Uskotko Jumalaan?

Onko Jumala siihenkin syyllinen että Afganisti naiset ei saa koulutusta ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon hyvään kaikkivaltiaaseen Jumalaan! Minun Jumalani on reilu, hyveellinen, armollinen ja ihmistä rakastava ja välittävä!

Sepä kiva. Mitä tämä sinun Jumalasi on tehnyt viime aikoina Ukrainassa?

Minä olen ainakin saanut olla terveenä, joten siitä kiitokset! Ja eiköhän se ukrainan kriisikin jossain vaiheessa ratkea...

No sinun terveyshän on paljon tärkeämpi kuin ne kohta 200 000 ihmistä jotka ovat kuolleet tai miljoonat joiden kodit on rikottu. On se kiva että uskovaiset eivät ole itsekeskeisiä. 

Mitäs jos sanoisin että maallista mammonaa tai pitkää ikää ei ole luvattu, eikä se mikään kristinuskon pointti olekaan. Se mikä on olennaista on se mitä on kuoleman jälkeen. Tätä on tietenkin mahdotonta ymmärtää, jos ei usko tuonpuoleiseen, ymmärrän sen.

En=EVVK

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon koko sydämestäni ja olen uskonut ihan pienestä asti.kotona opetettiin iltarukous.

Jos vanhempasi olisivat intialaiset ja olisit pienestä pitäen meditoinut esim. Shivaa ja muita hindujumalia todennäköisesti et tällä hetkellä uskoisi kristinuskon Jumalaan. 

Varmaankin niin ja vastaaja olisi joutunut kadotukseen. Onneksi hänelle kävi nyt toisin.

Tiedän, että Jumala on. Toiset eivät usko, toiset uskovat. Sitten on heitä, jotka tietävät, ja joita on vielä toistaiseksi hyvin vähän. Tieto ei ole uskomista, vaan se on tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että Jumala on. Toiset eivät usko, toiset uskovat. Sitten on heitä, jotka tietävät, ja joita on vielä toistaiseksi hyvin vähän. Tieto ei ole uskomista, vaan se on tietoa.

Tiedolla on aivan erityiset kriteerit, pelkkä pohjattoman syvä ja vakaa varmuuden kokemus omasta oikeassaolosta ei tee uskosta tietoa edes silloin, kun uskomus sattuu olemaan tosi. Eli mikä on se peruste/episteeminen oikeutus joka tekee uskostasi tietoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Spiritual not religious. 

Käytettävissä olevan todistusaineiston perusteella kaikki on yhtä lailla vailla pohjaa.

Et siis ymmärrä kysymystä Uskotko? Lue oikein hitaasti: uu äs koo oo. Usko. Ei tieteellisesti todistettava tieto.

Myös tietäminen on uskomista. Tarkalleen ottaen kaikki tieto on uskoa (ei uskonnollista uskoa, englanniksi belief, ei faith), mutta kaikki usko ei ole tietoa.

Mutta oleellista on se, että rationaalisuuden puitteissa uskomuksien omaksumista ilman perusteita pitää välttää. Jos hyväksyy joitain uskomuksia ilman perusteita, miksi ei hyväksyisi kaikkia loogisesti mahdollisia uskomuksia kun kerran perusteiden vaatimus on hylätty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että Jumala on. Toiset eivät usko, toiset uskovat. Sitten on heitä, jotka tietävät, ja joita on vielä toistaiseksi hyvin vähän. Tieto ei ole uskomista, vaan se on tietoa.

Tiedolla on aivan erityiset kriteerit, pelkkä pohjattoman syvä ja vakaa varmuuden kokemus omasta oikeassaolosta ei tee uskosta tietoa edes silloin, kun uskomus sattuu olemaan tosi. Eli mikä on se peruste/episteeminen oikeutus joka tekee uskostasi tietoa?

Oon eri, mutta väitätkö siis, että tieto tarvii perusteen ollakseen tietoa? Itse väitän tietäväni esimerkiksi taivaan olevan yleensä sininen, kukkien olevan kauniita ja kissat jumalallisia olentoja, mutta näille ei ole perusteita, paitsi ehkä viimeiselle kohdalle. Se ei kuitenkaan tee näistä pelkkiä uskon asioita, vaan nämä ovat asioita jonka tiedän todeksi.

Ensin pitäisi tietää mikä jumala on ennen kuin ylipäätään asiaan voi ottaa kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitäisi tietää mikä jumala on ennen kuin ylipäätään asiaan voi ottaa kantaa.

Jumala on Sana eli Raamattu eli Sanan alku ja loppu.

"Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'?Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli-ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Sinä pilkkaat Jumalaa', sentähden että minä sanoin: 'Minä olen Jumalan Poika'?

"Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."

"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".

"Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi."

"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa."

Oppilaat sanoivat Jeesukselle: "Kerro meille, millainen lopullinen päämäärämme on." Jeesus sanoi: "Oletteko jo löytäneet alun, kun kerran kysytte lopusta? Loppu on siellä, mistä kaikki on saanut alkunsa. Onnellinen se, joka tavoittaa alun. Hän saa tuntea myös lopun eikä ole näkevä kuolemaa."

"Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä!

Kiitos Jeesus💟

Juuri näin.  Kun uudestisyntyy Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta saa kyvyn ymmärtää miten Jeeus kuoli puolestamme ristillä, nousi ylös istuu Isän Jumalan oikealla puolella ja tulee takaisin noutamaan omansa jne.  Usko on yliluonnollista ja siksi sille pitää avautua ja se tapahtuu antamalla kaikki Jeesukselle.  Ylpeälle ihmiselle tämä on vaikeaa, heille jotka jo ovat kaiken menettäneet, usko on paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Spiritual not religious. 

Käytettävissä olevan todistusaineiston perusteella kaikki on yhtä lailla vailla pohjaa.

Et siis ymmärrä kysymystä Uskotko? Lue oikein hitaasti: uu äs koo oo. Usko. Ei tieteellisesti todistettava tieto.

Myös tietäminen on uskomista. Tarkalleen ottaen kaikki tieto on uskoa (ei uskonnollista uskoa, englanniksi belief, ei faith), mutta kaikki usko ei ole tietoa.

Mutta oleellista on se, että rationaalisuuden puitteissa uskomuksien omaksumista ilman perusteita pitää välttää. Jos hyväksyy joitain uskomuksia ilman perusteita, miksi ei hyväksyisi kaikkia loogisesti mahdollisia uskomuksia kun kerran perusteiden vaatimus on hylätty?

Perusteettomia uskomuksia ei tietenkään lähtökohtaisesti voi perustella, mutta aiempiin oletettuihin viesteihisi viitaten voi olla joitakin uskomuksia, jotka voivat olla hyödyllisiä, vaikka ne eivät todistusaineiston valossa todennäköisesti olisikaan tosia.

Esimerkiksi: sinulla on mahdollisuus maksaa 10 euroa ja kirjoittaa nimesi yhteen sadasta pallosta, jotka laitetaan arvontakoneeseen. Kone valitsee yhden pallon, josta löytyville henkilöille maksetaan 2000 euroa. Uskomus "voin voittaa 2000 euroa" vaikuttaa tässä tapauksessa hyödylliseltä, vaikka se on 99 kertaa sadasta väärä. "Tulen häviämään 10 euroa" on huomattavasti todennäköisemmin totta, mutta tämä uskomus taas ei vaikuta hyödylliseltä, koska pelin pelaaminen vaikuttaa yleisesti ottaen kannattavalta. Optimistit olisivat siis huomattavasti useammin väärässä, mutta he rikastuisivat peliä pelatessaan, kun taas pessimistit olisivat useammin oikeassa, mutta pysyisivät köyhinä.

Tänäkin aamuna rukoilin armoa ja apua alkavaan päivään.Lähden aina uuteen päivään Jumalan armoon ja apuun turvautuen uskoen ja luottaen.

En juuri kristinuskon Jumalaan isolla j:llä.

"Oppilaat sanoivat Jeesukselle: "Kerro meille, millainen lopullinen päämäärämme on." Jeesus sanoi: "Oletteko jo löytäneet alun, kun kerran kysytte lopusta? Loppu on siellä, mistä kaikki on saanut alkunsa. Onnellinen se, joka tavoittaa alun. Hän saa tuntea myös lopun eikä ole näkevä kuolemaa."

Tämä sitaatti ei ole Raamatusta ,mikä kohta on ja mistä?

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitäisi tietää mikä jumala on ennen kuin ylipäätään asiaan voi ottaa kantaa.

Kaiken Luoja Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että Jumala on. Toiset eivät usko, toiset uskovat. Sitten on heitä, jotka tietävät, ja joita on vielä toistaiseksi hyvin vähän. Tieto ei ole uskomista, vaan se on tietoa.

Tiedolla on aivan erityiset kriteerit, pelkkä pohjattoman syvä ja vakaa varmuuden kokemus omasta oikeassaolosta ei tee uskosta tietoa edes silloin, kun uskomus sattuu olemaan tosi. Eli mikä on se peruste/episteeminen oikeutus joka tekee uskostasi tietoa?

Oon eri, mutta väitätkö siis, että tieto tarvii perusteen ollakseen tietoa? Itse väitän tietäväni esimerkiksi taivaan olevan yleensä sininen, kukkien olevan kauniita ja kissat jumalallisia olentoja, mutta näille ei ole perusteita, paitsi ehkä viimeiselle kohdalle. Se ei kuitenkaan tee näistä pelkkiä uskon asioita, vaan nämä ovat asioita jonka tiedän todeksi.

En minä mitään väitä, vaan tämä on ollut länsimaisen ajattelun kulmakiviä 2500 vuotta.

S tietää, että p, jos ja vain jos

1. S uskoo, että p

2. S on oikeutettu uskomaan, että p

3. p on tosi

Tämä nk. klassinen tiedon analyysi juontaa juurensa antiikin Kreikkaan. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tämä ei aivan kaikissa skenaarioissa ole pätevä, mutta riittävän lähellä todellisuutta, että sitä voi ja rationaalisuuden puitteissa pitää elämässään hyödyntää.

fi.wikipedia.org/wiki/Tietoteoria

Mitä tulee sun esimerkkeihin, niin pitää ehkä selventää, mitä tuo peruste tai episteeminen oikeutus tarkoittaa käytännössä. Se tarkoittaa ikään kuin rationaalisuuden vaatimukset täyttävää syytä pitää väitettä totena. Väitteen "taivas on yleensä sininen" episteeminen oikeutus on toistuvat näköhavainnot taivaan väristä. "Kukat ovat kauniita" potentiaalinen oikeutus on toistuva kokemus niiden kauneudesta, mutta tarkkaan ottaen väite on epätosi, koska kauneus ylipäätään on pohjimmiltaan subjektiivista. Kauneuden subjektiivisuudesta johtuen en myöskään pitäisi tuota oikeutusta rationaalisuuden vaatimukset täyttävänä, koska nähdäkseni subjektiivista esteettistä kokemusta ei voi laajentaa objektiiviseksi totuudeksi. "Kissat ovat jumalallisia olentoja" vaatisi hyvinkin seikkaperäisen oikeutuksen ollakseen rationaalinen uskomus, paitsi jos "jumalallinen" on tässä jonkinlainen synonyymi "ihanalle" tmv.

Uskon Jumalaan nykyään, mutta aina näin ei ole ollut. Mulle uskominen ja Jumala on jotakin ihan muuta kuin miten eri uskonnoissa asia ilmaistaan. En pidä uskonnoista koska niiden varjolla ihmiset vaan riitelevät ja sotivat toisiaan vastaan. Minun mielestäni ne toisia tuomitsevat nk. kiihkouskovaiset eivät ole millään tavoin oikeasti uskovaisia.

Vierailija kirjoitti:

"Oppilaat sanoivat Jeesukselle: "Kerro meille, millainen lopullinen päämäärämme on." Jeesus sanoi: "Oletteko jo löytäneet alun, kun kerran kysytte lopusta? Loppu on siellä, mistä kaikki on saanut alkunsa. Onnellinen se, joka tavoittaa alun. Hän saa tuntea myös lopun eikä ole näkevä kuolemaa."

Tämä sitaatti ei ole Raamatusta ,mikä kohta on ja mistä?

Ns. "Tuomaan evankeliumista."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En, mutta korjaan mielipidettäni heti, kun todistusaineisto antaa siihen aihetta.

Juuri näin. Tosin jos todistusaineisto viittaisi kristinuskon jumalaan, uskoisin, mutta en palvoisi sitä hirviötä. 

Kristinuskon Jumalan ollessa totta, myös Saatana olisi silloin todellinen. Ehkä kaikki paha maailmassa on silloin Saatanasta johtuvaa.

Miksi kaikkivaltias Jumala ei tuhoa Saatanaa jolloin kaikilla on hyvä olla? Tästä voi päätellä, että A)Jumala ei ole kaikkivaltias tai B) Jumala ei ole hyvä

Kuten aikuinen, joka opettaa jääräpäistä lastaan, Jumalakin on astunut sivustaseuraajan rooliin sen jälkeen kun ihmiset tekivät ensimmäisen kerran syntiä ja kapinoivat Jumalaa vastaan, antaaksen tämän kokea omien ratkaisujensa seuraukset. Nyt "lapsi" eli ihminen on pitkään saanut itse päättää omista asioistaan ja elää kuten haluaa. Aivan kuten ymmärtämätön lapsi, joka söisi vain karkkia, eikä menisi nukkumaan ajoissa, ihmisten kyky päättää "hyvästä ja pahasta" ja hallita toisia ihmisiä, on osoittautunut surkeaksi. Siksi niin harva kokee olevansa onnellinen nykyään. Me ollaan järkyttävän kaukana Jumalan asettamasta alkuperäisestä tavasta elää, koska ollaan hylätty Luojan antaman käyttöohjekirjan opit, jotka UT:n puolella on hyvinkin yksinkertaiset:

1. Rakasta Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko mielestäsi

2. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi

 Toki kohta yksi vaatisi, että ihmiset tutustuisivat Jumalaan raamatun avulla, jotta oppisivat rakastamaan Häntä. Valitettavan moni ihminen on vain päättänyt, kuten sinä ilmaiset tässä, että Jumala ei ole joko hyvä tai olemassa/kaikkivaltias ja siten ansaitse edes mahdollisuutta.

Itse olen soveltanut molempia kohtia läpi lähes nelikymppisen elämäni, toki epätäydellisenä ihmisenä vaihtelevalla menestyksellä, mutta aina onnistuessani huomannut, että onni ja tasapaino tulevat näiden kautta. 

Ja mitä tulee epäoikeudenmukaisuuksiin, joita viattomat ihmiset joutuvat toistensa käsissä kärsimään, Jumala puuttuu niihin aikanaan, kuten aikuinen lapsen karkinsyönnin mentyä liian pitkälle. Toivottavasti tällöin mahdollisimman moni "lapsi" ymmärtää, että ei voi syyttää "aikuista" vatsakivuista, joita hän on itselleen aiheuttanut, vaan on kiitollinen opetuksesta ja tottelevainen jatkossa.

P.S. Raamatussa ei uhkailla helvetillä, sillä sitä ei ole raamatunkaan mukaan olemassa, ihmiset eivät mene kuoltuaan taivaaseen vaan heidät herätetään viimeisenä päivänä takaisin maan päälle rakkaittensa luokse ja kolmiyhteinen Jumala on katolisen kirkon keksintö ja raamatun ulkopuolista höpinää. 

Minusta Jumala on tutustumisen arvoinen persoona.