Lue keskustelun säännöt.
Miksi koululiikunta perustuu niin vahvasti joukkueurheiluun?
19.01.2023 |
Varmaan tiedätte tämän kuvion. Liikkaopet on yleensä kunnon mulkvisteja ja kokovartalokyrpiä.
Vain joukkueurheilijat ovat ihmisiä heidän silmissään. Muut ovat alinta mahdollista paskaa eikä ihmisiä laisinkaa.
Koko koululiikunta vie innon liikuntaan nuorilta ja moni nuori vihaa liikuntaa koko nuoruusiän. Vasta jossain kohtaa 20-30 vuotiaana alkaa ymmärtämään, että liikkua voi yksinkin. Ei tarvitse sietää kiusaamista eikä kusipäitä. Sama osittain koskee armeijaakin.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
Miten valvot 5 eri tasoryhmää yksinäsi? Sehän kuitenkin on fakta, että lapset eivät ilman valvontaa voi liikuntatuntiaan suorittaan.
Järki hoi. Jos sun pitää valvoa 30 oppilasta yhtaikaa niin niitä on edelleen sama määrä vaikka ne olisi siinä kentällä viidessä kuuden hengen ryhmässä.
Itse asiassa ei ole. Yhdessä ryhmässä he ovat samalla rajatulla alueella, mutta 5 ryhmässä jokaiselle ryhmälle pitäisi olla erillinen alue ja erilliset ohjeistukset jne. Muuten idea taitotason mukaan jakamisesta vesittyy. Ja se nyt pitäisi olla järjellä ihan helpostikin pääteltävissä, että taitotasoryhmistä jokainen tarvitsee myös erilaista opetusta siinä missä yhtenäinen ryhmä menee yksillä pelkistetyillä ohjeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Miksi et vapaa-ajallasi harrastanut paripelejä? Miksi kaiken pitäisi olla koulun vastuulla?
En ole tuo jolta kysyt, mutta minulla syy on se, ettei ollut paria jonka kanssa harrastaa.
Olin kömpelö ja huono liikunnassa, joten en uskaltanut mennä mihinkään urheiluseuraan. Kaverin kanssa olisin uskaltanut harrastaa. Ehkä myös koulussa sen luokan toiseksi kömpelöimmän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Miksi et vapaa-ajallasi harrastanut paripelejä? Miksi kaiken pitäisi olla koulun vastuulla?
Mistä sait käsityksen, että olisin itse liikkumaton? En vain pitänyt koululiikunnasta, kuten ei moni muukaan. Yritätte kovasti todistaa jotain illuusiota.
olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Tämä sai ajattelemaan, että et niitä edes harrastanut. Kyllä se nyt olet sinä, joka omien liikuntatuntiantipatioidesi pohjalta yrität todistaa illuusiota siitä, että koululiikunnalla ei ole mitään käyttöä.
Liikunnan sijaan. Ei minun vanhemmillani olisi ollut varaa mailoihin ja hallivuoroihin, ellei jostain muusta olisi luovuttu (pakolliset sukset, luistimet yms.). Luokkakaverista ehkä 30 % odotti liikuntatunteja, 70 % odotti niiden päättymistä. Lukiossa vasta hauskaa olikin, kun pystyi itse allekirjoittelemaan poissaolotodistuksia liikuntatunneille. Oli erittäin suosittu harrastus.
Meillä ei ollut lukiossa enää ollenkaan pakollista liikuntaa. Mutta eipä se muuttanut mitenkään sitä kiinnostiko jotain liikunnan harrastaminen vai ei. Niin kuin ei se peruskoulun pakollinen liikuntatuntikaan. Ne, joita kiinnosti, harrastivat. Ne, joita ei kiinnostanut, eivät harrastaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä että koulussa liikutaan ja pitäisi liikkua enemmänkin, mutta tuo lasten ja nuorten arvottaminen liikkumiskykynsä mukaan pitäisi ratkoa jotenkin. Ainakin niin, että jos esimerkiksi tehdään jotain joukkuelajia, niin ne jotka harrastavat lajia muutenkin olisivat oma ryhmänsä, koska muuten he käytännössä vain pelaavat keskenään ja muut saavat seisoskella. Sitten todetaan että voi kun tuo nikopetteri on huono, annan sille seiskan liikunnasta.
Nykytutkimuksen mukaan geneettisellä lahjakkuudella on huomattavasti pienempi vaikutus liikunnallisuuteen, kuin aikaisemmin on luultu. Edes olympiatason urheilijoista ei pystytä löytämään niitä geneettisiä ominaisuuksia, jotka ovat nostaneet heidät sille tasolle, vaan harjoittelun ja varhaislapsuuden liikunnallisuuden rooli on paljon suurempi, kuin on kuviteltu.
Jos genetiikka ei selitä edes olympiaurheilijoiden menestystä, niin se ei taatusti selitä luokan lasten paremmuusjärjestystä. Liikunnallisuus on erittäin harjoitettavissa oleva ominaisuus ja nikopetterillä olisi kaikki mahdollisuudet parantaa pärjäämistään liikunnassa, jos hän vain liikkuisi. Jos hän vain seisoskelee, hän ei kehity mihinkään.
Miksi nikopetteriä ei voisi arvostella hänen liikuntansa harjoittelusta, mutta häntä voi kuitenkin arvostella siitä, kuinka hyvin hän tekee matikanläksynsä?
En todellakaan usko, että lapset alkaisivat liikkumaan tunneilla aktiivisemmin, jos he tietäisivät, että millään, mitä he tekevät tunneilla ei ole mitään väliä.
Jännä, miten ihmiset lukevat näitä viestejä.
Eihän tuossa lainaamassasi viestissä kirjoitettu, että koululiikunnasta ei saisi antaa arvosanoja tai että ne ihmiset jotka ovat liikunnallisia, eivät saisi nauttia kympeistä koulutodistuksessa.
Siinä kritisoitiin sitä tapaa jolla koululiikuntaa opetetaan: laitetaan samaan ryhmään ihmisiä joilla on takanaan satoja tai tuhansia harjoitustunteja jossain lajissa ja niitä, jotka pelaavat sitä ensimmäistä kertaa elämässään. Ei urheiluseuroissakaan laiteta aloittelijaa akatemiajoukkueeseen - eikä koulussa opeteta matematiikkaa niin että heti lukuvuoden ensimmäisellä oppitunnilla on koe. Kaikille opetetaan niitä perusteita ensin.
Sinun vertauksesi mukaan ei koulussa pitäisi opettaa matematiikkaa vaan sen oppimisen tulisi perustua siihen, että jokaisellahan on mahdollisuus harjoitella sitä koulupäivän jälkeen jos haluaa.
Lainasin vain osaa viestistä, koska halusin korostaa sitä. Selvyyden vuoksi olisi ehkä kannattanut lainata koko viestiä. Samassa viestissä oli myös:
"Koululiikunta on todella ongelmallinen aine: Jos se on kouluaine, josta tulee todistukseen arvosana, niin jotenkinhan sitä pitää sitten arvioida. Tämä kuitenkin tappaa monilta sen liikunnan ilon ja se taas on niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta tuhoisaa."
Eli väitettiin nimenomaan, että koululiikunnan arvioimisesta pitäisi luopua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
No yleensä lasten jakamista tasoryhmiin ei pidetä kovin hyvänä ideana, koska se voi kolahtaa aika ikävästi niihin huonompiin.
Toisekseen, en tiedä, millaisia teidän liikuntatunnit ovat olleet, mutta kyllä meillä ainakin oli aina lajinomaista alkulämppää ennen pelaamista, eli esim. koriksessa treenattiin pompottelua, syöttelyä, heittämista yms. ensin ja sitten lopputunnista pelattiin. Lätkässä treenailtiin ensin luistelua, sirklailua, takaperinluistelua yms. En usko, että kovinkaan monet liikunnanopettajat oikeasti toimivat niin, että heittävät vain pallon keskelle ja huutavat pelatkaa ja häipyvät sitten. Tai sitten meillä oli vain keskivertoaa parempia opettajia.
Ryhmänä pururadalle lähteminen kuulostaa sitten huonoimmalta idealta, mitä olen ikinä kuullut koululiikuntaan. Tajuatko yhtään lasten tasoeroista. Miltä tuntuu olla se lapsi, joka ei jaksa edes kävellä niitä mäkiä ylös, kun muu porukka naureskelee.
Totta kai koululuokan voi viedä juoksemaan. Ei sitä ole pakko ottaa kilpailuna. Naureskeluun fiksu opettaja puuttuu.
Tasoryhmät koululiikuntatunnilla tarkoittavat yksinkertaisesti sitä, että erotetaan lajiniilot omaan porukkaansa. Lapset ovat fiksuja ja tajuavat tämän kyllä. Hekin ovat tyytyväisiä kun saavat harjoitella perusteita rauhassa eivätkä ne lajin harrastajat dominoi koko tuntia.
Lasten tasoeroista itsekin joukkuelajissa valmentaneena tiedän paljonkin. Tasoryhmillä on tärkeä merkitys siinä että lajia voidaan opettaa turvallisesti ja pelaajat itsekin ymmärtävät sen. Joidenkin vanhempien kanssa on kyllä käyty tuon sinun viestisi tyylisiä keskusteluja mutta nekin ovat aina päättyneet yhteisymmärrykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä inhota koululiikuntaa vaikka muuten liikuntaa harrastaisikin. Mä kävin yläasteella joskus kuusikin kertaa viikossa tanssitunneilla, mutta en silti koululiikunnasta tykännyt.
Tai sitten voi käydä niin kuin minulle, että ajattelee lentopallon olevan tyhmää, mutta koulussa sitä kokeiltuaan huomaakin sen olevan kivaa ja siitä tulee harrastus, joka kantaa aikuisuuteen saakka. Asiat eivät ole mustavalkoisia, vaan kaikella on puolensa ja puolensa. Kaikkia ei voi käytännössä koskaan miellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä että koulussa liikutaan ja pitäisi liikkua enemmänkin, mutta tuo lasten ja nuorten arvottaminen liikkumiskykynsä mukaan pitäisi ratkoa jotenkin. Ainakin niin, että jos esimerkiksi tehdään jotain joukkuelajia, niin ne jotka harrastavat lajia muutenkin olisivat oma ryhmänsä, koska muuten he käytännössä vain pelaavat keskenään ja muut saavat seisoskella. Sitten todetaan että voi kun tuo nikopetteri on huono, annan sille seiskan liikunnasta.
Nykytutkimuksen mukaan geneettisellä lahjakkuudella on huomattavasti pienempi vaikutus liikunnallisuuteen, kuin aikaisemmin on luultu. Edes olympiatason urheilijoista ei pystytä löytämään niitä geneettisiä ominaisuuksia, jotka ovat nostaneet heidät sille tasolle, vaan harjoittelun ja varhaislapsuuden liikunnallisuuden rooli on paljon suurempi, kuin on kuviteltu.
Jos genetiikka ei selitä edes olympiaurheilijoiden menestystä, niin se ei taatusti selitä luokan lasten paremmuusjärjestystä. Liikunnallisuus on erittäin harjoitettavissa oleva ominaisuus ja nikopetterillä olisi kaikki mahdollisuudet parantaa pärjäämistään liikunnassa, jos hän vain liikkuisi. Jos hän vain seisoskelee, hän ei kehity mihinkään.
Miksi nikopetteriä ei voisi arvostella hänen liikuntansa harjoittelusta, mutta häntä voi kuitenkin arvostella siitä, kuinka hyvin hän tekee matikanläksynsä?
En todellakaan usko, että lapset alkaisivat liikkumaan tunneilla aktiivisemmin, jos he tietäisivät, että millään, mitä he tekevät tunneilla ei ole mitään väliä.
Jännä, miten ihmiset lukevat näitä viestejä.
Eihän tuossa lainaamassasi viestissä kirjoitettu, että koululiikunnasta ei saisi antaa arvosanoja tai että ne ihmiset jotka ovat liikunnallisia, eivät saisi nauttia kympeistä koulutodistuksessa.
Siinä kritisoitiin sitä tapaa jolla koululiikuntaa opetetaan: laitetaan samaan ryhmään ihmisiä joilla on takanaan satoja tai tuhansia harjoitustunteja jossain lajissa ja niitä, jotka pelaavat sitä ensimmäistä kertaa elämässään. Ei urheiluseuroissakaan laiteta aloittelijaa akatemiajoukkueeseen - eikä koulussa opeteta matematiikkaa niin että heti lukuvuoden ensimmäisellä oppitunnilla on koe. Kaikille opetetaan niitä perusteita ensin.
Sinun vertauksesi mukaan ei koulussa pitäisi opettaa matematiikkaa vaan sen oppimisen tulisi perustua siihen, että jokaisellahan on mahdollisuus harjoitella sitä koulupäivän jälkeen jos haluaa.
Lainasin vain osaa viestistä, koska halusin korostaa sitä. Selvyyden vuoksi olisi ehkä kannattanut lainata koko viestiä. Samassa viestissä oli myös:
"Koululiikunta on todella ongelmallinen aine: Jos se on kouluaine, josta tulee todistukseen arvosana, niin jotenkinhan sitä pitää sitten arvioida. Tämä kuitenkin tappaa monilta sen liikunnan ilon ja se taas on niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta tuhoisaa."
Eli väitettiin nimenomaan, että koululiikunnan arvioimisesta pitäisi luopua.
Ei väitetty. Siinä sanottiin kolmessa eri kohdassa näin:
"Jos se on kouluaine, josta tulee todistukseen arvosana, niin jotenkinhan sitä pitää sitten arvioida."
"Se on hyvä että koulussa liikutaan ja pitäisi liikkua enemmänkin, mutta tuo lasten ja nuorten arvottaminen liikkumiskykynsä mukaan pitäisi ratkoa jotenkin."
"Mutta siksi juuri niitä arviointikriteerejä pitäisi miettiä jollain kaikille yhteisesti opetettavissa olevilla tavoilla."
Joka ikisen noista kohdista sisältö on, että koululiikunnan arviointikriteerejä tulisi miettiä, ei poistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
Miten valvot 5 eri tasoryhmää yksinäsi? Sehän kuitenkin on fakta, että lapset eivät ilman valvontaa voi liikuntatuntiaan suorittaan.
Järki hoi. Jos sun pitää valvoa 30 oppilasta yhtaikaa niin niitä on edelleen sama määrä vaikka ne olisi siinä kentällä viidessä kuuden hengen ryhmässä.
Itse asiassa ei ole. Yhdessä ryhmässä he ovat samalla rajatulla alueella, mutta 5 ryhmässä jokaiselle ryhmälle pitäisi olla erillinen alue ja erilliset ohjeistukset jne. Muuten idea taitotason mukaan jakamisesta vesittyy. Ja se nyt pitäisi olla järjellä ihan helpostikin pääteltävissä, että taitotasoryhmistä jokainen tarvitsee myös erilaista opetusta siinä missä yhtenäinen ryhmä menee yksillä pelkistetyillä ohjeilla.
Ei pidä paikkaansa. Monessa urheiluseurassakin tehdään ihan samaa että jaetaan urheilijat pienryhmiin, joiden välillä valmentaja tai valmentajat liikkuvat.
Lisäksi tuo vertaus viidestä tasoryhmästä ei käytännössä edes toteutuisi juuri koskaan, koska useimpiin lajeihin kannattaa jakaa pelaajat niin että heitä on paljon enemmän kuin se kuusi per ryhmä. Esimerkiksi kaksi ryhmääkin tekee jo ihmeitä sille että myös ne vähemmän taitavat pääsevät myös osallistumaan peliin.
Hiihtäminen on ihan perseestä. Kaikki talviliikuntatunnit oli vaan hiihtoa. Arvatkaa, olenko koulun jälkeen laittanut suksia jalkaan? En. Kohtuus pitäisi olla kaikessa ja testata eri lajeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
No yleensä lasten jakamista tasoryhmiin ei pidetä kovin hyvänä ideana, koska se voi kolahtaa aika ikävästi niihin huonompiin.
Toisekseen, en tiedä, millaisia teidän liikuntatunnit ovat olleet, mutta kyllä meillä ainakin oli aina lajinomaista alkulämppää ennen pelaamista, eli esim. koriksessa treenattiin pompottelua, syöttelyä, heittämista yms. ensin ja sitten lopputunnista pelattiin. Lätkässä treenailtiin ensin luistelua, sirklailua, takaperinluistelua yms. En usko, että kovinkaan monet liikunnanopettajat oikeasti toimivat niin, että heittävät vain pallon keskelle ja huutavat pelatkaa ja häipyvät sitten. Tai sitten meillä oli vain keskivertoaa parempia opettajia.
Ryhmänä pururadalle lähteminen kuulostaa sitten huonoimmalta idealta, mitä olen ikinä kuullut koululiikuntaan. Tajuatko yhtään lasten tasoeroista. Miltä tuntuu olla se lapsi, joka ei jaksa edes kävellä niitä mäkiä ylös, kun muu porukka naureskelee.
Totta kai koululuokan voi viedä juoksemaan. Ei sitä ole pakko ottaa kilpailuna. Naureskeluun fiksu opettaja puuttuu.
Tasoryhmät koululiikuntatunnilla tarkoittavat yksinkertaisesti sitä, että erotetaan lajiniilot omaan porukkaansa. Lapset ovat fiksuja ja tajuavat tämän kyllä. Hekin ovat tyytyväisiä kun saavat harjoitella perusteita rauhassa eivätkä ne lajin harrastajat dominoi koko tuntia.
Lasten tasoeroista itsekin joukkuelajissa valmentaneena tiedän paljonkin. Tasoryhmillä on tärkeä merkitys siinä että lajia voidaan opettaa turvallisesti ja pelaajat itsekin ymmärtävät sen. Joidenkin vanhempien kanssa on kyllä käyty tuon sinun viestisi tyylisiä keskusteluja mutta nekin ovat aina päättyneet yhteisymmärrykseen.
Et nyt tainnut ymmärtää. Tottakait lapset voi pistää juoksemaan itsenäisesti, mutta jos edetään ryhmänä, edetään sen hitaimman mukaan koko ajan ja jos sille hitaimmalle tuottaa tuskaa kävelläkin ylämäkiä, niin ihan varmasti alkaa muiden katseet ahdistamaan.
Opettaja voi puuttua suoraan kiusaamiseen, mutta ei niihin katseisiin, joita se luokan huonokuntoisin varmasti kerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
Miten valvot 5 eri tasoryhmää yksinäsi? Sehän kuitenkin on fakta, että lapset eivät ilman valvontaa voi liikuntatuntiaan suorittaan.
Tämä on hyvä pointti. Mietin, miten oppikoulussa aikoinaan sen yhden syyslukukauden sijaisopettaja pystyi tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja. Johtui ihan siitä, ettei oppilaita tarvinnutkaan valvoa. Siihen aikaan oltiin aika kilttejä ja naiiveja ja kun halusi mennä uimaan tai suunnistamaan, ei opettaja tullut perässä ja vahtinut, että se nyt varmasti ui tai suunnistaa. Joskus opettaja oli uimahallilla mukana, joskus taas suunnistuspaikalla, mutta ei oppilaiden tarvinnut olla aina samassa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
Miten valvot 5 eri tasoryhmää yksinäsi? Sehän kuitenkin on fakta, että lapset eivät ilman valvontaa voi liikuntatuntiaan suorittaan.
Järki hoi. Jos sun pitää valvoa 30 oppilasta yhtaikaa niin niitä on edelleen sama määrä vaikka ne olisi siinä kentällä viidessä kuuden hengen ryhmässä.
Itse asiassa ei ole. Yhdessä ryhmässä he ovat samalla rajatulla alueella, mutta 5 ryhmässä jokaiselle ryhmälle pitäisi olla erillinen alue ja erilliset ohjeistukset jne. Muuten idea taitotason mukaan jakamisesta vesittyy. Ja se nyt pitäisi olla järjellä ihan helpostikin pääteltävissä, että taitotasoryhmistä jokainen tarvitsee myös erilaista opetusta siinä missä yhtenäinen ryhmä menee yksillä pelkistetyillä ohjeilla.
Ei pidä paikkaansa. Monessa urheiluseurassakin tehdään ihan samaa että jaetaan urheilijat pienryhmiin, joiden välillä valmentaja tai valmentajat liikkuvat.
Lisäksi tuo vertaus viidestä tasoryhmästä ei käytännössä edes toteutuisi juuri koskaan, koska useimpiin lajeihin kannattaa jakaa pelaajat niin että heitä on paljon enemmän kuin se kuusi per ryhmä. Esimerkiksi kaksi ryhmääkin tekee jo ihmeitä sille että myös ne vähemmän taitavat pääsevät myös osallistumaan peliin.
Sepä se ero onkin koululiikunnan ja urheiluseuran välillä, että seuralla on valmentaJIA, kouluryhmällä vain yksi opettaja. Lisäksi tilat ovat erilaiset. Jäähalli täysimittaisella jäällä on "hieman" eri asia kuin pieni koulun jäädytetty hiekkakenttä. Lisäksi ryhmäjako sotii vastaan sitä ajatusta, että koulussa oppilaita ei saa eriarvoistaa. Tämä ei ole henkilökohtainen mielipiteeni, joten älä hyökkää minua vastaan, kun tuon sanon ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä että koulussa liikutaan ja pitäisi liikkua enemmänkin, mutta tuo lasten ja nuorten arvottaminen liikkumiskykynsä mukaan pitäisi ratkoa jotenkin. Ainakin niin, että jos esimerkiksi tehdään jotain joukkuelajia, niin ne jotka harrastavat lajia muutenkin olisivat oma ryhmänsä, koska muuten he käytännössä vain pelaavat keskenään ja muut saavat seisoskella. Sitten todetaan että voi kun tuo nikopetteri on huono, annan sille seiskan liikunnasta.
Nykytutkimuksen mukaan geneettisellä lahjakkuudella on huomattavasti pienempi vaikutus liikunnallisuuteen, kuin aikaisemmin on luultu. Edes olympiatason urheilijoista ei pystytä löytämään niitä geneettisiä ominaisuuksia, jotka ovat nostaneet heidät sille tasolle, vaan harjoittelun ja varhaislapsuuden liikunnallisuuden rooli on paljon suurempi, kuin on kuviteltu.
Jos genetiikka ei selitä edes olympiaurheilijoiden menestystä, niin se ei taatusti selitä luokan lasten paremmuusjärjestystä. Liikunnallisuus on erittäin harjoitettavissa oleva ominaisuus ja nikopetterillä olisi kaikki mahdollisuudet parantaa pärjäämistään liikunnassa, jos hän vain liikkuisi. Jos hän vain seisoskelee, hän ei kehity mihinkään.
Miksi nikopetteriä ei voisi arvostella hänen liikuntansa harjoittelusta, mutta häntä voi kuitenkin arvostella siitä, kuinka hyvin hän tekee matikanläksynsä?
En todellakaan usko, että lapset alkaisivat liikkumaan tunneilla aktiivisemmin, jos he tietäisivät, että millään, mitä he tekevät tunneilla ei ole mitään väliä.
Jännä, miten ihmiset lukevat näitä viestejä.
Eihän tuossa lainaamassasi viestissä kirjoitettu, että koululiikunnasta ei saisi antaa arvosanoja tai että ne ihmiset jotka ovat liikunnallisia, eivät saisi nauttia kympeistä koulutodistuksessa.
Siinä kritisoitiin sitä tapaa jolla koululiikuntaa opetetaan: laitetaan samaan ryhmään ihmisiä joilla on takanaan satoja tai tuhansia harjoitustunteja jossain lajissa ja niitä, jotka pelaavat sitä ensimmäistä kertaa elämässään. Ei urheiluseuroissakaan laiteta aloittelijaa akatemiajoukkueeseen - eikä koulussa opeteta matematiikkaa niin että heti lukuvuoden ensimmäisellä oppitunnilla on koe. Kaikille opetetaan niitä perusteita ensin.
Sinun vertauksesi mukaan ei koulussa pitäisi opettaa matematiikkaa vaan sen oppimisen tulisi perustua siihen, että jokaisellahan on mahdollisuus harjoitella sitä koulupäivän jälkeen jos haluaa.
Lainasin vain osaa viestistä, koska halusin korostaa sitä. Selvyyden vuoksi olisi ehkä kannattanut lainata koko viestiä. Samassa viestissä oli myös:
"Koululiikunta on todella ongelmallinen aine: Jos se on kouluaine, josta tulee todistukseen arvosana, niin jotenkinhan sitä pitää sitten arvioida. Tämä kuitenkin tappaa monilta sen liikunnan ilon ja se taas on niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta tuhoisaa."
Eli väitettiin nimenomaan, että koululiikunnan arvioimisesta pitäisi luopua.
Ei väitetty. Siinä sanottiin kolmessa eri kohdassa näin:
"Jos se on kouluaine, josta tulee todistukseen arvosana, niin jotenkinhan sitä pitää sitten arvioida."
"Se on hyvä että koulussa liikutaan ja pitäisi liikkua enemmänkin, mutta tuo lasten ja nuorten arvottaminen liikkumiskykynsä mukaan pitäisi ratkoa jotenkin."
"Mutta siksi juuri niitä arviointikriteerejä pitäisi miettiä jollain kaikille yhteisesti opetettavissa olevilla tavoilla."
Joka ikisen noista kohdista sisältö on, että koululiikunnan arviointikriteerejä tulisi miettiä, ei poistaa.
Ihan vain päätit aktiivisesti ohittaa tuon erikseen pistämäni lainauksen, jossa sanottiin, että arviointi tappaa liikunnan ilon ja selitellä jotain muuta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
Miten valvot 5 eri tasoryhmää yksinäsi? Sehän kuitenkin on fakta, että lapset eivät ilman valvontaa voi liikuntatuntiaan suorittaan.
Järki hoi. Jos sun pitää valvoa 30 oppilasta yhtaikaa niin niitä on edelleen sama määrä vaikka ne olisi siinä kentällä viidessä kuuden hengen ryhmässä.
Itse asiassa ei ole. Yhdessä ryhmässä he ovat samalla rajatulla alueella, mutta 5 ryhmässä jokaiselle ryhmälle pitäisi olla erillinen alue ja erilliset ohjeistukset jne. Muuten idea taitotason mukaan jakamisesta vesittyy. Ja se nyt pitäisi olla järjellä ihan helpostikin pääteltävissä, että taitotasoryhmistä jokainen tarvitsee myös erilaista opetusta siinä missä yhtenäinen ryhmä menee yksillä pelkistetyillä ohjeilla.
Ei pidä paikkaansa. Monessa urheiluseurassakin tehdään ihan samaa että jaetaan urheilijat pienryhmiin, joiden välillä valmentaja tai valmentajat liikkuvat.
Lisäksi tuo vertaus viidestä tasoryhmästä ei käytännössä edes toteutuisi juuri koskaan, koska useimpiin lajeihin kannattaa jakaa pelaajat niin että heitä on paljon enemmän kuin se kuusi per ryhmä. Esimerkiksi kaksi ryhmääkin tekee jo ihmeitä sille että myös ne vähemmän taitavat pääsevät myös osallistumaan peliin.
Urheiluseuraa, jossa keskitytään vain yhteen lajiin ei voi mitenkään verrata koululiikuntaan, jossa lajikirjo kattaa kaikki yleisimmät lajit. Koulussa pitäisi käytännössä jokaisen lajin kohdalla erikseen miettiä nuo ryhmäjaot, koska Pasi voi olla erittäin taitava pesäpallossa, mutta täysin kädetön telinevoimistelussa jne.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
Miten valvot 5 eri tasoryhmää yksinäsi? Sehän kuitenkin on fakta, että lapset eivät ilman valvontaa voi liikuntatuntiaan suorittaan.
Tämä on hyvä pointti. Mietin, miten oppikoulussa aikoinaan sen yhden syyslukukauden sijaisopettaja pystyi tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja. Johtui ihan siitä, ettei oppilaita tarvinnutkaan valvoa. Siihen aikaan oltiin aika kilttejä ja naiiveja ja kun halusi mennä uimaan tai suunnistamaan, ei opettaja tullut perässä ja vahtinut, että se nyt varmasti ui tai suunnistaa. Joskus opettaja oli uimahallilla mukana, joskus taas suunnistuspaikalla, mutta ei oppilaiden tarvinnut olla aina samassa paikassa.
Voi olla, että joskus tuo on mahdollista, mutta jos tänä päivänä sijainen päästää lapset lähtemään uimahallille ilman valvontaa, löytää kyllä itsensä samantien iltapäivälehdistä.
Vierailija kirjoitti:
Joukkuelajeissa on se ongelma, että joka luokalla on niitä, jotka harrastaa sitä lajia ihan tosissaan. Sitten kun pelataan koko luokka yhdessä, niin nämä tosiharrastajat ottavat touhun ihan liian tosissaan ja ne ei-harrastajat saa koko ajan vittuilua osakseen. Innostu siinä sitten liikunnasta.
Joo, kyllä yksilölajeissakin on niitä harrastajia luokassa, mutta siinä ei ole merkitystä muiden, ehkä huonompien suoriutumisella. Jokainen on vastuussa vain omasta suoritumisestaan.
Kyllähän nuo joukkuelajitkin onnistuisi, jos ne tosipelaajat osaisivat käyttäytyä, mutta kun harvemmin ne kiekko- ja pallo-veetit osaa luopua siitä voitonhimostaan koulun liikkatunneilla. Jos tavoitteena on opettaa ryhmässä toimimista yms., niin miksi sitä ei sitten opeteta.
Koulun joukkuelajeja kannattavat aikuiset voisivat ilmoittautua ja me muut sitten päättäisimme, mitä urheilua heidän tulee tästä lähtien harrastaa. Se on kumma, että aikuisille liikunta on virkistävä, mielekäs harrastus, mutta lasten on pakko tehdä jotain itselleen vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
Miten valvot 5 eri tasoryhmää yksinäsi? Sehän kuitenkin on fakta, että lapset eivät ilman valvontaa voi liikuntatuntiaan suorittaan.
Tämä on hyvä pointti. Mietin, miten oppikoulussa aikoinaan sen yhden syyslukukauden sijaisopettaja pystyi tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja. Johtui ihan siitä, ettei oppilaita tarvinnutkaan valvoa. Siihen aikaan oltiin aika kilttejä ja naiiveja ja kun halusi mennä uimaan tai suunnistamaan, ei opettaja tullut perässä ja vahtinut, että se nyt varmasti ui tai suunnistaa. Joskus opettaja oli uimahallilla mukana, joskus taas suunnistuspaikalla, mutta ei oppilaiden tarvinnut olla aina samassa paikassa.
Voi olla, että joskus tuo on mahdollista, mutta jos tänä päivänä sijainen päästää lapset lähtemään uimahallille ilman valvontaa, löytää kyllä itsensä samantien iltapäivälehdistä.
Ja se Iltapäivälehtiin joutuminen on se lievin osa seurauksia.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
Miten valvot 5 eri tasoryhmää yksinäsi? Sehän kuitenkin on fakta, että lapset eivät ilman valvontaa voi liikuntatuntiaan suorittaan.
Tämä on hyvä pointti. Mietin, miten oppikoulussa aikoinaan sen yhden syyslukukauden sijaisopettaja pystyi tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja. Johtui ihan siitä, ettei oppilaita tarvinnutkaan valvoa. Siihen aikaan oltiin aika kilttejä ja naiiveja ja kun halusi mennä uimaan tai suunnistamaan, ei opettaja tullut perässä ja vahtinut, että se nyt varmasti ui tai suunnistaa. Joskus opettaja oli uimahallilla mukana, joskus taas suunnistuspaikalla, mutta ei oppilaiden tarvinnut olla aina samassa paikassa.
Voi olla, että joskus tuo on mahdollista, mutta jos tänä päivänä sijainen päästää lapset lähtemään uimahallille ilman valvontaa, löytää kyllä itsensä samantien iltapäivälehdistä.
Varmasti löytäisi. Ajat ovat muuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
Miten valvot 5 eri tasoryhmää yksinäsi? Sehän kuitenkin on fakta, että lapset eivät ilman valvontaa voi liikuntatuntiaan suorittaan.
Järki hoi. Jos sun pitää valvoa 30 oppilasta yhtaikaa niin niitä on edelleen sama määrä vaikka ne olisi siinä kentällä viidessä kuuden hengen ryhmässä.
Itse asiassa ei ole. Yhdessä ryhmässä he ovat samalla rajatulla alueella, mutta 5 ryhmässä jokaiselle ryhmälle pitäisi olla erillinen alue ja erilliset ohjeistukset jne. Muuten idea taitotason mukaan jakamisesta vesittyy. Ja se nyt pitäisi olla järjellä ihan helpostikin pääteltävissä, että taitotasoryhmistä jokainen tarvitsee myös erilaista opetusta siinä missä yhtenäinen ryhmä menee yksillä pelkistetyillä ohjeilla.
Ei pidä paikkaansa. Monessa urheiluseurassakin tehdään ihan samaa että jaetaan urheilijat pienryhmiin, joiden välillä valmentaja tai valmentajat liikkuvat.
Lisäksi tuo vertaus viidestä tasoryhmästä ei käytännössä edes toteutuisi juuri koskaan, koska useimpiin lajeihin kannattaa jakaa pelaajat niin että heitä on paljon enemmän kuin se kuusi per ryhmä. Esimerkiksi kaksi ryhmääkin tekee jo ihmeitä sille että myös ne vähemmän taitavat pääsevät myös osallistumaan peliin.
Urheiluseuraa, jossa keskitytään vain yhteen lajiin ei voi mitenkään verrata koululiikuntaan, jossa lajikirjo kattaa kaikki yleisimmät lajit. Koulussa pitäisi käytännössä jokaisen lajin kohdalla erikseen miettiä nuo ryhmäjaot, koska Pasi voi olla erittäin taitava pesäpallossa, mutta täysin kädetön telinevoimistelussa jne.
Juuri näin. Plus urheiluseurassa ainakin suurin osa on edes jollain tasolla motivoitunut hommaan tai ainakin valmentajat voivat sanoa vanhemmille, että viikkoon ei tarvitse tuoda treeneihin, jos hommma menee ihan pelleilyksi.
Liikunnan sijaan. Ei minun vanhemmillani olisi ollut varaa mailoihin ja hallivuoroihin, ellei jostain muusta olisi luovuttu (pakolliset sukset, luistimet yms.). Luokkakaverista ehkä 30 % odotti liikuntatunteja, 70 % odotti niiden päättymistä. Lukiossa vasta hauskaa olikin, kun pystyi itse allekirjoittelemaan poissaolotodistuksia liikuntatunneille. Oli erittäin suosittu harrastus.