vanhempia tai niiden maailmankuvaa ja arvoja vastaan, kun ne on aina olleet sivistyneitä, avarakatseisia ja moderneja - ja hyvien puolella (sellainen pahantahtoisuus ja toisten mollaaminen ja tuomitseminen ja päivittely on meiltä puuttunut aina, mikä muuten oli kasarilla ja ysärillä aika valtavirtaa aikuisten ihmisten parissa).

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvien välinen kuilu ei ole nykyään niin valtava. Ennen teinien vanhemmat todella näyttivät vanhoilta ja pukeutuivat kuin vanhukset, kuuntelivat jotain humppaa ja olivat aivan ulkona silloisesta nykyajasta, kalkkiksia. Nykyään moni aikuinen on nuorekkaan oloinen.

Itse häpesin vanhempiani aivan valtavasti, mutta omat teinit eivät häpeä minua ollenkaan.

Nykyään kun lapset tehdään lähemmäs nelikymppisinä niin teinien vanhemmat ovat viisikymppisiä.