Nykyteinit ei taida enää niin voimakkaasti hävetä vanhempiaan, kuin oma ikäluokkani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nolatuksi joutuminen yhteydessä siihen, että öisin jos ei saa unta, kaikki elämän noloimmat hetket vilisee mielessä ja aiheuttaa niin syvää häpeää, että ei olisi väliksi herätä enää ollenkaan.

Hyvä huomio. Minulla samaa. Kerroin aiemmin kuinka äitini tuli työpaikalleni nolaamaan minut työkavereiden läsnäollessa. Mitenköhän tästä pääsee yli?

Olen se jonka äiti tunki samaan toimistoon töihin ja nolasi tahallaan. Olen tullut siihen lopputulokseen, ettei mitenkään. Se jatkuva tahallaan nolaaminen on jättänyt niin syvät arvet, että häpeämisestä ja nolojen tilanteiden pelkäämisestä on tullut vain osa persoonaa.

Läheisyys omien vanhempien kanssa puuttui täysin. Meillä ei keskusteltu mistään, tai edes juuri vietetty yhteistä aikaa. En ole esimerkiksi koskaan sanonut sanaa "kuukautiset" ääneen lapsuudenkodissani. Kaikki sellainen oli häpeällistä ja tabu. Oman lapsen kanssa minulla on sen sijaan läheiset välit, voimme keskustella ihan kaikesta, ja hän viettää mielellään aikaa kanssani. Käymme syömässä, shoppailemassa jne. Mielestäni aiemmin moni vanhempi piti lapsia pikemminkin jonain pakollisena pahana, hoidettavana ja ruokittavana olentona, mutta ei niinkään ihmisenä ja yksilönä, johon olisivat halunneet tutustua ja luoda läheisen suhteen.

Minulta on mennyt tuo vanhempien häpeäminen ihan ohi.

En koskaan hävennyt omiani enkä kyllä muista että kukaan kaverinikaan olisi.

Myöskään omat, nyt kolmekymppiset lapseni eivät meitä hävenneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nolatuksi joutuminen yhteydessä siihen, että öisin jos ei saa unta, kaikki elämän noloimmat hetket vilisee mielessä ja aiheuttaa niin syvää häpeää, että ei olisi väliksi herätä enää ollenkaan.

Hyvä huomio. Minulla samaa. Kerroin aiemmin kuinka äitini tuli työpaikalleni nolaamaan minut työkavereiden läsnäollessa. Mitenköhän tästä pääsee yli?

Olen se jonka äiti tunki samaan toimistoon töihin ja nolasi tahallaan. Olen tullut siihen lopputulokseen, ettei mitenkään. Se jatkuva tahallaan nolaaminen on jättänyt niin syvät arvet, että häpeämisestä ja nolojen tilanteiden pelkäämisestä on tullut vain osa persoonaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nolatuksi joutuminen yhteydessä siihen, että öisin jos ei saa unta, kaikki elämän noloimmat hetket vilisee mielessä ja aiheuttaa niin syvää häpeää, että ei olisi väliksi herätä enää ollenkaan.

Hyvä huomio. Minulla samaa. Kerroin aiemmin kuinka äitini tuli työpaikalleni nolaamaan minut työkavereiden läsnäollessa. Mitenköhän tästä pääsee yli?

Olen se jonka äiti tunki samaan toimistoon töihin ja nolasi tahallaan. Olen tullut siihen lopputulokseen, ettei mitenkään. Se jatkuva tahallaan nolaaminen on jättänyt niin syvät arvet, että häpeämisestä ja nolojen tilanteiden pelkäämisestä on tullut vain osa persoonaa.

Laitoit tunteeni sanoiksi. Kiitos.

Minusta lasten "kiusaaminen" on hauskaa. Kiusottelen omaani ja siskonlasta jatkuvasti, eli perheeni jäseniä. Mutta ei ne minua häpeä. Toki kiusaan vain perheen parissa, en missään vieraiden ihmisten edessä.

Nuorempi sivaltaa mua takasin nykyään. 😂 😂 😂

Monet vanhemmat täällä vakuuttaa, etteivät omat lapset häpeä heitä. Oma äitini varmasti myös vakuuttelisi ettei hävetä heitä.

Vaikka häpeän. Ja syvästi häpeänkin. Äidillä ei ole mitään sosiaalisia taitoja. Eli ei siis tunnista sitäkään kun tilanne muuttuu kiusalliseksi, joku kiusaantuu tai joku häpeää.

Mutta toki toivottavasti teillä tilanne on se, että lapset ei häpeä. Mikään ei ole niin hirveää kuin syvä häpeä paikassa, mistä et pääse pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nolatuksi joutuminen yhteydessä siihen, että öisin jos ei saa unta, kaikki elämän noloimmat hetket vilisee mielessä ja aiheuttaa niin syvää häpeää, että ei olisi väliksi herätä enää ollenkaan.

Hyvä huomio. Minulla samaa. Kerroin aiemmin kuinka äitini tuli työpaikalleni nolaamaan minut työkavereiden läsnäollessa. Mitenköhän tästä pääsee yli?

Olen se jonka äiti tunki samaan toimistoon töihin ja nolasi tahallaan. Olen tullut siihen lopputulokseen, ettei mitenkään. Se jatkuva tahallaan nolaaminen on jättänyt niin syvät arvet, että häpeämisestä ja nolojen tilanteiden pelkäämisestä on tullut vain osa persoonaa.

En voi käsittää. Aivan kauheaa.

Koittakaa muistaa, että ne työkaverit ovat todennäköisesti olleet aika järkyttyneitä äitienne toiminnasta ja teidän puolella tässä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten "kiusaaminen" on hauskaa. Kiusottelen omaani ja siskonlasta jatkuvasti, eli perheeni jäseniä. Mutta ei ne minua häpeä. Toki kiusaan vain perheen parissa, en missään vieraiden ihmisten edessä.

Nuorempi sivaltaa mua takasin nykyään. 😂 😂 😂

Toki kiusoittelu on ns normaalia toimintaa. Ihan eri asia kysyä sinappia inhoavalta lapselta, tuliko se makkara nyt ekstrasinapilla, kuin mennä lapsen työpaikalle kertomaan kovaan ääneen miten lapsi sinappipas*oi vauvana niin paljon, että sitä tunki paidan kauluksesta.

Esimerkit tapahtuneet oikeasti.

No nykyäänhän kaverivanhemmuus on suosittua. Tämä saattaa johtaa siihen, että teini ei henkisesti irrottaudu vanhemmistaan edes lähellä aikuisuutta. Hyvä puoli on toki se, että välit lasten kanssa ovat läheisemmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten "kiusaaminen" on hauskaa. Kiusottelen omaani ja siskonlasta jatkuvasti, eli perheeni jäseniä. Mutta ei ne minua häpeä. Toki kiusaan vain perheen parissa, en missään vieraiden ihmisten edessä.

Nuorempi sivaltaa mua takasin nykyään. 😂 😂 😂

Toki kiusoittelu on ns normaalia toimintaa. Ihan eri asia kysyä sinappia inhoavalta lapselta, tuliko se makkara nyt ekstrasinapilla, kuin mennä lapsen työpaikalle kertomaan kovaan ääneen miten lapsi sinappipas*oi vauvana niin paljon, että sitä tunki paidan kauluksesta.

Esimerkit tapahtuneet oikeasti.

Tarvitseeko olla niin totinen. Suhtautuu huumorilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nolatuksi joutuminen yhteydessä siihen, että öisin jos ei saa unta, kaikki elämän noloimmat hetket vilisee mielessä ja aiheuttaa niin syvää häpeää, että ei olisi väliksi herätä enää ollenkaan.

Hyvä huomio. Minulla samaa. Kerroin aiemmin kuinka äitini tuli työpaikalleni nolaamaan minut työkavereiden läsnäollessa. Mitenköhän tästä pääsee yli?

Olisiko aika mennä eteenpäin eikä velloa vuosia (tai vuosikymmeniä?) sitten sattuneissa tapahtumissa?

Ehkä ne häpeävätkin mutta ovat niin kiinni vanhemmissaan, etteivät uskalla itsenäistyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nolatuksi joutuminen yhteydessä siihen, että öisin jos ei saa unta, kaikki elämän noloimmat hetket vilisee mielessä ja aiheuttaa niin syvää häpeää, että ei olisi väliksi herätä enää ollenkaan.

Hyvä huomio. Minulla samaa. Kerroin aiemmin kuinka äitini tuli työpaikalleni nolaamaan minut työkavereiden läsnäollessa. Mitenköhän tästä pääsee yli?

Olisiko aika mennä eteenpäin eikä velloa vuosia (tai vuosikymmeniä?) sitten sattuneissa tapahtumissa?

Kun se nolaaminen olisikin vuosia tai vuosikymmeniä vanha juttu. Mutta jatkuu tänäkin päivänä. Ensin 18v kuuntelet päivittäin sitä nolaamista, sitten sen jälkeen kaikkialla julkisilla paikoilla mihin äitisi kanssa joudut menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nolatuksi joutuminen yhteydessä siihen, että öisin jos ei saa unta, kaikki elämän noloimmat hetket vilisee mielessä ja aiheuttaa niin syvää häpeää, että ei olisi väliksi herätä enää ollenkaan.

Hyvä huomio. Minulla samaa. Kerroin aiemmin kuinka äitini tuli työpaikalleni nolaamaan minut työkavereiden läsnäollessa. Mitenköhän tästä pääsee yli?

Olisiko aika mennä eteenpäin eikä velloa vuosia (tai vuosikymmeniä?) sitten sattuneissa tapahtumissa?

Kun se nolaaminen olisikin vuosia tai vuosikymmeniä vanha juttu. Mutta jatkuu tänäkin päivänä. Ensin 18v kuuntelet päivittäin sitä nolaamista, sitten sen jälkeen kaikkialla julkisilla paikoilla mihin äitisi kanssa joudut menemään.

No ota sitten etäisyyttä äitiisi. Miksi sinun olisi pakko hänen kanssaan missään liikkua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nolatuksi joutuminen yhteydessä siihen, että öisin jos ei saa unta, kaikki elämän noloimmat hetket vilisee mielessä ja aiheuttaa niin syvää häpeää, että ei olisi väliksi herätä enää ollenkaan.

Hyvä huomio. Minulla samaa. Kerroin aiemmin kuinka äitini tuli työpaikalleni nolaamaan minut työkavereiden läsnäollessa. Mitenköhän tästä pääsee yli?

Olisiko aika mennä eteenpäin eikä velloa vuosia (tai vuosikymmeniä?) sitten sattuneissa tapahtumissa?

Kun se nolaaminen olisikin vuosia tai vuosikymmeniä vanha juttu. Mutta jatkuu tänäkin päivänä. Ensin 18v kuuntelet päivittäin sitä nolaamista, sitten sen jälkeen kaikkialla julkisilla paikoilla mihin äitisi kanssa joudut menemään.

No ota sitten etäisyyttä äitiisi. Miksi sinun olisi pakko hänen kanssaan missään liikkua?

No jos se äiti tunkee samaan työpaikkaan niin minkäs teet. Lisäksi on sukujuhlia ym missä on vain pakko nähdä.

Nyt kun puhutte, niin tuo nolaaminen on tuttua. Itse kävin kyllä mielelläni äidin kanssa kaupoilla ja harrastamassa, mutta hänkin harrasti loukkaavia kommentteja minua kohtaan tavatessaan tuttujaan. Olen kasvanut todella huonoitsetuntoiseksi ikuiseksi miellyttäjäksi jolla ei ole mitään rajoja. Olen siten päätynyt yhteen sellaisten miesten kanssa joista ei isiksi ole, joten tämä häpeän kierre on onneksi katkaistu. Siskollani on sama kohtalo eikä hänkään halua lapsia. Ihana kuulla että nykyään vanhemmilla on paremmat ja kunnioittavammat välit lapsiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin lasten tunnetaitoja tuetaan ja rakennetaan hyvää luottamussuhdetta lapseen. Ero on kuin yöllä ja päivällä verrattuna vaikkapa 90-lukuun jolloin kasvatus rakentui komentamisen ja kurittamisen varaan.

😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nolatuksi joutuminen yhteydessä siihen, että öisin jos ei saa unta, kaikki elämän noloimmat hetket vilisee mielessä ja aiheuttaa niin syvää häpeää, että ei olisi väliksi herätä enää ollenkaan.

Hyvä huomio. Minulla samaa. Kerroin aiemmin kuinka äitini tuli työpaikalleni nolaamaan minut työkavereiden läsnäollessa. Mitenköhän tästä pääsee yli?

Olisiko aika mennä eteenpäin eikä velloa vuosia (tai vuosikymmeniä?) sitten sattuneissa tapahtumissa?

Kun se nolaaminen olisikin vuosia tai vuosikymmeniä vanha juttu. Mutta jatkuu tänäkin päivänä. Ensin 18v kuuntelet päivittäin sitä nolaamista, sitten sen jälkeen kaikkialla julkisilla paikoilla mihin äitisi kanssa joudut menemään.

Oletko koskaan antanut takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, olen huomannut, että nykynuoret eli ikäluokkaa 18 NYT, on todella tasapainoisia ja kivoja verrattuna esim. 20 vuotta sitten tai omassa nuoruudessani. Onko siis kiinntäminen meitä nykyajan vanhempia vai parempaa koulua tms. ? Ei minun nuoruudessa ollut edes koulukuraattoreita.

Mites sitten ne nuoret aikuiset, jotka eivät kestä mitään opiskeluissa ja työelämässä? Masentuvat ja jäävät saikulle? Heitä tuntuu nykyään riittävän.

Se taas johtunee siitä, että nuoremmat ei elä tehdäkseen töitä vaan se työ mahdollistaa muun elämän. Ts ihan samoista ongelmista kärsivät ne toimiston Ritvat, mutta Ritvat luulevat olevansa korvaamattomia ja pitävät työtä niin keskeisenä asiana että ei voi olla pois.

Mielestäni ihan hyvä, että nuoret ei suostu nykyisenkaltaiseen työtahtiin, missä yksi ihminen hoitaa sen, mitä ennen teki kolme ihmistä. Työelämä on nykyisin aivan hirveää.

Osalle on, osalle ei. Ja toisaalta yhteiskunnan edut ovat paremmat kuin koskaan ennen.